Arkisto

Aikuisten kirjat

2018

Heikkinen, Antti: Mummo, 2017
Kunnianosoitus suomalaiselle naiselle.
”1920-luku ei ollut mummolleni iloinen ja jazzaava eheytymisen vuosikymmen, eivätkä olleet tulevatkaan vuosikymmenet sellaisia, jollaisina niistä on opittu jälkikäteen puhumaan. Minun mummoni eli lapsuuttaan köyhässä ja kommunistisessa korpipitäjässä. Tavallinen maalaisnainen, historiaa kirjoittamaton ja lukematon, mutta sitä vahingossa tehnyt ja todistanut.”
Antti Heikkisen romaani Mummo on kertomus naisesta, joka pelkäsi Jumalaa, vihasi kommunisteja, vältteli rakas-sanaa kaikissa sen muodoissa ja piti yhtenä elämänsä suurimmista kohokohdista vuodenvaihdetta, jona Ragni Malmstén esitti hänen edessään elämää ja riepumattoa toisiinsa vertaavan laulun.

Kirja on kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, suomalaiselle mummolle, toisenlaiselle Suomen historialle ja saatanallisen pahalle suomalaiselle luonteelle, jota kliseisesti sisuksi kutsutaan.

 

Veilleux, Meritta: Sovinto, 2017
Sovinto on kuulas ja raadollinen romaani erilleen viskatusta perheestä toisen maailmansodan myllerryksessä. Sen keskiössä on suomalainen Ingria, jonka tarinan kautta näytetään viattomuuden menetys ja sodan vaatimat uhraukset, mutta myös lämmön ja inhimillisyyden voima. Romaani muistamisesta, hyväuskoisuudesta, kohtuuttomista menetyksistä ja taiteen korjaavasta voimasta. Meritta Veilleux (Koivisto) on helsinkiläinen ja kansainvälisesti palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Häneltä on julkaistu ennen Sovintoa julkaistu kaksi romaania: Lontoolainen rakastaja (Otava, 2006) ja Poissa (Avain, 2011) sekä novelleja. Hän on toimittanut televisiodokumentteja sekä käsikirjoittanut ja ohjannut lyhytelokuvia, televisiosarjaa ja pitkiä fiktioelokuvia.

 

8.2.2018

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas, 2017
Ystävyys, intohimo, aikuiseksi kasvaminen – mestarillinen kolmen sukupolven kuvaus vie 1960-luvulta tähän päivään.

Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu.
Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?

 

Katja Seutu: Kuusilla mittaan aikaa, 2017
Kuusien luona seisominen ei ole romanttinen idylli. Kuusilla mittaan aikaa käsittelee aikaa, sen kulumista, kuluttamista ja sietämistä. Kirjoittava kulkija liikkuu vaihtuvissa vuodenajoissa ja paikoissa ja kohtaa hiljaisen läsnäolon, rajallisuuden ja katoavuuden.

Kirjoitin tyhjyydestä
kuin kahvikupista
jonka ihmiset
kohottavat huulilleen
ja maistavat.

Katja Seutu on Riihimäelläkin asunut, nykyään helsinkiläinen kirjallisuudentutkija. Kuusilla mittaan aikaa on hänen toinen runokokoelmansa.

 

2017

Franzèn, Peter: Särkyneen pyörän karjatila, 2017
Sydämellinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani isoäidin syntymäpäivistä, jossa oikein mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua: perheen matriarkka Kaino täyttää 80 vuotta kotitilallaan. Paikalle tulevat kaikki Kainon aikuiset lapset ja lapsenlapset ja kortensa kekoon kantavat myös yllätysvieraat. Mutta jos juhlille oli käsikirjoitus, sitä ei näytä lukeneen kukaan, sillä iloinen jälleennäkeminen muuttuu pikkuhiljaa holtittomaksi sekamelskaksi.

Juhlapaikalle näyttää olevan vaikea päästä kolhuitta. Pihaa komistaa vanha traktori, jota koetetaan vähän väliä käynnistää. Vanhat kaunat pulpahtavat pintaan. Jostain löytyy pullo kirkasta, toinenkin. Uhkatilanteilta ei vältytä. Päästäänkö koskaan kakkuun asti?

Särkyneen pyörän karjatila hyväntuulinen ja riemastuttavan hauska yhdenpäivänromaani sukujuhlasta, jossa mikään ei oikein ota onnistuakseen. Se on Peter Franzénille täysin uusi avaus – hersyvä kansanomainen kyläkomedia, jossa ihmisten luonteiden ja käytöksen vajavaisuuksia katsotaan lämpimän huumorin lävitse.

 

Kalland, Ben: Vien sinut kotiin, 2017

Markus kasvaa tiukan uskonnollisessa mutta lämminhenkisessä perheessä kolmen siskonsa kanssa. Kesät kuluvat Porkkalanniemen kesäparatiisissa, talvisin itähelsinkiläisestä lähiöstä lähdetään soittotunnille tai seurakunnan kokouksiin. Lahjakas pikkusisko Ellen soittaa jo nuorena isojen orkestereiden solistina, ja hänelle odotetaan kansainvälistä uraa.

Kun Markus on aikuisuuden kynnyksellä, perhe hajoaa. Ellenin upeasti soiva viulu vaikenee, eikä kaksoissisko Carolan nimeä enää mainita. Markus lähtee Yhdysvaltoihin töihin ja jää sinne kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Vien sinut kotiin asettaa vastakkain uskonnon säännöt ja perheenjäsenten välisen rakkauden. Se kertoo sisarusten murenevista siteistä, yhteisön pelottavasta vallasta sekä läheisistä, joista tulee menneisyyden aaveita.

Tiheätunnelmainen ja kaunis esikoisromaani palkitsee hyvien tarinoiden ystäviä, jotka haluavat pohtia itsensä pettämistä, oman ajattelun löytymistä ja sitä, kuka vierelle viimein jää.

 

Kytömäki, Anni: Kivitasku, 2017
1959. Helenan viimeinen kesä on kuin Helena itse, pitkä ja arvaamaton. ”Minä en ole ihminen, minä olen tosikko”, 16-vuotias Helena ajattelee. Hän muuttaa Mustasaareen, lukee tutkimusmatkailijan kirjaa Pääsiäissaaresta ja haaveilee seikkailuista. Kesän lopussa alkaa kuitenkin toisenlainen matka.

1849. Sergei on uneksinut vallankumouksesta. Nyt hän seisoo Pietarissa teloituslavalla ja pelkää.

2012. Veka on menossa osastohoitoon, mutta antaakin linja-auton viedä hänet Louhurantaan, jossa suvulla on mökki. Pako on ainoa keino jäädä henkiin, ehkä. Veka ei vielä tiedä, että samoilla rannoilla on piileksinyt moni muukin. Menneisyys avaa silmänsä ja odottaa.

Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaaksi valittu Kultarinta (2014) oli ylistys metsälle. Kivitasku kuljettaa lukijansa veden ääreen ja kalliolle. Järkälemäinen sukupolviromaani on kirkkaasti ajattelevan kirjailijan rohkea puolustuspuhe mielen ja ruumiin vapaudelle. Teoksessa rinnastuvat järisyttävällä tavalla kallioperä ja ihmisen aivot, oma peruskalliomme. Kirja kuvaa eri vuosisadoilla eläneiden Helenan, Sergein ja Vekan elämiä. Osista rakentuu kokonaisuus, jonka palat saa koota kirjan sivuilta ja omasta mielestään.

 

Köngäs, Heidi: Sandra, 2017
Sisällissota pyyhkäisee kotipihaan ja murskaa tulevaisuuden.

Sandra ja Janne ovat pystyttäneet torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja lapsiakin on siunaantunut. Kesken työteliään elämän se tulee, sota, ja Janne tempaistaan kaartiin. Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta, ja huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu. Ylpeys on nieltävä, jos leivän syrjässä aikoo pysyä. Mutta paljon pahempaa on edessä.

Kalmanhajuinen kevät avautuu toisin Sandran tyttärentyttärelle, joka lähes sata vuotta myöhemmin tutkii vanhoja muistiinpanoja. Hän on oppinut, että vaikeneminen on kultaa eikä kipeistä asioista puhuta. Kaikki mennyt on äkkiä läsnä, järkyttävänä. Miksi ihmismieli pehmenee anteeksiantoon niin hitaasti?

 

Vakkuri, Juha: Mannerheim ja saksalainen suudelma, 2017Muistelmat, joita Mannerheim ei itse halunnut kirjoittaa. Mannerheim ja saksalainen suudelma on Juha Vakkurin ensimmäinen romaani 20 vuoteen ja samalla uusi aluevaltaus: intensiivinen historiallinen kertomus Suomen todellisista vaaran vuosista. Teos piirtää tuoreen kokovartalokuvan Suomen ensimmäisestä suurmiehestä, joka pelasti maamme kahdesti, ellei kolmesti.

Kirja on romaaniversio Vakkurin samannimisestä näytelmästä, joka tuli lokakuussa 2017 ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatterissa.

”Kun minä, Carl Gustaf Emil Mannerheim, joulukuussa 1917 palasin Odessasta Suomeen, olin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen siviilimies. Olin juuri saanut potkut Neuvosto-Venäjän armeijasta. Koska minulla ei ollut tulevaisuutta Venäjällä, minulle jäi kolme mahdollisuutta: muuttaa Puolaan, Ranskaan tai Suomeen. Lähdin Suomeen, koska sieltä olisi lyhin matka palata takaisin Pietariin sitten kun bolshevikit olisi syösty vallasta. Olin vannonut uskollisuudenvalan tsaarille. Sitä ei yksi vallankumous tehnyt tyhjäksi. Kaikki meni toisin kuin olin suunnitellut. Minä opin tuntemaan mitä saksalainen suudelma merkitsi.”

 

Kristiina Vuori: Filippa, 2017
Filippa Fleming, vallasnainen veljensä varjossa. Nuijasodan tukahduttaneen Klaus Flemingin nimi on jäänyt historiaan, mutta kuka muistaa hänen hennon, sisukkaan sisarensa Filippan? Filippa varttuu kahden voimakastahtoisen isoveljen varjossa. Kartanollaan Yläneellä Filippa on herratar, jota tottelevat lukuisat palvelijat ja lampuodit. Hänen karjansa on satapäinen, hän kasvattaa friisiläisratsuja ja vahvistaa käskynsä omalla sinetillään. Mutta omaa elämäänsä Filippa ei hallitse. 1500-luvun lain mukaan Klaus on sisarensa holhooja ja päättää tämän tulevaisuudesta. Miksi Klaus ei salli sisarelleen avioliiton onnea? Pelkääkö veli perintömaiden puolesta? Vai onko kyseessä jotain muuta, pahaenteisempää? Kristiina Vuori on historiallisen romaanin taituri ja uudistaja. Aiemmassa teoksessa Kaarnatuuli Vuoren päähenkilönä oli ensi kertaa historiallinen henkilö, ja tähän onnistuneeseen ratkaisuun Vuori on päätynyt myös kuudennessa romaanissaan Filippa.

 

Nesse, Håkan: Taivas Lontoon yllä, 2017
Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotakin aivan muuta? Nesser punoo uskomattomia juonenkäänteitä tiiliskiviromaanissaan, jonka päähenkilöistä yksi on Lontoo, tuo ikuinen kaupunki. Håkan Nesser tarjoaa lukijalle täyteläisen kattauksen jännitystä romaanissaan Taivas Lontoon yllä.

Kuolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Kuka oli salaperäinen Carla, joka antoi Leonardille suljetun kirjekuoren Trafalgar Squarella vuonna 1968 ja veti samalla tämän mukaan itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan? Miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja The Watch Killer liittyy kuvioon?

Runsaassa ja arvoituksellisessa romaanissaan Nesser järjestää yllätyksiä niin lukijalle kuin kirjan henkilöillekin. Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Barbarotti- ja Van Veeteren -sarjoistaan. Taivas Lontoon yllä on Nesserin kaupunkisarjaan sijoittuva itsenäinen teos. Alkuteos: Himmel över London.

 

Palmgren, Reidar: Kirpputori, 2016
Synkänhauska romaani nelikymppisestä miehestä, jolla on hyvä käsitys itsestään.
Kimmo Saarinen heräilee kaverinsa sohvalta. Hän on lähtenyt kotoa ovet paukkuen avopuolisonsa tekosista pöyristyneenä, mukanaan vain poikansa tyyny ja repullinen sekalaisia tavaroita. Kaikki muutkin tuntuvat olevan Kimmoa vastaan, kun hän parin päivän sisään saa tällin nenään ja täitä päänahkaan, menettää vähät rahansa ja joutuu vastoin tahtoaan nettijulkkikseksi. Mutta onneksi on lämminsydämisen Katariinan pyörittämä kirpputori, josta eksynyt mies saa latausta niin puhelimeensa kuin muihinkin voimavaroihin.Vähitellen lukijalle valkenee totuus jos toinenkin, mutta niin valkenee Kimmollekin.

 

Winman, Sarah: Merenneidon vuosi, 2016
Aikuisten satu antaa toivoa. Lohdullinen kertomus rakkaudesta, merestä ja pitkästä elämästä. Winmanin romaani on viehättävä tarina rakkaudesta ja vaikeuksien voittamisesta.

Marvellous Ways on vanha nainen, joka asuu asuntovaunussa Cornwallissa meren rannalla. Aallot ovat aikoinaan vieneet hänen äitinsä, mutta ne ovat myös tuoneet Marvellouksen kotisatamaan rakkautta, ravintoa ja unelmia. Yhdeksänkymppinen Marvellous rakastaa edelleen merta ja sukeltelee alasti aallokossa tähtien ja kuun valossa. Merenneidon vuosi on mielikuvituksellinen mutta koskettava kuvaus yksinäisyydestä, vaikeasta rakkaudesta, lapsettomuudesta, sodan haavoista, mutta ennen kaikkea hurjasta elämännälästä.

Sarah Winman (s. 1964) on englantilainen näyttelijä ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Kani nimeltä jumala sai suuren suosion ja Winman palkittiin mm. New Writer of the Year -palkinnolla.

 

Kallio, Katja: Yönkantaja, 2017
Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle.

Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan. Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.

Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä.

 

 Laitila Kälvemark, Tiina: Seitsemäs kevät, 2017
Romaani ahneudesta, rakkaudesta ja unelmien hinnasta. Kuka maksaa lopulta laskun kenenkin onnesta?

Sanilla on unelma: nappulakengät, ja uusi pallo, pyöreä ja keltainen kuin aurinko. Ne hän voi kuitenkin saada vasta kun äiti on synnyttänyt lapsen ruotsalaiselle Susannelle. Sillä Susanne haluaa uuden vauvan, maksoi mitä maksoi, ja on tilannut sellaisen kaukaiselta kohdunvuokrausklinikalta.

Ruudusta hyllytetty tv-meteorologi Peter antaisi mitä tahansa, jos voisi vielä ennustaa helleaallon saapuvan. Sillä Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen. Eikö sen olisi jo aika tulla? Eikö olisi kohtuullista, että vuosien odotuksen jälkeen unelmat vihdoinkin toteutuisivat?

 

Löfberg, Metti: Nervosa, 2017
Yliopistossa vuodesta toiseen seilaava Kati ei syö, eikä onnistu näkemään kuihtuvan kehonsa todellista tilaa. Vaikka vaaka näyttää minimaalisen pieniä numeroita, katsoo peilistä aivan toisenlainen valtava olento.

Kotikutoista kannabismyymälää pyörittävä Jalmari ei pääse kiinni yhteiskunnan vaatimuksiin, eikä tahdo luopua savunkatkuisesta elämäntavastaan, vaikka haaveileekin paremmasta elämästä.

Kun Kati ja Jalmari kohtaavat Tampereen yössä, alkavat heidän tarinansa kietoutua yhteen. Pakkomielteet, pelot ja sairaalloiset käyttäytymismallit heittelevät molempia, mutta vaikka mikään ei mene niin kuin toivoisi, onnistuvat he jättämään toisiinsa jäljen, ja muuttamaan toistensa elämien suuntia lopullisesti


Taska, Ilmar: Pobeda 1946
, 2017
Herkkä romaani kovasta ajasta miehitetyssä Virossa.

Uusi auto loistaa jalokiven lailla lapsen silmissä. Pikkupoika ei tiedä, että sellaiseen aarteeseen oli sodanjälkeisessä Virossa varaa vain valtion turvallisuuspalvelulla.
Ilmar Taskan esikoisromaani Pobeda 1946 on harvinaisen hieno ajankuva sodanjälkeisestä Virosta, jossa ihmiset yrittivät elää normaalia elämää puutteen ja pelon keskellä.

Autonkuljettaja ajeluttaa autoista innostunutta pikkupoikaa. Luottavainen lapsi tulee kyydissä kertoneeksi perheestään yhtä ja toista, asioita jotka myöhemmin johtavat isän katoamiseen. Pieni poika ei osaa yhdistää isän katoamista kilttiin Pobeda-setään, joka myötätuntoisesti kuuntelee yksinäistä lasta, vaan hakee turvaa yhä uudestaan sedän luota. Vaarallisia salaisuuksia on myös pojan tädillä, kuuluisalla laulajattarella joka yrittää päästä maasta rakastettunsa luo Isoon-Britanniaan.

Kanto, Anneli: Lahtarit, 2017
Lahtarit kertoo ilmajokelaisista pojista valkoisten sotaretkellä Vaasasta Viipuriin. Eri rekistereitä taidokkaasti hyödyntävä teos on tarkka ja todelta tuntuva kuvaus kansalaissodan kaoottisuudesta ja raakuudesta. Mosaiikkimaisesti rakennetussa historiallisessa romaanissa ääneen pääsevät nuorten suojeluskuntalaisten lisäksi niin jääkäri, rintamalääkäri, muonittaja, arkuttaja, englantilainen kääntäjä kuin suomenhevonenkin.

Kanto yhdistää romaaniin dokumentaarista ainesta: päiväkäskyjä, sanomalehtikirjoituksia sekä otteita muistelmista ja kirjeistä. Lahtarit ilmestyi kansalaissodan alkamisen vuosipäivänä 27.1.2017. Se on sisarteos Kannon romaanille Veriruusut (2008), joka kertoi punaisista naiskaartilaisista.

”Punikki vilahti väipährökseltä puiden välis. Tähtäsin ja ammuin sitä niinku mettänelävää. Se keikahti ison kiven taakse, enkä tiennyt, tapoinko minä sen. En ollut ennen ihmistä ampunut ja ilikiältä se tuntui. Parempi olisi ollut, jos en osunut.”

 

Malmquist, Tom: Joka hetki olemme yhä elossa, 2017
Tom ja Karin odottavat esikoislastaan, kun Karinin vointi yhtäkkiä heikkenee ja hänet otetaan sairaalaan. Lapsi syntyy keisarinleikkauksella. Tom kiirehtii edestakaisin sairaalan pitkiä käytäviä, hän kulkee teho-osaston ja vastasyntyneiden osaston väliä, hän kulkee elämän ja kuoleman välillä. Kun hän palaa sairaalasta vauvan kanssa kotiin, Karinia ei enää ole. Joka hetki olemme yhä elossa perustuu tositapahtumiin. Se on vahva, tunteilematon ja kaunis kirja vuodesta, joka muutti kaiken. Se on kirja menetyksestä, kaiken kattavasta surusta, vanhemmuudesta ja elämästä, jota elää jokainen yksittäinen hetki kerrallaan.

Tom Malmqvist (1978) on runoilija. Joka hetki olemme yhä elossa on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kirja oli Malmquistin läpimurto: kotimaassaan se oli vuoden kirjallinen tapaus, se on yhä lukijoiden rakastama, ja sille on myönnetty Ruotsissa useita palkintoja. Teos on Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.

 

Lähteenmäki, Laura: Korkea aika, 2016
Sodan jälkeen Anna ja Olavi Otson evakkoperhe saa Pihlajan tilalta maata sen verran, että voi rakentaa oman talon. Ahkera pariskunta on kylällä pidetty, lapsia syntyy ja rakkaus kukoistaa. Myötätuntoinen Anna tuntee kaikennielevää kiitollisuutta Pihlajan emäntää Heljää kohtaan, jonka mies on vammautunut sodassa. Lopulta hän keksii epäsovinnaisen keinon Pihlajan auttamiseen. Heljä ei osaa ottaa ystävällisyyttä vastaan, mutta vuosien mittaan perheiden välille kehittyy salattu side, joka yhdistää jälkipolvet toisiinsa. Elämän kolhima Anna odottaa viimeiseen asti viestiä Olavilta, joka pakeni kodin ristiriitoja Australiaan. Mutta pienintäkään viestiä ei tule. Jokaisella teolla on seurauksensa ja hyvää tekemällä voi tehdä myös pahaa. Annan lapsenlapsi Saana elää yhtä elämänsä käännekohdista ja miettii, miksi itsekkyys loukkaa. Miksi hän rakastuu isänsä kaltaiseen mieheen?

Sodan jälkeen Anna ja Olavi Otson evakkoperhe saa Pihlajan tilalta maata sen verran, että voi rakentaa oman talon. Ahkera pariskunta on kylällä pidetty, lapsia syntyy ja rakkaus kukoistaa. Myötätuntoinen Anna tuntee kaikennielevää kiitollisuutta Pihlajan emäntää Heljää kohtaan, jonka mies on vammautunut sodassa. Lopulta hän keksii epäsovinnaisen keinon Pihlajan auttamiseen.. Jokaisella teolla on seurauksensa ja hyvää tekemällä voi tehdä myös pahaa. Annan lapsenlapsi Saana elää yhtä elämänsä käännekohdista ja miettii, miksi itsekkyys loukkaa. Miksi hän rakastuu isänsä kaltaiseen mieheen?

 

Jaatinen, Pekka: Varjo : 1917-1918, 2016  varjo
Oskari Varjo saapuu maailman meriltä vanhoille kotikonnuilleen Raaheen vuonna 1917. Hän pääsee Valtion Rautateiden hommiin, kiitos veljensä. Veli on aktiivinen, mutta rauhantahtoinen, sosialidemokraatti, Oskari Varjo puolestaan ei haluaisi sekaantua politiikkaan, mutta raha hänelle kyllä kelpaa – keinosta viis. Ajat ovat ankeat ja tunnelmat Raahessakin kiristyvät hiljalleen kohti vääjäämätöntä räjähdyspistettä, ensin itsenäisyysjulistukseen ja lopulta kansalaissotaan saakka. Tavallisten ihmisten kurjat kohtalot ovat romaanin keskiössä, kuten pieni rannikkokaupunki Raahekin. Tarina liittää ihmiset, kaupungin ja tapahtumat saumattomasti laajempiin yhteyksiin: Suomen suuriruhtinaskuntaan itsenäistymispyrkimyksineen, Venäjään vallankumouksineen ja Eurooppaan tuhoisine suursotineen. Ankarissa olosuhteissa ihmiset radikalisoituvat, mikä johtaa usein heidän omaan tuhoonsa. Oskari Varjo ei radikalisoidu, hänen kohtalonsa sanelee raha. Pekka Jaatinen (s. 1966) on jo maineikas sotakirjailija, jonka tunnetuin työ on 5-osainen Lapin sota -sarja. Yksi hänen kiitetyimmistä kirjoistaan on rintamaveteraanien huumeongelmaan keskittynyt Kalpeat sotilaat. Se, kuten Jaatisen romaanit yleensäkin, on kirjoitettu aiheesta, josta mieluummin vaiettaisiin. Vaietuista asioista kertoo myös Varjo.

 

Pohjalainen, Soili: Käyttövehkeitä, 2016  kayttovehkeita
Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli. Paikallinen autokauppias, menestyvä juoppo, Saanan isä. Saana on kasvanut autokaupan takahuoneessa, oppinut kaikki automerkit ja niiden myyntipuheet. Hän on laittanut herätyskellon soimaan aikaisin ehtiäkseen autoliikkeelle ennen koulua, isän tyttö ja kunnon työmies. Isältä jää vanhan miehen hien hajuinen Volvo ja omakotitalo, jonka kirjahyllyssä on seinään päin käännetty valokuva kadonneesta isoveljestä. Saana kokoaa muistojen palasista kuvaa perheestään: Isästä, joka hakee raviradalta pianorahat. Äidistä, jonka kaltainen Saana ei halunnut olla ja jonka kaltaista hänestä ei tullutkaan. Isoveljestä, joka katosi. Käyttövehkeitä on rosoisen nostalginen ja hauskan omaääninen romaani tytöstä, jonka lapsuuden bensanhaju sekoittuu nykyhetkeen ja jonka harteita isän varjo painaa raskaana. Kun perheen mahtimiehen aika on ohi, on nojauduttava omiin päätöksiin. On pakattava hyvät ja huonot muistot. On myytävä Volvo. Kalevi Jäntin palkinto 2016.

2016

clinetytot

Cline, Emma: Tytöt, 2016
Kesällä 1969 neljätoistavuotias kalifornialaistyttö Evie on tylsistynyt, yksinäinen ja janoaa uusia kokemuksia. Hän ihastuu puistossa kohtaamaansa kauniiseen hippityttöön ja päätyy tämän matkassa kommuuniin, jota pyörittää karismaattinen Russell. Kun vapaan rakkauden huuma vähitellen murenee, alkaa raadollinen totuus idyllin taustalla paljastua. Lopulta tapahtumat riistäytyvät kokonaan käsistä.

 

Lemaitre, Pierre: Iréne, 2016 lemaitreirene
Irène on kirjallinen palapeli, jota kootessa niin lukija kuin ylikomisario Camille Verhoeven joutuvat todistamaan rikoskirjallisuuden klassikoista inspiroituvan sarjamurhaajan aikaansaannoksia. Camille Verhoevenin onnellinen elämä raskaana olevan Irène-vaimon rinnalla keskeytyy, kun Pariisin lähistöllä sijaitsevasta varastohallista löytyy kaksi paloittelumurhan uhriksi joutunutta naista. Murhaaja on yksityiskohtia myöten rekonstruoinut kohtauksen Bret Easton Ellisin kirjasta Amerikan Psyko. Vähitellen selviää, ettei veriteko suinkaan ole ensimmäinen laatuaan: sitä on edeltänyt peräti neljä murhaa, jotka on tehty tunnettuja rikosromaaneja jäljitellen. Ranskalainen lehdistö seuraa tiiviisti Kirjailijaksi kutsumansa tappajan tapausta, ja Verhoeven joutuu tahtomattaankin mediahuomion keskipisteeseen. Tuntemattoman rikollisen jahdista tulee Verhoevenille henkilökohtainen kamppailu, jossa vastassa on rikollinen, joka ei tunne onnellisia loppuja.

 

Oranen, Raija: Ackté!, 2016  oranenackte
Pariisin rautatieasema syksyllä 1894. Melua, tungosta, likaa; aivan toisenlaista kuin unelmissa. Nuori laulajalupaus Aino Ackté on lähtenyt menestymään. Helsingin asemalle on jäänyt innokas ihailija­ joukko ja muuan kirkaskatseinen Heikki Renvall. Pariisi hurmaa laulajan, ja siellä ystävyys taiteilija Albert Edelfeltin kanssa on kohtalon sanelema. Tie Pariisin oopperan primadonnaksi ja New Yorkin Metropolitaniin osoittautuu kui­tenkin mutkaiseksi. Taistelu rooleista kysyy kyynärpäitä, eikä kriitikkoja aina kiinnosta sopraanon heleys, vaan silkka raha. Mutta sille, joka on päättänyt voittaa, ei mikään uhraus ole liian suuri. Aviomies ja kaksi lasta saavat odottaa Helsingissä, yöt saavat hukkua itkuun ja ikävään, kunhan vain tähti loistaa seuraavassa esityksessä ja lehdet ylistävät. Samaan aikaan maailma kulkee kohti suurta sotaa, Suomi kohti ankaraa itsenäisyyttä. Raija Orasen taiteilijaromaani Ackté! on ehdottoman mestarin työtä. Sen omaääninen kertojahahmo on loistelias, heikkoudessaan­kin vahva, syvästi tunteva ja älykäs Aino Ackté. Kertojansa myötä romaani herättää henkiin Acktén suhteen vanhempiinsa ja perheeseensä, taistelut Pariisin oopperassa ja rakkauden musiikkiin. Kuvaus tulvii säveliä ja draamaa, se jää vahvasti mieleen.

 

Rytisalo, Minna: Lempi, 2016 rytisalolempi
Kuka on Lempi? Mitä on lempi? Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien on uskallettava lähteä, tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi. ”Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku.” Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään. Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi kertoo intohimoisesta, mustasukkaisesta ja kaikki rajat ylittävästä, lojaalista rakkaudesta. Se on taiten rakennettu, ilmaisuvoimainen ja hallittu proosadebyytti.

 

Koivisto, Sesse: Tapiiri sohvapöydän alla, 2016  koivistotapiiri
Jouluna vuonna 1968 alkoi Sesse Koiviston elämässä neljännesvuosisadan kestävä kausi eläinten parissa. Hänen miehensä Ilkka Koivisto aloitti työnsä eläintarhan johtajana, ja koko perhe muutti Korkeasaareen vanhaan puuhuvilaan. Korkeasaaressa ei vielä tuohon aikaan ollut orpojen ja sairaiden eläinten ympärivuorokautista hoitoa, joten jo ensimmäisenä keväänä Koivistojen kodista tuli villieläinten turvapaikka. Työtä riitti, ja aina välillä sattui kommelluksia, joille saattoi nauraa vasta jälkeenpäin. Mutta ennen kaikkea eläimet tuottivat hoitajilleen iloa. Ne osoittivat, miten erilaisia persoonallisuuksia villieläimet voivat olla ja kuinka niillä on samanlaisia tunteita kuin meillä ihmisilläkin. Kiintymys oli molemminpuolista ja saattoi kestää hoidokkien koko elämän ajan. Kun eläimet eivät olleet enää ylimääräisen hoivan tarpeessa, ne siirrettiin takaisin eläintarhaan. Niinpä perheen lapset vaativat myös ikiomia lemmikkejä, ja talo olikin täynnä juoksevia, lentäviä, matelevia ja uivia eläimiä. Sesse Koivisto on kirjoittanut vuosien myötä syntyneistä omista sekä myös ulkomaalaisten kollegojen eläinkokemuksista useita kirjoja. Tässä kirjassa parhaat tarinat kerrotaan uudelleen, minkä lisäksi tutustutaan muun muassa komodonvaraaneihin, muistellaan rakkaiden eläinystävien myöhempiä vaiheita ja annetaan tietoa niiden luonnonvaraisten lajikumppanien elämästä.

 

Hattula, Markku, Kaukopartio virittää ansan, 2016 hattulakauko
Kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäys yllättää suomalaiset. Heinäkuussa Laatokan Karja-lassa eversti Torvald Ekmanin komentama 21. Prikaati joutuu perääntymään Aittojoen ja Pora-järven suunnista viivytystaisteluja käyden kohti Ilomantsia.Vääpeli Väinö Kaartimon kuusihenki-nen kaukopartio liikkuu selustassa, jonka vihollinen on miehittänyt tehden laajoja korpikoukka-uksia perääntyvien suomalaisjoukkojen kimppuun. Mitä pieni mutta pippurinen, monien koke-musten terästämä kaukopartio voi tehdä hidastaakseen ylivoimalla eteenpäin rynnivän viholli-sen vauhtia?Kaartimo miehineen tiedustelee ja tuhoaa, kunnes saa käskyn virittää ansalangan, jonka toivotaan napsahtavan vihollisen kaulaan. Miten käy Kaartimon miehineen, kun koko Suomi seisoo kuilun reunalla? Mikä on suomalaisen par-tiomiehen rohkeuden ja sitkeyden hin-ta? Kaukopartion kostoisku on Hattulan kaukopartiotoimintaa kuvaavan kirjasarjan kolmas osa. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Kaukopartion kujanjuoksu (2014) ja Kaukopartion kostoisku (2015).

Ferrante, Elena: Loistava ystäväni, 2016 ferrante
Kansainväliseksi ilmiöksi nousseen neliosaisen kirjasarjan avaus kertoo kahden tytön särmik-käästä ystävyydestä sotienjälkeisessä köyhyyden kurittamassa Napolissa.
Lila on jo pikkutyttönä peloton, uhmakas ja huippuälykäs, Elena taas epävarma tarkkailija. Mutta yhdessä tytöissä on voimaa selvitä miesten hallitsemassa yhteisössä, jossa naiset taistelevat ti-lastaan ja jossa väkivalta on jokapäiväistä. Tyttöjen keskinäinen kilpailu ja kateus potkii heitä eteenpäin, mutta luja yhteenkuuluvuus ei horju koskaan. Ystävysten kautta Ferrante kuvaa koko sodanjälkeistä Italiaa ja yhteiskunnan rajua muutosta, mutta erityisesti ihmispsyyken ristiriitai-suutta ja monimutkaisuutta.

Italialainen Elena Ferrante on kirjailijana salaperäinen, ainoastaan kustantaja tietää hänen oike-an nimensä. Elena Ferrante antaa haastatteluja äärimmäisen harvoin ja tuolloinkin vain sähkö-postitse. Yhdessä niistä hän kirjoittaa: ”En valinnut anonymiteettiä. Kirjoillanihan on tekijä. Mutta poissaolon minä valitsin”. Ferranten romaanikvartologiaa on verrattu Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerralliseen Taisteluni -romaanisarjaan.

Röyhkä, Kauko: Lapinpoika, 2016 lapinpoika
Romaani pikkukylän miehestä ja tavoittamattomasta rakkaudesta.
On vuosi 1973. Simo on erakkoenonsa suojeluksessa varttuva nuorukainen hiljaisessa pohjoisen pitäjässä. Eräänä autereisena aamuna hän kohtaa kolme kaunista hippityttöä, rakastuu yhteen heistä ja lähtee tämän perässä Helsinkiin.

Lapinpoika on romaani ulkopuolisuudesta, menestymisestä ja uhrautumisesta. Simon ja tyttöjen tarinaa seurataan parin vuosikymmenen ajan, ja villeistä nuorista kasvaa aikuisia, jotka joutuvat tekemään omat valintansa.

Sainio, Karita: Me emme elä samassa maailmassa kuin te, 2016
Kuinka paljon sisarusten välinen lojaalius voi kestää, ennen kuin se murtuu kohtalokkain seurauksin?

Me emme elä samassa maailmassa kuin te on mustansävyinen trilleri, joka kertoo veljen ja siskon välillä kytevästä aikapommista. Kun veli löytyy asunnostaan kuolleena, alkaa epätoivoinen kilpajuoksu aikaa vastaan. Kuoleman alta paljastuu tarina huumekaupasta, laittomista aseista, lääkkeiden väärinkäytöstä ja armottomasta väkivallasta. Kun sisarusten synkkä menneisyys paljastuu lukijalle pala palalta, valokeila kohdistuu siskoon ja armottomaan totuuteen: mitä hän oikeastaan on tehnyt? Me emme elä samassa maailmassa kuin te on jännittävä ja koukuttava kuvaus Suomessa toimivasta järjestäytyneestä rikollisuudesta, jyrän lailla etenevistä päihderiippuvuuksista sekä peruuttamattomista, julmista ratkaisuista. Samalla se on koskettava kuvaus kahden ihmisen välisestä kipeästä rakkaudesta.

Karita Sainio on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Me emme elä samassa maailmassa kuin te on Sainion esikoisteos.

noraW

Colm Tóibín: Nora Webster, 2016
Kun 40-vuotias Nora Webster jää leskeksi 60-luvun Irlannissa, hänellä on neljä lasta ja mitättömän vähän rahaa. Rakas kesäpaikka on myytävä, mutta pahinta on sittenkin paluu nuoruuden työpaikkaan, jossa kammottava neiti Kavanagh odottaa kuin hämähäkki verkossaan. Mutta kovapäinen Nora ei anna periksi. Ensi kerran elämässään hän saa itse päättää asioistaan, viis siitä mitä pikkusieluiset kyläläiset sanovat. Itsenäisyyden tavoittelulla on kuitenkin hintansa.
Colm Tóibín on irlantilainen kirjailija ja kriitikko. Hänen teostensa teemoja ovat ulkomailla asuminen, luovuus ja identiteetin etsintä ja säilyttäminen.

Helena Sinervo: Armonranta, 2016 armon
Armonranta on Finlandia-palkitun Helena Sinervon omaelämäkerrallinen sukuromaani.
Romaanin alussa Helena-niminen kirjailija saa kutsun tapaamaan kuolemaisillaan olevaa isäänsä. Puolisonsa Hetan kanssa hän lähtee ajamaan kohti sairaalaa. Helena ja Heta ovat vakiintunut pari, ja he käyvät hedelmöityshoidoissa. Muutamaa vuotta aikaisemmin Helena on saanut isältään salkun, joka sisältää oikeudenkäyntipöytäkirjoja sodanjälkeisiltä vuosilta 1945-1949, isän äänittämiä C-kasetteja sekä Helenan isoisän päiväkirjan ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Näistä ”dokumenteista” ilmenee Preussin armeijassa palvelleen paperi-insinöörin ja Helenan isänäidin sekä heidän perillistensä omalaatuinen rakkaus- ja kostotarina, jolla on ollut arvaamattomat vaikutukset suvun ihmissuhteisiin.
Helena ja Heta lukevat ja kuuntelevat näitä faktaa ja fiktiota yhdisteleviä faabeleita sekä keskustelevat niistä. Suvun tarina tulee kerrotuksi pienissä tarinanpätkissä ja dialogeissa. Romaani leikkaa myös lähelle nykyisyyttä, Berliiniin, jossa eronnut nainen saattaa pientä tytärtään metrolla kouluun ja kertoo samalla ajankuluksi tarinoita lapsuudestaan 1960-luvun Tampereella. Armonranta kasvaa suureksi kertomukseksi sukupolvien ketjusta, muistoista ja kertomusten voimasta sekä anteeksiantamisen tärkeydestä. Luokka 84.2.

Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää, 2016IhalainenMitä
”Menetys tekee miehen, ei menestys.” ”Äiti niiaa ovensuussa hätääntyneen näköisenä. Miten se meneekin aina sellaiseksi muiden ihmisten kanssa? Kelpo kumartaa, kiiruhtaa perään – tai oikeastaan äiti vie häntä, ohjaa kohti tuvan takaosaa, jossa penkillä istuvat kylän vanha rahjus Ylli sekä Vähätalon Olli, joka on Kelpon ikäinen. Molemmilla valuu räkää nenästä, ja he katsovat lattiaan. Äiti painaa Kelpon istumaan Yllin ja Ollin viereen ja kääntyy sanomatta mitään. Kävelee kumarassa tuvan poikki, kengät kopisevat lautalattialla. Joka ainoa aikuinen katsoo sitä, kun se menee. Äiti jatkaa ulko-ovelle asti ja sujahtaa ulos. Kelpon tekee mieli juosta perään, mutta hän ymmärtää nyt, mitä äiti tarkoitti. Hänen pitää jäädä tähän istumaan, kun se menee jonnekin. Se tulee varmasti hakemaan hänet sitten myöhemmin.”

