Aikuisten kirjat

2019

Gabriel Tallent, Minun ikioma kultani, 2019
Neljätoistavuotias Turtle Alveston on selviytyjä. Lähimetsät ovat hänen valtakuntaansa, mutta kotona hän elää mielivaltaisen isänsä vallassa. Äidin kuoleman jälkeen perhe on ollut eristyksissä, ja koulussakin Turtle on outo lintu.

Sitten Turtle tapaa retkellään Jacobin. Jacob on hauska ja näkee Turtlen tavalla, jolla kukaan muu ei ole osannut katsoa. Vähitellen isä alkaa näyttäytyä sellaisena kuin on: henkisenä ja fyysisenä uhkana. Uuden ystävyyden myötä Turtlessa herää unelma vapaudesta. Paetakseen hänen on käytettävä niitä selviytymistaitoja, joita isä on hänelle opettanut.

Minun ikioma kultani käsittelee ihmisen kykyä selviytyä. Itsenäisyytensä puolesta kamppailevan Turtlen ääni kantaa läpi koko hurjan ja järisyttävän kertomuksen, jonka kieli hypnotisoi ja luontokuvaus huimaa.

 

Kansikuva Heidi Köngäksen kirjasta Mirjami

Heidi Köngäs: Mirjami, 2019
Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen – Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.

Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.

 

Katja Seutu: Jäätyväinen, 2019
Runoteos maailman tilasta

ihmisen lapsi on hauras //
jäätähti, joka sulaa lasiin /
pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää /
yritys, joka jää yritykseksi //
lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi /
menee, metsä ilmakehä menee

Jäätyväinen on kirjoittamista siitä, mitä planeetallemme tapahtuu juuri nyt. Runoissa kuljetaan kauhun ja uhkan tuntemuksissa ja näkymissä, mutta etsitään mahdollisuuksia asettua uudelleen luonnon kiertokulkuun ja toivoon, kohdata siivekkäiden ja puiden katseet.

Katja Seutu (s. 1973) asuu Helsingissä ja on koulutukseltaan kirjallisuudentutkija. Seudun runoja on käännetty saksaksi ja tsekiksi. Jäätyväinen on hänen kolmas runokokoelmansa.

 

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä, 2019
Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella. Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.

Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan.

Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa?

Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.

Raahelainen Pauliina Vanhatalo (s.1979) oli edellisellä romaanillaan Pitkä valotusaika (2015) Runeberg-ehdokkaana. Hän kirjoittaa salanimellä Veera Vaahtera chick lit -romaaneja ja on julkaissut myös kaksi omaelämäkerrallista teosta.

 

Ville Pynnönen: Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019
Riihimäki merkitsee useimmille vain pakollista seisoskelua rautatieasemalla, kun odotetaan jatkoyhteyttä jonnekin muualle. Mutta toki Riksu on muutakin kuin risteysasema. Käsipallokaupungin teatteri- ja museo-osaaminen on huomattu valtakunnallisesti. Kirjaston maine on legendaarinen. Tässäkin teoksessa mainittuun Vihreään taloon tullaan kuuntelemaan musiikkia Helsingistä asti. Siinä muutama syy, joiden vuoksi Rakkaan Riksun tekijä Ville Pynnönen (s. 1974) uskoo, että Riihimäki on hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Lisäksi Riihimäki on täynnä tarinoita.

Rakas Riksu sisältää yhdeksän Pynnösen sarjakuvanovelleiksi dramatisoimaa paikalliskertomusta. Kahdeksan niistä perustuu tositapahtumiin ja se viimeinenkin olisi aivan hyvin voinut tapahtua. Suuri Kurpitsa julkaisi kirjan yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa.

 

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut, 2019 Kansikuva kirjasta Koti-ikävän laulut
Connorien perhe on yksi harvoja, joka yhä asuu idyllisessä mutta autioituvassa kalastajakylässä Kanadan syrjäseuduilla. Kalojen kadottua useimmilla perheillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois töiden perässä. Elättääkseen perheensä Aidan ja Martha Connor matkaavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Mutta pian heidänkin perheensä taitaa olla aika lähteä. Kuukausien vieriessä aiemmin niin onnelliset Aidan ja Martha ajelehtivat koko ajan kauemmas toisistaan.

Silloin kun ei soita harmonikkaa tai soutele tuloksettomille onkiretkille, heidän 11-vuotias poikansa Finn yrittää selvittää kadonneiden kalojen mysteeriä. Hän uskoo keksineensä tavan löytää kalat ja pelastaa ainoan kodin, jonka on koskaan tuntenut.

 

Soili Pohjalainen: Valuvika, 2019Kirjan kansi, Valuvika
Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilovittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.

Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.

 

2018

Britt Karin Larsen: Finnskogen, elämän kehto, 2018
Finnskogen, elämän kehto on vangitseva historiallinen romaani Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista, ja heidän elämästään Suomalaismetsissä 1800-luvun puolivälissä.

Liina asuu ihmisiltä piilossa metsässä vastasyntyneen tyttölapsen kanssa. Lapsi on hänen, isän nimeä ei kukaan saa uhkaamallakaan tietää. Kun talvi on tulossa, Liina lähtee vaeltamaan lapsi selässään Norjan puolelle etsimään ruokaa ja mahdollisia sukulaisia.

Matkalla vastaan osuu Mustamäen Taneli, villimies, karhunkaataja ja hevostrokari, jolla huhutaan olevan miestappo tunnollaan. Alueen väestö ylenkatsoo suomalaisia ja huhut kertovat, että metsäkansa on pakanoita, jotka kainostelematta kylpevät yhdessä alasti niissä taloissa, joita he kutsuvat saunoiksi. Jotta tämä villi kansa saataisiin kuriin ja Herran nuhteeseen, asetetaan Suomalaismetsiin nuori norjalainen pappi. Nuhdesaarnoja pitävällä hengenpaimenella on kuitenkin omat heikkoutensa.

Finnskogen, elämän kehto on metsäsuomalaisista kertovan seitsenosaisen kirjasarjan aloitusosa. Sarja herättää eloon lähes unohdetun kappaleen suomalaisten historiaa. Finnskogen-sarja on myynyt Norjassa yhteensä yli 100 000 kpl ja saanut varauksettoman ylistävät kritiikit.

 

Pirkko Arola: Tuuliköynnös, 2018
Riihimäkeläisen Pirkko Arolan teos on Esterin kasvutarina pienestä, lahjakkaasta tytöstä aikuisuuteen ja sen ohi. Aitoa ja tallessa olevaa päiväkirjaa vapaasti mukaileva romaani on kertomus rakkaudesta, opiskelusta, toivosta ja kaipuusta.

Teos on realistinen suurten ikäluokkien kokemusten ja naisten vapautumisen kuvaus. Rakkauskertomus toivon tällä puolen.

 

Katja Kettu: Rose on poissa, 2018
Villinä leimuava rakkaustarina
Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.

”Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki.”

Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?

Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt.

Ennen Rose on poissa -romaania Katja Kettu on kirjoittanut mm. tietokirjan suomensukuisista intiaaneista, fintiaaneista. Hän on myös toimittanut antologian, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Näistä aihepiireistä kasvaa suuri tarina, joka on toiveikkaampi kuin todellisuus.

Katja Kettu tunnetaan voimakkaista, kieleltään täysin omaleimaisista teoksistaan. Hänen läpimurtoteoksensa Kätilö (2011) sai Runeberg- ja Kalevi Jäntin palkinnon, ja on yhä monille vuosikymmenen voimakkain kaunokirjallinen elämys. Ketun viimeisimmät teokset ovat romaani Yöperhonen (2015) ja yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maaria Seppälän kanssa tehty tietokirja Fintiaanien mailla (2016).

 

Katja Lahti: Lasitehdas, 2018

”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta – tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista.

Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.

 

Teemu Helle: Kahden kaupungin runot, 2018

Kahden kaupungin runot on Teemu Helteen kuudes runokokoelma. Runoissa liikutaan myös Riihimäen maisemissa.

Kaksintaistelu Teboililla:
miehellä on sodanaikainen kivääri,
melkoinen kanuuna
naisella bensapistooli
huulessa tupakka.

Rouva Lahtinen astuu
Kierrätyskeskuksen ovesta
laserkatseella.
”Lopettakaa se nujakka
tai heilautan laukkua,
sen mahassa on romanttinen
tiiliskiviromaani!”

 

Jarkko Tontti: Perintö, 2018
Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.

Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.

Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.

Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.

 

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Viikko on pitkä aika, kun sen viettää perheensä kanssa.
Francesca Hornakin lämmin ja viihdyttävä romaani vie englantilaiseen maalaiskartanoon perimmäisen kysymyksen äärelle: miksi on vaikeinta elää juuri niiden kanssa, joita eniten rakastaa?

