Itsearviointi 1999 – 2002, 2004 ja 2010

Yleistä

Itsearviointia on musiikkiopistoissa harjoitettu monella tasolla jo ennen kuin käsitettä tunnettiinkaan. Arviointia tapahtuu niin opettajien ja muiden ryhmien kokouksissa kuin jokaisella oppitunnilla. Suomalaiselle musiikin opetukselle ominaisen kurssisuoritusjärjestelmän puitteissa jokaisen oppilaan ja opettajan suorituksen arvioi monijäseninen lautakunta ulkopuolisine jäsenineen vuosittain useaankin kertaan. Opiskeluun kuuluva julkinen esiintyminen on yleisön, opettajien ja oppilastovereiden arvioitavana monta kertaa vuodessa.

Oppilasarvioinnin suoraviivaista soveltamista taidekasvatukseen on toisaalta pidetty myös haitallisena. Opettaja saattaa pitää liikaa kiinni ”oikeasta” suoritustavasta ja edellyttää sitä myös oppilaan mielikuvitukselta ja tekniseltä toteutukselta. Arviointi voi näin olla luovuuden kahle. Myönteinen taide-elämys on kuitenkin sellaisenaan arvokas tulos.

Riihimäen Musiikkiopiston arviointi

Arviointi 1999 – 2002

Musiikkiopisto käynnisti taiteen perusopetuslain tarkoittaman paikallisen itsearvioinnin keväällä 1999. Opettajakunta valitsi suunnittelu­työryhmään kaksi opettajaa ja rehtorin.

Ensimmäiseksi päätettiin järjestää oppilaille suunnattu kysely, jossa kartoitettiin oppilaiden ja huoltajien mielipiteitä opiston opetuksesta, tavoit­teista, ilmapiiristä, tiloista ym.. Kysely toteutettiin toukokuussa 1999, ja sen tulokset käsiteltiin opettajien koulutuspäivillä elokuussa 1999.

Toisena vaiheena keväällä 2000 ja lukuvuonna 2000-01 kokoontuneet ainekollegiot: jousi-, piano-, puhallin- ja ”muut”-kollegio, tekivät perusteellisen nelikenttäanalyysin musiikkiopiston vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdolli­suuk­sista. Analyysit purettiin ja yhdistettiin elokuussa 2001.

Kolmanneksi suoritettiin syksyn 2001 aikana arviointikysely opiston henkilökunnan keskuu­dessa. Työryhmän suunnittelema kyselylomake jaettiin talon työntekijöille: 39 opettajaa ja kaksi toimistovirkailijaa – siistijät ja rehtori eivät osallistuneet – ja tuloksista keskusteltiin tammikuussa 2002.

Henkilökunta piti keskustelutilaisuudessa kyselyn merkitsevimpinä kohtina seuraavia:

1. ”Pidän työstäni” vastausten keskiarvo 4,64 / 5
2. ”Työni on tärkeää ja merkittävää” keskiarvo 4,12 / 5
3. ”Yhteisöllämme on selkeät tavoitteet” keskiarvo 4,16 / 5

Vastausten katsottiin kertovan siitä, että opiston toiminnassa on tilaa luovuudelle ja oman opetus­näkemyksen toteuttamiselle, mikä arvostuksen ohella pitää yllä korkeaa moti­vaa­tiota. Toimiston hyvää palvelua kiitetään. Kiirettä on, mutta koska siihen voi yleensä itse vaikuttaa, sitä ei koeta henkisesti rasittavaksi. Henkisen rasittavuuden katsotaan sopi­vassa määrin jopa kuuluvan asiaan ”positiivisena stressinä”. Oppituntien tarpeeksi pitkällä kestolla on suuri merkitys paitsi oppilaan, myös opettajan työviihtyvyyden kannalta.

Opiston tulevaisuudesta ei olla huolestuneita, mutta asiaan kiinnitetään kuitenkin huomiota esim. suunnittelussa ja oppilaiden sisään­otossa. Myös esimiessuhteet rehtoriin näyttävät olevan kunnossa. Työterveyshuollon toimivuudessa huomataan myös oman aktiivisuuden merkitys.

