2017

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas – Elokuvakirja, 2017
Sukellus suomalaisen suurelokuvan ytimeen. Kirja on poikkeuksellinen matka Aku Louhimiehen ohjaaman elokuvan tekemiseen, sen kuvauspaikoille ja kameran taakse. Runsaasti kuvitettu teos avaa suomalaisten rakastaman tarinan uuden elokuvaversion pala palalta ja kertoo työskentelystä Suomen oloissa poikkeuksellisen suuren tuotannon kuvauksissa. Elokuvaa on kutsuttu taianomaiseksi taidemuodoksi, kirjoitetun tarinan eläväksi tekemiseksi. Todellisuudessa elokuvan teko on luovuutta, tahtoa ja ammattitaitoa. Kovaa työtä.

Tämän kirjan pääosissa ovat elokuvanteon ammattilaiset, joiden työ jalostuu lopulta katsojan ainutlaatuiseksi kokemukseksi. Käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala on seurannut elokuvan tekoa kuvausjakson ajan ja päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten Väinö Linnan sotaklassikko muovautuu elokuvaksi nyt kolmatta kertaa.Jari Olavi Rantala on riihimäkeläinen Jussi-palkittu käsikirjoittaja ja kirjailija. Hänellä on yli vuosikymmenen kokemus elokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoittajana.

Tuntematon sotilas on hänen neljäs yhteinen elokuvansa ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa. Rantala on ollut lisäksi käsikirjoittajana elokuvissa Paha Maa, Käsky ja 8-pallo. Elokuvien lisäksi Rantala on työskennellyt tv-draaman parissa. Hän on kirjoittanut jaksoja sarjoihin Syke, Kynsin hampain, Brändärit ja Virta. Parhaillaan on tekeillä myös uusi 12-osainen rikossarja. Rantala on kirjoittanut Johnny Knigan kustantamana rikosromaanin Premium Bananas ja novellikokoelman Varasuunnitelma.

 

Markku Hattula & Abdirahim Husu: Minä Husu, suomalialainen, 2017
Suosittuna radiopersoonana ja poliitikkona tunnetuksi tulleen Husun tarina hänen itsensä kertomana.

Yksin lapsipakolaisena Somaliasta Kenian kautta Suomeen. Afrikan lämmöstä koleaan Pohjolaan kummallista kieltä puhuvien ihmisten hoteisiin. Elämän ensimmäinen lentomatka ja ensimmäinen putkayö Suomessa, sieltä vastaanottokeskukseen. Puolessa vuodessa suomen kieli hallintaan ja peruskouluun.

Laivasiivoojasta konsultiksi, poikamiehestä perheenisäksi, vihaisesta nuoresta miehestä poliittiseksi vaikuttajaksi, koulukiusatusta toisten auttajaksi.

Abdirahim Husun matka Somalian sotatantereelta Suomen kansalaiseksi on selviytymistarina vailla vertaa.

”Suomalaisuus minussa on täsmällisyyttä ja ahkeruutta, somalialaisuus perhekeskeisyyttä ja välittämistä. Olen siis suomalialainen.”

2015

Meriläinen, Reetta: Tytön tie, 2015Tytön tie

Helsingin Sanomien päätoimittajana kymmenen vuotta toiminut Reetta Meriläinen on niitä suurten ikäluokkien edustajia, jotka ovat ponnistaneet yhteiskunnan huipulle syrjäseuduilta. 1950-luvun lapsuus itäsuomalaisessa maalaispitäjässä vaihtuu opiskeluun Helsingissä ja toimittajan töihin Helsingin Sanomiin. Hän kuvaa nostalgisesti turvallista lapsuuttaan maalaistalossa ja pohtii kiihkeitä työvuosiaan niin toimitusten arjessa kuin ulkomaisilla työmatkoilla. Ulkopuolisuuden tunne saattoi kuitenkin iskeä vaikkapa keskellä Linnan juhlia. Se sama tunne, jonka hän koki siirtyessään kunnallisesta keskikoulusta Joensuuhun lukioon.

Loppujen lopuksi merkittävää on yhä se rintamamiestalon pihapiiri Polvijärvellä, sillä ”jos jumittuu Vip-maailmaan, viitekehys supistuu ja siirtyy kauaksi puolustettavista pienistä ihmisistä”.

 

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää: herkkuja ilman sokeria ja gluteenia, 2015  MikkonenKiitos
Elämä voi olla makeaa myös ilman valkoista sokeria ja gluteenia. Mikkosen kirja on tehty herkuttelijoille ja hyvän olon vaalijoille. Kirja on täynnä herkullisia reseptejä, jotka on valmistettu ilman valkoista sokeria ja gluteenia. Useimmat niistä ovat lisäksi maidottomia, hiivattomia ja myös vegaaneille sopivia. Reseptien sydän ovat luomutuotetut ja mahdollisimman vähän prosessoidut raaka-aineet. Kirja on kauniisti kuvitettu ja reseptit ovat selkeitä. Kirjan selaaminen nostattaa veden kielelle. Maistuisiko vaikkapa Pakkasen puraisema banaanikakku, Viikunasuklaapiiras tai pieneen makean himoon Lakritsitryffelit tai Avokado suklaakuorrute? Makeiden herkkujen ei tarvitse olla paheita, ne voivat olla myös hyveitä! Kirjailijan ohjeita löytyy lisää www.vanelja.com

2014

James Bowen: Katukatti Bob: kissa joka muutti elämäni, 2014
Kirja on tositarina katukissan ja katusoittajan kohtaamisesta ja yhteisen, paremman elämän löytämisestä. Kirjan kirjoittaja James oli pitkään ollut elämässään hunningolla. Takana oli lapsena koettua koulukiusaamista sekä juurettomuuden tunne, sillä äiti ja poika muuttivat useasti äidin työn perässä. Vanhempana mukaan tulivat alkoholi, huumeet ja kodittomuus. Jamesin elämässä oli kuitenkin jotain positiivistakin: oma bändi ja musiikki. Bänditouhu kuivui kuitenkin kokoon ennen varsinaista suurta menestystä. Soittamisen himo kuitenkin jäi, ja James elätti itseään katusoittajana Lontoon kaduilla. Kerran soittokeikaltaan tullessaan hän kohtasi talonsa rappukäytävässä oranssinpunaisen, varsin huonokuntoisen kissan. Varmistettuaan, että se ei kuulu kenellekään, hän päätti lopulta antaa sille kodin. Eläinrakas soittaja ei silloin arvannut, kuinka paljon kissan auttaminen tulisi vaikuttamaan hänen omaan elämäänsä, vieläpä kovin positiivisella tavalla. Kirja on hieno tarina eläimen ja ihmisen ystävyydestä, sekä positiivisuuden ja hyvän voimasta, jolla voi muuttaa koko elämänsä. Katukatti Bobin elämää voi seurata myös netissä: www.hodder.co.uk tai www.katukattibob.fi