Mikäpä olisi parempaa kuin rauhallinen jouluviikko oman perheen kesken? Monikin asia, jos Birchin perheeltä kysytään. Mutta kun avustustehtävistä Afrikasta palaava lääkäritytär Olivia määrätään karanteeniin, tuntuu luontevalta, että koko perhe sitoutuu pysymään viikon neljän seinän sisällä. Vanhemmat ja aikuiset lapset saavat kerrankin tilaisuuden lähentyä. Erityisesti perheen äiti Emma on riemuissaan, mutta viikon aikana kulissit kaatuvat. Kaikilla tuntuu olevan enemmän salaisuuksia kuin hyvää tahtoa, eikä karanteenissa pysyminenkään ole niin yksinkertaista. Salaisuudet suorastaan tunkevat ovista ja ikkunoista sisään.

Francesca Hornak on toimittaja ja kirjailija. Hänen tekstejään on ilmestynyt mm. Sunday Timesissä, Guardianissa, Ellessä ja Cosmopolitanissa. Hän on julkaissut aiemmin kaksi tietokirjaa, ja Viikko on pitkä aika on hänen ensimmäinen romaaninsa.

 

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani, 2018
Vihdoin työpaikka, jossa koirakin viihtyy!
Koirapuisto-ohjaaja: unelmapesti miehelle, jolla on matti kukkarossa. Vauhkonen, löysänahkainen luppakorva, ei ota kantaa, raottaa vain toista luomeaan.

Suvantovaiheeseen elämässään ajautunut mies hakee Suomen ensimmäiseksi koirapuisto-ohjaajaksi tukenaan Vauhkonen, vetelä kirpunkantoteline Tallinnasta. Vakanssi kiinnostaa satoja, jo valintamenettely kysyy neuvokkuutta. Koirien ja niiden omistajien sisintä purevasti luotaava veijariromaani ottaa kantaa monenlaiseen hännystelyyn, räksytykseen ja kuoppien kaiveluun. Dekkareista tunnetun kirjailijan hurttamaisen huumorin ja riipaisevan romanssin siivittämä tarina yllättää, viihdyttää ja antaa kutkuttavia vinkkejä työhönottohaastatteluihin.

Markku Ropponen tunnetaan varsinkin Kuhala-dekkareistaan, joiden erityismausteena on Kuhalan omaperäinen, sympaattinen koira Hippu. Koiranystävät ovatkin jo vuosia odottaneet Ropposelta Koirapuistoromaanin kaltaista hulvatonta herkkua.

 

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 2018
Kaksi mummia, kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Jari Järvelä on monipuolinen kotkalainen kirjailija. Tällä kertaa hän hyödyntää omia lapsuusmuistojaan. Kirjailijan omat mummit olivat sisällissodassa eri puolilla. Vaikka romaani on puhtaasti fiktiivinen, omakohtaisuus tuo siihen erityistä koskettavuutta.

 

Paula Havaste, Pronssitähti,  2018
Pronssitähti vie lukijansa neuvostoajan Viroon, Saarenmaalle ja Tallinnan eliitin notkuvien pöytien votkanhuuruun. Eestissä eletään vuonna 1949 veitsen terällä, toveri Stalinin silmäin alla. Villem on talonpoika, jonka intohimona on luontorunojen kirjoittaminen. Kun vaimo Vilja ehdottaa, että mies lisäisi aurinkoa kuvaavan runon nimeen yhden sanan, asiat alkavat tapahtua nopeasti: Villem voittaa runokilpailun, ja hänet kutsutaan Tallinnan kulttuurikeskukseen hakemaan kunniakirjaa ja pronssitähteä. Vilja varustaa miehensä matkaan ja pyytää tältä ainoastaan yhtä asiaa. Tuliaisiksi pitäisi löytää porsas. Tehtävä ei vaikuta vaikealta, mutta moni asia voi kuitenkin mennä juhlapäivällisen viinahöyryissä vikaan. Ja mikä pahinta, matka Siperiaan on äkkiä lyhentynyt kovasti.

 

Tommi Kinnunen, Pintti, 2018
”On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä.”

Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.

Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Tommi Kinnunen (s. 1973) on poikkeuksellisen taitava ihmiskuvaaja, joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänen edelliset romaaninsa Neljäntienristeys ja Lopotti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

 

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa, 2018
Flavia-sarja on edennyt kahdeksanteen osaansa. Flavia palaa neiti Bodycoten tyttökoulusta Kanadasta kotiinsa Buckshawin kartanoon Englannin maaseudulle. Riemuisan jälleennäkemisen sijaan Flavia kohtaa ikävän uutisen: Hänen isänsä on sairastunut, ja vierailu sairaalaan ei tule kysymykseen ennen kuin isän vointi paranee riittävästi.