Työympäristön haitat ovat koetussa suuruusjärjestyksessä seuraavat:

1. huono ilmastointi 12 vastaajaa 25:sta
2. puutteet työvälineissä ja -laitteissa 7 / 25
3. melu 5 / 25
4. huono valaistus 3 / 25

Ilmastoinnin toimimattomuudesta on huomautettu toistuvasti vähintään kaupungin vuosikorjauskohteita kysyttäessä. Työvälineistön puutteisiin voi vaikuttaa vain huoltamalla vanhoja ja ostamalla uusia: määrärahat ratkaisevat. Myös meluhaittoja torjutaan määrärahojen puitteissa.

Oppilaskyselyn 1999 vastausten yhteenveto

Kyselyssä kartoitettiin mielipiteitä seuraavista aiheista: oma harrastuneisuus, talon opetus, soittotuntia koskevat asiat, teoriatunnit, yhteissoitto, harjoittelu, esiintymiset, konserttikäynnit sekä lopuksi kirjava joukko muista irrallisia asioita. Kysymyksiä oli yhteensä 73, lisäksi pyydettiin mainitsemaan ”hyviä ja huonoja” asioita opiston toiminnassa. Vastauksia saatiin määräajassa 127, vastausprosentti oli 45.

Kysely purettiin ja vastaukset analysoitiin opettajien koulutuspäivillä. Vastauksia tarkasteltiin paitsi koko joukon keskiarvoina, myös ikäryhmittäin ja kotipaikkakunnan mukaan jaettuina. Merkittäviä eroja riihimäkeläisten ja toisaalta naapurikuntien oppilaiden välillä ei ilmennyt, ei myöskään eri ikäryhmien (7-13 v., 13-16 v. ja yli 17 v.) kesken. Joissakin kysymyksissä 13-16-vuotiaat murrosikäiset nuoret tuntuivat olevan kriittisimpiä.

Oppilaat olivat varsin tyytyväisiä opistoonsa. Voidaan toki arvailla, miten se oppilasjoukko (55 %), joka ei vastannut, olisi suhtautunut. Toisaalta passiivinen puolisko voi olla tyytymättömämpi, toisaalta juuri tyytymättömyys usein aktivoi ottamaan kantaa.

Vastauksista tehtiin seuraavat johtopäätökset:
1. Varsinkin nuoremmat oppilaat olivat yleisesti tyytyväisiä opetukseen. Vanhemmille oppilaille on syytä perustella jotkut asiat vielä paremmin.
2. Harjoittelua ja esiintymistä tulee neuvoa ja tukea.
3. Soittotunnin pituuteen (yleensä 60 min.) ja läksyjen määrään ollaan tyytyväisiä.
4. Teoriatunteihin suhtaudutaan positiivisesti, mutta teorian ja soittamisen opetuksen ”integraatioon” tulee kiinnittää vielä enemmän huomiota.
5. Harjoittelun merkitys oppimiselle tunnetaan ja tunnustetaan, harjoittelusta jopa pidetään, mutta silti sitä laiminlyödään. Oppilaille tulee korostaa päiväjärjestyksen merkitystä otollisten harjoitteluolosuhteiden luomiselle. Vanhemmat täytyisi saada mukaan harjoittelun valvontaan vielä tehokkaammin.
6. Oppilaat tulee totuttaa jatkuvaan esiintymiseen turhien pelkojen välttämiseksi. On toisaalta tunnistettava eri persoonallisuudet.
7. Myös konserttikäyntien merkitys opiskelulle näytään ymmärrettävän, mutta kiinnostuksestakaan huolimatta konsertteihin ei lähdetä.
8. Soittaminen on sosiaalisesti hyväksytty harrastus.
9. Tyytyväisyys oppilaiden keskuudessa on korkealla.

Arviointi 2004

Jatkuvan arvioinnin toisena selkänä vaiheena toteutettiin syksyllä 2004 uusi kysely oppilaiden ja vanhempien keskuudessa. Edellistä kierrosta suppeampi lomake (15 kysymystä) antoi saman tuloksen kuin edellinenkin.