1910-luvun alku: Miehuus alkaa, kun Kelpo-poika myydään huutolaisena maatilan töihin. Mieheksi oppii töitä tekemällä, ja lantaa luodessa on se hyvä puoli, ettei nälkä tule ensimmäisenä mieleen. 2010-luku: Eronnut Mika tasapainottelee lasten, työn ja sinkkuuden välillä. Nettideitti seuraa toistaan, ja vaikka elämä on täyttä, se tuntuu tyhjenevän. Mitä miehen pitää kertoo pienistä ihmisistä, joilla on sopivan kokoisia unelmia. Jarmo Ihalaisen tarkka ja lempeä lause nakuttaa elämää paikoilleen: Miksi onnen lyhyet hetket huomaa vasta aivan liian myöhään? Kuka meiltä haluaa niin paljon? Ja ennen muuta – mitä kaikkea miehen pitäisi olla?

Jarmo Ihalaisen (s. 1966) esikoisromaani Perheestä ja alastomana juoksemisesta ilmestyi vuonna 2012 ja nousi Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon finaaliin. Mitä miehen pitää on hänen toinen kaunokirjallinen teoksensa.

Terhi Rannela: Frau, 2016RannelaFrau
Lina Heydrich, natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski, on jo vanha nainen. Hän on päättänyt antaa elämänsä viimeisen haastattelun luotettavalle toimittajalle. Vuosikymmeniä hänen miehestään on kerrottu karkeita valheita, mutta nyt Lina kertoisi totuuden. Muistoissaan nainen palaa 1940-luvulle, jolloin hän eli elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen miehensä oli ylennetty Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaksi ja perhe asettautui ylelliseen kartanoon Prahan lähelle. Lina eli kuninkaallista elämää ruusupuutarhaa ja lapsiaan hoitaen. Prahassa perhettä kohtasi kuitenkin tragedia, kun toukokuussa 1942 SOE:n agentit hyökkäsivät Reinhard Heydrichin kimppuun kohtalokkain seurauksin. 42 vuotta miehensä kuoleman jälkeenkin Lina näkee tästä unta joka yö. Historiallisiin tapahtumiin perustuva Frau valottaa kiistellyn natsikenraalin persoonaa vaimon näkökulmasta. Se on tarina suuresta rakkaudesta ja valtaan sairastumisesta. Heydrichin salamurhasta seurauksineen tuli lopulta pala järkyttävintä sotahistoriaa. Lina Heydrichilla on myös yllättävä yhteys Suomeen, sillä 1960 luvulla hän avioitui teatterinjohtaja Mauno Mannisen, Anni Swanin pojan, kanssa.

Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka, 2016 NieminenIhmissuden
Historiallinen romaani kollektiivisesta omatunnosta, sen puutteesta ja yhteiskunnasta, jota taikausko hallitsee. Itäsuomalaisessa sysimetsässä elää ihmissusi, josta metsästäjät olivat saaneet merkkejä jo ainakin kymmenen vuodenkierron ajan ja lopulta nähneet tuon otuksen – ikävin seurauksin. Koko seuraavan talven ajan ankarat rokot ja ruttotaudit riehuivat Savitaipaleella. Talvella 1616 englantilainen Henry Buddel ja hollantilainen Andreis van Wouw saavat tehtäväksi viedä kirjeen kuningas Kustaa II Adolfille Turkuun. Matkan varrella läpi eteläisen Suomen saattue ryöstää kansaa. Köyhä talonpoika Matti Jurvanen ajautuu mielivaltaisen kohtelun pakottamana miestappoon ja joutuu pakenemaan. Myöhemmin hän vielä yrittää sivilisaation piiriin paluuta kunnes asettuu lopullisesti metsäneläjäksi. Yli kymmenen vuoden ajan Jurvanen elää lukuisissa majoissa syvällä korvessa. Hän ymmärtää olevansa osa luomakuntaa, jolla on vain yksi todellinen vihollinen – ihminen. Kaiho Niemisen (s. 1941) romaaneissa myötätunto on pienen ihmisen puolella: hänen romaanihenkilönsä ovat niin autioituneen maaseudun viimeisiä eläjiä kuin menneiden vuosisatojen sitkeitä mökinmiehiä. Mutta heissä on myös neuvokkaita selviytyjätyyppejä, kuten Trokarin (2013) Viljo Kallioinen, joka ansaitsee kieltolain aikana pirtukaupalla ja kohoaa vähitellen äveriääksi talousneuvokseksi. Koska Niemisen romaanihenkilöt ajavat yleensä omaa asiaansa, jää lukijan tehtäväksi päättää, kuka heistä on lähimpänä totuutta. Ihmissuden kronikka on Kaiho Niemisen 18. teos.

Kai Ekholm: Tähtisilmä, 2016EkholmTähtisilmä
Kaljun ja Kiharan toinen juttu vie laman verisille jäljille Suomenlinna 1995: Isä, äiti, isoisä ja kaksi lasta katsovat auringonnousua Kustaanmiekan valleilla. Äiti silittää lasten hiuksia. Lähestyvässä ruotsinlaivassa japanilaisturistin kamera tallentaa, kun koko perhe hyppää kuolemaansa. Ratkaisemattomaksi jäänyt perhesurma päätyy vuosia myöhemmin Kaljun ja Kiharan etsivätoimiston tutkittavaksi. Etsiväpari yrittää avata menneisyyden arvoituksia, mutta joku on koko ajan heitä askeleen edellä. Ja miten tapaukseen liittyy se, että mielisairaalassa asuva vanha mies osaa piirtää yksityiskohtaisen kuvan kuolleesta perheestä? Jos miehen menneestä piirtämät kuvat ovat totta, ennustavatko nykyiset tuhon ja kuoleman kuvat tulevaa? Kaljun ja Kiharan toisen tapauksen juuret ovat 1980-luvun talousbuumissa ja sen päättäneessä romahduksessa. Yhden perheen kohtalo avaa ikkunan aikakauteen, jolloin menestyväkin yritys kaadettiin, jos se toi häikäilemättömille pelureille suuret voitot. FT Kai Ekholm on Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja. Tähtisilmä on itsenäinen jatko-osa Ekhomin esikoisrikosromaanille Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava (2013).

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa, 2014 LemaitreNäkemiin
Ranskan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Prix Goncourtilla vuonna 2013 palkittu teos on unohtumaton kuvaus sodan raakuudesta, ihmisluonnosta, toveruudesta ja perhesiteiden voimasta. Ranskalaiset sotilaat Albert Maillard ja Edouard Pericoult ovat käyneet yhdessä läpi ensimmäisen maailmansodan helvetin. Aivan sodan loppuvaiheessa Albert näkee, miten luutnantti Henri dAulnay-Pradelle surmaa omia miehiä. Albert joutuu siksi lähes elävältä haudatuksi, mutta Edouard pelastaa hänet. Samalla kranaatinsirpale murskaa puolet Edouardin kasvoista. Tapahtuma liittää kolme erilaista kohtaloa toisiinsa. Albert on vaatimaton pankin juoksupoika, Edouard taas vauraan porvarissuvun taiteellisesti lahjakas poika, joka onnettomuutensa jälkeen pahasti vammautuneena haluaa kadota maailmalta ja perheeltään. Aivan toisenlaista elämää elää epärehellinen ja kova upseeri Henri dAulnay-Pradelle. Hän nai Edouardin rikkaan sisaren ja tekee mitä vain saadakseen täyden taloudellisen hyödyn sodanjälkeisestä tilanteesta.

Teos piirtää tarkan kuvan ranskalaisesta luokkayhteiskunnasta ja sodanjälkeisestä todellisuudesta. Sota haluaa voittajia, vammautuneet siivotaan pois silmistä ja unohdetaan. Kansakunta kiirehtää eteenpäin, jälleenrakennus tarjoaa äkkirikastumisen ja välistävedon mahdollisuuksia. Turhaan käydyn sodan aiheuttama katkeruus antaa tilaa myös kostolle. Dekkarimaisen jännittävä historiallinen romaani, jonka rikas juonikuvio ja taidokas kerronta pitävät otteessaan viimeisille sivuille saakka.

Seija Ahava: Taivaalta tippuvat asiat, 2015AhavaTaivaalta
On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, jota salama iskee viisi kertaa. Kaikki nämä liittyvät lopulta toisiinsa. Kuinka paljon elämä on sattumusten varassa? Ja milloin voi vetää kalenteriin viivan, että tuossa kohtaa se elämä muuttui?
Tarinaa kerrotaan alussa Saara-tytön sanoin. Elämän ja sattumusten selvittelyssä auttaa televisiosta tuttu Hercule Poirot. Ajatukset on helpompi pitää kasassa, kun niiden ympärille piirtää viivan. Varsinkin vaikeiden asioiden.
Oikean ihmisen ympäri voi piirtää viivan niin kuin Poirot tekee, kun lattialla makaa ruumis. Kuolema on helpompi ymmärtää, kun sillä on kyynärpää ja polvitaive ja oma paikka lattiassa. Ja kun kuollut kannetaan pois, jäljelle jää valkoinen viiva, jonka sisällä ei enää ole ketään. Vähän niin kuin lottovoitto, jonka käsittäisi helpommin, jos se olisi kasa rahaa. Mutta muistolla ei ole ruumista.
Kirjassa pääsee ääneen myös lottovoittaja ja salamaniskut kokenut mies, sekä nainen, jonka mahassa loiskii merenneito. Lopussa muutetaan takaisin Sahanpurutaloon ja seinästä kasvaa omenapuu. Onko se huono loppu, vai olisiko Poirot osannut ratkaista arvoituksen paremmin? Kirjan teksti on kauniisti ja rikkaasti kirjoitettua. Runollista, hieman lapsellista, mutta hyvällä tavalla. ”Jos maailmanloppu ei onnistu, aina on vaihtoehtona Paratiisi”.

Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe, 2015 DoerrKaikkiSe
Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon. Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa. Sota syttyy. Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon kaupunkiin. Mukanaan hänellä on salaperäinen, mahdollisesti kirottu, jalokivi. Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren polut lähenevät toisiaan. Mitä tapahtuu kun heidän tiensä viimein risteävät? Antony Doerr (s.1973) on Pulitzer -palkittu amerikkalainen kirjailija. Kaikki se valo jota näemme on hänen läpimurtoteoksensa.

Vanhatalo, Pauliina: Pitkä valotusaika, 2015VanhataloPitkä
Viehättävä romaani ulkopuolisuudesta ja taiteilijakutsumuksesta, siitä mitä vuodet ja arki tekevät intohimolle. Eletään 60-lukua Oulussa. Aarni on päättänyt koulunsa eikä tiedä mitä elämältä haluaa – tai haluaako ylipäänsä mitään. Maailmalla kun tuntuu olevan kovin vähän tarjottavaa hänenlaiselleen isättömälle pojalle, yhtä hyvin sen voisi räjäyttää taivaan tuuliin. Äiti kuitenkin saa pakotettua Aarnin töihin Enni-tädin valokuvausliikkeeseen, ja kun Aarnin käyttöön annetaan kamera, hänen eteensä avautuvat täysin uudenlaiset näkymät. Ensimmäistä kertaa elämä tuntuu olevan hallittavissa, ainakin sen hetken kun kameran suljin raksahtaa. Pitkä valotusaika on Raahessa asuvan Pauliina Vanhatalon viides romaani. Hänen alter egonsa Veera Vaahtera on julkaissut kolme chick lit -romaania, niistä viimeisin on tammikuussa 2015 ilmestynyt Sattumalta sinun.

Kankimäki, Mia: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, 2013
Mia Kankimäki jättää 38-vuotiaana kustantamon päivätyönsä ja lähtee jäljittämään tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia. Hän ei tunne Japanissa ketääneikä osaa kieltä, mutta hän on lukenut Sein Tyynynaluskirjan ja tuntee löytäneensä sielunsisaren. Päiväkirjamainen matkakertomus kasvaa kuvaukseksi keski-ikäistyvän naisen tutkimusmatkasta paitsi Japaniin ja Heian-kauden hovielämän kiemuroihin, myös itseensä. Originellissa teoksessa liikutaan monilla eri tasoilla ja siirrytään luontevasti viipyilevistä tunnelmakuvauksista faktapitoisiin tietoiskuihin. Kirja on makupala kaikille, joita japanilainen estetiikka ja kulttuuri kiinnostavat.
Tämän kirjan jälkeen lukija rakastaa elämää taas hieman enemmän.

Kirja voitti Helmet-kirjastojen palkinnon 2015, joka annetaan vuosittain ansioituneelle suomalaiselle teokselle. Kirjaston asiantuntijoista koostuva palkintoraati kuvasi voittajakirjaa seuraavasti:
”Teos on omaperäinen ja viehättävä tyylilajien yhdistelmä, rakenteeltaan näennäisen kepeä, mutta hallittu. Kankimäki matkustaa Japaniin tutkimaan tuhat vuotta sitten elänyttä runoilijaa ja hovinaista Sei Shōnagonia. Teos kuvaa kiinnostavasti Japanin nykyaikaa ja historiaa. Samalla se on itseironinen matka omaan identiteettiin.”

 

2015

Koivukari, Tapio: Unissasaarnaaja, 2015Unissasaarnaaja
Unenomaisen realistinen kertomus ilmestyksistä sekä ihmisistä, jotka kaipaavat uskoa vaikka epäilevät. Kevättalvella 1949 alkaa Heinosen Jussin, köyhän mökkiläisen, 13-vuotias tytär nähdä näkyjä ja saarnata horroksessa. Sana kiirii kauas, sairaalloista tyttöä tullaan kuuntelemaan sankoin joukoin matkojenkin takaa. Tuulikki saarnaa maailmanlopusta, kehottaa tekemään parannuksen ja lahjoittamaan ylimääräisen pois. Näin monet tekevätkin ja erityisesti köyhän perheen äiti, Veera, pääsee paremman elämän makuun, kunnes Tuulikki puuttuu asioiden kulkuun.

Köngäs, Heidi: Hertta : romaaniHertta, 2015
Kiistelty kommunistipoliitikko Hertta Kuusinen (1904 -1974) vapautui lähes viiden vuoden vakoilutuomiostaan keväällä 1939 täynnä intoa ja taistelutahtoa. Takana olivat nuoruusvuodet Moskovassa isän Otto-Wille Kuusisen luona, takana oli myös avioliitto punaupseeri Tuure Léhenin kanssa. Mutta taakkana oli myös suru ainoan lapsen Juri-pojan menehtymisestä työleirillä Siperiassa. Suomessa hän rakastuu kiihkeästi toiseen kommunistipoliitikkoon Yrjö Leinoon. Talvisodan syttyessä hän ei pääse palaamaan Neuvostoliittoon, vaan joutui piileskelemään talvisodan ajan Keski-Suomessa Yrjö Leinon kanssa. Välirauhan aikana Hertta joutui uudelleen turvasäilöön ja Leino Riihimäen vankilaan.  Hävityn jatkosodan jälkeen pariskunnan poliittiset urat lähtevät nousukiitoon. Leinosta tulee sisäministeri ja Hertasta kansanedustaja. Yhdessä he muodostivat Suomen vaikutusvaltaisemman pariskunnan, mutta suhdetta varjostivat monet jännitteet niin yhteiselämässä kuin politiikassakin.

Kirjan kertojina ovat vuoroin Hertta, vuoroin Leino ja etsivän keskuspoliisin päällikkö Riekki, joka on tarkkailut vuosia Leinoa.  Kirja on paitsi Suomen vaaran vuosien poliittista historiaa, myös ihmissuhdeluotaus, jossa epäilys saa vallan niin aatteessa kuin rakkaudessakin.

YLE esittää Heidi Könkään ohjaaman kirjaan perustuvan elokuvan loppuvuodesta 2015.

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa, 2015 LukijaAamu
Joka aamu nuori mies nimeltä Guylain nousee junaan, ottaa laukustaan irrallisia sivuja ja alkaa lukea ääneen. Hän on töissä kirjojen kierrätyslaitoksessa jossa makulointikone armotta ahmii myymättä jääneet kirjat kitaansa, ja Guylainille jää vain irtolehtiä. Ujolla Guylainilla on junassa faninsa, jotka joka aamu asettuvat samaan vaunuun kuullakseen miehen lukevan. Työ kirjoja tuhoavan koneen parissa on ahdistavaa ja iltaisin miestä odottaa tyhjässä asunnossa vain kultakala, jolle hän kertoo päivän tapahtumat.
Eräänä päivänä Guylain löytää junan penkiltä muistitikun. Hän poimii tikun mukaansa ja löytää siitä 72 tekstitiedostoa. Hän printtaa tiedostot ja niistä avautuu tuntemattoman nuoren naisen elämä. Aamuisin Guylain lukee printtaamiaan sivuja junassa.
Guylainin ystävä, makulointikoneen rampauttama Giuseppe innostaa ystäväänsä etsimään muistitikun kirjoittanutta naista. Tekstistä löytyneiden vihjeiden perusteella Guylain kiertää ympäri Pariisia löytääkseen tämän erikoisen nuoren tytön.
Ranskalainen Jean-Paul Didierlaurent on kirjoittanut palkittuja novelleja lähes kaksikymmentä vuotta. Lukija aamujunassa on hänen esikoisromaaninsa.

Helen Garner: Vierashuone, 2015 GarnerVierashuone
Vaikuttava romaani ystävyydestä, myötätunnosta ja elämän rajallisuudesta Kun Helen sijaa vuodetta ystävälleen Nicolalle, hän ei osaa aavistaa, mitä on edessä. Hän on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle Nicolalle hoitojen ajaksi, ja viikkojen kuluessa Helenistä tulee Nicolan sairaanhoitaja, psykologi ja suojelusenkeli mutta myös suorapuheinen arvostelija.
Itsepäisen toiveikas Nicola uskoo selättävänsä sairauden, mutta Helen herää öisin vieraansa itkuun ja haluaa tämän myöntävän, että aikaa ei ole paljon.
Vierashuone kuvaa taitavasti kahta voimakastahtoista naista, jotka vuoroin löhöävät toverillisesti sohvalla, vuoroin paiskovat ovia yrittäessään selvitä tilanteessa, jonka edessä kumpikin on peloissaan. Missä menee auttamisen raja? Onko Helenillä oikeus puuttua ystävänsä elämään – ja lopulta kuolemaan? Vierashuone on tulvillaan myötätuntoa, viisautta ja lämpöä. Palkittu ja kriitikoiden ylistämä teos on hienopiirteinen muotokuva kahden naisen ystävyydestä ja elämän rajallisuudesta.
Helen Garnerin (s. 1942) romaani voitti ilmestyessään kolme Australian tärkeää kirjallisuuspalkintoa, ja muun muassa Daily Mail, Observer, Sunday Times, Guardian ja Independent valitsivat sen vuoden parhaaksi kirjaksi. Romaanin oikeudet on myyty 18 maahan.

Juha-Pekka Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään, 2015
Syyskuussa 1917 kenraaliluutnantti Carl Gustav Mannerheim siirretään reserviin Venäjän sotavoimista, koska hän ei sopeudu nykyisiin oloihin. Hänen asetoverinsa ratsuväeneversti Valdemar Viktor Stendahl valitsee toisen tien ja jää Neuvosto-Venäjälle sotilasasiantuntijaksi hyläten Helsingissä asuvan perheensä, vaimonsa ja neljä lasta.
Suomen sisällissodan jälkiselvittelyistä alkaa perheen vanhimman pojan Juhon pitkä matka kohti hyvitystä. Hän haluaa pitää huolta perheestä ja korjata kaiken sen, minkä isä on rikkonut.
Juhon loputon usko yksilön voimaan joutuu koetukselle, kun sodan uhka alkaa vahvistua Euroopassa. Mannerheimin palveluksessa Juho koettaa estää oveluudella sen, minkä muut haluavat saavuttaa voimalla. Diplomatian ja vakoilun keskellä tasapainotteleva Juho yrittää elää myös tavallista elämää, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kun Talvisota syttyy, joutuu Juho taistelemaan ihanteidensa edestä henkensä kaupalla, kirjaimellisesti.
Hämeenlinnalainen Juha-Pekka Koskinen on aiemmin ollut Finlandia-palkintoehdokkaan romaanillaan Ystäväni Rasputin.

Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti, 2015 KalvemarkKarkulahti
On siellä aarre, tyttö kivahtaa. Minä oon nähänytkin sen, ihanan kimmellyksen niitten kivien keskellä.
Lapset etsivät roopilta aarretta. Vera ja Elisabet ovat kadottaneet omansa kauan sitten. He asuvat Karkulahden taloa, jonka mustuneiden hirsien välissä lymyävää vuosikymmenten piiloon painama ikävä. He eivät valinneet toisiaan, mutta ilman toistensa hyvää tahtoa he eivät voi elää. Ja miksi kannattaisi lähteä enää, kun pahin on jo tapahtunut?
Karkulahti on vahva ja lyyrinen kertomus venäläisestä Verasta ja suomalaisesta Elisabetista, Veran tyttärestä Annasta ja puolisosta Jaskasta. Ja Velipuolesta, joka kokee todellisuuden toisin kuin muut. Se on romaani kielletyistä tunteista, rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Ja aarteesta, joka voi löytyä vasta kun uskaltaa päästää irti sisällään asuvan syyllisyyden ja surun.
Karkulahti on Ruotsissa asuvan Tiina Laitila Kälvemarkin ensimmäinen romaani. Vuonna 2013 ilmestynyt novellikokoelma Kadonnut ranta oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.

Aki Ollikainen: Musta satu, 2015  musta
Hartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkkä maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa.
Mustan sadun nykyhetkessä romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika lähteneet. Todellisuus on vääntynyt sijoiltaan ja menneiltä sukupolvilta periytyneet selvittämättömät tragediat alkaneet vallata ajatuksia. Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita-Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisiä menojaan.
Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930-luvun Helsingissä harjoittavan trokarin. Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan – mutta sitten iskee peri-inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alku tai päätepiste – näkökulmasta riippuen – löytyy öiseltä Tattarisuolta.
Musta satu on synkänkaunis romaani hajoamisesta niin yksilön, perheen, sukupolvien ketjun kuin yhteiskunnankin tasolla. Menneisyys muovaa meidät tavalla tai toisella. Ja jokaisen sisältä löytyy Tattarisuo, pimeä kohta, johon ehkä uppoaa, josta ehkä jonakin päivänä nousee mittaamattomien aarteiden arkku.
Aki Ollikainen voitti esikoisromaanillaan Nälkävuosi Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ja oli ehdolla Finlandia-palkinnon voittajaksi.

Liisa Rinne: Odotus, 2015
”On vaikeaa, kun ei ole toivottu ja haluttu. Ja vielä vaikeampaa, kun on.”RinneOdotus
Kun koulussa on luistelua, Emilia lähtee autotalliin etsimään luistimia. Varoittamatta silmät osuvat hyllyllä olevaan laatikkoon, jossa on vieraita papereita. Silloin Emilia saa tietää: hänet on adoptoitu vauvana. Tavallaan hän on tiennyt sen aina ja tavallaan ei.
Kun Emilia odottaa esikoistaan, hän ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä ja kutsuu tämän kahvilaan. Kaupungin toisella laidalla vieras nainen valmistautuu lähtöön, varaa taivaalle tähyillen mukaansa sateenvarjon. Odotus antaa äänen adoptiovanhemmille, biologiselle äidille sekä tietenkin Emilialle. Adoptio pakottaa heidät muistamaan. Se saa heidät määrittelemään perhettä yhä uudestaan ja myöntämään, ettei kukaan heistä ollut äitinä, isänä tai tyttärenä sellainen kuin toinen oli odottanut.
Kaunis ja haikea romaani 1970-luvun lapsuudesta näyttää ruokailevan perheen matalalla roikkuvan keittiönlampun valossa.Odotus on tamperelaisen Liisa Rinteen esikoisromaani. Aihe on Rinteelle omakohtainen ja tuttu, hänellä on itsellään adoptio tausta.

Sanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta, 2015sanasinfonia
Jean Sibeliuksen syntymästä tulee vuonna 2015 kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyvä novelliantologia esittelee kahdeksan eturivin kirjailijamme näkemyksen kansallissäveltäjästämme.

Tekstit katsovat Sibeliusta läheltä ja kauempaa, fantasian, realismin ja huumorin keinoin lämmöllä. Mukana ovat kirjailijat Emmi Itäranta, Olli Jalonen, Anneli Kanto, Maritta Lintunen, Jarkko Martikainen, Petri Tamminen, Jyrki Vainonen ja Miina Supinen. Mitä päiväkirja paljastaa Sibeliuksen suhteesta hiuskuontaloonsa? Miksi säveltäjä juuttuu ikkunaan? Ratkeaako kahdeksannen sinfonian arvoitus?

Heti juhlavuoden alussa ilmestyvä novelliantologia tarttuu raikkaalla ja modernilla tavalla yhteen suurimmista suomalaisuuden ikoneista. Samalla novelleista avautuu hienoja näköaloja kotimaiseen nykyproosaan, sen tyylien ja keinojen moninaisuuteen.

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja, 2014 SundKolme
Tulevaisuudesta ei juuri tiedä vuonna 1948, kun ylen määrin on vain puutetta, säännöstelyä ja epävarmuutta. Selluloosankatkuisessa pikkukaupungissa amatööri-teatteriseurue päättää uskaliaan uljaasta satsauksesta: näyttämölle sovitetaan Anton Tšehovin Kolme sisarta.
Päärooleihin valituilla kolmella naisella ei ole juuri muuta yhteistä kuin nuoruus ja rakkaus teatteria kohtaan. Vastavalmistunut kansakoulunopettajatar Ulla-Maj, näytelmän Olga, on paennut taustaansa ja katkeroitunutta äitiään. Margitin – Mašan, porvarillinen perhe odottaa häneltä lähinnä avioitumista ja kotirouvan roolia, ja hän osaa uskotella, että ne ovat myös hänen omia haaveitaan. Irinaa esittää unelmointiin taipuvainen Iris, työläisen tytär. Seuruetta ohjaa piinkova ammattilainen, taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom, joka on saanut oppinsa Moskovassa.
Näytelmä ei koskaan saa ensi-iltaansa, vaan se keskeytyy tragediaan vain minuutteja ennen esiripun nostoa. Mutta kuka on otsikon kertoja, rampautunut radanvartija, joka pitää polveilevaa kirjaa tarkkasilmäisen variksen ja herkkävireisen runoilijan suotuisalla avustuksella?
Osansa saa koko kirjava joukko kaupunkilaisia, mutta romaanin polttopisteessä on kolme naista: heidän unelmansa, toiveensa, rakkautensa, avioliittonsa ja yhtä lailla pettymyksensä. Koko muun maan lailla he tekevät parhaansa työntääkseen sodan mielestään ja rakentaakseen jotain uutta, jotain hyvää ja parempaa. Mutta ei sodan muisto ole niin vain painettavissa unholaan – eikä ensi-illankaan.

John Williams: Stoner, 2015  WilliamsStoner
Miten pieni kirja voi olla niin viehättävä ja jättää jälkeensä hyvän tunnelman. John Williamsin Stoner ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1965, mutta nousi maailmanlaajuiseen suosioon vasta uuden painoksen myötä.

Kirjassa kerrotaan William Stonerin elämäntarina lapsuudesta hautaan asti. William kasvaa maalaistalon ainoana lapsena Yhdysvaltojen Keskilännessä. Vanhempien odotuksista huolimatta häntä ei kiinnosta pikkutilan jatkaminen, vaan hän lähtee yliopistoon opiskelemaan ja lopulta hän jää sinne myös opettamaan englannin kieltä ja kirjallisuutta. William menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmeniä yliopistolla. Stoner ei löydä onnea kalseassa avioliitossaan, mutta hän on tyytyväinen elämäänsä oppimisen ja kirjallisuuden parissa yliopistolla. Lopulta juro lukutoukkakin löytää rakkauden ja sen myötä uuden mielekkyyden elämäänsä ja työhönsä yliopistolla.

Stoner on ylistys kirjallisuudelle, vilpittömyydelle ja aitoudelle. Williamsin kieli ja kerronnan herkkyys herättää henkilöt eloon ja jättää lukijan kirjan tunnelmiin pitkäksi aikaa.

2014

Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin? 2014
Apteekkari Helmanin syntymäpäiville on kutsuttu koko pikkukaupungin kerma. Kutsuttujen listalla ei kuitenkaan ole Kemikaali-aitan omistaja rouva Holmia, joka löytyy seuraavana aamuna kuolleena liikkeensä lattialta pirstaleina olevan hajuvesipullon vierestä. Lääninrikosetsivä Juhani Kuikka saapuu kaupunkiin selvittelemään tätä vakavaa rikosta. Rikoksella ei tunnu olevan silminnäkijöitä, vaikka ainakin puoli kaupunkia oli murhailtana liikkeellä Helmanin syntymäpäiväjuhlien vuoksi. Vieraslistaa aletaan siis käydä läpi – sen myötä alkaa paljastua monenlaisia asioita niin Ester Holmin kuin muidenkin kaupunkilaisten elämästä. Terttu Autereen viides kirja on kevyt dekkari Agatha Christien hengessä. Tapahtumapaikkana on Autereen aikaisemmista kirjoista tuttu pikkukaupunki ja ajankohtana 1930-luku. Murhaajakin paljastuu lukijalle vasta loppumetreillä…

Jo Baker: Longbournin talossa, 2014
Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on monelle tuttu kirja. Kyseinen klassikkoteos on nyt kirjoitettu uudella tavalla – palvelusväen näkökulmasta. Kirjan päähenkilö on palvelustyttö Sarah, jonka elämä on kovaa raatamista aamusta iltaan, jotta Longbournissa asuva Bennetin perhe ,ja erityisesti talon nuoret neidit, saisivat kaiken haluamansa. Eräänä päivänä taloon saapuu salaperäinen ja vaitonainen miespalvelija. Tahtomattaan Sarah kiinnostuu miehestä, mutta tutustuminen ei käy ihan helposti. Miehellä on omat salaisuutensa, kuten myös talon emännöitsijällä rouva Hillillä. Kirjan keskeiset henkilöhahmot esiintyvät Ylpeydessä ja ennakkoluulossa vain vilaukselta, mutta kuten kirjailija Jo Baker loppusanoissaan kirjoittaa: ”…he ovat olemassa vain palvellakseen perhettä ja tarinaa. He juoksevat asioilla, kun kukaan muu ei halua pistää nenäänsä ulos – he ovat niitä ”edusmiehiä” tai ”välikäsiä”, jotka käyvät kaatosateessa hakemassa kengän ruusukkeet Netherfieldin tanssiaisiin. Mutta hekin ovat –ainakin minun mielestäni- ihmisiä.” Nämä ihmiset ovat nyt saaneet oman kirjansa, jonka parissa lukija todellakin viihtyy.

Nicolas Barreau: Pieni elokuvateatteri Pariisissa, 2014
Alain Bonnard on perinyt pienen, tunnelmallisen taide-elokuvateatterin sedältään. Cinéma Paradis on paikka, jossa Alain vietti lapsuutensa parhaat hetket, paikka, jossa unelmat asuivat. Ja nyt, joka keskiviikko näytäntöön saapuu nuori, kaunis punatakkinen nainen. Hän istuu aina 17. rivillä ja katsoo rakkauselokuvien sarjaa yksin. Alain ja Mélanie tutustuvat ja hullaantuvat toisiinsa heti ensi hetkestä. He viettävät yhdessä yhden illan ja sopivat tapaamisesta seuraavana keskiviikkona. Tapaamista ei kuitenkaan tule, Melanie katoaa.Alainin nostalginen elokuvateatteri valitaan kuuluisan amerikkalaisen ohjaajan ja hänen tähtinäyttelijänsä seuraavan elokuvan kuvauspaikaksi. Tapahtumat etenevät, mutta Alain ei saa Mélanieta mielestään. Punatakkisen tytön etsinnät eivät edisty ja sydän on jotain vailla.
Tämä ihanan kepeä, romanttinen ja niin pariisilainen tarina on Nicolas Barreaun toinen suomennettu romaani. Ensimmäinen suomennos, Rakkausromaanin resepti, ilmestyi 2013.Kevyttä kesälukemista kaipaavalle tämä taianomainen rakkaustarina, jonka pääosissa ovat vanhat elokuvat, nostalgia ja Pariisin kaupunki on juuri oikea valinta.

Lars Huldén: Ei tähtiä tänä yönä, sir, 2014 (suom. Pentti Saaritsa)
”Hyvät matkustajat!
Olemme perillä. Meidän on
pakko jättää jäähyväiset.
Kaikkien täytyy lähteä laivasta.
Kapteeni Nemo miehistöineen
toivoo, että teillä on ollut
juuri se suurenmoinen risteily
jonka te olette
ansainneetkin, erityisesti koska
se oli teille ainoa.”
Suomenruotsalaisen kirjailijan Lars Huldénin uusi runokirja osuu ja uppoaa. Runot ovat purjehdusta vanhenemiseen, tähän olotilaan, jossa ”Aika eteenpäin aina yhtä pitkä,/ aika taaksepäin aina yhtä lyhyt.” Matkustaja onkin jo perillä vaikka tuntuu, että matkalle lähtöä vasta harkittiin. ”Juuri kun olin oppinut käsittelemään / hytin radiot, näppäämään sen päälle ja pois / matka oli lopussa. Me olimme satamassa. / Kaikki oli hiljaista.”
Paatti lipuu jo melkein ilman moottoria. Runot haastavat, herättävät monta ajatusta vanhuudesta, kuolemasta, ihmisyydestä. Ovat haikeita ja hauskojakin. Jos et tiedä miten suhtautua ikääntymiseen, lue nämä runot. Jos elät jo täysiä vuosia ota tämä runokirja tyynysi alle ja nauti samaistumisesta, ymmärryksestä, toivosta.

Heikkinen, Heli-Maija: Viestikyyhkyupseeri, 2014
Lopella asuvan historian lehtori Heli-Maija Heikkisen esikoisromaanin päähenkilö on kapteeni Frans Jokimies, joka on omistautunut viestikyyhkyjen kouluttamiseen talvisodan vaikeiden kokemusten jälkeen. Hän on oppinut kyyhkysten kouluttamisen taidon Tanskan juutalaiselta Otto Stenilta. Frans kantaa sisällään raskasta syyllisyyttä Oton kohtalosta, jonka hän haluaisi sovittaa. Hänen vaimonsa Anja on pianisti, jonka elämänpettymys liittyy lapsettomuuteen. Jatkosodan jälkeisessä Suomessa pelätään miehitystä ja kun Frans kuulee, että Puolustusvoimat suunnittelee uusia teknisiä viestijärjestelmiä ja kyyhkyt joutuvat sotilaiden ruoaksi Frans tekee päätöksen lähteä Suomesta. Monivaiheinen pakomatka vanhalla kuorma-autolla halki Suomen Ruotsin kautta johtaa Tanskaan. Anjan sukulaisten avulla he saavat asunnokseen Otto Steinin entisen talon. Tanskassa Frans jatkaa kyyhkysten kasvatusta ja tutkimusta onnistuttuaan kuljettamaan mukanaan pienen määrän lintuja. Turhaan hän yrittää vuosien mittaan saada vastakaikua Puolustusvoimien komentajalta – viestikyyhkysiä ei enää tarvita.
Kirjan teemoja ovat elämänpettymys, syyllisyys, sovitus ja häpeä, mutta myös kumppanuus.

Jalonen, Olli: Miehiä ja ihmisiä, 2014
Olli Jalosen Poikakirjassa (2010) kuvataan pienen pojan kasvua 1960-luvun ristiriitaisessa arvomaailmassa Hämeenlinnassa. Nyt poika on seitsemäntoistavuotias ja kesästä 1972 on tulossa kesä, jolloin kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa. Isä on joutunut lopettamaan työt sydänkohtausten takia ja saanut puhuttua pojalle kesätöitä peltifirmasta Parolassa. Huolena on vain velaksi ostettu auto, jonka loppumaksuihin osa palkasta menee. Auton poika ajaa Parolaan firman pihalle, vaikka ajokortti puuttuukin. Verstaalla asuinkaveriksi tulee lievästi kehitysvammainen Rekku, jonka perään poika joutuu katsomaan. Työmiesten puheissa vilahtelevat niin Kekkonen, Vennamo kuin naisetkin. Vapaa-aika kuluu radioamatööriharrastuksessa, joka johtaa niin pitkälle, että poika perustaa kaverinsa kanssa Saatana-radion, jonka lähetyksillä he onnistuvat sotkemaan Yleisradion olympialähetystä.Ihastus kaverin siskoon syvenee ja toisaalla kiinnostaa vanhempi nainen. Paineita tuo myös luokanvalvojan suositus stipendiaatiksi Amerikkaan, kun poika vakavissaan miettii koulun jättämistä keskikouluun ja töiden jatkamista peltifirmassa. Kesä kääntyy syksyksi ja tulee tunne, että jotain on sittenkin elämästä ja maailmasta selvinnyt.Ajankuva on tarkkaa: radiossa on yleis- ja rinnakkaisohjelma. Ja jos hyvin käy voi kuulla Matin ja Tepon ohella jopa Uriah Heepiä tai Jehtro Tullia ainakin rinnakkaisohjelmasta.Kukahan elokuvaohjaaja kirjaan tarttuisi, niin visuaalista kerronta on.

Elias Koskimies: Ihmepoika, 2014
Pieni kylä Pohjanmaalla, vuosi 1988. Nuorison harrastukset pesäpallo ja viinan juonti. Tyttöjen vessa haisee hiuslakalle ja tupakalle. Puheenaiheena kuka on kenenkin kanssa. Tässä kulissit, joissa 14-vuotias, 145-senttinen, isopäinen poika suu täynnä hammasrautoja viettää teinivuosiaan. Mahtava nuoruus vie kaikkia muita, paitsi poikaa, joka jumaloi Madonnaa ja unelmoi kansainvälisestä megatähteydestä. Poika on paitsi lapsellinen myös kaikin tavoin erilainen.  Pikkumetsässä kodin takana lymyävät kannibaalit, mustalaisleirit ja lumileopardit. Koulussa hän liikkuu vain tyttöjen porukassa, kunnes huomaa ettei kelpaa edes sinne. Poika odottaa päivää, jolloin täyttää kahdeksantoista, silloin hän lentää New Yorkiin.Elämältä putoaa pohja, kun pojan isä sairastuu ja kuolee. Tragedia saa koko perheen sekaisin. Äiti istuu sohvalla huudattamassa iskelmälevyä, ellei itke tai raivoa. Isoveljet pakenevat omiin menoihinsa ja pikkuveli pyörii kaikkien jaloissa. Ainoa järkevä aikuinen lähistöllä on mummo. Kipeät kokemukset sysäävät pojan lopulta äärimmäiseen tempaukseen, josta koko kylä tulee kohisemaan. Kimaltavaan hattuun, isän vanhaan talvitakkiin, riekaleisiin farkkuihin ja tolppakorkokenkiin pukeutunut poika viilettää pyörällään kylän halki kohti henkilökohtaista vallankumoustaan. Ihmepoika on helsinkiläisen Elias Koskimiehen ensimmäinen romaani. Myös Koskimies on menettänyt isänsä 14-vuotiaana. Kirja onkin henkilökohtainen ja henkilöhahmo on lähellä Koskimiestä itseään. Sen sijaan muut henkilöhahmot pojan ympärillä ovat väritettyjä.