Jennifer S., Holland: Yllättävät ystävykset: 47 kiehtovaa tarinaa eläinmaailmasta, 2014
Kirjaan on koottu ihastuttavia ja uskomattoman kuuloisia tarinoita eläinten välisistä ystävyyksistä. Kaikki tarinat ovat tosia ja kuvin todistettuja. Uskoisitko, että käärme ja hamsteri voivat olla ystäviä? Tai miltä kuulostaa ystävyys koiran, kissan ja tipujen välillä? Entä millaista on leopardin ja lehmän ystävyys?
Eläinten välinen ystävyys näkyy eniten huolenpitona, mutta ne myös selvästi nauttivat toistensa seurasta. Toiset ystävyydet ovat lyhyitä, toiset ovat kestäneet vuosia. Toisinaan ystävyys on saattanut olla ainoa keino selviytyä hengissä.
Kirjaan on koottu valokuvin dokumentoituja tositarinoita, jotka voivat mullistaa käsityksemme eläinten tavoista ja tunteista. Kirja on mainio hyvän mielen kirja.

Kaija Juurikkala: Äitikirja, 2014
Syvästi henkilökohtainen kuvaus äitiydestä
Kaija Juurikkalalla on monta äitiyttä, tarkemmin sanottuna yksitoista: nuori äiti, yksinhuoltajaäiti, uusperheäiti, suurperheäiti, sijaisäiti, kotiäiti, uraäiti, lapset on lentäneet pesästä -äiti, vanha äiti, ammattiäiti ja isoäiti.Ensimmäisen kerran Kaijasta tuli äiti 19-vuotiaana, ja ensimmäisen lapsenlapsensa hän sai viime kesänä. Mitä mahtuu väliin jääviin vuosiin?
Äitiyden illuusiot kohtaavat todellisuuden uudella tavalla aina kun äitiys muuttaa muotoaan. Juurikkala kirjoittaa jokaisesta äitinä olemisen vaiheesta omakohtaisesti eikä pelkää panna itseään likoon. Kirjassa on kuvattu hyvin henkilökohtaisesti äitiyden ja ihmisyyden olomuotoja. Juurikkalaa ei ole nolostuttanut kertoa myös niistä vaikeista, salatuista tunteista, joita äitiyteen joskus vääjäämättä kuuluu.Kirjan tunnelma on positiivinen ja toiveikas. Asioita käsitellään suoraan ja peittelemättä, virheistä opitaan ja jokaiselle ihmiselle ja tunteelle annetaan tilaa kasvaa.
Kaija Juurikkala tunnetaan kirjojen lisäksi elokuvistaan ja maalauksistaan.

Vege: herkullista kasvisruokaa, 2014
Vege on herkullinen kirja, joka pohjautuu Voi Hyvin –lehdessä ilmestyneisiin ruokaohjeisiin. Kirjasta löytyy maukkaita reseptejä alkuruokiin (mm. juureva maalaissalaatti), pääruokiin (mm. ruusurisotto tai tattiburgeri ja inkivääritsatsiki) kuin jälkiruokiinkin (mm. granaattiomena-valkosuklaapavlova). Kirjassa on myös ohjeita juomiin ja erilaisiin lisukkeisiin sekä vinkkejä, joilla reseptiä voi halutessaan muokata. Ohjeet ovat helppotajuisia ja raaka-aineet löytyvät lähikaupastakin. Kirjan kuvat ovat suuria ja houkuttelevia, ja innostavat kokkaamaan.Jos haluat kokeilla jotain uutta, Vege tarjoilee monipuolisen kattauksen kasvisruokaa, josta valita!

2013

 

Haltiakuusen alla: suomalaisia kirjailijakoteja, 2013
”Siinä istuen kirjoitti hän enimmät, ehkä kaikkikin teoksensa, siitä hallitsi hän ympäristöään, antoi käskyjä ja määräyksiä puotiin ja kyökkiin, siinä hän piti seuraa vierailleen, siinä suri, iloitsi, unhotti huolensa, souti pois suuttumuksensa –”.
Juhani Aho Minna Canthista 1897Haltiakuusen alla esittelee kolmisenkymmentä suomalaisten kirjailijoiden museoina toimivaa kotia. Kirja on matka menneisyyteen, kirjailijoiden elämään ja mielenmaisemaan.
Koti on ollut suomalaisille kirjailijoille tärkeä. Vaikka vain pieni ja vaatimatonkin, silti monelle ehtymätön luovuuden lähde. Paikat ja maisemat elävät vahvasti kirjailijoiden tuotannossa: eteläinen Häme Seitsemässä veljeksessä, Kainuun korpi Ryysyrannan Joosepissa ja karun kaunis saaristo Myrskyluodon Maijassa.
Haltiakuusen alla vie lukijan keinutuolimatkalle suomalaisiin kirjailijakoteihin ja toimii oivana matkaoppaana ihan oikeillakin reissuilla.
Kirjan runsas kuvitus johdattaa kotien rauhaisaan tunnelmaan.
Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen ovat onnistuneet kokoamaan mainion oppaan kirjailijoiden koteihin ja elämään.

Charlotte Hedeman Guéniau: Värikäs koti:  raikkaita ideoita sisustukseen, 2013
”Värikäs koti on onnellinen koti” sanoo kirjan tekijä. Charlotte Hedeman Guéniau on sisustustavaramerkki RICEn perustaja. Kirjaan on koottu hänen ihailemiaan asetelmia, sisustusratkaisuja, huoneita ja yksityiskohtia. Kuvat on koottu eri paikoista ja eri kodeista, mutta kaikissa niissä on yksi yhteinen tekijä, värikkyys. Toinen keskeinen teema sisustuksessa Charlotella on huumori. Siellä täällä pilkahtelee hauskoja yksityiskohtia ja villejäkin ideoita. Charlotte kannustaa lukijaa ottamaan rennosti, kokeilemaan ja hassuttelemaan. Kirjassa ei pyritä uudistamaan kotia kaikella uudella ja kalliilla, vaan enemmänkin kannustetaan miettimään, miten kaikkea jo olemassa olevaa voisi muokata tai käyttää toisin. Pätkä tapettia tai purkillinen maalia voi jo tehdä ihmeitä kotona. Väri on kuin ripaus taikaa arkipäivään.

