Kirjariihi – kiinnostavia uutuuksia

Kirjan nimeä klikkaamalla pääset teoksen saatavuuteen.
HUOM! Järjestelmämuutoksen vuoksi (marraskuussa 2017) vanhemmat linkit eivät toimi oikein!

Aikuistenkirjat – Aikuisten arkistoon

28.10.2019

Hannu Narsakka: Tulimyrsky Kollaa: Rautjärven miehet talvisodan polttopisteessä, 2019

Aamuyöllä 13.10.1939 klo 01.30 purkautui pimeydessä ja vesisateessa 372 Rautjärven miestä junasta Roikonkosken asemalla Suistamon pitäjässä Laatokan Karjalassa. Seuraavana aamuna alkoivat YH:n aikainen korpivaellus ja siihen liittyvät linnoitustyöt. Näin päädyttiin 25.11.1939 asemiin, joissa saatiin ensikosketus viholliseen. Taisteluiden alkaessa 30.11.1939 kärki oli Hyrsylän mutkassa, Ignoilan kylässä. Kollaanjoelle vetäydyttiin 3.12.1939 ja ryhmityttiin taisteluasemiin, jotka myös pidettiin.

Tämä kirja kertoo tosiasioihin perustuvasti Rautjärven miesten ja heidän rohkeiden asetovereidensa verisistä taisteluista Kollaalla. Kuvaukset perustuvat pääosin sotamiesten ja ryhmänjohtajien kokemuksiin sodan kulusta. Heidän yksikköjensä aineistot Kansallisarkistossa on tutkittu. Miesten kaksijakoinen suhde kuuluisaan Marokon Kauhu-komppanianpäällikköön käy kirjassa ilmi. Tarkka-ampuja Simo Häyhän taisteluja ja vakavaa haavoittumista käsitellään kirjan sivuilla. Kirjassa on 12 värikarttaa taistelutilanteista, lukuisia koskettavia kirjeitä sotilailta koteihin ja autenttisia valokuvia. Myös kotirintaman toimintaa kuvataan, samoin sankarihautajaisista on tiivistelmiä. Kirjan lopussa on rautjärveläisten miehistöluettelo, Aarne Juutilaisen alkuperäisen komppanian kokoonpano 30.11.1939, tietoja yksittäisten sotilaitten kohtaloista sekä vahvuus- ja tappiotilastoja.

Anna Tiitta: Marian luut, 2019
Marian luut on viiden sukupolven tarina ihmisistä ja ihmisyydestä. Se on tarina vaikeista ihmissuhteista ja läheisväkivallasta, ja kertoo miten pärjätä elämässä kaikesta huolimatta. Se kertoo myös koston kierteestä joka ulottuu kolmanteen ja neljänteen polveen. Osansa saavat myös Lapin sotaan ja ”jobbaukseen” liittyvät tapahtumat, sekä rahanahneus ja sen seuraukset ihmisille ja ympäristölle.

 

 

4.10.2019

Kansikuva Heidi Köngäksen kirjasta Mirjami

Heidi Köngäs: Mirjami, 2019

Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen – Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.

Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.

 

10.9.2019

Pentti Auvinen: Riihimäen 1918 vankileiri: elämää ennen kansalaissotaa ja sen jälkeen.
Kirjassa kerrotaan kansalaissodan aikaisista tapahtumista, siihen johtaneista syistä ja sodan seurauksista, yleisesti ja Riihimäen näkökulmasta laajemmin. Keskeisenä osana on kappale Riihimäellä sijainneesta vankileiristä. Kirjan tapahtumat ajoittuvat Riihimäen osalta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Siihen aikaan Riihimäki oli vielä Hausjärven emäpitäjään kuuluva asemakylä. Riihimäelle vuosina 1910 – 1914 rakennettu venäläinen varuskunta oli Suomen itsenäistymisen myötä tyhjenemässä. Kasarmialueen oli saanut hetkeksi hallintaansa Riihimäen punakaarti.

Vuoden 1918 alussa oli alkanut kansalaissota. Riihimäki oli Hämeessä yksi sodan keskeisistä taistelupaikoista. Saksalaisten vallattua Riihimäen otettiin runsaasti punaisia vangeiksi, ja perustettiin Riihimäen vankileiri, joka alkuvaiheiden jälkeen sijoitettiin punakaartilta vallatulle kasarmialueelle. Riihimäen vankileiri oli vuoden 1918 vankileireistä kuudenneksi suurin. Enimmillään vankimäärä oli kesällä 1918, jolloin siellä oli 8495 punavankia. Leirillä kuoli 1040 punavankia, joista teloitettuja oli 141.

