Hyppää sisältöön

Riihimäkeläiskirjailijoita

Kirjailijoiden henkilötiedot ja teosluettelot ovat niistä kirjailijoista, joilta on kaunokirjallisia (romaanit, runot, näytelmät) teoksia Riihimäen kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa. Kotiseutukirjailijaksi katsotaan henkilö, joka on syntynyt, käynyt koulua tai elänyt huomattavan osan elämästään Riihimäellä. Lyhemmän ajan paikkakunnalla asuneelta otetaan kotiseutukokoelmaan vain Riihimäellä kirjoitetut teokset. Lisäksi kokoelmaan kerätään teoksia joissa tapahtumapaikkana on Riihimäki. Kotiseutukokoelma sijaitsee kirjaston Alasalissa 1. kerroksessa. Sivustoa täydennetään ajoittain.

Ilmoittaudu riihimäkeläiseksi kotiseutukirjailijaksi.

  • Kuvassa Maija AhlqvistAhlqvist, Maija

    syntymäaika: 13.06.1956 Hausjärvi
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen aktiivisesti harrastanut ja opiskellut kirjoittamista. Olin Hämeen kesäyliopiston Kirjoittajakoulussa.

    2010–2016 ja opettajina olivat läänintaiteilijat, Päivi Haanpää ja Taija Tuominen. Olen tykännyt runoista 1970-luvulta asti. Olen kirjoittanut fantasiatarinoita kirjan verran. Olen kirjoittanut vaikka mitä eli rikostarinoita, novelleja ja runoja. Mutta “Tulioranssi” on ensimmäinen oma kirja. Olen kyllä mukana lukuisissa antologioissa Samuli Parosen seurassa sekä Uudenmaan Kirjoittajien 50-vuotisjuhlakirjassa, joka ilmestyi vuosi sitten. Olen aina mukana jossain kirjoitusryhmässä. Tämä koronavuosi ei tee poikkeusta. Olin viime talvena Päivi Kuusisen Kirjoittamisen iloa -ryhmässä Hyvinkään lukiolla ja pidin siitä kovasti. Tänä vuonna olen mukana Merzi Bergmanin Tekstistä julkaisuksi -ryhmässä Riihimäen lukiolla. Olen myös SKS:n vastaajaverkostossa. Olen kuvataiteilija ja valokuvaaja. En tarvitse kirjoittamiseen välttämättä ryhmää. Tekstiä tulee muutenkin. Olen luova ihminen monipuolisesti.

    Teokset

    Kuvassa kirjan kansi: Tulioranssi Kuvassa kirjan kansi: Taidetta lampunvarjostimen alta

     

     

     

     

     

    • Tulioranssi, 2020
    • Taidetta lampunvarjostimen alta. Toimittaja: Lauri Vanhala, 2021

     

    Airisto, Irma Kuvassa kirjailija Irma Airisto.

    14.12.1920–31.3.1990

    vanhemmat: Toini ja Mauno Isola
    kuvaamataidonopettaja

    Hämäläinen ilta

    Ole ääneti. Myös talo hiljaa on.
    Ole hiljaa ja kuuntele, levoton.

    Puut läsnä on, pellot. Kuten aina ne on.
    Ole hiljaa. Rauhoitu, rauhaton.

    (Runoja Riihimäelle, 1989)

    Irma Airisto os. Isola kuului Isolan tunnettuun talonpoikais- ja taiteilijasukuun. Hänen maanviljelijäisänsä Mauno Isola sanoitti tunnetun joululaulun ”Me käymme joulun viettohon”. Sisarista vanhin Tuulikki Isola-Holmila toimi äidinkielen opettajana Riihimäen lyseossa. Nuorin sisar Maija Isola oli tunnettu Marimekon tekstiilitaiteilija ja taidemaalari.

    Irma Airisto toimi kuvaamataidon opettajana Riihimäen lyseossa 1957–1984. Hän perusti lyseon näytelmäkerhon ja Kansalaisopiston Ermina-näyttämön. Molemmissa esitettiin myös hänen omia näytelmiään. Irma Airisto kirjoitti runoja, näytelmiä, pakinoita, kronikoita ja oli myös kuvataiteilija. Hänen runojaan julkaistiin vuonna 1945 ilmestyneessä runoantologiassa “Nuori runo”. Puputin kulmassa -runo on muodostunut riihimäkeläiskirjallisuuden klassikkorunoksi. Irma Airisto on maininnut kiinnekohdikseen kotikylänsä Arolammin, Riihimäen lukion ja Kansalaisopiston.

    Hänen tekstejään on luonnehdittu sadun ja toden väliseksi symboliikaksi, jossa menneisyys ja nykyhetki ovat läsnä. Irma Airiston kotiseuturakkaus näkyy hänen tuotannossaan. Erityisesti hän oli kiinostunut kotikaupungin vanhojen rakennusten suojelusta. Runossa “Linnunlaululle, pienelle vanhalle talolle” hän tunnelmoi Riihimäen vanhimman rakennuksen, myöhemmin puretun, Linnunlaulun pihamaalla. Irma Airisto kertoo Riihimäkeläinen-lehden haastattelussa vuonna 1989, ”Minun alaani ovat näytelmät ja runot, koska ihminen kiinnostaa minua. Näytelmiä minun on ehkä siksikin helppo kirjoittaa, kun kuvaamataidon opettajana näen visuaalisesti. Näin kuvallinen ilmaisu liittyy kirjalliseen.”

    Linnunlaululle,
    pienelle vanhalle talolle

    Pienen linnun ääntä
    hiljaa kuuntelen.
    Nojaan talon seinään
    pienen, punaisen.

    Kiire, melu, melske
    Hetkeks´ unohtuu.
    Kertoo tarinoitaan
    portaat, kynnyspuu.

    Katsoo ikkunasta
    vuosikymmenet.
    Katsoo lapsenkasvot,
    katsoo vanhukset.

    Näkee: ympärille
    kasvaa kaupunki
    kohottaen muurit
    elon suojaksi.

    Lähden talon luota
    pienen, punaisen.
    Samat ovat haaveet
    ihmissydämen.

    (Irma Airisto: Runoja Riihimäelle, 1989)

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    Kuvasa kirjan kansi: Teinien näytelmä Kuvassa kirjan kansi: Runoja Riihimäelle Kuvassa kirjan kansi: Kuunvaloa ja muita näytelmiä kouluille

     

     

     

     

     

    • Nuori runo: antologia, 1945
    • Teinien näytelmiä, 1964
    • Musta kulmatalo: näytelmäkäsikirjoitus, 1969
    • Kuunvaloa ja muita näytelmiä kouluille, 1975
    • Kapsäkki: näytelmäkäsikirjoitus, 1976
    • En etsi valtaa loistoa: näytelmäkäsikirjoitus, 1977
    • Sinua ei ole: näytelmäkäsikirjoitus, 1977
    • Albumin lehtiä: kuvaelmasarja Riihimäen koululaitoksen 100-vuotisjuhlaan Peltosaaren koulussa 11.9.1979
    • Joulunpunaista: näytelmäkäsikirjoitus, 1979
    • Lyöppijuusto ja kurjenkello: näytelmäkäsikirjoitus, 1988
    • Runoja Riihimäelle, 1989

    Lue lisää Irma Airistosta.

    Aittonen, Susanna

    s. 1964
    musiikin maisteri, pianonsoitonopettaja, pianisti

    Teokset

    Kirjan kansi: Toinen sen unohti

     

     

     

     

     

    • Toinen sen unohti: runoja, 2007

     

    Akkanen, Anja Kuvassa Anja Akkanen

    s. 15.11.1970 Hausjärvellä
    Asunut Riihimäellä vuodesta 1987
    Ravitsemustyöntekijä

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen julkaissut marraskuussa 2012 esikoisrunoteokseni Riisutut sanat palvelukustanteena Mediapinnassa. Runot ovat syntyneet pitkäaikaisen sairasteluni aikana. Runot ovat synkkiä, väkeviä, hupsuja, toiveikkaita, elämän kaiken kirjon kattavia. Kirjassa on myös minun ja tyttäreni ottamia valokuvia. Kirjoitan myös romaania, joka on fiktiivinen omaelämäkerta.

    Teokset

    Kuvassa kirjan kansi: Riisutut sanat

     

     

     

     

     

    • Riisutut sanat: runoja, 2012

     

    Kuvassa Tuulikki Alsta

    Alsta, Tuulikki

    s. 1946 Riihimäellä

    vanhemmat Hilkka ja Olavi Alsta
    FM 1973, äidinkielen lehtori
    1. palkinto WSOY:n lasten- ja nuortenkirjallisuuskilpailussa 1969

    Teokset

    Kuvassa kirjan kansi: Vakavat leikit Kuvasa kirjan kansi: Häilyvät suhteet Kuvasa kirjan kansi: En tiedä kenen joukoissa seison Kuvassa kirjan kansi: Tiedän paikan armahan

     

     

     

     

     

    • Vakavat leikit: romaani, 1966
    • Häilyvät suhteet: romaani, 1967
    • En tiedä kenen joukoissa seison: romaani, 1972
    • Tiedän paikan armahan: romaani, 1979
    • Kolme tuhatta sateista aamua: selkokirja, 1990

    Lue lisää Tuulikki Alstasta.

    Appelroth, Alli

    s. 1927

    Teokset

    • Hellästi ja päättävästi: runoja, 1991
    • Linnunradalla: runoja, 1991
    • Runoilija suojatiellä: runoja, 1991
    • Vain suunta eikä matkaa: runoja, 1991
    • Yli sen: runoja, 1991

    Arjavirta, Mauno Kirjailija Mauno Arjavirta

    (vuoteen 1936 Arffman, Sotkamo Jussi)
    s. 23.6.1918 Sotkamossa
    k. 31.1.2012
    vanhemmat Hilma ja Hemmi Arffman,
    toimittaja

    Mauno Arjavirta syntyi Sotkamossa Hilma ja räätäli Hemmi Arffmanin (myöh. Arjavirta) perheeseen. Perhe muutti 1920-luvun alussa Riihimäelle, jonne isä Hemmi perusti räätälinliikkeen Lasitehtaantien (nyk. Arjavirrankadun) varteen. Hilma Arjavirta oli kotoisin Kormun kylästä ja myöhemmin hän tuli tunnetuksi Riihimäen ensimmäisenä naispoliitikkona. Mauno Arjavirta tutustui kirjallisuuteen jo lapsena, sillä Riihimäen Kansalaisopiston kirjasto sijaitsi väliaikaisesti heidän kodissaan.

    Mauno Arjavirran vanhemmat olivat mukana työväenliikkeessä ja tämä vaikutti voimakkaasti myös Maunon elämänkulkuun. Hän oli itsekin mukana sosiaalidemokraattisten lasten ja nuorten toiminnassa. Koulunkäynti jatkui maamieskoulussa ja myöhemmin VR:n konepajakoulussa. 21-vuotiaana hän joutui Talvisotaan ja sotapalvelusta kesti yhteensä viisi vuotta. Sota katkaisi Mauno Arjavirran siviiliuran ja syksyllä 1946 hän hakeutui Työväen akatemiaan Kauniaisiin, jossa opiskelutoverina oli toinen riihimäkeläinen Veikko Sinisalo.

    Työväen akatemian jälkeen Arjavirrasta tuli toimittaja turkulaiseen päivälehteen ja myöhemmin työ jatkui Invalidiliiton lehden päätoimittajana eläkevuosiin saakka.

    Mauno Arjavirta aloitti kirjailijanuransa Jussi Sotkamon nimellä vuonna 1955 ilmestyneellä romaanilla “Silta yli kuilun”. Riihimäkeen liittyi vuonna 1960 julkaistu Tuulinen paikka -romaani, jossa kuvaillaan elämää kotiympäristössä ase-, lasi- ja oluttehtaineen. Romaanin pääteemana on nuoren miehen elämän etsintä sodan jälkeisessä Suomessa. Hänen kirjailijantyönsä päättyi 1960-luvun puolivälissä nuortenkirjaan “Ei välitöntä hengenvaaraa”, mutta kirjoittaminen jatkui lehtimiehenä. Kirja kertoo liikenneonnettomuudessa vammautuvasta nuoresta pojasta.

    Mauno Arjavirta on todennut tulleensa kirjailijaksi ja toimittajaksi äitinsä ansiosta. ”Äidin sosiaalisuus tarttui minuunkin – tulin mukaan innostavaan vammaistyöhön.” (Invalidityö-lehti 2008).

    Teokset

    • Silta yli kuilun: romaani, 1955 (nimellä Sotkamo, Jussi)
    • Tuulinen paikka: romaani, 1960
    • Ei välitöntä hengenvaaraa: nuorisoromaani, 1964

    Tietokirjoja

    • Mauno-vaari kertoo lapsuudestaan, 1996

    Lue lisää Mauno Arjavirrasta.

     

    Arola, PirkkoKuvassa Pirkko Arola

    vanhemmat Saimi os. Patrakka ja Uuno Äikäs
    puoliso FT Pauli Arola
    s. 1946 Luumäellä, vuodesta 1947 Mikkelissä,
    asunut vuodesta 1974 Riihimäellä
    sairaalateologi, rovasti

    Uin unien joessa.
    Kimalainen kuljettaa
    ohuita siipiään
    kesän hipiällä

    (Kimalainen kesän hipiällä, 2012)

    Kuvassa kirjan kansi: Itseään kysyvä kello Kuvassa kirjan kansi: Kimalainen kesän hipiällä Kuvassa kirjan kansi: Puu muistaa kasvunsa Kuvasa kirjan kansi: Kuun päivä Kansikuva, Pirkko Arola: Ruusa.

     

     

     

     

     

    Teokset

    • Itseään kysyvä kello: runoja, 2011
    • Kimalainen kesän hipiällä: runoja, mietelmiä, 2012
    • Puu muistaa kasvunsa: runoja, 2015
    • Vastaan sanaan sanalla, aforismeja. Kirjokansi, 2017
    • Näen taivaan ikkunoistani: näytelmiä ja pienoismonologeja, 2018
    • Kuun päivä, 2018
    • Tuuliköynnös, 2018
    • Ruusa, 2019

    Kuvassa kirjan kansi: Puu etsii varjoaan Kuvassa kirjan kansi: En voi kieltää maailmaa

     

     

     

     

     

    Tietokirjoja

    • Askeleeni 3–6, uskonnon oppikirjasarja (myös opettajanoppaat ja työkirja) (Airikkala-Arola-Lahtinen)
    • Askeleeni juhlapäivät (Holm-Johansson-Ritzen-Arola)
    • Koululaisen katekismus (Airikkala-Arola-Lahtinen)
    • Pääsanoja (Arola-Sainio)
    • Seitsemän sanaa (Pauli Arolan kanssa)
    • Puu etsii varjoaan: mietelmiä, aforismeja, 2011
    • En voi kieltää maailmaa: mietelmiä, aforismeja, 2013

    Kuvassa kirjan kansi: Tuulien teitä

     

     

     

     

     

    Laulukokoelmia

    • Aamujen aamu (säv. Jukka Salminen)
    • Nousee ruohoon kukkanen (säv. Fridrich Bruk)
    • Tuulien teitä: Pirkko Arolan kauneimmat laulut (eri säveltäjiä)
    • Tänä aamuna aurinko nousi (säv. Jukka Salminen)
    • Valosi ei himmene, 2011 (säv. Marjut Sipakko)
    • Voitko kuulla äänen sen (säv. Fridrich Bruk)

    Pienoismusikaaleja

    • Aamujen aamu (säv. Jukka Salminen)
    • Asserin laulu (säv. Elina Aho-Kuusama)
    • Hetki pieni jouluyön (säv. Maria Portaankorva)
    • Hopealinnun maa (säv. Matti Nikunen)
    • Jouluilta Betlehemissä (säv. Jukka Salminen)
    • Juurtuneen puun laulu (säv. Mirjami Mäntymaa)
    • Kadonneen lampaan kukkula (säv. Mirjami Mäntymaa)
    • Kaikkien intiaanien päivä (säv. Mirjami Mäntymaa)
    • Poni Petronessan yömatka (säv. Jukka Salminen)
    • Rotta Remon Rodillac (säv. Jukka Salminen)
    • Sata muuta sydäntä (säv. Jukka Salminen)
    • Tehdaskylän laulu (säv. Tapio Mäenpää)
    • Valon Kuningas (säv. Juha Antikainen)
    • Tuhkimo löytää nimensä (säv. Maria Portaankorva)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    ”Jo lapsena sain kipinän kirjoihin ja kirjoittamiseen. Eri elämänvaiheissa haasteina ovat olleet lauluntekstit (25 eri säveltäjälle), oppikirjat ja pienoismusikaalit lähinnä koulunäyttämöille. Viime vuosina runot ja aforismit ovat hallinneet kirjoittamistani. Rytmistähän on kysymys niissäkin, kuten laulun sanoituksissa. Sanat ovat kuin aaltoja, jotka pyrkivät rantaan päivittäin. Haluan olla edelleen mukana tuossa virtauksessa. Levytetyt laulut elävät omaa elämäänsä. Elina Vettenrannan Kastepisara-levyn lauluista tulee palautetta. Oululainen aCorde kuoro on juuri levyttänyt Maria Portaankorvan säveltämän Hetki pieni jouluyön -joulumusiikin. Useimmat levyt eivät koskaan löydä sanoittajan kuultavaksi. Ne ovat vain nimi vuotuisessa teostoluettelossa. Julkaistut lauluni löytyvät Kansalliskirjaston Viola tietokannasta.”

    Attila-Hämäläinen, Ulla

    s. 1924 Riihimäellä
    vanhemmat Mandi o.s. Järvinen ja Valo Attila,
    lausuntataiteilija, lausunnan opettaja

    Teokset

    • Satumylly: satuja, 1955
    • Uiperi Puiperon sadut, 1958
    • Jopotiinin lankakerä, 1961

     

    Backman, Martti Kuvassa Martti Backman

    s. 28.5.1948, Lahti
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
    Asunut Riihimäellä: Vuodesta 1991

    Toimittaja. Eläköitynyt Yleisradiosta 2011, jossa toimi 15 vuotta tutkivana toimittajana MOT-ohjelmassa. 1979–1987 Helsingin Sanomat, 1987–1993 päätoimittaja Iltalehdessä, 1993–1996 päätoimittaja Suomen Kuvalehdessä.

    Omat sanat:

    Uteliaisuus ja vimma tarinoiden kertomiseen eivät kadonneet työelämästä poistuessani. Halusin kuitenkin koettaa eläkkeellä jotakin aivan uutta, ja se oli kaunokirjallinen, romaanimainen kirjoittaminen. Historia tarjoaa loppumattoman mahdollisuuden sekä tutkimishimon että eläytyvän kirjoittamisen halun tyydyttämiseen.

    Kuvassa kirjan kansi: Harriet ja Olof

     

     

     

     

     

    Teokset:

    • Mukana Anna Kortelaisen toimittamassa antologiassa ”Avojaloin – 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta”. Gummerus 2015
    • Harriet ja Olof – Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918. Gummerus 2016

    Kuvassa kirjan kansi: Vakoojat Kirjan kansi, Backman, Rintamalääkärin kuolema.

     

     

     

     

     

     

    Tietokirja

    • Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostotiedustelun romahdus 1933. Gummerus 2017
    • Rintamalääkärin kuolema : Urpo Viinikan sota, 2019
  • Ehrnrooth, Pertti

    s. 25.4.1934 Kurkijoella
    peruskoulun luokanopettaja, koulun johtaja
    asunut Riihimäellä 1940–1954
    nykyinen kotipaikka Joensuu

    Omat sanat kirjoittamisesta

    ”Alkusysäyksen kirjoittamiseen sain Riihimäellä vuonna 1947, kun kauppalan toimesta järjestettiin kirjoituskilpailu (ns. messukirjoitus), josta palkintona sain Välskärin kertomukset. Sen jälkeen on syntynyt monensorttista tekstiä: romaaneja, matkakertomuksia, novelleja, näytelmiä, eräjuttuja jne.”

    Teokset

    • Kanervankukka : eränovelleja, 2001
    • Meren kissa : kalastuskertomuksia, 2002
    • Shamaanin saari, 2004
    • Viha, 2006
    • Kenttäpullolapaset : Pojan sota-ajan muistoja : novelleja, 2011
    • Neljä vuodenaikaa : satusikermä, 2011 (ei meillä)
    • Veljesviha, 2012

    Tietokirjoja

    • Pohjan perillä, 2010

    Lisäksi tekstejä kymmenissä antologioissa ja aikakaus- ja ammattilehdissä.

    Pertti Ehrnrooth Kirjasammossa

     

    Ekholm, Kai Kuvassa Kai Ekholm

    s. 15.10.1953 Salossa, nykyinen kotipaikka Helsinki
    asunut Riihimäellä vuosina n. 1965–1972
    ylioppilas Riihimäen yhteiskoulu 1972
    FT, prof, ylikirjastonhoitaja Helsingin yliopiston kirjasto

    Miksi kirjoitan

    Olen kirjoittanut parikymmentä tietoteosta ja satoja artikkeleita. Nyt halusin tietää osaanko kirjoittaa romaanin. Olihan se oppimisprosessi, joka jatkuu…

    Muistelus

    Yksinhuoltajan poikana meille ei tilattu kalliita lehtiä eikä juuri kirjojakaan ostettu. 50 metrin päässä Ahjon tavaratalosta oli kirjasto, jonne pakenin lukemaan. Loppu oli suotuisa. Päädyin kirjastoalalle.