Anni Kytömäki: Kultarinta, 2014Kytömäki Kultarinta
Nuori esikoiskirjailija Anni Kytömäki on kirjoittanut upean kirjan – Kultarinnan. Kirja on ker-tomus Erik-isästä ja Malla-tyttärestä. Molempien sairastelevat äidit jäävät sivuosaan, mutta luonto on vahvasti läsnä koko ajan.Kirja sijoittuu ajallisesti Suomen historian vuosiin 1900-luvun alussa. Mukana on sisällissota, Suomen itsenäistyminen ja kieltolaki. Kirjassa kuvataan tuoreesti ja uskottavasti nälkää ja puutetta, mutta samalla hyödynnetään metsää ja sen antimia sekä liitetään ihminen osaksi historiaa. Erik on koulutukseltaan luonnontutkija ja hän innostaa Mallan rakastamaan luontoa ja ennen kaikkea metsiä. Erik opettaa myös tyttärelleen, että silloin kun kaikki muu viedään ja tähdetkin tuntuvat vaienneen, jalkojen alle jää vielä kallio. Ollakseen vapaa ihminen tarvitsee vaan saappaat joilla kulkea. Myöhemmin Malla todella tarvitsee saappaat ja paljon sitkeyttä sekä rohkeutta selvitäkseen elämässä eteenpäin.

Sirpa Kähkönen: Graniittimies, 2014
Kansalaissodan arvet ovat Suomessa vielä veriset, kun entinen punavanki ja hänen nuorikkonsa päättävät talvella 1922 hiihtää rajan yli Neuvostoliittoon. Matka vie Pietariin, jossa kaikki alkaa alusta, jopa nimet pitää venäläistää. Aatteen palo on kova, kun Klara ja Ilja ryysyisinä ja nälkäisinä alkavat rakentaa elämäänsä.
Lapsensa menettävä Klara ottaa elämäntehtäväkseen Pietarin kaikkein vähäosaisimmat, katulapset kellareissa ja viemäreissä. Hän alkaa työskennellä ”Ilon sepissä”, jonne lapset voivat loukoistaan tulla päivisin saamaan ruokaa ja huolenpitoa.
Klaran ja Iljan ystäväpiiriin kuuluu muita suomalaisia, taiteilijoita, sirkuslaisia. Ihmiset rakentavat sosialistista unelmaansa, kuka mitenkin. Elämä ei kuitenkaan ole ihanaa unelmaa, ”Ilon sepät” lakkautetaan ja ihmisistä muokataan poliittisen terrorin tunteettomia työkaluja. Jotkut selviytyvät, läheskään kaikki eivät.
Romaani päättyy 1940-luvun alkupuoliskolle kun vain harva ystäväpiiristä on enää jäljellä.

Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi, 2014
Ujo Hadley Richardson tapaa Chicagossa itseään kahdeksan vuotta nuoremman toimittajan ja aloittelevan kirjailijan nimeltä Ernest Hemingwayn ja rakastuu päätäpahkaa.
Seuraa avioliitto ja muutto Pariisiin, jossa Ernestin kirjailijantyö alkaa toden teolla. Esikoisromaani Ja aurinko nousee on työn alla. Hadleyn osa on toimia omapäisen miehensä tukena ja kannustajana, mutta pian hän huomaa olevansa yksin kotona lapsen kanssa Ernestin viettäessä aikaa kirjailijaystäviensä kanssa Pariisin taiteilijakuppiloissa. Heitähän 1920-luvun Pariisissa riittää kuten Scott Fitzgerald, Ezra Pound ja Gertrude Stein. Retkille Espanjaan härkätaisteluihin ja Alpeille laskettelemaan Hadleykin pääsee mukaan, mutta hänen junaan unohtamansa käsikirjoitus tuo sekin säröä avioliittoon. Avioliitto päättyy lopullisesti kun Ernest rakastuu ystäväpariskunnan vaimoon Pauline Pfeffieriin.Kirja oli myyntimenestys ja valittiin yhdeksi Yhdysvaltain vuoden 2011 parhaimmaksi kirjaksi. Kiintoisaa on myös Hemingwayn itsensä hieman ennen kuolemaansa kirjoittama kuvaus samasta ajasta Nuoruuteni Pariisi (suom. 1964).

Anna Misko: Armovuosi, 2014
Anna Miskon historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa sijoittuu vuoteen 1793. Karhinpään seurakunnan kappalainen Anders Gottleben on kuollut yllättäen ja Ingrid-rouva lapsineen on jäänyt ilman elättäjää. Turun tuomiokapituli myöntää Ingridille armovuoden, mikä suo perheelle tilapäisen avun. 1700-luvulla vakiintui käytäntö armovuodesta, jolla papin lesken elämä pyrittiin turvaamaan. Papin viran täytössä asetettiin etusijalle hakija, joka lupasi avioitua edeltäjänsä lesken tai tyttären kanssa. Näin perhe sai jäädä jatkamaan elämäänsä pappilassa.
Pian alkaa Karhinpäässä käydä virasta kiinnostuneita kirkonmiehiä arvioimassa pappilaa, leskeä ja hänen naimaikäisiä tyttäriään. Läheskään kaikki kiinnostuneet eivät rouvaa ja tyttäriä miellytä ja he saavatkin jatkaa matkaansa pikapuoliin. Armovuosi on täynnä draamaa, intohimoista rakkautta ja jopa mustasukkaisuutta ja sisarkateutta lesken ja tyttärien välillä. Apua perheen tukalaan tilanteeseen odotetaan myös Turussa opiskelevalta pojalta Juliukselta. Hänen odotetaan valmistuvan ja hakevan kappalaiseksi kotipappilaan, mutta Julius keskittyy opintojen sijasta hummaamiseen ja papiksi valmistuminen venyy.
Hämäläiseen pappilaan sijoittuva Armovuosi sisältää oivallista ajankuvaa ja puolustaa paikkaansa kotimaisten historiallisten romaanien joukossa.

Harri Nykänen: Mullasta maan, 2014
Peliyhtiön myynnillä miljonääriksi rikastunut Joonas Salo kaipaa elämäänsä uutta suuntaa. Hän ostaa Koirakosken tilan Itä-Lapista ja muuttaa asumaan kaikkien yllätykseksi Napapiirin tuolle puolen. Sata-vuotias talo on paikallisen mahtisuvun, Kojamoiden kotitila. Viimeksi tilalla asui veljessarjan nuorin Toivo.
Joonas tapaa muutaman päivän aikana toinen toistaan persoonallisempia kyläläisiä, joita kaikkia kiinnostaa talon uusi omistaja ja paikan outo ja selvittämätön menneisyys. Salo päättää selvittää mitä tilalla tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten. Pitkään vaietut salaisuudet ja traagiset ihmiskohtalot asettuvat paikalleen ja pian palapelistä puuttuu enää yksi pala.
Harri Nykäsen Artic noir –sarjan avaus yhdistää perinteisen dekkarin ja arkielämän kauhukertomuksen. Tarina on tiivistunnelmainen ja visuaalinen. Karut maisemat avautuvat lukijalle yllätyksellisen tarinan myötä.
”Kello 22.36. Täällä ollaan, keskellä ei mitään. Talo on paremmassa kunnossa kuin oletin ja paikka komea. Pienillä korjauksilla siitä tulee kelpo asunto. Ulkona neljätoista astetta lämmintä, näyttää siltä että tuuli voimistuu, radiossa lupailtiin yöksi myrskyä…”

Schwalpe, Will: Elämän mittainen lukupiiri, 2014
Amerikkalainen Mary Anne Schwalpe kuulee sairastavansa parantumatonta haimasyöpää. Hektinen ja paljon matkustelua sisältänyt työ kansainvälisessä järjestössä vaihtuu tuntikausien odotukseen lääkärien odotushuoneissa ja syöpähoidoissa. Seurakseen hän saa perheenjäseniään ja ystäviään. Mary Annen nuorempi poika Will on usein äitinsä mukana hoidoissa ja ajankulukseen he keskustelevat lukemistaan kirjoista. Huomaamattaan he tulevat perustaneeksi kahdenkeskisen lukupiirin. Perheessä on aina totuttu lukemaan paljon ja perheenjäsenet suosittelevat kirjoja toisilleen. Nyt äiti poika yhdessä sopivat, minkä kirjan he lukevat seuraavaksi ja mistä keskustelevat seuraavalla hoitokäynnillä. He käyvät läpi lapsuuden suosikkeja, maailmankirjallisuuden klassikoita, runoja, nykykirjallisuutta, viihdettä, kirjallisuuden koko laajan kirjon.
Kirjassa seurataan Mary Annen elämää ja sairauden etenemistä vääjäämättömään loppuunsa. Mutta ennen kaikkea kirja on ylistyslaulu kirjoille ja lukemiselle. Kirjan sivuilta lukija varmasti löytää monta omaakin suosikkiaan ja monesti herää ajatus: ”Tuo kirja minunkin täytyy lukea.”
Will Schwalpen Elämän mittainen lukupiiri on tositarinaan perustuva romaani hänen suhteestaan edesmenneeseen äitiinsä ja kuvaus vaikeasta sairaudesta ja läheisensä menettämisestä.

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni : elämänkuvia, 2014
Iltapäivällä soi puhelin. Meilahden sairaalan sydämensiirtokoordinaattori soitti ja kertoi, että nyt oli odotettu hetki koittanut ja lento Helsinkiin varattu. Soitettiin taksi ja pian tuli valkoinen Toyota viemään vaimon lentokentälle. Alkoi matka uutta sydäntä hakemaan.
Samaan aikaan kun vaimo on leikkauksessa, alkavat miehellä taas kummalliset kivut vatsassa sydämen alapuolella. Kipu on kiusannut ennenkin ja pallolaajennuksen läpikäynyt mies joutuu soittamaan ambulanssin. Vaikka hätä vaimosta on koko ajan päällimmäisenä, sairaalassa on tutkimusten välillä aikaa muistella mitä on tullut reilun kuudenkymmenen vuoden aikana koettua.
Pienen Joni pojan elämä alkaa kesän kuumimpana päivänä. Synnytyksen käynnistyttyä lähtee äidin nuorempi sisar hakemaan kätilöä. Pahansuopa kätilöpä ei tahdokaan tulla auttamaan nuorta äitiä, tämä kun ei ole aviossa. Kaiken lisäksi norjalainen isä seilaa ties missä päin maailman meriä. Nuori täti juoksee hädissään poliisiasemalle ja vasta virkavallan uhkaus toimittaa uhmakas kätilö käräjille, jos ei suostu lapsenpäästöön saa kätilön lähtemään avuksi. Myöhemmin konstaapeli pyydetään lapsen kummiksi.
Tarinankertoja Joni Skiftsvik kuulee tarinan syntymästään äitinsä hautajaisissa. Tämä ja monta muuta tarinaa Skiftesvikin elämästä ovat päätyneet hänen uusimpaan kirjaansa Valkoinen Toyota vei vaimoni. Suuri osa tarinoista on hauskoja, mutta joukossa on kipeitäkin. Ja se kipeimmistäkin kipein, jossa selviää, mistä tuli nimi esikoisteokselle Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja.
Joni Skiftesvik, J.H. Erkon palkinnon voittaja ja kolminkertainen Finlandia-palkintoehdokas on jälleen kerran kirjoittanut nautittavan lukuelämyksen.

Tervo, Kati: Sukupuu, 2014
Nuori saksalainen Adelheid Schumacher saapuu suomalaisen rakastettunsa Johanneksen kotiin Tampereelle kesällä 1918. Johannes oli joutunut Hämeenlinnan sotasairaalaan eikä elämästä Johanneksen äidin Liisan luona tule helppoa. Tuleva anoppi totesi Adelheidista ”piiaksi plikan kelpuuttaisin, en muuksi.”
Heidi Hukkanen, kirjan kertoja puolestaan muistaa lapsuudestaan 1950-luvun lopulta sairaan leivoksia rakastavan ja vieraalla kielellä rähisevän isoäidin. Aikuinen Heidi alkaa 2000-luvulla selvittää sukunsa kohtaloita. Hän antaa kunkin kertoa omalla äänellään tarinansa. Saksalaiset sukulaiset kohtaavat natsiajan vainot. Suomessa Adelheidin lapset Heikki ja Hanna kärsivät mielenterveysongelmista. Heikki on ollut suomalaisessa SS-pataljoonassa Saksassa ja palaa sodan loputtua mieli murtuneena. Hannakin pohtii itsemurhaa elämäänsä turhautuneena.Kirja loppuu kirjan kertojan sukupuuhun, kirjoittaja on itse sen viimeinen lehvä. Ei liene väärin olettaa, että kyse on kirjailijan omasta sukupuusta. Kati Tervon kieli on tiivistä ja nautittavaa luettavaa. Hieno sukutarina, joka liittää yksityiset kohtalot yleisiin historian tapahtumiin.

 

2013

 

Riikka Ala-Harja: Reikä, 2013
Vaikka Riikka Ala-Harjan Reikä on hänen ensimmäinen novellikokoelmansa,  ei laji ole uusi, sillä hän voitti J. H. Erkon novellikilpailun jo vuonna 1990.
Novelleissa toistuu sama teema, ihmiselämän onttous, jonkinlainen reikä, jokaisen novellin päähenkilön kohtalossa.
Novellissa Tarmo Riikka Ala-Harja lataa mainion, mutta kuitenkin traagisen kuvan 50 vuotta täyttävästä kirjastovirkailijasta. Tarmo laskee tunteja ja minuutteja syntymäpäiväänsä. Odottaa ja suunnittelee juhlaa, johon ei ole kuitenkaan kutsunut ketään.
”Jossakin vaiheessa päivää pidän juhlijoille puheen. Seison ryhdikkäänä samppanjalasi kädessä. Ympärilläni seisovat kirjaston naiset sekä läheisin ystäväni, vanha koulutoverini Jaakko. Suustani tulvii asioita, puhun kaikenlaista koskettavaa ja hauskaa. Liikutun mutta en rupea itkemään, silloin kukaan ei kiusaannu.”
Päivä on pitkä, tunnit kuluvat ja minuutti minuutilta syntymän hetki lähenee. Mutta onko se odotusten mukainen?
Riikka Ala-Harjan teksti on täynnä yllätyksiä ja oivalluksia. Lauseet ovat lyhyitä ja tyyli pitää. Novellit ovat kuin valmiita monologiesityksiä. Visuaalisia ja niin luettavia.

Terttu Autere: Huhtikuun morsian, 2013
Kirja jatkaa tarinaa Autereen kahden aiemman romaanin henkilöistä (Kirjepostia 2008 ja Sininen hatturasia 2011). Autere kuvaa taas yhtä päivää idyllisen pikkukaupungin asukkaiden elämässä. Rehtori Yrjö Martiskaisen Raakel-tytär on astumassa avioon iltapäivällä ja osa kaupungin asukkaista on saanut kutsun häihin. Häät työllistävät heti aamusta alkaen niin kaupungin ainoaa kampaajaa Sylvi Araa kuin myös kemikaalioliikkeen omistajaa Ester Holmia. Eletään 1930-luvun Suomessa, jonka tunnelmia Autere kuvaa kirjassaan elävästi.

Hilary Boyd: Torstaisin puistossa, 2013
Jeanie on kuusikymppinen, mutta itsensä energiseksi tunteva ja työstään pitävä terveysruokakaupan pitäjä. Hänen elämäänsä kuuluu myös aviomies George, tytär ja lapsenlapsi Ellie. Eläkkeellä jo oleva George tahtoisi myydä heidän Lontoon kotinsa ja muuttaa maaseudulle. Jeanie ei haluaisi jättää mielenkiintoista työtään eikä pikku Ellietä, jota hän hoitaa mielellään. Vielä vähemmän hän haluaa muuttaa sen jälkeen, kun tapaa Ellien kanssa leikkipuistossa ollessaan Dylan-pojan ja tämän kiinnostavan isoisän. Torstaisin puistossa on kirjailija Hilary Boydin esikoisromaani. Kirja on elämänmakuinen, haikean-suloinen romaani ihmissuhteista ja kypsästä rakkaudesta. Rakkaus ei katso ikää!

Marianne Cedervall: Tästä talvesta tulee musta, 2013
Mirjam ja hänen ystävänsä Hervor jatkavat seikkailujaan Hervorin kotiseudulla Kuivalihavaarassa Pohjois-Ruotsissa. Marianne Cedervallin edellisen kirjan Ajattelen sinua kuolemaasi saakka –teoksen tapahtumapaikka, Gotlanti, on jäänyt taakse ja naiset haaveilevat rauhallisesta talvesta pohjoisessa. Kuuluisa oopperalaulaja Ralph Sörarve saapuu myös Kuivalihavaaraan katsastamaan perimäänsä vanhaa hotellia. Kun hotellin kellarin puupinosta löytyy pienen, joskus 1950-luvulla kuolleen lapsen luut, niin Hervorin näkijän kykyjä tarvitaan taas. Lisää selvittämättömiä vanhoja asioita paljastuu, kun Ralph saa käsiinsä edesmenneen hotellinomistajan päiväkirjat. Erilaiset juorut ja ennakkoluulot vellovat pienellä paikkakunnalla ja aika näyttää kuinka pieni yhteisö sopeutuu uusiin tulokkaisiin. Tästä talvesta tulee musta on humoristinen ja vähän mystinenkin kirja suvaitsevaisuudesta ja ystävyydestä. Kirja on leppoisa itsenäinen jatko-osa Marianne Cedervallin edelliselle teokselle.

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja, 2013
47-vuotias Jocelyne omistaa pienen käsityöliikkeen ja kirjoittelee joka aamu Kultahyppyset-blogiinsa. Aikuiset lapset ovat muuttaneet omilleen ja Jo elelee tavallista, mutta onnellista elämää miehensä kanssa. Käydessään ystävättäriensä kanssa kahvilla Jo täyttää, ystäviensä mieliksi, kahden euron lottokupongin. ”Minä tiesin, vaikken ollut vielä edes katsonut numeroita, että se olin minä. 18 547 301 euroa ja 28 senttiä. Minä pyörryin. ”Jocelyne lunastaa lottovoittonsa sekkinä Ranskan rahapeliyhtiöstä ja palaa junalla kotiinsa Arrasiin. Kotiin päästyään hän kätkee sekin vanhan kengän sisäpohjallisen alle, eikä kerro voitostaan kenellekään. Jo haluaa pohtia rauhassa, että haluaako hän elämänsä muuttuvan täysin ja mitä kaikkea tämä suuri muutos toisi tullessaan. Jo laatii erilaisia listoja asioista ja tavaroista, joita voisi lottovoitollaan hankkia. Hän tekee arkisia tarvelistoja, mielitekolistoja ja hullujen mielitekojen listoja. Jocelyne harkitsee kuitenkin liian kauan, joku hänen lähellään tekee ratkaisun hänen puolestaan…

Kishwar Desai: Postimyyntilapset, 2013
Postimyyntilapset tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen, kohdunvuokraukseen. Intiassa ilmiötä voidaan kutsua jo sijaissynnyttäjäteollisuudeksi, niin yleistä se siellä on. Kirjan päähenkilö, sosiaalityöntekijä Simran Singh ryhtyy tutkimaan tapausta, jossa intialaiselle sijaissynnyttäjälle syntyy vakavasti sairas lapsi. Pian vauvan brittiläiset vanhemmat kuolevat Intiassa hämärissä olosuhteissa. Samaan aikaan toinen pariskunta Lontoossa on kärsinyt lapsettomuudesta jo pitkään ja matkustaa Intiaan etsimään sijaissynnyttäjää. Delhiläisessä sairaalassa näiden ihmisten kohtalot kietoutuvat yhteen. Paljastuu, että tuottoisan kohdunvuokrausbisneksen takana kytee monenlaisia ongelmia, suurimpana ehkäpä intialaisten sijaissynnyttäjien taloudellinen ahdinko. Postimyyntilapset on intialaissyntyisen Kishwar Desain toinen teos. Esikoisromaani Pimeyden lapset, jossa hän myös kapinoi Intian ahdasta naiskuvaa vastaan, voitti parhaan esikoiskirjan Costa-palkinnon.

Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri, 2013
Irlannissa, karulla Parlan saarella on vuosisatojen ajan kerrottu tarinaa Kalamiehestä, joka asuu meressä, mutta saattaa ottaa ihmisen hahmon yhden kuunkierron ajaksi tuodakseen toivoa ja tenhoa sitä kipeimmin tarvitseville. Kun saaren rantaan huuhtoutuu muistinsa menettänyt mies, saarelaiset ovat ihmeissään. Onko vanha taru muuttunut todeksi?
Mies herättää saarelaisissa monenlaisia tuntoja. Osa pitää häntä huijarina, monelle hän tuo pintaan kauan sitten unohdettuja asioita ja traagisia tapahtumia. Rakkaudeltakaan ei voida välttyä.
Pieni saari, jossa kaikki tuntevat toisensa ja suurin osa asukkaista on toisilleen sukua. Vaikka elämä vaikuttaa pysähtyneeltä, pinnan alla kytee monenlaista. Tummanhopeinen meri kuvaa saarelaisten elämää yhden kuukauden ajan ja kun kuu on kierroksensa tehnyt, rannalta löytyy vain kasa vaatteita, mutta mystinen mies on kadonnut. Meri sylkee tarinoita ja tämä on niistä yksi. Mutta kuten vanhan tarinan Kalamies sanoo ”Toivoa on, toivoa on!”

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 2013
Kirja alkaa, kun luurangan laihaksi riutunut mies makaa sairaalan sängyssä tekemässä kuolemaa. Aidsiin kuolevan miehen ystävä istuu sängyn vierellä lukemassa tälle runoja.
Seuraavaksi hypätään miesten lapsuuteen. Molemmat pojat elävät tahoillaan turvattua, mutta ei mitenkään helppoa lapsuutta. Seksuaalisuus ja varsinkin miesten välinen seksuaalisuus on täysin kielletty puheenaihe. Tukholmassa miehet kohtaavat ja rakkaus syttyy.
Gardellin trilogian ensimmäinen osa Rakkaus kertoo miten vaikeaa seksuaalivähemmistöjen elämä oli 1980-luvun Ruotsissa. Tukholman homot tapasivat anonyymeina puistoissa ja pimeillä kujilla. Sitten puhkesi aids-epidemia. Lehdistö leimasi taudin ”homorutoksi” ja sen kantajat murhaajiksi. Kirja kertoo sairauden aiheuttamasta pelosta, jopa sairaanhoitajat pelkäsivät tartuntaa niin, etteivät uskaltaneet pyyhkiä kuolevien potilaiden kyyneliä paljain käsin.
Trilogian seuraavat osat Sairaus ja Kuolema ovat ilmestyneet jo Ruotsissa ja olleet suuria myyntimenestyksiä. Trilogian pohjalta on tehty myös draamasarja, joka on esitetty myös Suoman televisiossa.

Eija Hetekivi Olsson: Tämä ei ole lasten maa 2013
Miira on työnperässä Ruotsiin muuttaneiden suomalaisvanhempien lapsi 1980-luvun Göteborilaisessa betonilähiössä. Vaikka hän on syntynyt Ruotsissa, on hän ruotsalaisten silmissä aina vain maahanmuuttaja. Tyttö haluaisi ruotsalaisluokalle, mutta vanhempien mielestä on parempi käydä suomiluokkaa ja opiskella ruotsia vain toisena kielenä. Tämä leventää entisestään sosiaaliluokkien välistä kuilua. Miira ei kuitenkaan ole kuin luokan muut tytöt. Hän ei suostu hihittämään vaan hän lyö, potkii, sylkee ja kiroilee. Taskussa kulkee viritetty sytkäri, jolla hän merkkailee rappukäytävät joissa kulkee. Miira on rohkea ja peloton, hänestä ei tule mitään siivoojaa, vaan pääministeri tai aivokirurgi.
Vaikka ympäristö lähiössä on väkivaltainen ja talojen rapuissa makaa sammuneita juoppoja ja nistejä, Miiran koti on turvallinen ja vakaa. Vanhemmat eivät juo, eikä kotona lyödä ketään. Toki vähän hukassa vanhemmat ovat, kuten useimmat suomalaiset kaukana kotoa ja Miira jätetäänkin usein selviytymään yksin tilanteista, joissa vanhempien apu olisi paikallaan.
Tämä ei ole lasten maa on Eija Hetekivi Olssonin omaelämäkerrallinen esikoisteos. Romaani sai Ruotsissa vuoden 2012 Stig Sjödin –kirjallisuuspalkinnon.

Kåre Halldén: Samppanjaruhtinas, 2013
Ruotsalais-espanjalainen Kåre Halldén aloittaa kirjallaan Samppanjaruhtinas uuden Wine Crime –jännityssarjan, jossa yhdistyy viinit, jännitys ja historia. Halldén on paitsi dekkarikir-jailija, niin myös tietokirjailija ja viiniyrittäjä. Kirjailija on asunut useissa eri maissa ja puhuu sujuvasti neljää kieltä.Kirjan päähenkilö on ruotsalainen it-päällikkö Harald Poppe, joka ei tahdo päästä surustaan menetettyään perheensä muutama vuosi aikaisemmin. Kotimaan samppanjamaistajaisillan jälkeen hän omaksi yllätyksekseen ilmoittautuu viinimatkalle Ranskaan. Legendaarisen samppanjafirman opastuksen aikana hän löytää kuuluisan kellarimestarin Anselme Guidotin henkihieverissä. Mutta mitä tarkoittaa Guidotin viimeinen henkäys: ”Isabelle on vaarassa.”Samppanjaruhtinaassa liikutaan kahdella aikatasolla: 1940-luvun alussa toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikakaan ja nykypäivän Ranskassa. Parasta antia onkin historialliset osuudet ja se, että dekkarissa ei ole liikaa verta ja väkivaltaa.

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä, 2013
Raili on pieni tyttö, joka asuu isänsä ja äitinsä kanssa huonetta ja keittiötä Pispalan rinteessä. Talo on mummon, joka pitää alakerrassa kivijalkakauppaa. Leikkikavereinaan Raililla ovat alakerran likat ja naapuripihojen penskat. Pihalla ollaan Taika Jimiä tai mennään pimeällä yhdessä ulkkiin, jossa jokaisella perheellä on oma reikänsä. Kaikki on kohdillaan 50-luvun pispalalaisessa pihapiirissä.
Eräänä päivänä naapuriin muuttaa ihana taiteilija Eedit mustavalkoruudullisissa Lana Turner –housuissaan. Eeditin mukana Pispalaan tulee pieni pala Pariisia.
Pian Eeditin tulon jälkeen alkaa Railin elämä järkkyä. Tyttö ei ymmärrä mistä on kyse, miksi äiti on niin itkuinen ja miksi isä häipyy omille retkilleen. Kun tapahtumat alkavat vyöryä, tukena on onneksi mummo, jonka pehmeään rintaan on turvallista painaa pää.
Pispalan kiviä on raikas kuvaus sodan jälkeisestä Suomesta ja silloin niin vahvana vallinneesta naapuruston yhteisöllisyydestä. Lukija voi tuntea ihollaan kesäisen auringon paahteen Pispalanharjun poluilla tai pakkasen nipistelyn talvisin ulkovessaan juostessa.
Aivan erityisen ihanaa on tamperelainen puheenparsi.
Pispalan kiviä on Kristiina Harjulan esikoisteos.

Tua Harno: Ne jotka jäävät, 2013
Frida on nuori nainen elämänsä risteyskohdassa; mies tahtoo lasta mutta Frida ei tiedä onko hän itse vielä valmis. Epävarmuutensa kanssa kamppaillessaan Frida ryhtyy selvittämään mitä hänen isälleen tapahtui. Isä oli Leonard Cohenin näköinen mies, joka soitti kahdelle tyttärelleen tämän levyjä ja käski kuuntelemaan sanoituksia tarkkaan. Sitten tapahtui jotakin; isä katosi, ensin oman mielensä pimentoihin ja lopulta kokonaan. Cohenin tekstien kautta Frida ryhtyy kerimään auki isänsä arvoitusta. Isänsä kautta hän päätyy tarkastelemaan isoisänsä elämää. Sotien jälkeen isoisä jätti vaimonsa ja kaksi lastaan, kiersi maailmaa ja jätti jälkeensä perheiden raunioita. Seuraukset kantautuvat aina näihin päiviin saakka.
Fridassa on suvun miesten rauhattomuutta. Päättääkö lähteä vai jäädä? Onko onni perheessä ja läheisyydessä, vai yksinäisyydessä ja vapaudessa?
Ne jotka jäävät on 29-vuotiaan Tua Harnon esikoisteos.

Antti Heikkinen: Pihkatappi, 2013
Alun kolmatta kymmentä käyvä Taskisen Jussi seikkailee YouTubessa ja onnistuu löytämään sieltä Kekkosen hautajaiset. Tämä ensimmäinen muisto lapsuudesta, kun hautajaisia katsottiin isän kanssa keinutuolissa tuo nenään lehmänpaskan ja AIV-rehun katkun seassa moottorisahan bensaa ja traktorin polttoainetta. Nuoressa miehessä herää palava halu kirjoittaa omista juuristaan ja niiden katkeamisesta. Oman tarinansa oheen hän kirjoittaa sukusaagan neljästä miespolvesta ja menneisyyden risteistä.
Pihkatappi kuvaa nuoren savolaispojan kasvukipuja, maaseudun arkea ja vanhempien sukupolvien sotamuistoja. Kirja on täynnä huumoria, osin melko räävitöntä.
Vaikka äidittömän pojan palo maalta kaupunkiin on kova, lopussa palataan taas juurille. Mutta silloin ei kuulu navetasta lehmien ammunta vaan karaokelaulu.

Kati Hiekkapelto: Kolibri, 2013
Anna Fekete on juuri valmistunut rikostutkija ja saanut viran pohjoissuomalaisesta kaupungista. Alku työpaikalla ei lupaa hyvää, työpariksi sattuu viinaanmenevä ja rasistinen Esko. Anna on lapsena paennut perheensä kanssa Jugoslavian hajoamissotaa ja joutuukin taustansa takia työkaverinsa hampaisiin. Heti ensimmäisenä työpäivänä tapahtuu raaka murha ja veriteot seuraavat toisiaan. Vaikka murhia tutkitaan ja käännellään miten päin tahansa, tutkijat eivät meinaa saada langan päästä kiinni. Päänvaivaa aiheuttaa myös kurdityttö Dijar, joka on soittanut hätänumeroon ja pyytänyt apua, mutta kuulusteluissa pyörtänyt puheensa. Kunniaväkivallan uhka tuntuu leijuvan Dijarin yllä. Kun murhat lopulta ratkeavat, yllätys on melkoinen. Myös Dijarin kohtalo hämmentää lukijaa odottamattomaan loppuun asti.
Kolibri on Kati Hiekkapellon esikoisromaani. Kirjailija on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbian unkarilaisalueella, mikä näkyy asiantuntemuksena näissä kysymyksissä. Teos avaa uuden raikkaan dekkarisarjan ja Hiekkapelto on tervetullut lisä suomalaisten naisdekkaristien joukkoon.

Pekka Hiltunen: Iso, 2013
Aikaisemmin kaksi dekkaria kirjoittanut Pekka Hiltunen menee Isossa hienosti lihavan naisen nahkoihin.
Päähenkilö Anni Kantto on 37-vuotias, 168 senttiä pitkä ja hän painaa 138 kiloa. Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ei työtä eikä parisuhdetta. Viimeisestä työpaikastaan kahvilasta Anni joutuu lähtemään koeajan jälkeen, koska kahvilanpitäjän mielestä hänen työotteensa ei täytä yrityksen odotuksia. 138 kiloa – väärä työote!
Kun kaikkialla julistetaan sotaa lihavuutta vastaan, Annin mitta täyttyy. Nyt on ison ihmisen aika kasvaa kokonsa mittaiseksi. ”Minä olen Anni Kantto. Olen toisineläjä, ihminen jollaista ette ole aiemmin kohdanneet. Minä olen lihava ihminen, joka ei aio pudottaa painoaan väkisin. Voin pudottaa painoani jos itse tahdon, mutta hyväksyn tämän painon tai enemmänkin. Monen mielestä minussa on liikaa. Itse ajattelen, että olen iso.”

Tanja Kaarlela: Saara, 2013
Anna on synnyttänyt pienen mustapäisen tyttären ja tiuskaisee piialleen Iidalle: ”Lyö se kivijalkaan!” Näin alkaa Saaran elämä 1900-luvun alussa Pohjanmaalla. Laestadiolainen usko vaikuttaa pienessä kylässä vahvasti ja mieleltään ailahteleva Kivimäen emäntä Anna hakee siitä lohtua elämäänsä. Välillä Anna sulkeutuu kamariinsa potemaan mielensä heikkoutta ja joutuu joksikin aikaa mielisairaalaan.
Tummahiuksinen Saara on monilukuisen lapsikatraan esikoinen ja aina ankaran äitinsä hampaissa. Ilman talon piikaa Iidaa perheen elämä olisi mahdotonta. Lohtua Saaran elämään tuo omassa kamarissaan asustava Aukusti-setä, joka 11 vuotta maailmalla kuljettuaan on palannut veljensä pitämään kotitaloon. Ilman äidinrakkautta jäänyt Saara suuntaa hellyytensä Iidan, Aukustin ja pikkusisarusten lisäksi perheen karjaan. Kovaan työntekoon tottunut tyttö vuodattaa huolensa lehmä kylkeen lypsyjakkaralla.
Kun Iida sairastuu ja kuolee, Saaran elämä on pelkkää raatamista. Lisäksi Aukustin menneisyydestä alkaa paljastua epäilyttäviä asioita ja hänkin joutuu lähtemään. Saara alkaa kapinoida äitiään ja koko ahdistavaa kylää vastaan ja karkaa kotoaan useita kertoa. Lopulta myös Saaran mieli hajoaa.
Tanja Kaarlelan esikoisromaani Saara kuvaa ihmisten elämää pienessä maalaiskylässä 1920-1950-lukujen Pohjanmaalla. Elämää määrittävät ankara työnteko ja vieläkin ankarampi laestadiolainen usko. Saara on kertomus rakkaudettomuudesta ja sen tuhoisista seurauksista.

Auli Leskinen: Petojen aika, 2013
Neljä vuosikymmentä sitten syyskuussa 1973 Chilen vallankaappaus repii sukulaisia toisistaan ja suistaa ystäviä vihollisleireihin. Nuoren Cristinan veli päätyy pakolaiseksi. Veljensä kavaltaman isän kohtalo on vielä pahempi. Perhe hajoaa, kun teini-ikäiset lapset eivät hyväksy uutta isäpuolta. Cristina karkotetaan rajujen keskitysleirikokemusten jälkeen Tulimaahan. Toipuessaan petoksen, valheen ja väkivallan traumasta hän alkaa kirjoittaa kirjaa salaperäiselle nuoruuden rakastetulleen Michelille. Omista ja muiden kertomuksista koostuva Petojen aika -romaani auttaa häntä eheytymään, mutta ehjää totuutta hän ei historiasta löydä. Rohkean sotilaan Michelin tarina perustuu historiaan, mutta romaani on fiktiota.Auli Leskisen erinomaiset arvostelut saanut romaani Petojen aika ilmestyi syksyllä 2013 ja se oli ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnoksi.Auli Leskinen on asunut Chilessä toistakymmentä vuotta ja väitellyt tohtoriksi Chilen sotilasdiktatuurin aikaisesta proosasta. Hän on toiminut tutkijana Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä Yleisradion toimittajana ja Latinalaisen Amerikan kirjeenvaihtajana. Nykyisin hän työskentelee Suomi Madrid-instituutin johtajana.

Sari Luhtanen: Murusia, 2013
Murusia on kepeä ja hyväntuulinen chik lit –tarina. Kertojaääni vaihtelee kirjassa, kertoen tarinaa eri henkilöiden näkökulmasta. Tarinassa on pääosassa ystävykset Emmi ja Lili. Emmi on aina jäänyt räiskyvämmän Lilin varjoon. Emmin silmissä Lilillä on kaikkea mitä toivoa saattaa; naiselliset muodot, ihana mies Mikki, omakotitalo ja lapset. Emmin elämä on koostunut lähinnä muiden rippeistä. Hän ei ole huomannut vaatia itselleen huomiota, oikeaa rakkautta tai edes tasavertaisempaa ystävyyttä.Jos moni asia onkin ystävysten elämässä erilailla, yksi yhteinen asia ja intohimo heillä on: ruoanlaitto. Ystävykset suunnittelevat pikkutarkasti upeita ruokakutsuja, hienoja ruokalajeja ja maistuvia annoksia. Yllättäen juuri ruoanlaittotaito vie kotitalousopettaja Emmin paljon pidemmälle elämässään kuin hän olisi voinut kuvitellakaan. Kokkauksen ohella Emmi tulee putsanneeksi pöytää vanhoista tavoista ja tottumuksistaan. Myös ihmissuhteita punnitaan uudelleen. Miten käy Emmin, kun edessä on oma soppa, jota käy hämmentämässä liian moni kokki…? Tarinaan on sekoitettu sopivasti huumoria, rakkautta, jännitteitä ja makeaa siirappia, jolloin on saatu kevyt, kaloriton lukunautinto.

