Mitä tehdä, jos lapsen tai nuoren pelaaminen huolestuttaa

Puhutaan ns. ruutuajasta. Ruutuajalla tarkoitetaan televisioon, tietokonepeleihin tai muuhun näytön äärellä istumiseen kulutettu aikaa, esim. facebookissa tai muissa sosiaalisen median kanavissa tai vain ihan nettisurffailua. Ruutuaika ei suositusten mukaan saisi yhteensä olla kahta tuntia enempää päivässä.

Tämä aika kuitenkin käytännössä helposti ylittyy. Jos lapsesi ja nuoresi käyttämä ruutuaika ja pelaaminen huolestuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi. Muuten tilanne saattaa pahentua entisestään. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa lasten ja nuorten kasvu ja kehitys, eikä tässä tapauksessa kannata välittää siitä, että saa vastaukseksi, että kaikki pelaavat, ja Mikkokin saa pelata, ja Maiju pelaa vielä paljon enemmän. Moni asia, jota tehdään, eikä ole hyväksi, ei muutu sen paremmaksi, vaikka toisetkin tekevät niin. Varaudu siihen, että nuori ei halua puhua pelaamisestaan, se kuuluu peliongelman luonteeseen. Älä kuitenkaan luovuta.

Kannattaa pohtia, miksi lapsi tai nuori pelaa niin paljon. Onko hänellä huolia? Miten koulussa menee, onko kavereita, entä millainen on kodin ilmapiiri? Mitä hyvää pelaaminen antaa?

Lapsen ja nuoren kohdalla tulee aina ensisijaisesti selvittää nuoren syyt, jotka saavat hänet pelaamaan. Usein pelkästään näiden syiden ja mahdollisten ongelmien selvittäminen riittää selättämään peliongelman. Tällöinkin on hyvä pohtia, mikä on sopiva määrä pelata, paljonko tulee nukuttua, entä opiskelut tai koulunkäynti, ulkoilu, ruokavalio ja elämä kokonaisuutena, että se on nuoren tulevaisuutta tukevaa. Jos on kyse rahapelaamisesta, myös nuorelle on voinut kertyä velkoja, joissa hän tarvitsee tukea.

Parhaita keinoja vähentää ruutuaikaa ja pelaamista on keskustelu ja yhteistyö lapsen ja nuoren kanssa. Mitä lapsi tai nuori itse ajattelee omasta pelaamisestaan? Näkeekö hän pelaamistaan ongelmana? Ongelmassa on nimittäin aina sisäänrakennettu muutostoive.

Arki on usein raskasta, yhteinen aika voi olla vähissä, ja voi tuntua, että velvollisuudet vievät päivästä toiseen. Harrastukset ottavat oman aikansa, ja lepoakin ihminen tarvitsee. Aikaperspektiivi lyhenee, ja seuraava ajateltavissa oleva asia voi olla seuraava viikonloppu tai loma. Nuoren kannalta tällainen liian lyhyt aikaperspektiivi ei välttämättä ole paras mahdollinen ainakaan ongelmien tullessa. Kannattaa alkaa miettiä, mitä tulevaisuuden haavekuvia nuorella on, mistä hän haaveilee? Mihin hän haluaisi opiskelemaan, missä hän haluaisi asua, minkälaisia ystäviä hän haluaisi? Tulevaisuuden haaveista saa voimaa ponnistaa, ja ne saavat nuoren työskentelemään kohti omaa hyvää tulevaisuuttaan. Mitä myönteistä voisi tapahtua jo lähitulevaisuudessa?

Jos pelaamiseen tai muuhun näytön äärellä istumiseen kulutettu aika on kohtuuton, ja sitä on jatkunut jo kauan, voi tulla ajankohtaiseksi miettiä, mitä muuta ruutuajan sijaan tehdä. Mitä tehdä kaikella vapautuneella ajalla? Hyvä harrastus esimerkiksi suojelee paljolta pahalta. Ja voisiko ajatella jotain toiminnallista kavereiden kanssa, vaikka ulkona? Nuorta kannattaa kannustaa tämän muun tekemiseen myönteisellä palautteella ja huomiolla.

Vaikka lapsi ja nuori ymmärtäisi, että hänen kannattaisi pelata vähemmän ja hän olisi keksinyt hyviä keinojakin tämän toteuttamiseen, hän edelleen tarvitsee tukea. Ihminen, nuorikin, on usein tapojensa orja, ja uusien rutiinien oppiminen vaatii toistoa. Tässä nuori tarvitsee aikuisen ”vahtimaan”, että toistoja tulee tarpeeksi, ja uudesta tavasta tulee rutiini. Myös jo valmiiksi sovittu palkitseminen voi lisätä nuoren motivaatiota uuden arjen opettelussa. Palkitseminen voi olla esimerkiksi yhteinen lasketteluretki tai ravintolassa yhteinen syöminen, jotain, joka saa lapsen tai nuoren tuntemaan itsensä rakkaaksi ja erityiseksi.

Jos olet huolissasi lapsesi tai nuoresi pelaamisesta, hyvää aineistoa löydät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n sivuilta netissä osoitteesta nuoretpelissa.fi.

Ehkäisevä päihdetyöntekijä Helena Vuoriheimo, Nuppi, Riihimäen kaupunki

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 3 Kyllä 0 Ei 3