Kirjan tekstiä elävöittää eri arkistoista ja kokoelmista saadut valokuvat, joista suurin osa on vuodelta 1918. Kirjan loppuun on koottu tietoa muistomerkeistä yleisesti ja Riihimäellä sijaitsevista tarkemmin.

Kirjan Riihimäen vankileiristä on kirjoittanut riihimäkeläinen Pentti Auvinen. Työväenperinteen Tutkimus ry julkaisi kirjan osana 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumia.

Katja Seutu: Jäätyväinen, 2019

Runoteos maailman tilasta

ihmisen lapsi on hauras //
jäätähti, joka sulaa lasiin /
pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää /
yritys, joka jää yritykseksi //
lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi /
menee, metsä ilmakehä menee

Jäätyväinen on kirjoittamista siitä, mitä planeetallemme tapahtuu juuri nyt. Runoissa kuljetaan kauhun ja uhkan tuntemuksissa ja näkymissä, mutta etsitään mahdollisuuksia asettua uudelleen luonnon kiertokulkuun ja toivoon, kohdata siivekkäiden ja puiden katseet.

Katja Seutu (s. 1973) asuu Helsingissä ja on koulutukseltaan kirjallisuudentutkija. Seudun runoja on käännetty saksaksi ja tsekiksi. Jäätyväinen on hänen kolmas runokokoelmansa.

1.8.2019

Satu Laatikainen: Saunan kansa, 2019
Pihasaunan eteinen sakenee höyrystä. Peili huurtuu, ja paljaita jalkoja on nosteltava riitteiseksi jäätyneellä matolla. Riisun vaatteet nopeasti ja hengitän tunnetta ennen löylyhuoneen oven avaamista. Kohta kuumuus humahtaa kasvoilleni, ja hetkeen mieleen ei mahdu muuta kuin lämpö, joka kietoo syleilyynsä. Kuljen kuin portista johonkin ainutkertaiseen, silti tuttuun. Astun saunan aikaan.

Suomalaiset ovat saunan kansaa, jonka elämänrytmin saunahetki on tuhansien vuosien ajan pysäyttänyt. Saunan hämärässä on koettu koko elämä syntymästä kuolemaan ja kiukaan varjoissa nähty häivähdys yliluonnollista arkisen ja pyhän rajamaastossa. Saunan kansa on ainutlaatuinen saunaperinteen käsikirja jokaiselle löylyn ystävälle ja saunan pitkästä historiasta kiinnostuneelle.

Satu Laatikainen on riihimäkeläinen kirjailija ja kirja-alan ammattilainen.

 

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä, 2019
Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella. Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.

Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan.

Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa?

Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.

Raahelainen Pauliina Vanhatalo (s.1979) oli edellisellä romaanillaan Pitkä valotusaika (2015) Runeberg-ehdokkaana. Hän kirjoittaa salanimellä Veera Vaahtera chick lit -romaaneja ja on julkaissut myös kaksi omaelämäkerrallista teosta.

28.5.2019

Ville Pynnönen: Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019
Riihimäki merkitsee useimmille vain pakollista seisoskelua rautatieasemalla, kun odotetaan jatkoyhteyttä jonnekin muualle. Mutta toki Riksu on muutakin kuin risteysasema. Käsipallokaupungin teatteri- ja museo-osaaminen on huomattu valtakunnallisesti. Kirjaston maine on legendaarinen. Tässäkin teoksessa mainittuun Vihreään taloon tullaan kuuntelemaan musiikkia Helsingistä asti. Siinä muutama syy, joiden vuoksi Rakkaan Riksun tekijä Ville Pynnönen (s. 1974) uskoo, että Riihimäki on hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Lisäksi Riihimäki on täynnä tarinoita.

Rakas Riksu sisältää yhdeksän Pynnösen sarjakuvanovelleiksi dramatisoimaa paikalliskertomusta. Kahdeksan niistä perustuu tositapahtumiin ja se viimeinenkin olisi aivan hyvin voinut tapahtua. Suuri Kurpitsa julkaisi kirjan yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa.

 

Yrjö Tiippana: Aina hyvä löyly ja kohtelu – Riihimäen yleisten saunojen historiaa, 2019
Yrjö Tiippanan teos perehtyy Riihimäen yleisten saunojen historiaan. Innostuksen historiikkiin hän sai oman äitinsä työhistoriasta, joka toimi muiden toimiensa ohella myös kylvettäjänä eli saunottajana Riihimäen Vellamon ja Harjunrinteen yleisillä saunoilla.