Grace McCleen: Ihana maa, 2013
Judith on kymmenvuotias äiditön pikkutyttö. Elämä isän kanssa kahdestaan ei aina ole helppoa. Isä on syvästi uskonnollinen ja päivittäiset Raamatun lukutuokiot muodostavat kaksikon läheisimmät yhteiset hetket. Vapaapäivinä he kiertävät muiden seurakuntalaisten kanssa naapurustossa saarnaamassa Jumalasta ja Harmageddonista ja yrittävät käännyttää lisää väkeä joukkoonsa. Koulun käynti olisi mukavaa ilman Neil-nimistä poikaa. Neil on ottanut Judithin silmätikukseen ja kiusankohteekseen. Hänen päälleen heitetään räkää, hänen päänsä uhataan hukuttaa vessanpyttyyn ja hänen uskontoaan pilkataan. Judith on askarrellut omaan huoneeseensa pienoismaailman, jota hän kutsuu Ihanaksi maaksi. Ihana maa on pakopaikka, jossa tyttö uppoutuu mielikuvitusleikkeihinsä ja pakenee ankeaa todellisuuttaan. Leikeissään Judith juttelee Jumalalle ja alkaa kuulla tämän äänen. Hän alkaa uskoa pystyvänsä toteuttamaan ihmeitä. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seuraukset ovat jopa vaarallisia. Ihana maa on brittiläisen Grace McCleen omaeläkerrallinen esikoisromaani, jolla hän voitti vuoden parhaan esikoisromaanin palkinnon.

Niina Miettinen: Israel-tyttö, 2013
Israel-tyttö on tasapainoinen ja herkkä esikoisromaani. Niina Miettinen kuvaa hallitusti perheen ja suvun elämää 60-luvulta kirja nykyhetkeen. Ihmissuhteiden vaikeus, pinnan alla liikkuvat tunteet ja salaisuudet paljastuvat kerroksittain. Vuosikymmenten vaikeneminen purkautuu toiviomatkaan ja puhdistumiseen. Katariinan mies Juhani kirjoittaa vajassa kirjeitä tuonpuoleiseen, kun tytär Ilonakaan ei hyväksy uutta puolisoa, Katariinaa. Tyttärentytär Kaisa taas rakastaa pappaa ja varsinkin Katariinaa, jonka kanssa jakaa salaisuuden herätyskokouksista ja tulevasta matkasta Israeliin. Heräävä seksuaalisuus saa raamatullisia ilmaisuja Kaisan varttuessa. Tarina avautuu monen henkilön näkökulmasta, mutta Kaisa ja Katariina nousevat keskiöön.  Kaisa on Katariinan Israel-tyttö, tyttö jota hän on koko ikänsä kaivannut. Elämän ilot ja surut sekoittuvat mukavalta maistuvaksi lukukokemukseksi. Niina Miettinen on käsikirjoittaja ja kustannustoimittaja, joka tekee dramaturgian opintoja Teatterikorkeakoulussa. Varma tyyli ja asioiden jäsentely tekevät monitasoisesta esikoisromaanista nautittavaa luettavaa. Eläytyminen kirjan henkilöihin on lukijalle helppoa. Voi vain toivoa, että kaikki unelmat toteutuisivat ja luvattu maa löytyisi ainakin jokaisen sisimmässä.

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi, 2013
Aion tehdä sinut onnelliseksi on herkullinen nostalgiamatka katkeransuloiselle 1960-luvulle. Romaani sijoittuu vastavalmistuneeseen kerrostaloon Trondheimissa ja siinä kuvataan talon A-rapun asukkaita.  Kaikki talon naiset ovat kotirouvia, joten kotitöillä, etenkin siivoamisella on merkittävä rooli. Jopa niin merkittävä, että rappukäytävän siivouksestakin saadaan aikaan riita, alakerran rouva kun on mennyt pyyhkimään yläkerran portaita vaikka se ei hänelle kuulukaan.
Yhteinen vihollinen kaikilla muilla naisilla kuitenkin on, ylimmän kerroksen Peggy-Anita, hempukka joka siivoaa perjantaisin alasti ja ostaa arkenakin valmista leipää. Elämä on niukkaa ja yksinkertaista tässä tavallisten työläisten talossa. Ruoka ja vaatteet tehdään itse, kaikessa säästetään. Pölynimuri- ja tietosanakirjakauppiaat kiertävät ajan tavan mukaan ovelta ovelle ja kalliimmat tavarat ostetaan osamaksulla. TV on jo muutamassa asunnossa ja se syytää uutisia Vietnamin sodasta. Vaikka elämä ei olekaan niin auvoista, on se parempaa kuin edellisellä sukupolvella. Toki talosta löytyy surullisiakin ihmiskohtaloita, kuten jokaisesta kerrostalosta kaikkina aikoina.
Anne B. Ragde kuvaa kotitakkien ja kestävien kampausten arkea niin osuvasti, että nykynaista naurattaa – tai hirvittää. Kirjan nimen merkitys paljastuu aivan viimeisellä sivulla eikä se ole sitä mitä alussa luulisi.
Berliininpoppelit -trilogian kirjoittaja Anne B. Ragde on kirjoittanut taas hersyvän hauskan romaanin ja mainion ajankuvan.

Pauliina Salminen: Miehittäjän morsiamet, 2013
Syksyllä 1941 alkoi Suomen historiassa ainutlaatuinen ajanjakso, joka kesti noin kolme vuotta: Suomi oli miehittäjävaltio. Itä-Karjalassa suomalaiset sotilaat tutustuivat alueelle jääneisiin naisiin, ihastuivat ja rakastuivat. Suurin osa suhteista oli vapaaehtoisia ja johti seurusteluun tai peräti avioliittoon, mutta myös raiskauksia ja hyväksikäyttöä ilmeni. Suomalaismiesten jäljiltä alueelle jäi noin 500 aviotonta lasta.
Miehittäjän morsiamet kertoo suomalaismiesten ja karjalaisnaisten salatuista suhteista. Osa tarinoista on onnellisia, pariskunta menee naimisiin ja perhe pääsee muuttamaan Suomeen. Paljon on kuitenkin niitäkin tarinoita, joissa sotilas kieltää suhteen ja nainen jää lapsen kanssa vaikeissa olosuhteissa yksin. Miehittäjien vetäydyttyä naiset joutuivat omiensa tuomitsemiksi ja häpäisemiksi.
Sadat suomalaisveteraanit ovat vieneet tiedon salatuista lapsistaan ja sota-ajan rakkauksistaan mukanaan hautaan. Itä-Karjalassa alkunsa saaneilla lapsilla on Suomessa sisaruksia, mutta sukulaiset eivät tunne toisiaan, vaikka maantieteellistä välimatkaa on vain muutamia satoja kilometrejä.
Toimittaja Pauliina Salminen on selvittänyt mitä suomalaissotilaiden morsiamille ja lapsille tapahtui, kun suomalaiset joutuivat perääntymään.

Snellman, Anja: Pääoma, 2013
Mikä on perheeni? Kuka oli sisareni ja miksi minusta tuli tällainen? Näihin kysymyksiin Anja Snellmanin etsii vastauksia Pääoma  -kirjassaan. Se on 67-vuotiaana kuolleen vammaisen isosiskon Marun tarina, mutta samalla kirja avaa myös suljettuja portteja koko perheen tarinaan. Maru syntyi jatkosodan aikana venäläisten pommikoneiden ujeltaessa Viipurin taivaalla ja äiti vauvoineen evakuoidaan viimeisten joukossa junaan pois sodan jaloista. Marulla todettiin kitalakihalkio, puhe tuotti vaikeuksia ja lisänä paha nivelreuma. Hän ei koskaan elänyt tavallista lapsen, tytön tai naisen elämää, mutta kävi töissä reikäkortin lävistäjänä. Häntä kiusattiin, hänelle huudeltiin ja myös Anu-sisar nuorena häpesi ja inhosi häntä. Aikuisiässä Anu alkaa ymmärtää Marua paremmin ja tukee monin tavoin sisartaan toimien omaishoitajanakin viimeiset vuodet. Hän perehtyy jopa geenitutkimukseen saadakseen selville miksi joku perheessä saa vamman ja joku toinen ei. Onko kaikki sattumaa? Yhtä hyvin hän itse olisi voinut syntyä vammaisena. Entä kolmas sisar, jonka syntymän ja kuoleman Anu sai selville vasta äidin kuoleman jälkeen?
Pääoma jatkaa Kaurasen perheen historiaa, joka alkoi jo Sonja O. kävi täällä –kirjassa ja jatkui äidin tarinana Ihon ajassa. Ei olisi ihme, jos tarina jatkuisi yhä kolmannen sisaren tarinana. Kirja kieli on runollista ja rinnalla kulkevat tarinat ja vertaukset. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin kiitollisuuden tunne, ehkä Maru opetti jotain ainutlaatuista – ihmisyyttä.
Katsokaapa kansien valokuvia – riihimäkeläiset tunnistavat tutun aseman. Maru oli täällä.

M. L. Stedman: Valo valtameren yllä,
2013
Ensimmäisestä maailmansodasta kotiutunut, sodan henkisesti rampauttama Tom palaa kotimaahansa Australiaan. Hän hakeutuu majakanvartijaksi maan lounaiskolkkaan pienelle Janus Rockin saarelle. Työ on yksinäistä kahden valtameren yhtymäkohdassa kaukana mantereesta. Elämä alkaa näyttää valoisalta, kun Tom lomallaan satamakaupungissa tapaa Isabelin. Pian nuoripari on naimisissa ja muuttaa yhdessä Tomin asemapaikkaan autiolle saarelle.
Onnesta puuttuu vain vauva. Isabel huomaa kuitenkin varsin pian olevansa raskaana, mutta odotus päättyy keskenmenoon. Kuten toinenkin, ja kolmas.
Raju myrsky heittää saaren rantaan veneen, josta löytyy kuollut mies ja naisten villatakkiin kiedottu, elossa oleva tyttövauva. Tom ja Isabel pelastavat pienokaisen ja muutaman päivän häntä hoivattuaan eivät voikaan luopua lapsesta.  He vaikenevat haaksirikosta ja väittävät vauvaa omakseen. Parin vuoden kuluttua kuitenkin selviää, että tytön oikea äiti onkin elossa. Alkaa taistelu lapsesta, sydäntä särkevä tarina jossa ei ole voittajia.

Viveca Sten: Sisäpiirissä, 2013
Gotland Runt –kilpapurjehduksen lähtölaukaus kajahtaa ja samalla hetkellä ammutaan kisassa mukana oleva menestynyt juristi Oscar Juliander. Rikostarkastaja Thomas Andreasson ja hänen lapsuudenystävänsä, lakimies Nora Linde ryhtyvät selvittämään tapausta. Oscar Juliander osoittautuu ylimieliseksi, häikäilemättömäksi ja rikkaaksi mieheksi. Paljastuu myös, että hänellä on ollut lukuisia rakastajattaria, jotka jäivät kaipaamaan runsaskätistä Oscaria. Viikot kuluvat kunnes toinenkin Kuninkaallisen purjehdusseuran jäsen löydetään ammuttuna talonsa ulkopuolelta. Viceca Sten on uusi lisä ruotsalaisten naisdekkarikirjailijoiden joukkoon. Sisäpiirissä on toinen osa hänen Tukholman ulkosaaristoon sijoittuvaa Sandhamn-sarjaansa. Stenin rikoskirjoissa ei mässäillä verisillä murhilla vaan ihmis- ja perhesuhteilla on niissä tärkeä osa. Stenin suosituista dekkareista on tehty myös tv-sarja Morden i Sandham.

Philip Teir: Talvisota, 2013
Romaani kuvaa satiirisesti suomenruotsalaista porvaristoa, yhden kulissiavioliiton talvisotaa ja ympäröivän maailman pinnallisuutta. ”Lasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja Katriinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli vielä monta”. Jo ensimmäinen lause antaa suuntaa, herättää mielenkiinnon ja nappaa mukaansa sujuvasti ja osuvasti kuvatulle matkalle hyvin menestyvän perheen elämään ja sattumuksiin.Max on pian 60-vuotias sosiologian professori, kuuluisakin. Menestyvä ja kaunis vaimo Katriina miettii innolla suuria juhlia. Tyttäristä Helen on vakaa opettaja ja kahden lapsen äiti, Eva taas hakee suuntaa ja lentää taideopintoihin Lontooseen. Elämä on ollut pitkään selkeää työtä, seurustelua ja juhlia ystävien kanssa, matkustelua, harrastuksia ja perhe-elämää. Jokin sysäys ilmeisesti aina tarvitaan avaamaan silmiä ja käynnistämään prosesseja, joita ei tiedä edes tarvitsevansa. Niin käy nytkin ja hups, kaikki on kohta aivan nurin päin.
Philip Teir on Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö, joka kirjoittaa itse mm. kirjallisuus-, musiikki- ja televisiokritiikkiä. Hän on toimittanut useita kirjallisuusantologioita ja kirjoittaa myös ruotsalaiseen sanomalehti Expresseniin. Teirin esikoisteos, runokokoelma Någonting ur hennes mun faller i min mun, ilmestyi 2007. Novellikokoelma Donner-ryhmä (2011) sai arvostusta ja siinä yhdistyivät myös samat teemat, urbaani arki ja absurdit sävyt.

Antti Tuomainen : Synkkä niin kuin sydämeni, 2013
13-vuotiaan Aleksin äiti on kadonnut vuonna 1993. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän alkaa määrätietoisesti selvittää äitinsä kohtaloa. Hän hakeutuu äitinsä silloisen työnantajan, sijoitusyhtiön omistavan varakkaan Henrik Saarisen kartanoon talonmieheksi. Aleksi uskoo Henrik Saarisen olevan äitinsä kohtalon takana ja aikoo saattaa tämän vastuuseen teoistaan. Myös 2003 tapahtunut selvittämätön nuoren naisen katoaminen näyttää liittyvän Aleksin äidin tapaukseen.Kartanon tunnelma on outo: Henrik Saarinen puheet ovat omituisia, autonkuljettajan uhkaava käytös ja taloudenhoitajan ylirauhallisuus. Entä Saarisen tytär Amanda, jonka pauloihin Aleksi lankeaa? Onko hänkin sotkeutunut johonkin? Myös äidin katoamista tutkiva ex-poliisi selvittää yhä tapausta. Aleksi joutuu hengenvaaraan useita kertoja ja kirjan lopun tapahtumat tuovat mieleen klassisen rikoselokuvan. Kuin enteenä Aleksin äidin lempielokuva oli Hitchcockin Vertigo –punainen kyynel ja elokuvaverenpunainen oli hänen huulipunansakin viimeisenä iltana ennen katoamista.Antti Tuomainen on todennut kirjan rakenteen olevan hänelle tärkeä ja tässä kirjassa takaumat ja nykyaika muodostavat johdonmukaisen helppolukuisen rakenteen. Synkkään tarinaan tuovat valoa lähes runolliset kuvaukset syyskuisesta luonnosta. Synkkä niin kuin sydämeni on Antti Tuomaisen neljäs kirja ja edellisten menestyskirjojen tavoin myös tämän menestys on taattua.

Antti Tuuri: Bosbor express : kertomus matkasta,
2013
Uusimmassa matkakirjassaan Antti Tuuri matkustaa junalla läpi Euroopan, kirjallisuusfesti-vaaleille Turkkiin. Tuuri ei välitä enää lentokonematkustamisesta, hankalista turvatarkastuksista ja nopeista paikanvaihdoksista, vaan hän arvostaa matkustamisen tunnelmaa, joka kiihottaa kaikkia aisteja ja synnyttää mielikuvia ja havaintoja.
”Aamu alkoi vaaleta. Ajettiin läpi Serbian pienten kylien, kanat kävelivät kylien kujilla. Sitten juna pysähtyi pienelle asemalle, ikkunasta näin vain hylätyn, matalan kivirakennuksen ja sen sivulta lähtevän ruohottuneen kadun, jonka päällyste oli pahoin halkeillut.” Matkan kohden on Turkissa mutta kirjan pääosaan nousee legendaarinen juna Bosbor Express, Belgradista Istanbuliin. Tuossa samaisessa junassa Agatha Christien legendaarinen Poirot ratkaisee myös Idän pikajunan arvoitusta. Pikajunasta voi puhua vain nimessä sillä eteneminen on verkkaista ja juna pysähtelee pikkuasemillakin ja odottelee sivuraiteilla nopeampien menijöiden ohitusta. Tuuri ehtii tutustua kanssamatkaajiin, lueskella ja miettiä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Oma hauska juttunsa ovat avuliaat vaunupalvelijat, joita Tuuri kutsuu heidän lempilauseensa mukaisesti No Problem –nimellä. Istanbulissa Tuuri saa viehättäväksi oppaakseen kääntäjänsä Tulan Yanardagin. Itse kirjailijakokous on melkoista pönötystä ja kielten sekamelskaa, mutta vapaa-ajallaan Tuurilla on aika tutustua ympäristöön, kulttuuriin ja elämäntapaan. Tuurin eleetön, pohdiskeleva kertomatyyli pitää lukijan otteessaan aina Vuosaaren satamaan asti. Laivan tultua satamaan minulla oli hyvin aikaa odottaa, että autottomat matkustajat vietäisiin satamaterminaaliin. Odottaessani laskin, että olin ollut matkalla kaksikymmentäkolme päivää; ja olin hengissä.

Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa, 2013
”Laadukas hyvänmielen chick-lit-tarina” kuvaa Veera Vaahtera (kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego) uutta tyyliään ja osuukin naulan kantaan. Hän onnistuu luomaan uskottavaa komediaa hauskasti ja viihdyttävästi. Juoni ei ole aivan hulluinta chick-littiä vaan antaa ajatuksille ja tapahtumille tilaa kypsyä juuri oikein maustein Jane Austenin ja Hilja Valtosen hengessä. Ilahduttavaa lukea hyvin kirjoitettua viihderomaania. Pihla on kolmekymppinen kaupunkilainen, akateeminenkin. Hän päättää matkustaa Tornionjokilaaksoon, lapsuutensa rakkaaseen mummolaan selvittämään solmujaan.
”Mummola oli aina ollut turvapaikka…Olin tehnyt päätöksen edellisiltana, pakannut laukun ja lähtenyt matkaan aamuvarhaisella…Toivoin, että ilman mummiakin se antaisi minulle nyt mitä tarvitsin: rauhaa, lepoa ja vaaramaiseman avaruutta…”Mutkia on matkassa, mutta pohjoinen antaa myös mukavia yllätyksiä, rakkautta, yhteisöllisyyttä ja syntymän ihmeen. Kasvua tapahtuu muuallakin kuin kasvimaalla, sitä kuitenkaan väheksymättä. Kivaa ja kepeää lukemista kesäiltaan!

Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa,
2013
Yötä ei voi vastustaa kirjassa Delphine de Vigan kertoo äitinsä perheen tarinan ja pätkiä omasta lapsuudestaan sekä Lucile-äitinsä viimeiset vaiheet. Kirjan kannessa nuori, poikkeuksellisen kaunis Lucile-äiti polttelee mustassa poolopuserossaan tupakkaa perheen pöydän ääressä. Lapsena Lucile kävi muoti- ja mainoskuvauksissa ja tienasi näin tarpeellista lisätienastia yhdeksänlapsiselle perheelleen. Omien lasten lisäksi lapsirakas äiti Liane halusi pelastaa kaltoin kohdellun Jean-Marcin ja näin pojasta tulee perheen yhdeksäs lapsi. Delphine de Vigan on haastatellut äitinsä sisaruksia, katsellut vanhoja kaitafilmejä, lukenut äitinsä kirjeitä ja omia päiväkirjojaan kertoakseen äitinsä tarinan. Kirja kuvailee perheen elämää Pariisissa ja heidän kesäasunnollaan 1940-luvulta tähän päivään ja äidin kuolemaan asti. Kirja päättyy sanoihin: ”Lucile kuoli 61-vuotiaana ennen kuin hänestä tuli vanha rouva. Lucile kuoli niin kuin oli toivonutkin: elävänä. Nyt pystyn jo ihailemaan hänen rohkeuttaan. ”Yötä ei voi vastustaa on rankka kuvaus erikoisesta perheestä, jossa suljettiin silmät totuuden edessä. Teokselle myönnettiin Ranskassa lukuisia palkintoja ja se herätti ilmestyessään runsaasti keskustelua.

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla, 2013
Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla vilisee noin kolmikymppisiä henkilöitä, joiden arkeen sukeltaminen melkein hirvittää neli-viisikymppistä kirjastontätiä. Tätäkö on menestyvien sinkkujen ja nuorten perheiden elämä!
Stand up komiikalla itsensä elättävä opiskelija Linda herää 10.45 kahden tunnin torkkujen jälkeen darrassa, ottaa vaatteet likapyykkikorista ja on lähtevinään yliopistolle, mutta palaakin takaisin sänkyyn eteisestä.
Nuori koti-äiti Silja uhrautuu kotona kahden pienen lapsen kanssa. Aviomies valloittaa maailmaa pelialan start up  -yrityksensä menestyvänä toimitusjohtajana ja on aina poissa kotoa. Tosin Silja vie leikki-ikäisensä päiväkotiin saamaan virikkeitä ja viettää päivät kotona vauvan kanssa. Saahan vauvan päiväunien aikaan mukavasti omaa aikaa. Itselleen hän hakee virikkeitä kirjoittajakurssilta ja päätyy suoltamaan sekavia tarinoita sivupersoonastaan Gwendolynistä.  Kurssin vetäjänä toimii äidinkielenopettaja Ville, joka puolestaan pohtii maailmantuhoa. Lisäksi kirjan henkilöihin kuuluu kuusikymppinen juorutoimittaja Leila, joka on löytänyt internetin.
Kaikkien näiden henkilöiden elämät kietoutuvat toisiinsa ja käynnistävät railakkaan tapahtumien ketjun.
Maija Vilkkumaan esikoinen on ihan lukemisen arvoinen, tosin henkilöitä on ehkä liikaa eikä heidän törmäilynsä muodosta kovin ehyttä tarinaa.

 

2012

Ahern, Cecelia: Tapaaminen Elämän kanssa, 2012
Kirjan päähenkilön Lucyn elämä on sekaisin, poikaystävä jätti ja sen myötä meni asunto, lisäksi työpaikasta tuli potkut ja perhesuhteet ovat rempallaan… Pieni, omaksi parhaaksi ja harmittomaksi tarkoitettu valhe pakottaa Lucyn pian valehtelemaan lisää ja lisää. Kuin huomaamattaan hänen tulee kaunisteltua totuutta useammin kuin on tarkoitus. Sitten Elämä ottaa yhteyttä ja haluaa tavata. Vastustellen Lucy suostuu tapaamaan tuo kummallisen tuntuisen ja sinnikkään miehen, joka esittelee itsensä hänen Elämäkseen.
Elämä haluaa hieman ravistella Lucya ja auttaa häntä näkemään elämänsä totuuden kautta. Aina kun Lucy valehtelee, Elämä kertoo hänestä jonkun totuuden. Mitä lopulta tapahtuu, kun Elämä ottaa ohjat käsiinsä? Kirja on hauska ja raikas kertomus siitä, miten pienestä asiat voivat saada väärän suunnan, ja toisaalta miten helpolla ne saadaan taas kuntoon, kun vain itsestä löytyy uskallus kohdata ne vaikeimmat, totuus ja itsensä.

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu, 2012
Normandiassa vuosina 2004-2011 asunut kirjailija ja dramaturgi Riikka Ala-Harja on kirjoittanut puhuttelevan, lakonisen selviytymistarinan.Normandian maihinnousu rinnastuu kuin itsestään miehen isoäidin kohtaloon sekä Julien ja Henrin rankkaan erokriisiin. Miten yllättäen voi kaatua kumoon ja suistua totutusta arjesta. Nykyaikaan sijoittuvan vahvan romaanin tapahtumapaikka on pieni kylä Normandian Ornejoella.Julie on jättänyt kesken väitöskirjansa ja ryhtynyt maihinnousuoppaaksi Emman synnyttyä. Kahdeksan onnellista vuotta vaihtuvat kaaokseen. Toimittajamiehellä Henrillä on toinen nainen ja lapsi onkin pian ainoa mikä sitoo. Kun he kuulevat, että tyttären mustelmat johtuvat leukemiasta, hajoaa koko perheen maailma. Julie kulkee varovaisin askelin eteenpäin. Hän löytää uuden asunnon, viha vaihtuu hiljaisuudeksi ja parantuminen alkaa. Koskettavasti ja aidosti kuvattu kärsimys saa lohdullisen lopun.”Saavumme kodin pihaan. Polkupyörät nojaavat seinää vasten.
Olemme niin kaukana rannasta, ettei tuuli enää tunnu. Minä etenen, en pysy paikoillani vaan menen eteenpäin.”

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina, 2012
Ruotsalainen jännityskirjailija Karin Alvtegen on saanut paljon kansainvälistä menestystä isotätinsä Astrid Lindgrenin tavoin. Psykologiset dekkarit ovat valloittaneet lukijat ja ne on palkittu lukuisilla kirjallisuuspalkinnoilla.Todennäköinen tarina on uusi aluevaltaus, ihmissuhderomaani, jonka kiemuroista
muodostuu koukuttava kertomus. Liikemies Anders on myynyt voittoisan yrityksensä, mutta huomaakin pian olevansa syrjässä kaikesta. Helena on muuttanut miehensä ja tyttärensä kanssa maalle ja perustanut hotellin lapsuutensa kesäidylliin. Elämä ei kuitenkaan suju kummankaan kohdalla suunnitelmien mukaan.
Kirjailija kutoo rakkaudesta, ennakkoluuloista, yksinäisyydestä, lapsen tuskasta, hylätyksi tulemisesta ja heittäytymisestä monikerroksisen tarinan, jota ei voi jättää kesken.”Avioero vaati uutta muodonmuutosta. Hän oli autiossa siirtymätilassa. Tällä kertaa hän oli yksin. Ei ollut ympäristöä, jonka mukaan hän voisi muotoutua, ei ketään joka pystyisi antamaan hänelle yhden johtolangan.
Mutta kuinka monta kertaa ihminen jaksaisi muuttua?
Sitten hän nukahti sydänjuuriaan myöten väsyneenä.”

Akhtar, Ayad: Appelsiininkuorten katu, 2012
Kymmenvuotias Hayat elää tavallisen amerikkalaispojan arkea pakistanilaistaustaisten vanhempiensa kanssa. Isä on hyvin vapaamielinen, äiti pyrkii edes jotenkin noudattamaan perinteitä ja olemaan yhteydessä pakistanilaisyhteisöön.
Eräänä päivänä äidin paras ystävä Mina joutuu vaikeuksiin kotimaassaan Pakistanissa. Hän eroaa järjestetystä avioliitostaan ja onnistuu pakenemaan pienen poikansa kanssa Yhdysvaltoihin. He muuttavat Hayatin kotiin.
Hayatin koko elämä muuttuu. Hän rakastuu koko pienen pojan sydämellään kauniiseen ja hartaan uskovaiseen Minaan. Mina tutustuttaa Hayatin Koraaniin ja hänestä tulee pojalle pian kaikki kaikessa.
Länsimaisista vapauksista rohkaistunut Mina rakastuu Hayatin isän juutalaiseen työtoveriin. Hayatin mustasukkaisuus johtaa uskonnollisen fundamentalistisiin tekoihin kohtalokkain seurauksin.
Appelsiininkuorten katu on pakistanilais-amerikkalaisen Ayad Akhtarin esikoisteos. Vuonna 1970 syntynyt Akhtar on opiskellut teatteria ja elokuvaa ja työskennellyt näyttelijänä, käsikirjoittajana ja draamaopettajana.

Johan Bargum: Syyspurjehdus, 2012
”Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen.”
Olof ja Harald eivät ole ystäviä, mutta he ovat rakastaneet samaa naista, Eliniä. Menneisyydessä on muitakin hiertäviä asioita. Syyspurjehdus avaa miesten tarinat.
He kertovat omat versionsa rakkaudestaan ja ristiriidoistaan. On kummallista, miten erilailla he kokevat myös syksyisen purjehduksen. Olof palaa purjehdukselta yksin ja saa vieraakseen rikoskomisarion. Syöpää sairastava Harald on kadonnut, mutta jättänyt viestin, jota Olof ei ymmärrä.
Hienovireinen pienoisromaani kuljettaa kuin aavistellen monitasoista tarinaa. Sen keskiöön nousee auto-onnettomuudessa kuollut Elin, nainen, jolla oli maailman kauneimmat hiukset.
Kirjan kieli häikäisee kuin aamuauringon ensi säteet tyynellä meren ulapalla.

Manuela Bosco: Ylitys, 2012
Manuela Boscon kirja on nuoren naisen tilitys kehityksestään huippu-urheilijaksi, voimakkaasta suhteesta isään, tarina monikulttuurisesta perheestä, kertomus naiseksi kasvamisen vaikeudesta, voimasta ja itsetuhon ajatuksista. Haastattelussa Manuela kertoi kirjoittaneensa tarinan alun perin fiktiiviseksi, mutta kustantajan pyynnöstä, hän muutti näkökulman dokumentaariseksi. Kasvaminen aikuisuuteen on vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on, jos valmentautuu huippu-urheilijaksi ja elää perheessä, jossa isän voimakas, impulsiivinen persoona hallitsee kaikkialla.Manuela Boscon isä oli suomessakin opiskellut liikuntafysiologi ja äiti savolainen liikuntatieteiden maisteri Anni Kirvesniemi-Bosco. Isä näki jo varhain tyttärensä urheilijakyvyt: Minä olen isän guerriera, isän vahva tyttö. Soturiprinsessa. Isä teki minusta taistelijan… Hän tiesi että hänelle oli syntynyt pieni poikatyttö. Riskinottaja. Peloton aitajuoksija. Kummallekin urheilu oli suuri intohimo, pyrkimys sulavaan liikkeeseen, täydelliseen, voimakkaaseen suoritukseen. Se repi ja yhdisti maagisella voimalla.Isän kuolema kirjan lopussa päättää Manuelan lapsuuden ja nuoruuden: Tänään minä katson peiliin ja näen naisen. Enkä minä itkenyt valossa enää.

Alex Capus: Léon ja Louise, 2012
Kirja Léon ja Louise on kaunis tarina ihmiselämästä ja eri ikäkausista, vaikeuksien voittamisesta ja selviytymisestä. Se on tarina rakkaudesta, joka kestää halki vuosikymmenien, kaksi maailmansotaa ja ohi Léonin avioliiton. Kiinnostavan kirjasta tekee se, että kirja perustuu Capusin oman isoisän tarinaan. Tarina alkaa lopusta. On kirjan päähenkilön Léon De Gallin hautajaiset Pariisissa. Pojanpoika alkaa muistella ja kertoa isoisänsä merkillistä tarinaa lukijalle.On kesä 1918. Pyörämatkallaan 17-vuotias Léon näkee tiellä ihanan neidon, ihastuu ja rakastuu. Saksalaisten viimeinen ponnistus Pariisin valtaamiseksi koituu kuitenkin Léonin ja Louisen kohtaloksi, heidän tiensä eroavat yli vuosikymmeneksi.Eräänä päivänä Léon näkee Pariisin metrossa Louisen näköisen naisen. Léon on nyt perheellinen, mutta Louise valtaa hänen mielensä, ajatuksensa ja sydämensä, ja hän etsii tämän käsiinsä. Rakkaus on ennallaan, mutta Léonin avioliitto ja pian puhkeava toinen maailmansota estävät jälleen heidän onnensa. Saavatko rakastavaiset koskaan toisiaan?Léon ja Louise on hurmaavan haikea rakkaustarina ja elinvoimainen ajankuva Ranskasta kahden sodan myllerryksessä. Se pohtii itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä, luopumista ja rakkautta, ohikiitäviä hetkiä ja ainutkertaisia tilaisuuksia sekä sitä, onko meille kullekin sittenkin varattu vain yksi ja ainoa oikea rakkaus.

Delphine de Vigan: No ja minä, 2012
Lou on 13-vuotias huippuälykäs tyttö, joka opiskelee jo lukiossa, sillä hänen älykkyysosamääränsä on 160. Esitelmien pitäminen on pienelle ja ujolle tytölle vaikeaa, mutta hän päättää tehdä tutkimuksen asunnottomista ja esittää sen luokalleen. Rautatieasemalla hän tapaa nuoren 18-vuotiaan asunnottoman Non, jonka pätkittäisten kertomusten perusteella Lou kirjoittaa esitelmänsä.Lou keksii ajatuksen, että jos jokainen meistä ottaisi yhden kodittoman asumaan luokseen, niin heitä olisi huomattavasti vähemmän kaduilla. Lou toteuttaa tämän suunnitelman ja saa vanhemmiltaan luvan tuoda Non heille asumaan – ainakin toistaiseksi.No ja minä on koskettava kannanotto Ranskan jatkuvasti kasvavaan nuorten naisten asunnottomuuteen. Kirja on myös hieno tarina kodista ja kodittomuudesta. Kirjaa voi suositella luettavaksi niin aikuisille kukuin nuorillekin. Ottaisitko itse yhden asunnottoman asumaan luoksesi?

Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli, 2012
18-vuotiaalla vanhempiensa hylkäämällä Victorialla on takanaan rikkinäinen lapsuus: kasvatuslaitoksia, sijaisperheitä ja epäonnistuneita adoptiokokeiluja. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän on omillaan, ilman työtä, koulutusta ja asuntoa. Lähestulkoon ainoa mitä hän osaa on kukkien kieli. Sen hän oppi kasvatusäidiltään Elizabethilta, jonka luona asui vuoden ja kolme kuukautta. Se oli Victorian ennätys eikä sekään tarina päättynyt onnellisesti. Tyttö päätyi takaisin laitokseen.
Sattuman kautta Victoria pääsee töihin kukkakauppaan, jossa hän saa toteuttaa kukkaiskieltä sitoessaan hääkimppuja morsiamille. Kukkatorilla hän tapaa kummallisen nuorukaisen, joka myös taitaa kukkien kielen ja heidän tarinansa nivoutuu yhteen.
Kirja vuorottelee Victorian nykyisen elämän ja Elizabethin aikaisten muistojen välillä ja lopulta nykyhetki ja muistot kasvavat yhteen.
Kukkien kieli on hiukan mystinen, moderni aikuisten satu. Teos on amerikkalaisen Vanessa Diffenbaughin esikoinen.
Tiesitkö että: kuusama kertoo omistautumisesta, asteri kärsivällisyydestä, laventeli epäluottamuksesta, punainen ruusu rakkaudesta…

Carolly Erickson: Minä, Marie Antoinette, 2012
Ranskan kuuluisin kuningatar on päässyt Ericksonin toisen suomennetun romaanin päähenkilöksi. Tapahtumat pohjaavat melko tarkkaan Marie Antoinetten oikeaan elämään, toki lisämausteena on paljon fiktiotakin – onhan kyse kuitenkin kaunokirjallisesta teoksesta. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, jota Marie Antoinette pitää teinivuosistaan lähtien. 14-vuotiaana Marie naitetaan Ranskan kruununperilliselle ja elämänmuutos on väistämätön: kotimaa Itävalta jää taakse ja alkaa tutustuminen ranskalaiseen hovielämään. Hovielämällä on nurjatkin puolensa, josta Marie saa osansa. Hovietiketti on jäykkä ja kaavoihin kangistunut, ja juonittelijoita on joka puolella. Elämä hovissa on kuitenkin hyvin ylellistä samaan aikaan, kun Ranskan kansa kärsii köyhyydestä. Suuri vallankumous tekee väistämättä tuloaan – eikä kukaan hallitsijaperheen jäsen ole enää turvassa.

Lisa Genova: Puolinainen, 2012
Sarah on perheellinen bisnesnainen, joka elää nousukautta. Työ vie valtaosan hänen ajastaan, jopa kotona. Työpäivät venyvät 12-tuntisiksi, mutta iltasatu on ehdittävä lukemaan lapsille. Tehokkuus tarkoittaa usean asian hoitamista samaan aikaan, kuten autoa ajaessa. Eräänä aamuna tämä koituukin kohtalokkaaksi – vauhtia on liikaa ja huomio puhelimessa. Sarah ajaa kolarin. Elämä menee uusiksi. Kolarissa Sarah saa aivovamman, jonka takia hän ei tiedosta ollenkaan kehonsa vasenta puolta. Kokoukset ja bisnespalaverit vaihtuvat siis kävelyn ja pukeutumisen uudestaan opetteluun. Samalla menevät elämänarvot kokonaan uusiksi – ehkä hyvälläkin tavalla. On aika hidastaa vauhtia.

Helene Gremillon: Uskottuni, 2012
Pariisi vuonna 1975. Kolmikymppinen Camille odottaa esikoistaan ja on juuri menettänyt äitinsä. Surunvalitteluviestien joukossa hän saa merkillisiä kirjeitä, joiden allekirjoittaja on Louis-niminen mies, aivan tuntematon henkilö. Kirjeitä kertyy pikkuhiljaa lisää. Louis kertoo uskomatonta tarinaa ensirakkaudestaan Anniesta. Louis ja Annie ovat viettäneet nuoruuttaan 1930-luvun pienessä ranskalaiskylässä. Kylään muuttaa lapseton pariskunta, ja Annie ystävystyy rouvan kanssa. Samalla nuoruuden rakkaus Louis saa jäädä. Syttyy toinen maailman sota ja Annie lähtee rouvan kanssa Pariisiin. He ovat tehneet hyvin erikoisen sopimuksen keskenään. Vuosien päästä Louis tapaa Annien uudelleen ja Annie kertoo oman tarinansa, joka on liitetty kirjeisiin. Kirjeitä lukiessaan Camille miettii miksi Louis kirjoittaa hänelle. Viimein hän joutuu myöntämään, että tarina koskettaa myös hänen elämäänsä ja lopullinen totuus selviää aivan kirjan viime sivulla.Uskottuni on pariisilaisen Helene Gremillonin esikoisteos. Kirja on samalla sekä rakkaustarina että jännityskertomus ja liikkuu kahdella eri aikakaudella. Tarina on herkullinen palapeli ja vie tarkoin varjellun perhesalaisuuden kiemuroihin.

Satu Grönroos: Lumen syli, 2012
Satu Grönroosin esikoisromaani kertoo Helmistä, juuri koulunsa aloittaneesta, isättömästä tytöstä, joka asuu äitinsä ja veljiensä kanssa. Eletään 1960-lukua Jyväskylässä. Helmin maailma mullistuu, kun paras ystävä, Mirjami, jää auton alle. Kukaan ei kuitenkaan ehdi kiinnittää huomiota Helmin vointiin, ja näin hän sulkeutuu entistä enemmän omaan mielikuvitusmaailmaansa. Mielikuvitusmaailmassa hän pystyy edelleen leikkimään Mirjamin kanssa. Aikuiset tosin suuttuvat, jos hän ottaa asian puheeksi. Helmi ei uskalla puhua kenellekään myöskään uhkana varjoissa piileskelevästä Otuksesta, joka väijyy häntä aina tilaisuuden tullen. Kaarina-opettaja on ainoa, joka yrittää ymmärtää tyttöä, mutta hänellä on omakin elämänsä ongelmineen. Kirjassa on kaksi kertojanääntä: Helmin ja Kaarinan. Tarina etenee napakasti lyhyiden lukujen muodossa, eikä kirjaa malta heittää kädestään. Kirjan luettuaan jää lukija väistämättä pohtimaan kaikkea sitä, mitä tapahtui rivien väleissä…

Jan Guillou: Sillanrakentajat, 2012
Jan Guillou aloittaa uuden Suuri vuosisata –nimisen sarjan, jonka ensimmäinen osa Sillanrakentajat on. Tarina alkaa 1800-luvun lopulta, kun kolme köyhää kalastajan poikaa jäävät isättömiksi. Orvot pojat lähetetään köydenpunojanoppiin kaupunkiin, missä käy ilmi, että kolmikko on teknisesti kovin lahjakasta. Niinpä kaupungin varakkaat hyväntekijät alkavat kouluttaa heistä uuden vuosisadan tekijöitä ja pojat pääsevät insinöörioppiin Dresdeniin. Tarkoitus on palata kotimaahan rakentamaan rautateitä ja siltoja. Vaan kuinka käykään, vain yksi pojista palaa kotiin maksamaan kunniavelkaansa. Rakkaus sotkee muiden kuviot ja toinen pojista päätyy Englantiin, toinen Afrikkaan.
Sillanrakentajat kuvaa 1900-luvun suuria käänteitä: luokkayhteiskunnan murrosta, siirtomaavalloitusta ja ensimmäistä maailmansotaa. Suuri vuosisata sarjan toinenkin osa on jo ilmestynyt, kirjan nimi on Keikari.

