JOUSISOITTIMET

Viulu

Viulu on jousisoitinperheen pienin ja korkeaäänisin soitin, ja niinpä sen tehtävänä on orkesterissa usein melodian esittäminen. Viulistit pääsevätkin jo pienestä pitäen mukaan yhteissoiton maailmaan, sillä tärkeänä melodiasoittimena viulua tarvitaan orkesterin lisäksi monenlaisissa pienyhtyeissä. Viulun jalo ääni on innostanut jo vuosisatojen ajan säveltäjiä luomaan sille upeita teoksia, joten ohjelmisto on laaja ja ulottuu kauas länsimaisen musiikin historiaan. Myös tyylilajeiltaan ohjelmisto tarjoaa monipuolisia vaihtelun mahdollisuuksia; perinteisen klassisen peruskoulutuksen lisäksi musiikkiopisto on järjestänyt jousisoitinopiskelijoille mm. kansanmusiikki- ja jazzimprovisaatiokursseja.
Viulunsoitto on suositeltavaa aloittaa 9. ikävuoteen mennessä; jo alle kouluikäisetkin voivat tulla pyrkimään opistoon viulua soittamaan, kunhan keskittymiskyky riittää puolen tunnin mittaisen soittotunnin jaksamiseen. Opistolta on saatavissa soittimia lainaksi lukukausittain vuokraa vastaan, joten oman soittimen hankinta ei ole välttämätöntä heti opiskelun alussa. Oman soittimen hankkimista harkitsevan kannattaa joka tapauksessa olla yhteydessä opettajaan ennen kaupantekoa, sillä soittimen tulee olla oikeankokoinen suhteessa soittajaan.

Kontrabasso

Kontrabasso on jousisoittimista suurin ja matalavireisin. Sitä soitetaan joko seisten, tai korkealla jakkaralla istuen. Soolosoitossa siinä on kaunis ja pehmeä ääni ja orkesterissa bassoryhmä luo sointiin syvyyttä muodostaen soinnun pohjan. Tämän vuoksi basisti onkin yksi orkesterin tärkeimmistä soittajista! Kuten muitakin jousisoittimia, myös kontrabassoja on monen kokoisia, joten soitonopiskelun voi aloittaa jo vaikkapa seitsemänvuotiaana. Kontrabasson kantaminen voi kuitenkin olla liian raskasta pienelle lapselle, joten vanhempien apu voi olla tarpeen soittotunneilla käytäessä.

PUUPUHALTIMET

Huilu

Huilun historia on varmasti yhtä pitkä kuin ihmisenkin sillä sen ääni on lumonnut ihmisiä ja jopa käärmeitä jo tuhansien vuosien ajan. Myös Preussin kuningas Fredrik II Suurella oli oma huilunsoiton opettaja.
Nykyajan huilu muotoutui  1800-luvulla, kun alunperin puusta tehtyä soitinta alettiin valmistaa hopeasta ja kullasta. Siitä alkoi modernin poikkihuilun kultakausi joka ei ole vieläkään päättynyt.
Huilusta saa äänen samalla tavalla kuin pulloon puhaltamalla. Kokeile vaikka!
Musiikkiopistolla on vuokrattavana lasten huiluja 60 € / lukukausi.

Oboe

Oboe on yksi vanhimmista puhallinsoittimista. Nykyoboe muistuttaa ulkoisesti klarinettia, mutta kartiomaisen sisäporauksen ja erilaisen suukappaleen ansiosta äänen väri on erilainen, melodinen ja surumielinenkin.
Oboistin elämään kuuluu olennaisena osana puutyöskentely, jokainen soittaja kun tekee itse omat suukappaleensa eli röörit ohuesta ruokomateriaalista sitomalla ja vuolemalla. Opintojen alkuvaiheessa ja pitkään myöhemminkin opettaja huolehtii oppilaan rööreistä, ihan aloittelija voi käyttää synteettisestä materiaalista valmistettua suukappaletta.
Oboensoiton sopiva aloitusikä on n. 10-vuotiaana, mikä johtuu vaadittavasta melko korkeasta puhalluspaineesta. Valmiudet aloittamiseen vaihtelevat kuitenkin suuresti, 7-8-vuotiaskin saattaa olla kykenevä soittamaan oboeta. Yläikärajaa soiton aloittamiselle ei ole, mukaan ehtii varsin mainiosti varttuneempikin vasta-alkaja. Jos oboekärpänen puraisee, mutta kokoa ja voimaa ei vielä ole tarpeeksi, voi opinnot vallan hyvin aloittaa nokkahuilulla: puhalluksen ja sormitekniikan perusteet tulevat tutuiksi, ja sopivana ajankohtana voidaan siirtyä pikkuhiljaa oboensoiton kiehtovaan maailmaan.