Kyselyyn saatiin 85 vastausta, vastausprosentti on siis n. 18. ”Tyytyväisyysarvosanaksi” opisto sai 4,7 / 5, josta laskien tyytyväisyysprosentti on 94. Arviointi oli yleisesti ottaen kiittävää (yli 4 asteikolla 1 – 5). Ainoastaan omaan itseensä, harjoittelun laatuun ja määrään sekä esiintymisiin ja konserttikäynteihin kohdistuvassa arvioinnissa oppilaat ja heidän vanhempansa käyttivät välillä 3 – 4 olevia numeroita.

Kysymykset ja niihin annetut arviot (1 – 5):

Pidän musiikkiharrastuksestani 4,5
Tulen mielelläni tunnille 4,4
Ymmärrän, mitä opettaja sanoo ja tarkoittaa 4,5
Olen saanut neuvoa ongelmissani 4,7
Olen oppinut esiintymään 4,0
Minua kannustetaan ja rohkaistaan 4,4
Muiden kanssa soittaminen ja laulaminen on kivaa 4,5
Pidän harjoittelusta 3,8
Harjoittelen joka päivä 3,1
Tiedän, miten minun tulisi harjoitella 4,6
Esiinnyn mielelläni 3,7
Tulen mielelläni konsertteihin silloinkin, kun en esiinny itse    3,5
Vanhempani ovat kiinnostuneita ja lähtevät mukaan 4,4
Musiikkiopistolle on mukava tulla 4,5
Olen tyytyväinen opiston koulutukseen 4,7

Arviointi 2010

Syksyllä 2010 toteutettiin SML:n organisoima oppilaskysely musiikin perusteiden oppilaiden keskuudessa. Tulokset analysoidaan valtakunnallisesti ja paikallisesti. Niitä verrataan naapuriopistojen tuloksiin.

 

Yhteenveto

Arviointiprosessien tuloksena voidaan todeta, että niin oppilaat ja heidän vanhempansa kuin henkilökuntakin ovat tyytyväisiä musiikkiopiston toimintaan. Merkittäviä eroja riihimäkeläisten ja naapurikuntien oppilaiden tai eri ikäryhmien välillä ei ole ilmennyt. Musiikki on sosiaalisesti hyväksytty harrastus, ja soittamisesta pidetään.

Opettajat pitävät talon vahvuuksina mm. oppilasainesta, opetuksen määrää oppilasta kohden, hyvää työilmapiiriä ja tavoitteellisuutta. Uhkina nähdään talouden kiristyminen ja pitkäjänteisen harrastuksen vaatimuksien karttaminen. Toiveissa on tärkeimpänä kunnollisen konserttisalin saaminen paikkakunnalle. Henkilökunta viihtyy työssään erittäin hyvin ja kokee työnsä arvostetuksi ja merkittäväksi.

Musiikkiopiston sisäinen arviointi jatkuu.

Perusteet

Laki taiteen perusopetuksesta (1998)

(7 §) Koulutuksen arvioinnin tarkoituksena on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta (…) Arviointien keskeiset tulokset tulee julkistaa.

RMO:n opetussuunnitelma (2004)

Itsearviointia suoritetaan ja opetussuunnitelmaa kehitetään seuraavasti:

  • Musiikkiopiston opettajaneuvosto ja ainekollegiot keskustelevat lukuvuosittain opetuksen tavoitteista ja painopistealueista, seuraavat tavoitteiden toteutumista ja tekevät ehdotuksia opetussuunnitelman kehittämiseksi.
  • Opettajan ja rehtorin välisissä keskusteluissa luodaan puitteet yksilölliseen opetuksen toteuttamiseen ja oppilaiden tuntijakoon sekä seurataan asetettujen oppilaskohtaisten tavoitteiden toteutumista.
  • Oppilaille ja heidän vanhemmilleen tarjotaan tilaisuus keskustella opettajan ja rehtorin kanssa oppilaan opinnoista ja tavoitteista. Erityisesti huomioidaan opintojaan aloittavat ja lisäohjausta tarvitsevat oppilaat.

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 2 Ei 0 Kyllä 2 Ei 0