Pirjo Hassinen: Popula, 2012
Keski-ikäinen Pirjo Vainio on monella tapaa pettynyt: työelämä ei enää tarvitse häntä ja taiteellisia lahjojakaan ei arvosteta. Aikuinen tytär Rita ei halua olla tekemisissä ja paras ystävä on punaviinipullo. Kun pinna pettää, Pirjo astelee taidenäyttelyyn ja suttaa tussilla näytteillä olevan kukkataulun. Tällä tavalla saa ainakin huomiota.Pirjon seinänaapurina asuu portsarina työskentelevä kolmikymppinen Perttu. Miehellä on opintoja takana peruskoulun verran, mutta iso koko luo uskottavuutta ravintolan ovella. Perttu asuu äitinsä asunnossa, äiti kun on dementoituneena hoivakodissa. Pirjo ja Perttu löytävät toisensa yhteisen ystävän, viinipullon välityksellä.Pirjon tytär Rita on naimisissa pomonsa, leskimies Villen kanssa. Perheeseen kuuluu Villen ja edesmenneen vaimon Etelä-Afrikasta adoptoima tytär Tuulia. Arki äitipuolen ja teini-ikäisen tyttären välillä ei suju ongelmitta.Perttu saa potkut portsarin hommista ja tapaa Popula-puolueen puheenjohtajan ministeri Jukka Kalmarin. Sujuvasanainen ja lipevä Kalmari pestaa raamikkaan Pertun autokuskikseen ja mies löytää henkisen kodin muukalaisvihamielisestä Populasta. Sutkin Kalmarin asianajaja auttaa myös Pirjoa taulujupakan oikeudenkäynnissä. Kun Ritan ja Tuulian välit kiristyvät entisestään, taiteellinen tyttö löytää sielunkumppanin Pirjosta.Ministeri Kalmari töppää humalapäissään, mutta onnistuu rahan ja suhteidensa avulla luikertelemaan turvaan. Vastuun mokailusta kantaa viaton Perttu ja osansa saa myös tummaihoinen Tuulia.Pirjo Hassisen Populassa Suomi on jyrkästi kahtiajakautunut: eliitti ajaa omaa etuaan ja luuserit turvautuvat oikeistopopulismiin.

Jyrki Heino: Kellari, 2012
”Eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa.”
Kirjan tapahtumapaikkana on alkukesä Turussa vuonna 1796 ja päähenkilö on luutnantti Carl Wennehielm, jonka kokemusta ja tarkkaa silmää tarvitaan epätavallisen kellarimurhan selvittämi-sessä. Hän ryhtyykin selvittämään tapausta yhdessä kaupunginviskaali John Appengrenin kanssa. Kirjassa liikutaan entisajan Turun mukulakivikaduilla, toreilla ja Aurajoen rannoilla.
Jyrki Heinon kiinnostava esikoisromaani on sekä murhamysteeri että historiallinen romaani 1700-luvulta. Kirja on Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2012.

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi, 2012
Vuonna 1978 norjalainen pikkukylä elää pelon vallassa seutua piinaavien tuhopolttojen takia. Ensin paloi syrjäisiä latoja, sitten ihmisten asuttamia taloja. Tapahtumat huipentuvat kesäkuisena iltana, kun vanha pariskunta on vähällä palaa talonsa mukana. Seuraavana päivänä kylän kirkossa kastetaan poikalapsi, joka saa nimen Gaute Heivoll. Pojasta kasvaa kirjailija, jota hänen syntymäänsä ajoittuva tuhopolttojen sarja ei jätä rauhaan. Niinpä hän alkaa kirjoittaa tapahtumista.
1957 kylän palopäällikölle ja tämän vaimolle syntyy kauan odotettu ja kaivattu lapsi. Poika on kiltti ja avulias. Menestyy hyvin koulussa ja saa kiitosta kaikilta. Iäkkäät vanhemmat ovat hyvin ylpeitä pojastaan. Koulun loputtua tämä lähtee opiskelemaan, mutta sitten tapahtuu jotakin. Poika palaa kotiin ja elämä ei enää ole niin kuin sen pitäisi.
Tuhopolttojen alettua sydänvikainen palopäällikkö ei enää jaksa hypätä paloauton rattiin ja sammutusvastuu siirtyy pojalle. Öisin poika kiitää oudoilla retkillään, aamuisin paloauton ratissa sammuttamassa tulipaloja.
Heivollin omakohtainen romaani pohtii kahden miehen kasvutarinaa. Toisesta tuli kirjailija, toisesta pyromaani. Miksi?
Norjalainen Gaute Heivoll palkittiin kotimaassaan Brageprisenillä, Finlandiaa vastaavalla palkinnolla 2010.

Victoria Hislop: Saari, 2012
Victoria Hislopin esikoisromaani vie lukijansa Kreetan saarelle Plakan kylään. Plakan kylän edustalla on Spinalongan saari, jonne ennen eristettiin Kreetan spitaalia sairastavat ihmiset. Leprasiirtola oli muuten kuin mikä tahansa kreikkalainen kylä – siellä oli koulu, kauppoja, kirkko ja taverna. Leprasiirtola suljettiin vuonna 1957.Hislopin kirja on viihteellinen historiallinen romaani kolmen sukupolven naisten elämästä. Englantilainen Alexis matkustaa 2000-luvulla Kreetalle selvittämään sukunsa vaiheita. Plakan kylästä hän löytää äitinsä vanhan ystävättären, joka kertoo hänelle äidin salatusta menneisyydestä ja suvun leprasiirtolaankin liittyvistä traagisista vuosista.Kirjassa kiinnostavinta onkin kuvaus Spinalongan saaren demokraattisesta yhteisöstä ja spitaalisten elämästä siellä. Useimmat Kreetalla matkailleet ovat nähneet Spinalongan saaren silhuetin sinisellä merellä. Saari-kirja on kiinnostavaa luettavaa kaikille Kreikka-faneille ja siitä on tehty Kreikassa suosittu televisiosarja.

Pekka Jaatinen: Kuolema Suursaaressa, 2012
Syksyllä 1942 nuori Signe menee toimistolotaksi Suursaareen. Paras ystävä Irene aloittaa samaan aikaan muonituslottana. Onnettomuudekseen tytöt rakastuvat samoihin miehiin, mikä hiertää keskinäisiä välejä. Lopulta Irenelle käy hassusti ja hän tulee raskaaksi.
Neuvostoliitto on onnistunut soluttamaan saarelle suomalaiseksi vääpeliksi naamioituneen desantin, Kunitsan, joka ohjaa venäläisten ilmataisteluja saarelta käsin.
Oleg on puolestaan neuvostoliittolainen lentäjä, jonka tukikohta on lavansaaressa. Hän osallistuu ilmahyökkäyksiin Suursaaressa.
Saksalaisen merijalkaväensotilaan Gustavin maihinnousualuksen päämääränä on Suursaari ja sen valtaaminen saksalaisille.
Kaikki nämä henkilöt ovat mukana Suursaaren taisteluissa syksyllä 1944. Suomi oli solminut aselevon Neuvostoliiton kanssa ja entinen taistelutoveri Saksa tiesi Suursaaren joutuvan Puna-armeijan haltuun. Turvatakseen Baltian sivustansa ja estääkseen Neuvostoliiton Itämerelle pääsyn, Saksa yritti maihinnousua saarelle. Tässä taistelussa suomalaiset olivat ensi kertaa saksalaisia vastassa ja tämä enteili Lapin sodan tapahtumia. Maihinnousu epäonnistui ja saksalaiset menettivät n. 300 miestä kaatuneina.
Vuoden 1944 dramaattiset tapahtumat kuvataan näiden henkilöiden silmin ja kirjailija on saanut hyvin tuoduksi esiin sodan kurimuksen inhimillisestä näkökulmasta lotta Signen kautta.
Kirjan lopussa hypätään vuoteen 2007, kun yksi kirjan kertojista palaa Suursaareen. Sattumalta samalla matkalla on mukana myös Irenen poika, joka on yli 60 vuotta aikaisemmin saanut alkunsa saarella.
Rovaniemeläinen Pekka Jaatinen on kirjoittanut monia sotakuvauksia ja Kuolema Suursaaressa on hänen kahdestoista romaaninsa. Jaatinen on kirjoittanut myös vähemmän esillä olleista aiheista, mm. sodassa huumekoukkuun jääneiden miesten tarinan romaanissa Kalpeat sotilaat.

Jantso Jokelin: Matkaopas ei-minnekään, 2012
Tunnettuun Riihimäellä pitkään vaikuttaneeseen Jokelinin teatterisukuun kuuluva Jantso Jokelin on kirjoittanut esseekokoelman, jossa hän tekee matkoja unohdettuihin paikkoihin, ”joihin tylsyys ja raha eivät ole ehtineet tai ovat ne hyljänneet”.Muistoja risteysasemalta –essee tuo muistoja Jokelinien teatteriperheen vaiheista Riihimäellä. Koko Riihimäkeä vuonna 1976 hätkähdyttänyt teatteritalon palo tuhosi myös teatterin puvustajana toimineen Aili Jokelinin sadat teatteripuvut, koko elämäntyön. Keväällä 2012 menehtynyt Aili Jokelin oli Jantson isoäiti, jonka hän olisi ”todella halunnut tuntea”. Mutta kuten elämässä niin usein käy lähellä olevia asioita ymmärtää liian myöhään. Niin kuin senkin, että isoäidille tärkeät paikat olivat vai muutaman kilometrin säteellä keskustassa kuten teatterin puvustamo, koti ja kaupat sekä Puputin kulma. Isoäidin kautta kirjoittajalle selvisi Riihimäen asemaa kohti kävellessä: ”Hetken ajan tuntui siltä kuin olisin ollut kotoisin jostain”.Jantso Jokelinin esseet liikkuvat niin lähiseuduilla kuin reppureissaamisessa ja ne ovat kunnianosoituksia kävelemisen kepeälle taidolle.

Köngäs, Heidi: Dora, Dora, 2012
Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer matkustaa seurueineen Lappiin jouluna 1943. Ennen niin läheiset välit Hitleriin ovat poikki. Lempiministerinsä ja hoviarkkitehtinsa Speerin kanssa Hitler on rakennellut loistavia visioita siitä, miten koko maailman Haupstadt Germania rakennetaan mutta Führerin käännettyä Speerille selkänsä tämä lähtee tarkastamaan Petsamon nikkelivarantoja. Varusteluministerin kontolla on Saksan asetuotanto.
Lapin kylmyys hyytää saksalaisvieraita mutta ennen kaikkea työleireillä epäinhimillisissä oloissa raatavia sotavankeja ja miehitetyiltä alueilta siirrettyjä työvelvollisia.
Kirjassa äänen saavat ministeri Speer, tämän sihteeri Annemarie Kempf, viihdytysjoukkoihin komennettu taikuri Himmelblau ja suomalainen tulkki Kallankari.
Speer pohtii suhdettaan Hitleriin ja muistelee heidän kahdenkeskisiä yöllisiä keskustejaan. Taustalla on vahva viittaus homoeroottiseen kiintymykseen.
Sihteeri Kempf kaipaa itärintamalla taistelevaa miestään suorittaessaan itse kansallissosialistista velvollisuuttaan ministerin mukana. Taikuri kiroaa huonoa tuuriaan jouduttuaan jouluksi Jäämeren rannalle kauaksi rakkaan vaimonsa lämpimästä kyljestä.
Tulkki Kallankari rakastuu sihteeriin tulisesti ja yrittää hakeutua tämän seuraan mahdollisuuksiensa mukaan. Seuraukset ovat hyvin onnettomat.
Vaikka Hitler vielä pui nyrkkiä ja vaatii voittoa, Speer jo tietää että Saksa on häviämässä sodan.
Finlandia-ehdokas 2012!

LaPlante, Alice: Hämärän huoneet, 2012
Jennifer White, tunnettu käsikirurgi, sairastaa Alzheimerin tautia ja on sen takia joutunut jäämään eläkkeelle. Hän kärsii pahoista muistihäiriöistä, mutta pystyy asumaan vielä koto-na avustajansa kanssa. Lapset Mark ja Fiona vierailevat usein. Whiten naapuri ja paras ystävä Amanda löydetään kotoaan murhattuna ja Jenniferiä epäillään tapahtuneesta. Uh-rin sormet on nimittäin leikattu kirurgintarkasti irti. Kun poliisi vielä löytää Jenniferin kotoa skalpellin, epäilykset vain voimistuvat.
Jennifer ei muista murhapäivästä mitään. Muistikirjasta, johon Jennifer,lapset, avustaja ja joskus Amandakin kirjaavat tapahtumia on murhapäivän lehdet revitty irti. Maailma Jenni-ferin ympärillä muuttuu vähitellen ahdistavaksi kaaokseksi, irralliset muistot ja sirpaleinen nykyhetki sekoittuvat toisiinsa.
Kirjassa on kuvattu koskettavasti sairautta – millaista on elää sumussa ja kaaoksessa, jos-sa on aina välillä kirkkaita hetkiä. Niin kirkkaita, että potilas tietää itsekin olevansa sairas. Hämärän huoneet on murhamysteeri, joka sukeltaa syvälle Alzheimeria sairastavan naisen mieleen.

Katri Lipson: Jäätelökauppias, 2012
Upea Kosmonautti sai esikoiskirjapalkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokas.
Lipsonin odotettu toinen romaani syöksyy vauhtiin niin voimakkaana, että voi vain ihmetellä, miten kirjailija sen tekee. Tarina sulkee lukijan mystisesti verkkoonsa. Ensin elokuvantekoon, joka etenee ilman käsikirjoitusta. Rooleissa toisilleen tuntemattomat mies ja nainen esittävät avioparia, liikkuen kuin ohjaajan marionetteina. Tarina alkaa Tshekkoslovakiassa vuonna 1942. Mutta kuka on kuka? Ollaanko elokuvan sisällä vai sen kulisseissa, katsomossa, Prahassa miehitysvallan puristuksissa vai myöhemmin, Göteborgissa 60-luvulla vai täyden postilokeron mysteerissä. Kirjeitä Milenalle, Gunillalle, minulle, sinulle vai meille? Elokuvan ja todellisuuden raja siirtyy lukijan harkintaan.Nainen asuu Tshekkoslovakiassa pienessä kaupungissa ja käy katsomassa, nyt valmista, Jäätelökauppias -elokuvaa uudelleen ja uudelleen. Mukana katsomossa istuu pieni poika. Jan kasvaa, opiskelee, kärsii historian melskeissä ja pakenee Ruotsiin. Seuraava sukupolvea edustaa Gunilla, joka haluaa kohdata menneisyyden ja palata entiseen kotimaahan. Ollaan aivan kuin uudessa elokuvassa. Mikä on loppukohtauksen merkitys jää pohdittavaksi.Romaani on eri tyylien ja nopeiden leikkausten upea summa. Mieletön, niin kuin maailma ympärillä ennen ja nyt. Finlandia-palkintoehdokas, ei epäilystäkään.

Petja Lähde: Poika, 2012
Janne ei ole koskaan ennen viettänyt kymmentä minuuttia kauempaa kolmekuisen poikansa kanssa. Nyt hän ajaa puolipukeissa juhannuspäivän aamuauringossa vanhaa Turuntietä rintaruokittava vauva takapenkillä. Saija jää takomaan kylpyhuoneen suljettua ovea. Mies ja poika ovat ensimmäistä kertaa kahden. Kaikki ei ole kohdallaan. Onko isän rakkaus lapseen vähemmän kuin äidin?  Mikä on mennyt pieleen? Miten tästä voi selvitä?Petja Lähteen esikoisromaani lähtee matkaan vauhdilla. Kyyti on päämäärätöntä, taustapeilissä vaanii menettämisen pelko ja takapenkin Hiipiäisellä on kova nälkä. Matkaan tulee muitakin ihmisiä ja paljon muistoja. Takautumat avaavat tarinaa, matka jatkuu moneen suuntaan. Todellisuuden kohtaaminen on jo menoa eteenpäin.”Janne pusersi pojan syliinsä. Kyynelet olivat iloisesti poskipäitä alaspäin laskevia pisaroita, jotka tippuivat yksi kerrallaan Hiipiäisen kaulalle. Ensimmäisen osuessa
poika avasi silmänsä ja katsoi kohti.”

Richard C. Morais: Herkullinen elämä, 2012
Tämä kirja saa veden herahtamaan kielelle! Toimittajana toimineen Moraisin esikoisromaani on tulvillaan eksoottisia, mausteisia tuoksuja ravintoloista ja kotikeittiöistä Intiasta Pariisiin. Kirjassa nuori Hassan kertoo elämänsä tarinaa – kirja on kiehtova luku- ja perheromaani. Hassanin perhe joutuu lähtemään juuriltaan Mumbaista ja päätyy sattuman oikusta pieneen syrjäiseen Lumièren kylään Ranskassa. Perhe perustaa intialaista ruokaa tarjoavan Maison Mumbai –ravintolan ja siellä 18-vuotias Hassan aloittaa pitkän uransa keittiössä. Maison Mumbaita vasta-päätä sijaitsee Madame Malloryn perinteikäs ranskalainen ruokaravintola. Näin alkaa kiivas kulinaarinen kokkisota näiden kahden täysin erilaisen ravintolan välillä. Hassan jättää myöhemmin nämä molemmat keittiöt taakseen ja suuntaa kohti Pariisia.

David Nicholls: Kaikki peliin, 2012
On vuosi 1985. Työläistaustaisen yksinhuoltajaäidin poika Brian lähtee suurin odotuksin yliopistoon. Vihdoinkin hän pääsee toteuttamaan intellektuellia puoltaan, joka on saanut vanhoilta junttikavereilta osakseen vain pilkkaa. Heti alkajaisiksi Brian tapaa koulun kauneimman tytön, yläluokkaisen perheen lahjakkaan Alicen. Tehdäkseen vaikutuksen Aliceen, Brian hankkiutuu koulun joukkueeseen television University Challenge –tietokilpailussa. Myös Alice kuuluu joukkueeseen.
Brian on kuin sekopäinen rakkaudessaan Aliceen ja tyttö leikittelee pojan kanssa kuin kissa hiirellä. Opiskelu jää sivuseikaksi kun Brian yrittää keksiä temppuja Alicen sydämen sulattamiseksi. Useimmiten hän onnistuu tekemään itsestään vain pellen.
Vihdoin koittaa tärkeä päivä, tv-visan nauhoitus. Koulun kannustusjoukkue ja visailijoiden vanhemmat istuvat yleisön joukossa. Vihdoin Brianilla on tilaisuus loistaa mahtavalla yleistietämyksellään. Ja miten visassa sitten käykään…David Nicholls on englantilainen kirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hänen romaaninsa Sinä päivänä oli maailmanmenestys. Nicholls on ollut myös käsikirjoittamassa sarjaa Rimakauhua ja rakkautta.

Reidar Palmgren: Sudenmarja, 2012
Kolmekymppinen Tuula työskentelee kaupungin puisto-osastolla, jossa hänellä on yksi ymmärtäjä – pian eläkkeelle jäävä kaupunginpuutarhuri Holopainen. Tuula on osa luontoa ja hän käyttää aistejaan kuin eläin. Paljon yksin liikkuva Tuula näkee ja havainnoi luonnossa paljon sellaista, mitä muut eivät huomaa. Hän myös pitää hoitamaansa puisto-osiota luonnonmukaisempana kun muut ehkä haluaisivat. Eläkkeelle jäävä Holopainen antaa Tuulalle tehtävän ja johdattaa hänet villiintyneeseen joenpoukamaan, jonne hukkuneet ajelehtivat. Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin.Reidar Palmgren on kirjoittanut hienon kirjan erilaisuudesta, syrjäytymisestä ja puistoluonnon roolista kaupunkilaisten elämässä.

Raija-Sinikka Rantala: Miekkatanssi, 2012
Nainen rakastuu tulisesti. Rakkaus tempaa Annan mukaansa toimituksen matkalla Moskovassa, jossa ”Asko tarttui häneen kuin omaansa”. Kotona nukkuivat mies ja poika, mutta ”Kun oven lukko loksahti kiinni selän takana, Anna heräsi ja tiesi, että tämä on lopullista”. Elämää kuljettavat eroasiat, äidin syövän uusiminen ja pojan epätasapaino.Tämä rakkaus on nyt todellista ja ratkaisu tuntuu ensin oikealta.  Pian Askosta kuitenkin paljastuu aivan uusia asioita. Rahaa ja tavaroita alkaa kadota ympäriltä. Tunteet heittelevät, oudot tapahtumat kaivertavat. Luottamus rakastettuun, uraan ja elämään palaa karrelle. Mutta iho uudistuu vielä ja oven alta näkyy lopulta valojuova.Teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantala kirjoittaa rakkaudesta ja riippuvuudesta, joka johtaa tasapainosta syöksykierteeseen. Jännittävä ja yllättävä tarina on välillä kuin uninäytelmä se kulkee useammalla aikatasolla.

Petter Sairanen: Muisti on unta, 2012
On talvi, on yö. Ulkona paukkuu pakkanen. Papán tyttö lähtee ulos paljaat jalat saappaissa ja matkaa ”tuonilmaisiin” mamán luokse. Miehelle jää vain katse, Mona-Lisan hymy, suuri ikävä, ikuinen rakkaus ja Värityskirja. Tytön Värityskirja on eräänlainen päiväkirja vaikka se onkin runoa ja romaaniksi kirjoitettu.Hienovireinen romaani kertoo menetyksestä, ihmisistä ja maailmasta menetyksen takana. Mies, kuvataiteilija ja elämäntaiteilija menettää onnettomuudessa vaimonsa ja jää pienen tytön yksinhuoltajaksi. Elämää eletään eteenpäin kiinteästi yhdessä, purjehditaan, metsästetään, sienestetään ja vaelletaan luonnossa, muistoissa ja tässä maailmassa.Petter Sairanen on lappeenrantalainen kirjailija, dramaturgi, veneilijä… hän kirjoittaa vangitsevasti, kevyesti hengittäen raskaissa saappaissaan.Papán kertomus yhdistyy Värityskirjaan. Nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä. Mies miettii surunsa keskellä arvomaailmaansa – ihmisten kunnioittamista ja tyhjää materiaa. Teksti on täynnä kirkkaita ajatuksia kuin mietelmiä ja Värityskirjan soljuvaa runoa. Hieno ja koskettava lukukokemus.”Näetkö sinä kuinka avaruus sataa? / Näetkö / minun tummien silmieni sisar/
kuinka se sataa/ veden, saarien ja maiseman yllä?/ Se sataa kuin hengitys./
Minun aurinkoni, minun kuuni,”

Ingo, Schulze: Adam ja Evelyn, 2011
Eletään kesää 1989 ja rautaesirippu idän ja lännen välillä alkaa repeillä. Itäsaksalainen vaatturi Adam on vaatteiden lisäksi kovin kiinnostunut naisasiakkaistaan. Avovaimo Evelyn yllättää hänet alastoman asiakkaan kanssa ja saa tarpeekseen. Evelyn lähtee ystävättärensä ja tämän länsiserkun kanssa kohti länttä. Adam pakkaa pariskunnan kilpikonnan vanhaan Wartburgiinsa ja lähtee seurueen perään. Huhutaan, että Itävallan ja Unkarin raja olisi ollut hetken auki ja ihmisiä päässyt pakenemaan länteen. Niinpä Unkariin alkaa kerääntyä itäsaksalaisia odottamaan rajan aukeamista.
Vaikka Adamilla ei olekaan halua loikata, hän seuraa Evelyniä ja samalla tulee salakuljettaneeksi Itä-Saksasta Unkarin puolelle nuoren Katjan, joka on yrittänyt henkensä kaupalla ylittää Tonavan päästäkseen länteen. Monien vaiheiden jälkeen Adam ja Evelyn päätyvät Länsi-Saksaan, mutta onko elämä siellä niin ihanaa kuin on kuviteltu. Lännessä on kovin erilaista. Kukaan ei halua teettää itselleen mekkoa, joka vain kestää ja kestää kun voi mennä kauppaan ja ostaa valmiit vaatteet edulliseen hintaan.
Ingo Schulzen kuvaamien tavallisten ihmisten arkinen elämä järkkyy, kun maailma heidän ympärillään muuttuu pyörremyrskyn lailla.

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia : opas valoisille ja pimeille poluille, 2012
Johanna Sinisalo on kirjoittanut innostavan vaelluskirjan kaikille patikoijille. Kirja sisältää pienois-romaanin, lyhyitä tarinoita patikoimisesta ja mukavana lisänä kirjailijan omia vaelluskokemuksia otsikolla Tämä tarina on tosi. Fiktiiviset tarinat ovat taattua Sinisaloa, mutta nekin ovat saaneet alkusysäyksen jostakin kirjailijalle tapahtuneesta sattumuksesta vuoristovaelluksilla. Johanna Sinisalolle tyypillinen teema eli matkalla olo ja siihen yhdistyvät tummat sävyt saavat mielikuvituksen liikkeelle. Pohdittavaa antaa myös ihmisen suhde ympäröivään luontoon ja toisaalta ihmisen pienuus luonnon armoilla.Kirjan loppuun on koottu 50 sivun mittainen käytännön opas vaeltajalle: miten valmistaudut retkiin, millä perusteella valitset reittisi, sopivan päivämatkan määrittäminen, tarvittavat varusteet ja hieman polkuetiketistä. Loppuun päästyäsi huomaat miettiväsi Englannin polkuja ja kanavien rantoja… Pitäisiköhän lähteä vaeltamaan!

Anne Swärd: Kesällä kerran, 2012
Jens ja Kristian ovat vielä lapsia, kun perheeseen ilmestyy pieni tyttövauva. Tuntematon nainen jättää sen perheen isälle ja sanoo että lapsi on tämän. Vauvan paitaan on kirjailtu Kaj Angelika ja häntä ryhdytäänkin kutsumaan Kajksi vaikka onkin tyttö.
Perheen äiti ottaa tytön hoitaakseen, muistuttamaan isää uskottomuudesta. Lopulta isä häipyy ja kun pojatkin aikuistuvat ja muuttavat kotoa, äiti jää Kajn kanssa kahden.
Kaj on hyvin erikoinen, jollakin tavalla sairas. Samaan aikaan aikuinen ja lapsi. Tarina ei kuitenkaan kerro mikä häntä vaivaa.
Kaj voittaa Floridan-matkan kahdelle ja lahjoittaa sen Jensille. Jens ottaa matkalle mukaan äitinsä ja nuorempi veli Kristian palaa lapsuudenkotiin huolehtimaan Kajsta. Lisäjännitettä perheenjäsenten välille tuo se, että Jensin vaimo ei voi sulattaa sitä, että mies ottaa matkalle mieluummin äitinsä kuin vaimonsa. Parin helteisen viikon aikana vaietut intohimot ja perhesalaisuudet nousevat pintaan. Lopulta alkaa myös selvitä kuka on Kajn äiti ja miten tyttö on saanut alkunsa.
Kirjan vangitseva ja tiivis tunnelma kestää alusta loppuun.

Olli-Pekka Tennilä, Yksinkeltainen on kaksinkeltaista :tekstisiruja, 2012
Tennilän Runeberg-palkittu runoteos leikkii kielellä ja antaa mahdollisuuden erilaiseen havainnointiin. Kokoelmassa tarkkaillaan myös mehiläisiä ja kolmivuotiaan ihmislapsen oivalluksia. ”Pienet lähtevät matkaan aluksella, jonka isot ovat heille tehneet. Ja toisinpäin”  Se edustaa uutta, raikasta runoa, ajatteluttaa ja uudistaa lukijaa.
”Hän kuoli appelsiinin.

Söi, löysi siemenen.
Painoi sen kukkaluukkuun ikkunalaudalle
kosteisiin olosuhteisiin, ja unohti.
Paistoi aulinko (peel to peel).
Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.”Olli-Pekka Tennilä on jyväskyläläinen runoilija. Yksinkeltainen on kaksinkeltaista on hänen toinen runokokoelmansa. Kehuttu esikoisteos Ololo oli Helsingin Sanomain Kirjallisuuspalkintoehdokas v. 2008. Hän on opiskellut kirjoittamista ja kirjoituksen filosofiaa ja toimii yhteisöllisen kustantamon, Osuuskunta Poesian, kustannusjohtajana.

S. J. Watson: Kun suljen silmäni, 2012
Miltä tuntuisi käydä iltaisin nukkumaan tietäen, että aamulla ei muista enää edes eilistä päivää? Christine joutuu kokemaan tämän aina vain uudestaan. Joka päivä hän rakentaa elämänsä pienistä palasista uudelleen, koska ei pysty muistamaan amnesian takia. Christine saa tietää, että hänen aivonsa vaurioituivat vuosia sitten sattuneessa onnettomuudessa. Hänen miehensä Ben kertoo heidän yhteisiä muistojaan Christinelle valikoiden, sillä aina jotakin jää kertomatta – ja Christine vaistoaa sen. Ben ei tiedä, että hän alkaa kirjoittaa tohtori Nashin kehoituksesta päiväkirjaa, minkä ansiosta hän voi joka aamu kerrata edellisten päivien tapahtumat. Pikkuhiljaa Christine alkaa muistaa välähdyksiä entisestä elämästään, mikä saa hänet entistä enemmän ymmälleen. Jokin ei täsmää. S. J. Watsonin esikoisromaani pitää lukijan otteessaan viimeiselle sivulle asti!

Annica Wennström: Lapinkylä: sukutarina, 2012
Kirja kertoo tarinan neljän sukupolven naisista. Nuori nainen löytää äitinsä ullakolta neljä nauhapirralla kudottua kengänpaulaa. Kaikki ovat aina vaienneet suvun saamelaisjuurista ja historiasta, eikä kukaan tunnu olevan halukas puhumaan nytkään. Kengänpaulat saavat kuitenkin uteliaisuuden heräämään ja nuori nainen, kirjan kertoja, päättää selvittää sukunsa tarinan. Sukutarina on samalla rakkauskertomus 1860-luvulta nykypäivään. Millaista on elää, kun tuntee olevansa ulkopuolinen omassa itsessään? Vuosikymmenten takaiset tapahtumat on haluttu unohtaa, mutta ehkä juuri sen vuoksi ne ansaitsevat tulla päivänvaloon.

 

Morton, Kate: Paluu Rivertoniin, 2011
Jos piditte brittiläisestä epokkisarjasta Downtown  Abbey, tässä on lukuromaani juuri teille! Kate Mortonin menestysteos liikkuu samoissa teemoissa :  menneisyys, perinnöt, saavuttamaton rakkaus, sukusalaisuudet sekä uuden aikakauden murtautuminen ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Britanniassa. Kirjan kertojaminä on lähes 100-vuotias Grace Bradley, joka on ollut palvelijana nuorena tyttönä kuulussa Rivertonin kartanossa. Rivertonissa on tapahtunut outo kuolemantapaus puutarhajuhlissa vuonna 1924, jolloin tunnettu runoilija sai surmansa. Vuonna 1999 Grace saa vieraakseen nuoren elokuvaohjaajan, joka haluaa tehdä elokuvan Rivertonin tapauksesta. Mitä kerrottavaa Gracella on tapauksesta, jonka silminnäkijä hän oli? Mitä salaisuuksia kartanon sisarukset Hannah ja Emmeline kantoivat entä Grace itse?
Eipä olisi ihme, jos Rivertonista tehtäisiin elokuva tai televisiosarja.

 

Jari Tervo: Layla, 2011
Ihminen on aina alistanut ja käyttänyt hyväkseen toista ihmistä. Peruste voi olla esimerkiksi   kunnia, perheenjäsenen, perheen tai suvun, joka itse asiassa on yhtä irrationaalinen suure kuin poliittinen vastuu. Suhteen siihen määrittää aina näkökulma, kuinka suureksi tai haavoittuvaksi kunniansa katsoo. Se on myös mitä suurimmassa määrin itsetuntokysymys. Jos ihmisellä ei ole elämässään mitään muuta kuin kunnia, sen menettäminen voi olla todella kirvelevä isku.Jari Tervon teoksessa Layla kuljetaan huikea odysseia Turkista läpi Euroopan Suomeen ja takaisin. Päähenkilö pakenee verenhimoista isäänsä ja syyllisyydentuntoista veljeään, jotka haluavat tappaa hänet. Laylan rikos on perheen häpäiseminen menemällä naimisiin vaikka ei olekaan neitsyt. Veljellä näyttää olevan suuri osuus tässä tragediassa, mutta onko hänkään lopulta syyllinen. Ehkäpä perheen äidilläkin on osuutensa tapahtumien ketjussa.Layla päätyy useimpien pakolaisten tavoin hyväksikäytetyksi paritusringin yhtenä työntekijänä. Hän tyytyy asemaansa, koska sillä hetkellä ei ole muita vaihtoehtoja ja aina voi unelmoida paremmasta. Sitä paitsi solidaarisuus samankaltaisten joukossa on suurta ja kanssakärsijää autetaan.Rikollinen hyväksikäyttäjä on armoton työnantaja, mutta jotain oikeudenmukaisuutta maailmassa on jäljellä ja omaa lasta kohdannut kilpailijan kosto palauttaa rikollisen todellisuuteen ja kuljettaa hänet Turkkiin, jossa hän päätyy samankaltaisiin oloihin kuin omatkin uhrinsa.Tarina päättyy onnellisesti ja täytyy vain ihmetellä Jari Tervon kykyä asettua sorretun, erityisesti sorretun naisen asemaan. Hän katselee maailmaa burkhan silmikon läpi ja näkee öykkärimäiset miehet, jotka perusteettomasti polkevat maahan toisen sukupuolen oikeudet. Näkökulma on naisen, mutta silmät toki edelleen ilkikuriset, suomalaisen mieskirjailijan silmät.

 

Meritta Koivisto: Poissa, 2011
Jaakob tutustuu Pelastusarmeijan kesäleirillä kuuteen lastenkotilapseen. Jaakobin yksinhuoltajaäiti ottaa lapsista valokuvan muistoksi ja tästä kesästä alkaa lasten ystävyys. Jokaisella lapsella on oma koskettava tarinansa ja yhteinen karu lastenkotikokemus. Kirja kertoo heidän lapsuudestaan vuonna 1984 ja nuoruudestaan vuonna 1997 sekä myöhemmistä vaiheista keski-iässä.
Seitsikkoa yhdistää salaisuus mystisesti kadonneesta rahasalkusta. Kun vihjeitä vanhan rahasalkun kohtalosta alkaa putkahdella esiin, joutuu ystävyys koetukselle, kun raha ja ahneus koettelee niukissa oloissa eläneitä nuoria. Poissa on kertomus salaisuudesta, rakkaudesta ja myös sovituksesta.

 

Sinivaara, Irja: Kevään hämärä, 2011
Kevään hämärä on itsenäinen jatko-osa Irja Sinivaaran edelliselle romaanille Sinisiin il-moihin, joka kuvaa Suursaaren elämää kesällä 1939. Nyt eletään syksyä ja väki on evaku-oitu saaresta mantereelle. Myös Ida ja Sanni ovat joutuneet jättämään rakkaan Suursaa-ren. Kohtalo vie heitä hienosta maaseutuhuvilasta Kotkan kaupunkiin, ahtaaseen vuokra-huoneeseen. Nuori Sanni alkaa itsenäistyä ja irtaantua Idasta, joka ei halua osallistua ko-ko kansan yhteisiin sotaponnistuksiin ja muutenkin eristäytyy muista saarelaisevakoista. Sanni menee Idan kauhuksi töihin synnytyssairaalaan ja hankkii oman kortteerin. Koko ajan hän haaveilee saarelle jääneestä Vilistä ja huolehtii tämän selviämisestä. Sannin kas-vaessa nuoreksi naiseksi, häntä alkaa myös kiinnostaa millaisia käänteitä hänen synty-määnsä liittyy. Kuka on hänen biologinen äitinsä, kuka isänsä.
Kevään hämärä on kotkalaisen Irja Sinivaaran neljäs romaani ja koskettava ajankuva so-taa käyvän Suomen kotirintamalta.

 

Kristina Carlson, William N. päiväkirja, 2011
Kristina Carlson on kirjoittanut päiväkirjamuotoisen tarinan vanhan jäkälätutkija William Nylanderin viimeisistä ajoista 1890-luvulla Pariisissa. Nylander asustaa kolkossa vuokra-asunnossa ja yrittää kirjoittaa jatko-osaa tutkimukselleen. Kaupungilla liikkuessaan hän löytää huomautettavaa lähes kaikesta ympärillään näkemästä. Hän toteaa itsestään olevansa ”teräväkielinen, riidanhaluinen, ilkeä, äkkipikainen, pitkävihainen, kaunainen, katkera, jääräpäinen, jos ystäviä(?) ja vihollisia on uskominen” Sairauskin pahenee Pariisin talvessa kylmässä asunnossa.Kuka oli tämä ”mielensäpahoittaja” William Nylander?
William Nylander oli kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori 1800-luvun puolivälissä. Hän kiinnostui erityisesti jäkälistä ja oli omana aikanaan eräs maailman johtavista jäkälätutkijoista. Hänen tutkimuksiaan pidetään yhä Suomen kasvitieteellisen tutkimuksen lähtökohtana. 1860-luvulla Nylander erosi professorin virasta ja muutti Pariisiin jatkamaan tutkimuksiaan. Eräs saksalainen tutkija esitti tuohon aikaan myöhemmin oikeaksi osoitetun teorian, jonka mukaan jäkälät ovat sienten ja levien symbiooseja. Nylander ei tätä hyväksynyt ja ryhtyi vastustamaan voimakkaasti tätä suuntausta ja katkaisi kaikki välit teorian kannattajiin.Kristina Carlsonin teos ei ole pelkästään uraltaan syrjäytyneen, yksinäisen miehen katkeroitunutta puhetta, vaan myös halua nähdä kauneutta ympärillään. Kaiken kurjuuden keskelläkin Nylander odottaa innolla kevätkukkien puhkeamista. Olisiko kovan kuoren alla kuitenkin ollut tilaa toisenlaiselle, inhimillisemmälle elämälle, jos vakaumus ei olisi sitä estänyt.