Rasittavien sisarusten ja ärsyttävän serkun seurassa Flavia kokee Buckshawin kotikartanon samaan aikaan sekä liian levottomaksi että autioksi. Paetakseen sukulaisiaan Flavia tarttuukin oikopäätä tilaisuuteen auttaa pastorin rouvaa kuljettamalla viestin seudun erakoituneelle puunveistäjälle. Perillä häntä odottavat veistäjän eloton ruumis ja vieras kissa, joka on jostain syystä julman rikoksen tapahtumapaikalla kuin kotonaan.

Flavian uteliaisuus herää silmänräpäyksessä, ja synkät pilvet haihtuvat hänen mielestään uuden ratkottavan mysteerin edessä. Hän ei kuitenkaan voi aavistaa, kuinka perin pohjin johtolankojen vyyhdin päässä odottava totuus tulee hänen elämänsä mullistamaan.

 

Olli Jalonen: Taivaanpallo, 2018
Tähtitieteilijän oppipojan tie vie Saint Helenan saarelta 1600-luvun Lontooseen. Loisteliaassa romaanissa tiede ja usko kamppailevat valistuksen sarastaessa.

Angus tahtoo silmistään purjeneulanterävät, ja kehittää näköään merkitsemällä öisin tähtien asentoja. Hän haaveilee Lontoosta ja pääsystä saarella käyneen Edmond Halleyn oppipojaksi.

Lamaannuttava väkivallanteko kohdistuu pojan perheeseen, ja epävarmuuden ja levottomuuden ajat alkavat. Salakatolilaiset vehkeilevät ja itsevaltias kuvernööri pelaa omaan pussiinsa. Viesti saarelta on saatava emämaa Englantiin, ja Angus soudetaan jänikseksi purjelaivaan. Hänen uusi elämänsä alkaa märssykorin korkeuksissa, ja kaikki entinen jää taakse.

 

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, 2017
Siivoojan käsikirja on kokoelma yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin parhaita lyhyitä kertomuksia. Berlin oli jo eläessään pienen piirin arvostama mestari vaikka jäikin suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Yhdysvalloissa 2015 postuumisti julkaistu kokoelma sai kuitenkin sekä kriitikoilta että lukijoilta hurmioituneen vastaanoton ja nosti Berlinin koko lukevan yleisön tietoisuuteen. Berlinin säkenöivän yksinkertaiset mutta monitasasoiset ja melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kaduilla.

Lucia Berlin (1936-2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Berlin ammensi kertomuksiinsa omasta lapsuudestaan Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, yltäkylläisistä teinivuosistaan Chilen Santiagossa, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, elämänmittaisesta kamppailustaan alkoholismin kanssa sekä Berkeleyssä, New Mexicossa ja Mexico Cityssä viettämistään vuosista ja niistä monista työpaikoista, joilla hän elätti itsensä ja neljä poikaansa.

Kirjaan on tulossa jatkoa syksyllä 2018.

 

Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme, 2018
Unohtumaton rakkaustarina uppoaa suoraan lukijaan sydämeen

Manhattanille, Brooklyniin ja Lähi-Itään sijoittuva romaani kuvaa Lucyn ja Gaben suhdetta Lucyn kertomana. Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat heittäytyvät toistensa syleilyyn syyskuun 11. päivän terrori-iskun aiheuttamassa kaaoksessa. Alkaa intohimoinen suhde, joka päättyy yllättäen kun Gabe haluaa tehdä jotain merkittävää ja lähtee sotavalokuvaajaksi Irakiin. Lucy taas keskittyy uraansa lastenohjelmien parissa New Yorkissa. Ainutlaatuinen ensirakkaus jättää kumpaankin elinikäisen jäljen: mikään ei voi koskaan korvata sitä mitä heillä kerran oli. Mitä jos he olisivat valinneet aikoinaan toisin?

Kyyneleet kihosivat silmiini samantien – vihan ja surun ja hämmennyksen ja pahan mielen kyyneleet. ”Gabe, Gabe”, hoin kerran toisensa jälkeen. ”Miten sinä saatoit?” onnistuin lopulta sanomaan. ”Miten sinä saatoit olla kertomatta minulle? Ja miten sinä saatoit kertoa minulle juuri tänään?”

Lucyn ja Gaben polut risteävät jälleen vuosia myöhemmin – mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

 

Marko Leino: Suo, 2017
Miss Suomi roikkuu tahmaisena julisteena huussin seinällä. Venäläinen sotavanki on enemmän omaa väkeä kuin häntä etsivät viranomaiset. Kontulassa harjoitetaan best practice -mallista liiketoimintaa verottomana ja laadukkain pesäpallomailoin. Yleisessä saunassa muistellaan kyllä sota-aikaa, mutta ehkä erilaista kuin mitä kansallinen kaanon meille kertoo, sissitoiminta kun on tapahtunut pitkälti miestenhuoneissa.

