Onnea on turvallinen, oma koti Peltosaaressa

Riksuun rakastuneet on juttusarja, jossa riihimäkeläiset kertovat ajatuksiaan kotikaupungistaan.  

”Riihimäki otti meidät vastaan elämämme vaikeimpana hetkenä ja antoi turvaa. Meille avautui täällä mahdollisuus aloittaa alusta: opiskella, löytää työtä ja uskoa tulevaisuuteen. Arvokkaita asioita Riihimäellä ovat luonnon läheisyys, arjen helppous, ihmisten inhimillisyys ja aito kodin tunne.”

Näin kauniisti Olha Sahan kommentoi Riihimäen Kotikulman Facebook-sivun kysymykseen siitä, miksi kaupunki on hyvä paikka asua.

Kun Olha Sahan, Dmytro Zubenko, Liza-tytär ja heidän kaksi kissaansa saapuivat Ukrainasta Riihimäelle heinäkuussa 2022, he jakoivat vuoden ajan asunnon toisen perheen kanssa.

”Olimme tosi onnellisia sähköstä, lämmöstä ja vedestä”, Olha muistelee.

Keittiössä suomalaisia makuja

Koti Peltosaaressa on heille hyvin tärkeä, sillä he toteavat olevansa perin juurin koti-ihmisiä. Dmytro nauraa lempiharrastuksensa olevan sohvalla makaaminen. Olha rakastaa keittiötään, jossa kokataan ukrainalaisia ruokia, esimerkiksi borssia ja syrnikeitä eli rahkalettuja.

”Olen omaksunut paljon suomalaisestakin keittiöstä. Hernekeitto, kalakeitto ja joulukinkku ovat todella herkullisia”, Olha kehuu.

Kodin sisustukseen ei ole yritetty saada Ukrainan-kodin tunnelmaa, sillä se tuntuisi liian kipeältä. Olha toteaa suurimman yhtäläisyyden olevan parvekkeen.

”Sekä Ukrainassa että täällä Peltosaaressa minulla on paljon kukkia parvekkeella. Niiden hoitaminen tekee minut onnelliseksi. Ystävät toivat minulle Ukrainasta ison metallisen kukkatelineen parvekkeelle.”

Lauantaisin saunaan

Molemmat kiittävät Riihimäen rauhallisuutta ja pientä kokoa. Se muistuttaa heidän kotikaupunkiaan Balaklijaa Harkovan alueella.

”Tykkäämme kovasti saunasta ja meillä on lauantaisin saunavuoro. Pidämme myös suomalaisesta grillauskulttuurista, jossa siistejä paikkoja on tarjolla esimerkiksi Lempivaaran upealla grillipaikalla. Käymme siellä usein.”

Perhe rakastaa metsää ja luontoa. Heille mieluisia paikkoja ovat esimerkiksi Vahteriston luonnonsuojelualue, Atsaleapuisto, Riutan metsä, Hatlamminsuo ja Bad Segerbergin puisto Peltosaaressa lähellä kotia.

”Maalasimme ystäväpariskunnan kanssa talkootyönä lammen yli menevän sillan töhrityt kaiteet. Kaupunki antoi maalit. Paikka on kaunis varsinkin kesällä, ja meille tärkeä.”

Vakituinen työ tuo rauhaa elämään

Molemmilla on vakituinen työpaikka ja siksi oikeus olla Suomessa työn, ei tilapäisen suojelun, takia. Dmytro työskentelee Würthin varastolla. Olha sai työpaikan Hyriasta käytyään puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan ammatillisen koulutuksen.

”Halusin tälle alalle, koska siivoaminen rauhoittaa mieltäni. Siinä on järjestys, rytmi ja vakaa hallinnan tunne, jotka ovat tärkeitä kaiken kokemamme jälkeen. Tuntuu helpommalta hengittää, kun käyn töissä. Meillä on neljän vuoden työluvat.”

