Metsästyksen teurasjätteet ja haaskanpito

Metsästyksen teurasjätteet saa haudata koko Suomen alueella maahan maanomistajan luvalla. Ruokaviraston ohjeita pitää kuitenkin noudattaa: teurasjätteet tulee haudata vähintään 1 metrin syvyyteen ja peitettävä heti, niin että ketut, rotat tai muut eläimet eivät pääse käsiksi niihin. Teurasjätteitä ei saa haudata alle 150 etäisyydelle vakituisesta asuinrakennuksesta, eikä alle 250 metriä lähemmäs kaivoa eikä vesistöön viettävälle rinteelle. Pohjavesialueelle eikä vedenottamon suoja-alueelle ei saa haudata lainkaan.

Hautaamispaikkaa valittaessa on myös huomioitava, ettei aluetta tulla pian hautaamisen jälkeen kyntämään tai kaivamaan.

Oikein toimimalla vältetään mahdollisten eläintautien siirtyminen eläimiin. Esimerkiksi hirven keuhkoissa ja maksassa voi olla ekinokkiloinen. Jos koira tai villieläin pääsee käsiksi teurasjätteeseen, voi tauti levitä eläimiin ja ihmiseen. Ekinokokki on heisimatoihin kuuluva loinen.

Lisätietoa löytyy Ruokaviraston ohjeesta https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/elintarvikkeet/elintarvikeala/ohjeet-ja-lainsaadanto/riistaohje_2023.pdf sekä Ruokaviraston nettisivuilta https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elaimista-saatavat-sivutuotteet-ja-kuolleet-elaimet/kuolleet-elaimet/hautaaminen/.

Ekinokokista vielä Ruokaviraston sivuilla: https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ajankohtaista-laboratoriopalveluista/ekinokokkiloinen-voi-tarttua-metsastyskoirasta-ihmiseen/

Haaskanpito

Haaskanpito on toimintaa, jossa maastoon viedyllä ravinnolla houkutellaan villieläimiä metsästys- tai valokuvaustarkoituksessa. Haaskan tarkoitus voi olla myös pelkästään uhanalaisten eläinten, esimerkiksi petolintujen, ruokkiminen.

Sallittu haaskamateriaali on luetteloitu Ruokaviraston sivuilla. Lue sieltä tarkemmin, mitä haaskalle voi viedä: https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elaimista-saatavat-sivutuotteet-ja-kuolleet-elaimet/kuolleet-elaimet/haaskakaytto/. Käytetty materiaali ei saa aiheuttaa terveyshaittaa, ympäristön pilaantumista eikä eläintautien leviämisen vaaraa. Kotitalouksien ruokajäte ei ole sallittu materiaali. Kolarihirvet, hirvenmetsästyksen teurassivutuotteet, muut luonnonvaraisten eläinten raadot ja yksityiskäyttöön kalastettu luonnonkala ovat sallittuja, kunhan niiden ei epäillä sairastavan eläimiin tai ihmisiin tarttuvia tauteja.

Haaskalle viedystä materiaalista on pidettävä kirjaa ja annettava tiedot 3 kuukauden välein kunnaneläinlääkärille.

Vastuu haaskakäyttöön päätyvistä sivutuotteista ja niiden laadusta on sivutuotteen tuottajalla ja käyttäjällä.

Ennen haaskatoiminnan aloittamista on toimijan ilmoittauduttava haaskapaikkarekisteriin.

Ilmoituksen toiminnan aloittamisesta, lopettamisesta tai aiemmin ilmoitettujen tietojen päivittämisen voi tehdä Ruokaviraston julkaiseman eläintenpitäjä-, pitopaikka- ja haaskapaikkarekisterin sähköisen asioinnin sovelluksen kautta tai toimittamalla täytetty rekisteröinti/muutosilmoituslomake haaskaruokintapaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärille toimitettuna ilmoitus on maksullinen.

Haaskanpitoon on saatava lupa maanomistajalta. Haaskaa ei myöskään saa sijoittaa lähelle asutusta. Haaska ei saa aiheuttaa maaperän eikä vesistöjen pilaantumista, joten haaskapaikkaa valittaessa on selvitettävä ja huomioitava pohjavesialueiden, järvien, jokien ynnä muiden vesistöjen sijainti. Tässä on apuna kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, johon on oltava yhteydessä. Mikäli aikomuksena on rakentaa paikalle katselukoju, on oltava yhteydessä kunnan rakennusvalvontaviranomaiseen. Haaskapaikka tulee pitää siistinä ja toimijan on huolehdittava vanha haaskamateriaali pois paikalta.

Jos haaskapaikan toiminnan asianmukaisuudesta herää epäilyksiä, tulee asiasta ilmoittaa valvontaeläinlääkärille.