 

 

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu, 2011
Kahden kerroksen väkeä Mannerheimin asuintalossa. Teos on kiehtova, monikerroksinen kertomus marraskuisesta päivästä vuonna 1935 Helsingin Kalliolinnantiellä. Tarina kerrotaan myös nykypäivään siirrettynä päivän tapahtumista tehdyn elokuvan ensi-iltaesityksessä. Kirjan kertoja on salaperäinen tarkkailija, joka asustelee väliaikaisesti talon pohjakerroksessa henkilökunnan tiloissa. Yön pimeydessä hän hiipii yläkerrokseen ja tutkii talon isännän matkoiltaan tuomia kokoelmia, joista salaperäisin ja kiehtovin on kallorumpu.
Kirjan henkilöhahmoja ovat vuokralaiseksi kutsuttu karismaattinen ja etäinen vapaaherra, nelikymppinen Pariisista rahanhakuun tullut isänsä hyväksyntää tavoitteleva Sophie-tytär, sekä monet illallisvieraat, joista vaikuttavin on kuuluisa laulajatar. Illalliset työllistävät palveluskuntaa ja kamaripalvelija Hans Köpfiä, jonka salaisuudet johtavat nekin talon pohjakerrokseen. Henkilöt ovat kaikki jollakin tavoin elämän satuttamia yrittäen pitää kiinni julkisivustaan.
Marraskuisen päivän tapahtumat vaikuttavat jokaisen elämään lopullisesti – ei vähiten kertojan, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa.Kallorumpu oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2011.

 

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun, 2011
Pekka Hiltusen esikoisromaanin tapahtumapaikkana on Lontoo katuineen ja pubeineen. Suomalainen Lia työskentelee graafikkona pienessä laatulehdessä, mutta on pohjimmiltaan melko yksinäinen. Työpaikan pubi-illassa Lia tapaa toisen suomalaisen nuoren naisen Marin. Mari on psykologia, jolla on erikoinen kyky lukea ihmisiä ja aistia heidän ajatuksiaan. Marilla on epätavallinen työpaikka, Studio, jossa hän johtaa huippuammattilaisista kokoamaansa tiimiä.
Lia näkee työmatkallaan Lontoon Cityssä jalkakäytävälle ajetun Volvon, jonka takakontissa on Latvialaisen naisen ruumiin jäännökset. Surmatyö ei jätä Liaa rauhaan ja hän pyytää Marin apua saadakseen selvitettyä erikoisella tavalla surmatun naisen kohtalon.
Vilpittömästi sinun on sujuvasti kirjoitettu jännäri, jonka päähenkilöinä on kaksi nuorta naista ja ympäristönä kiinnostava Lontoo. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2011
Kalle Manninen: Ratakylä, 2011
Riihimäellä lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa viettänyt Kalle Mannisen Ratakylä-teos käsittelee nuoren opettajan kriisiä parisuhteen kariuduttua. Puoliso, myös opettajana toimiva Jasmin on päättänyt jättää Kustin ja muuttaa pois yhteisestä kodista. Kusti jää työstään sairauslomalle lukukauden lopussa ja käy läpi omia tuntojaan. Mieleen tulevat omat kouluajat vanhoine kavereineen ja entinen rehtori, jonka kanssa on yhä selvittämättömiä asioita. Ahdistusta aiheuttaa myös opettajakollegan, Riston, katoaminen. Kustin selailemat Riston luokkapäiväkirjat kertovat karulla tavalla koulun arjesta ja opettajan väsymisestä. Kusti hyppää lopulta pohjoisen junaan ja uusi rakkauskin uusine seikkailuineen virkistää lopulta mielen. On aika aloittaa uusi lukukausi ja elämä Ratakylässä, tuossa rautatien idänpuoleisessa lähiössä, jonne lapsuusvuosien onnelliset ja surullisetkin muistot johtavat.

 

David Safier: Huono karma, 2011
Huono karma on omaperäinen, pirteä, oivaltava ja hauska kirja jälleensyntymisen kehästä ja ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä. Kirjan päähenkilö on menestyvä perheenäiti Kim Lange, joka elää itsekästä ja kiireistä elämää laiminlyöden suhteita läheisiinsä.Kaikki muuttuu päivänä, jolloin Kim kokee kaiken menevän putkeen. Käsissä on arvostettu tv-alan palkinto ja takan kuuma yö pitkällisen ihastuksen kanssa. Harmi vain, että Kimin ollessa haukkaamassa raitista ilmaa hotellin katolla, venäläisen avaruusaseman lavuaari putoaa hänen päälleen kohtalokkain seurauksin. Kim kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi.Kim on eläessään kerännyt niin paljon huonoa karmaa, että hänen on nyt ryhdyttävä hyviin tekoihin paremman karman ja elämän toivossa. Pikkuhiljaa, kommelluksien kautta, Kim oppiikin paremmaksi ihmiseksi. Tässä kasvussa häntä avustavat itse Buddha sekä Casanova, joka hän tapaa muurahaiselämässään. Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja ryhtyvät hauskaan seikkailuun, jossa synnytään milloin marsuksi, madoksi tai koiranpennuksi. Kimin rakkaus tyttäreensä ja aviomieheensä saa hänet pinnistelemään läpi erilaisten elämien ja kuolemien. Hyvät teot palkitaan, mutta riittävätkö teot ja aika saamaan perheen jälleen yhteen?

 

Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat, 2011
Riikka Stewen omistaa esikoisromaaninsa ”kaikille niille, jotka etsivät totuutta”. Kirja on kuin Da Vinci-koodin suomalainen versio taiteentutkijoineen ja muinaisine salaseuroineen. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun taiteilija Miriam Kataja löytää museon varastosta taulun, josta kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään. Miriam alkaa ystävänsä Iiriksen kanssa selvitellä taulun historiaa. Samoihin aikoihin Helsinkiin ilmestyy myös renesanssiasiantuntija Nicholas Hill, joka kiinnostuu luvattoman paljon niin Iiriksestä kuin löydetystä maalauksesta. Helsingin satamaan on myös saapunut laiva, jonka matkustajissa on jotakin hämärää. Entä miten tähän kaikkeen liittyy 1900-luvun alussa tapahtunut kirjeenvaihto suomalaisen taidemaalarin ja hänen rakastajansa kesken

 

Kettu, Katja: Kätilö, 2011
Katja Ketun kolmas romaani perustuu tositapahtumiin Lapin sodan aikana 1944. Se kertoo kätilönä toimivan ympäristönsä vierastaman Vikasilmäksi kutsutun naisen ja saksalaisupseerin Johann Angelhurstin aistivoimaisen rakkaustarinan sodan julmuuksien keskellä. Kätilö seuraa rakastettuaan saksalaisten vankileirille, jonka julma todellisuus paljastuu vähitellen. Leirillä hän on Fräulein Schwester, jonka tehtävänä on tarkastaa venäläisiä sotavankeja ja paljastaa juutalainen syntyperä, sekä tehdä abortteja naisvangeille. Johannille hän on kuitenkin Villisilmä, joka on valmis kilpailemaankin rakastetustaan. Suomen tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa entisten aseveljien käytös muuttuu ja myös Fräulein Schwester joutuu väkivallan kohteeksi.Romaani koostuu kätilön, Johannin ja salaperäisen Kuolleen Miehen todellisista päiväkirjamerkinnöistä, jotka päättyvät Kuolleen Miehen vuonolle Jäämeren rannalle. Sinne päätyvät myös kätilö ja Johann yhteisen lapsensa kanssa.Vastarintaliike ja vakoilutoiminta liittyvät myös tuohon outoon vuonoon, joka on ”kolkka, jota ei ole merkitty millekään kartalle. Siellä maan ääri on paljas ja valkoinen ja siihen valkoiseen pyrkivät kaikki nyt.”Kun kirjailija kuvaa naiseen kohdistuvaa väkivaltaa, romaani tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen. Kirjan kieli on omaleimaista, väkevää ja aistillista Lapin kieltä. Tässä kirjassa on Finlandia-aineksia, jos missä!
 
Leila Tuure: Aleksandra ja Mikael, 2011
Eletään 1800-luvun toista puoliskoa Porin kaupungissa, josta kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Aleksandra Modenin juhliessa 50-vuotissynttäreitään pukeutumalla pahennusta herättävään ruusunpunaiseen samettipukuun. Aleksandra ei ole kuitenkaan koskaan välittänyt ihmisten puheista. Hän ja Mikael elävät onnellisessa avioliitossa seuraten lastensa kasvamista ja itsenäistymistä: Sofialle tärkeintä ovat juhlat ja kauniit puvut, Mikke seilaa merillä ja pikku-Daalia osoittaa mielenkiintoa tilikirjoja kohtaan. 1860-luvun vaikeat nälkävuodet vaikuttavat myös Aleksandran ja Mikaelin perheen elämään. Seuraavalla vuosikymmenellä talouselämä lähtee onneksi taas nousuun ja lupaa vakaampia aikoja. Kauppahuoneen perijänä Mikke täytyisi saada asettumaan aloilleen. Sofian pään puolestaan saa pyörälle rovasti Hellenin sukulaispoika Aron. Aleksandralla riittää tekemistä myös hillitessään aina niin uteliasta Daaliaa. Kirja on toisaalta hauska epookkikomedia, mutta vastapainona se sisältää vakavampiakin sävyjä. Tuuren uusin romaani on itsenäinen jatko teokselle Piiritanssi (2009).
  

 

Marja-Liisa Heino: Niemisen tyttövainaan tapaus, 2011
Eletään jatkosodan aikaa, joulukuuta 1941. Nuori Helvi-niminen lotta löytyy kuolleena puukonpisto ja luoti rinnassaan. Rikosta määrätään tutkimaan rintamalla haavoittunut ylikonstaapeli Kustaa Hiltunen. Paikkakunnalla on venäläisten sotavankien leiri ja nämä joutuvatkin pian epäilyksenalaisiksi. Samoin epäiltyinä ovat punaiset aktivistit, jotka tekevät vastarintaliikkeen salaisia tihutöitä vastustaen sotaa. Asiaan sekaantuu myös Valpo vaikeuttamaan paikallisen poliisin toimia. Kustaa joutuu matkaamaan pitkin Tampereen seutua vihjeiden perässä ja hänen mukaansa rikosta selvittämään tuppautuu Mimmi, lotta joka on menettänyt sydämensä konstaapeli Hiltuselle.  Niemisen tyttövainaan tapauksen selvittely osoittautuu monimutkaiseksi eikä nuorten rakkausasiatkaan ole yksinkertaisia.

Marja-Liisa Heino kuvaa toden tuntuisesti venäläisten sotavankien kurjia oloja vankileirillä, lottien raskasta työtä rintamalla ruumiita pestessä ja kotirintaman köyhyyttä ja puutetta kaikesta. Äänensä saavat kuuluviin niin puna-aktivistit, sotaa vastustavat metsäkaartilaiset kuin isänmaalliset lotatkin. Vaikka kirjan aihe on raskas, sen tekee valoisaksi siinä mukana kulkeva huumori. Erityisen viehättäväksi kirjan tekee vanha Tampereen murre.

Brunk Holmqvist, Karin: Pieni potenssipuoti, 2011
Tilda ja Elida, lähes kahdeksankymppiset vanhapiikasisarukset asuvat yhdessä synnyinko-tiaan pienessä ruotsalaiskylässä. Elämä on tasaista ja rauhallista, päivät soljuvat omalla painollaan kuten ovat tehneet jo vuosikymmenten ajan. Kesällä hoidetaan puutarhaa, syk-syllä korjataan satoa, talvella tehdään lumitöitä ja lämmitetään mökkiä ja keväällä valmis-taudutaan taas uuteen kasvukauteen. Sisarukset eivät juurikaan suo itselleen elämän tar-joamia herkkupaloja vaan sujauttelevat kolikkonsa sukan varteen.
Tilanne kuitenkin muuttuu, kun naapuriin muuttaa kesäasukkaaksi charmantti toimistonjoh-taja Alvar. Pienen alkujännityksen jälkeen siskokset tutustuvat mieheen ja tämä osoittau-tuu oikein mukavaksi. Ilmassa on jopa pientä ihastusta.
Olleessaan naapurinsa puutarhassa neidit sattumoisin keksivät toimivan potenssilääkkeen reseptin ja panevat pystyyn postimyyntifirman. Sisarusten on nimittäin alkanut tehdä mieli sisävessaa, pihanperällä juokseminen talvipakkasella ei enää oikein maistu. Heille on toki kertynyt säästöjä, mutta niihin ei pidä koskea kuin hätätapauksessa. Potenssilääkkeen myynnillä on kätevä rahoittaa näin suuri hanke. Asia täytyy tietysti hoitaa salavihkaa, olisi-han suuri häpeä jos kyläläiset saisivat tietää moisesta siveettömyydestä. Oman jännityk-sen toimintaan tuo se, että siskosten kaupungissa asuva pikkuveli sattuu tilaamaan lääket-tä. Koska kirjeenvaihto hoidetaan postilokeron kautta veli ei tiedä keneltä troppinsa tilaa.

Pieni potenssipuoti on ruotsalaisen Karin Brunk Holmqvistin ensimmäinen suomeksi ilmes-tyvä kirja. Ruotsissa romaaneja on ilmestynyt kaikkiaan kuusi.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis, 2011
Tuomas Kyrön uusin kirja on satiiri ja veijaritarina nyky-Suomesta. Päähenkilö, romanialainen Vatanescu, tulee Suomeen tienatakseen jalkapallokengät pojalleen Miklokselle.

Helsingissä Vatanescu törmää toiseen yksinäiseen ja turvattomaan, citykaniin. Näin alkaa miehen ja kanin seikkailu läpi Suomen etelästä pohjoiseen. Vatanescu työskentelee mm. kerjäläisenä, poimii hilloja Lapissa ja on taikurin apulaisena junassa.

Vatanescun vauhdikas elämä kääntyy uuteen suuntaan, kun hän tapaa Tavallisten Ihmisten Puolueen puoluejohtajan Simo Pahvin. Simo Pahvi on tullut tunnetuksi vihreästä kaulalla roikkuvasta fani-kaulaliinastaan…

Kerjäläinen ja jänis on vauhdikas, lämminhenkinen tarina ja mukana on kyrömäistä nasevaa huumoria sekä ajankohtaisia ilmiöitä.

Rosa Liksom: Hytti nro 6,  2011
”Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.”

Rosa Liksomin novellimainen kertomus junamatkasta tempaa mukaansa hurjalle, kiihkeälle, avartavalle, mausteiselle, tunteikkaalle ja visuaaliselle matkalle Siperian halki. Ollaan 80-luvun lopun Neuvostoliitossa. Moskovassa arkeologiaa opiskeleva suomalainen tyttö nousee junaan toteuttaakseen unelmansa. Hän matkustaa myös paetakseen itseään sekä suhdettaan Mitkaan ja Irinaan, mutta jää aluksi monella tapaa vangiksi hyttiin nro 6.

Pienen hytin jakaa mies – suuri, karski, kaalikorvainen murhamies. Vodka virtaa, tee höyryää samovaarissa, mies puhuu kovaa ja karkeasti omasta elämästään ja neuvostoliittolaisesta todellisuudesta, ihmisistä. Kuultavaa on paljon.  Mies humaltuu, ahdistelee, karjuu ja hikoaa. Tyttö kuuntelee, on pakko kuunnella ja kulkea mukana juna-asemilla.

Tyttö on hiljaa ajatuksineen aivan viimeisille sivuille asti. Mutta ne ajatukset, ne vievät tarinaa eteenpäin kohti sitä hetkeä, kun ”hän on valmis ottamaan vastaan elämänsä, sen onnen ja onnettomuuden”. Unelma toteutuu pääteasemalla Ulan Batorissa. Suhde mieheen on muuttunut oudoksi ystävyydeksi ja elämän mahdottomuus alkanut tuntua mahdolliselta. Tarina jää ihanan avoimeksi, se piirtää viiltävän kaunista ja terävää viivaa monella tasolla, asemalta toiselle, varjosta valoisaampaan. Finlandia-palkintoa odotellessa, kenties…

Eira Pättikangas: Jäljet veräjällä, 2011
Pättikangas ei petä lukijoitaan tällä uusimmallakaan romaanillaan. Vahva henkilökuvaus ja eteläpohjanmaan murre vievät lukijan 1800-luvun lopun lakeuksille. Kirja kertoo Keelasta, joka asuu äitinsä Hilman kanssa Riemu-nimisessä torpassa. Keela on iältään jo päälle parinkymmenen ja tuntee itsensä vanhaksi nuorten riennoissa. Hilma on puolestaan jo nuorella iällä jäänyt leskeksi. Naisten arki on työntäyteistä, mutta he pärjäävät. Kosijoita kuitenkin liikkuu Riemun veräjällä. Keelan ja Hilman elämä ottaakin pian uuden suunnan ja Riemun torppa autioituu – mutta vain hetkeksi.

Eeva Vuorenpää: Arvet, 2011
Kirja kertoo sotavuodesta 1941 kahden lapsen näkökulmasta. Matka menneeseen alkaa, kun Aiju ja Nina kohtaavat laivalla vuonna 2009. Kummatkin ovat kokeneet sodan kauhut – toinen suomalaisessa sotasairaalassa ja toinen Ravensbrückin keskitysleirillä Saksassa. Aiju joutui pikkutyttönä vaikeaan leikkaukseen, joka tehtiin sotasairaalassa. Toipilasaika oli pitkä, joten Aiju ehtii näkemään sotasairaalan raadollista arkea, jossa kuoleman läsnäolo on tavallista. Nina puolestaan joutuu elämään keskitysleirillä epäinhimillisissä oloissa. Siellä ihmishengellä ei ole mitään arvoa – etenkin jos sattuu olemaan juutalainen. Kahden tyttölapsen tarina etenee kirjassa vuorotellen omissa luvuissaan ja maalaa lukijalle kaksi maisemaa sotavuodesta 1941. Vuorenpää tuo kirjassaan esiin sen, miten lopullisesti ja peruuttamattomasti sota vaikuttaa ihmisten elämään.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä, 2011
Mia Fredricksen on keski-ikäinen runoilija ja opettaja, jonka tutkija aviomies Boris yllättäen ilmoittaa haluavansa pitää paussia pitkästä avioliitosta. Paussi tarkoittaa tietysti toista naista. Mian kokema järkytys vie hänet pariksi viikoksi psykiatriseen sairaalaan. Sairaalasta Mia lähtee kesäksi toipumaan entiseen kotikaupunkiinsa ja alkaa vetää kirjoituskurssia teini-ikäisille tytöille. Mia viettää aikaansa myös palvelutalossa asuvan äitinsä ja tämän iäkkäiden ystävättärien kanssa. Äiti ystävineen harrastaa lukupiiriä, jossa käsitellään Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä, jonka teemat limittyvät myös Mian ja muiden naisten elämään.

Teinityttöjen opettaminen ja äidin ystävien elämänvaiheet avaavat Mialle uusia näköaloja paitsi omaan myös naisen elämän kaareen yleensä. Kesän myötä Mian voimat alkavat palautua ja hän alkaa löytää elämästä uusia mahdollisuuksia. Katuva aviomieskin ilmestyy jälleen kuvioihin.

Kirja teemoja ovat naisen elämän monet vaiheet lapsuudesta vanhuuteen, ilot ja surut, äitiys, vanheneminen ja kuolema. Taattua Siri Hustvedtiä jälleen!

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä,  2011
Mies, Antoine Rey asuu Pariisissa. Hän on arkkitehti, eronnut, keski-ikäinen kolmen lapsen isä. 30 vuotta on kulunut rakkaan äidin äkillisestä kuolemasta eikä kukaan ole koskaan puhunut tapahtuneesta. Isovanhemmat ja isä ovat etääntyneet perheestä. Nyt Antoine päättää viedä sisarensa Melanien syntymäpäivämatkalle suvun entisiin kesämaisemiin.

Matka ja tutut maisemat avaavat ajatuksia ja paluumatkalla Pariisiin Melanie ajaa ulos tieltä, juuri kun hän oli muistanut jotain tärkeää. Alkaa Antoinen tutkimusmatka muistoihin ja omaan itseen.

Tatiana de Rosnay kirjoittaa vapautuneesti ja kiinnostavasti. Rakkaus ja toivo, elämä, kuolema, ihmissuhteiden monimuotoisuus herättävät ajatuksia. Kiinnostus tapahtumiin ja henkilöihin säilyy viimeiselle sivulle saakka.

De Rosnay on kirjoittanut kymmenen romaania. Hänen ensimmäisestä suomennetusta romaanistaan Avain (2008) tuli kirjallinen sensaatio, joka on julkaistu 35 maassa.

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu, 2011
Merimies Eero Jokelan seikkailu alkaa keväisistä kattotalkoista 1941, jotka päättyvät ankaraan riitaan isän kanssa. Nuorimies saa tarpeekseen isän haukkumisista ja on kaksi päivää myöhemmin Petsamossa ja pian sen jälkeen jo ensipurjehduksellaan  Ergo-laivalla. Sodan melskeissä mies ajautuu seilaamaan liittoutuneiden laivoihin ja joutuu internoiduksi Englannin Man-saarelle.
Sodan loputtua rahaton ja passiton Jokela ottaa Kööpenhaminassa pestin ikäloppuun Sonjaan päästäkseen takaisin koti-Suomeen. Vuotava kaljaasi matkaa läpi miinoitetun Itämeren ja päätyy surkuhupaisasti karille Perämerellä. Laiva on täynnä arvoituksellista salakuljetustavaraa ja miehistö ja kapteeni häipyvät jättäen Jokelan laivan ja lastin vartijaksi. Lähestyvä talvi piirittää vanhaa alusta ja sodan ankarista saattuetaisteluista selvinnyt mies palelee tiukasti karilla istuvassa laivassa. Lisäksi Valpon etsivät kyselevät miehen sodanaikaisista toimista ja etenkin petsamolaisesta Mariasta, joka katosi keväällä 1941 Ergo-laivalla.
Oululainen Skiftesvik on jälleen kirjoittanut mainion kuvauksen merenkulkijoista ja lähihistorian vaikeista ajoista.

Kaari Utrio: Oppinut neiti, 2011
Utrion uusin epookkiromaani on taas mitä mainiointa luettavaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1830-luvulle. Pietarissa opettajana toimiva Sofia Malm joutuu lähtemään Lappiin Porojärvelle hyvästelemään äitinsä, joka elää viimeisiä aikojaan. Lapin reissu venähtää reilun pituiseksi, koska Sofia emännöi jonkin aikaa veljensä pastori Henrik Malmin luona. Porojärvelle saapuvat myös tutkimusmatkailijat Silvan kartanon paroni Christian Hackfelt sekä tämän leppoisa setä majuri Lars Hackfelt, joihin Sofia on törmännyt jo Pietarissa ollessaan. Kun Sofia sitten lähtee sukulaistensa luo Kortejoelle Silvan kartanon naapuriin, on luonnollista, että Christian Hackfelt majurisetänsä kanssa toimii saattajana. Pian Kortejoella alkaakin kiertää Christiania ja Sofiaa koskeva huhu, jota seurapiireissä päivitellään. Utrio maalaa hauskan kuvan aikakauden seurapiirielämästä ja ihmisten pikkumaisuudesta sekä pakkomielteestä loistaviin naimakauppoihin. Lukijalla pysyy väistämättä hymy suupielessä viimeiselle sivulle asti.

Mia Vänskä: Saattaja, 2011
Lilja palaa avioeronsa jälkeen vanhaan kotikaupunkiinsa ja onnistuu ostamaan lapsuudenkotinsa takaisin. Edelliset asukkaat ovat lähteneet kiireellä, kuin pakoon. Talossa alkaakin tapahtua varsin kummallisia asioita, valot räpsyvät, kuuluu outoja ääniä ja kellarin lattialle ilmestyy kuin tyhjästä vesilammikko yhä uudelleen. Pian alkaa myös ihmisille tapahtua karmivia asioita. Naapurin vanha rouva puukotetaan raa’asti ja Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena. Omituiset lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella Liljan päässä yhteen: hänellä on erityislaatuinen kyky ja hänen odotetaan käyttävän sitä. Tähän maailmaan pääsee aina välillä eksyneitä sieluja ja Liljan tehtävä on toimia saattajana ja viedä ne toiselle puolelle ennen kuin ne kohtaavat ihmisiä ja aiheuttavat näille pahaa.
Mia Vänskä on onnistunut luomaan kirjaan piinaavan uhkaavan tunnelman, mutta loppua kohti tunnelma hieman lätsähtää ja kauhu ei kanna loppuratkaisuun asti.
Saattaja on espoolaisen Mia Vänskän esikoisteos.

Terttu Autere: Sininen hatturasia, 2011
Autereen uusin romaani on itsenäinen jatko hänen esikoisromaanilleen Kirjepostia. Osa esikoisromaanin henkilöistä jatkaa elämäänsä tässä 1920-luvulle sijoittuvassa kirjassa. Lukija pääsee yhden päivän ajaksi mukaan kirjan henkilöiden elämään. Miten pärjää lyseon rehtori Yrjö Martiskainen toisessa avioliitossaan Inga Forssin kanssa? Entä millaiseksi maisteri Martti Fagerin ja Sonjan elämä on muotoutunut? Näkyykö rouva Ramstedtia enää paikkakunnalla? Martiskaisten piikatyttö Jenny saa puolestaan kirjeitä Amerikasta asti. 20-luku tuo tullessaan polkkatukan ja uuden vaatemuodin tähänkin pikkukaupunkiin. Autereen romaani on leppoisaa ajankuvausta mielenkiintoisine ihmishahmoineen. Viihdyttävä lukukokemus kaiken kaikkiaan.

Belinda Bauer: Hautanummi, 2011
Belinda Bauerin esikoisjännäri vie lukijansa 12-vuotiaan Stevenin ajatusmaailmaan ja totuuden etsintään. Stevenin isoäiti, jonka luona Steven äitinsä ja pikkuveljensä kanssa asuu, suree edelleen lapsena kadonnutta poikaansa, jonka epäiltiin joutuneen seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhriksi. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Steven päättää yrittää etsiä enonsa ruumiin, jotta isoäiti lakkaisi turhaan odottamasta tämän paluuta. Hän alkaa kaivaa läheisellä Exmoorin nummella, jonne uskoo ruumiin olevan haudattu. Lisätietoja saadakseen Steven päättää kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle, ja niukkasanainen kirjeenvaihto tuottaakin pian pelottavalla tavalla tulosta…

Anne Lehtonen & Miina Supinen: Rautasydän, 2011
Jos haluat hiukan jännitystä ja romantiikkaa iltalukemiseksi niin olet valinnut oikein. Kahden eriäänisen kirjailijan yhteistyö sujuu rennolla otteella. Rautasydän on rakkausromaanin ja dekkarin sopuisan pehmyt liitto. Liiankin sopuisa?

Kärmeslän pikkukaupunki kietoutuu hämäriin puuhiin. Sari on tomera, tietysti kaunis ja rautakauppias. Hän on jäänyt kahden lapsensa kanssa asumaan ja tekemään bisnestä ikivanhaan makasiiniin, jonka vieressä kohoaa korkea viljasiilo.

Koikkis on vartija ja Sarin paras ystävä, anoppi Marian lisäksi. Mutta kohtalo kuljettaa ja kun rautakaupan ovesta astuu sisään tuntematon nuori mies, on kuin vuosien pato aukeaisi ja tunteiden tuulet alkaisivat jälleen puhaltaa vapaina.

”En saanut silmiäni irti: mies porhalsi ympäri varastoa, näytti yhtä aikaa syötävän hyvältä ja täysin seinähullulta. Hän höpötti aivan kuin hänen henkensä olisi siitä kiinni ja elehti vilkkaasti käsillään.”

Håkan Nesser: Sukujuhla, 2011
Kymlingen pikkukaupunki uinuu hangen alla joulukuun alun hämärässä. Hermanssonin perhe kokoontuu viettämään isän ja vanhimman tyttären yhteisiä 105-vuotisjuhlia. Lapset perheineen saapuvat eri puolilta Ruotsia. Kaikki on suunniteltu huolella ja juhlista on tuleva täydelliset. Siloisen ulkokuoren alla perheellä on kuitenkin omat synkät salaisuutensa.

Juhlat eivät ole päässeet kunnolla alkuunkaan, kun tosi-tv:ssä itsensä munannut perheen hulivili poika katoaa. Ja heti perään seuraavana iltana katoaa toisen juhlakalun, perheen vanhimman tyttären poika niin ikään.

Katoamistapaukset saa tutkittavakseen paikallinen poliisi Gunnar Barbarotti, joka pikku hiljaa alkaa kaivaa luurankoja kaapista. Vaikka perhe hankaloittaakin tutkimuksia alinomaisella valehtelullaan alkaa totuus pikkuhiljaa valjeta.

Sukujuhlat aloittaa uuden Gunnar Barbarottista kertovan sarjan.

Sarah Waters: Vieras kartanossa, 2011
Hundreds Hallin kartano Englannin maaseudulla on toiminut Ayresin perheen kotina yli kaksi vuosisataa. Eletään 1940-luvun loppua, sota on köyhdyttänyt maan ja vanha luokkayhteiskunta on murroksessa. Myös aristokraattinen Ayresin perhe on köyhtynyt, tila on surullisesti rapistumassa, kartanon tiiliseinät lohkeilevat ja puutarha kasvaa rikkaruohoa. Vanha rouva Ayres sinnittelee aikuisen tyttärensä ja sodassa vammautuneen poikansa kanssa ja yrittää pitää yllä huoletonta julkisivua.

Keskiluokkainen tohtori Faraday kutsutaan yllättäen kartanoon hoitamaan sairastunutta palvelijaa. Vähitellen tohtori huomaa käyvänsä tilalla yhä useammin ja pikku hiljaa perheen kohtalo tulee kietoutumaan hänen omaansa kammottavan läheisesti. Kartanossa alkaa nimittäin tapahtua kummallisia asioita, pahat voimat jylläävät kiviseinien sisällä.

Vieras kartanossa on psykologinen jännityskertomus, mukaelma goottilaisesta kummitusjutusta. Lisäksi se on hieno kuvaus brittiläisen luokkayhteiskunnan murenemisesta.

Sarah Waters on walesiläissyntyinen kirjailija ja tämä on hänen viides romaaninsa.

Marja Leena Virtanen: Aida, 2011
Kovasti toivottu ja kauan odotettu perheensä ainoa lapsenlapsi Aida syntyy keskosena. Jo alusta alkaen on selvää, että vauvalla ei ole kaikki asiat kohdallaan. Tytön isoisä on lääkäri ja tietää lapsen odotusaikaan liittyvistä tutkimuksista, mutta salaa tietonsa Aidan vanhemmilta ja vaimoltaan Ireneltä. Pikkuhiljaa Irenelle alkaa valjeta, että Aida ei ole aivan tavallinen tyttö ja huoli lapsen tulevaisuudesta painaa mieltä. Irenellä on muitakin huolenaiheita. Palvelutalossa asuu iäkäs äiti, joka on tulta ja tappuraa. Mummo kiroilee, kiukuttelee ja karkailee. On sitkeä eikä suostu kuolemaan. Huolta aiheuttavat myös aikuiset tyttäret, jotka käyttäytyvät kuin hemmotellut pikkulapset ja ovat tottuneet, että äiti rientää hätiin milloin vain tarvitaan. Myös avioliitossa on rakoja ja vaikka lääkärimiehen hyvä palkka takaa mukavan elintason, onnellisuutta se ei turvaa.

Aida on ennemminkin Irenen kuin romaanin nimihenkilön tarina, tarina keski-ikäisestä naisesta ongelmineen. Aida on loimaalaisen Marja Leena Virtasen esikoisromaani.

Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit, 2011
Kesä 1978. Ylioppilaskirjoitukset takana ja koko elämä edessä. Liimatainen, Sihvonen, Rane ja Timppa Iisalmesta mielisivät Ruisrockin villiin menoon, mutta Turku tuntuu olevan toivottaman kaukana. Ranen ehdotuksesta he päätyvät Liimataisen ukon romu-Transitilla  Suonenjoen mansikkakarnevaaleille. Sitä paitsi soittaahan siellä Kontra, vaikka juhlien päätähdet ovatkin Tapio Rautavaara ja kohuravuri Charme Asserdal. Raju rokkimeininki, kalja ja villit mansikanpoimijatytöt siintelevät poikien mielissä, mutta perille päästyä meno ei osoittaudu ihan odotetunlaiseksi.
– Ihan oikea punkkari, Rane henkäisi.
– Jumalauta jätkät, minähän sanoin, että karnevaaleilla on hyvä meininki.

Rane, Timppa ja Sihvonen ponnistelevat elämässä eteenpäin, kuka minnekin. Liimataisen elämän karnevaaliviikonloppu muuttaa ikuisiksi ajoiksi.
Kekkonen, keskikalja, punkrock. Radion Rinnakkaisohjelma, Koijärvi, Pelle Miljoona. Heikkisen Mansikkakarnevaalit on viisikymppisten aikamatka huolettomiin nuoruuden päiviin.

Hannu Väisänen: Apupata, 2010
Hannu Väisänen on paitsi kuvataiteilija, kirjailija, myös loistava laulaja. Pienessä Apupata kirjassa Väisänen tarkkailee Lounais-Ranskan pappilastaan käsin ympäristöään niin kotikylässä kuin muuallakin. Myös muistot lapsuuskodista Oulun kasarmilta tulvehtivat mieleen kirjan pienissä tarinoissa. Kuvataiteilijalle ominaisesti tarinoissa on vahvaa visuallisuutta – pöydällä ”nukkuu savenvärinen kirjoituskone”. Hauskinta on lukea ranskalaisen kylän elämänmenosta. Monikansalliset rosvopaisti-illalliset loppuvat ennen kuin ovat alkaneetkaan ranskalaisen illan isännän heittäessä koko paistin heinikkoon liian monenlaisten makumieltymysten ristitulessa.

Näennäisesti pienten merkityksettömien tapahtuminen ja ilmiöiden kautta Väisänen luo asioille laajempaan merkitystä ja syvyyttä.
Mainio pieni kirja kesälukemiseksi!

Elisabeth Aho: Sisar, 2011
”Ellen harhaili tutuilla kaduilla kevätillan pimetessä yöksi. Hän tiesi, että taloissa, jotka eivät palaneet, väijyi punaisia puolustajia. He seurasivat häntä koko ajan ikkunoista, katonrajoista ja kellariluukuista, he näkivät hänet ja tähtäsivät aseillaan tälläkin hetkellä. Ellen toivoi ja uskoi, että ne jotka häntä pimeässä tarkkailivat, ajattelivat, että hän oli työläisnainen, josta ei ollut vaaraa, ja luultavasti niin tapahtui, sillä mistään ei ammuttu häntä kohti.”

Ahon uusin historiallinen romaani pureutuu Suomen vuoden 1918 sodan aikoihin. Tapahtumapaikkana on tuon ajan Helsinki. Pahoin loukkaantunut ja muistinsa menettänyt Ellen tuodaan huhtikuussa 1918 Helsingin diakonissalaitokselle. Pikkuhiljaa Ellen alkaa kuitenkin toipua. Työskentely diakonissojen apuna tuo lohtua, vaikka päivittäin hän joutuu näkemään paljon pulaa ja surua. Ellenin mielessä alkaa itää ajatus, josko hänestäkin olisi diakonissaksi. Traaginen onnettomuus saa lopulta Ellenin muistin palautumaan, ja muistikuvien myötä palataan sisällissodan tapahtumiin: mieleen palautuvat työ puhelinkeskuksessa ja hyvä ystävä Selma, jonka kohtalo oli varsin surullinen.

Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri, 2011
Irlannissa asuvan kirjailijan esikoisromaani on ystävällinen, äidin ja tyttären kasvukertomus uudessa kulttuurissa. Lukukokemus on levollinen ja koskettavan myötäelävä. On kuin kuulisi Irlannin nummien hiljaisuuden ja nousevan usvaverhon tai istuisi orapihlajapiirissä päähenkilöiden kanssa. Kirjan loputtua haluaisi aivan heti tarttua kirjailijan tietoteoksiin: Irlantilainen aamiainen ja Vihreän saaren puutarhoissa, jos ne eivät olisi jo lainassa.
Kirsi haluaa uuden alun elämälleen ja lentää Irlantiin kovasti vastahakoisen 14-vuotiaan Anni-tyttären kanssa. Työ Knocknamurran pienessä kyläyhteisössä kehitysvammaisten hoitajana on aluksi raskasta, mutta pian avautuu uusi maailma, jossa yhteisöllisyys, välittäminen ja erilaisuuden kokeminen rikkautena ovat tärkeitä.
Kotimaahan jäävät vain muistot, Annin etäinen isä Jari, paras ystävä Miia. Monikerroksinen kerronta palaa ennen koettuun, mummovainaakin käy juttelemassa ikävöivälle Annille.  ”Suljin silmät. Olin heti mummon luona. Siellä oli kesä, mummon kukkapenkki kukki, mutta minun oli paha olla.”

Annin lailla myös äiti kokee uuden elämäntavan vaikeudet, mutta kun eheytyminen alkaa, ovat tunteetkin palanneet ja ystävyys on elämänmittainen. Orapihlajapiiriin kannattaa käydä nuoren ja vanhemman. Tämä esikoisromaani on maanläheinen ja herkkä sekä uusia ajatuksia herättävä.

Claudie Gallay: ’Rakkaus on saari, 2011
Provencen maaseudulla asuvan kirjailijan seitsemäs romaani sijoittuu Avignonin  kaupunkiin Etelä- Ranskaan. Meneillään on teatterifestivaali, jonka avustajat ovat lakossa. On tukahduttava helle ja teatteriesityksiä on vain harvakseltaan. Teatteriohjaaja Odon Schnadelin rakastettu ja viisi vuotta maailmalla mainetta niittänyt näyttelijätär Mathilde palaa kaupunkiin. Hänestä puhutaan kaikkialla, hän on tullut festivaalien ajaksi ja esiintyy Hiljaisissa silloissa Minotauroksen teatterissa.

”Odon astuu asuntolaivansa kannelle. Ovessa on pieni ristikkolyhty. Siinä himertää keltainen valo. Sen Odon oli vannonut Mathilden lähdettyä: että lyhdyssä loistaisi valo, kunnes Mathilde palaisi”.