Marko Leinon yhdeksäs romaani Suo on pirstaleinen otos satavuotista Suomen tasavaltaa. Vuosilukujen mukaan nimetyt luvut eivät salli tavanomaista kronologiaa, vaan vuosikymmenten kokemuksia rinnastetaan, verrataan, näytetään kuinka kokemukset, puhetavat ja ylevät aatteet muuttavat muotoaan, nostavat päätään odottamattomissa paikoissa ja ajoissa.

Suon sirpaleista muodostuu kokonaisuus, joka ei ole suuri kansallinen kertomus, vaan satavuotinen hetteikkö, jossa ihmisten kohtalot välillä risteävät mutta useimmiten ollaan tavalla tai toisella yksin – jossa usein on parempi muistaa väärin koska todellisuus on sietämätön. Suurmiehiä syntyy ja kuolee tuolla jossain, mutta kukaan ei voi olla niin suuri ja uhkaava kuin oman ruokakunnan jäsenet.

 

Pirkko Soininen: Ellen, 2018
Tavoittelen totuutta, se on ainut totuuteni.

Firenze on Ellen Thesleffille enemmän kuin kaupunki. Se on ystävä ja rakastettu – 45 vuoden ajan.

Ellen on romaani, joka koostuu fiktiivisistä päiväkirjamerkinnöistä. Ne ovat kuin siveltimenvetoja, jotka piirtävät särmikkään muotokuvan rohkeasta ja itsenäisestä naisesta.

Firenzessä Ellen palvoo vanhoja mestareita ja maalaa aamusta iltaan. Perheenjäsenet ja taiteilijaystävät vierailevat kaupungissa tiheään ja päiviä värittää kiihkeä suhde englantilaiseen teatteritaiteilija Gordon Craigiin. Silti mikään ei voi horjuttaa tärkeintä – intohimoa maalaamiseen.

 

Heikkinen, Antti: Mummo, 2017
Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle.
”1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut.”
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.

Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.

 

Veilleux, Meritta: Sovinto, 2017
Sovinto on kuulas ja raadollinen romaani erilleen viskatusta perheestä toisen maailmansodan myllerryksessä. Sen keskiössä on suomalainen Ingria, jonka tarinan kautta näytetään viattomuuden menetys ja sodan vaatimat uhraukset, mutta myös lämmön ja inhimillisyyden voima. Romaani muistamisesta, hyväuskoisuudesta, kohtuuttomista menetyksistä ja taiteen korjaavasta voimasta. Meritta Veilleux (Koivisto) on helsinkiläinen ja kansainvälisesti palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Häneltä on julkaistu ennen Sovintoa julkaistu kaksi romaania: Lontoolainen rakastaja (Otava, 2006) ja Poissa (Avain, 2011) sekä novelleja. Hän on toimittanut televisiodokumentteja sekä käsikirjoittanut ja ohjannut lyhytelokuvia, televisiosarjaa ja pitkiä fiktioelokuvia.

 

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas, 2017
Ystävyys, intohimo, aikuiseksi kasvaminen – mestarillinen kolmen sukupolven kuvaus vie 1960-luvulta tähän päivään.

Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu.
Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?

 

Katja Seutu: Kuusilla mittaan aikaa, 2017
Kuusien luona seisominen ei ole romanttinen idylli. Kuusilla mittaan aikaa käsittelee aikaa, sen kulumista, kuluttamista ja sietämistä. Kirjoittava kulkija liikkuu vaihtuvissa vuodenajoissa ja paikoissa ja kohtaa hiljaisen läsnäolon, rajallisuuden ja katoavuuden.

Kirjoitin tyhjyydestä
kuin kahvikupista
jonka ihmiset
kohottavat huulilleen
ja maistavat.

Katja Seutu on Riihimäelläkin asunut, nykyään helsinkiläinen kirjallisuudentutkija. Kuusilla mittaan aikaa on hänen toinen runokokoelmansa.

 

2017

Franzèn, Peter: Särkyneen pyörän karjatila, 2017
Sydämellinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani isoäidin syntymäpäivistä, jossa oikein mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua: perheen matriarkka Kaino täyttää 80 vuotta kotitilallaan. Paikalle tulevat kaikki Kainon aikuiset lapset ja lapsenlapset ja kortensa kekoon kantavat myös yllätysvieraat. Mutta jos juhlille oli käsikirjoitus, sitä ei näytä lukeneen kukaan, sillä iloinen jälleennäkeminen muuttuu pikkuhiljaa holtittomaksi sekamelskaksi.