    Kuvassa kirjan kansi: Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava  Kuvassa kirjan kansi: Tähtisilmä

    Teokset

    • Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava : dekkari, 2013
    • Tähtisilmä : dekkari, 2016

    Tietokirjoja

    Julkaissut yli 20 teosta muun muassa sensuuritutkimuksen, kirjallisuuden ja elektronisen julkaisemisen alalta. Hänen väitöskirjansa “Kielletyt kirjat 1944–46” (2000) käsitteli yleisten kirjastojen kirjapoistoja sodan jälkeisessä Suomessa.

     

    Fagerström, Mira Kuvassa kirjailija Mira Fagerström.

    s. 21.2.1981
    asunut Riihimäellä v. 2003 lähtien

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Runoni ovat kaikuja kaikesta siitä,
    mitä näen, koen, ajattelen, tunnen.
    Ei kai kukaan silloin voi sanoa,
    että tekstini ei vastaa todellisuutta?
    Vai eikö minun todellisuuteni siis ole totta?

    Kirjoitan sanoiksi muuten sanomatta jäävät,
    annan tilan pimeyteen haudatuille
    ja uskallan kertoa sen, mitä muut eivät.

    Runoni ovat täynnä ääripäitä,
    ahdistusta, kipua ja tuskaa.
    Enimmäkseen mustaa, mukana myös iloa,
    kyyneleitä surusta ja kiljahduksia onnesta,
    mutta kukaan ei voi väittää,
    että runoni eivät olisi totta.

    Sillä,
    ennen kaikkea
    runoni kertovat minusta.

    Teokset

    • Muusana oma elämä. Mediapinta 2017

     

    Gustafsson, Anja Kuvassa Anja Gustafsson

    s. 5.2.1944, k. 2012
    asui Riihimäellä v. 1948–1964
    o.s. Ruuskanen, ent. Lehtinen
    vanhemmat: Vilho ja Anna Ruuskanen
    Fil.kand., ylitarkastaja
    kirjoittanut kaksi tietokirjaa nimellä Lehtinen, Anja

    Kuvassa kirjan kansi: Antiikkilipasto Kuvassa kirjan kansi: Mansikkatyttö Kuvassa kirjan kansi: Uranaiset

    Teokset

    • Antiikkilipasto: jännitysromaani, 2008
    • Mansikkatyttö: jännitysromaani, 2009
    • Uranaiset: jännitysromaani, 2011
  • Halonen, Väinö

    s. 1920, Uusikirkko
    Ollut Riihimäen varuskunnassa vakinaisessa palveluksessa

    Teokset

    • Renki-Ierikka, 1992

     

    Hattula, Markku Kuvassa Markku Hattula

    s. 1950 Kestilässä, asunut Riihimäellä vuodesta 1984
    Aikuiskouluttaja, kirjallisuusterapiaohjaajaSuomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2002
    Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäsen vuodesta 1998

    Se oli marraskuun viimeinen päivä viime vuonna, 1939, kun radiossa kerrottiin venäläisten ylittäneen rajan ja marssineen Suomen puolelle.  Alkoi kiireinen liikekannallepano, ja kotikylästäni Puolangaltakin nuoret miehet katosivat rajalle päin. Mutta minä en ollut lähtiöiden joukossa. Minun sotani alkoi vasta helmikuussa 1940.

    (Eturintaman iskujoukko, s. 5)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    ”Olen kirjoittanut työni ohessa vuosikymmeniä: romaaneja, novelleja, kesäteatterinäytelmiä ja lehtikolumneja ja julkaissut mm pari sketsikirjaa yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Työhöni Maaseudun Sivistysliitossa kuuluu erityisesti kirjoittaja- ja tarinakoulutus. Työhöni liittyen olen ollut tekemässä kahta kirjoittamiseen ja kirjallisuusterapiaan liittyvää opaskirjaa yhdessä parin muun kirjailijan kanssa. Edelleen olen toimittanut useita antologioita ja historiikkeja.

    Ensimmäinen teokseni, novellikokoelma Sama se (Karisto Oy), julkaistiin vuonna 1989, sen jälkeen olen kirjoittanut mm maaseutuaiheisia romaaneja ja novelleja sekä nyttemmin pari sotaromaania. Kustantajan (Minerva Kustannus Oy) toivomuksesta tulen todennäköisesti jatkamaan so-taromaanien kirjoittamista. Kirjailijana ajattelen, että omien mieltymysten ohella on ajateltava myös lukijaa, eli sitä kirjoitetaan mitä luettavaksi kulloinkin halutaan.

    Säännöllinen palkkatyö on taannut sen, että minun ei ole tarvinnut roikkua apurahahirressä, vaan olen voinut määrätä kirjoittamisen rytmin itse. Toki palkkatyö on vienyt myös aikaa ja energiaa kirjoittamiselta.

    Olen julkaissut paljon; toistakymmentä teosta ja yli kymmenen näytelmää. Sen olen havainnut, että Hämeessä muualta muuttanut on aina muukalainen. Niukalti olen täkäläisiä apurahoja saanut, Hämeen Kulttuurirahastostakin kai yhden kerran. Ilmeisesti minulta puuttuvat verkostot, eikä tämän ”puhumattoman heimon” keskuudessa ilman paikallista syntyperää ole mitään eikä kukaan… ehkä se kirjailijalle on hyväkin asia, juurettomuus…

    Kun romaanini Eturintaman iskujoukko ilmestyi vuonna 2011, Riihimäen Kaupunginkirjaston
    käytävällä tuli vastaani eräs paikallinen eläkeläisopettaja joka sanoi: – Olen lukenut uusimman kirjasi, en pitänyt! Tähän lauseeseen sisältyy mielestäni hämäläisyyden ydin, joka minulle pohjoissuomalaiselle on outo. Hämeessä tarvitaan paksu nahka, kuurot korvat ja lannistumaton mieli, jos tahtoo kirjailijanuraansa jatkaa. Toistaiseksi olen tahtonut.”

    Kuvassa kirjan kansi: Sama se Kuvasa kirjankansi: Isät kutsuvat poikiaan Kuvassa kirjan kansi: Rahat ja henki Kuvassa kirjan kansi: Eturintaman iskujoukko Kuvassa kirjankansi: Akat Kuvassa kirjan kansi: Räppikukko Riekuu maailmallaKuvassa kirjan kansi: Suopursuja vainajille

    Teokset

    • Hatullinen satuja : valikoima pöytälaatikkosatuja lapsille, 1978
    • Sama se : novelleja, 1989
    • Näytön paikka : romaani, 1992
    • Hurmuri ja muita kertomuksia, 1999
    • On kurkiaurat lentäneet, 2001
    • Kuusijuhla : joulunäytelmiä kouluille, 2003
    • Isät kutsuvat poikiaan, 2004
    • Rahat ja henki, 2007
    • Naurun vuoksi, sketsejä, 2008 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
    • Eturintaman iskujoukko : romaani talvisodan ratkaisun hetkistä, 2011
    • Eturintaman iskujoukko iskee takaisin, 2012
    • Akat, 2013
    • Eturintaman iskujoukon torujuntavoitto, 2013
    • Kaukopartion kujanjuoksu, 2014
    • Kaukopartion kostoisku, 2015
    • Kaukopartio virittää ansan, 2016
    • Räppikukko Rieku maailmalla, 2017 (lastenkirja)
    • Räppikukko Riekuu ja Susikukka, 2018 (lastenkirja)
    • Suopursuja vainajille, 2020 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)

    Tietokirjoja

    • Sanasi sun, kirjoittamisen opas, 2006 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
    • Sanojen sylissä, kirjallisuusterapian opas, 2009 (yhdessä Kristina Svenssonin kanssa)
    • Minä Husu, suomalialainen, 2017 (yhdessä Abdirahim Husseinin kanssa)

     

    Helle, Teemu Kuvassa Teemu Helle

    s. 1982
    Helsingistä kotoisin oleva kirjailija, joka asuu nykyisin Riihimäellä
    Neonvalot-blogi

     

    Kuvassa kirjan kansi: Kiss ash Kuvassa kirjan kansi: Oy Kuvasa kirjan kansi: Onnen maa

    Teokset

    • Kiss ash : runoja, 2009
    • Sorta vala : runoja, 2009
    • Oy : runoja, 2010
    • Mustat lehdet : poème noir : runoja, 2011
    • Onnen maa : runoja, 2014
    • Kahden kaupungin runot, 2018

    Teemu Helle Kirjasammon sivuilla

     

    Herkman, Jarmo Kirjailija Jarmo Herkman

    s. 1964 Riihimäellä

    Tienviitat vieraita, talot kutistuneita
    tai kadonneita, se 20 metriä korkea
    pulkkamäkikin Pataistenmäen sillan
    kupeessa on enää neljä metriä korkea.
    Vain leikkitoverini ovat nyt suuria.

    (runosta On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, 2000)

    Kuvasa kirjan kansi: Valon mykkä karnevaali Kuvasa kirjan kansi: Pirun postia

    Teokset

    • Valon mykkä karnevaali, 2000
    • Pirun postia : runoja, 2002

    Lue lisää Jarmo Herkmanista

    Huttu, Sylvi

    o.s. Luukkonen
    s. 1948 Suomussalmella
    Hum.kand., luokanopettaja (eläkkeellä)
    Asunut Riihimäellä vuodesta 2012

    Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

    Olen lukutoukka. Aloitin toukkailun jo kuusivuotiaana,

    jolloin yläluokan opettaja lähetti isonsiskon mukana minulle luettavaksi Peppi Pitkätossun, ja sen myötä halu omien tarinoiden kertomiseen rupesi nostamaan päätään. Kun 12-vuotiaana aloitin päiväkirjojen pitämisen, ne täyttyivät suurilta osin runoista, tarinoista, saduista ja nuortenkirjojen aluista. Päiväkirjan päivittäminen on jatkunut näihin päiviin saakka, jossain vaiheessa se vain siirtyi tietokoneelle. Näitä päiväkirjoja olen hyödyntänyt niin lapsuusaikoja kuvaavissa kirjoissani Kivi tähtien takaa ja Tyhjä Kirja kuin myös aikuistumisvuosista kertovassa teoksessani Saviruukku tulvii.

    Opiskelu- ja työvuosina syntyi lähinnä runoja, mutta sairastuttuani kirjoittaminen muuttui terapoivaksi tekijäksi ja se veti minut takaisin elämään. Eläkkeelle opettajan työstä jäätyäni sanat suorastaan purskahtelivat esiin ja joskus hätäilen, ehtisinkö koskaan saada talteen kaikkea sitä, mikä sisältäni pyrkii päivänvaloon.

    Muutin Riihimäelle 5.10.2012, ihan sattuman oikusta, kun jouduin etsimään asuntoa eteläisestä Suomesta. Onneksi kohtasin kaikkialla iloisia, ystävällisiä, avuliaita ihmisiä ja rupesin viihtymään. Kiitos, Riihimäki

    Kuvassa kirjan kansi: Peppinja Kuvassa kirjan kansi: Tyhjä kirja Kuvassa kirjan kansi: Elämän lapsi Kuvassa kirjan kansi: Unen salatulla siivellä

    Teokset

    • Elämä kuin unta (yhdessä Felix Hutun kanssa), Myllylahti 2006, tarina appeni kokemuksista talvi- ja jatkosodan ajoilta
    • Peppinja, omakustanne 2009, lapsenlapsille kirjoitettu, mummin lapsuusmaisemiin sijoittuva seikkailukirja
    • Kivi tähtien takaa, Mediapinta 2011, peikoilla, keijuilla yms. höystetty lastenkirja, Pihla-sarjan ensimmäinen osa
    • Tyhjä kirja, Mediapinta 2011, satua ja tosiasioita toisiinsa sekoitteleva lasten/nuortenkirja, Pihla-sarjan toinen osa
    • Kirjeet, jotka tuuleen kirjoitin : MinunKirjani.com 2012, kuvitteellisesta nettirakkaudesta kertova proosarunokirja
    • Eksynyt Elämän lapsi : Books on Demand 2013, runokirja
    • Saviruukku tulvii : Books on Demand 2015, Pihla-sarjan kolmas osa
    • Unen salatulla siivellä, 2017 (runoja)

    Päivi Lappalaisen Facebook-kavereiltaan kokoamassa Kulkisitko kanssani -runokirjassa on julkaistu muutamia runojani 2013

    Hytönen, Risto

    s. 20.7.1953 Riihimäellä
    Näyttämömestari Kansallisooppera
    Asunut Riihimäellä halki elämän ja asuu edelleen Lemmenmäessä

    Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

    Kirjoittaminen on ollut harrastus rippikouluiästä lähtien. ”Suon ja tehtaan välissä” syntyi, kun vuorotteluvapaan aikana ajattelin kokeilla saisinko syntymään pitkää tarinaa. Aluksi pelotti, josko aamulla pää on tyhjä, eikä tarinaa synny. Turha luulo, sitä tuli yllättävän vaivattomasti, niin vaivattomasti, että se oli jopa hauskaa (se oli hauskaa). Toisaalta, tarinan kannalta, oli helppo kirjoittaa, kun sai muistot Räntsälästä silmien eteen. Vielä kun sanotaan, että vanhemmiten sitä alkaa muistamaa parhaitten lapsuuttaan, kuin tätä päivää tai lähi historiaa. Niinpä kirjoittaminen oli helppoa.

    En osaa mieltää itseäni kirjailijaksi. Olen juossut Helsinki City-Maratonin kerran. ”Olet sitten yksin- kertainen maratoonari”, kuten eräs hyvä ystävä asian ilmaisi. Olen kirjoittanut yhden kirjan, olen siis varmaan yksinkertainen kirjailija.

    Minulle tarinoiden keksiminen selällään maaten on se paras hetki kirjoittamisessa. Se on se hauskuus. Kirjoittaminen ja asian laittaminen raameihin ja uskottavaksi muokkaaminen, on se työläin ja monesti tylsin vaihe. Joskus jokin tarina alkaa elää päässä monia vuosia. Siihen palaa ja miettii miten sitä muokkaisi tai rakentaisi uudeksi ja tuoreeksi. Yksi novelli pyöri päässä varmaan viisi vuotta. Alkujaan se oli kolmisivuinen tarina, josta aikaa myöten muokkautui yhden sivun tarina. Siitä tuli hyvin pelkistetty. Pidän siitä vieläkin, enkä enää osaa kirjoittaa tai muokata sitä enempää.

    Laitan se nyt tähän jatkeeksi.

    ”Kaipuu”
    Kävelin pihan yli puuvajalle. Kuuraiseen maahan jäivät saappaan jäljet. Katsoin jälkiäni aamun hämärässä. Ne olivat mustat, yksinäiset, ja maahan lojumaan unohdetut. Vajan takaan, sängelle puidulta pellolta kuului fasaanikukon kirkaisu. Hönkäisin kämmeniin lämmintä ilmaa ja löin vanhan kirveen hakkuupölkkyyn sydämeni halusta, jotta paha virtasi ulos sisältäni.

    Otit ja lähdit, – ”noin vain!”- sininen mekko heilahtaen takin alta. Sanoit, ettet ole minulle velkaa. Mutta emmehän me eläneetkään, tullaksemme toisillemme velallisiksi. Ei tämän lyhyen elämänkaaren aikana edes ehdi velkaantua, yritin vielä sanoa. Käänsit selkäsi, kuin olisit laittanut kirjankannet kiinni. Keittiössä, ruoka-pöydän, tuolien, mattojen vankina, sen vähäisen tavaran keskellä katsoin sinun selkääsi, joka hautasi pois hellyyden ja rakkauden.

    Puuvajan peräseinän pinolla oli ajan harmaaksi patinoima pitkäsiimalaatikko ja sen alla viinapullo. Laatikko näkyi hämärästi ovensuuhun. Luoja, että sinne oli pitkä matka, sille laatikolle. Pihaan kaarsi auto ja pysähtyi nytkähtäen. Aurinko nousi metsän takaa. Hetken kuluttua se sulattaisi kaikki jäljet pihalta. Sinun, minun, kaikkien, kuin ei kukaan, eikä koskaan siinä pihapiirissä olisi kulkenut.

    Miehet nousivat autosta ja lähtivät tulemaan minua kohti, kun huomasivat minun seisovan vajan ovella. Miehillä oli tummat takit. Kuskilla oli kapea lierilakki, toinen oli paljain päin. Molempien takin liepeet heilahtelivat kävelyn tahtiin kuin epätahtiset siivet. Tultuaan vajalle miehet kysyivät tunsinko henkilön? Tunsin – Sanoivat ottavansa osaa, ja että ilmoittaisivat kun saa hakea. Pois lähtiessään vanhempi kysyi, voisiko se olla vahinko vai tarkoituksella? Käännyin poispäin ja tuijotin siimalaatikkoa, käden kohdalla kirves, niin turhaan lyöty.

    Hytönen: Suon ja tehtaan välissä

    Kuvassa kirjan kansi: Suon ja tehtaan välissä

    Teokset

    • Suon ja tehtaan välissä, 2012

     

    Hämäläinen, Mirja Kuvassa Mirja Hämäläinen

    s. 17.6.1943 Kiteellä
    kotitalousteknikko
    asunut Riihimäellä vuodesta 1987

    Kuvassa kirjan kansi: Elämisen riemuja

    Teokset

    • Elämisen riemuja : runoja, 2009

    Muuta tuotantoa antologioissa

    • Lähetti sanan, palan sydäntään : Janakin antologia 1997, 1997
    • Joskus tuuli hipaisi poskea : Janakin 15-vuotisantologia, 1998
    • Verbaalinen ilotulitus, Samuli Parosen seura, 1999
    • Kevyt kosketus : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä 2003
    • Yht´äkkiä sielu onkin täysi, Kirjoittajayhdistys Janaki, 2003
    • Tässä on tila : kuukauden runoja 1999-2003, 2003
    • Menneet tulevat : Kanta-Hämeen joulu 2004, 2004
    • Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005, 2005
    • Vienosti tuoksuvat elämältä : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2005, 2005
    • Sudenmarja : antologia, 2006
    • Kuuluuko varmasti! : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janakin 25-vuotisjuhlakirja, 2008
    • Sinusta minuun minusta sinuun : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä joulun alla 2008, 2008
    • Ilovoimaa/Tarinat talteen, Riihimäen kansalaisopisto, 2009
    • Sinisiä hetkiä, Lahden runomaraton, 2009
    • Runoeväät, Kansalaisopiston runopiiri, 2010
    • Runoja leipälaatikosta, Lahden runomaraton, 2011
    • Kaiken kansan työrunot, Lahden runomaraton, 2012

    Muissa julkaisuissa

    • Laula satakieli, Eino Leinon päivän konserttivideo, 2001
    • Enemmän kuin kaiken, Ilmo Häkkisen säveltämiä runoja cd-levyllä, 2003
    • Aurinko nousee : trubaduurilauluja (1997-2004), nuotitettu laulukirja (Ilmo Häkkinen), 2005
    • Aurinko nousee : trubaduurilauluja, cd-levy (Ilmo Häkkinen), 2005
    • Runo soikoon, Kari Mäkirannan säveltämiä runoja cd-levyllä, 2008

     

    Iivari, Päivikki Kuvassa kirjailija Päivikki Iivari.

    Syntynyt Sallassa
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki

    Olen asunut Riihimäellä vuosina 1973 – 1987 jonka jälkeen kävin asumassa ympäryskunnissa. Takaisin Riihimäelle muutin vuonna 2012.

    Muu ammatti: taloushallinnon numeronikkari

    Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

    Vuoden 2014 syksyllä eksyin vahingossa kansalaisopiston tarinat talteen kirjoitusryhmään ja itsellenikin yllätyksenä löysin sisältäni runoilijan. Ryhmänvetäjän kannustuksesta koostin ensimmäisen runokirjani keväällä 2016. Toinen yllätys olikin sitten se, että kirja löysi lukijansa ja palaute oli positiivista.

    Runot syntyvät pakottamatta, sysäyksenä saattaa toimia uutisen tai tv-ohjelman synnyttämä tunnetila joka peilautuu omaan elämänkokemukseen. Käsittelen toisinaan rankkojakin aiheita kuitenkin enemmän toteavalla otteella kuin syyttelemällä. Elämä on – kaiken kaikkiaan aika yllättävää aikaa.

    Kuvassa kirjan kansi: Mikä siinä on niin vaikeaa? Kuvassa kirjan kansi: Elämän jäljet Kuvassa kirjan kansi: Kellarissa tuulee Kirjan kansi, Myötäkarvaan silitettävä.