 

2012

Banerjee-Louhija, Nina: Yhden päivän kuningatar :
valokuvia, muistoja, totta ja tarua Mariette Banerjeen elämästä, 2012
Kirjailija Nina Banerjee-Louhija kertoo erikoisen tarinan äitinsä Mariettan ja oman intialaisen sukunsa vaiheista. Orpo Marietta tapaa nuorena ylioppilaana1930-luvulla Lontoossa varakkaan ja komean intialaisen Tunun ja avioituu hetken mielijohteesta tämän kanssa. Seuraa muutto Kalkuttaan keskelle ylellisyyttä, mutta elämä Intiassa ei sukuyhteisön paineessa ole helppoa. Marietta palaa kuuden vuoden kuluttua kahden lapsensa kanssa sodanjälkeiseen ankeaan Helsinkiin, joka ei glamouria tarjoa. Vaihtuvat miesystävätkään eivät juuri lohduta ja kasvavat lapset kaipaavat isäänsä. Marietta muuttaa Lontooseen, mutta Lontoon vuodetkaan eivät tuo lohtua elämään, vaan tapahtuu lopullinen ero Tunusta ja paluu jälleen kotimaahan. Suomessa Marietta avioituu Lappiin ja täyttää elämäänsä tavaroilla, vaihtuvilla asunnoilla ja matkoilla. Tyytymättömyys elämään heijastuu suhteessa lapsiin, jotka kokevat äidin rakkaudettomuuden.Kirjan päiväkirjamerkinnät ja valokuvat kertovat pitkän elämän eläneestä naisesta, joka ei löytänyt onneaan eikä osannut elää tavallista arkea. Nina Banerjee-Louhija kertoo myös oman tarinansa, jota värittävät vaikea äitisuhde, oudoissa olosuhteissa kuolleen isän kaipuu ja omissa avioliitoissa kohdatut vaikeudet.Mariettan toiveena oli, että tytär kirjoittaa jonain päivänä hänestä kirjan. Kirja ei ehtinyt hänen yöpöydälleen, vaan Marietta kuoli 96-vuotiaana samana päivänä kuin kirja valmistui.
Kiehtova kirja!

Helene Gremillon: Uskottuni, 2012
Pariisi vuonna 1975. Kolmikymppinen Camille odottaa esikoistaan ja on juuri menettänyt äitinsä. Surunvalitteluviestien joukossa hän saa merkillisiä kirjeitä, joiden allekirjoittaja on Louis-niminen mies, aivan tuntematon henkilö. Kirjeitä kertyy pikkuhiljaa lisää. Louis kertoo uskomatonta tarinaa ensirakkaudestaan Anniesta. Louis ja Annie ovat viettäneet nuoruuttaan 1930-luvun pienessä ranskalaiskylässä. Kylään muuttaa lapseton pariskunta, ja Annie ystävystyy rouvan kanssa. Samalla nuoruuden rakkaus Louis saa jäädä. Syttyy toinen maailman sota ja Annie lähtee rouvan kanssa Pariisiin. He ovat tehneet hyvin erikoisen sopimuksen keskenään. Vuosien päästä Louis tapaa Annien uudelleen ja Annie kertoo oman tarinansa, joka on liitetty kirjeisiin. Kirjeitä lukiessaan Camille miettii miksi Louis kirjoittaa hänelle. Viimein hän joutuu myöntämään, että tarina koskettaa myös hänen elämäänsä ja lopullinen totuus selviää aivan kirjan viime sivulla.Uskottuni on pariisilaisen Helene Gremillonin esikoisteos. Kirja on samalla sekä rakkaustarina että jännityskertomus ja liikkuu kahdella eri aikakaudella. Tarina on herkullinen palapeli ja vie tarkoin varjellun perhesalaisuuden kiemuroihin.

Anna-Kaisa Pitkänen: Omalaatuinen ystäväni : kuinka hevoseni opetti minulle toisin katsomisen taidon, 2012
”Maailmassa on paljon hevosia, hyviä, kauniita ja kalliita, mutta loppujen lopuksi ihmiset valitsevat sen, joka heitä puhuttelee.” Anna-Kaisa Pitkänen kertoo kirjassaan erikoislaatuisesta hevosestaan, joka pisti hänen ajatusmaailmansa uusiksi. Varjo-ruuna oli laiha ja stressaantunut, eikä se kestänyt suorittamista. Jos ruoka myöhästyi vähänkin, hevonen alkoi kipuilla. Perinteinen hevosmiestaito ei auttanut Varjon kanssa, vaan Anna-Kaisa joutui opettelemaan aivan uuden tavan katsoa asioita ja tulkita hevostaan. Samalla hän oppi uusia asioita myös itsestään. Nykypäivän hektisessä ja suorittamista korostavassa maailmassa pysähtyminen voi olla vaikeaa, mutta kantapään kautta Anna-Kaisa oivalsi, että hänen hevoselleen se on välttämätöntä. Aina kaiken ei tarvitse olla niin järkevää – riittää, että se on mielekästä.

