Hallinto- ja konsernipalvelut Kulttuuri ja vapaa-aika Sivistyspalvelut Sosiaalipalvelut Tekniset palvelut Yleinen

Koronapandemia on vienyt työntekijät kohti uusia haasteita ja mahdollisuuksia

Tämä kevät on johdattanut Riihimäen kaupungin työntekijöitä uusien työtehtävien ja työtapojen pariin. Koronapandemiasta johtuen osa työntekijöistä on ottanut digiloikan ennennäkemättömällä vauhdilla ja lähes 50 työntekijää on taasen siirtynyt kokonaan uusiin tehtäviin. Joustoa, yhteistyötä ja sinnikkyyttä työntekijöiltä on löytynyt valtavia määriä.


”Etähalaus ei korvaa lähihalausta!”

Nuorisotyöntekijöille koronaviruspandemia on ollut haasteen paikka.

Kuva Heidi Lindroosista
Heidi Lindroos

”Minun mielestäni tässä työssä ehdottomasti tärkein asia on nuorten kohtaaminen, nimenomaan kasvotusten”, sanoo Riihimäen kaupungin nuorisotyöntekijä Heidi Lindroos.

”Työssäni olen tottunut näkemään nuoria päivittäin isoissakin porukoissa.”

Ennen koronapandemiaa Lindroosin työpäivät kuluivat pääosin nuorisotalo Monarilla, nyt työpaikkana toimii vanha puinen ruokapöytä oman kodin olohuoneessa ja työväline on tietokone.

”Avoimet nuortenillat Monarilla on korvattu Discordin chateilla. Yksittäisten nuorten kanssa pelataan korttia videopuhelun ja pelisovelluksen välityksellä. Instagramin live-lähetyksissä otetaan vastaan haasteita, pelataan laivanupotusta, testataan uutuusherkkuja, annetaan vinkkejä kotiin ja koulutehtäviin, vastaillaan nuorten kysymyksiin ja muistutellaan turvaväleistä ja käsien pesemisestä”, Lindroos kertoo.

”Moni nuori on myös itse yhteydessä jonkun asian tiimoilta tai vain kuulumisia kertoakseen ja kysyäkseen.”

Lisäksi nuorisotyön tiimi pitää keskenään etäpalavereita päivittäin.

Lindroos uskoo, että koronapandemian vaikutus nuorisotyöhön tulee näkymään työtavoissa vielä sittenkin, kun itse koronakriisi on selätetty.

”Kaipaan ihmisiä, puhetta ja naurua. Etähalaus ei korvaa lähihalausta! Mutta uskon, että netissä tehtävän nuorisotyön määrä tulee kasvamaan. Itse aion viestitellä yksittäisten nuorten kanssa aiempaa enemmän tämän jälkeenkin.”

Riihimäen kaupungin nuorisotyö ei internetin välityksellä tavoita aivan samaa määrää nuoria kuin kasvotusten tehtävässä työssä, mutta ilahduttavan määrän silti – ja juuri nyt työ tuntuu erityisen tarpeelliselta.

Ja vaikka koronatilanteen tuoma digiloikka vaikuttaa työtapoihin myös jatkossa, Lindroos uskoo vahvasti siihen, että perinteinen nuorisotoiminta on arvokasta – kenties jopa aiempaa tärkeämpää juuri internetin aikana.

”Omasta mielestäni kasvotusten tapahtuvan nuorisotyön sekä fyysisen kokoontumispaikan tärkeys ja tarpeellisuus nimenomaan korostuu, ja tätä myös nuoret ovat sanoneet.”


”Yritän pysähtyä tähän hetkeen”

Kun Laura Kankus elokuussa meni töihin Junailijankadun päiväkotiin lastenhoitajaksi, siellä häntä oli vastassa parisenkymmentä nopealiikkeistä 6-vuotiasta ja armoton puheensorina. Kankus on työskennellyt yli 20 vuotta lasten kanssa ja viihtyy työssään loistavasti.