    Teokset

    • Mikä siinä on niin vaikeaa?, 2016
    • Elämän jäljet, 2017
    • Myötäkarvaan silitettävä, 2018
    • Kellarissa tuulee, 2019 (runoja)

     

    Immonen, Kyllikki

    (os. Pellinen)
    s. 1912 Tuusulassa
    vanhemmat Ida Aleksi Pellinen, puoliso Lauri Immonen, poika Tapani s. 1945
    ylioppilas Riihimäen yhteiskoulu, 1932
    FM, opettaja

    Kuvassa kirjan kansi: Ja mies oli minun makuuni

    Teokset

    • Ja mies oli minun makuuni : iloinen romaani, 1939 (nimellä Pellinen, Kyllikki)
    • Pystykorvan muistelmat : romaani, 1944
    • Fuksi on ja ihmettelee (kopio), 1936 (nimellä Pellinen, Kyllikki)

     

    Immonen, TapaniKuvassa Tapani Immonen

    s. 1945 Helsingissä
    vanhemmat Kyllikki o.s. Pellinen ja Lauri Immonen,
    kansakoulunopettaja

    Kuvassa kirjan kansi: Kuolema kukkien aikaan Kuvassa kirjan kansi: Kukkopilli ja kuolema

    Teokset

    • Kissat ovat pimeässä harmaita : jännitysromaani, 1968
    • Kuolema kukkien aikaan : poliisiromaani, 1969
    • Kukkopilli ja kuolema : jännitysromaani, 197

    Lue lisää Tapani Immosesta

  • Kuvassa Mikael Juudin.Juudin, Mikael

    s. 1949 Jyväskylässä
    asunut Riihimäellä v. 2018 –
    Muu ammatti: toimittaja ja puutarhuri

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjoitan voimakkaasti, suorasanaisesti ja monitasoisesti.
    Tekstini jättää harvoin ketään kylmäksi.

    Kuvassa kirjan kansi: Jumalan vangit

    Teokset

    • Jumalan vangit, 2018

     

    Järvelä, Tuulikki M.

    s. 1936 Kärkölässä
    puoliso Hannu Täppinen

    Kuvassa kirjan kansi: Tulsatati Järvelänä ja Tappisena

    Teokset

    • Tulsatäti Järvelänä ja Täppisenä : runoja, 1995
    • Saturnuksenkadulta kajahtaa : kooste, 1998
    • Huomiointeja, 1999
    • Ilo ojentaa, muistojen tuiketta : kooste (& Hannu Täppinen), 1999
    • Tämä hetki : kooste nro 5 (& Hannu Täppinen), 2000

     

    Järvinen, Anneli

    s. 1952

    Kuvassa kirjan kansi: Ellun kana

    Teokset

    • Ellun kana : romaani, 1996

     

    Kaarne, Meri

    o.s. Mykrä
    s. 1943 Antrea

    Kuvassa kirjan kansi: Mitä hää hänes haastaa?

    Teokset

    • Mitä hää hänes haastaa? : murrepakinoita, 2004

     

    Kaartinen, LeenaKuvassa Leena Kaartinen

    s. 4.2.1942 Imatralla
    Asunut Riihimäellä vv 1956 – 1967
    Nykyinen kotipaikka Lahti
    ylioppilas Riihimäen Tyttölyseo 1961
    Lastenlääkäri

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen tehnyt elämäntyöni Afganistanissa ja vähän Etiopiassakin. Afganistanista aloitin syksyllä 1971. Suomeen tulin silloin 1974. Kirjoitin alusta pitäen nk. Ystäväkirjeitä suunnilleen kerran kuussa, missä kerroin työstäni ja ihmisistä, elämästä maailmalla. Kirjoitin myös joihinkin lehtiin kuulumisia ja kirjoituspyyntöjä tulee vieläkin erilaisiin julkaisuihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaa oikeastaan 14 vuotiaasta saakka, myös työaikana maailmalla. Ystävät yllyttivät minua kokoamaan kokemukseni kirjoiksi ja siitä se alkoi. Ensimmäisen kirjan Lääkärinä Afganistanissa kustansi Karas Sana (Kansan Raamattuseura), ja sieltä sain myös arvokkaita ohjeita kirjoittamiseen Eeva Mesiäiseltä ym. alkuhankaluuksissa. – Tähänastiset kirjat ovat oikeastaan kaikki syntyneet eri elämänvaiheistani maailmalla noin viiden vuoden välein. Toivon, että voin jossain vaiheessa jatkaa kirjoittamista.

    Kuvassa kirjan kansi: Olet vapaa Johannes Kuvassa kirjan kansi: Makai tyttö afganistanista Kuvassa kirjan kansi: Pakolainen

    Teokset & kirjailijan taustatietoja

    • Olet vapaa, Johannes : romaani, 1984.
      ”Sairaalaevankelistan tarina. Kirjaa myytiin 3 painosta Etiopian nälänhädän hyväksi, 160 000 mk oli tuotto.”
    • Makai tyttö Afganistanista : romaani, 1989.
      ”Afkanistanilaisen kristityn tytön tarina Neuvostoliiton miehityksen ajalta 1979 – 1989. Palasin tuolloin Afganistaniin vuonna 1985.”

    Muut teokset & kirjailijan taustatietoja

    • Lääkärinä Afganistanissa : mutaklinikan arkea ja juhlaa, 1978.
      ”Ensimmäiseltä työkaudeltani Afganistanista 1971 – 1974 Keski-Afganistanin vuoristossa ”Hasaramaassa.”
    • Sairaala sissisodassa, 1979.
      ”1976 – 1977 Etelä-Etiopiassa, Shakkison sairaalassa, Somalian sodan aikana.”
    • Matkaan taas : lääkärinä Etiopian vuorilla ja laaksoissa, 1985.
      ”Toiselta Etiopian kaudelta 1979 – 1983. ”Kulissien takaista” lähettielämän kerrontaa.”
    • Lastenlääkärin sotapäiväkirja Kabulissa…, 1996.
      ”Kabulin sota alkoi 1992 Neuvostoliiton vetäydyttyä maasta. Toimin Kabulissa MCH-ohjelmassa klinikan johtajana. (Mother and Child Health, naisten ja lasten neuvola- ja terveysasematoimintaa).”
    • Talebanien takana, 2002.
      ”Pääsin takaisin rakkaaseen vuoristoon, samoihin maisemiin, missä aloitin 1971. Tuonne syrjäseudulle ei talebanien valta juuri ulottunut.”
    • Näkemiin Hasaramaa! : vuoristolääkärin viimeinen vuosi Afganistanissa, 2007.
      ”Viimeinen vuosi 2005 – 2006 vuoristossa.”
    • Pakolainen, 2010.
      ”Erään pakolaisperheen tarina, samalla minun Afganistanin kauteni läpileikkaus, sillä päähenkilön tunnen 1970-luvun alusta ja kirjassa esiinnyn helposti tunnistettavana sivupersoonana.”

    Leena Kaartinen wikipediassa

     

    Kajander, KalleKuvassa Kalle Kajander

    4.3.1862 – 3.2.1928 Hausjävellä (Riihimäen emäpitäjä)

    Riihimäen emäpitäjässä Hausjärvellä syntynyt Kalle Kajander tuli tunnetuksi hämäläisen maaseudun realistisena kuvaajana, joka ammensi kirjalliset aiheensa lähiympäristöstään. Vanhemmat: Karl Gustaf Kajander ja Beata Kristiina os. Backberg halusivat kouluttaa Kallen ja lähettivät hänet Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, josta hän tuli ylioppilaaksi 1882. Humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa jäivät kuitenkin kesken ja Kalle Kajander palasi 28-vuotiaana kotitilalleen Hikiän Kajantolaan maatalon töihin. Innokkaalle metsämiehelle kotipitäjän metsät tulivat tutuiksi ja metsissä kulkiessaan hän pani merkille kuinka isännät haaskasivat metsiään surutta. Näillä retkillä oli kumppanina usein Hausjärvellä tuolloin asunut Juhani Aho, joka kannusti Kalle Kajanderia kirjailijantyöhön. Eränkäynnin ohella Kalle Kajanderia kiinnosti pyöräily ja yhdessä Juhani Ahon kanssa hän teki polkupyöräretkiä mm. Pariisiin ja Italiaan asti. Matkakuvauksia näistä retkistään hän kirjoitti Uuteen Suomettareen. Hausjärvi-seura julkaisi vuonna 2008 Kalle Kajanderin pyöräretkistä kirjasen Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista.

    Esikoisromaani Kun talonpojasta tuli herra (1897) käsitteli kriittisesti isäntien metsänhoitoa ja metsäyhtiöiden häikäilemättömyyttä. Toinen romaani Kunnanmiehiä (1899) kuvasi muuten mallikelpoisesti taloaan hoitavaa mahti-isäntää, mutta jonka kääntöpuolella oli oman edun tavoittelu ja vertaisiaan halveksiva luonne. Sahayhtiöiden tilanostot olivat aiheena pienessä kirjasessa Metsät ja yhtiöt (1901). Myös Nälkämailta (1903) ja pieni opas Säästä metsääsi (1903) syntyivät maa- ja metsätalouden harrastuksesta. Kahdessa kertomuskokoelmassa Pahkakuppi (1902) ja Yhden ainoan kerran (1911) Kajander jatkoi kansanelämän kuvauksiaan, joihin hän sai aiheensa kotiseutunsa tapahtumista.

    Kalle Kajanderia on pidetty kriittisenä realistina ja hän sai kiitosta omana aikanaan niin Juhani Aholta kuin Eino Leinoltakin. Ilmari Havu luonnehti Kalle Kajanderin Valittujen teosten (1955) esipuheessa Kajanderilla olevan vankka asema suomalaisessa kansankuvauksessa.

    Kalle Kajander on haudattu kotipitäjänsä Hausjärven kirkkomaalle.

    Kuvassa kirjan kansi: Kunnan miehiä Kuvassa kirjan kansi: Kun talonpojasta tuli herra Kuvassa kirjan kansi: Kirjeitä polkupyörällä Euroopan eri maista

    Teokset

    • Kunnanmiehiä, 1899
    • Valitut teokset, 1955
    • Kunnanmiehiä ; kun talonpojasta tuli herra, 1983
    • Kun talonpojasta tuli herra : romaani, u.p. 1984

    Tietokirjoja

    • Kirjeitä polkupyörällä Euroopan eri maista, 2008

     

    Kallio, ReinoKuvassa Reino Kallio

    s. 1.7.1931 Perttelissä
    asunut Riihimäellä 40 vuotta (2013)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    ”Kirjoittaminen on harrasteeni, eräänlainen elämäntapa. Suunnitelmissani on tehdä itse kirja, jossa kerron kartanoelämästä 1950-luvulla ja samalla tallentaa kotiseutuni murretta, jälkipolville, sukulaisille, ystäville ja tuttavilleni luettavaksi.”

    Kuvassa kirjan kansi: On taipaleella reissumies ja muita tarinoita Kuvassa kirjan kansi: Yksinäinen ajopuu

    Teokset

    • On taipaleella reissumies ja muita tarinoita, 2008

    Tietokirjoja

    • Yksinäinen ajopuu, 2002

    Palkintoja Eläköön Mies -kirjoituskilpailussa vuonna 1994 ja Tosi Elämän -kirjoituskilpailussa vuonna 1998.

     

    Kaukomies, Sirpa-Leena

    s. 1945
    Asunut ja käynyt koulua Riihimäellä, muutti Ruotsiin 1964

    Kuvassa kirjan kansi: Suruani kirjoitan

    Teokset

    • Suruani kirjoitan : runoja, 2002

     

    Kemppi, Jaakko

    s.1930 Antreassa

    Kuvassa kirjan kansi: Evakkotiellä

    Teokset

    • Evakkotiellä, 2000

     

    Kemppi, Mia

    1972 – 2012

    Kuvassa kirjan kansi: Ajatuskuplacowboy

    Teokset

    • Ajatuskuplacowboy : runoja, 2012

     

    Kinnunen, AnttiKuvassa Antti Kinnunen

    s. 1965
    Asunut Riihimäellä v. 1998 lähtien
    Nuoristo-ohjaaja

    Kirjoittanut ensin mm. laulutekstejä, osia Moon-Tv:n sarjaan, julkaissut muutamia runoja kokoelmissa. Sittemmin ryhtynyt kirjoittamaan proosaa, tekeillä uusi romaani ja esseekokoelma.

    Teokset

    • Jäniksen selässä, 2017, omakustanne: Grano, Jyväskylä

     

    Kivimäki, ArtoKuvassa Arto Kivimäki

    s. 1963
    Antiikin kirjallisuuden kääntäjä, tietokirjailija

    Kuvassa kirjan kansi: Odysseia lapsille

    Teokset

    • Odysseia lapsille, 2005

    Suomentanut ja toimittanut

    • Rakkaus ei koskaan lepää : antiikin runoja rakkaudesta, 2001
    • Ikivanha : antiikin vitsejä ja sukkeluuksia, 2002
    • Otollinen tilaisuus : antiikin faabeleita, 2002
    • Lainehtiva malja : antiikin runoja viinistä, 2004
    • Antiikin taruja 1 : Aikojen alussa, 2008
    • Hautojen lauluja : muistosanoja Antiikin hautakivistä, 2008
    • Antiikin taruja 2 : Sankarien aika, 2010

    Tietokirjoja

    • Carpe Diem! : hauskaa ja hyödyllistä latinaa, 1997
    • Roomalainen kalenteri : Tempus fugit, 1998
    • Summa summarum : latinankielisiä termejä, 1998
    • Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan, 1999
    • Viive hodie! = Elä tänään!, 1999
    • Amor : latinaa rakkaudesta, 2000
    • Antiikin ajatuksia, 2000
    • Rooman keisarit, 2000, 2004
    • Suuri latinakirja, 2001
    • Verba volant : sanat lentävät, 2001
    • Primus motor : johtamistaidon latinaa, 2002
    • Nautintojen kirja, 2004

     

    Koivu, Osmo

    1926 – 1980

    Kuvassa kirjan kansi: Kun Koivisto tappeli

    Teokset

    • Kun Koivisto tappeli, 1998

     

    Kokkonen, Ansa

    1915 – 1997

    Kuvassa kirjan kansi: Lumikello

    Teokset

    • Lumikello : runoja vuosilta 1932-1940, 1989

     

    Kolbe, PirkkoKuvassa Pirkko Kolbe

    (pakinoitsijanimimerkki Pii)
    1932 – 2008 Helsingissä
    vanhemmat Anna o.s. Pohjola ja Lauri Heikkilä
    ylioppilas Riihimäen lyseosta v. 1951
    toimittaja, pakinoitsija
    Pirkko Kolbe Wikipediassa

    ”… Kaikista väitteistä huolimatta on kasarmi melkoisen otollinen kasvuympäristö. Tai ainakin oli nykyisistä en mene sanomaan.
    Takakassulla oli tilaa, tannerta, tekemistä (huomio, ei sotaleikkejä), yhteenkuuluvaisuutta ja oma-aloitteisuutta.
    Rakennettiin laudoista kävelypolku Hatlammin suolle ja uimahyppytorni ja saman suon lammen rannalle. Yksi kesä pelattiin koronaa, toinen pingistä. Urheiltiin niin hemmetisti kesin talvin. Tapeltiin toistemme kanssa ja toistemme puolesta. Käytiin tallilla putoilemassa heinäpaalikasojen päältä. Keväällä hypättiin narua, hyppylautaa ja suunnistettiin. Käytiin marjassa, sienessä ja tansseissa.”

    (Viikon vaihtuessa, Helsingin Sanomat 2.6.1979)

    Pirkko Kolben lapsuusperhe muutti Riihimäelle vuonna 1944, jolloin hänen isänsä sai komennuksen Riihimäen varuskuntaan luutnantiksi. Pirkko Kolbe on todennut pakinassaan, että ”Jos joku väittää, että kasvuympäristö ei vaikuta ihmisiin, niin hän väittää väärin. Parhaana todisteena olemme me kymmenet, jotka aikoinaan olemme asuneet kassun kakaroina Riihimäen takakasarmilla.” (Pii, Helsingin Sanomat 14.6.1992) Pirkko kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta vuonna 1951. Palattuaan Englannista kieltä oppimasta hän pääsi opiskelemaan Helsinkiin Yhteiskunnalliseen korkeakouluun suorittamaan toimittajan tutkintoa.

    Pirkko Kolbe muistelee kouluaikaansa Riihimäellä ja äidinkielen opettajansa Aimo ”Pusu” Turusen äidinkielen tunteja:

    ”Kuinka ihanaa mutta samalla ujostuttavaa toden totta olikaan, kun aine luettiin luokassa. Ei oikein tiennyt miten suutaan ja käsiään pitäisi. Mutta ellei ainetta taas luettu, oli pettymys suuri. Harrastin ainekirjoitustunneilla pientä liiketoimintaakin. Kirjoittelin lähellä istuville luokkatovereille alkulauseita yhden karkkipussin korvausta vastaan.”

    (Pii, Helsingin Sanomat 25.10.1992)

    Pirkko Kolbe aloitti uransa Uuden Kuvalehden avustajana ja sen jälkeen toimittajana Savon Sanomissa, Uutisaitassa ja vuonna 1959 hänet kutsuttiin Suomen Kuvalehden toimittajaksi. Vuonna 1967 hänet pyydettiin Helsingin Sanomien perhetoimitukseen. Tällöin syntyi nimimerkki Pii ja oma palsta alkoi ilmestyä. Hän jäi eläkkeelle Helsingin Sanomista 1994, mutta kirjallinen ura jatkui hänen kirjoiksi koottujen pakinoidensa muodossa.

    Teokset

    • Piin kovat : kaskuja, 1975
    • Sen pituinen se : puheita naisille, 1975
    • Naurattais jos ei itkettäis : viisaita ja jälkiviisaita ajatuksia maailmanmenosta:  pakinoita, 2003
    • Ei aika eläen lopu : pakinoita, 2005
    • Piin parhaat 1975-85, 2005

    Tietokirjoja

    • Isäni, elämäni mies, 1989 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
    • Kaiken maailman lammas, 1996

     

    Komonen, Liisa

    (nyk. Korkkula)
    s. 1938 Sakkolassa
    vanhemmat o.s. Hedberg ja Erkki Komonen
    käynyt koulua Riihimäen tyttölyseossa
    FM 1964, toiminut kääntäjänä MTV:ssa

    Kuvassa kirjan kansi: Viisaat sukset

    Teokset

    • Viisaat sukset : lastenkirja, 1956

     

    Korhonen, Tellervo

    s. 1946 Parkanossa
    o.s. Ollila
    FM, toiminut äidinkielen lehtorina Riihimäen kauppaoppilaitoksessa

    Kuvassa kirjan kansi: Hattara ja Huttura Kuvassa kirjan kansi: Aaltoja jään alla

    Teokset

    • Hattara ja Huttura : lastenkirja, 1983
    • Aaltoja jään alla : romaani, 1984

    Kujala, Johanna

    s. 1979

    Kuvassa kirjan kansi: Humbert

    Teokset

    • Humbert : runoja, 2008

     

    Kurki, Juho

    s. 1890 Jääskessä
    k. 1984 Riihimäellä
    kunnallisneuvos

    Kuvassa kirjan kansi: Rakastettu maa

    Teokset

    • Rakastettu maa : runoja, 1976
  • Laaksonen, EsaKuvassa Esa Laaksonen

    s. 1949 Riihimäki
    Asunut enimmäkseen Riihimäellä
    Nykyinen asuinpaikka: Riihimäki
    Muu ammatti: eläkeläinen

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Viittaan teokseeni Ongelma nimeltä Ospoto mottoon.

    Teokset

    • Ongelma nimeltä Ospoto: tieteishupailu, 2021
    • Tankoja, haikuja ja lyhytproosaa, 2021

    Lahdenperä, MattiKuvassa Matti Lahdenperä

    s. 1943 – 2013
    Toiminut ylivartijana Riihimäen keskusvankilassa

    Hei kuule!
    onko meillä aikaa,
    hetki aikaa?

    Miksi?
    Tutustutaan toisiimme.