Heljä Salonen: Kaikki kotiin!: sienestäjän sielunelämää, 2012
Sieni-ihmisiin kuuluminen on eräänlainen aitoustodistus. Ihminen on sinut luonnon kanssa ja saa pihkalta tuoksuvan sädekehän päänsä päälle. Hän on Saint-Sienestäjä, jolle leppoistaminen on itsestäänselvyys.Heljä Salonen on helsinkiläinen toimittaja, joka on kotonaan niin urbaanissa toimitusympäristössä kuin havuntuoksuisessa sienimetsässä. Toimittajan ottein ja tarkoin havainnoin hän kuvaa kirjassaan hauskasti ja kekseliäästi ihmisen ja luonnon suhdetta, erityisesti ihmisen suhdetta sieniin ja sienestämiseen. Kuin vahingossa tulee kepeiden lukujen ohessa oppineeksi myös sienten rakenteesta, niiden tuntomerkeistä, parhaista sienestyspaikoista, sieniruoista ja sieni-ihmisen sielunelämästä.Ihmisillä voi Salosen mukaan olla sienten ominaisuuksia. Koetko itse olevasi esimerkiksi jompikumpi näistä? Suppilovahvero: Hän on häilyvyydessään tavattoman viehättävä. Hän aloittaa usein lauseensa: en tiedä, mutta… Hän ei missään tapauksessa halua loukata ketään ja siksi hänen mielipiteistään ei saa aina selvää. Herkkutatti: Lämpimänä ja aidosti empaattisena ihmisenä hän ei tee itsestään numeroa. Silti hän ei ole koskaan yksin. Hän saa kaikki muut tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Hänellä on pehmeä nauru. Tai ehkäpä tunnistat itsessäsi enemmän voitatin, haaparouskun tai lampaankäävän erityispiirteitä?Suomessa on noin 7600 sienilajia, joten ei kannata turhautua nähdessään metsässä lähinnä itselle tuntemattomia sieniä. Se kuuluu asiaan ja siitä saa olla iloinen. Lajien runsaus luonnossa on hyvä merkki, neuvoo Salonen. Sienestäminen, terveellistä hyötyliikuntaa vaiko ikiaikaista oppia elämästä? Varmaa on, että sienestys on ihmiselle hyväksi, Salonen kiteyttää.

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia : opas valoisille ja pimeille poluille, 2012
Johanna Sinisalo on kirjoittanut innostavan vaelluskirjan kaikille patikoijille. Kirja sisältää pienois-romaanin, lyhyitä tarinoita patikoimisesta ja mukavana lisänä kirjailijan omia vaelluskokemuksia otsikolla Tämä tarina on tosi. Fiktiiviset tarinat ovat taattua Sinisaloa, mutta nekin ovat saaneet alkusysäyksen jostakin kirjailijalle tapahtuneesta sattumuksesta vuoristovaelluksilla. Johanna Sinisalolle tyypillinen teema eli matkalla olo ja siihen yhdistyvät tummat sävyt saavat mielikuvituksen liikkeelle. Pohdittavaa antaa myös ihmisen suhde ympäröivään luontoon ja toisaalta ihmisen pienuus luonnon armoilla.Kirjan loppuun on koottu 50 sivun mittainen käytännön opas vaeltajalle: miten valmistaudut retkiin, millä perusteella valitset reittisi, sopivan päivämatkan määrittäminen, tarvittavat varusteet ja hieman polkuetiketistä. Loppuun päästyäsi huomaat miettiväsi Englannin polkuja ja kanavien rantoja… Pitäisiköhän lähteä vaeltamaan!

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!, 2012
Nuori sairaanhoitajatar Jenny Lee aloittaa aluesairaanhoitajana ja kätilönä nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoossa. Työpaikka sijaitsee kaupungin köyhimmillä alueilla, missä asuntopula sodan jälkeen on huutava ja perheet asuvat jopa pommien puoliksi romahduttamissa taloissa. Hygieniasta ei juuri ole tietoa ilman juoksevaa vettä ja kunnon saniteettitiloja. Pihan perällä ulkovessa palvelee koko kerrostalon asukkaita. Lapsia syntyi paljon ja kätilöt auttoivat heidät maailmaan useimmiten kotona. Kun sairaalapaikkoja oli vähän, sinne päätyivät vain riskisynnyttäjät. Kirja kertoo lämpimästi ja huumorilla näiden köyhien perheiden arjesta. Vaikka elämä on karua ja vaarana vaanivat tarttuvat taudit ja työtapaturmat, ihmiset saavat voimaa ystävyydestä ja yhteisöllisyydestä. Sinnikkäät äidit vievät eteenpäin usein toiselle kymmenelle kipuavaa lapsilaumaansa. Aikana jolloin äitiyshuolto oli vielä lapsen kengissä, nunnien neuvolapalvelu pelasti monen äidin ja lapsen hengen. Perheiden lisäksi Worth kuvaakin hauskalla tavalla nunnia, joiden kanssa työskenteli ja asui luostarissa. Nämä kutsumukselleen ja Jumalalle elämänsä antaneet naiset ovat huumorintajuisia ja elämänmyönteisiä ja ovat aina valmiina kohtaamaan kaikenlaiset lähimmäisensä. Jennifer Worth työskenteli kätilönä vuoteen 1973 asti. Sen jälkeen hän opiskeli musiikkia ja opetti pianonsoittoa ja laulua. Hän menehtyi lyhyeen sairauteen vuonna 2011. Hakekaa kätilö! on Worthin ensimmäinen suomennettu romaani.

”You did what?!” : gourmet-ruokaa kahvinkeittimellä, 2012
”You did what?!” on hieman erilainen keittokirja. Tavallista on se, että kirjan ohjeilla voit loihtia kokonaisen illallisen vaikkapa seuraavasti: alkupalaksi Maa-artisokkakeitto, pääruoaksi Ankkaa confit ja jälkiruoaksi Crème brûlée. Erikoisen kirjasta tekee se, että kaikki kirjan ohjeet valmistetaan kahvinkeittimellä!Kirjan takana on joukko miehiä, oman alansa huippuja, jotka ovat villien ideoidensa ja yrityksen, erehdyksen ja kokkaamisen kautta tiivistäneet fine-diningin ja lapsenomaisen kokeiluhalun hauskaksi keittokirjaksi. Näiden ammattilaisten käsissä kirjasta on muovautunut tyylikäs, houkutteleva ja sisällöltään monipuolinen. Idean isänä on ollut valokuvaaja Antti Karppinen.”You did what?!” tarjoaa ammattilaisten laatimat Moccamaster-reseptit annoskuvineen selkeästi ja elegantisti esitettynä. Kahvinkeitin muuttuu ohjeiden avulla ruoanlaiton monitoimikoneeksi. Tekijöidensä mukaan tämä kirja on elämys, jonka päälle on hyvä keittää kunnon kahvit.