Marie tulee kaupunkiin katsomaan kuolleen veljensä kirjoittamaa näytelmää, jonka Odon on ohjannut. Marie on hauras ja hyvin surullinen nuori nainen. Hän on alkanut lävistää kasvojaan veljensä traagisen kuoleman jälkeen.

Tarina etenee verkkaisesti, mutta ihmisten mielissä liikkuu paljon huimia ajatuksia, Lauseet ja kappaleet ovat lyhyitä. Tyyli on toteavaa ja kuitenkin se oudosti tempaa mukaansa tihenevälle matkalle. Kirjailija luo mielenkiintoisia kuvia ja henkilöhahmoja teatterin ja kirjallisuuden maailmasta.

Kalle Manninen: Rykmentti, 2011
”Motiivini ovat itsekkäät. Tahdon muistaa.” Kusti Möhkölä  –niminen nuorukainen palvelee viestirykmentissä Ratakylässä kirjoittaen päiväkirjaa palveluksensa viimeisistä kuukausista. Vapaus häämöttää, mutta sitä ennen on kestettävä loputtomia tupatarkastuksia, simputtavia kouluttajia, rankkoja metsäleirejä ja osallistuttava sotaharjoituksiin. Iltavapaat kuluvat keskikaupungilla pyöriessä ja vain viikonloppulomilla voi elää tavallista nuoren miehen elämää tyttöystävineen.  Armeijan arki voi olla puuduttavan yksitoikkoistakin, kirjoittaminen on henkireikä Kustille, jolle kirjeet juhannusheilalle tuovat kaivattua vaihtelua. Vihdoin koittaa lähtöpäivä ja radistin todistus taskussa Kusti yrittää totutella siviiliin, jossa kukaan ei ole enää kertomassa minne mennään ja milloin. Elämä on omissa käsissä.

Nuoren miehen kasvukertomus tutunoloisessa varuskunnassa.

Mirjam Kälkäjä: Pilvenpitelijät, Mäntykustannus, 2011
Pilvenpitelijät kertoo Petsamon evakkojen, noiden vähemmän muistettujen sodan uhrien tarinaa. Siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoiminta oli ainaista raatamista: pellot piti raivata ja asumukset ja karjasuojat rakentaa käsipelillä. Lapsia sikisi kuin hiirenpoikasia lähes joka lumille. Miesten ahertaessa pelloilla ja metsissä naiset pitivät arjen käynnissä niin sota-aikana kuin sen jälkeenkin. Noille ryhmykouraisille eukoille, ikuisen työn rouhimille sankareille, raatamisen loppu oli yhtä kuin olemassaolon loppu. Sitten heistä ei ollut kuin pitelemään pilviä vaaran takana heinäaikaan. Rahasta oli aina tiukkaa. Ruokavelka kauppaan kasvoi viikko viikon perään ja ukko roikale käy nostamassa lapsilisät postista ja ostaa kaupasta sokerit pontikan keittoon.

Vaikka ilot olivat kapeita, silti elämä sykki ja nuori veri kuohui suonissa. Tanssilavalle vaikka karattiin, jollei päästy luvan kanssa.

Mirjami Kälkäjä on itsekin alun perin Petsamon evakkoja. Ensi kerran hän lähti evakkoon kolmikuisena vauvana ja eli nuoruutensa siirtolaisten asutustilalla Tervolassa. Pilvenpitelijät on hänen kahdeksas romaaninsa.

Alkuun

Iida Rauma: Katoamisten kirja, 2011
Nuoren Iida Rauman mielenkiintoinen esikoisromaani sijoittuu Turun maisemiin. Poissaolo ja läsnäolo ovat kirjan merkittäviä teemoja. Isä on lähtenyt kotoa ilmoittamatta ja äiti käy omaa selviytymistaisteluaan. Aikuistunut tytär rakastaa ja vihaa voimakkaasti. Katoamisten kirja on välillä hyvinkin rajua luettavaa. Arkinen väkivalta omassa parisuhteessa, työpaikalla vanhainkodissa sekä takautumien kautta lapsuuden kodissa ja koulussa ovat hämmentävän tarkasti ja vahvasti aistittua elämää.
Nuoruuden ehdottomuus ja heittäytyminen tuntemattomaan takaavat matkan, joka jää mieleen. Iida Rauma osaa kirjoittaa.
” Isä kertoi joskus, ettei ihminen voi tietää, millaista täydellinen hiljaisuus on. Vaikka ympäristöstä eristettäisiin kaikki äänet, ihminen kuulisi aina jotain. Viimeisenä oman verenkiertonsa.” Siitä tässä juuri onkin kyse.

Riesco, Nerea : Ars Magica, 2011
”Yksitoista noituudesta kuolemaantuomittua eteni kiihtyneen väkijoukon keskellä kohti mestauslavaa huojuvana, synkkänä kulkueena…” Näin aloittaa espanjalainen Nerea Riesco kirjansa Ars Magica. Kirjan tapahtuvat sijoittuvat 1600-luvun Espanjaan, jossa noitavainot olivat arkipäivää. Inkvisiittori Salazar määrätään tutkimaan noituutta Espanjan maaseudulle. Toisin kuin muut – Salazar haluaa kyseenalaistaa koko noituuden. Pian Salazarille alkaa selvitä, että on olemassa tahoja, joille rahvaan pitäminen noitien pelossa sopii vallan mainiosti, ja taustalla oleva juoni alkaa paljastua… Samaan aikaan nuori tyttö Mayo etsii kasvattiäitiään Ederraa, joka on vangittu väärinperustein noitana ja myöhemmin kuuleman mukaan vapautettu. Mayo seuraa Salazarin seuruetta kohtalokkain seurauksin.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja, 2010
Tuomas Kyrö (s. 1974) on sukupolvensa johtavia mielensäpahoittajia. Hän on kirjoittanut 40 kolmen sivun lyhyttä tarinaa, jotka kaikki alkavat: Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Kirjan mielensäpahoittaja kertoo erilaisista ajankohtaisista itselleen sattuneista tapahtumista ja muista aikamme ilmiöistä. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin silloin, kun Arvi Lind poistui studiosta. Vieläkään en ole toipunut. Arvi oli minulle kuin veli, paras ystävä tai luotettu mies. Minä haluaisin että Arvi olisi kantamassa minua hautaan tai ainakin kertoisi poismenoni uutisissa.”

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias vanhan kansan mies, joka asustaa itsekseen omakotitalossa ja ihmettelee maailman muuttumista ympärillään. Kirjasta on myös tehty kuunnelmasarja ja äänikirja, jossa lukijana on Antti Litja. Kerrassaan riemastuttavaa luettavaa!

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Natalie, 2011
Natalie jää leskeksi ja menettää otteensa elämään. Ura on kuitenkin nousussa ja ”aika kuluu kun vain hengittää”. Mutta miten kaikki voikaan muuttua taas aivan yllättäen? Natalien ja Markuksen tarina, on palkitun pariisilaisen kirjailijan David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu romaani ja sen oikeudet on myyty 15 maahan. Se on hurmaavasti kirjoitettu, samalla kepeä ja vakavan runollinen, erilainen rakkauskertomus. Kerronnan välissä on humoristisia alaviitteitä ja ajatuksia herättäviä välilukuja.

”Loppujen lopuksi voimmekin miettiä, onko sattumaa todella olemassa. Olisikohan niin, että kaikki kohtaamamme ihmiset kävelevät alueellamme vain siinä toivossa, että kohtaisivat meidät? Asiaa pohtiessaan huomaa, että nuo ihmiset totta tosiaan vaikuttavat usein hengästyneiltä.” Tätäkin kysymystä voi nyt ajatella tai vain viihtyä Natalien seurassa.

Pirkko Lindberg: Hotelli Kaipaus, 2010
Lapsuusvuodet hotellissa ei ole aivan tavanomaista. Kirjailija Pirkko Lindberg kertoo oman tarinansa Tinka-tytön kuvaamana lapsuusvuosistaan vaasalaisessa hotellissa. Hänen adoptioäitinsä Czarda Komia omisti sodan jälkeen Vaasassa toimineen hotelli Astorin, jonka tytär nimittää kirjassa hotelli Kaipaukseksi. Czardan ja lähisuvun menneisyyden monenkirjavat vaiheet kertovat paitsi suomalaisen hotelli- ja ravintolatoimen historiasta myös suomalaisen yhteiskunnan suurista muutoksista 1900-luvulla. Czardan pyrkimys parempaan elämään henkilökohtaisten pettymysten kautta kuvaa sosiaalista nousua, joka mahdollistui 1950-luvun kasvun vuosina. Tinka oli viipurilainen löytölapsi, joka tuli Czardan elämään puolivahingossa. Uutteran Czardan ja mielikuvitusmaailmoissa elävän Tinkan keskinäinen suhde oli kuitenkin lämmin ja ymmärtävä, vaikka Tinkan kouluviihtymättömyys aiheuttaakin ylimääräisiä huolia.
Kirjan rakenne koostuu useista sivutarinoista, joita kerrotaan hotellivieraiden ja henkilökunnan menneisyydestä. Myös Tinkan ahkerasti selailemasta  suvun valokuva-albumista pursuaa uusia mielikuvitustarinoita.
Hotelli Kaipaus on todellinen lukuromaani!

Snellman, Anja: Parvekejumalat, 2010
Romaanin keskeinen tapahtumapaikka on Helsingin Vuosaari, jossa tarinan päähenkilöt asuvat. Toinen heistä on murrosikäinen somalityttö Anis ja toinen nuori nainen, suomalainen Alla. Kirja rakentuu lyhyistä luvuista, joissa seurataan vuorotellen Anista ja Allaa. He tapaavat tosiensa vain ohimennen. Anis on Allan pikkusiskon ystävä. Alla käyttää nimeä Alla-Zahra, islamiin palannut. Hänen kasvuvuotensa ovat olleet rajojen kokeilua, joita boheemit kirjailijavanhemmat eivät ole asettaneet. Anis tutustuu Allan äitiin, joka on täydellinen vastakohta Aniksen omalle, miehensä vallan alla elävälle äidille. Aniksen isä kannattaa vanhoillista islamia ja Aniksenkin on määrä noudattaa islamin oppien mukaista naista koskevia lakeja. Hän on hyvä koulussa ja kiinnostunut musiikista ja tanssista odottaen innolla Madonnan konserttia. Anis joutuu elämään kaksoiselämää ja piilottelemaan ajatuksiaan. Alla puolestaan etsii islamista järjestystä elämäänsä ja valmistelee tapahtumaa, jossa suomalaisia tutustutetaan islamin oppeihin. Kirjan nimi viittaa kirjan lopun tapahtumiin. Parveke symbolisoi myös ulkoista näkymää, julkisivua, jossa kaikki on hyvin.

Indridason, Arnaldur: Sameissa vesissä, 2010
Palkitun islantilaiskirjailijan seitsemännen dekkarin tapahtumat käynnistyvät kun ravintolaan juhlimaan lähtenyt mies löytyy asunnostaan surmattuna. Selviää, että miehellä on ollut ravintolasta lähtiessä naisseuraa ja asunnossa on myös tapahtunut raiskaus. Mutta missä on nainen? Oliko asunnossa kolmaskin henkilö? Tapauksen saa tutkittavakseen naispoliisi Elinborg, joka taiteilee vaativan työn ja perheen välissä.  Rikoksen selvittäminen on tavallista työläämpää ja Elinborg joutuu matkustamaan surmatun miehen kotiseudulle. Menneisyyden synkät tapahtumat alkavat vähitellen avata rikoksen solmuja.

Sameissa vesissä on paitsi taitavasti rakennettu dekkari, myös yhteiskunnallinen, hyvinvoinnin kääntöpuolta kuvaava teos.

Lisa Genova: Edelleen Alice, 2010
Kirja kertoo Alicesta, joka sairastuu viisikymppisenä alzheimerin tautiin. Alicen elämä on siihen asti ollut mallikasta: hänellä on virka kognitiivisen psykologian professorina, kolme aikuista lasta ja onnellinen avioliitto. Eräänä päivänä luentoa pitäessään Alice huomaa, ettei yhtäkkiä löydäkään oikeita sanoja, ja tutun juoksulenkin varrella hän eksyy. Unohduksia ja hajamielisyyttä ei voi enää selittää vaihdevuosilla eikä stressillä. Lääkärin diagnoosi on armoton. Kirja käy läpi alzheimeria sairastavan ihmisen elämän muutokset, ja hänen oman sekä läheistensä tuskan. Eteen tulee päivä, jolloin Alice ei enää tunne omia tyttäriään, saati miestään.

Markus Nummi: Karkkipäivä, 2010
Karkkipäivä-kirja on hieno romaani, joka etenee kuin dekkari. Kirja on luettava nopeasti loppuun, että selviää saako Tomi eli Tok Kilmoor pelastettua prinsessa Mirabellan.

Kirjan tarina lähtee etenemään, kun kirjailija Ari maksaa täysin tuntemattoman pienen Tomi-pojan karkkipussin kaupan kassalla. Pojalla ei ole paikkaa, minne mennä, joten hän lyöttäytyy Arin seuraan. Vähitellen Ari huomaa, että Tomilla ei ole kaikki ihan kohdallaan. Hän on nälkäinen ja mustelmilla. Tomilla on päähänpinttymä apua tarvitsevasta Mirabellasta ja pian Ari huomaa olevansa mukana Tomin ”pelastusretkellä”. Mutta onko Tomin tarina totta vai satua?

Vaikka kirjan aihe on rankka – sosiaaliviranomaisten lastensuojelutapaukset, niin ajankohtaista romaania lämmittävät huumori ja lapsen mielikuvitus. Karkkipäivä on yksi tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaista.

Märta Tikkanen:  Emma ja Uno – rakkautta totta kai!,  2010
Märta Tikkanen on kirjoittanut äitinsä vanhempien onnettoman avioliittotarinan. 18-vuotias kirkkonummelaisen kartanon tytär Emma avioituu 27-vuotiaan Uno  Stadiuksen kanssa 1800-luvun lopulla. Uno Stadius on kuuluisa kansanvalistusmies, joka ei omassa elämässään osaa elää edustamiensa aatteiden mukaisesti.  Emma merkitseekin Unolle vain edullista naimakauppaa ja perinnön kautta tulevaa hyötyä.

Nuori perhe asuu aluksi Ruotsissa, jossa Uno jatkaa valistus-työtään ja työskentelee eri oppilaitoksissa.  Perhe kasvaa ja 25-vuotiaana Emmalla on jo kuusi lasta. Unosta ei ole perheenisäksi, vaan hän elää levottoman luonteensa mukaista urakeskeistä elämäänsä. Lapset aiheuttavat vain häiriötä ja vaikeuttavat hänen keskittymistään tehtäviinsä. Emman perintökin hupenee olemattomiin Ruotsin vuosina. Lopen väsyneenä Emma palaa takaisin kotikartanoonsa Unon jäädessä Ruotsiin. Avioparin yhteydenpitoa käydään lopulta vain Unon äidin kautta kirjeitse.  Kun Uno palaa lähes kymmenen vuoden erillään asumisen jälkeen Suomeen, Emma päättää hakea avioeroa. Hän joutuu elättämään lapsikatrastaan yksinhuoltajana lastentarhaa ja vuokralaisia pitämällä Unon osallistumatta tähän millään tavalla.

Kirja perustuu Märta Tikkasen isovanhempien kirjeisiin, joista välittyy ennen kaikkea naisen raskas osa miesten hallitsemassa maailmassa.  Tarinan taustana ovat 1900-luvun alun Suomen historian suuret mullistukset.

Alkuun

Juha Itkonen: Seitsemäntoista, 2010
Hämeenlinnassa lapsuutensa ja varhaisnuoruuteensa viettänyt Juha Itkosen Seitsemäntoista –teos alkaa peruskoulun päättäneen Henrikin päästessä kesätöihin hämeenlinnalaisen suuren marketin lihaosastolle.  Työpaikalla Henrik astuu aikuisuuden maailmaan tutustuen vanhempiin työtovereihinsa. Hedelmäosaston Veskusta muodostuu Henrikille läheinen ystävä. Henrik viettää työpaikan ulkopuolella tavanomaista kuusitoistavuotiaan elämää, johon kuuluvat niin tytöt kuin pussikaljakin.  Suhde Veskuun nousee kirjan keskeiseksi teemaksi.  Veskun kanssa Henrik pääsee mm. Riihimäellä sijaitsevaan ravintolaan, joka kuvataan ”pelkäksi räkäläksi” ja ilta osoittautuu muutenkin pettymykseksi.

Kirjaan tulee uusi näkökulma, kun tarina jatkuukin nuoren kirjailijan Julius Ilosen kertomuksena omasta kirjastaan. Sen tapahtumat vaikuttavat olevan peräisin todellisesta elämästä. Muistavatko työtoverit tapahtumat samalla tavoin? Voiko kirjailija kirjoittaa todellisen elämän tapahtumista yhtäpitävästi?
Mielenkiintoinen kirja 1990-luvun nuoruudesta, ystävyydestä ja kirjailijan työstä.

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä, 2010
”En halunnut siirtää itselleni pelkästään Petri Vallin omaisuutta. Tahdoin enemmän. Halusin varastaa Petri Vallin elämän.”
Postinkantajana työskentelevä Sami Ljud löytää kesken kierrostaan seksuaaliterapeuttina työskentelevän mieslääkärin kuolleena tietokoneen äärestä. Kuollut muistuttaa hämmästyttävästi ulkonäöltään Sami Ljudia.  Hetken mielijohteesta hän päättää ottaa Petri Vallin identiteetin. Tämä on ollut juuri kirjoittamassa sähköpostiviestiä Portugaliin Maria – nimiselle naiselle.  Valelääkäriksi soluttautuminen onnistuu vaivatta ja johtaa Sami Ljudin myös Portugaliin Marian jäljille.  Samin vaimo, lentoemäntänä työskentelevä Lila ryhtyy etsimään miestään ja palkkaa alkoholisoituneen entisen työtoverinsa Tuukka Grahnin etsimään miestään. Jäljet johtavat Portugaliin, mutta etsintä on tulokseton, vai onko? Mitä tekemistä lentoaseman ”Kohtaamisia” –veistoksella on Tuukka Grahnin kanssa? Kuka  lopulta oli Petri Vall?

Kirjassa on monta kertojanääntä, jotka kertovat oman tarinansa.  Kirja on moniulotteinen rikosmysteeri, jonka loppu on yllätyksellinen.

Pirjo Tuominen: Perintömaat, 2010
Tuomisen uusin teos sijoittuu nykyaikaan. Romanttisen lukuromaanin keskiössä on Ylhäisten sukutila Rautaveden rannalla Vammalassa, jota kolmannessa polvessa isännöi jo ikääntynyt Paavo Jänne. Paavon vaimo Mirkku hylkäsi tämän parikymmentä vuotta sitten löytäessään uuden onnen ulkomailta.  Jäljellä tuosta avioliitosta ovat vain poika- ja tytärpuolet Kai ja Pia. Kai on epäonnistumistensa jälkeen palannut Ylhäisiin ja toimii Paavon apuna tilanhoidossa, kun taas Pia menestyy toimittajan työssään toisaalla pistäytyen kuitenkin välillä entisessä kodissaan. Ylhäisten naapurissa asuu Paavon pikkuserkku Raili, joka ei malttaisi pitää näppejään erossa Ylhäisten tilan perimisasioista. Kuka perii tilan, kun Paavolla ei ole omia lapsia?  Tuominen kuvaa hienosti nykypäivän ihmisiä ja maatalouden murrosta. Kirjan pääteema on kuitenkin rakkaus.


Suosittelemme myös näitä: 

Adichie, Chimamanda Ngozi: Puolikas keltaista aurinkoa, 2009
Nigeriassa syntynyttä kirjailijaa pidetään Afrikan nykykirjallisuuden lupaavimpana lahjakkuutena. Puolikas keltaista aurinkoa on hänen toinen romaaninsa ja se voitti Orage Prizen vuonna 2007, valittiin Booker-ehdokkaaksi ja sen oikeudet on myyty 28 maahan.
Avaan kirjan kesähelteessä ja huomaan pian olevani 1960-luvun Nigeriassa sodan kynnyksellä elävien ihmisten maailmassa. Kirja tempaa mukaansa ensin Afrikkalaisen sivistyneistön elämään ja illanistujaisiin ja sitten Biafran sodan todellisuuteen.
Kirjan päähenkilöinä ovat kaksoissisarukset Olanna ja Kainene sekä heidän miehensä Odenigbon ja Richard. Nsukkan pienessä yliopistokaupungissa varttuu mieheksi myös maalaispoika Ugwu, joka palvelee Odenigbon perhettä antaumuksella.
Puolikas keltaista aurinkoa kuvaa suurella sydämellä Biafran sodan tapahtumia. Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi ja heidän tarinansa kantaa läpi sodan, nälänhädän ja katastrofin. Rakkaus läheisiin ja omaan maahan sekä hieno ihmiskuvaus antavat julmille tapahtumille siivet ja juuret.

Autere, Terttu: Kinkkauskivet, 2009
Viipurista kotoisin oleva Tellervo joutuu vanhempineen lähtemään sodan aikana evakkoon. He asettuvat asumaan sisäsuomalaiseen kaupunkiin, jossa Tellervo varttuu oppikouluikään. Sodanjälkeinen puute on osa jokapäiväistä elämää, mutta usko tulevaisuuteen on silti kova. Kirjan tuokiokuvat kuljettavat lukijaa Tellervon lapsuudessa: ostetaan lähikaupasta karamelleja, etsitään kinkkauskiviä, esiinnytään koulunäytelmässä ja lueskellaan auringon lämmittämällä ullakolla Runotyttöjä. Terttu Autereen uusi romaani henkii 1950-luvun nostalgiaa.

Barbery, Muriel: Siilin eleganssi, 2010
Siilin eleganssi kertoo hienon pariisilaisen kerrostalon elämästä. Kirjalla on kaksi kertojaa: Renée Michel, joka on talon ovenvartijarouva ja Paloma Josse, kaksitoistavuotias talon asukas.
Renée haluaa olla huomaamaton ja yksinkertainen leskirouva, vaikka hän todellisuudessa on sivistynyt kultuurinharrastaja. Paloma taas on fiksu, mutta omiin oloihinsa vetäytyvä elämää pohdiskeleva teinityttö.
Kummankin erakon elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilainen, tarkkasilmäinen Kakuro Ozu.
Siilin eleganssi on kirja sydämen sivistyksestä, kaikkien ihmisten arvostamisesta ja yhdenvertaisuudesta. Kirja on viehättävä, erikoinen lukukokemus!

Bauermeister, Erica: Elämän lempeät maut, 2009
Lillian on tarkkanäköinen kokki, joka pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Lillianin ruokakurssille kokoontuu kerran kuussa kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä oppilasta. Lillian on jo lapsuudessaan oppinut, että oikeanlainen ruoka paitsi täyttää vatsan myös tyydyttää henkisen nälän. Heti kahdeksan täytettyään hän alkoi huolehtia perheensä ruoanlaitosta.
Lillianin hellävaraisessa ohjauksessa kurssilaiset oppivat paitsi ruoanlaittoa, niin myös paljon uutta itsestään ja muista oppilaista.
Elämän lempeät maut on lämmin tarina erilaisista ihmiskohtaloista sekä ruoan lähes taianomaisesta voimasta. Bon appétit!

Dorrestein, Renate: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa, 2009
Viisikymppisen Heleenin äiti saa aivoinfarktin. Tilanne on vakava, äiti ei pärjää enää kotona ja hänelle pitäisi löytää pysyvä hoitopaikka. Samaan aikaan Heleen kärsii vaihdevuosien tuomista kuumista aalloista, pyörittää perheyritystä ja huolehtii perheestään, johon kuuluu mies ja kaksi teini-ikäistä lasta. Hän juoksee kuukausikaupalla kodin, työpaikan ja sairaalan väliä potien jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Romaani on kuin hyvä vitsi: paniikkiin joutunut kahdeksankymppinen äiti, jolla on hehkuva meikki ja leopardikuvioiset vaatteet raivoaa sairaalan vessassa, ei ymmärrä puhetta eikä tiedä mihin on joutunut. Dorresteinin kieli on ronskin estotonta ja tapahtumat suorastaan itkettävän hauskoja. Romaanille voisi jopa nauraa ellei takaraivossa koputtaisi tietoisuus siitä, että tämä voi olla edessä kenellä tahansa.

Erickson, Carolly: Tsaarin tytär, 2010
Venäjän viimeinen tsaari perheineen on jäänyt historiaan surullisen kohtalonsa takia; koko perhe teloitettiin eräänä heinäkuisena yönä vuonna 1918. Entä jos yksi heistä olisi pelastunut? Erickson kertoo tsaari Nikolai II:n ja Tsaaritar Aleksandran toiseksi vanhimman tyttären, Tatjanan, kuvitteellisen selviytymistarinan historiallisessa romaanissaan. Kirjassa lukija pääsee seuraamaan tsaarin perheen hulppeaa elämää kaiken loiston keskellä. Tatjanalla on koettavanaan omat nuoren tytön ihastumiset, toiveet ja huolet; pikku-veljen katala sairaus ja tsaarittaren vankka usko Rasputinin parantajantaitoihin vaivaavat mieltä. Samaan aikaan soditaan ja Venäjän kansassa yltyy tyytymättömyys monarkiaa kohtaan – vallankumous tekee tuloaan. Suuriruhtinattaret yrittävät tehdä osansa työskentelemällä sotasairaalassa. Siellä Tatjana rakastuu haavoittuneeseen sotilaaseen, Mihailiin. Lopulta Romanovien valta murenee ja heidät passitetaan vankeuteen hyiseen Siperiaan. Miten Tatjana onnistuu pelastamaan itsensä?

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö, 2010
Romaanin kertoja minä on Evie Green, esikoistaan odottava nainen, jolle palaavat mieleen lapsuuden aikaiset tapahtumat .  Evien ollessa seitsemän vuotias hänen kolmikymppinen yksinhuoltajaäitinsä kuolee yllättäen sydänkohtaukseen. Evie joutuu muuttamaan äidin vanhempien luokse Walesin syrjäiselle maatilalle.  Lapsuus ja nuoruus isovanhempien luona on turvallista, mutta ympäröivän kyläyhteisön suhtautuminen huomiota herättävän punatukkaiseen Evieen on outoa. Miksi hän herättää suorastaan vihamielisiä tunteita kyläläisissä? Miksi Evien isästä, oudosta irlantilaisesta ei saisi puhua? Miten Evien koulutoverin, kylän kauneimman ja rikkaimman tytön, Rosien, katoaminen liittyy häneen? Onneksi on Daniel, turvallinen lammastilan työntekijä, joka puolustaa Evietä.
Irlantilainen tyttö on palkittu lukuromaani, jossa menneisyyden verhotut perhesalaisuudet alkavat aueta vuosien kuluttua.  Walesin sateiset ja sumuiset nummet kehystävät outoja tapahtumia ja muistoja.

Franzén, Peter: Tumman veden päällä, 2010
”Minun elämäni on virta, joka pienenä pisarana tihkuu ulos graniitista, pohjoisen maailman perukoilta.” Peter Franzénin esikoisteos on kertomus pienen Pete-pojan elämästä. Se on herkkä, tunteva ja mieleenpainuva omaelämäkertaromaani.
Pete kasvaa äidin, pikkusiskon ja isäpuolen perheessä. Isän alkoholismi ja väkivaltaisuus tekevät elämästä arvaamattoman. Lapsi on viaton, mutta ei osaton perheen tragediaan. Äiti on hyvä ja huolehtivainen, sisko kiva, mutta pappa on paras ja mummon villasukat ja mustaviinimarjamehu lämmittävät talven tuiskuissa. Naapurin Pekan kanssa leikkiessä huolet häviävät, mutta valon takana on varjoja.
Romaanin lyhyet luvut ja pohjoinen murre tuntuvat hyviltä valinnoilta ja tapahtumat tulevat kuviksi rauhallisesti etenevässä pienen pojan tarinassa.
”Ihan niinku lumi sattais joka vuosi aina aikasemmin, äiti kuiskaa ja hänen toppahousunsa päästävät suhahtavan äänen, kun hän kyykistyy laittaman omia kengännauhojaan kiinni. Väsyttää. Ei olla pitkään aikaan noustu ylös tällä tavalla keskellä yötä.”
Pete kasvaa koululaiseksi, lentää yksin Helsinkiin ja äidin kanssa Israeliin, saa ensimmäisen todistuksensa ja katsoo auringonpaisteeseen.
Esikoiskirjapalkintoa, Finlandia-palkintoehdokkuutta ja elokuvaa odotellessa…!

Giordano, Paolo: Alkulukujen yksinäisyys, 2010
”Valinnat tehdään muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista maksetaan koko elämä”, kirjoittaa nuori italialainen fyysikko Paolo Giordano koskettavassa esikoisessaan. Alkulukujen yksinäisyys on kahden nuoren kasvukertomus 80-luvulta 2000-luvulle. Alicea ja Mattia ovat kokeneet lapsuudessa onnettomuuden, joka ei jätä rauhaan. He kohtaavat koululaisina ja tuntevat kummallista samansieluisuutta. Alicea kärsii anoreksiasta, matemaattisesti lahjakas Mattia vetäytyy ikätovereistaan ja viiltelee itseään. Kirja on apeasta aiheesta huolimatta kiehtova ja ilmava. Se on kuvaus yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja ihmisen kaipuusta toisen ihmisen yhteyteen. Romaani sai arvostetun Premio Strega -palkinnon ja se on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle.

Alkuun

Haahtela, Joel: Katoamispiste, 2010
”Jos kaikki paikat, joissa olimme olleet, pitivät sisällään kaikkea aikaa mikä niihin oli kertynyt; jos jokainen hetki jäi toistumaan ikuisesti.”
Katoamispiste on kirjailijapsykiatri Joel Haahtelan seitsemäs teos ja se on omistettu ”Raijalle, jonka kirjoihin on kätketty onni”. Se on hiljainen tutkimusmatka ihmisen sieluun, kurkotus näkymättömään kuin ihmeeseen. Jännityskertomuksen lailla tihenevä tarina herättää kysymyksiä ja jättää ajatuksia. Haahtela yhdistää faktaa ja fiktiota niin onnistuneesti että häikäisee. Tuulenpuuskan lennättämä sateenvarjo lokakuisessa Helsingissä käynnistää mieslääkärin erikoisen retken, joka kietoutuu ranskalaisen naisen ex-puolison etsintään ja päätyy yllättäen tutkimaan edesmenneen kotkalaisen kirjailijan Raija Siekkisen elämää. ”Näin kuinka sateenvarjo teki viimeisen uhkarohkean nousun, kuin lyhyen elämän lakipiste, sen odottamaton loisto”.

Hahtola, Paula: Salpalinja, 2009
12-vuotias Inge matkustaa äitinsä Helmin kanssa heinäkuussa 1951 Haminan taakse lähelle sodanaikaista salpalinjaa tapaamaan äitinsä isää. Helmi on avioton lapsi, jolla ei ole isänsä tunnustusta. Matkan tarkoituksena on saada papalta allekirjoitus paperiin, jossa Helmille taataan perintöoikeus ja nimi. Helmi on ison talon emäntä, joka on kuitenkin täysin riippuvainen väkivaltaisuuteen taipuvan miehensä rahoista. Kamee-korun, kuten muillakin emännillä on, Helmi ainakin ostaisi. Kesäisen viikon tarina kerrotaan Ingen, Helmin ja papan näkökulmasta.
Täyttyvätkö Helmin unelmat? Minkä jäljen vierailu jättää pappaan? Millaiseksi muodostuu Ingen elämä? Miksi Inge sairastuu kuusikymppisenä farmaseuttina burnoutiin? Ehkä vastaus löytyy lapsenlapsen nuken nimestä ”Ingentingen.”  Onko elämä yhtä puolustautumista salpalinjan varjossa?
Palkitun esikoiskirjailijan teksti soljuu ja vie mukanaan.

Halttunen, Elina: Saaressa kaikki hyvin, 2009
Saaressa kaikki hyvin on nostalginen muistelo 1960-luvun kesiin lapsen silmin nähtynä. Maria, teatteriperheen kasvatti, elää isoisän ja isoäidin hoivissa ja viettää iloisia kesiä serkkujensa kanssa huvilalla saaristossa. Marian 60-luvun lapsuus on värikäs ja tapahtumarikas – saaressa sattuu ja tapahtuu. Temperamenttinen isoäiti puhuu ruotsia ja päättäväinen isoisä karjalanmurretta.
Viisikymppinen Maria palaa yksin lapsuutensa kesäpaikkaan ja muistot vyöryvät esiin. Maria kysyy itseltään, oliko saaressa aikoinaan kaikki hyvin. Marian lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuu paljon traagisia asioita, mutta kaiken taustalla paistaa menneiden kesien aurinko. Kuolema vierailee melko usein Marian lähipiirissä. Kipein kaikista on hetki, jolloin isoäiti katoaa ja tarinan juoni saa aivan uuden suunnan.
Saaressa kaikki hyvin on hurmaava ja hurja kertomus isovanhemmista, sisaruksista, serkuista ja vanhemmista. Marian kasvukertomus laajenee upeaksi romaaniksi rakkaudesta, petoksesta ja värikkäistä perhesuhteista.
Elina Halttunen on dramaturgi, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt teatterissa ja televisiossa. Saaressa kaikki hyvin on hänen esikoisromaaninsa. Herkullisia lukuhetkiä.

Hearst, Dorothy: Suden lupaus, 2009
Pysy aina erossa ihmisistä. Älä koskaan tapa ihmistä aiheetta. Älä koskaan anna sekaverisen suden jäädä henkiin. Näin kuuluu Wide Valleyn susien lupaus.
Suden lupaus kertoo sekaverisen Kaala-suden elämästä 14 000 vuotta sitten. Kaalan elämä ja asema laumassa on uhattuna jo heti sen syntymästä asti. Sisukkuutensa, neuvokkuutensa ja älynsä avulla Kaala jää henkiin ja se saa tärkeän roolin samasta riistasta taistelevien lajien keskuudessa. Ihmeekseen Kaala tuntee outoa vetoa lähellä asuvia ja metsästäviä ihmisiä kohtaan…
Suden lupaus on kiehtova kertomus suden ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Tämä kirja on lumonnut eläinten ystävät ympäri maailmaa.

Hietala, Nelli: 39 astetta luoteeseen, 2009
Esikoisromaanissaan Nelli Hietala,  27-vuotias opiskelija ja kirjastovirkailija, osoittaa tarinankertojalahjansa. Mieleen tuli kirjaa lukiessa toinen jyväskyläläinen kirjailija, Pasi Ilmari Jääskeläinen, joka luonnehtii tekstiään termillä reaalifantasia. 39 astetta luoteeseen vie lukijan tyylitellysti pieneen syrjäiseen merenrantakylään. Ennen kylässä oli vuori, mutta tarina kertoo, että kylässä asunut rikas mies oli halunnut rakentaa suuren huvilan vuoren paikalle ja siirrättänyt vuoren pala palalta mereen. Mielikuvitus on lahja ja Nelli Hietalan tekstissä se on ihanasti läsnä.
Kirjan päähenkilöinä ja kertojina ovat Nerine, joka ei ole koskaan asunut paikallaan vuotta pidempään ja Miko, toinen leipurinpojista. Molemmilla aikuistumassa olevilla nuorilla on vahva sisäinen maailma ja he unelmoivat tulevaisuudesta, lähtemisestä ja pysyvyydestä. Eeli, se toinen leipurin poika on Nerinen ja Mikon välissä ja kulkee mukana vielä kun viimeinen jäähyväishuuto on huudettu.
Romaanissa vilahtelee originelleja henkilöitä ja kerronta lähtee helposti arkisistakin tapahtumista siivilleen, johonkin kurkoteltavaan tai ennen muinoin tapahtuneeseen tarinaan.
Vahva ja erilainen esikoisteos lupaa kirjallista jatkoa.

Hilvo, Sami: Viinakortti, 2010
Rakkaus päättyy onnettomuuteen, jos se pitää piilottaa. Näin käy Sami Hilvon esikoisromaanissa, jonka keskeinen teema on miesten välinen rakkaus ja sukupolvesta toiseen siirtyneet suvussa vallinneet salaisuudet. Salaisuuksien vyyhti alkaa purkautua Mikaelin saapuessa isoäitinsä hautajaisiin isovanhempiensa hänelle perinnöksi jättämään taloon. Aiemmin kuolleen nimismies-isoisän virkapaidan taskusta löytyy vanha viinakortti, jonka takaa löytyy nuorta sotilasta esittävä vanha valokuva. Valokuvassa on isoisän rakastettu Toivo. Mikael saa käsiinsä myös isoisän ja Toivon kirjeenvaihdon ja alkaa ymmärtää vuosien takaiset salaisuudet ja miksi isoisä pakeni konjakkiin. Mikael tunnistaa itsessään saman hengenheimolaisuuden ja pohtii myös oman elämänsä ja vanhempiensa valintoja. Tiivistä, rohkeaakin tekstiä vaietuista aiheista.

Holmberg, Annina, Kaiku, 2009
Teatteriperheen elämää näyttämöllä, kulisseissa. kotona ja maailmalla kuvaa Annina Holmbergin omaelämäkerrallinen romaani Kaiku. Boheemi elämä avautuu lapsen, tyttären, vinkkelistä kaikkine mausteineen. Kaiku rakastaa, vihaa, halveksii, kaipaa ja hurmioituu aidosti ilman esirippua.
Tyttärestä kasvaa äiti, joka hakee mallia omasta äidistään, mutta viihtyy matkoilla kaksin isän kanssa. Tytär puolustaa lapsiaan emokarhun kiivaudella ja pohtii ” Kun Irina syntyi, vanhempani hiljenivät. He tuijottivat vauvaa kauan, ja lopulta äiti kuiskasi: ”Se on täydellinen!” Tuntui kuin naistenklinikan huone olisi muuttunut kirkoksi, ja minä mietin, oliko isä koskaan katsonut minua yhtä hartaana. Mikä tekee lapsenlapsista niin ainutlaatuisia?”
Kaiku on rosoinen ehkä hiukan hajanainen tarina, jossa muistot vievät ja eteen avautuu välillä rankkojakin näkyjä. Kulttuurihistoriaakin se on ja ehdottomasti myös kasvukertomus.