    (Yö etsii vankilaa, 1991)

    Kuvassa kirjan kansi: Yö etsii vankilaa Kuvassa kirjan kansi: Kalterit ruostuvat Kuvassa kirjan kansi: Sanoja sanottavaksi

    Teokset

    • Yö etsii vankilaa : kuva-runokirja, 1991

    Tietokirjoja

    • Kalterit ruostuvat, 1997
    • Sanoja sanottavaksi : aforismeja, 2001

    Lue lisää Matti Lahdenperästä

     

    Laine, Sinikka

    s. 1944 Riihimäellä, asui nuoruusvuosinaan Hausjärvellä, muutti 1967 Ouluun.
    myöhemmin Sinikka Laine-Törmänen
    toimittaja, kirjailija
    saanut useita kirjallisuuspalkintoja, Oulun kaupungin kulttuuripalkinto, Valtion kirjallisuuspalkinto

    Kuvassa kirjan kansi: Ohari Kuvassa kirjan kansi: Ei kenenkään, ei koskaan Kuvassa kirjan kansi: Tyttö tuulesta, poika pimeästä Kuvassa kirjan kansi: Silkkiuikku

    Teokset

    • Ohari, 1982
    • Ei kenenkään, ei koskaan, 1984
    • Tyttö tuulesta, poika pimeästä, 1987
    • Silkkiuikku, 1988
    • Sininen ruoho, 1990
    • Jos et pelkää pimeää, 1991
    • Myrtti, yhden talven tyttö, 1994
    • Töyhtö, 1992
    • Kuujuhla, 1995
    • Hyvästi valkoinen, 1996

     

    Laitasalo, Reino

    s. 1928
    k. 3.2.2016
    taiteilija, runoilija

    Riihimäkeläinen taiteilija Reino Laitasalon runoteos Potemkinin portaat sai alkunsa surutyöstä. Reino Laitasalo kertoo kirjan esipuhessa: ”Vaimoni Ella-Maijan kuoltua äkillisesti 40 vuoden yhdessäolon jälkeen syntyi tarve ilmaista menetys. Koska en pystynyt ilmaisemaan sitä maalauksissa kuten olisin halunnut, ryhdyin kirjoittamaan runoja.” Laitasalon runot ovat tunteenpurkauksia, muistoja matkoilta, muistikuvia lapsuudesta Pispalassa. Teoksen kuvituksena on Reino Laitasalon maalauksia. Kirjan viimeinen osa on nimetty riihimäkeläisen konditoria-kahvilan Ismon Pakarin mukaan, jossa taiteilija istuu kahvikupin ääressä.

    Sataa. Menen Ismon pakariin kahville.
    Istun alas niin kuin aina.
    Ikkunan edessä, pöydän oikeassa laidassa
    voi katsella ohikulkevia ihmisiä, autoja.
    Ismo, seitsemänkymppinen,
    mursunviiksinen, harmaatukkainen mies
    käy välillä katsomassa uunia, palaa sitten.
    Koetamme virittää keskustelua kahdestaan,
    kun muita ei ole. Se ei tahdo lähteä käyntiin.
    Juon kahviani ja syön karjalanpiirakkaani,
    Jonka Ismo on vastentahtoisesti lämmittänyt.
    Kun olen juonut ja syönyt, lakkaan yrittämästä.
    Tänään ei ole keskustelupäivä.
    Nousen tuolistani ja heilautan kättäni Ismolle.
    Kävelen ulos ovesta, sateesta märälle kadulle.

    (Laitasalo, Reino: Potemkinin portaat, 2011 s. 102)

    Kuvassa Kirjan kansi: Potemkinin portaat

    Teokset

    • Potemkinin portaat : runoja, 2011

     

    Larma, Justin

    (Mauri Laakkonen)

    Riihimäkeläinen Mauri Laakkonen. syntynyt 1950, kirjoittaa kirjailijanimellä Justin Larma.
    Runojen kirjoittamisen hän aloitti Riihimäen kansalaisopiston Tarina talteen –ryhmässä syksyllä 2014. Ensimmäinen runoteos Elämän virrassa julkaistiin saman vuoden marraskuussa.
    Laakkonen on lisäksi julkaissut nimellään muistelmateoksen Kossina Taluksessa 2015 ja tominut julkaisijana loppilaisen Tuula Salomaan runokirjan (ei ISBN-numeroa) Vielä kun sydän sykkii ja Ennen ja nyt-kirjoissa.

    Kuvassa kirjan kansi: Elämän virrassa Kuvassa kirjan kansi: Elämän pisaroita Kuvassa kirjan kansi: Tanssiva metsä

    Teokset

    Justin Larman runokirjat 2014-

    • Elämän virrassa 2014, ISBN 978-952-286-817-6
    • Elämän kaarella 2015, ISBN 978-952-318-533-3
    • Elämän tyrskyissä 2015, ISBN 978-952-318-622-4
    • Elämän pisaroita 2015, ISBN 978-952-318-958-4
    • Elämän sylissä 2015, ISBN 978-952-318-993-5
    • Väärän kuninkaan maa 2015, ISBN 978-952-330-130-6
    • Kaartuu taivas, 2016, ISBN 978-952-330-320-1
    • Kahden maa : runoja ja novelli, 2016
    • Mauri-vaarin runokisa 2016 : Alavieskalaisten ja alavieskalaislähtöisten runoja, 2016
    • Pinnalta tyyni: Runoja – kuljeta sieluni enkeli, 2017
    • Tanssiva metsä: runoja, maalauksia, piirroksia, 2018

    Mauri Laakkosen muistelmakirjat

    • Kossina Taluksessa 2015 ISBN 978-952-318-648-4

    Mauri Laakkonen / Riitta Viitala yhteistyökirja
    Justin Larma/Ritu Veskarin:

    • KokoNainenMies 2016, ISBN 978-952-330-406-2

    Latva, Tony

    s. 1969

    Kuvassa kirjan kansi: Totuus Heinojen murhista

    Teokset

    • Totuus Heinojen murhista : tositapahtumiin perustuva romaani vuonna 2001 tehdyistä murhista, 2003

     

    Leskenmaa, Tarmo

    Kuvassa kirjan kansi: Kuiskauksia ristikon takaa

    Teokset

    • Kuiskauksia ristikon takaa : ”kirjoitettu onni…” : runoja, 2000

     

    Leskinen, AuliKuvassa Auli Leskinen

    s. 3.2.1960 Joensuussa
    asunut Riihimäellä vuodesta 2003
    nykyinen asuinpaikka Madrid (Suomi-Madrid-Instituutin johtaja)
    Fil.tohtori, toimittaja

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Minulla on aina ollut voimakas tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla.

    11.9.1973 kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti Chilen vasemmistohallituksen ja syöksi maan väkivaltaan. Presidentti Salvador Allende teki itsemurhan ja Allendea tukevat kansalaiset joutuivat äärioikeiston vainon uhriksi. Riihimäkeläiskirjailija nykyisin Suomi-Madrid-instituutin johtajana toimiva ja Chilessä 20 vuotta asunut Auli Leskinen kertoo Petojen aika –teoksessaan Rojasin perheen tarinan. Perheen tytär Cristina ja hänen poikaystävänsä nuori sotilas Michel, joka komennetaan teloittamaan kaappauksen vastustajia ovat kirjan päähenkilöitä. Kirjan keskeinen teema on petos. Sotilaat pettivät kansan ja perheen äiti ja isän veli pettivät ammattiyhdistysaktivisti isän. Perheen vanhempi poika Ramon pakeni Suomeen. Cristina joutui keskitysleiriin ja Michel katoaa. Vuosien kuluttua Cristina alkaa kirjoittaa romaania Petojen aika ja etsimään totuutta.
    Kirja perustuu tositapahtumiin ja nimettiin Helsingin Sanomien vuoden 2013 esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi.

    Kuvassa kirjan kansi: Petojen aika

    Teokset

    • Artejuala : runoja Espanjasta, 1990
    • Petojen aika, 2013

    Tietokirjoja

    • Jyrkänteen reunalla : matka meksikolaiseen arkeen, 1998 (yhteisteos Sanni Sepon ja Outi Hakkaraisen kanssa)
    • Ei huomista ilman eilistä : Chilen ihmisoikeuspolitiikan kehitys 1990-2006, 2006
    • Huellas de Eros y Thánatos. Juego de palabras entre tropos, metáforas y decontrucciones lingüísticas en la narrativa de Diamela Eltit, 2007
    • Palsta, 2010 (yhteistyössä Sanni Sepon ja Mari Räsäsen kanssa)

     

    Liemaa, Toni

    S. 1981
    Asunut Riihimäellä 1981-2003
    Muu ammatti: Kuntoutussuunnittelija

    Omat sanat

    Riihimäeltä kotoisin oleva, Tampereella opiskellut ja nyttemmin espoolaistunut kirjoittaja, jonka intohimoihin kuuluu rikostarinoiden lukeminen ja kirjoittaminen. Kahden lapsen isä, joka viettää mieluusti jäljelle jäävän ajan musiikkia kuunnellen, urheilua tai elokuvia katsellen ja luonnossa liikkuen.

    Kuvassa kirjan kansi: Mies joka ei hukkunut Kuvassa kirjan kansi: Kahdesti ryöstetty Kuvassa kirjan kansi: Vaiennetut

    Teokset

    • Mies joka ei hukkunut. Bookcover, 2017
    • Kahdesti ryöstetty. Bookcover, 2018
    • Vaiennetut, Bookcover, 2019

     

    Likovuori, Jorma

    s. 1937 Lahdessa
    vanhemmat Ilma ja Kaarlo Likovuori

    Kuvassa kirjan kansi: Seutu Kuvassa kirjan kansi: Enni ja mäyräperhe

    Teokset

    • Seutu : novelleja, 1963
    • Enni ja mäyräperhe : lastenkirja, 1981

     

    Liutta, ArjaKuvassa Arja Liutta

    s. 1950
    toiminut lastenosastonjohtajana Riihimäen kaupunginkirjastossa

    Kuvassa kirjan kansi: Rautatieretki Riihimäellä Kuvassa kirjan kansi: Kirjanäyttelyt kirjastossa

    Teokset

    • Rautatieretki Riihimäellä, 2000

    Tietokirjat

    • Kirjanäyttelyt kirjastossa / yhdessä Maikki Meriluodon ja Päivyt Ropposen kanssa, 2002

     

    Lundán, RekoKuvassa Reko Lundán

    Reko Lundán, 2.4.1969 – 27.10.2006
    Reko Lundán syntyi Janakkalan Tervakoskella ja vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttansa Riihimäellä
    Dramaturgi, teatteritaiteen maisteri vuonna 1994

    ”Upseerikerho oli metsän puolelta kuin telkkarikaupan näyteikkuna. Jokaisesta teeveestä tuli melkein samaa, mutta kuitenkin vähän erilaista ohjelmaa. Huoneissa oli kultakirjaillut kohotapetit ja hohtavan kiiltävät kalusteet. Yhdestä ruudusta näkyi huone täynnä everstien muotokuvia, seinällä oli lasivitriinissä koristeellisia miekkoja ja vanhoja aseita.”

    (Ilman suuria suruja, s. 44)

     

    ”Vappupäivänä Aki ja Liisa olivat tavanneet Irman ensimmäisen kerran. Puoli kymmenentä Jutta tuli hakemaan heidät kaikki varuskunnasta ja ajoit kaupungintalolle, jonka portailta mieskuoro kajautti Anttila ampaisi ja kaksi muuta laulua.”

    (ilman suuria suruja, s. 162)

    Reko Lundánin kasvuympäristö Riihimäellä oli lapsuudessa varuskunta ja myöhemmin Juppalan kaupunginosa. Perhe muutti varuskuntaan isän työpaikan myötä. Reko Lundán kävi Haapahuhdan koulua ja kirjoitti ylioppilaaksi Pohjolanrinteen lukiosta vuonna 1988. Nuorena hän ei harrastanut teatteria vaan mielenkiinnon kohteena olivat judo ja suunnistus. Myös kirjallisuus kiinnosti ja lapsuuden seikkailukirjat vaihtuivat myöhemmin klassikkokirjailijoihin kuten esim. Faulkneriin ja Dostojevskiin. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän hakeutui Teatterikorkeakouluun dramaturgilinjalle ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1994.

    Reko Lundánin läpimurtoteos oli Suomen Kansallisteatterissa esitetty Ettemme harhaan kääntyis vuonna 1996. Hänen sekä kirjoittamiaan että ohjaamiaan menestysnäytelmiä olivat vuonna 1998 Kom-teatterissa esitetty Aina joku eksyy ja vuonna 2001 esitetty näytelmän jatko-osa Teillä ei ollut nimiä.

    Näytelmien Rinteen perheen tarina jatkuu Lundánin esikoisromaanissa Ilman suuria suruja (2002). Kirja on kuvaus yhden perheen tarinan kautta avioerosta, alkoholismista ja elämästä 1980-luvun pikkukaupungissa Riihimäellä. Rinteen perheen kaksoset Aki ja Liisa varttuvat viisivuotiaista 20-vuotiaiksi. Kirjan perheen Akissa Lundán peilaa omaa tarinaansa, mutta romaani ei ole silti omaelämäkerta. Kirjan tapahtumapaikkoina ovat Riihimäen varuskunta, Haapahuhdan koulu, Hatlammin suo ja kaupungin keskusta Puputin kulmineen. Kirjassa on humoristisesti kuvattu mm. upseerikerhon illanviettoja, joihin Lundánilla olikin omakohtainen näköalapaikka isänsä kerhomestarin toimen vuoksi. Ilman suuria suruja voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

    Kaiken kaikkiaan Reko Lundán kirjoitti ja ohjasi kymmenen kokoillan näytelmää. Omien näytelmiensä ohella Lundán ohjasi myös useita klassikkonäytelmiä. Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Svenska Teaternissa syyskuussa 2006 ensi-iltansa saanut Tanssiva pappi. Suomen näytelmäkirjailijaliitto myönsi Lundánille Lea-palkinnon sillä perusteella, että Lundán toi yhteiskunnallisen teatterin 1990- ja 2000-luvuille. Ennen muuta hänen Hyvinvointivaltiotrilogiansa (Tarpeettomia ihmisiä, 2003, Ihmisiä hyvinvointivaltiossa, 2003 ja Kutsumattomia vieraita, 2006) kuvasivat työttömyyttä, talouslamaa ja pankkikriisiä. Lundán on todennut kaikkien aiheidensa olevan jollakin tavoin sidoksissa yhteiskuntaan ja peräisin arkitodellisuudesta. Häntä on verrattu yhteiskunnallisen realismin kuvaajana Minna Canthiin.

    Reko Lundán kirjoitti näytelmien ohella kolme romaania, joista vuonna 2004 julkaistu Rinnakkain käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia kuten työttömyyttä ja suvaitsemattomuutta. Reko Lundánin viimeiseksi teokseksi jäi sairauden varjostamana yhdessä vaimonsa Tina Lundánin kanssa kirjoitettu Viikkoja, kuukausia (2006). Reko Lundán kirjoittaa kirjan viimeisillä sivuilla:

    ”On ehkä tarpeen perustella, miksi minä haluan että tämä teksti julkaistaan. Minulla ei ole siitä pienintäkään epäilystä, toisin kuin Minnalla. Varmaan banaalein syy on, että ammattikirjailija kirjoittaa vain jukaistakseen. Toinen syy on se, että uskon tämän tekstin todistusvoimaan ja tärkeyteen. Ei minulla ole todistuhaluja rajan takaa, mutta uskon kirjallisuuteen, uskon ihmisten haluun samastua ja eläytyä.”

    (Viikkoja, kuukausia s. 178)

    Kuvassa kirjan kansi: Aina joku eksyy Kuvassa kirjan kansi: Teillä ei ollut nimiä Kuvassa kirjan kansi: Ilman suuria suruja Kuvassa kirjan kansi: Ihmisiä hyvinvointivaltiossa Kuvassa kirjan kansi: Rinnakkain Kuvassa kirjan kansi: Viikkoja, kuukausia

    Teokset

    • Ettemme harhaan kääntyis : näytelmä 1996
    • Aina joku eksyy : näytelmä 1999
    • Teillä ei ollut nimiä : näytelmä 2001
    • Ilman suuria suruja : romaani, 2002
    • Ihmisiä hyvinvointivaltiossa : näytelmä, 2003
    • Tarpeettomia ihmisiä : näytelmä, 2003
    • Rinnakkain : romaani, 2004
    • Kutsumattomia vieraita, 2006
    • Viikkoja, kuukausia : romaani, 2006

    Lisää Reko Lundánista

     

    Löfberg, Metti

    s. 1987 Helsingissä

    Kuvassa kirjan kansi: Julmaa rakkautta Kuvassa kirjan kansi: Nervosa

    Teokset

    • Julmaa rakkautta : romaani, 1998
    • Nervosa, 2017
  • Manninen, KalleKuvassa Kalle Manninen

    s. 20.12.1977 Ristiinassa
    Viettänyt lapsuutensa ja käynyt koulunsa Riihimäellä
    Luokanopettajana Hämeenlinnassa
    Kirjoittanut pakinoita Aamupostiin ja Hämeenlinnan Kaupunkiuutisiin

    Oma luonnehdinta kirjoittamisestaan

    ”Kirjoittamisen nautinto on kummallisen ihana!”

    Kuvassa kirjan kansikuva: Vessalukemista Kuvassa kirjan kansikuva: Mies hatun alla Kuvassa kirjan kansi: Elämäntyö Kuvassa kirjan kansi: Näiltä kulmilta Kuvassa kirjan kansi: Hätiläläinen luokanopettaja

    Teokset

    • Vessalukemista, 2008
    • Mies hatun alla, 2008
    • Elämäntyö, 2009
    • Näiltä kulmilta, 2009
    • Satunnaisiin vastaajiin, 2010
    • Rykmentti, 2011
    • Ratakylä, 2011
    • Hyviä tuulia, 2013
    • Hätiläläinen luokanopettaja, 2015
    • Reitti 13, 2020

     

    ”Ja taas minä olen täällä, mutta nyt viimeistä kertaa; sama pieni poika mutta eri, otsan iho paksumpi ja toiminnassa tarkempi tarkoitus.”

    Kaikki matkat päättyvät aikanaan. Kusti Möhkölän elämän odysseia radantakaisesta Rykmentistä outona sykkivään Ratakylään on kahta kysymystä vaille valmis.

    Näihin kysymyksiin vastatakseen on Kustin palattava vielä kerran vuosikymmenten taa sinne, missä kaksoistornit kurottavat kohti taivaita.

    Ja selvittävä takaisin.

    (Kalle Manninen: Reitti 13)

    Kalle Manninen Hämeen Sanomissa 15.9.2020

    Lue lisää Kalle Mannisesta

     

    Mantere, Meri-Helga

    s. 22.2.1939 Helsingissä
    Asunut Riihimäellä vuodesta 1968
    Taidekasvatuksen lehtori Taideteollinen korkeakoulu, taideterapeutti, luovuuskouluttaja

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Runojen kirjoittaminen on minulle intuitiivisinta ja vapainta kirjoittamista. Havaintojen, tunteiden ja ajatusten yhdistelyä, paradoksien ja assosiaatioiden tuottamia yllätyksiä, sanailun iloa. Aforismini ovat sattumia ja osumia, jotka yllättävät itsenikin, energisoivat hetkeksi. Esseet ja artikkelit haastavat ajattelemaan ja sanomaan selkeästi. Työlästä, mutta lopulta palkitse-vaa. Tositarinoiden kertominen on fiktiota, jossa pienillä kertomuksillani voin osallistua suureen yhtei-seen kertomukseen ihmisen pakahduttavan liikuttavasta elämästä.

    Kuvassa kirjan kansi: Päättäväinen valas Kuvassa kirjan kansi: Emännän ehtävänä on soittaa kypsää tuubaa Kuvassa kirjan kansi: Taideterapian perusteet

    Teokset

    • Päättäväinen valas : runoja, 2004
    • Hengästynyt keinu, 2004 (Samuli Parosen seuran runoantologia)
    • Emännän tehtävänä on soittaa kypsää tuubaa : runoja, 2010

    Esseitä ja tietokirjoja

    • Maan kuva : kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta, 1995
    • Mielen kuvat : kuvallinen ilmaisu terapeuttisessa kontekstissa, 1991
    • Taideterapian perusteet, 2007 (yhdessä H. Hentisen ja M. Rankasen kanssa)
    • Vapauden taju : kertomus Maija Juvaksesta ja Astrid Reposesta, 2014

     

    Martikainen, JarkkoKuvassa Jarkko Martikainen

    s. 24.10.1970 Greifswald, DDR
    asunut Riihimäellä vuodesta 2002
    Lauluntekijä, muusikko
    Martikainen Like Kustannus -sivuilla

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjojen tekeminen alkoi varkain: runsas muu kirjoittaminen synnytti aineistoa, joka ei oikein taipunut poleemiseksi ainekseksi kolumneihin eikä laulutekstien raameihin. Aloin työstää niistä novelleja ja neljää vuotta myöhemmin olinkin esikoiskirjailija.

    Teoksia on takana vasta kaksi, joten kirjailijana olen auttamatta vasta alkeistasolla. Tarkoituksenani on julkaista kaunokirjallisia töitä vastaisuudessakin, mutta viime vuosina ne työt eivät ole päässeet päällimmäisiksi. Musiikki ja sen liitännäistyöt ovat ottaneet valtaosan ajastani, ja niinkin on hyvä.