VASKIPUHALTIMET

Käyrätorvi

Käyrätorvi (italiaksi corno) kuuluu trumpetin, pasuunan ja tuuban ohella vaskisoitinperheeseen. Vaskisoittimista se soi toiseksi korkeimmalta trumpetin jälkeen. Käyrätorvi on kehittynyt varhaisista metsästystorvista nykyajan upeaksi orkesterisoittimeksi.
Kaikkien vaskisoitinten ääni muodostetaan huulia pärisyttämällä. Tämä aiheuttaa äänihuulten kaltaista värinää, jonka kukin soitin vahvistaa kauniisti omanlaisekseen. Käyrätorven ääniala on laaja, ja sitä käytetään monipuolisesti erilaisissa klassisen musiikin kokoonpanoissa. Käyrätorvi on löytänyt tiensä myös kevyeen musiikkiin, varsinkin elokuviin, sekä pienissä määrin jazziin.
Torvensoiton tyypillinen aloitusikä on 7-12 vuotta, mutta senkään jälkeen aloittaminen ei ole liian myöhäistä. Käyrätorvioppilaina on tasapuolisesti sekä tyttöjä että poikia, niin myös nykypäivän ammattiorkestereissa torvisteja. Pieniä soittajia ajatellen on kehitelty ns. baby-torvia. Ne ovat F-torvia joiden putki on kierretty useammalle mutkalle ja pienemmälle kehälle kuin kaksoistorvessa, minkä vuoksi ne ovat kevyempiä ja helpompia kannatella. Kaksoiskäyrätorveen oppilas vaihtaa viimeistään kasvaessaan aikuisen kokoiseksi. Kaksoiskäyrätorvessa on F-torven lisäksi B-torvi.
Yhteismusisointi käyrätorvella aloitetaan heti ensimmäisten viikkojen aikana, ensin opettajan kanssa ja sitten esimerkiksi muiden käyrätorvistien kanssa. Puhallinorkesteriin oppilas pääsee soittamaan ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelun jälkeen.

MUUT SOITTIMET

Laulu

Laulunopiskelu aloitetaan musiikkiopistossa keskimäärin 15-vuotiaana. Laulun opiskeluun kuuluu ryhti- ja hengitysharjoituksia varsinaisenäänenmuodostuksen lisäksi. Tarkoitus on hakea omaa vapaasti ja luonnollisesti soivaa ääntä. Ääniharjoitusten lisäksi harjoittelemme eri tyylisiä lauluja painottuen klassiseen tai popjazzlauluun oppilaan ja opettajan valinnan mukaan. Laulu on tarina –  laulun tulkintaan ja esittämiseen kuuluu myös perehtyminen eri kielien ääntämiseen ja suomennoksiin

Lyömäsoittimet

Lyömäsoitinten opiskelussa syvennytään klassisessa sinfoniaorkesterissa käytettäviin soittimiin kuten pikkurumpuun, melodialyömäsoittimiin ja patarumpuihin. Lisäksi opintoihin kuuluu rumpusetin soitto ja erilaisiin etnisiin rumpuihin tutustuminen (esim. länsiafrikkalainen djembe-rumpu). Aluksi pääpaino on pikkurummun soitossa, vähitellen mukaan tulevat rumpusetti ja melodialyömäsoittimet marimba, xylofoni ja vibrafoni sekä patarummut.
Opiskelussa tärkeää on myös yhteismusisointi muiden soittajien kanssa puhallinorkesterissa tai lyömäsoitinyhtyeessä.  Kaikkien oppilaiden tulee opintojen edetessä perehtyä kaikkiin edellä mainittuihin instrumentteihin. Siten keskittyminen esimerkiksi pelkkään rumpusettiin ei ole mahdollista.

Harmonikka

Harmonikansoiton voi aloittaa jo varsin nuorena, jopa 5-vuotiaana.  Monipuolisena soittimena, harmonikka tarjoaa mahdollisuuden laajaan ohjelmistoon, lastenlauluista klassiseen musiikkiin. Omien soittotuntien lisäksi, opetukseen kuuluu myöhemmin myös yhteissoitto toisten soittajien kanssa. Soitonopiskelu on tavoitteellista ja vaatii sitoutumista soittajan lisäksi myös koko perheeltä. Musiikkiopistolla on vuokrattavana yksi pieni aloittelijan harmonikka.

Kitara

Kitaransoiton voi aloittaa jo 5-6-vuotiaana pienellä kitaralla. Hyvä aloitusikä on yleensä 8-9-vuotiaana. Soiton voi toki aloittaa myöhemminkin.
Aloittelijalle soveltuva klassinen kitara maksaa noin 200-350 €. Nuotit, jalkatuki, viritysmittari ja nuottiteline ovat myös tarpeen. Nämä maksavat yhteensä noin 70-100 €. Harrastuksen alkuun pääsee siis varsin kohtuullisin kustannuksin.
Opiskelu aloitetaan soittamalla nuoteista helppoja melodioita opettajan säestyksellä. Myöhemmin siirrytään sormilla näppäiltäviin soolokappaleisiin, joista muodostuu tuntien keskeisin sisältö.
Kitara on kuitenkin erittäin monipuolinen soitin. Opiskelemme säestystä sointumerkeistä klassisella kitaralla, sekä sähkökitaran soittoa oppilaan niin halutessa. Kitaristit soittavat myös kamarimusiikkia erilaisissa kokoonpanoissa esim. huilun, viulun tai laulajan kanssa.

Cembalo

Historiallisena kosketinsoittimena cembalo on erinomainen esimerkiksi pianonsoiton opinnot aloittaneen opiskelijan sivuaineena, mutta pääaineenakin se tarjoaa rikkaan ohjelmiston. Cembalonsoitto antaa mahdollisuuden laajentaa klassisen musiikin tyylien ja sävellysmuotojen tuntemusta sekä monipuolistaa kosketinsoittajan kosketustapoja. Soitettava ohjelmisto keskittyy renessanssi- ja barokkimusiikkiin uudempia tyylejä unohtamatta.
Soittimen kapeampi koskettimisto ja koskettimien keveys soveltuvat hyvin nuorempien soittajien pienille käsille. Cembalo on pianoon verrattuna pienemmän kokonsa ja äänenvoimakkuutensa ansioista erinomainen kotisoitin. Musiikkiopisto pyrkii tarjoamaan harjoittelumahdollisuudet myös opiston tiloissa.


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 1 Ei 0 Kyllä 1 Ei 0