Hotakainen, Kari: Ihmisen osa, 2009
”Minun nimeni on Salme Sinikka Malmikunnas ja kaikki mitä minä sanon, painetaan sanasta sanaan tähän kirjaan.” Romaanin aloituslause lataa lukijalle paljon odotuksia ja kysymyksiä, joihin
kirjailijalla on tarjota yllättäviä vastauksia ja totuuksia. Avainsanoiksi muodostuvat lanka ja kieli. Salme Malmikunnas on 80-vuotias entinen lankakauppias. Kirjamessuilla hän tapaa kirjailijan. ”Sitten se kirjailija teki sen ehdotuksen. Jos kertoisin sille elämäni, se antaisi minulle viisituhatta euroa.” Tarina saa alkunsa ruman huoltoaseman pöydässä, pienen kahvikupin ääressä, nauhurin pyöriessä. Osansa saavat lapset ja ajoittain mykäksi rupeava mies, Paavo. Pienyrittäjyys on arvokasta, mutta Salme ei ymmärrä miten omien, tavalla tai toisella kaupan alalla työtä tekevien, lasten on pärjättävä pelkästään puhumalla.
Ihmisen osa on yhteiskuntakriittinen romaani ajastamme. Se ironisoi osuvasti mm. automaailmankliseitä, Audillakin ajetaan. Hotakaisen lause on HOT ja Hotakainen on aina pienen ihmisen puolella. Kirjatimantti!

Jaatinen, Heidi : Ei saa katsoa aurinkoon, 2010
Lennu on pieni savolaispoika, jonka maailma on avara. Se ulottuu kotipihasta järvelle, suolle, kauppa-autolle ja sepänpajalle. Kun koulu alkaa, elonpiiri avartuu vieläkin. Lennun vanhemmilla on hautaustoimisto, jo toisessa polvessa. Isä ja äiti ovat kiireisiä ja Lennulle tärkeitä ovatkin kolme isosiskoa, kehitysvammainen täti, lehmät navetassa ja Lerppa, perheen koira. Vaan ylitse kaiken on mummo, joka lupaa Lennulle ettei vielä kuole, koska hänellä on maailmassa yhä tehtävää. Luottavaisen Lennun elämään ilmestyy synkkä varjo, kun hän tapaa sepän pajalla Lukusen, kulkumiehen. Pienen pojan lapsenmieli ei voi käsittää asioita, joiden kanssa hän joutuu kosketuksiin.

Ei saa katsoa aurinkoon on kiuruvetisen Heidi Jaatisen esikoisromaani. Jaatinen kuvaa koskettavasti lapsen hämmentyneestä näkökulmasta katsoen aikuisten maailmaa, sen pimeää puolta, julmaa ja sairasta käyttäytymistä. Vaikka aihe on rankka, kirjassa on paljon elämäniloa ja aurinkoa. Aivan erityisen ihastuttavaksi romaanin tekee sen murteellinen puhekieli.

Jalonen, Olli: Poikakirja, 2010
”Näin minä opin maailmasta että tyttö ei saa vemputtaa pyllyä. Näin minä opin maailmasta että tyttö saa vemputtaa pyllyä.”
Näin kertoo kirjan poika Olli-poika elämässään oppimista asioista kirjassa Poikakirja. Olli asuu pienessä varuskuntakaupungissa ja elää hyvin tavallista 1960-luvun elämää omakotitalossa neljän siskonsa ja vanhempiensa kanssa. Siskoista Pieni on erilainen kuin muut, hän ei käy koulua. Ollin perhe käy lauantaisin saunassa ja kyläilee tuttavaperheen luona.
Poikakirjassa kuvaillaan ilmeikkäästi sodan jälkeisen Suomen ilmapiiriä ja 60-luvun kansakouluelämää pienen pojan silmin. Ollin opettaja on sodan käynyt ja satuttama mies, joka pitää pojat kurissa ja järjestyksessä. Yksi hänen mielipiteensä on, että suomalainen mies ei ole kantelupukki. Hänen mielestään mies on myös selkärankainen eikä lapamato ja Olli yrittää olla miehen näköinen. 1960-luvun lapsilla oli paljon sellaisia salaisuuksia, joita ei vanhemmillekaan kerrottu. Sattumuksista saattoi sitten lukea vaikka seuraavan päivän sanomalehdestä. Kirjassa Ollin elämänopetukset ovat hyvin kuvaavia tälle ajalle ja hauskaa luettavaa kaikille entisille kansakoululaisille.

Jalonen, Riitta: Hyvää yötä Irma Noora, 2010
”Joskus yksi lause riittää kun se on valittu oikein”,…Irma Noora etsii vastauksia elämänsä hyvään ja pahaan esineiden ja kuvien kautta. Noora on 39-vuotias, vuorotteluvapaalla äidinkielenopettajan työstä. Hän viipyy usein kasvattiäitinsä Rebekan luona. Rebekka ennustaa tulevaisuutta valokuvista. Lapsena oven raosta nähdyt arvoitukselliset istunnot ovat jääneet askarruttamaan mieltä. Talossa on monia muitakin puhumattomia asioita. Kun Rebekka kuolee ja parisuhde kuihtuu Noora siirtyy kuin itsestään lähemmäksi synnytyksessä kuollutta äitiä, oikeaa Irmaa, Rebekan kaksoissisarta ja oppii hyväksymään tosiasiat.
Noora muuttaa lapsuudenkotiinsa, jossa jokaisella vanhalla tavaralla on oma merkityksensä. Rinnassa oleva arpi muistuttaa nuorena koetusta pahasta ja lapsena saatu soittorasiakin on vielä rikki. On aika avata verho muotokuvan päältä, heittää pelastusrengas ja ymmärtää Rebekan jättämä viesti. ”Sanottava Nooralle että tunnistaminen on helppoa sitten kun on sen aika. Sisin tietää kyllä omansa koska se on toinen tuleminen.”
Kiehtova kirja naisena olemisesta ja siitä miten voi oppia puhumaan sisimpiä ajatuksiaan toiselle ihmiselle. Vapautuminen voi antaa uuden suunnan elämään.

Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret, 2009
Hurmion tyttäret on elämänkertaromaani kahdesta kirjallisuutta ja kirjoittamista harrastavasta nuoresta naisesta, joista tuli aikakautensa puhutuimpia runoilijoita itsenäisyytemme ensi vuosikymmeninä. Tampereella v. 1903 syntynyt ”Keke” Elina Vaara (Kerttu Sirén) ja Muoniossa v. 1901 syntynyt ja Porvoossa lapsuutensa viettänyt  ”Kati”Katri Vala (Karin Wadenström) ystävystyivät ensin koululaislehti Pääskysen kautta ja jatkoivat keskinäistä kirjeenvaihtoaan Nuoren Voiman Liiton lehden avustajina. Molemmat saivat ensimmäisen runokokoelmansa julkisuuteen v. 1924.
Runoilijoina erilaiset  – Elina Vaaran perinteisen ja musiikkiin vertautuvan runon edustaja, Katri Vala vapaamittaisen ja romanttisen elämänhurman runoilija –  kokevat yhdessä 1920-luvun Tulenkantajien hurmioituneen vaiheen ja hiipumisen. Nuorten naisten rakkaudet täyttävät elämää runouden ja itsensä etsimisen ohella. Kirjassa vilahtelevat aikakauden suuret kirjalliset nimet kuten jumalainen Olavi Paavolainen, ”musta jumala” Yrjö Jylhä, Lauri Viljanen, Uuno Kailas, nuori Mika Waltari. Päivisin puhutaan kirjallisuudesta ja elämästä kahviloissa, iltaisin tanssitaan shimmyä punssinhöyryisissä ravintoloissa.
Satu Koskimies, itsekin runoilija, on kirjeiden ja arkistojen pohjalta luonut Keken ja Katin nuoruuden tarinan hurmioituneella 1920-luvulla ennen kuin synkkenevä 1930-luku muutti niin henkilökohtaista kuin ympäröivää todellisuutta dramaattisesti

Köngäs, Heidi: Jokin sinusta, 2008
Margalla on suuri salaisuus, hänellä kaksi äitiä. Soili on synnyttänyt hänet, mutta Mirja on hänet hoitanut ja kasvattanut. Soilista vaietaan, hän on perheen häpeätahra, hänestä ei kukaan saa tietää. Salaisuus seuraa Margaa Ruotsiinkin, jonne hän perheensä kanssa muuttaa. Vasta aikuisena Marga voi alkaa availla elämänsä monimutkaisia solmuja, joihin ovat johtaneet perheen mutkikkaat suhteet, kahden sisaruksen taistelu lapsesta ja tiettyjen valintojen aiheuttama katkeruus.
Jokin sinusta kertoo kahden sisaruksen tarinan 1950- ja -60-luvun Suomesta. Tapahtumat sijoittuvat Mänttään, Ruotsiin, Lontooseen ja lopulta Los Angelesiin. Heidi Köngäs kuvaa Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten sopeutumisvaikeuksia, kielitaidottomuutta ja eristäytymistä ruotsalaisesta yhteiskunnasta, mutta toisaalta sitä suurta yhteisöllisyyttä, mikä siirtolaisten keskuudessa vallitsi. Kyse on myös oikeudesta, lapsen oikeudesta äitiin ja naisen oikeudesta – mutta ei pakosta – äitiyteen.

Liehu, Heidi: Surusta vesilintu nousee siivilleen, 2009 

Taas yksi kevät
todistajana
Kukat, ruoho, silmut
yhä uudelleen
hämmästyvät:
yhäkö olet täällä
Kyllä, ystäväni
Olen ollut pitkään –
Kysykää lumelta –

Runoilija, filosofi Heidi Liehun seitsemäs runokokoelma kuljettaa ihmistä keväästä syksyyn. Luonto pakottaa silmätyksin rakkauden, kuoleman, kaipauksen, ilon ja surun kanssa. Muutamilla riveillä eletään kokonainen elämä:
Syksyllä meri
sulkee viimeisenä silmänsä
Sen tinainen pinta antaa periksi
kylmälle
Se jähmettyy

Surusta vesilintu

nousee siivilleen

Eheä, kaunis kokoelma!

Lymi, Tiina: Susi sisällä, 2010
Tragikomedian ainekset tulevat Lymin kirjassa hyvin esille: täydellisessä avioliitossa elävä mies kaataa vaimonsa selän takana naisia sen minkä ehtii. Ja kiinnihän siitä jää. Mies, Vesa, on omasta mielestään viettelytaitonsa uhri: ”Kun mä näen naisen, mä tiedän heti, miten sille pitää puhua… Se on lahja ja kirous. Katos, naiset tulee mun luokse niin kuin janoiset lähteelle, ja mä annan niille sen, mitä ne kaipaa…”
Ja vaimo, Tuula, purkaa pahaa oloaan milloin Vesan parhaaseen kaveriin, milloin kirjoittamiseen. Lapsille sanotaan, että isä lähti pitkälle työmatkalle Pohjois-Neuvostoliittoon. Lymi käsittelee teoksessaan hulvattomalla tavalla sitä, mitä on olla petetty ja pettäjä. Tarina etenee nopeaa tahtia, joten kirjan takakansi tulee lukijalle vastaan vähän liiankin pian. Tiina Lymin esikoisromaani Susi sisällä perustuu viime lokakuussa Tampereen työväen teatterissa ensi-iltansa saaneeseen samannimiseen näytelmään.

Alkuun

McCormick, Patricia: Viilto : kun ahdistus piirtyy ihoon, 2009
15-vuotias Callie on toimitettu hoitolaitokseen, koska hän viiltelee itseään. Hän ei puhu kenellekään, vaan kuuntelee ja analysoi muita. Callie haluaa paeta ympäröivää maailmaa, muttei kuitenkaan pysty siihen. Taistelemalla mielenterveyttä uhkaavia voimia vastaan tie parantumisen kynnykselle vähitellen löytyy: kuin huomaamattaan Callie alkaa avautua ja kertoa perheestään terapiaistunnoissaan.  McCormick käy esikoisromaanissaan syvällä nuoren tytön mielen syövereissä ja näyttää lukijalle, kuinka umpisolmu pikkuhiljaa avautuu.

Muista runolla, 2009
Muista runolla -antologian ovat koonneet Irina Björkman ja Heini Kantala. Kirja tarjoaa uuden näkökulman onnittelurunojen etsijälle, yli 300 runoa yli sadalta suomalaiselta runoilijalta. Tekijät ovat ajatelleet runovalinnoissaan, ettei runolla muistamisen ja onnittelun tarvitse olla ryppyotsaista tai aina edes juhlavaa.
”Vihdoin olet ikäisesi”, Ritariäiti ratsastaa yössä”, ”Maailmaan on puhjennut ruusu”, On viinin
vuoro tulla meistä juovuksiin”, ”Että päättää kuulua jonnekin”, ”Sinulla on aikaa koko maailma”,
Ei tarvitse enää hävetä sitä ettei saa mitään työtä”, ”Ihmiset poistuvat hiljaa kuin valo”. Otsikoista voi jo päätellä, että näkökulma onnittelurunoihin on uusi. Paatos puuttuu, onneksi.

”Sinun syntymäpäiväsi avaa matkalaukkuni. / Sinun nimesi tanssii ripaskaa huulillani./
Minä tarjoan sinulle kahvit Kesoililla.” Pertti Alaja, Hyvää yötä Kleopatra, 2007

Nousiainen, Miika: Maaninkavaara, 2009
Huttusten perheen juoksijapoikaa ollaan vastassa kisamatkalta koko perheen voimalla. Laiva saapuu satamaan, mutta Jarkko ei tulekaan muun joukkueen mukana. Poika on kadonnut mystisesti Ruotsin laivalla.
Valmentaja-isä Martti jää tyhjän päälle, pojasta kun piti tulla seuraava Suomen kestävyysjuoksun sankari. Perheen teini-ikäinen tytär Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Huoltojoukoissa häärää perheen äiti Sirkka.
Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa ja Heidin elämä muuttuu täysin. Britney Spears -juliste vaihtuu Kaarlo Maanika -muotokuvaan, läksyt ja kaverit saavat jäädä. Heidi juoksee painoliivit päällä koulumatkat sekä leireilee pohjoisessa Maaninkavaaralla.
Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen. Meneekö Martti pakkomielteessään liian pitkälle – jopa maitohapoille?

Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, 2009
Linda Olssonin esikoisromaani Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kertoo kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä. Kirja on omistettu Olssonin äidinäidille, Anna-Lisalle.
Iäkäs Astrid elelee yksinäistä elämää synnyinkodissaan pienessä ruotsalaiskylässä. Hänen naapuritaloonsa muuttaa Veronika, kolmekymppinen kirjailija. Usein sanotaan, että aikuisena ei ole enää niin helppoa löytää ystävää, kuin nuorempana. Nämä kaksi naista kuitenkin löytävät toisistaan keskustelu- ja sielunkumppanit. Hyvän ruuan ja juoman ääressä vietetään monet tunnelmalliset hetket, kun kumpikin kertoo elämästään. Molemmilla on takanapäin hyvin traagisiakin kokemuksia.
Ruotsalaisjuristista maailmaa kiertäväksi kotirouvaksi ja lopulta uusiseelantilaiseksi kirjailijaksi edenneen Linda Olssonin esikoiskirjan ovat lukijat ympäri maailmaa ottaneet omakseen. Ruotsin kirjakauppaliitto valitsi sen vuoden 2006 parhaaksi romaaniksi.

Onkeli, Kreetta: Kutsumus, 2010
Sanelma Salminen ja Gunnevi Björkenheim ovat kaksi vastakkaista kirjailijaa. Toinen ei pysty kirjoittamaan vaikka on kutsumusammatissa. Toinen ponkaisee yhdellä runokokoelmalla kansalliskirjailijaksi, tuntee siitä suurta tyydytystä ja ylpeyttä. Sanelma elää ajatuksettomuuden tilassa, eikä edes enää odota menestystä. Tytär on ainoa asia, josta hän tuntee ylpeyttä vaikka tyttären mielestä kirjailijan työ on varkautta.
Lukiessa välillä naurattaa naiskirjailijoiden touhut ja välillä olisi valmis melkein itkemään parodian pyörteissä. Tämäkö on kutsumuskirjailijoiden todellisuus? Onkeli osaa osuvasti kärjistää.
”Ihmisen kutsumus on sitä, että tekee ja toteuttaa sen mikä on luonnollisinta ja mikä luo tekemiseen tasapainon. Romaani on tunteen tasolla totta, mutta henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä”, kertoo Kreetta Onkeli TV-haastattelussa. ”Kirjailijalla on usein vastassa köyhyys, toimeentulo on herran hallussa ja apurahoitusta on vaikea saada ja jakaa”. Sanelma Salminen palkitaan Kirjallisuuden valtionpalkinnolla. Hän ei tiedä mitä tunnustuksella tekisi. Kirjailija on tarkkailija, josta onnistuessaan tulee tähti ja sen ristiriidan kanssa eläminen ei ole helppoa.

Oranen, Raija: Metsästäjän sydän, 2010
Raija Orasen uusin romaani vie lukijansa historiallisten henkilöiden, kenraali Gustaf Mannerheimin ja kamariherra Hjalmar Linderin, maailmaan. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle ajoittuva teos kuvaa historiallisia tosiasioita ja persoonia valloittavasti ja mukaansatempaavasti. Kirja etenee vauhdikkaasti, mutta lukija pysyy kuitenkin kelkassa hyvin mukana. Hjalmar ja Gustaf ystävystyvät Pietarissa, jossa kummallakin on oma uransa. He viilettävät seurapiireissä, joissa pyörivät samoihin aikoihin myös mm. Albert Edelfelt ja Axel Gallen. Hetkeksi kumpikin löytää puolison rinnalleen, mutta pian he ovat taas yksin. Heidän välinen ystävyytensä kuitenkin säilyy, ja siihen turvataan hädän tullen. Vuoden 1918 sota Suomessa antaa sekä Hjalmarin että Gustafin elämälle uuden suunnan – niin hyvässä kuin pahassa.

Paasilinna, Mauri: Roihankorpi, 2009
Lounais-Lapin syrjäiseen Roihankorpeen päätyy Paanasten perheen pitkä evakkomatka vuonna 1949. Sieltä soiden ja ikimetsien keskeltä täytyisi perheen toimeentulo löytää ja oma kotikin rakentaa. Perheen isä kuolee pian keuhkotautiin, joten äiti Maija jää yksin selviytymään seitsenpäisen lapsikatraansa kanssa. Kirja kertoo, kuinka Maija on kuitenkin päättänyt sitkeästi pärjätä ja kasvattaa katraansa ”korven keskeltä maailmalle”. Romaani perustuu väljästi Mauri Paasilinnan perheen vaiheisiin ja kokemuksiin sotien jälkeisenä aikana. Upea lukukokemus!

Parkkinen, LeenaSinun jälkeesi Max, 2009
”Minä olen Isaac. Sain nimeni kymmenvuotiaana bulgarialaiselta tiikerinkesyttäjältä, joka oli myös ensimmäinen rakastajattareni. Olen nukkunut joka ikisen yöni veljeni vieressä. Milloin perunasäkeistä kyhätyissä kasoissa, milloin bordellin takahuoneessa tai 60 dollarin käsinkirjailluissa lakanoissa. Maxin hyvä puoli on, että hän kuorsaa vain sunnuntaisin. Huono puoli että hän juo ja meillä on yhteinen maksa.”
Leena Parkkisen esikoisteos on monitasoinen ja värikäs kuvaus erilaisuudesta. Siamilaiset kaksoset Max ja Isaac syntyvät viime vuosisadan alussa Saksassa ja seikkailevat monissa eri maissa. He esiintyvät eri sirkuksien kummajaisina, vihaavat ja rakastavat kiihkeästi, tapaavat mitä eriskummallisimpia ihmisiä. Kirja kuvaa osuvasti ja kiihkeästi toisenlaista elämää, mitä on olla yhdessä yksin. Kirjatimantti!

Petander, Nina: Pläts!, 2009
Nina Petanderin esikoisromaani Pläts! on kuvaus nuoren abiturienttitytön elämästä yksinhuoltajaäidin ja pikkuveljen kanssa. Vaikka Antiina elää elämänsä kevättä, niin kaikkeen pettynyt, väkivaltainen äiti pitää tytärtään ahtaalla. Onneksi mielikuvitusmaailmaan pakeneminen helpottaa oloa. Antiinan huolena kun on myös pikkuveljen noutaminen päiväkodista ja tämän sirkusharrastukseen vieminen.
Nina Petanderilla on aivan oma tapa kirjoittaa tästä vaikeasta, monia perheitä koskettavasta ongelmasta. Myöhemmin Antiina ymmärtää, että muissakin kodeissa tapahtuu asioita joista on pakko vaieta.
Nina Petander on turkulainen kirjastovirkailija, joka on opiskellut mm. luovaa kirjoittamista ja se näkyy hänen tekstissään.

Poutanen, Kira: Kotimatka, 2009
Ranskassa asuva suomalainen kirjailija, kielenkääntäjä ja näyttelijä Kira Poutanen julkaisi Finlandia Juniorilla palkitun esikoisromaaninsa Ihana meri 2001. Katso minua! ilmestyi 2004.
Kotimatka kertoo Pariisissa asuvasta Laurasta, jonka arki on salamavaloja, seurapiirejä ja samppanjaa. Juorulehden jääkuningattareksi nimitettynä toimittajana hän kiitää ympäri Pariisia. Hyvä ruoka ja avomies Daniel ovat selvyyksiä, samoin kuin kauniit vaatteet ja ihailevat katseet.
Kaikki muuttuu nopeasti. Kultainen kirjekuori pöydällä tyhjän kukkamaljakon vieressä ja äidin puhelinsoitto antavat ajatuksille suunnan kymmenen vuoden takaisiin asioihin ja muistoihin. Kotimatka joulukuiseen Helsinkiin sisaren häihin alkaa. Keijukaispolttarit, kermakakkuhääpuku, sää ja ihmiset. Kaikki aivan kauhistuttavaa. Miksi välimatka on kasvanut kasvamistaan, miksei yhteyttä perheeseen ja kotimaahan enää ole?
Hassun hauskasti ja osuvan ironisesti kuvaa Kira Poutanen suomalaisia omituisuuksia loskineen ja lanttulaatikkoineen. Ranskalaisten pastillien jälkeen maistuu lopulta makaronilaatikko kuitenkin ihmeen hyvältä.

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät, 2009
Pättikangas aloittaa kirjallaan uuden sarjan, jossa seurataan eteläpohjalaisen Viivin elämäntaivalta. Kirjan tapahtumat ajoittuvat talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin epävarmuus, pelko ja ainainen pula kaikesta kuuluivat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Pättikangas kuvaa ajanoloja elävästi ja saa lukijan samaistumaan kirjan henkilöihin, jotka puhuvat leveää murrettaan. Viivi kasvaa kirjan aikana nuoresta tytönheitukasta paljon kokeneeksi ja nähneeksi naiseksi, jolle elämä ei aina ole näyttänyt parhaimpia puoliaan. Silti kova usko elämään antaa voimia jatkaa eteenpäin. Edessä on uusi kevät.

Pättikangas, Eira: Kun tuuli kääntyy, 2010
Pättikangas jatkaa uusimmassa kirjassaan tarinaa Viivistä. Sota on ohitse ja ihmisten elämä alkaa palautua normaaleihin uomiinsa. Paikkakunnalle asettuneet evakot ja yhä jatkuva säännöstely muistuttavat kuitenkin vielä sota-ajasta. Viivi joutuu suunnittelemaan tulevaisuuttaan Immi-tyttärensä yksinhuoltajana, jonka kanssa hän asustaa milloin sisarensa ja milloin vanhempiensa luona.  Sitkeästi Viivi jaksaa elättää toivetta seminaariin pääsystä ja opettajan urasta, vaikka taloudellinen tilanne tiukka onkin. Kotipitäjään saadaan tuulahdus Amerikasta, kun sukuloimaan saapuu Viivin sisarenmiehen setä. Yllätyksiäkin on luvassa. Pättikangas kuvaa elävästi sodanjälkeisiä vuosia. Kirjailijalle ominainen leveä pohjalainen murre höystettynä karjalaisten evakoiden lupsakalla puheenparrella tekee kirjan henkilöistä hyvin todentuntuisia.

Alkuun

Ranta, Kati: Uni paras lääke on , 2009
Pinja Mäntynen saa unelmatyöpaikan 1990-luvun loppupuolen nousuhuuman aikaisessa sijoittajaviestintätoimisto Visionissa. Pian hän saa haastavan tehtävän lääketehtaan kehittämän uuden potenssilääkkeen markkinoinnissa.  Unelmatyö muuttuu painajaiseksi – samalla kun hänen oman sukunsa historian arvoituksista alkaa paljastua outoja yhteyksiä Visionin johtoportaaseen.
Mitä tekemistä lapsena isovanhempien maakellarista löydetyn peltirasian sisällöllä: punaisella muistiviholla outoine merkkeineen, sodanaikaisella räjähdystapauksesta kertovalla lehtileikkeellä ja nuorta miestä esittävällä vanhalla valokuvalla on nykyisyyden kanssa? Miksi isovanhempien oudot raajojen palovammat selitetään sodassa saaduiksi?
Kysymyksiä on yhä enemmän ja kaikki tuntuvat kytkeytyvän Visioniin.  Kiivastempoinen työ, oman perheen mysteerit ja parisuhteen ongelmat ajavat Pinjan vähitellen täydelliseen uupumukseen.  Mitä paljastuu uuden potenssilääkkeen aiheuttamien kuolemantapausten takaa ? Mistä kaikki oikein alkoi?
Riihimäkeläisen Kati Rannan esikoisteos on taitavasti rakennettu jännitysromaani, joka käsittelee myös työelämän kovia arvoja   – ”only the paranoid survive” ja ihmisen vastuuta silloin kun raha ja valta sokaisevat.

Röyhkä, Kauko: Kesä Kannaksella, 2009
Rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän kolmastoista kaunokirjallinen teos Kesä Kannaksella on koskettava kuvaus ihmisistä rintamalla ja kotirintamalla. Kerronta on rosoisen mutkatonta ja kuitenkin herkkää. Päähenkilöiden elämä ja tapahtumat piirtyvät verkkokalvolle kuin ne olisi jo filmattu. Kaskisuo, Kettula, Lukander, Korsiala ja Nyman  ovat välillä vihollisen selustassa ja välillä takautumien kautta kotimaisemissa. Vaatemyyjä Elvin ja ylikersantti Kaskialan polut kohtaavat ja he viettävät yhteisiä hetkiään aivan kuin irti kaikesta todellisesta.
”Kirjasta huokuu maaginen ja karheanlyyrinen tunnelma, jota on vaikea sanoin kuvailla” kirjoitti Mikko Nehvonen Kalevassa ja sitä se juuri onkin. Erilainen sotaromaani. Kannattaa lainata ja lukea.

Sahlberg, Asko: He, 2010
”Olen tuskin kuullut lumen narskahtelun, kun jo tiedän tulijan. Henrik astuu tapansa mukaan verkkaisesti ja raskaasti, yrittää survoa jalkojaan maan sisään. Niin erilaisia voivat veljekset olla – Erik tarpoo hätäisesti ja kevyesti, hänellä tuntuu olevan ikuinen kiire, hän on tässä ja samalla poissa.” Näin alkaa Asko Sahlbergin -Göteborgissa kirjoittavan ja 2000-luvun komeetaksi mainitun kirjailijan – pieni mutta vahva kuvaus veljesten taistelusta ja yhden suvun elämästä Suomen sodan aikoihin vuonna 1809. Romaani kutoo Pietarista kotitaloon palaavan Henrikin ympärille kiinteän tarinan, joka kerrotaan veljesten lisäksi monen talon asukkaan suulla. On paloviinaan mieltynyt saleissa vaeltava emäntä, molempien veljesten sydämen vienyt Anna, petollinen Mauri-serkku, sisäpiika ja viimein kaiken näkevä ja aistiva muonamies. Romaani etenee pienin askelin, mutta vahvoin värein, lopussa aukeaa jokaiselle uusi ovi ja maailmatkin mullistuvat. Tiivistunnelmainen kerronta ei jätä lukijaa penseäksi vaan sytyttää palon lukea lisää Sahlbergin vakuuttavaa tuotantoa.

Schenkel, Andrea Maria: Hiljainen kylä, 2009
Syrjäisellä maatilalla tapahtuu murha, kokonainen perhe löydetään raa’asti tapettuna navetasta. Poliisi alkaa kuulustella kylän asukkaita ja selviää, että Tannödin maatilan väki ei ollut kovinkaan pidettyä. Kyläläiset eivät peittele tunteitaan vaan puhuvat suoraan ja armotta murhatusta perheestä. Vanhaa isäntää pidetään epäluuloisena, outona ja seuraa karttavana miehenä. Talon vanha emäntä on syvästi uskonnollinen ja yhtä erakkomainen kuin miehensä. Vanhan pariskunnan lisäksi talossa asuu heidän tyttärensä kahden pienen lapsensa kanssa. Kylällä on jo pitkään kuiskittu, kuka onkaan lasten oikea isä.
Andrea Maria Schenkel on rakentanut tarinan taidokkaasti poliisikuulustelujen varaan. Murhamysteerin yksityiskohdat ja todistajanlausuntoihin rakentuva tarina antavat pikku hiljaa viitteitä murhaajan henkilöllisyydestä. Kirja perustuu todelliseen, Saksassa 20-luvulla tapahtuneeseen murhatapaukseen, joka on edelleen ratkaisematta.

Shaffer, Mary Ann: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, 2010
Mary Ann Shafferin (1934 – 2008) esikoiskirja on kirjeromaani sodan jälkeisestä vuodesta 1946. Kirjan tapahumapaikkana on pääasiassa Guernseyn Kanaalisaari Englanin ja Ranskan välissä.
Nuori kirjailijatar Juliet Ashton miettii aihetta seuraavaan kirjaansa, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä. Mies asuu Guernseyn saarella ja kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia nautti salaisesta porsaspaistista ja jäi kiinni illalla ulkonaliikkumiskiellon aikaan.
Juliet Ashton aloittaa kirjeenvaihdon kirjallisuuspiiriläisten kanssa ja saa kuulla kiinnostavia ja hätkähdyttäviä tarinoita eri-ikäisten saarelaisten elämästä. Näistä tarinoista Juliet saa aiheen seuraavaan kirjaansa ja matkustaa innostuneena tapaamaan näitä sodan kokeneita ihimisä.
Mary Ann Shafferin kirja on lämminhenkinen kuvaus erilaisten ihmisten elämänkokemuksista ja kyllä rakkauttakin on luvassa…

Sirkiä, Olli: Seuraavana Pasila, 2010
”Kerrostaloja. Pensaita. Puita. Parkkipaikka. Joku asema. Puita puita puita…”
Kymmenettuhannet työmatkalaiset tuijottavat junan ikkunasta vilahtelevaa yksitoikkoista eteläsuomalaista maisemaa. Riihimäkeläinen Olli Sirkiäkin pendelöi yli kahden tuhannen muun riihimäkeläisen työmatkalaisen kanssa pääkaupunkiseudulle päivittäin.
”Taas matkustaa ihmiskarja kiinni yhteiskunnan lypsykoneisiin”…

”Märät ihmiset märässä junassa, mieli märkänä, tukka ja takki”…: – valkotukkainen lehteään lukeva mummo, kiroileva toppatakkinainen, professorin näköinen mies, jonka suupielestä tippuu rasvaa, savoa puhuva pitkätukkainen nainen, harmaata lankaa kutova nainen ja aamupalaboksejaan availevat työmatkalaiset – ihmistyyppien kirjo täyttää junavaunut.  Joskus kirjoittaja matkustaa yksin tyhjässä vaunussa ja tuntee itsensä Riihimäen Kreiviksi, jonka vaunut keikkuvat kohti Vantaan kreivikuntaa ja Hiekkaharjun Herttuan valtapiiriä.

Perjantai-illan IC-juna Tampereelle täyttyy mäyräkoiria ja lonkeroita kantavista porukoista. ”Vasemmalla penkkirivillä korkattiin viinapullo ja tehtiin Mountain Dew –cocktail”. Kun kello on 19.47 ”Mountain Dew on puolessa välissä. Minä Riihimäellä.”

Runon minä tarkkailee, kirjoittaa blogia ja etsii runoa päivittäisellä junamatkallaan Riihimäen ja Helsingin välillä.  Kiskojen kolkkeessa voi myös pohtia toista todellisuutta sekö on oikeampi todellisuus, joka heijastuu junan ikkunasta.
Seuraavana Pasila –kokoelma on raiderunoutta parhaimmillaan.

Tamminen, Petri: Muita hyviä ominaisuuksia, 2010
Ujon ihmisen elämä ei ole helppoa. Toisaalta kun ei uskalla mennä ulos, tulee istuskeltua sisällä  –  ja ujosta ihmisestä voi sukeutua kirjailija kuten Petri Tammisen tapauksessa. Onneksi niin, sillä Tammisen teksti on hykerryttävää selviytymistarinaa arkipäiväisistä tilanteista, joihin ujo ihminen tämän tästä joutuu.
Kirjan 23 pientä tarinaa kuvaavat myös suomalaisen miehen vaativia rooleja. Riittämättömyys isänä, aviomiehenä, jalkapalloilijana, auton korjaajana jne. saa kirjailijan pohtimaan suomalaista miesmyyttiä. Sitä ei pienestä hetkauteta, sen tapaa rautakaupan tiskin takana, urheilukentällä ja autokorjaamon miehen yrmeästä ilmeestä voi lukea halveksuntaa: ”Etkö sä saatana osaa itse edes autoasi korjata.” Onnistuminenkaan ei auta, maalinteko puulaakiottelussa saa juoksemaan vaihtopenkille ja pohtimaan tuliko tehtyä kohtuuttomia.

Tuure, Leila: Piiritanssi, 2009
Leila Tuure kirjoittaa pilke silmäkulmassaan Porin satamakaupungin porvaristosta 1840-luvulla. Nuori laivanvarustaja Mikael Grönfors saa harmaita hiuksia yli-innokkaiden porvarismammojen takia, jotka ovat naittamassa hänelle kilpaa tyttäriään. Kevytkenkäinen kauppiaantytär Kristiina Moden taas aiheuttaa vanhemmilleen mielenjärkytystä tempauksillaan, ja hänen siskonsa Aleksandra Moden kärsii äitinsä naittamisyrityksistä. Ihmissuhdesoppa kaikilla mausteilla on siis valmis.

Utrio, Kaari: Vaitelias perillinen, 2009
Utrion uusimmassa romaanissa eletään 1830-lukua Suomessa. Perinnöt, säätyrajat ja vanhempien valta määräävät ihmisten elämää, mutta rohkeat yksilöt uskaltavat kuitenkin taistella näitä vastaan. Vuosikausia Venäjän armeijassa palvellut Robert Bravert palaa kotiseudulleen perimään isänsä kartanon veljensä kuoleman vuoksi. Häntä pidetään typeryksenä, joka tuskin hallitsee edes seuraelämän aakkosia, saati talousasioiden hoitoa. Niinpä viisaammat sukulaiset koettavat ohjailla Robertia niin puolisonhankinnassa kuin muissakin perimysasioissa. Myös kirkkoherran apulainen, rovastin poika Jonas Bökman, sotkee kauhansa soppaan koettamalla naittaa sisartaan Ebbaa Robertille. Perintöasioita sotkemaan ilmaantuu vielä salaperäinen paronitar Claudia Bravert pikkupoikansa ja filosofi-isänsä kanssa. Kyseessä on epookkikomedia, joka todella pistää lukijansa hymyilemään.

Waris, Helena: Uniin piirretty polku, 2009
Tässäpä kirja, jota on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn lajiin, vaikka se kirjastoluokituksessa fantasiahyllystä löytyykin. Se on sekoitus suomalaista ja pohjoismaista kansanperinnettä sekä muinaisa taruja ja myyttejä. Tarina kuljettaa kolmea toisistaan eroon joutunutta sisarusta Ailea, Arnia ja Troita kohti yhteistä alkukotia muinaissuomalaisessa monien voimien hallitsemassa maisemassa. Mukaan mahtuu rakkautta ja kuolemaa, hyvyyttä ja pahuutta.
Jotakin kiehtovaa kirjassa on – ei vähiten värikkään ja aistivoimaisen kielen takia, jossa siinäkin sekoittuu niin muinaisuuden kuin nykypäivän kieli. Erityisen hienoa kirjassa on luontokuvaus, jossa näkyy ristiinalaisen esikoiskirjailijan ammatti – puutarhuri. Astuvansalmen kalliomaalausten kuvat ovat myös toimineet innoittajina.

Westö, Kjell: Älä käy yöhön yksin, 2009
”Älä käy yöhön yksin / et tiedä mihin siellä törmäät / et tiedä kenen saaliiksi jäät /
Pysy täällä luonani / ole janoni, ole juomani / Älä koskaan käy yöhön yksin” (A. Wahl)
Kjell Westön monipolvinen romaani kuljettaa lukijaa Helsingin kaduilla ja lähiöissä, Tukholmassakin. Se vie mennessään 1960-luvun soundeista nykypäivään.
Ystävykset Ariel, Adriana  ja Jouni unelmoivat omasta bändistä ja kuuluisuudesta. Single ”Älä käy yöhön yksin” julkaistaan ja unelma on toteutumaisillaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ihmisten sosiaalinen asema ja perhetausta yhdistää ja erottaa. Nuoruuden nostalgia vaihtuu arjen realismiin.
Salaisuudet paljastuvat. Kirja nappaa lukijansa osuvalla historia- ja miljöökuvauksella. Kuljettaa ehkä liiankin lavealla tyylillä miettimään mitä mahdollisuuksia kullekin annetaan ja miten vaikea niihin on tarttua. Miksi unelmat jäävät usein nuottiviivalle vaikka haluaisi soittaa ja laulaa.
Westön edellinen romaani ”Missä kuljimme kerran” sai Finlandia-palkinnon 2006 ja se on dramatisoitu näytelmäksi.

Vuorenpää, Eeva: Kotkansilmän uusi loisto, 2009
Kotkansilmän kartanotrilogian päätösosa. Kirjassa seurataan kartanon ja sen asukkaiden vaiheita 70-luvulta 80-luvun lopulle. Kotkansilmän kartanolla on uusi isäntäpari Erik ja Riitta, jotka joutuvat pohtimaan, miten saada kartano taloudellisesti kannattavaksi uudella ajalla. Kuitenkin myös vanhoja perinteitä herätetään uuteen eloon. Vuorenpää kytkee kirjan tarinan todellisiin tapahtumiin, joita Suomessa sekä maailmalla tuona aikana seurattiin. Kirjan henkilöistä esiin nousevat vahvimmin Helga, Riitta ja Clara, joiden elämän käännekohdat ovat tarinan keskiössä. Vuorenpää kuvaa kiehtovasti ihmisten elämää ja vaiheita. Tarinankerronta nappaa lukijan jälleen mukaansa.

u


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 3 Ei 0 Kyllä 3 Ei 0