    Kuvassa kirjan kansi: Pitkät piikit ja muita kertomuksia Kuvassa kirjan kansi: 9 teesiä: säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille Kuvassa kirjan kansi: Lihavia luurankoja

    Teokset

    • Pitkät piikit ja muita kertomuksia, 2005
    • 9 teesiä : säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille, 2008, kirja ja äänikirja

    Tietokirjoja

    • Hyvän elämän sanat, 2008 (toim. Arno Kotro, kuv. Jarkko Martikainen)
    • Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja: laulujen sanat ja tarinat, 2020

    Lue lisää Jarkko Martikaisen kotisivuilta

    Meri, VeijoKuvassa Veijo Meri

    s. 31.12.1928 Viipurissa
    k. 2015
    vanhemmat Anna o.s. Sallinen ja Väinö Meri
    asui Riihimäellä 1941 – 1946
    ylioppilas Hämeenlinna lyseosta v. 1948
    opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa

    ”Hän puhuu hirveän kovalla äänellä,
    mutta vain itsestään ja Laguksesta,
    jota minä vuorostani pelkäsin jo
    alkuvuonna neljäkymmentäyksi
    Riihimäen kasarmilla, jossa hän
    aktiivisesti asui.”

    (Minä kokoelmasta Lasiankeriaat : säkeistettyjä tekstejä, 1990)

    Talvisodan aikaan Meren perhe asui isän sukutalossa Hausjärven Uittamossa ja muutti keväällä 1941 Riihimäen kasarmialueelle Väinö Meren saatua komennuksen Riihimäen varuskuntaan. Kararmialueella vietettyä lapsuuttaan Meri muistelee mm. runossa Minä.

    Veijo Meri kävi oppikoulun alaluokkia Riihimäen Yhteislyseossa, josta jäi monenkirjavia muistoja ankarista sekä kannustavista opettajista. Erityisesti kirkkohistorian opettajan Kalevi Kajavan neuvo, että ainekirjoittajan on aineen valmiiksi saatuaan poistettava siitä kaikki tarpeeton oli tulevalle kirjailijalle merkityksellinen. Veijo Meri aloitti lukion Riihimäellä, mutta perheen muuttaessa kesällä 1946 Hämeenlinnaan hän jatkoi lukiota Hämeenlinnan lyseossa.

    Syksyllä 1949 Veijo Meri lähti opiskelelmaan historiaa Helsingin yliopistoon. Meri harrasti kirjoittamista jo nuorena ja osallistui useisiin kirjoituskilpailuihin. Ensimmäinen novellikokoelma Ettei maa viheriöisi julkaistiin vuonna 1954. Veijo Meri siirtyi runoudesta proosaan 1950-luvun puolessa välissä. Meren läpimurtoteos klassikoksi muodostonut Manillaköysi ilmestyi vuonna 1957.

    Hannes Sihvon mukaan Veijo Meren tuotannosta on erotettavissa neljä teemaa, jotka läpäisevät hänen tuotantonsa. Niissä kietoutuvat yhteen historia, sosiaalisuus, kieli ja käsitys kirjallisuudesta. Hausjärven – Riihimäen seutu esiityy tapahtumapaikkoina ja oma sukuhistoria usein viitekehyksenä Meren tuotannossa. Suuriin nälkävuosiin sijoittuva novelli Kalkki on eräs näistä sukutarinoista ja romaanissa Suku vuodelta 1968 Meri kuvailee lähisukuaan pikkupojan Reinon silmin.

    ”Kauppalaan oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Neljän viiden kilometrin päässä siitä tie meni radan alitse ja kääntyi seuraamaan sitä. Kaksi mäkeä esti näkemästä tien yhtenä suorana perille asti. Ensimmäiseltä mäeltä näki toisen mäen juurella olevan opastinvalon tuikuttavan, nytkin keskellä päivää. Mäkien puolivälistä meni radan yli vasemmalle tie. Sitä myöten pääsi takakasarmille.”

    (Vuoden 1918 tapahtumat, 2007, s. 51)

    Veijo Meri käyttää usein dokumentaarisia aineksia romaaneissaan kuten esim. sisällissodan kuvauksessa Riihimäen – Hausjärven seudulla teoksessa Vuoden 1918 tapahtumat. Talvisodan aikaiseen Riihimäkeen liittyy myös komedia Sotamies Jokisen vihkiloma vuodelta 1965. Veijo Meren isä oli hyvä kertoja ja hänen tarinansa omasta suvusta siirtyivät usein Veijo Meren kirjoihin. Myös Hausjäven kylätarinoista Meri ammensi aineksia teksteihinsä. Veijo Meren 19-vuotiaana kirjoittaman ensimmäisen runon on kerrottu saaneen alkusysäyksen hukkumisonnettomuudesta Hausjärven Kolmilammilla. Riihimäkeläistä hukkunutta työmiestä oli naarattu tuloksetta koko illan. Vasta seuraavana aamuna ruumis löytyi, kun joku huomasi harjun laelta lammen pohjassa makaavan miehen.

    Veijo Meri on jakanut kirjailijanuransa kahteen jaksoon. Ensimmäisessä vaiheessa hän kirjoitti romaaneja ja näytelmiä. Toisessa hän julkaisi runokirjoja sekä kirjoitti kieleen ja historiaan liittyviä teoksia. Veijo Meri on eräs Suomen tuottoisimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista, jonka tuotantoa on käännetty yli 20 kielelle. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1998.

    Veijo Meren kirjojen ihmisten ympäristönä ovat Hausjärvi, Riihimäki, Helsinki ja Hämeenlinna silloin kuin niissä on tunnistettavissa selkeä paikka. Näissä kaikissa hän on itsekin asunut.

    Välitunti

    Ajoi pyörällä lehmuksen alle,
    tarttui oksaan, seisoi korkealla,
    katsoi yli koulun pihan, jossa olimme
    välitunnilla, kaikki neljäsataa.
    Kuka oli, en muista. Pilvinen
    lämmin päivä, sateen pehmittämä hiekka,
    veturinsavun haju. Keskitaivas
    harsoili, avautui pilvipeite.
    Näkymättömiä varjoja. Tarkistin,
    että oli, liikutin kättä.
    Eilen olivat ranskalaiset
    upottaneet laivastonsa Toulonissa.
    Kaunis Mäen tyttö seitsemänneltä
    nojasi seinään, haukotteli,
    kaiveli haarojaan, siirsi saumaa.
    Kun hän lähti, näin minkä
    oli peittänyt kokonaan:
    pitkän valkoisen seinän.
    Sanantuojaa en nähnyt enää
    enkä muita. Taivas tummui. Ja maa.
    Lehmus alkoi puhua nopeasti
    ja niin hiljaa kuin suinkin.
    Kaksi viestiä riitti. Lintsasin

    (Yhdessä ja yksin, 1986, s. 159)

    Kuvassa kirjan kansi: Goethen tammi Kuvassa kirjan kansi: Vuoden 1918 tapahtumat Kuvassa kirjan kansi: Novellit Kuvassa kirjan kansi: Yhdessä ja yksin

    Veijo Meren laajasta tuotannosta on kotiseutukokoelmaan valittu ne teokset, jotka liittyvät Riihimäkeen

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Sotamies Jokisen vihkiloma : näytelmä, 1965
    • Yhden yön tarinat, 1967
    • Goethen tammi : novelleja, 1978
    • Vuoden 1918 tapahtumat : romaani, 1981
    • Novellit, 1985. Novellit Ihan lähelle emme pääse, Komeita miehiä ja Sotavangit liittyvät Riihimäkeen
    • Yhdessä ja yksin : runoja, 1986

    Lisää Veijo Merestä

     

    Merikanto-Martikainen, Marjatta

    s. 18.12.1940 Nokialla
    asunut Riihimäellä 1.7.1987 lähtien
    yrittäjä

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjoitan runoja ja lyhytproosaa, ainakin toistaiseksi.

    Kuvassa kirjan kansi: Runoja

    Teokset

    • Runoja : hypotenuusalla, 2010, käsinsidottu ja numeroitu

    Osallistunut useisiin kirjoittajapiirien antologioihin

     

    Miettinen, DanielleKuvassa Danielle Miettinen

    s. 1967
    Asunut Riihimäellä vuodesta 2000-
    Muu ammatti: toimittaja

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Elämäntarinat kiehtovat minua suunnattomasti. Miksi ihmisestä tuli sellainen kuin tuli? Kuka pakkasi hänen reppunsa? Miten hän niillä eväillä uskalsi pelätä ja rakastaa? Ketä hän kiitti ja ketä kirosi? Minne hän eksyi ja kuka hänet lopulta löysi?

    Kuvassa kirjan kansi: Viivi ja ihmeellinen malja Kuvassa kirjan kansi: Rashid Kuvassa kirjan kansi: Hän kutsui minua

    Teokset

    • Viivi ja ihmeellinen malja : kuvakirja, 2009

    Tietokirjoja

    • Rashid, Jumalan taistelija, 2011
    • Hän kutsui minua. Tositarinoita islamin kuohuvasta maailmasta, 2016

     

    Mäki, Riitta

    Kuvassa Riitta Mäen maalaama kuva

    (Kuvan maalannut Riitta Mäki)
    s. 21.5.1947 Riihimäellä, nykyinen kotipaikka Hausjärven Kurun kylä
    asuu talvisin Riihimäellä
    eläkeläinen (maatalousyrittäjä)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Valmistuin vuonna 1970 Taideteollisesta oppilaitoksesta kuvaamataidon opettajaksi. Opiskeluni loppuvaiheessa olin muutaman kuukauden sijaisena Riihimäen Lyseossa Irma Airiston työparina. Vuonna1975 tuli sukupolven vaihdos ajankohtaiseksi Kurun Holmilassa ja opettajan työ jäi. Aloimme mieheni kanssa hoitaa lypsykarjatilaa. Nyt olemme eläkkeellä.

    Olin lapsesta asti innokas piirtäjä ja maalari. Kun hoidin maatilan huushollia ja karjaa, lehtiö ja kynä kulkivat joskus haalarinkin taskussa. Nyt voisin muuttaa elämäni kuvat vaikkapa kuvakirjoiksi. Kuvani ovat tietokoneen kansioissa. Kuva-aarteita löytyy myös vanhoista valokuvista.

    Olen sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien lapsi. Se aika jota elimme, on jo mennyt. Olisi mukava jos saisin siitä jotain kerrottua lapsenlapsille ja muillekin nuoremmille.

    Kuvassa kirjan kansi: Aakkoskirja Kuvassa kirjan kansi: Koska tulee kesä? Kuvassa kirjan kansi: Kerrottiin nahkurista

    Teokset

    • Aakkoskirja : kuvakirja, 2013
    • Koska tulee kesä? : kuvakirja, 2013

    Tietokirjat

    • Kerrottiin nahkurista : sukutarinoita Hämeestä ja muitakin juttuja, 2020 (lk 99.3)

     

    Mäkinen, Inke

    (o.s. Korhonen, Inkeri)
    s. 1928 Kuopiossa
    kansakoulunopettaja

    Kuvassa kirjan kansi: Päivänpalo hyvä

    Teokset

    • Päivänpalo hyvä : runoja, 1991

     

    Nieminen, Raimo

    Teräksen edessä

    ”Keisarin pyöräily jatkui. Kolmiopuiston kusiputkan kohdalla oli meneillään tappelu. Kaksi riihimäkeläisnuorukaista neuvoi nyrkkiin puristetuin käsin tappelupaikan vieressä seisovan auton rekisterinumerosta pääteltynä hyvinkääläisiä poikia pysymään omassa kaupungissaan. Riihimäen tytöt kuuluivat riihimäkeläisille ja hyvinkääläisillä ei ollut mitään asiaa tänne. Se tuli seväksi ja hyvinkääläisten kuplavolkkari poistui pakoputket paukkuen paikalta, ja nopeus oli yhtä kova kuin pakoputkien pauke. Taas oli naapurisopua rakennettu.”

    (s. 8-9)

    Raimo Nieminen kertoo fiktiivisen tarinan Keisariksi kutsutusta miehestä, joka pyöräili ympäri Riihimäkeä ja teki havaintoja näkemästään 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Tarinasta löytyy tuttuja hahmoja Riihimäen katukuvasta kuten Tipu-Liisa, veljekset Pauli ja Antero sekä ammattilaispainija Huhtanen. Keisari pyöräili eri kaupunginosissa Juppalasta Herajoelle. Kirjasessa on hienosti tavoitettu pikkukaupungin ajankuva ja nostalginen tunnelma.

    Kuvassa kirjan kansi: Riksu keisarin kunta

    Teokset

    • Riksu Keisarin kunta, 2014

     

    Niiranen, Torsti

    s. 1970 Riihimäellä

    Kuvassa kirjan kansi: Itsemurhaaja

    Teokset

    • Itsemurhaaja sekä muita kertomuksia : sarjakuva, 1993?

     

    Niittunen, Irma

    s. 1931

    Kuvassa kirjan kansi: Elämän kirjava kukka

    Teokset

    • Elämän kirjava kukka : runoja, 1999

    Kirjoituksia myös useissa kokoelmissa

     

    Nummenpää, VilleKuva kirjailijasta Ville Nummenpää

    Syntymäaika ja –paikka: 2.8.1974, Joensuu
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäellä
    Asunut Riihimäellä: N. 1979-
    Muu ammatti: Rokkitähti (evp.)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Polte kaikenlaiseen luomistyöhön on aina ollut vahva. Puberteettivuodet (14-35) kuluivat pitkälti musiikin parissa, josta ei kuitenkaan koskaan leipätyöksi asti ollut. Kuulun siis niihin muusikoihin, jotka voivat rehellisesti sanoa: ”En tee tätä rahan takia.” Omassa päässäni olen siis aina ollut rokkitähti ja kirjailija, mutta alter egoni on tehnyt kiltisti töitä arkisemmissa kuvioissa, kuten raksoilla ja tehtailla.

    Käsikirjoittaminen visuaaliseen mediaan on erityisen haastavaa ja täten kiehtovaa puuhaa. Koska en ole hauska, olen erikoistunut tällä saralla komediaan.Hiljattain olen kokenut joitain työvoittoja, joka vetää nöyräksi, ja tietysti kannustaa jatkamaan. Mutta luomistyössä minulle tärkeintä on itse tekeminen, se kun tyhjät sivut täyttyvät tarinoilla joita ei aiemmin ollut olemassa. Uskaltanen jo kutsua kirjoittamista työkseni, mutta teen sen kuiskaten, voiden vain arvailla mitä huominen tuo tullessaan.

    Kuvassa kirjan kansi: Kyy Kuvassa kirjan kansi: Hölmöjä iltasatuja Kuvassa kirjan kansi: Entistä hölmömpiä iltasatuja Kuvassa kirjan kansi: Pyhät kyyneleet

    Teokset

    • Kyy, 2020
    • Hölmöjä iltasatuja, 2020
    • Pyhät kyyneleet, 2021
    • Entistä hölmömpiä iltasatuja, 2021
  • Ojanen, Reima

    s. 26.3.1967 Riihimäellä
    Myyntipäällikkö kustannusosakeyhtiö Otavassa

    Kuvassa kirjan kansi: Herne tietää sen

    Teokset

    • Herne tietää sen, 2010

    Ojonen, Lasse

    s. 27.4.1949 Kuusankoskella
    asunut Riihimäellä 21.4.2005 alkaen
    Museonjohtaja, tuntiopettaja evp., nykyisin eläkeläinen

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen lyhytproosan ja runojen kirjoittaja, pitkä proosa ei ole toistaiseksi onnistunut. Olen kirjoittanut pienen ikäni, koulussa olin ”mestariaineenkirjoittaja” ja suomen lehtorin lellipoika. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa suomesta laudaturin.

    Työelämän tiimellyksessä kirjoittamisen jäi, mutta nyt, eläkkeellä, olen palannut vanhan harrastukseni pariin. Kirjoitan hyvin erilaisista tuntemistani miljöistä, ehkä joskus surrealistisestikin, mutta myös tavallisesta suomalaisesta elämästä. Novellini ovat useimmiten lyhyitä, samoin runot, ja aforistiikkaakin olen myös harrastanut ja julkaissut. Eipä tässä mutta kuin että toivon vielä joskus saavani aikaiseksi omat ”buddenbrookini”, laajan romaanin. Sen aika näyttää.

    Kuvassa kirjan kansi: Huilu on hyttiä korkeampi Kuvassa kirjan kansi: Maruzzella ja muita muistoja Kuvassa kirjan kansi: Inhimillistä mosaiikkia Kuvassa kirjan kansi: Delfiinipoika

    Teokset

    • Huilu on hyttiä korkeampi : runoja, 1991
    • Maruzzella ja muita muistoja : novelleja, 2009
    • Inhimillistä mosaiikkia : novelleja, 2011
    • Delfiinipoika : runoja, 2014
    • Andrea Palladion pääkallo ja muita kertomuksia, 2016

    Paija, Jouko

    s. 1955
    asunut Riihimäellä 1990-luvulla

    Kuvassa kirjan kansi: Keltainen lehti Kuvassa kirjan kansi: Punainen kieli

    Teokset

    • Keltainen lehti : runoja, 1997
    • Punainen kieli : runoja, 1996

    Paldanius, MariaKuvassa Maria Paldanius

    Syntymäaika ja -paikka: 16.3.1989, Riihimäki
    Nykyinen kotipaikka: Rovaniemi
    Asunut Riihimäellä: 1989–2005, 1-9/2015
    Muu ammatti: Freelance-toimittaja

    Omat sanat kirjoittamisesta:

    Olen vuonna 1989 Riihimäellä syntynyt freelance-toimittaja ja esikoiskirjailija. Koulutukseltani olen ravitsemus- ja terveystieteiden kandidaatti, taiteen maisteri sekä joogaopettaja. Toimittajana minua kiinnostavat erityisesti taide ja kulttuuri, terveys ja hyvinvointi, ympäristö ja kestävä kehitys, arktiset alueet sekä EU-politiikka. Monien maailmalla viettämieni vuosien jälkeen päätin toteuttaa lapsuusunelmani ja muuttaa pohjoiseen. Olen asunut Rovaniemellä vuodesta 2015. Työn alla on mm. toinen tietokirja ja jatko-opinnot Lapin yliopistossa. Unelmoin siitä, että voisin jonakin päivänä kävellä maailman ympäri.

    Teokset:

    • Kaiken maailman (lika)pyykkiä, Runokirja, 2019, Omakustanne
    • Naiset, jotka valitsivat porot, 2021, Väyläkirjat

     

    Palkkimäki, Laila

    s. 1932 Porvoossa
    asunut Riihimäellä vuodesta 1984

    Kuvassa kirjan kansi: Elämän polku Kuvassa kirjan kansi: Lähdössä

    Teokset

    • Elämän polku : runoja, 2005
    • Lähdössä : kertomuksia, 2005

    Osallistunut useiden kirjoittajapiirien antologioihin

    Palokari, Sirkka-Liisa

    s. 1941 Laukaassa
    asui Riihimäellä noin 30 vuotta ennen muuttamistaan Lammille 1991
    toimistosihteeri

    Kuvassa kirjan kansi: Hallanarka Kuvassa kirjan kansi: Sallitut leikit Kuvassa kirjan kansi: Sydänlankoja Kuvassa kirjan kansi: Valo tulee viistoon

    Teokset

    • Hallanarka : romaani, 1997
    • Sallitut leikit : novelleja, 1996
    • Sydänlankoja : romaani, 2000
    • Valo tulee viistoon : kaksi pienoisromaania, 1995
    • Portaat katoavat hämärään, 2011

    Paronen, SamuliKuvassa Samuli Paronen

    23.5.1917 – 26.8.1974
    vanhemmat: Ida os. Tasa ja Väinö Paronen
    asui koko kirjailijakautensa ajan Riihimäellä

    On vapaussotaa ja talvisotaa ja jatkosotaa ja yleislakkoa, ja Topeliusta ja Sibeliusta ja Mannerheimia ja Nurmea, ja herra Sebaotia, mutta ihmisellä ei ole kohta, mihin sateella ja pakkasella menis yöks. Tää on petettyjen maa.

    (Huone puutalossa)

    Samuli Paronen syntyi Virolahdella vanhempiensa ainoana lapsena. Samuli Parosen isä menehtyi Tammisaaren vankileirillä Samulin ollessa vain yksivuotias ja myös äiti kuoli Samulin ollessa 14-vuotias. Kansakoulun käytyään hän työskenteli metsätöissä, merillä, rakennuksilla, kaivosporarina ja tehtaalla. Kirjoittaminen alkoi, kun Paronen joutui lasitehtaan kolmivuorotyöstä sairauslomalle ja sai tilaisuuden yhtäjaksoiseen kirjoittamiseen. Kolmessa viikossa syntyi noin viisisataa käsinkirjoitettua liuskaa, joista muodostui esikoisromaani Kesä Aataminkylässä 1964. Kirja kertoo isättömän pojan kesäisestä vaeltelusta ja elämän ihmettelystä. Paronen muutti 1960-luvulla Janakkalan Saloisten kylästä Riihimäelle, jossa hänen pitkä, tumma hahmonsa nähtiin katukuvassa niin rautatieasemalla, puistoissa kuin kirjastossakin.