Juhlapaikalle näyttää olevan vaikea päästä kolhuitta. Pihaa komistaa vanha traktori, jota koetetaan vähän väliä käynnistää. Vanhat kaunat pulpahtavat pintaan. Jostain löytyy pullo kirkasta, toinenkin. Uhkatilanteilta ei vältytä. Päästäänkö koskaan kakkuun asti?

Särkyneen pyörän karjatila hyväntuulinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani sukujuhlasta, jossa mikään ei oikein ota onnistuakseen. Se on Peter Franzénille täysin uusi avaus – hersyvä kansanomainen kyläkomedia, jossa ihmisten luonteiden ja käytöksen vajavaisuuksia katsotaan lämpimän huumorin lävitse.

 

Kalland, Ben: Vien sinut kotiin, 2017

Markus kasvaa tiukan uskonnollisessa mutta lämminhenkisessä perheessä kolmen siskonsa kanssa. Kesät kuluvat Porkkalanniemen kesäparatiisissa, talvisin itähelsinkiläisestä lähiöstä lähdetään soittotunnille tai seurakunnan kokouksiin. Lahjakas pikkusisko Ellen soittaa jo nuorena isojen orkestereiden solistina, ja hänelle odotetaan kansainvälistä uraa.

Kun Markus on aikuisuuden kynnyksellä, perhe hajoaa. Ellenin upeasti soiva viulu vaikenee, eikä kaksoissisko Carolan nimeä enää mainita. Markus lähtee Yhdysvaltoihin töihin ja jää sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vien sinut kotiin asettaa vastakkain uskonnon säännöt ja perheenjäsenten välisen rakkauden. Se kertoo sisarusten murenevista siteistä, yhteisön pelottavasta vallasta sekä läheisistä, joista tulee menneisyyden aaveita.

Tiheätunnelmainen ja kaunis esikoisromaani palkitsee hyvien tarinoiden ystäviä, jotka haluavat pohtia itsensä pettämistä, oman ajattelun löytymistä ja sitä, kuka vierelle viimein jää.

 

Kytömäki, Anni: Kivitasku, 2017
1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. ”Minä en ole ihminen, minä olen tosikko”, 16-vuotias Helena ajattelee. Hän muuttaa Mustasaareen, lukee tutkimusmatkailijan kirjaa Pääsiäissaaresta ja haaveilee seikkailuista. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka.

1849. Sergei on uneksinut vallankumouksesta. Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää.

2012. Veka on menossa osastohoitoon, mutta antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, ehkä. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja odottaa.

Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaaksi valittu Kultarinta (2014) oli ylistys metsälle. Kivitasku kuljettaa lukijansa veden ääreen ja kalliolle. Järkälemäinen sukupolviromaani on kirkkaasti ajattelevan kirjailijan rohkea puolustuspuhe mielen ja ruumiin vapaudelle. Teoksessa rinnastuvat järisyttävällä tavalla kallioperä ja ihmisen aivot, oma peruskalliomme. Kirja kuvaa eri vuosisadoilla eläneiden Helenan, Sergein ja Vekan elämiä. Osista rakentuu kokonaisuus, jonka palat saa koota kirjan sivuilta ja omasta mielestään.

 

Köngäs, Heidi: Sandra, 2017
Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.

Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.

Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?

 

 

Vakkuri, Juha: Mannerheim ja saksalainen suudelma, 2017
Muistelmat, joita Mannerheim ei itse halunnut kirjoittaa. Mannerheim ja saksalainen suudelma on Juha Vakkurin ensimmäinen romaani 20 vuoteen ja samalla uusi aluevaltaus: intensiivinen historiallinen kertomus Suomen todellisista vaaran vuosista. Teos piirtää tuoreen kokovartalokuvan Suomen ensimmäisestä suurmiehestä, joka pelasti maamme kahdesti, ellei kolmesti.

Kirja on romaaniversio Vakkurin samannimisestä näytelmästä, joka tuli lokakuussa 2017 ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatterissa.

”Kun minä, Carl Gustaf Emil Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-Venäjän armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta Venäjällä, minulle jäi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. Lähdin Suomeen, koska sieltä olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. Sitä ei yksi vallankumous tehnyt tyhjäksi. Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. Minä opin tuntemaan mitä saksalainen suudelma merkitsi.”