Kuva Laura Kankuksesta
Laura Kankus

Maaliskuussa Suomen esikoulut kuitenkin hiljenivät koronaviruspandemian vuoksi.

”Lapsia alkoi olla paikalla todella vähän, joten ajattelin, että totta kai menen töihin sinne, jossa apua tarvitaan”, Kankus kertoo nyt.

Hänen työpäivänsä on juuri päättynyt – Kankus siirtyi väliaikaisesti töihin lähihoitajaksi Uranuskotiin Peltosaareen. Uranuskodissa asuu 39 vanhusta, jotka tarvitsevat tehostettua apua arjessa.

Viimeksi Kankus teki vanhustyötä harjoittelujaksolla opiskeluaikoinaan ja siitä on jo hyvä tovi.

”Kun siirryin Uranuskotiin, ajattelin, että onkohan työ hirveän raskasta ja osaankohan minä sitä sittenkään”, hän kertoo.

Huoli oli kuitenkin turha. Kankus on otettu valtavan hyvin vastaan uudessa työssä ja hän sai kunnollisen perehdytyksen uusiin tehtäviin. Lisäksi töissä vanhusten kanssa on yllättävän paljon samaa kuin lasten kanssa työskentelyssä.

”Niin lapset kuin vanhukset kaipaavat läheisyyttä, kosketuksen merkitys on molemmissa ammateissa iso”, Kankus sanoo.

Iso ero työpäivissä päiväkodissa ja vanhustenkodissa liittyy tempoon, jolla ihmiset kohdataan. Lasten kanssa se on huomattavasti nopeampi kuin vanhusten kanssa. Esikoulussa yhdelle pitää auttaa takin vetskaria kiinni, toiselle etsiä housuja ja kolmannelle vastata filosofisiin kysymyksiin – ja tämä kaikki tehdään yhtä aikaa. Vanhusten kohtaaminen on hieman erilaista, enemmänkin hetkeen pysähtymistä ja läsnäololle antautumista.

”Yhden vanhuksen kanssa luimme Aamupostia, toisen kanssa lauloin hetken Tapio Rautavaaraa”, Kankus kertoo.

Ja tätä rauhallisuutta Kankus haluaa vaalia ja viedä takaisin myös töihin lasten pariin, sitten kun on aika siirtyä takaisin sinne.


”Nyt on aikaa tehdä korjaushommia rauhassa”

Harjunrinteen yläkoulun piha ammottaa tyhjyyttään. Kukaan ei heitä koripalloa, eikä yhtään polkupyörää ole telineissä. Näky poikkeaa rajusti normaalista perjantaiaamusta.

Yksi mies koronapandemian takia suljetulla koululla kuitenkin on töissä: vahtimestari Tapio Lounela.

Kuva Tapio Lounelasta
Tapio Lounela

”Nyt on ollut aikaa tehdä täällä ja kansalaisopistolla huolto- ja korjaustöitä”, hän sanoo.

Lounela on asentanut hyllyjä, korjaantunut rikkoutuneita paikkoja ja tehnyt muita sellaisia hommia, joiden tarpeen siivoojat perussiivousta tehdessään huomaavat ja hänelle tiedottavat, mutta jotka normaalitilanteessa joutuisivat odottamaan vuoroaan asiakaspalvelutyön ehdoilla.

”Siivoojat ovat minun vakoojiani, he kertovat aina kun huomaavat omassa työssään, että jokin paikka on rikki.”

Vaikka Lounela nauttii siitä, että korjaustyöt voi nyt hoitaa rauhassa, hän kaipaa koulun vilskettä.

”Vahtimestarin työ on hyvin sosiaalista ja minä pidän paljon ihmisistä”, hän sanoo.