2011

 

Logue Mark ja Peter Conradi: Kuninkaan puhe, 2011
Ei liene liioiteltua sanoa, että Lionel Logue oli mies, joka pelasti Englannin kuningashuoneen. Australialainen itseoppinut puheterapeutti Logue muutti Englantiin 1924 ja avasi praktiikkansa Lontooseen. Lokakuussa 1926 hän sai potilaakseen Yorkin herttuan prinssi Albertin. Herttua oli kärsinyt kiusallisesta änkytyksestä lapsuudestaan asti. Hän oli epä-varma ja ujo ja julkiset esiintymiset ja etenkin puheiden pito olivat hänelle silkkaa kärsi-mystä. Asema kuninkaallisen perheen jäsenenä asetti hänet väistämättä tällaisiin tilantei-siin.
Prinssi oli kokeillut lukuisia puheopettajia ja erilaisia keinoja kunnes lopulta löysi Loguen. Tämän menetelmät olivat sangen persoonallisia, hän mm. sinutteli herttuaa ja vaati että tämä kävisi vastaanotolla kuten muutkin potilaat ja pikkuhiljaa prinssi alkoi selättää ongelmansa.
Tammikuussa 1936 kuningas Yrjö V kuolee ja kruunun perii prinssi Albertin vanhempi veli Edvard. Hänen valtakautensa jää kuitenkin lyhyeksi kun hän skandaalimaisesti luopuu kruunusta rakastamansa Wallis Simpsonin vuoksi. Tämä asettaa prinssi Albertin uuteen tilanteeseen, hänen on vastentahtoisesti noustava valtaistuimelle. Hänestä tulee kuningas Yrjö VI. Loguen ja kuninkaan yhteistyö tiivistyy entisestään. Puheopettaja muokkaa kunin-kaalle kirjoitetut puheet paremmin tämän suuhun sopiviksi ja on läsnä suorissa radiolähe-tyksissä kuninkaan tukena. Toinen merkittävä tuki ja turva kuninkaalla oli hänen puolison-sa kuningatar Elisabet. Toisen maailmansodan koettelemuksissa kuninkaan suorilla radio-puheilla oli merkittävä rooli kun hän valoi uskoa ja toivoa kansakuntaansa.
Kuningas Yrjö VI ja Lionel Logue ystävystyivät ja tämä ystävyys jatkui aina kuninkaan kuolemaan saakka.

Kaija Juurikkala: Varjojen taika: matka edelliseen elämään, 2011
Elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetuksi tullut Kaija Juurikkala kuvaa kirjassaan avoimesti ja rehellisesti henkistä kasvuaan ja matkaa pelon kautta kohti valoa. Lapsena Juurikkala pelkäsi pimeää ja kärsi unettomuudesta. Myöhemmin hän kuuli outoja naksahduksia ja koputuksia yössä, joita muut eivät kuulleet, ja pelkäsi jopa tulevansa hulluksi. Pikkuhiljaa hän oppi ymmärtämään, että hänellä on erityinen lahja. Lahja, jolla pääsee osalliseksi tuonpuoleiseen maailmaan. Hän oppi myös, että matka varjojen maahan ei tuonutkaan tullessaan pimeyttä ja pelkoa, vaan vapautuksen ja kyvyn auttaa muita.

Juurikkala kertoo koskettavasti kirjassaan omasta matkasta edelliseen elämäänsä ja omien pelkojensa kohtaamisesta. Kirjassa vuorottelevat epäusko omaa näkemisen lahjaa kohtaan, kuten myös kiitollisuus ja hämmästys lahjan voimasta ja sen käyttömahdollisuudesta. Kun Juurikkala uskalsi kohdata itsensä ja entisen elämänsä, hänen elämänsä kulmikkaat palaset loksahtivat paikoilleen ja asioiden merkitys selkeni.

Matkallaan varjojen maahan Juurikkala ei vain avannut mieltään, vaan myös maailma avautui hänelle moninaisena ja kokonaisena. Varjojen maa ei ollut enää pelottava, sillä valo teki varjoista vaaleammat.

May B. Langhelle: Siksakkia: ompele lapselle käytetystä uutta, 2011
Kirjan tekijä innostui vaatteiden ompelusta esikoista odottaessaan ja halusi osaltaan keventää maapallon kuormitusta suosimalla kierrätystä vaatteiden hankinnassa ja tekemisessä. Näiden arvojen pohjalta hän on koonnut raikkaan kirjan kauniine kuvineen.

May B. Langehellen kirjassa on 40 yksinkertaista ohjetta, joilla voi muuttaa käyttämättömän kirppislöydön, oman vanhan vaatteensa, verhon tai vaikkapa tyynyliinan ainutlaatuiseksi vaatekappaleeksi lapselle. Siksakkia kirjan ohjeet on suunniteltu 0-6 -vuotiaalle lapsille, ja ohjeisiin liittyy kuva valmiista vaatteesta. Kirjan liitteenä on lisäksi kaava-arkit töihin. Vaatteiden lisäksi kirjassa on myös ohjeita muun muassa laukkujen, lelujen ja liinavaatteiden ompeluun. Kirjan lopusta löytyy pieni ompelukoulu osio, josta saa vinkkejä ompelutöiden tekemiseen. Kirjan helpot mallit ja selkeät ohjeet houkuttavat kaivamaan ompelukoneen esille ja kokeilemaan omia taitojaan.

Kati Tervo: Jääkaapin henki : kertomuksia keittiöstä, ruuasta ja elämästä, 2011
”Olen tuurikokki, tuurisiivooja, tuurisyöjä, tuurirakastajatar. Tuuri riippuu tunteesta, ilmanalasta ja ajasta, henkisestä tilasta.” Näin kuvailee itseään kirjailija ja kirjailijan vaimo Kati Tervo muistelmakirjassaan, joka kertoo pieniä tarinoita elämästä keittiö- ja ruokamuistojen kautta.
Kirja alkaa äidin verilätyistä ja samettipuurosta – paistetun voin tuoksu valtaa lapsuuden kapean keittokomeron ja savu nousee liedeltä. Myöhemmin nuori hippi käyttää keittiötä hiusten värjäämiseen satvahennalla punaisiksi. Nuoren parin Elviiran Grillistä haetut Oskarin leikkeet vaihtuvat vellin keittoon ja soseisiin lapsen synnyttyä. Tällä hetkellä kirjailijan keittiössä on menossa vallan uusjako, kun mieskin osallistuu, ja poikakin tutkii ja koluaa kaappeja.
Kati Tervon keittiötarinoita on rentouttavaa lukea. Niistä huokuu eletty elämä ja sarkastinen huumori – tervetuloa kirjailijaperheen ruokapöydän ääreen.