    Varsinainen läpimurto tapahtui sotaromaanilla Kuolismaantie 1967, joka kertoo sodan loppuvaiheista, miesten asenteista ja tunnelmista. Kirjoittamisen ohella Paronen jatkoi työntekoaan Riihimäen ja Lahden lasitehtaissa. Riihimäkeä ei mainita nimeltä Parosen tuotannossa, mutta Huone puutalossa 1971 sijoittuu asuntopulan vaivaamaan pikkukaupunkiin. Paronen keräsi aineistoa riihimäkeläisten puheista niin työpaikalla kuin kaupungilla kuljeskellessaan. Kerrotaan, että hän maksoi jopa pienen palkkion elämän laitapuolen kulkijoiden tarinoista. Parosen vuonna 1975 ilmestynyttä aforismikokoelmaa Maailma on sana pidetään yhä suomalaisen mietelmäkirjallisuuden huippuna. Parosen työläistausta on muovannut aforismeja kärkevän pureviksi ja selkeiksi.

    Miettiessäni mitä sivistys on minusta tuntuu ettei se
    ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään

    (Maailma on sana, 1974)

    Samuli Paronen eli hiljaista ja syrjäänvetäytynyttä elämää Riihimäellä. Riihimäen kaupungilta Paroselle liikeni vain yksi ainoa tunnustus, tuhannen markan taideapuraha Riihimäen Sanomien edesauttamana. Paronen kantoi huolta nuorista kirjoittajista Riihimäellä ja halusi koota kirjoittavia nuoria ympärilleen. Riihimäellä huomioitiin Parosen elämäntyö nimeämällä 1986 valmistuneen kirjastotalon näyttelysali Samuli Parosen saliksi.

    Samuli Paronen myös maalasi tauluja saadakseen lisäansioita. Tauluja myytiin toreilla erityisesti vaimon Aino Meurosen toimesta. Kirjailija Hannu Mäkelä on todennut nähneensä kolme Parosen taulua. Hänen mielestään paras ja vaikuttavin on se, joka on Samuli Parosen seuran hallussa. Tämä taulu on nykyisin esillä Samuli Parosen salissa. Lisäksi salissa on esillä Juha Meurosen tekemä Samuli Parosen exlibris, jonka myös omistaa Samuli Parosen seura.

    Valtakunnan tasolla Samuli Paronen palkittiin Valtion kirjallisuuspalkinnolla kaksi kertaa ja hänen mietelausekokoelmastaan Maailma on sana on otettu lukuisia painoksia.

    Kuvassa Samuli Parosen maalaama taulu Kuvassa Juha Meurosen tekemä Samuli Parosen exlibris

    Samuli Paronen kirjoitti tekstinsä omasta elämänpiiristään pienten ja vähäväkisten ihmisten maailmasta. Kirjoittaessaan hän käytti omia kokemuksiaan, mutta toi myös samalla esille yleispätevää aineistoa ihmisten elämästä ja ahdistuksesta. Paronen on todennut, että kirjastot ja kirjojen lukemiseen käytetyt puistonpenkit ovat aina olleet hänelle mieleisiä paikkoja. Hän aforismikokoelmansa loppuu mietteeseen:

    Katselen maisemaa, se tulee minuun,
    eikä mikään ole pois tulevilta, kun lähden.

    (Maailma on sana, 1974)

    Kuvassa kirjan kansi: Huone puutalossa Kuvassa kirjan kansi: Laiva Kuvassa kirjan kansi: Kortteeri Kuvassa kirjan kansi: Maailma on sana

    Teokset

    • Kesä Aataminkylässä : romaani, 1964
    • Kuolismaantie : romaani, 1967
    • Lallinkartanon leipä : romaani, 1968
    • Tämä on huone 8 : novelleja, 1969
    • Kaivos : romaani, 1970
    • Huone puutalossa : romaani, 1971
    • Laiva : romaani, 1972
    • Kapina : romaani, 1973
    • Kortteeri : romaani, 1974
    • Maailma on sana : mietteitä, 1974
    • Testamentti : mietteitä / toim. Hannu Mäkelä, 1999

    Lue lisää  Samuli Parosen Seuran sivuilta

    Lue lisää Samuli Parosesta

    Perttunen, Tuovi

    1926 – 2003

    ”Kasvava puu
    on aina enemmän
    kuin tämä paperi
    jolle piirrän
    katoavat sanani.”

    (Talvimatka hiljaisessa huoneessa, 1999)

    Tuovi Perttusen kirjailijan työ alkoi hänen palattuaan opiskelu- ja työvuosien jälkeen 1970-luvulla takaisin Patastenmäen kotitaloonsa. Hän julkaisi viisi omaa runokirjaa ja osallistui useisiin Samuli Parosen seuran antologioihin. Kirjoitusharrastus alkoi ja nuorena ja hän pääsi 1950-luvulla vuoden debytanttien joukkoon kirjallisuuslehti Parnassossa. Runoja ei kuitenkaan tuolloin julkaistu ja se aiheutti kirjoitusharrastukseen pitkän tauon. Hän julkaisi omakustanteena ensimmäisen runokirjansa Matkalainen – Aikalainen vuonna 1976. Viimeiseksi runokirjaksi jäi vuonna 2002 ilmestynyt Samuli Parosen seuran kustantama Ajasta ja valosta.

    Runojen aihepiirinä on usein luonto, oman kotipihan puut ja linnut, mutta ne sisältävät myös mietelmiä ihmisen elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Kirjoittajana hän sanoi olevansa itseoppinut. Tuovi Perttunen harrasti myös maalaamista ja suoritti nuorena Taideteollisen korkeakoulun iltalinjan.

    Kuvassa kirjan kansi: Matkalainen aikalainen Kuvassa kirjan kansi: Olen sytyttänyt lampun Kuvassa kirjan kansi: Ajasta ja valosta Kuvassa kirjan kansi: Talvimatka hiljaisessa huoneessa

    Teokset

    • Matkalainen – aikalainen : runoja, 1996
    • Mietteen majat : runoja, 1996
    • Olen sytyttänyt lampun : runoja, 1997
    • Talvimatka hiljaisessa huoneessa : runoja, 1999
    • Ajasta ja valosta : runoja, 2002

    Tuotantoa julkaistu useissa Samuli Parosen seuran antologioissa

     

    Pullinen, Eila Anneli

    s. 1934 Riihimäellä

    Kuvassa kirjan kansi: Aika palata Kuvassa kirjan kansi: Mielen maisemia Kuvassa kirjan kansi: Miksi olisin vieras

    Teokset

    • Aika palata : unia ja elettyä, 1999
    • Mielen maisemia : runoja, 1998
    • Miksi olisin vieras : runoja, 1995

    Runoja julkaistu useissa antologioissa

    Puonti, ”Kale” Kalevi  Kuvassa Kale Puonti

    Syntymäaika: 15.3.1962
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
    Asunut Riihimäellä: Maaliskuu 1962

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen siviiliammatiltani rikosylikonstaapeli ja kirjoitan dekkareita, jotka saavat paljon ideoita ja vaikutteita työurastani.

    Kuvassa kirjan kansi: Manni  Kuvassa kirjan kansi: Milo Kuvassa kirjan kansi: Saarni

    Teokset

    • Manni, 2020
    • Milo, 2021
    • Saarni, 2021

    Pynnönen, Ville   Kuvassa Ville Pynnönen

    s. 1974
    Kuvataiteilija, graafinen suunnittelija

    Kuvassa kirjan kansi: Unikurkiala Kuvassa kirjan kansi: Alinka

    Teokset

    • Unikurkiala : sarjakuvaromaani, 2000
    • Alinka : sarjakuva-albumi, 2004
    • Pikku-Fingerpori 7, Lööppi Fingerpori, 2016 (yhtenä tekijänä)
    • Vuoden sarjakuva, 2018 (yhtenä tekijänä)
    • Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019

    Pyttynen, Anneli Kuvassa Anneli Pyttynen

    S. 16.05.1950
    Asunut Riihimäellä vuodesta 1979 lähtien
    Muu ammatti: eläkeläinen

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Jäin yllättäin leskeksi 54:n vuoden yhdessäolon jälkeen.
    Aloin surutyönäni kirjoittaa runoja, joista sitten kehittyikin kirja.
    Sanat vain tulivat jostakin kotona takan edessä istuessa, mökillä parvekkeella.
    Vähitellen kirjoittaminen helpotti tuskaa, antoi vähän valoa tulevaan…..

    Kuvassa kirjan kansi: Surujen silta

    Teokset

    • Surujeni silta: runoja, 2019

    Kirjan kuvat ovat riihimäkeläisen Helena Hajantin taidetta.

    Pölhö, Elias

    s. 1949

    Teokset

    • Pikku-Taneli käy katsomassa oikeita junia, 1995

    Rahnasto, Nyrki

    (Harry Kannisto)
    s. 1930

    Kuvassa kirjan kansi: Kapinalukemisto Kuvassa kirjan kansi: Pakanalukemisto Kuvassa kirjan kansi: Sankarilukemisto

    Teokset

    • Kapinalukemisto, 2008
    • Pakanalukemisto, 2008
    • Sankarilukemisto, 2009

    Ranta, Kati    Kuvasa Kati Ranta

    s. 1971 Helsingissä
    tiedottaja, KTM
    Asunut Riihimäellä 2006 – 2015 ja 2018-

    Kuvassa kirjan kansi: Uni paras lääke on Kuvassa kirjan kansi: Taito Kuvassa kirjan kansi: Prinsessa Ruuti

    Teokset

    • Uni paras lääke on, 2009
    • Taito, 2021
    • Prinsessa Ruuti, 2021 (lasten)

    Rantala, Jari Olavi  Kuvassa Jari Olavi Rantala

    Jari Olavi Rantala, s. 1967 Porissa
    kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, elokuvakriitikko
    Jussi-palkinto 2005, paras käsikirjoitus, Paha maa

    Kuvassa kirjan kansi: Varasuunnitelma Kuvassa kirjan kansi: Premium bananas

    Teokset

    • Varasuunnitelma, 2008
    • Premium bananas, 2010
    • Tuntemaon sotilas, 2017 (tietokirja)

    Ropponen, Tuomas

    1969 – ?

    Kuvassa kirjan kansi: Runoja

    Teokset

    • Runoja, 2006

    Röning, Inga

    s. 1974
    mediatoimittaja, YLE
    asunut Riihimäellä 2000-luvulla

    Kuvassa kirjan kansi: Kohti Pystynyppyläin puhurivuoristoa

    Teokset

    • Kohti pystynyppyläin puhurivuoristoa, 2005
  • Saajos, Ulla

    s. 18.4.1962 Helsingissä
    toimittaja
    asunut Riihimäellä vuodesta 1988

    Kuvassa kirjan kansi: Linoruntu Kuvassa kirjan kansi: Saippuakuplia keihäsruohossa

    Teokset

    • Linoruntu : runoja, 2010
    • Saippuakuplia keihäsruohossa : runoja, 2011

    Muuta tuotantoa antologioissa

    • Tässä on tila : kuukauden runoja 1999-2003, 2003
    • Unelmat ja naamiot : valikoima kilpailurunoja, 2003
    • Hengästynyt keinu, 2004
    • Sateenkaari, 2004
    • Liian iso karuselli : runoja lapsille ja lapsilta, 2005
    • Tuulihattu : Immi Hellénin lastenrunokilpailu 2009, 2009
    • Sinisiä hetkiä, 2009
    • Ajan mosaiikki : kuukauden runot 2004-2008, 2009

    Saarimäki, Matti

    s. 1949
    k. 2016
    toimittaja, pakinoitsija

    Kuvassa kirjan kansi: Työn äärestä pakinan pariin

    Teokset

    • Työn äärestä pakinan pariin : pakinoita, 1996

     

    Saarinen, Reijo

    s. 1948
    myyntipäällikkö, toiminut toimittajana Riihimäen Sanomissa

    Kuvassa kirjan kansi: Ei maata armaampaa

    Teokset

    • Ei maata armaampaa : romaani, 1983

     

    Saarman, Ossian

    (Olavi Saarinen)

    Kuvassa kirjan kansi: Kuoleman talousalue Kuvassa kirjan kansi: Rommikuja

    Teokset

    • Kuoleman talousalue ; Hyvinkää – Riihimäki : sarjakuvalehti, 1972
    • Rommikuja ; Kannas murtuu ; Rantamökin tyttö : sarjakuvalehti, 1974
    • Teräsliigan tuho : sarjakuvalehti

    Salmela, Yrjö

    (Wainio, J.V.)
    s. 1894 Prunkkala

    Kuvassa kirjan kansi: Vääpeli Kempas

    Teokset

    • Vääpeli Kempas : muistelmia Suomen Puolustuslaitoksen syntyajoilta, 1929

    Salmi, Risto

    s. 1927
    toiminut pormestarina Riihimäellä

    Kuvassa kirjan kansi: Sumuverho häviää

    Teokset

    • Sumuverho häviää : runoja, 1999

    Salomaa-Hilman, Maire

    s. 1.2.1911 Riihimäellä
    k. 30.1.1991 Hämeenlinnassa
    vanhemmat Alma ja Sulo Salomaa,
    ylioppilas 1933 Riihimäellä, sanomal.tutkinto YKK,
    kansalais- ja työväenopistojen johtaja, toimittaja,

    Kuvassa kirjan kansi: Lintutyttö Kuvassa kirjan kansi: Melinda

    Teokset

    • Lintutyttö : romaani, 1967
    • Melinda : romaani, 1973

    Samuelsson, Jorma

    s. 1941
    toiminut liikuntasihteerinä Riihimäen kaupungilla

    Kuvassa kirjan kansi: Uuvikot vieraisilla

    Teokset

    • Uunikot vieraisilla : Kuku Kumelasta ja Humppi Humppilasta seikkailevat : kuvakirja, 1976

    Saviniemi, Kari      Kuvassa Kari Saviniemi

    Syntymäaika ja –paikka: 1946 Miehikkälä
    Nykyinen kotipaikka: Kerava
    Asunut Riihimäellä: 50-luvulla
    Muu ammatti: Kirjailija, kriitikko, kouluttaja

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Voitin lukiolaisena J. H. Erkon valtakunnallisen runokilpailun, kirjassani Sanojen sisällä ratsastaa toivo kerron tiestäni ammattilaisuuteen kirjailijaksi ja kriitikoksi, FM Helsingin yliopistosta, Kymen läänin kirjallisuuden läänintaiteilija 1989-1991, opettanut luovaa kirjoittamista ja arvosanoja Taideteollisessa korkeakoulussa ja eri yliopistoissa, Leino-ryhmän perustaja ja vetäjä vuodesta 1991 lähtien -, Kritiikin Kannusten lautakunnan pj., kuvarunonäyttely Pilkkuja ja pisaroita mm. Keravan taidemuseossa 200

    Kuvassa kirjan kansi: Pientä kokoa Kuvassa kirjan kansi: Ultra Kuvassa kirjan kansi: Kryptoideja Kuvassa kirjan kansi: Jungfudans Kuvassa kirjan kansi: Sanojen sisällä ratsastaa toivo

    Teokset

    • Daffodil 1968
    • Sandariini 1976
    • Levottomat vedet 1999
    • Pientä kokoa 2002
    • Romusielut 2005
    • Pilkkuja ja pisaroita 2006
    • Hevosen muisti 2007
    • Ultra 2009
    • Kryptoideja 2010
    • Jungfrudans 2012
    • Ennen kuin ruoho kuolee 2014
    • Sanojen sisällä ratsastaa toivo 2015

    Tuula Saxell (os. Erkkilä)  Kuvassa Tuula Saxell

    s. 1953, Alastaro

    Asunut Riihimäellä v.1982 lähtien

    Muu ammatti: Eläkeläinen, takana n. 40 v. ura Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjoittaminen on ollut aina tärkeä osa työtäni ja elämääni musiikin sekä piirtämisen ohessa. Kirjoittamisen osuus korostui ja runot tulivat mukaan ilmaisuuni surun vuosina, menetettyäni pikkusiskoni v. 2000.

    Esikoisteokseni, ”Kammiovärinää”, sisältää kammioonsa kätkeytyvän, uupuneen mietiskelijän pohdintoja elämän moninaisuudesta. Toisen teokseni, ”Tänään suruni on kaunis”, kirjoitin pikkusiskoni muistolle.

    Olen kuvittanut kirjat omilla piirroksillani ja maalauksillani.

    Kirjan kansi, Saxell Kammiovärinää. Kuvassa kirjan kansi: Tänään suruni on kaunis

    Teokset

    • Kammiovärinää, 2017, Mediapinta
    • Tänään suruni on kaunis, 2018

     

    Seutu, Katja Kirjailija Katja Seutu.

    s. 21.9.1973 Hämeenlinna
    Nykyinen kotipaikka: Helsinki
    Asunut Riihimäellä: 1979−1993
    Muu ammatti: kirjallisuudentutkija (FT, dosentti)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Koen olevani kirjoittaessani vapaa kaikesta siitä kirjallisuustieteellisestä tiedosta, jota hallitsen. Saan ilmaista niin kuin itse tahdon. Runous kulkee aina mukana ja on hienoa saada pitää sitä mukana arkipäivässä. Kirjoittamalla tutkin maailmaa ja mittaan aikaa.

    Kirjoitin tyhjyydestä
    kuin kahvikupista
    jonka ihmiset
    kohottavat huulilleen
    ja maistavat.

    Kuusilla mittaan aikaa, 2017

    Kuvassa kirjan kansi: Minä olen hänen asuinsijansa Kuvassa kirjan kansi: Kuusilla mittaan aikaa Kuvassa kirjan kansi: Jäätyväinen

    Teokset

    • Minä olen hänen asuinsijansa. Sanasato, 2015
    • Kuusilla mittaan aikaa. WSOY, 2017
    • Jäätyväinen, 2019

    Tietokirjat

    • Ja mieli on jakautunut maan yli, 2001
    • Kuva silmissä : näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön, 2011 (yhdessä 8 muun kirjoittajan kanssa)
    • Tyhjä pöytä on tilattu : Mirkka Rekolan runouden äärellä, 2016

    Sirkiä, Olli Kuvassa Olli Sirkiä

    s. 1.4.1965
    Olli Sirkiä Liken sivuilla
    Olli Sirkiän blogi: Helsinki – Riihimäki

    Kuvassa kirjan kansi: Seuraavana Pasila

    Teokset

    • Seuraavana Pasila : runoja, 2010

    Muuta tuotantoa

    • Useita runoja runokirjassa Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005

    Lue lisää Olli Sirkiästä

    Sorola, Kaisa Kuvassa Kaisa Sorola

    s. 1955 Iisalmessa
    asunut Riihimäellä 1956 – 2007
    nykyinen kotipaikka Tammela
    muu ammatti IT-kouluttaja (logistiikan opiskelija)

    Omat sanat kirjoittamisesta

    ”Halusin tietää kuinka dekkareita kirjoitetaan, koska luen kaikista mieluiten juuri salapoliisikertomuksia, ja menin dekkarikirjoituskurssille muutama vuosi sitten. Koukutuin kirjoittamiseen saman tien ja mielessäni alkoi pyöriä aiheita toisensa perään.

    Kirjoitin ensin yhden jännitystarinan ylös ja lähetin sen Hämeen taidetoimikunnan novellikilpailuun. Päädyin kahdentoista parhaan joukkoon novellillani Kyllönen, ja näin pääsin antologiaan nimeltä Alue 2011. Tästä innostuneena kirjoitin seuraavan novellini, Kepponen, ja sekin pärjäsi erinomaisesti Kouvolan dekkaripäivillä 2012 päätyen antologiaan nimeltä Valta houkuttaa ja koukuttaa.

    Kyllösessä seikkaili kylmääjä Jone ja hänen pitbullinsa Kyllönen. Toisenkin novellini päätähtenä keikkui koira, mäyräkoira Kepponen. Kepposen omistaja Jenny Cotton oli yksityisetsivä.

    Tarmokas, keski-ikäinen Jenny alkoi elää omaa elämäänsä ja minun oli aivan pakko kirjoittaa hänestä lisää. Vuoden 2012 kesällä, puutarhatöiden lomassa, kirjoitin kuusi novellia ja näin syntyi kirja Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen. Kirjassa seurataan vuoden ajan Jennyn ja Kepposen seikkailuja, puutarhailuja ja kotoilua.

    Vaikka pidän dekkareista, en pidä lainkaan väkivallasta. Niinpä omat kirjoitelmani eivät ole raakoja eivätkä hyytäviä. Niissä on paljon huumoria ja sopivasti jännitystä. Mielestäni dekkarinovellini sopivat niin aikuisille kuin nuorille. Kirjoituksieni tarkoitus on tuottaa iloa ja hyvää mieltä.”

    Ruumiita, romantiikkaa ja riemukasta menoa!

    Näyte kirjasta Kepponen

    (…autoni varastettiin…)
    Jouduin hankkimaan työajoihin vuokra-auton. Autoton yksityisetsivä on kuin jalaton kulkuri. Muutama päivä kulkupelini anastuksen jälkeen sain poliisilta puhelun.

    Vanhempi konstaapeli Olli Kaarnamaa kysyi haluanko hyvät vai huonot uutiset ensin. Halusin hyvät.
    – Hyvä uutinen on se, että autosi on löytynyt.
    – Aivan mahtavaa. Mistä se löytyi ja onko auto ehyt?
    – Autosi löytyi naapurikaupungista ja aivan ehyenä, mikä on kyllä poikkeuksellista. Yleensähän autosta viedään kaikki irtoavat osat ja tuhotaan kaikki loput.
    – Upea uutinen. Milloin voin hakea autoni?
    – Niin, kyllä tässä vielä vähän aikaa menee, koska joudumme pitämään autoasi säilössä vielä jonkin aikaa.