 

Kristiina Vuori: Filippa, 2017
Filippa Fleming, vallasnainen veljensä varjossa. Nuijasodan tukahduttaneen Klaus Flemingin nimi on jäänyt historiaan, mutta kuka muistaa hänen hennon, sisukkaan sisarensa Filippan? Filippa varttuu kahden voimakastahtoisen isoveljen varjossa. Kartanollaan Yläneellä Filippa on herratar, jota tottelevat lukuisat palvelijat ja lampuodit. Hänen karjansa on satapäinen, hän kasvattaa friisiläisratsuja ja vahvistaa käskynsä omalla sinetillään. Mutta omaa elämäänsä Filippa ei hallitse. 1500-luvun lain mukaan Klaus on sisarensa holhooja ja päättää tämän tulevaisuudesta. Miksi Klaus ei salli sisarelleen avioliiton onnea? Pelkääkö veli perintömaiden puolesta? Vai onko kyseessä jotain muuta, pahaenteisempää? Kristiina Vuori on historiallisen romaanin taituri ja uudistaja. Aiemmassa teoksessa Kaarnatuuli Vuoren päähenkilönä oli ensi kertaa historiallinen henkilö, ja tähän onnistuneeseen ratkaisuun Vuori on päätynyt myös kuudennessa romaanissaan Filippa.

 

 

 

Nesse, Håkan: Taivas Lontoon yllä, 2017
Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotakin aivan muuta? Nesser punoo uskomattomia juonenkäänteitä tiiliskiviromaanissaan, jonka päähenkilöistä yksi on Lontoo, tuo ikuinen kaupunki. Håkan Nesser tarjoaa lukijalle täyteläisen kattauksen jännitystä romaanissaan Taivas Lontoon yllä.

Kuolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Kuka oli salaperäinen Carla, joka antoi Leonardille suljetun kirjekuoren Trafalgar Squarella vuonna 1968 ja veti samalla tämän mukaan itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan? Miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja The Watch Killer liittyy kuvioon?

Runsaassa ja arvoituksellisessa romaanissaan Nesser järjestää yllätyksiä niin lukijalle kuin kirjan henkilöillekin. Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Barbarotti- ja Van Veeteren -sarjoistaan. Taivas Lontoon yllä on Nesserin kaupunkisarjaan sijoittuva itsenäinen teos. Alkuteos: Himmel över London.

 

Palmgren, Reidar: Kirpputori, 2016
Synkänhauska romaani nelikymppisestä miehestä, jolla on hyvä käsitys itsestään.
Kimmo Saarinen heräilee kaverinsa sohvalta. Hän on lähtenyt kotoa ovet paukkuen avopuolisonsa tekosista pöyristyneenä, mukanaan vain poikansa tyyny ja repullinen sekalaisia tavaroita. Kaikki muutkin tuntuvat olevan Kimmoa vastaan, kun hän parin päivän sisään saa tällin nenään ja täitä päänahkaan, menettää vähät rahansa ja joutuu vastoin tahtoaan nettijulkkikseksi. Mutta onneksi on lämminsydämisen Katariinan pyörittämä kirpputori, josta eksynyt mies saa latausta niin puhelimeensa kuin muihinkin voimavaroihin.Vähitellen lukijalle valkenee totuus jos toinenkin, mutta niin valkenee Kimmollekin.

 

Winman, Sarah: Merenneidon vuosi, 2016
Aikuisten satu antaa toivoa. Lohdullinen kertomus rakkaudesta, merestä ja pitkästä elämästä. Winmanin romaani on viehättävä tarina rakkaudesta ja vaikeuksien voittamisesta.

Marvellous Ways on vanha nainen, joka asuu asuntovaunussa Cornwallissa meren rannalla. Aallot ovat aikoinaan vieneet hänen äitinsä, mutta ne ovat myös tuoneet Marvellouksen kotisatamaan rakkautta, ravintoa ja unelmia. Yhdeksänkymppinen Marvellous rakastaa edelleen merta ja sukeltelee alasti aallokossa tähtien ja kuun valossa. Merenneidon vuosi on mielikuvituksellinen mutta koskettava kuvaus yksinäisyydestä, vaikeasta rakkaudesta, lapsettomuudesta, sodan haavoista, mutta ennen kaikkea hurjasta elämännälästä.

Sarah Winman (s. 1964) on englantilainen näyttelijä ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Kani nimeltä jumala sai suuren suosion ja Winman palkittiin mm. New Writer of the Year -palkinnolla.

 

 

 

 

Kallio, Katja: Yönkantaja, 2017
Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle.

Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan. Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.

Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä.

 

 

 Laitila Kälvemark, Tiina: Seitsemäs kevät, 2017
Romaani ahneudesta, rakkaudesta ja unelmien hinnasta. Kuka maksaa lopulta laskun kenenkin onnesta?

Sanilla on unelma: nappulakengät, ja uusi pallo, pyöreä ja keltainen kuin aurinko. Ne hän voi kuitenkin saada vasta kun äiti on synnyttänyt lapsen ruotsalaiselle Susannelle. Sillä Susanne haluaa uuden vauvan, maksoi mitä maksoi, ja on tilannut sellaisen kaukaiselta kohdunvuokrausklinikalta.