Johanna Vireaho & Sari Tammikari: Onnellinen puutarhuri, 2011
Hienosti kuvitettu puutarhakirja, joka sisältää isoja ja pienempiä projekteja, joita voi omassa puutarhassaan toteuttaa.  Paitsi puutarhan suunnitteluun kirjasta löytyy neuvoja niin suihkulähteiden ja mukulapolkujen tekemiseen kuin puutarhan koristeluunkin. Puuterassit, pergolat ja kiviportaatkin löytyvät kirjasta. Onnellinen puutarhuri on siitä onnellisessa asemassa, että hänellä ei ole kiire mihinkään, vaan ideat hautuvat rauhassa ja toteutuvat kiireettä. Lifestyle-aiheisia kirjoja kirjoittanut tekijä asuu 1920-luvun puutalossa, jonka puutarhan tunnelmallisista kuvista saa myös käytännön vihjeitä omaa puutarhaa suunnitellessa. Viehättävistä kuvista nauttii myös puutarhaa omistamaton.

2010

 

Juha Korri & Susanna Korri: Tavoitteena huippukoira:
koiran tottelevaisuuskoulutus ,2010
”Jokainen koira voi olla huippukoira. Jokainen koira on myös erilainen ja vaatii yksilöllisen koulutuksen.” Näin toteavat kirjassaan kokeneet koulutusohjaajat Juha ja Susanna Korri, jotka ovat edustaneet Suomea menestyksekkäästi käyttökoirakilpailuissa MM-tasolla. He painottavat kirjassaan, että hyvä koiranomistaja tutustuu tarkoin koiraansa. Yhdessäelon sujumisen edellytys on, että tunnustetaan koiran viettien ja vaistojen olemassaolo ja opetellaan tunnistamaan niistä keskeisimmät. Kirjassa käydään läpi tärkeimmät tottelevaisuusliikkeet, ja eri metodeja niiden opettamiseen, sillä yksi tapa voi sopia toiselle ja toinen taas toiselle. Kirjassa pyritään ymmärrettävyyteen ilman vaikeaa koiraslangia ja aukaistaan koiraharrastuksen termejä lyhyen sanaston avulla. Ongelmakohtien ratkaisemiseen on koottu useita eri keinoja, joista jokainen löytänee sopivimman. Kirja on oikea aarre jokaiselle aktiiviselle koiraharrastajalle ja siihen on hyvä palata aina, kun törmää ongelmiin koiran koulutuksessa.

Aila Meriluoto: Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004.
Toimittanut Anna-Liisa Haavikko, 2010
Tältä kohtaa on kaunistelematon kuvaus kirjailijan työstä ja ihmisestä kirjan takana.Se on kuvaus elämän nopeudesta ja hitaudesta. Vimmasta, joka luo aina uutta, vimmasta rakastaa vahvasti eikä hävetä mitään.Upeat Vaarallista kokea (1996) ja Mekko meni taululle (2001) ilmestyvät. Luovan ihmisen tarpeet purkautuvat voimakkaina välähdyksinä ja kriittisinä purkauksina.Tärkeää on kirjoittaa ja rakastaa. Lähellä on aviomies ja suuri perhe, klaani, ystävät ja kollegat. Vanheneminen vie voimia, etäännyttää, tuo yksinäisyyttä ja turvattomuutta.”3.3.2003. No. Minä kirjoitan näitä viimeisiäni. Sekin on tärkeää. Se on hemmetin tärkeää. Nämä viestit: terveisiä elämästä. Tältä kohtaa. Amen….Mutta kevät on tulossa. Aito valo. Katsotaan nyt!” Kanattaa lukea ja aistia!

Raija Niemi: Riihimäen rakennuskulttuuria, 2010
Tiesittekö missä Riihimäellä sijaitsevat Pomolinna ja Nälkälinna? Tai kuka kuuluisa arkkitehti on suunnitellut nykyisen adventtikirkon, entisen pankkitalon rakennuksen Keskuskatu 3:ssa? Minä vuonna Riihimäen nykyinen rautatieasema valmistui? Miten nykyisen Riihimäen asuinalueet ovat muodostuneet?

Riihimäen kaupungin kaavoitusyksikkö on päivittänyt ajan tasalle vuonna 2000 ilmestyneen Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia esittelevän julkaisun.  Kirja esittele niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia sekä kulttuurimaisemia runsaine värikuvineen. Hyödyllinen teos kaikille oman kaupungin rakennuskulttuurista ja sen vaalimisesta kiinnostuneille.

Pennanen, Jotaarkka: Elämää pienempi näytelmä, 2010
Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen elämäkertateos alkaa lapsuusmuistoista Riihimäeltä. Hänen äitinsä oli riihimäkeläiskirjailija Anja Vammelvuo, jonka vanhemmat asuivat Riihimäen Suvannontiellä. Jotaarkka Pennanen muistelee erityisellä lämmöllä Aake-pappaa, joka vaikutti näkyvästi riihimäkeläisessä liike-elämässä kauppalan alkuaikoina. Pennanen muistelee myös varhaisnuoruutensa erikoislaatuisia vuosia 1957 – 1960 Moskovassa, jossa hänen isänsä, kirjailija ja lehtimies Jarno Pennanen toimi Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana. Hän kirjoittaa myös toisesta kuuluisasta isoisästään,  legendaarisesta näyttelijästä ja sisällissodassa rosvopäälliköksi haukutusta Aarne Orjatsalosta.
Jotaarkka Pennanen käy läpi pitkää työuraansa monien klassikkonäytelmien ohjaajana sekä teatterinjohtajana. Ura alkoi televisioteatterista 1960-luvulla jatkuen useissa suurissa kaupunginteattereissa. Nykyisin Pennanen asuu ja työskentelee Tampereella.  Pennanen käsittelee myös 1970-luvun taistolaisuutta ja sen seurauksia taide- ja kulttuurimaailmassa.  Myös henkilökohtaisen elämän tapahtumat rakkaussuhteineen ovat limittyneet ja vaikuttaneetkin ohjaustöihin.
Kiinnostava kirja myös muille kuin teatterihistoriasta kiinnostuneille!

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa, 2010
Kellokosken prinsessa –kirja kertoo Anna Svedholmin (1896 – 1988) erikoisen elämäntarinan. Anna sairastui nuorena skitsofreniaan ja eli elämänsä laitoshoidossa 1930-luvulta lähtien. Kellokosken sairaalassa häntä hoidettiin yhteensä 52 vuotta.
Prinsessa-nimellä Anna Svedholmia kutsuttiin, koska hän kuvitteli olevansa kuninkaallinen ja antoi kuninkaallisia arvonimiä myös muille tuntemilleen ihmisille. Prinsessaa hoidettiin lähes kaikilla 1900-luvun mielisairaanhoidon menetelmillä, mutta hän ei luopunut fantasiamaailmastaan. Lopulta Prinsessa hyväksyttiin harhoineen ja hän sai paljon tuttuja ja ystäviä niin sairaalan henkilökunnasta että Kellokosken kylältä.
Kellokosken Prinsessasta on tehty myös fiktiivinen elokuva Prinsessa, jonka nimiroolin esittäjä sai Jussi-patsaan työstään.