    – Ai niin, ne huonot uutiset. Kerro.

    – Autosi takakontissa oli ruumis. Nuoren miehen ruumis.

    – Täh?

    – Niin, että kyllä tässä menee jokunen tovi, ennen kuin voimme palauttaa rikosvälineenä käytetyn autosi. Ja kannattaa harkita, haluatko käyttää autoasi tämän jälkeen. Tuletko tänne asemalle, niin kirjataan tapahtumat ja saat tarkemmat tiedot”

    Blogi: http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/

    Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen

    Teokset

    • Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen : dekkarinovellikokoelma, 2012
    • Novelli Kyllönen antologiassa Alue 2011, 2011
    • Novelli Kepponen Kouvolan dekkaripäivien antologiassa Valta houkuttaa ja koukuttaa, 2012
  • Talja-Lahtinen, Ritva Kuvassa Ritva Talja

    s. 12.7.1941 Forssassa
    kotisairaanhoitaja (eläkkeellä)
    asunut Riihimäellä vuodesta 2003, lapsuus Lopella

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Päiväkirjaa olen kirjoittanut lapsesta lähtien. Virkatyöni päätyttyä selailin hoitotyön muistoja ja siitä seurasi kirjan teko. Nyt oli aikaa sekä voimia. Runoja kirjoitin jo 7-vuotiaana, ensimmäinen julkaistu Karjala-lehdessä.

    Kuvassa kirjan kansi: Isäni puiden omenat Kuvassa kirjan kansi: Auto, kassi ja tie

    Teokset

    • Isäni puiden omenat : runoja, 2012
    • Kuvia ja sanoja, 2015 (kuvat Kimmo Luoma)

    Mukana antologioissa:

    • Ilovoimaa, 2009
    • Runoeväät, 2010
    • Runonportailla, 2012

    Tietokirjat

    • Auto, kassi ja tie : hoitotyön muistoja, 2009
    • Tuottanut asiantuntiajäsenenä tekstiä teokseen Auttamistyö kotona, 1998
    • Runoja julkaistu mm. ET-lehdessä.

    Tavaststjerna, Karl August Kuvassa Karl August Tavastjerna

    s. 1860 Mikkelissä
    k. 1898 Porissa

    Kuvassa kirjan kansi: Kovina aikoina Kuvassa kirjan kansi: Valikoima runoelmia

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Kovina aikoina : romaani, 1891, 1892, 1960
    • Uramon torppa : näytelmä : kopio käsikirjoituksesta, 1906
    • Valikoima runoelmia, 1904

    Lisää K. A. Tavaststjernasta

     

    Tiilikka, Leena Kuvassa Leena Tiilikka

    (o.s. Suutarla)

    1938 – 2006
    rovasti, sairaalateologi, psykoterapeutti, perheneuvoja, kouluttaja, kolumnisti

    Kuvassa kirjan kansi: Lähellä meri Kuvassa kirjan kansi: Punaiset helmet ja muita rukouksia Kuvassa kirjan kansi: Ruusun kosketus Kuvassa kirjan kansi: Viimeiset helmet

    Teokset

    • Lähellä meri : runoja, 1985 (nimellä Suutarla)
    • Punaiset helmet ja muita rukouksia : runoja, 1996
    • Ruusun kosketus, 2004
    • Viimeiset helmet : runoja, 2006

    Tuotantoa julkaistu useissa Samuli Parosen seuran antologioissa

    Tiitta, Anna Liisa Kirjailija Anna Liisa Tiitta.

    S. 26.08.1948 Orivesi

    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
    Asunut Riihimäellä: 1.7.2006 alkaen
    Muu ammatti: Talouspäällikkö, eläkkeellä vuodesta 2010.

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen äidin puolelta Tornionjokilaaksosta lähtöisin oleva kirjailija ja elämäni jakautuu kolmeen paikkaan. Asun pääosin Riihimäellä, mutta toukokuusta syyskuulle asun Kemissä. Kittilässä mökkeilen ympäri vuoden joka toinen kuukausi ja viivyn viikon verran kerrallaan.

    Ensimmäinen kirjani novellikokoelma Ei niin pientä pahaa (2015) kertoo pahuudesta, joka oli ”niin vähäistä, että sitä ei edes pahuudeksi laskettu”. Kirja voitti myös vuoden 2016 Möllärimestarikilpailussa novellit ja kertomukset-sarjan ja tuli kokonaiskilpailussa toiseksi.

    Toinen kirjani Älä jätä minua (2018) kertoo rautateiden rakentajista ja heidän perheistään 50-60 luvulla. Romaani on fiktiivinen, mutta perustuu osin omiin kokemuksiin, sillä äitini suvun miehet olivat myös radanrakentajia. Kirja sisältää todellisia tapahtumia ja ”oikeata” elämää mm. Kauliranta-Kolari rataosuudelta 50-60 luvulla. Itse aloitin 15-vuotiana lähettinä ja puhelinkeskuksenhoitajana Kauliranta-Kolari ratatyömaan pääkonttorissa Pellossa.

    Kolmas kirjani  Marian luut  (2019) on fiktiivinen sukupolvitarina ajalta 1864-2013. Olen tehnyt taustatutkimusta ja kirjoittanut kirjaa liki kuusi vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon ja keskittyvät fiktiiviseen Peskijärven kylään, mutta kirjassa eletään myös Helsingissä. Kirjani naisista Mariat ovat haaveilijoita, joiden on pakko lopulta tarttua toimeen, mutta Anna ja Martta ovat toista maata. Heille tekeminen tarkoittaa rakastamista ja matonhapsujen oikominen huolenpitoa, vaikka eivät sitä itse huomaa.

    Kuvassa kirjan kansi: Ei niin pientä pahaa Kuvassa kirjan kansi: Älä jätä Kuvassa kirjan kansi: Marian luut

    Teokset

    • Ei niin pientä pahaa, 2015 (omakustanne)
    • Älä jätä minua, 2018
    • Marian luut, 2019

    Anna Tiitan nettisivulle

    Tolmunen, Elsa

    s. 1931 Rautalammilla
    asui v. 1985 alkaen Riihimäellä n. 10 v.

    Kampeaa suurelle selälle Uudelleen juurtuneita Oras asfaltin haavassa Rimahelvetin hehkusta huomisen aattoon

    Kuvassa kirjan kansi: Kampeaa suurelle selälle Kuvassa kirjan kansi: Uudelleen juurtuneita Kuvassa kirjan kansi: Oras asfaltin haavassa Kuvassa kirjan kansi: Rimahelvetin hehkusta huomisen aattoon

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Kampeaa suurelle selälle : romaani, 1985
    • Uudelleen juurtuneita : runoja, 1985
    • Oras asfaltin haavassa : runoja 1993
    • Rimahelvetin hehkusta huomiseen aattoon : romaani, 1994

    Tuomari Nurmio

    (Nurmio, Hannu)
    asunut Riihimäellä 1992 – 2002
    Tuomari Nurmion kotisivu

    Suomirockin legenda Tuomari Nurmio asui Riihimäen Hyttikorttelissa vuosina 1992 – 2002 kymmenen ”hyvää vuotta” kuten hän itse totesi Riihimäen Sanomien haastattelussa syyskuussa 2002. Riihimäen aikana vuonna 1994 häneltä ilmestyi runokirja Karvainen sielu. Tuomari Nurmion legendaarinen sanoitus kappaleeseen Valoa yössä (1979) ilmestyi alun perin runon muodossa Hämäläisen osakunnan lehdessä opiskeluvuosina 1970-luvulla. Yliopistovuodet synnyttivät hänessä ”kiinnostuksen moniin asioihin”, joista yhtenä osoituksena ilmestyi runokirja. Hän sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa runokirjastaan:

    ”Se oli nasta tehdä ja osoitti, että näinkin voi tehdä. Musiikissa on runoihin verrattuna aina omat rajoituksensa, koska tekstit on aina sahattava siihen tiettyyn mittaan.”

    (Helsingin Sanomat 26.3.2003).

    Karvaisen sielun runot ovat täynnä erilaisia roolihahmoja ja surrealistisia ohikiitäviä kuvia, mutta huumorillakin on sijansa. Usein runojen maailma on synkkä ja lohduton, mutta mukana on myös hänen kappaleistaan tuttuja musiikillisia sävyjä kuten esimerkiksi runon Kuutio aladoobia säkeissä.

    Rakkaus voi tehdä heikoksi
    silloin kun sitä on
    ja silloin kun sitä ei ole
    Silloin kun sitä ei edes kaivata
    se ui liiviin väkisin
    ja kerjää ampiaisen

    Karvainen sielu runokirja oli WSOY:n myydyin runokirja vuonna 1994. Rock-lyriikastaan Tuomari Nurmio on palkittu mm. Eino Leinon Seuran palkinnolla.

    Kuvassa kirjan kansi: Karvainen sielu

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Karvainen sielu : runoja, 1994

    Julkaissut useita levyjä Riihimäellä asuessaan

    Turunen, Maija

    (nyk. Larmola, Maija)
    s. 1.3.1942 Helsingissä
    Lapsuus Riihimäellä vuoteen 1953
    Helsingin opettajankoulutuslaitosten äidinkielen didaktiikan lehtori 1968 – 2002, tietokirjailija, fil.tri.
    Vanhemmat: Aimo Turunen (äidinkielen lehtori Riihimäen yhteislyseossa) ja Tuulikki Turunen (hammaslääkäri Riihimäellä)

    Kuvassa kirjan kansi: Pyykkipäivä

    Teokset

    • Pyykkipäivä : runoja, 1961
    • Huvila : runoja, 1964

    Tietokirjoja:

    • Äidinkielen oppikirjoja
    • Kukkulan kortteli, kaupungin kaksi vuosisataa, 1987 (yhtenä tekijänä)
    • Väitöskirja: Opera secreta, P. Mustapään runokuvien kehitystä, 1990
    • Kesätukka, 1990 (toisena tekijänä)
    • Monosukka, 1992 (toisena tekijänä)
    • Jenkkikassi, 1998 (toisena tekijänä)
    • Isän huone : kulttuurivaikuttajien tyttäret kertova, 2008 (yhtenä kirjoittajana)

    Töyrylä, Kalervo

    (Pauli Kalervo)
    s. 1931 Hollolassa
    k. 2002
    toimittaja, Riihimäen Sanomien päätoimittaja, näytelmäkirjailija 1962-

    ”Mihkäs menet?
    – Menen kattomaan sopivaa oksaa.
    – Herrajestas, ook sä hulluks tullu?
    – Tartteeks siin hulluks tulla jos
    oksia hakee.”

    (Heikan Jussi)

    Teokset

    • Erikoistarjouksia Karibialle : näytelmä, 1988
    • Heikan Jussi : näytelmä, 1983
    • Korpit ovat kylläisiä : näytelmä, 1970
    • Premenstruaalisyndrooma : näytelmä, 1988

    Utterström, Timo

    S. 13.9.1982 Riihimäellä
    Nykyinen kotipaikka: Helsinki
    Asunut Riihimäellä: 13.9.1982–31.8.1995
    Muu ammatti: Näyttelijä, käsikirjoittaja, taiteilija

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Timo Utterström syntyi viisihenkisen perheen nuorimmaksi pojaksi Riihimäellä vuonna 1982. Vanhemmat erosivat hänen ollessa kuusivuotias, minkä jälkeen perhe muutti usein. Utterström kävi Lasitehtaan ala-astetta kaksi vuotta, siirtyi Herajoen kouluun ja muutti 12-vuotiaana äitinsä kanssa Hailuodon saarelle.

    Liikkuva elämä jatkui heti yläasteen jälkeen, kun Utterström luki itsensä ylioppilaaksi läheisessä Ou-lun kaupungissa, suoritti asevelvollisuutensa sissialiupseerina Sodankylässä ja valmistui taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Opintojensa jälkeen hän asui vielä vuoden Rovaniemellä ja teki elantonsa mainostoimiston graafikkona, kunnes perusti oman mediatuotannon yrityksensä ja muutti takaisin Ouluun vuonna 2010.

    Samaan aikaan alkoi itää unelma kirjailijuudesta. Utterström oli kirjoittanut paljon jo peruskoulussa – hän kirjoitti ensimmäisen käsikirjoituksensa 14-vuotiaana englanniksi ja lähetti teoksensa Hollywoo-din studioille Hailuodon postista – mutta nyt hän alkoi työstää ensimmäisiä romaanejaan. Aluksi teokset päätyivät pöytälaatikkoon tai ystävien luettavaksi, kunnes esikoisteos Nyt julkaistiin vuonna 2012.

    Utterström alkoi heti työstää toista teostaan, mutta oivalsi pian seuraavien tarinoidensa olevan elo-kuvia, ei kaunokirjallisia teoksia. Utterström asui vuoden 2016–2017 Pariisissa ja Amsterdamissa, missä hän opiskeli näyttelemistä ja käsikirjoittamista. Vuonna 2017 hän palasi Suomeen ja Helsin-kiin, missä opiskeli TV-draamatuottamista.

    Utterström hioo ilmaisutaitojaan niin näyttelijänä, käsikirjoittajana, kirjailijana kuin kuvaajanakin.

    Kansikuva, Utterström: Nyt.

    Teokset

    • Nyt, Basam Books, 2012
  • Vakkuri, Aaro   Kuvassa Aaro Vakkuri

    s. 1943 Helsingissä
    k. 2002
    asui lapsuutensa Riihimäellä, muutti 1955 Hyvinkäälle
    vanhemmat Marja o.s. Laakso ja Eino Vakkuri
    ylioppilas Riihimäen lyseo 1962
    rakennusinsinööri DI, kirjailija

    ”Kale oli ritsalla tarkin, jos ei lasketa sen isoveljeä Urhoa, eikä sitä lasketa, kun se oli kaksi vuotta vanhempi. Edes se ei auttanut, että minulla isän tekemät ritsan kumit olivat moottoripyörän sisärenkaista ja paksummat ja vahvemmat. Kale vain venytti polkupyörän kumeja pitemmälle, ja se oli tarkempi. En usko, että kukaan muu Lasitehtaalla rikkoi niin paljon sähkötolppien vakoisia posliininuppeja kuin Kale.”

    (Elämäni Fredan kanssa, 1990, s. 9)

    Aaro Vakkuri asui lapsuutensa ja osan kouluvuosiaan Riihimäellä lasitehtaan alueella. Vuonna 1955 Vakkurin perhe muutti Hyvinkäälle, mutta Aaro Vakkuri jatkoi koulunkäyntiään Riihimäellä kirjoittaen ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta vuonna 1962. Myös nuoremmasta veljestä Juha Vakkurista tuli kirjailija. Aaro Vakkuri valmistui Teknillisestä korkeakoulusta rakennusalan diplomi-insinööriksi vuonna 1968. Vuonna 1977 Aaro Vakkuri kutsuttiin suomalaisen rakennusvientiyhtiön Finn Iran C

    ontractor´s Groupin toimitusjohtajaksi Teheraniin. Rakennusurakan tehtävänä oli rakentaa 3 500 asuntoa Persian shaahin henkivartiokaartille. Myöhemmin hän työskenteli rakennusvientihankkeissa Egyptissä ja Suomeen palattuaan 1980-luvulla hän toimi rakennusalan vientikonsulttina. Ulkomailla vietetyt vuodet näkyivät Aaro Vakkurin kirjojen aihepiireissä esim. Kreikkalainen lahja 1975 ja Pelilauta 1980.

    Aaro Vakkurin ensimmäinen kirja 12 tunnissa meneväksi mieheksi (1973) sai toisen palkinnon Tammen viihderomaanikilpailussa ja saavutti suuren myyntimenestyksen. Kirja Elämäni Fredan kanssa 1990 sijoittuu 1940-luvun lopun ja 1950-luvun Riihimäkeen. Aaro Vakkuri vieraili Riihimäen kirjastossa vuonna 1990 ja kertoi kirjansa taustoista. Lause ”Kale oli ritsalla tarkin” pyöri ensin ajatuksissa ja tuttavan vihjeestä kirjan aihe alkoi jäsentyä. Kirja on minä-muodossa kerrottu hyvätapaisen pojan kasvutarina sodanjälkeisen pula-ajan tehdaskauppalassa. Kirjan poika ihastuu kulmakunnan kauneimpaan tyttöön Fredaan jo Lasitehtaan alakoulussa. Poika ja Freda siirtyvät poika- ja tyttölyseoon, jotka silloin Riihimäellä toimivat samassa rakennuksessa. Kirjasta löytyy runsaasti Riihi

    mäkeen liittyvää ajankuvausta ja tuttuja paikkoja kuten Pätkätalo, lyseo, Vesilinnanmäki ja Allinnan rinteet.

    ”Tyttölyseota pidettiin samassa rakennuksessa, mutta eri luokissa. Välitunneilla olimme yhtä aikaa ja samalla pihalla, ja jokaisen pojan oli pakko alkaa etsiä tyttöä, josta alkaisi tykätä. Se oli hankalaa, koska tytöt seisoskelivat aina pihan toisella puolella. Ne nojailivat koulun aurinkoseinään, ja me pojat kuljeskelimme pitkin pihaa ja katselimme tyttöjä syrjäsilmin sillä tavalla, etteivät ne huomanneet ketä me katsoimme. Sitten puhuttiin parhaan kaverin kanssa, kenestä aikoi ruveta tykkäämään.” (Elämän Fredan kanssa, 1990, s. 35 – 36)

    1990-luvulla Aaro Vakkuri kirjoitti työyhteisöjen johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta. Viimeisinä vuosinaan hän asui Ranskan Provencessa ja kirjoitti siellä oleskelustaan teoksen Kylä Provencen taivaalla vuonna 1997.

    Kuvassa kirjan kansi: 12 tunnissa meneväksi mieheksi Kuvassa kirjan kansi: Kreikkalainen lahja Kuvassa kirjan kansi: Pelilauta Kuvassa kirjan kansi: Elämäni Fredan kanssa

    Teokset

    • 12 tunnissa meneväksi mieheksi : romaani, 1973
    • Kreikkalainen lahja : romaani, 1975
    • Pikku Carina : romaani, 1975
    • Pelilauta : romaani, 1980
    • Ihan hyviä miehiä : romaani, 1986
    • Elämäni Fredan kanssa : kertomus, 1990
    • Sirocco : toimintaromaani, 1991
    • Totuuspeli : romaani, 1991
    • Vaihdettu oppilas : romaani, 1993

    Tietokirjoja

    • Tiimityö : käytännön opas, 1995
    • Kylä Provencen taivaalla : matkakuvaus, 1997

    Lue lisää Aaro Vakkurista

    Vakkuri, Juha

    s. 1946 Helsingissä
    k. 2019
    vanhemmat Marja o.s. Laakso ja Eino Vakkuri,
    asui 9 ensimmäistä vuottaan Riihimäellä, muutti perheen mukana Hyvinkäälle
    FK, dramaturgi, kirjailija

    ”Riihimäki herättää minussa
    aina suuret nostalgiat.
    Silloin 50-luvun alkupuolella siellä
    oli kaikki mitä poika tarvitsi.
    Lasitehtaan takana oli metsä, Laurilan
    pellot olivat lähellä ja siellä oli
    valtavasti muita pikkupoikia.”

