Tapani Immonen

Puutaloidylliä 1920-luvulta

Tapani Immonen / Kuva: yksityiskokoelmaTapani Immonen syntyi 30.11.1945 Helsingissä, mutta vietti varhaislapsuudessaan aikaa isovanhempiensa luona Riihimäellä. Lapsuudestaan hänelle on erityisesti jäänyt muistoja rautatiestä. Hän on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Nykyisin hän asuu Outokummussa. Tapani Immoselta julkaistut kirjat ovat jännitys- ja poliisiromaaneja.

Tapani Immonen sai aiheen Kuolema kukkien aikaan -teokseensa äitinsä, myöskin riihimäkeläiskirjailija, Kyllikki os. Pellisen kertomista vanhoista tarinoista. Monet tarinat liittyvät katuun, jonka varrella Kyllikki Pellinen oli nuoruudessaan asunut. Kirjassa katu on Kallionkadun sijaan vaihtunut Junailijankaduksi ja kauppalan asemasta puhutaan kaupungista.

Hämeenkatu 1920-luvulla”Valakan huuli roikkui pitkällä, kun se hitaan arvokkaasti kääntyi Junailijankadulle. Kerimäen kartanon maitokuski istuskeli huolettoman näköisenä vankkureittensa etupäässä ja katseli niin lähelle aurinkoa kuin uskalsi. Mäkisen oli hyvä olla. Aurinko lökötteli jo näin varhain liikkumattomana paikallaan junailija Lahden talon katonharjalla.”

(Kuolema kukkien aikaan, 1969, s.1)

”Junailijankadun talot olivat yleensä pieniä omakotitaloja, yhden perheen asuntoja, vain tämä viitonen teki poikkeuksen. siinä oli vain yksi kahden huoneen asunto, mutta hellahuoneita siksi tilavia, että niihin sopi perhekin, kun oli pakko. Silloin tällöin sattui talossa joitakin perheitten välisiä erimielisyyksiä, joitten mainingit kantautuivat kadulle ja toisten talojen pihoille asti ja saivat kadun muitten talojen asukkaat katsomaan nenäänsä pitkin viitosen asukkaita.”

(Kuolema kukkien aikaan, 1969, s. 10)

”Metsä Junailijankadun takana oli kuin koko kadun yhteinen takamaa. Tietysti se kuului kaupungille, mutta sitä ei kukaan koskaan muistanut tai ollut muistavinaan. Sieltä poimittiin marjat, taitettiin saunavihdat, otettiin joulukuuset ja juhannuksena kokoonnuttiin kalliolle keittämään kahvia ja leikkimään piirileikkiä. Sinne vei koulupoika mielitiettynsä ja siellä myös kaveri antoi toiselle salakaupasta ostamastaan kanisterista ryypyt.”

(Kuolema kukkien aikaan, 1969, s. 17)

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 1920


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 1 Ei 1 Kyllä 1 Ei 1