Olhalla on aina aamuvuoro, Dmytro taas tekee aamu- ja iltavuoroa viikon kerrallaan. Hän puhuu töissä aina suomea työkaverien kanssa. Liza on suorittanut peruskoulun ja opiskelee nyt jatko-opintoihin valmentavassa Tuva-luokassa ja suunnittelee hakevansa ammatillisiin opintoihin Hyriaan.

”Sopeutuminen ei ole ollut Lizalle helppoa. Vasta nyt hän on alkanut tuntea olonsa itsevarmemmaksi, ja hänessä on sitä keveyttä, jota jokaisessa nuoressa pitäisi olla. Olen aina iloinen, kun hän nauraa. Onneksi hän on luova, ompelee, piirtää ja tekee savitöitä”, Olha kertoo.

Tärkeät kissat

Perhe tuli Riihimäelle kahden kissansa kanssa, ja nyt perheessä on kolmaskin kissa. Se löytyi parkkipaikalta auton alta. Kysyttyään Facebookin paikallisryhmässä neuvoja Olha vei sen eläinsuojelukeskus Onnentassuun. Kissanpennulle ei löytynyt omistajaa. Olha sai onnekseen lunastaa sen heille puolentoista kuukauden kuluttua.

Olha, Dmytro ja Liza elävät rauhallista arkea. He käyvät yhdessä uimahallissa ja joskus sushilla tai pizzalla. Perhe liikkuu yleensä kolmistaan, vaikka ystäviäkin on. Läheisille Ukrainaan soitetaan joka päivä.

”Mutta neljän vuoden aikana olen soittanut vain kolme videopuhelua, sillä todellisuuden näkeminen tuntuu vaikealta ja särkisi hauraan mielenrauhani. Seuraamme myös uutisia koko ajan, ja melkein nukummekin niiden kanssa”, Olha kertoo.

Unelma sodan loppumisesta

Olha toivoo voivansa jäädä perheineen Riihimäelle, koska hän pitää suomalaisen yhteiskunnan järjestyksestä ja ihmisistä. Samalla hän ei kuitenkaan ole lakannut rakastamasta kotimaataan Ukrainaa.

”Sydämessäni on avoin haava koti-ikävästä. Meillä on yksi unelma: että sota loppuisi. Itsellemme toivomme vakautta: että voisimme elää, työskennellä, olla hyödyksi yhteiskunnalle ja iloita elämästä.”

_ _ _

Ukrainalaiset Riihimäellä

• Kaupungin kotoutumispäällikkö Juha Hiltunen kertoo, että Riksussa asuu noin 650 ukrainalaista, joista lapsia on noin 200. Tämä on on väkilukuun suhteutettuna suuri ukrainalaisyhteisö Suomessa.
• Vastaanottokeskus lopetettiin syksyllä 2025, joten kaikki Riihimäen ukrainalaiset ovat nyt kunnan asukkaita.
• Työikäisistä ukrainalaisista työpaikan on saanut noin 35 %. Vuosi sitten oltiin lähellä 50 %, mutta nyt huono suhdanne näkyy myös heidän kohdallaan.
• Monet ovat aloittaneet opiskelun. Lähihoitaja- ja logistiikkaopinnoissa on useampi kymmenen. Ensimmäinen ukrainalainen ylioppilas lakitettiin joulun alla 2025. Hän on käynyt lukion Riihimäellä.
• Suurin haaste on oleskelulupatilanne. Ukrainalaisten tilapäinen suojelu loppuu EU:ssa 2027 maaliskuussa. Tämä vaikuttaa mielialaan, koska jatkosta ei ole mitään tietoa. Moni hakee epätoivoisesti töitä ja opiskelupaikkoja, jotta voisivat muuttaa oleskeluluvan työ- tai opiskeluperusteiseksi.
• Suomen kursseja järjestetään koko ajan. Kansalaisopistolla on viisi eri tasoista kurssia. Noin 80 opiskelee siellä. Lisäksi on vapaamuotoisia puhutaan suomea -ryhmiä.

Teksti: Reija Ypyä