Rajala, Panu: Lasinkirkas, hullunrohkea : Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta, 2010
Panu Rajala teki sen taas – kirjallisuushistoriaa populääristi! Aila Meriluodon elämästä ja tuotannosta riittäisi aineksia moneenkin kirjallisuushistorialliseen tutkimukseen. Vanhan sanonnan mukaan kirjailijan on elettävä kirjailijan elämä ja kuten nyt 86-vuotias runoilija itse toteaa: ”Mä olen elänyt, hitto vieköön!” Vuoden 1946 sensaatio suomalaisessa kirjallisuudessa oli nuoren parikymppisen Aila Meriluodon runokokoelma ”Lasimaalaus”. Siitä tuli suomalaisen runouden klassikkoteos, josta on otettu jo 16 painosta ja jota luetaan sukupolvesta toiseen.  Nuori, ironista kyllä, hiirulaiseksi itseään nimittävä, runoilija kohautti ja kiihdytti kirjallisia piirejä perin pohjin. V.A. Koskenniemen pakahduttava hullaantuminen ja nuoren kirjallisuudenopiskelijan Kai Laitisen ujot lähestymisyritykset vaihtuvat kohtalokkaaseen Lauri Viitaan.
Panu Rajala haastattelee Aila Meriluotoa tämän Pieksämäen kesäpaikassa ja Helsingissä.  Aila Meriluoto myöntää, että monet hänen teoksensa limittyvät usein hänen todelliseen elämäänsä ja rakkauksiinsa. Lämpimästi he muistelevat myös keskinäistä romanssinpoikastaan 1970-luvulla, jolloin Rajala oli mukana Peter-Peter –romaanin filmatisoinnin käsikirjoitustyössä. Traagista on kuitenkin ollut miten moni suuri rakkaus tuhoutui.
Kirjasta välittyy Aila Meriluodon raskaitakin vaiheita sisältävä elämä, mutta myös rohkean naisen omintakeinen kirjailijan työ, joka on jatkunut yli kuusikymmentä vuotta.

Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa : lehmiä, jumalia ja maantiepölyä, 2010
Matti Rämö on YLE:n teksti-tv:n toimittaja, jonka intohimona on pyöräily. Hän on pyöräillyt läpi Euroopan Afrikkaan ja polkenut läpi Intian.
Helsingin kirjamessuilla juutuin lähes tunniksi kuuntelemaan Rämön jutustelua matkois-taan ja kokemuksistaan. Silmistä loisti innostuksen palo ja mehevät jutut saivat mielikuvi-tuksen liikkeelle. Hänen pyöräilyinnostuksensa sai alkunsa vakavasta sairaudesta, josta kuntoutuakseen hän hankki kotiin kuntopyörän. Kun olo parani, hankintaan tuli retkipyörä, ja matkanteko alkoi. Kokeilua Baltianmaissa ja sitten, vuonna 2007 päämääränä Tunisia.
Rämö antoi vinkiksi aloitteleville pyörämatkalaisille: ei pidä turhaan hötkyillä, ei liikenteessä, eikä kilometrejä ahmien. Matkan teko voi olla hidasta (n. 10-15 km. tunnissa) mutta päivän mittaan matka taittuu. Joustavuus, rauhallisuus ja avoin mieli, niillä pärjää pitkälle.
Seuraavaksi Rämä lensi pyörineen Delhiin ja polki kuukaudessa yli 2600 km matkan Del-histä Mumbaihin. Intia oli Rämölle ennestään tuttu paikka, sillä hän oli opiskeluaikaan tehnyt siellä lopputyötään. Nyt Intiaan suuntautuvaan pyörämatkaan oli hyvin henkilökohtaiset syyt. Äiti oli juuri kuollut syöpään ja tuntui oikealta viedä hieman tuhkaa Varanasiin siunattavaksi. Rämön tytär opiskeli Mumbain lähettyvillä kansainvälisessä lukiossa.
Intiassa pyöräily on kokeneellekin polkijalle melkoinen haaste. Liikenne on kaoottista ja
siellä seikkailivat erilaisten kulkuvälineiden lisäksi lehmät, apinat ja norsut. Tiet ovat usein surkeassa kunnossa ja rengasrikkoja tapahtui usein. Alituinen väenrunsaus ja ihmisen uteliaisuus, vatsaturvallisen ruoan ja edullisen majapaikan löytäminen kävi voimille. Rämö näki ja koki tavallisen, köyhän intialaisen ihmisen arkea ja juhlaa. Hän kuvailee tapahtumia elävästi – kuin lukija matkaisi tarakalla mukana. Cira Almentin hauskat piirrokset elävöittävät tekstiä. Slow life –elämäntyylin tullessa muotiin, on ilmestynyt monia vaihtoehtoisesta matkustami-sesta kertovia kirjoja. Kävelle, polkien tai soutaen aistit pysyvät mukana. Hiljaa etenemisen pyhä taito kannattaa; siinä ehtii nähdä, haistaa ja maistaa maailmaa.

Nick Trout: Sano mihin sattuu : Päivä eläinlääkärin elämästä, 2010
Nick Trout kertoo kirjassaan yhdestä työpäivästään, joka venyy melkein vuorokauden mittaiseksi. Eläinlääkärin pyyteetön tahto auttaa sairasta eläintä lämmittää lukijan mieltä pitkin matkaa. Trout kertoo myös uransa varrelle sattuneista erilaisista ihmisten ja eläinten kohtaloista, jotka sekä naurattavat että itkettävät. Aina loppu ei ole onnellinen, mutta kaikella on tarkoituksensa. Trout pohtii eläinlääketieteen uusia mahdollisuuksia sekä sitä, koska on aika vain luovuttaa. Osaako eläin kertoa, mihin sattuu?