Sosiaalisuuttaan Lounela saa toteuttaa nyt iltapäivisin: kun työpäivä Harjunrinteellä loppuu puolenpäivän aikaan, aloittaa hän työt kotipalvelun kauppakassipalvelussa ja vie vanhuksien kotioville heidän kauppatilauksensa.

”Ruokatilaus jätetään asiakkaan ovelle, soitetaan ovikelloa, peräännytään pari metriä. Kun asiakas avaa oven, vaihdetaan kuulumiset”, Lounela kertoo.

”Tämä on työtä, jota tehdessä kokee olevansa todella hyödyllinen.”

Lounelan työnkuva muuttuu kuitenkin taas nopeasti, kun koulut jossain vaiheessa avautuvat. Harjunrinteen koulussa on noin 500 oppilasta. Varotoimet koronaviruksen osalta saattavat tuoda uusia työtehtäviä sekä liudan vanhoja tuttuja.

”Se toisi mukanaan paljon erilaisia hommia. Ensinnäkin, osa oppilaista on varmasti unohtanut oppilaskaappiensa salasanat. Niitä sitten availisin ja sulkisin. Lisäksi monet laitteet ovat olleet pitkään käyttämättä, esimerkiksi tiskikoneet eivät välttämättä enää toimi”, Lounela naurahtaa.

”Ja kesäkuussa alkaa joka tapauksessa valmistautuminen uuteen lukuvuoteen, joka tuo sekin omat hommansa.”


”Kaipaan toimistolta ajatusten flowta”

Työntekijöiden suojavarusteet ovat puhuttaneet koronapandemian aikana. Tämä muutti Riihimäen kaupungin vastaavan kulttuurituottajan Anna Vesénin työnkuvan tyystin, kun hän otti vastuulleen suojatilanteen kartoituksen ja koordinoinnin.

”Koska olen myös muotoilija, ajattelin että tuotantoasiat ovat minulla hallinnassa”, hän sanoo.

Kuva Anna Vesénistä
Anna Vesén

Työsarasta tuli kuitenkin intensiivisempi kuin kukaan osasi etukäteen ennakoida. Lyhyessä ajassa informaatiota piti sisäistää paljon: piti ymmärtää mitä voi tilata ja valmistaa. Piti olla kartalla maakuntatason seikoista ja sisäistää suojamaskien koodit, käyttötarkoitukset ja hintataso – kaikki asioita, joita ei normaalissa kulttuurituottajan arjessa kohtaa.

Parisen viikkoa töitä paiskittiinkin asian tiimoilta 24/7.

”Siitä sai valtavan energiapiikin, joka oli myös piristävää”, Vesén kertoo.

Akuutti kriisitilanne opetti paljon – niin Annalle kuin monelle muullekin kaupungin työntekijälle.

”En ole ainoa, joka on hypännyt kaupungin sisällä uusiin tehtäviin. Tämä tilanne on opettanut, että kaupungin työntekijöillä on joustokykyä ja voimme tehdä muitakin hommia kuin omiamme”, Vesén sanoo.

”Hienoa on ollut myös huomata se, miten hyvin motivaatiota ja ymmärrystä eri toimijoilla löytyy yhteistyöhön, kun on autenttinen tilanne päällä.”

Uusi työ opetti Vesénille paljon myös päätöksenteon rakenteista ja kasvatti kontaktiverkkoa entisestään, josta on varmastikin hyötyä tulevaisuudessa myös kulttuuripalveluiden puolella.

On kuitenkin yksi asia, jota Vesén, ja moni muukin etätyöläinen, kaipaa arjesta ennen koronapandemiaa: työyhteisö.

”Kaipaan fyysisiä ihmisiä, yhteisiä lounaita ja sitä, että ideoita voi pallotella. Nyt istumme jämptisti Teams-kokouksissa, mutta yhteistä luovan ajattelun hetkeä ei ole.”

Teksti Kati Melto

 



OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 2 Ei 2 Kyllä 2 Ei 2

Kommentit on suljettu.