Ruudusta hyllytetty tv-meteorologi Peter antaisi mitä tahansa, jos voisi vielä ennustaa helleaallon saapuvan. Sillä Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen. Eikö sen olisi jo aika tulla? Eikö olisi kohtuullista, että vuosien odotuksen jälkeen unelmat vihdoinkin toteutuisivat?

 

 

Löfberg, Metti: Nervosa, 2017
Yliopistossa vuodesta toiseen seilaava Kati ei syö, eikä onnistu näkemään kuihtuvan kehonsa todellista tilaa. Vaikka vaaka näyttää minimaalisen pieniä numeroita, katsoo peilistä aivan toisenlainen valtava olento.

Kotikutoista kannabismyymälää pyörittävä Jalmari ei pääse kiinni yhteiskunnan vaatimuksiin, eikä tahdo luopua savunkatkuisesta elämäntavastaan, vaikka haaveileekin paremmasta elämästä.

Kun Kati ja Jalmari kohtaavat Tampereen yössä, alkavat heidän tarinansa kietoutua yhteen. Pakkomielteet, pelot ja sairaalloiset käyttäytymismallit heittelevät molempia, mutta vaikka mikään ei mene niin kuin toivoisi, onnistuvat he jättämään toisiinsa jäljen, ja muuttamaan toistensa elämien suuntia lopullisesti

 


Taska, Ilmar: Pobeda 1946
, 2017
Herkkä romaani kovasta ajasta miehitetyssä Virossa.

Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen oli sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla.
Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 on harvinaisen hieno ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä.

Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen. Pieni poika ei osaa yhdistää isän katoamista kilttiin Pobeda-setään, joka myötätuntoisesti kuuntelee yksinäistä lasta, vaan hakee turvaa yhä uudestaan sedän luota. Vaarallisia salaisuuksia on myös pojan tädillä, kuuluisalla laulajattarella joka yrittää päästä maasta rakastettunsa luo Isoon-Britanniaan.

 

Kanto, Anneli: Lahtarit, 2017
Lahtarit kertoo ilmajokelaisista pojista valkoisten sotaretkellä Vaasasta Viipuriin. Eri rekistereitä taidokkaasti hyödyntävä teos on tarkka ja todelta tuntuva kuvaus kansalaissodan kaoottisuudesta ja raakuudesta. Mosaiikkimaisesti rakennetussa historiallisessa romaanissa ääneen pääsevät nuorten suojeluskuntalaisten lisäksi niin jääkäri, rintamalääkäri, muonittaja, arkuttaja, englantilainen kääntäjä kuin suomenhevonenkin.

Kanto yhdistää romaaniin dokumentaarista ainesta: päiväkäskyjä, sanomalehtikirjoituksia sekä otteita muistelmista ja kirjeistä. Lahtarit ilmestyi kansalaissodan alkamisen vuosipäivänä 27.1.2017. Se on sisarteos Kannon romaanille Veriruusut (2008), joka kertoi punaisista naiskaartilaisista.

”Punikki vilahti väipährökseltä puiden välis. Tähtäsin ja ammuin sitä niinku mettänelävää. Se keikahti ison kiven taakse, enkä tiennyt, tapoinko minä sen. En ollut ennen ihmistä ampunut ja ilikiältä se tuntui. Parempi olisi ollut, jos en osunut.”

 

Malmquist, Tom: Joka hetki olemme yhä elossa, 2017
Tom ja Karin odottavat esikoislastaan, kun Karinin vointi yhtäkkiä heikkenee ja hänet otetaan sairaalaan. Lapsi syntyy keisarinleikkauksella. Tom kiirehtii edestakaisin sairaalan pitkiä käytäviä, hän kulkee teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, hän kulkee elämän ja kuoleman välillä. Kun hän palaa sairaalasta vauvan kanssa kotiin, Karinia ei enää ole. Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se on vahva, tunteilematon ja kaunis kirja vuodesta, joka muutti kaiken. Se on kirja menetyksestä, kaiken kattavasta surusta, vanhemmuudesta ja elämästä, jota elää jokainen yksittäinen hetki kerrallaan.

Tom Malmqvist (1978) on runoilija. Joka hetki olemme yhä elossa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja oli Malmquistin läpimurto: kotimaassaan se oli vuoden kirjallinen tapaus, se on yhä lukijoiden rakastama, ja sille on myönnetty Ruotsissa useita palkintoja. Teos on Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.

 

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 4 Ei 0 Kyllä 4 Ei 0