    Riihimäen Sanomat 18.7.1993

     Kuvassa kirjan kansi: Neljän polven puu Kuvassa kirjan kansi: Päiväntasaaja Kuvassa kirjan kansi: Paratiisitango Kuvassa kirjan kansi: Sirkuksen sydän Kuvassa kirjan kansi: Aurinkopuun varjo Kuvassa kirjan kansi: Brysselin yö Kuvassa kirjan kansi: Henri Adolf ja kohtalo Kuvassa kirjan kansi: Mannerheim ja saksalainen suudelma

    Teokset

    • Veljet keskenään : romaani, 1971
    • Afrikkalainen iltapäivä : romaani, 1978
    • Jos puut puhuisivat : runoja, 1979
    • Neljän polven puu : romaani, 1980
    • Jään kääntöpiiri : romaani, 1982
    • Mies joka muuttui puuksi : romaani, 1982
    • Päiväntasaaja : romaani, 1985
    • Ritari Yrjö : kertomus rajoista…, 1987
    • Räjähdyksen pelko ja kaipuu : romaani, 1985
    • Ritari Yrjö : kertomus rajoista…, 1987
    • Ikaros : romaani, 1989
    • Brysselin yö : romaani, 1990
    • Paratiisitango : romaani, 1993
    • Sirkuksen sydän : romaani, 1997
    • Henri, Adolf ja kohtalo, 1999
    • Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille : runoja, 2000
    • Kaikki kesken, kaikki hyvin : runoja, 2003
    • Puolarmetsän puut : pienoiselämäkertoja, 2003
    • Leokongo : runoelma, 2006
    • Aurinkopuun varjo : runoja, 2007
    • Neljän polven puu, 2010
    • Keisari, tuhka, tulevaisuus : runoja, 2011
    • Mannerheim ja saksalainen suudelma, 2017

    Tietokirjoja

    • Mustavalkoinen Afrikka, 1973
    • Muutoksen tuuli : katsaus mustan Afrikan…, 1979
    • Kulta, islam ja pyhä käärme, 1983
    • Yhden miehen Unkari, 1986
    • Tonavalta tuulee : katsaus uuteen Unkariin, 1992
    • Afrikan poikki, 2009
    • Afrikan ympäri : matkakertomus, 2012
    • Voodoo : Afrikan arkea, 2014
    • Afrikan sydämeen, 2014
    • Olkilinna : elämää kolmella mantereella, 2016

    Vammelvuo, Anja    Kuvassa Anja Vammelvuo

    (ent. Vuorenheimo, Weseloff)
    Anja Vammelvuo s. 7.10.1921 Riihimäellä
    k. 30.6.1988 Tuusulassa
    vanhemmat Hulda o.s. Selin ja Aake Vammelvuo (Weseloff),
    puoliso Jarno Pennanen
    ylioppilas 1941 Riihimäen Yhteislyseo
    kirjailija, Valtion kirjallisuuspalkinto v. 1949, 1954 ja 1970

    Auringon lasku

    Murheeni silmillä näen:

    Korkeita taloja, korkea taivas…
    Palava, ihana aurinko sukeltaa sineen.
    Korkeita puita, korkea taivas…

    Minun murheeni on mitätön.
    Se on sulava sineen auringon kera.
    Se on ruskon punainen kauneus,
    joka jää…

    (Auringon tytär, 1943, s. 75)

    Anja Vammelvuon isä kauppias Aleksei Jegorovits Weselow, sittemmin Vammelvuo oli aikansa tunnetuimpia riihimäkeläisiä. Vammelvuon perhe asui Riihimäellä useammassa paikassa esim. Keskuskadulla, Maantiellä ja Suvannontiellä. Anja Vammelvuo kävi kansakoulua Pohjoisella koululla ja jatkoi koulunkäyntiään Riihimäen yhteislyseossa kirjoittaen ylioppilaaksi vuonna 1941. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän työskenteli kesätoimittajana ja kustannusvirkailijana Otavassa.

    Anja Vammeluvo harrasti kirjoittamista jo 12-vuotiaasta lähtien ja osallistui kirjoituskilpailuihin nuorena. Hänen ensimmäinen novellinsa julkaistiin 16-vuotiaana Nuoren Voiman Liiton kautta. Anja Vammelvuon kotona ei juuri kirjoja ollut, joten Riihimäen kauppalankirjaston avautuminen vuonna 1936 oli tulevalle kirjailijalle erityisen tärkeää. Riihimäen kauppalankirjastossa kohtasivat nuori kirjailija Anja Vammelvuo ja vasta kirjailijanurasta haaveileva ja häntä ihaileva koulupoika Veijo Meri.

    Ensimmäinen runokokoelma Auringon tytär vuonna 1943 sai hyvät arvostelut. Arvostelussa kokoelmaa kuvattiin aistivoimaisen naisen elämän kuvaukseksi. Kirjailija oli silloin vain 22-vuotias, mutta ehkä nuorena koetun liikenneonnettomuuden seuraukset toivat tekstiin kypsyyttä. Esikoisromaani Muut ovat nuoria (1945) oli omaelämäkerrallinen nuorten ihmisten elämän kuvaus sotavuosina. Novellikokoelma Paratiisilintu sisältää myös Riihimäen Suvannontielle sijoittuvan novellin Hanski Hortensia. Novelleissaan Anja Vammelvuo käsittelee usein naisen elämän koko kaarta.

    ”Jouluaamuna Sinikka herää ilmahälytykseen. Pommisuojasta hän sitten rientää suoraan työhön. Kädet kohmeisina hän liimaa sytytystikkuja polttopulloihin, kun puutalorähjä äkkiä tärähtää hornamaisesta räjähdyksestä.
    – Koneet ovat päällä. Ulos kaikki, huutaa nuori insinööri.”

    (Muut ovat nuoria, 1945, s. 208)

    Talvisodan aikana Riihimäen kauppalaa pommitettiin ankarasti. Joulupäivän 1939 pommitus vaurioitti useita rakennuksia kauppalan keskustassa esim. Suojeluskuntatalon, jossa Anja Vammelvuon veli työskenteli vapaaehtoisena.

    Anja Vammelvuo julkaisi kaikkiaan 17 teosta: kaksi romaania, novelli- ja runokokoelmia sekä näytelmän. Parhaiten hänet on tunnettu palkittuna lyyrikkona. Runoilijan tuotannossa näkyy hänen elämäkertansa kuten ensirakkaus, aviomiehen Jarno Pennasen kohtaaminen, pojan Jotaarkan syntyminen sekä kääntyminen vasemmistolaisuuteen. Neuvostoliitossa vietetyt vuodet 1957 – 1960 heijastuvat niin aiheissa kuin aatteellisellakin tasolla hänen tuotannossaan kuten runokokoelmissa Kuuma, kylmä 1960 ja Integer vitae 1964. Anja Vammelvuota on luonnehdittu sekä vasemmistolaisuuden tulkiksi että kriitikoksi.

    Anja Vammelvuon viimeinen teos oli näytelmä Tulee aika toinenkin (1983), joka käsittelee Jarno Pennasen isän ”näyttelijä-rosvopäällikkö” Aarne Orjatsalon elämää. Anja Vammelvuota on pidetty yhtenä sodanjälkeisen modernismin merkittävimmistä edustajista.

    Kuvassa kirjan kansi: Paratiisilintu  Kuvassa kirjan kansi: Tulee aika toinenkin Kuvassa kirjan kansi: Kukkia sylissäni Kuvassa kirjan kansi: Valitut runot  

    Teokset

    • Auringon tytär : runoja, 1943
    • Muut ovat nuoria : romaani, 1945
    • Paratiisilintu ja muita novelleja, 1946
    • Muottiin tuntemattomaan : runoja, 1946
    • Loistohuoneisto : näytelmä, 1947
    • Viimeinen Kleopatra : romaani, 1950
    • Rakkauskertomus : novelleja, 1953
    • Kukkia sylissä : runoja, 1954
    • Torpankirjat : runoja, 1957
    • Kuuma kylmä : runoja, 1960
    • Valkoinen varis : novelleja, 1962
    • Inger vitae : runoja, 1964
    • Valitut runot, 1968
    • Lintu pieni : runoja, 1970
    • Totuuden iskut : runoja, 1973
    • Kuinka voitte : runoja, 1978
    • Tulee aika toinenkin : näytelmä, 1983

    Lisää Anja Vammelvuosta

    Vanhala, Pietari

    s. 1951
    k. 2015

    Rauhoittava pilleri

    Osastonlääkäri istuutui aivorungon syöpää
    sairastavan potilaansa vuoteen reunalle.
    ”Mitä sinulle kuuluu, kuinka sinä voit?”

    Potilas kuvaili, kuinka hänen fyysinen
    toimintakykynsä huononi nopeasti. Hän kertoi
    hymyillen, kuinka ajatus kuitenkin kulki
    kirkkaana, kun hän muotoili artikkelitekstejä
    päässään. Ja kuinka hänen mielialansa oli oikein
    levollinen.

    Lääkäri katsoi häntä ymmärtäväisesti ja
    kysyi: ”Haluatko sinä rauhoittavan pillerin?”

    Kuvassa kirjan kansi: Light plan

    Teokset

    • Light Plan : rimpuilua nollameridiaanilla, 2015

    Varjoranta, Niilo

    s. 1900 Viipurissa
    lennätinteknikko, kirjailija

    Kuvassa kirjan kansi: Ryhmä Hellman ei hellitä Kuvassa kirjan kansi: Puukotetut setelit

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Ryhmä Hellman ei hellitä: poliisiromaani, 1980
    • Puukotetut setelit: dekkari, 1986

    Tietokirjoja

    • Riihimäen Telegrafikonepajan ja VR:n sähköteknillisen linjahallinnon historiikki, 1976

    Vettenterä, Minttu Kuvassa Minttu Vettenterä

    s. 19.6.1979 Vantaalla
    Asunut Riihimäellä 4/2011 –

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjoittamisen sekatyöläinen, joka rakastui tarinoihin jo ennen kuin osasi lukea. Sen jälkeen kynästä on syntynyt tarinoita laidasta laitaan. Kauhusta lastenkirjaan ja draamasta harrastuskirjaan.

    Kuvassa kirjan kansi: Siirin ja Saran joulutarina Kuvassa kirjan kansi: Jonakin päivänä kaduttaa Kuvassa kirjan kansi: Miten mörkö kesytetään Kuvassa kirjan kansi: Jaaron ja merenneitojenmaan prinsessat  Kuvassa kirjan kansi: Karkausvuoden kauna Kuvassa kirjan kansi: Vuoden pimein päivä

    Teokset

    • Mörkö vei ilon, 2010
    • Moralla murhaa mukavasti : dekkari, 2011 (yhdessä 3 muun kirjoittajan kanssa)
    • Siirin ja Saran joulutarina : lastenkirja, 2011
    • Rakkaudella sinun – kuolema, 2011 (yhdessä 3 muun kirjoittajan kanssa)
    • Jonakin päivänä kaduttaa, 2012
    • Miten mörkö kesytetään : kuvakirja, 2012
    • Vuoden taikaa: runoreissuja vuodenaikoihin, 2013
    • Pelkäätkö kuolemaa?, 2013
    • Ihmissatuja pikkukummituksille : kuvakirja, 2014
    • Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat : lastenkirja, 2014
    • Karkausvuoden kauna, 2015
    • Yllättävä ystävä : kuvakirja, 2015
    • Vuoden pimein päivä, 2017

    Kuva: Matti Mattila

    Wilenius, Aleksi

    s. 2000, Riihimäki
    Nykyinen kotipaikka: Riihimäki
    Muu ammatti: Lukiolainen

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Olen 17-vuotias kirjailijanalku, joka on pienestä pitäen ollut kirjojen äärellä. Aloin työstämään ensimmäistä romaaniani 16-vuotiaana kirjoiteltuani aikaisemmin pienempiä katkelmia. Kipinä sekä lukemiseen että kirjoittamiseen on saatu jo kirjaston satutunneilta.

    Kirjoittaminen on minulle keino purkaa tunteinani sekä ajatuksiani paperille. Saan vapaasti luoda ja ilmaista itseäni niin kuin tahdon.

     

    Teokset

    • Ratkaiseva muuttuja: romaani, 2018
    • Tähdet ovat aina yllämme: runoja, 2018
    • Z: runoja, 2021

     

    Vilppo, Arja

    s. 1946
    toiminut kanslistina Riihimäen kaupungilla, kuvataiteilija, maalauksen- ja veistonopettaja Riihimäen kansalaisopistossa

    Kuvassa kirjan kansi: Kristallipalloa etsimässä

    Teokset

    • Kristallipalloa etsimässä : kuvakirja, 1994

    Virokannas, Juho

    (Karjalainen, Matti)
    s. 1907
    vanhemmat Anni ja Eero Karjalainen
    FK, toimittaja, kirjailija, Nuorten kirj. Valistuksen palkinto 1952

    Kuvassa kirjan kansi: Levoton leiri Kuvassa kirjan kansi: Nukutusnuolet

    Teokset kotiseutukokoelmassa

    • Levoton leiri : seikkailuromaani, 1952
    • Vanhaa hopeaa : seikkailukertomus, 1954
    • Nukutusnuolet : kertomus Kanadan intiaaneista, 1958

    Wirranmaa, Mikael

    s. 1982
    Asunut Riihimäellä v. 1982 –

    Kuvassa kirjan kansi: Runokokoelma X

    Teokset

    • Runokokoelma X, Books on Demand, 2017

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Mikael Wirranmaa pyrkii luomaan sanoilla kuvia todellisuudesta. Häivähdyksiä totuudesta, joka muuttaa muotoaan tarkastelukulman vaihtuessa. Kaikki on jatkuvasti alttiina muutokselle – myös tämä.

    Tässä hetkessä
    haaveet läsnäolevina kuin aamuisen valon
    ohikiitävä häivähdys

    Mahdottoman ja mahdollisen rajaa
    täytyy koetella

    ja sitä mitä ei voi muuttaa
    pitää oppia rakastamaan sitäkin enemmän

    Runokokoelma X, 2017

    Vuolle, Mikko

    s. 1982, Riihimäki
    Paljasjalkainen riihimäkeläinen

    Omat sanat kirjoittamisesta

    Kirjoittanut sanoituksia teini-ikäisestä lähtien. Siirtynyt siitä vuosien varrella myös runouteen, joista haikut tuntuneet viime aikoina omimmilta.

    Luminen tie –
    askeleitten äänten takaa
    kuuluu hiljaisuus

    Kuvassa kirjan kansi: Arktinen haiku

    Teokset

    • Arktinen haiku, Books on Demand, 2021

     

    Vuori, Helena

    s. 1918
    toiminut ompelijana
    Riihimäen Kynäkisällien jäsen

    Kuvassa kirjan kansi: Matka Kuvassa kirjan kansi: Kaikki kuunkierrot

    Teokset

    • Matka : runoja, 1992
    • Kaikki kuun kierrot : runoja, 1996

     

    Ylänne, Kauko Valta    Kuvassa Kauko Valta Ylänne

    (Rasti, Kalervo)
    s. 1927 Tuusulassa
    k. 1990 Helsingissä
    vanhemmat Linda o.s. Lindqvist ja Toivo Ylänne,
    ylioppilas Riihimäen lyseo, opettaja
    Suomen näytelmäkirjailijaliiton jäsen,
    kirjoituksia useissa lehdissä

    ”Etkö kuullut, Pukke, minä lähden tieheni täältä. Mutta Pukke ei ole kuullut. Toisella kädellään tukien jykevää, parroittunutta leukaansa, toisella käännellen hitaasti paksun lainakirjan rasvaisia, tuhansissa vanginkourissa kuluneita lehtiä hän oli istunut siinä tukevan sellipöydän ääressä koko ajan omissa ajatuksissaan.”

    (Vankilan varjossa)

    Kuvassa kirjan kansi: Vankilan varjossa Kuvassa kirjan kansi: 44 pikku näytelmää Kuvassa kirjan kansi: Oma näyttämö Kuvassa kirjan kansi: Liikennenäytelmiä lapsille Kuvassa kirjan kansi: Ympyrä sulkeutuu

    Teokset

    • Vankilan varjossa : seikkailukertomus pojille, 1950
    • Noidat : yksinäytöksinen näytelmä, 1951
    • 44 pikku näytelmää, 2.p. 1958
    • Oma näyttämö : 50 uutta pikkunäytelmää, 1961
    • Liikennenäytelmiä lapsille, 1964
    • Ympyrä sulkeutuu : seikkailukertomus, 1964

     

    Lue lisää Kauko Valta Ylänteestä

  • Antologiat

    • Ajan mosaiikki: kuukauden runot 2004 – 2008, Samuli Parosen seuran antologia, 2009
    • Alue 93: Hämeen läänin kirjoittajien antologia, 1993
    • Elämä, kirjoittamaton runo: : Runoja Kanta-Hämeestä syksyllä 2007, 2007
    • Elämä on listii:: antrealaisia ja vuoksenrantalaisia kaskuja ja sananparsia, 1989
    • Elämää se on ollut: vankeinhoitajien runoja, 2001
    • Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki Ry: jäsenlehti, 1992 – 1994
    • Hengästynyt kenu: runoja : Samuli Parosen seuran runorinki, 2004
    • Hälläpyörä härkätiellä : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, 1984
    • Ihminen ajassa: Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66 ry, 1983
    • Joskus tuuli hipaisi poskea: Janakin 15-vuotisantologia, 1998
    • Jälkitautina into: pelkää patitusta kokosi Into-ryhmä, 1986
    • Kaamoksesta valoon: uusia lauluja, Samuli Parosen seura ry., 1999
    • Kahden kulkijan välillä valo, Samuli Parosen seura ry., 2016
    • Kaukaisuudesta, kaiku: runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2006, 2006
    • Kesäheinä: runoja, Samuli Parosen seura, 1999
    • Kevyt kosketus: runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä, 2003
    • Kevät, kesä, kissankäpälä: runoja Kanta-Hämeestä, 2005
    • Kuin tuli tuulessa – Kivun ja kasvun lauluja, 1999
    • Kukkia muistot kasvaa 2011: Riihimäen Kansalaisopiston Ilovoimaa Tarinat talteen -ryhmän antologia, 2011
    • Kun kaks’ menee yhteen, 2007
    • Kuuluuko varmasti!, 2008
    • Kynä kisällin kädessä: Riihimäen kansalaisopiston kynäkisällit 1981 – 1982, 1982
    • Laula satakieli : runoja, 2001
    • Lähetti sanan, palan sydäntään: Janakin antologia, 1997
    • Menneet tulevat: Kanta-Hämeen joulu, 2004
    • Miksi kirjoitan: Riihimäen kansalaisopiston kirjoittajat, 1988
    • Miljoona hiljaisuutta: 13 – 18 -vuotiaiden runoja, 1986
    • Nättiin pinoon- juttuja työstä, 1996
    • Näytelmiä ylä-asteelle,1998
    • Oitin kirjoittajapiiri: Aika ei pysähdy, antologia, 1999
    • Oitin kirjoittajapiiri: …jos en muistaisi, 1997
    • Olen matkalla taas: uusia lauluja, 2000
    • Optimisti: hämäläinen kirjallisuuslehti, 1980-
    • Outua riemua: Riihimäen Kansalaisopiston Tarinat talteen -ryhmän antologia, 2013
    • Ovi: Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, Janakin 4. antologia, 1991
    • Pakkasta pitäessä: Samuli Parosen seuran Loppiaiskonsertin lauluja, 2003
    • Pieni talvinen iltalaulu, 2004
    • Polku näkyi alussa selvänä, Samuli Parosen seura ry, 2013
    • Pusuja poskiin: Janakin joulu, 1994
    • Puujoen varressa : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2006, 2006
    • Pöytälaatikko laulaa: Samuli Parosen seura ry, 1997
    • Pöytälaatikko laulaa: uusia lauluja, 1998 : Samuli Parosen seura, 1988
    • Rohdinpaita: antologia, runoja, proosaa : Etelähämäläinen kirjoittajayhdistys Janaki, 1988
    • Runo- ja musiikki-ilta : sunnuntai 7.12.2003 klo 18.00, 2003
    • Runoeväät: maanantairunoilijoiden antologia, 2010
    • Runomaraton: antologia : Suomea etsimässä : Lahden runomaraton ry, 1987
    • Sadun maa : lauluja lapsille ja aikuisille / Samuli Parosen seura r.y., 2001
    • Sanan maailma antologia: Samuli Parosen seura ry., 1992
    • Sanojen siivet: Samuli Parosen seuran Eino Leinon päivän konsertin lauluja, 2003
    • Sanojesi hiljaisuus antologia: Janaki, 1994
    • Sinusta minuun minusta sinuun, 2008
    • Sudenmarja : antologia, 2006
    • Suustani karkaavat sanat: runoja : Samuli Parosen seura ry., 1996
    • Sydämeeni jounin teen: Kanta-Hämeen joulu 2003 : runoja ja tarinoita, 2003
    • Tapahtuisi jotain suurta… ; Luovaa energiaa : antologia, 1998
    • Tarinapaja: lehti : Samuli Parosen seura ry.,1995, 1997
    • Tervaksia: Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys ry., 1987
    • Tie, koulu, koulutie, tämän koulun tie 1963-2003 : mietteitä Pohjolanrinteeltä, 2003
    • Tirkistys todellisuuteen, 1984
    • Tunnelin kautta ne joiden pitää löytää: Riihimäen kirjoittajien tekstejä koottu kirjaksi, 1989
    • Tuohus : antologia : Riihimäen kansalaisopiston kirjoittajapiiri, 2000
    • Tässä on tila : Samuli Parosen seuran kuukauden runoja 1999 – 2003, 2003
    • Utu-piiri 2000 – 2001: antologia : Samuli Parosen seura r.y., Peltosaari-seura r.y., 2001
    • Uusi Optimisti: hämäläinen kirjallisuuslehti, 1998
    • Valoa kohti- ohjema-aineistoa eläkeläisille / toim. Markku Hattula, 1995
    • Verbaalinen ilotulitus : antologia, Samuli Parosen seura r.y., 1999/2000
    • Vuoden taikaa : runoreissuja vuodenaikoihin, 2013
    • Yht’äkkiä sielu onkin täysi: antologia : runoa ja proosaa : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janaki, 2003
    • Ylös ja lentoon: antologia, runoja, proosaa : Etelähämäläinen kirjoittajayhdistys JANAKI ry., 1988

    Luettelo on laadittu Riihimäen kaupunginkirjastossa. Täydennetty 17.3.2014
    Sivustoa päivitetään vielä syksyn 2022 aikana.