Hatlamminsuo
Hatlamminsuo sijaitsee kumpuilevassa maastossa Hatlamminmäen lounaispuolella. Suon luonnonsuojelullinen arvo perustuu moniin eri suotyyppeihin, joita on kaikkiaan 40. Suo on laaja, suurelta osin luonnontilainen keidassuo, joka sijaitsee osin Hausjärven puolella. Hatlamminsuo on syntynyt järven umpeenkasvusta. Suon keskustassa on vieläkin jäljellä joitakin vesialueita eli allikoita. Valtaosin suo on mäntyvaltaista rämettä. Reunoilla on kuusivaltaisia korpia. Valtavarpuja alueella ovat komeasti kukkiva kanerva, variksenmarja, juolukka ja suokukka. Hatlamminsuon lounaisosaa kiertävät pitkospuut ja luontopolun opastaulut.
Hatlamminsuon vallitsevat kasvillisuustyypit ovat isovarpuräme ja tupasvillaräme. Suon
arvokkaimpia kasvillisuustyyppejä ovat lyhytkorsinevalaikut, allikot ja reunoilla mustikka- sekä ruoho- ja heinäkorvet. Hatlamminsuolla allikoiden reunoilla ja nevalaikuilla on runsaasti Etelä-Suomessa harvinaista valkopiirtoheinää (Rhynchospora alba) (kuva yllä) ja leväkköä (Scheuchzeria palustris).
Vaikka suo on säilynyt lähes luonnontilaisena, antaa suolla harjoitettu ihmistoiminta oman vivahteensa alueen luonteeseen. Sammalen nosto, ojitukset, hakkuut ja virkistyskäyttö ovat jättäneet jälkensä suolle. Hatlamminsuo on edelleen voimakkaassa virkistyskäytössä ympäri vuoden, marjastajia, ulkoilijoita ja luontoharrastajia liikkuu suolla runsaasti.
Hatlamminmäki
Hatlamminmäki on maakunnallisesti arvokas maisemansuojelualue geologisten arvojen takia. Hatlamminmäellä on näkyvillä Yoldianmerivaiheen aikainen muinaisrantavyöhyke, joka muodostui noin 10 000 vuotta sitten, kun jäätikkö suli ja Baltian jääjärvi muuttui Yoldianmereksi. Kivikot, louhikot ja mäen laki ovat myös metsälain 10 §:n mukaisia metsän monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Mäenrinteessä on myös useita jään kuljettamia siirtokivilohkareita. Hatlamminmäen Riihimäen korkein kohta on 165,4 metriä merenpinnasta ja Hausjärven puolella 169 metriä. Molemmat ovat kuntiensa korkeimpia kohtia.
Hatlamminmäen erikoisuus on myös sen kyykanta. Hatlamminmäki on kyykäärmeiden talvihorrospaikka. Kyiden mieluisia horrospaikkoja ovat juuri kivikot, kannot ja suomättäät. Muinaisrannan pyöreiksi hioutuneiden kivien lomassa käärmeet pääsevät matelemaan usean metrin syvyyteen. Yleensä ne horrostavat 0,5–2 metrin syvyydessä.
Haltamminmäki liittyy myös Riihimäen arvokkaimpaan luontokohteeseen Hatlamminsuohon, joka on suojeltu suomosaiikki. Valtio omistaa lähes koko Hatlamminmäen metsäalueen sekä Hatlamminsuota yhteensä noin 82 hehtaarin alalta. Hatlamminmäen metsä on pääosin käenkaali- mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää, joka on suonreunan lähellä 60–80-vuotiasta ja rinteessä alle 60-vuotiasta. Ruohokasveista rinteissä kasvaa runsaasti oravanmarjaa, metsätähteä, käenkaalia, metsä- ja kangasmaitikkaa, kultapiiskua, lillukkaa, valkovuokkoa ja ikivihreitä talvikkeja, suon reunametsässä myös maariankämmekkää.
Alueen lintutiheys on tavanomainen. Siihen on vaikuttanut suon reunametsän pöntötys ja viereisellä tehdasalueella talvilintujen ruokinta. Alueen metsälajien kuten tiaisten ja rastaiden pesimätiheys on yli kaupunkimetsien keskitason. Alueella pesivistä lintulajeista yleisimpiä ovaat pajulintu, peippo, metsäkirvinen, punarinta, laulurastas, punakylkirastas, mustarastas, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, hömötiainen ja puukiipijä. Harvinaisempia lajeja ovat pyrstötiainen, pikkukäpylintu ja pohjansirkku. Hatlamminmäki on oivallinen muutonseurantapaikka korkeutensa ja läheisen suon takia.