Vainio-Korhonen, Kirsi: Ujostelemattomat : kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa
Ujostelemattomat sukeltaa historiassa noin kolmesataa vuotta taaksepäin, 1700-luvulle Ruotsi-Suomen aikaan. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta, noin puolet syntyneistä menehtyi ennen aikuisikää ja suurin osa heistä aivan pieninä synnytyskomplikaatioihin. Kun lisäksi nuoria miehiä oli kuollut runsaasti 1600- ja 1700-luvun alun eurooppalaisissa suurvaltasodissa, valtakunnan elinvoiman piti turvata riittävällä jälkikasvulla. Korkea väkiluku oli tuohon aikaan tärkeä taloudellinen ja sotilaallinen resurssi.
Lapsikuolleisuuden vähentämiseksi alettiin kouluttaa ammattimaisia kätilöitä. Kätilön työ avasikin naisille ensimmäisen oman ammatin, kaikkien muiden ammattikuntien edustajat olivat tuohon aikaan miehiä. Koulutus tapahtui Tukholmassa ja kesti kaksi vuotta. Kätilön piti olla mielellään itse synnyttänyt, Jumalaapelkäävä mutta ujostelematon ja kunniallinen nainen. Kätilön ammatti oli usein kaupunkilaisnaisten työtä ja monesti kätilön oppiin lähtivätkin porvarien vaimot ja tyttäret. Usein ammatti periytyi äidiltä tyttärelle.
Kun kätilön tuli palvella asiakkaitaan kaikkina vuorokauden aikoina, kätilöt olivatkin naisista ainoita, joiden hilkkojen sallittiin vilahdella öisen kaupungin pimeillä kaduilla.
Lapsenpäästön lisäksi kätilöt joutuivat kohtaamaan työssään myös sikiönlähdetystä, lapsen murhia ja aviorikoksia ja heillä oli tuomioistuinten antama tutkintavastuu näissä asioissa. Lisäksi kätilöillä oli hätäkastajan auktoriteetti.

 

2009

 

Mee, Benjamin: Koti eläintarhassa, 2009
Benjamin Mee on aina ollut suuri luonnon ja eläinten ystävä. Vuonna 2006 hän toteuttaa monen mielestä pähkähullun idean ja ostaa vanhan, ränsistyneen ja lopetusuhan alla olevan eläintarhan. Mukaan hankkeeseen lähtevät Benjaminin äiti, sisar ja veli. Perhe myy kaiken omaisuutensa, ottaa hirvittävän suuren pankkilainan ja alkaa kunnostaa eläintarhaa niin että se voitaisiin taas avata yleisölle. Tarhassa on monia eksoottisia ja vaarallisia eläimiä, mm. tiikereitä, leijonia ja jaguaareja. Perheellä on kuitenkin onnea, monet tarhan vanhoista työntekijöistä haluavat jatkaa uuden omistajan kanssa ja lisäksi he saavat palkattua useita alansa huippuosaajia, joilla on hyvät suhteet muihin eläintarhoihin. Vaikka rahasta on koko ajan tiukkaa ja edessä on monia kiperiä tilanteita, hanke kuitenkin onnistuu. Hauskimpia ovat tietenkin kuvaukset tarhan eläimistä, mm. kun nukutusaineen vaikutus alkaa hiipua kesken kaiken, kun tiikeriä ollaan siirtämässä kuljetushäkkiin tai kun susi on päässyt aitauksestaan karkuteille. Synkän varjonsa tarinaan tuo Benjaminin vaimon epätoivoinen taistelu aivokasvainta vastaan.

Karonen, Vesa & Rajala, Panu: Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija, 2009
Runoilija Yrjö Jylhä on tunnetusti yhdistetty klassikoksi muodostuneeseen talvisotarunokokoelmaan Kiirastuli, jonka Jylhä kirjoitti välirauhan aikana keväällä 1941. Kahden tunnetun kirjallisuustutkijan kirjoittama elämäkertateos käy läpi Yrjö Jylhän raskaita sotakokemuksia Taipaleenjoen taisteluissa, joissa Jylhä toimi komppanianpäällikkönä. Jylhän komppania kärsi raskaita tappioita, jotka heijastuivat koko Jylhän myöhempään elämään.
Jylhän vuonna 1943 ilmestynyttä Runoja -kokoelmaa myytiin ennätysmäärä, mutta sodan jälkeen ei runoja enää syntynyt. Sen sijaan suomentajan työ jatkui läpi elämän ja Jylhän monet klassikkosuomennokset maailmankirjallisuudesta ovat edelleen tunnettuja.Yrjö Jylhän elämäkerrassa kuvataan kiihkeät nuoruusvuodet Tulenkantajien piirissä, mm. rakkaussuhde nuoreen Katri Valaan, nyrkkeilyharrastus, avioituminen päihdeongelmista kärsivän Kirsti Svenssonin kanssa ja tämän ennenaikainen kuolema sodan aikana. Vaimon kuolema, hivuttava sukupuolitauti, traumaattiset sotakokemukset mursivat lopulta Yrjö Jylhän – hän teki itsemurhan veljensä asunnolla vuonna 1956 hieman yli 50-vuotiaana.
Kirja on kahden tunnetun kirjallisuustutkijan kattava teos yhdestä Suomen merkittävimmästä runoilijasta.

Paasio, Arja: Unelmien huvimajat, 2009
Olavi Virta lauloi aikoinaan ”sinisestä huvimajasta”, jossa voi kohdata rakastettunsa. Huvimajaan onkin liitetty aina romantiikka ja Nykysuomen sanakirja mainitsee huvimajan synonyymeiksi mm. ilohuone, huvihuone ja huvittelupaikka. Huvimajojen historia Suomessa liittyy puutarhojen historiaan 1700-luvun loppupuolella.  Kartanoiden, pappiloiden ja linnojen puutarhoihin pystytettiin usein sekä kasvihuone että huvimaja. Huvimajojen rakentaminen hiipui 1920-luvulla, mutta 1980-luvulta alkaen huvimajat ovat alkaneet jälleen koristaa omakotitalojen ja kesämökkien pihamaita.
Paitsi huvimajojen historiaa tässä viehättävässä kirjassa esitellään huvimajoja eri puolelta Suomea. Kaikille huvimajoille on yhteistä se, että ne on rakennettu joko osittain tai kokonaan kierrätysmateriaaleista. Kirjasta saa erinomaisia vinkkejä myös omaa huvimajaa suunnitteleva.
Vaikka silloin tällöin kuuleekin kysyttävän – onko kukaan koskaan nähnyt kenenkään istuskelevan huvimajassa?


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0