Yleinen sauna, kansansauna, kansankylpylä, työväen tai väen sauna, kylpylaitos, liikesauna – kaikkia näitä nimityksiä on käytetty palvelulaitoksista, joita historiikki käsittelee, aikakaudesta ja tapauksesta riippuen. Nimitykseen on vaikuttanut myös se, minkä kuvan saunanpitäjä on halunnut yleisölle antaa, riippumatta varustelutasosta tai saatavilla olevista palveluista. Nimityksestä riippumatta saunoille on yhteistä se, että ne ovat tarjonneet palveluita laajalle kylpijäjoukolle ja eritoten vähävaraisemmalle kansanosalle, jolla ei saunomismahdollisuutta omasta takaa ole ollut.

Tiippana on käyttänyt lähteinään mm. sanomalehtiä, henkilöhaastatteluja ja digitoitua aineistoa ja arkistoja sekä asiakasmuistoja ja valokuvia. Kirja sisältääkin tekstiä tukevia saunojen kuvia, osoitteita ja lehti-ilmoituksia. Kirja on hieno ajankuva kaupungin yleisistä saunoista aina sadan vuoden takaa 1980-luvun alkuun, jolloin viimeinenkin Riihimäen yleinen sauna on poistunut kaupparekisteristä.

 

9.4.2019

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut, 2019 Kansikuva kirjasta Koti-ikävän laulut
Connorien perhe on yksi harvoja, joka yhä asuu idyllisessä mutta autioituvassa kalastajakylässä Kanadan syrjäseuduilla. Kalojen kadottua useimmilla perheillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois töiden perässä. Elättääkseen perheensä Aidan ja Martha Connor matkaavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Mutta pian heidänkin perheensä taitaa olla aika lähteä. Kuukausien vieriessä aiemmin niin onnelliset Aidan ja Martha ajelehtivat koko ajan kauemmas toisistaan.

Silloin kun ei soita harmonikkaa tai soutele tuloksettomille onkiretkille, heidän 11-vuotias poikansa Finn yrittää selvittää kadonneiden kalojen mysteeriä. Hän uskoo keksineensä tavan löytää kalat ja pelastaa ainoan kodin, jonka on koskaan tuntenut.

 

Soili Pohjalainen: Valuvika, 2019Kirjan kansi, Valuvika
Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilovittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.

Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.

10.3.2019

Pirkko Arola: Tuuliköynnös, 2018

Riihimäkeläisen Pirkko Arolan teos on Esterin kasvutarina pienestä, lahjakkaasta tytöstä aikuisuuteen ja sen ohi. Aitoa ja tallessa olevaa päiväkirjaa vapaasti mukaileva romaani on kertomus rakkaudesta, opiskelusta, toivosta ja kaipuusta.

Teos on realistinen suurten ikäluokkien kokemusten ja naisten vapautumisen kuvaus. Rakkauskertomus toivon tällä puolen.

 

25.2.2019

Katja Kettu: Rose on poissa, 2018

Villinä leimuava rakkaustarina
Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.

”Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki.”

Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?

Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt.

Ennen Rose on poissa -romaania Katja Kettu on kirjoittanut mm. tietokirjan suomensukuisista intiaaneista, fintiaaneista. Hän on myös toimittanut antologian, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Näistä aihepiireistä kasvaa suuri tarina, joka on toiveikkaampi kuin todellisuus.

Katja Kettu tunnetaan voimakkaista, kieleltään täysin omaleimaisista teoksistaan. Hänen läpimurtoteoksensa Kätilö (2011) sai Runeberg- ja Kalevi Jäntin palkinnon, ja on yhä monille vuosikymmenen voimakkain kaunokirjallinen elämys. Ketun viimeisimmät teokset ovat romaani Yöperhonen (2015) ja yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maaria Seppälän kanssa tehty tietokirja Fintiaanien mailla (2016).

 

Katja Lahti: Lasitehdas, 2018

”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta – tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista.

Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.

 

10.1.2019

Teemu Helle: Kahden kaupungin runot, 2018

Kahden kaupungin runot on Teemu Helteen kuudes runokokoelma. Runoissa liikutaan myös Riihimäen maisemissa.

Kaksintaistelu Teboililla:
miehellä on sodanaikainen kivääri,
melkoinen kanuuna
naisella bensapistooli
huulessa tupakka.

Rouva Lahtinen astuu
Kierrätyskeskuksen ovesta
laserkatseella.
”Lopettakaa se nujakka
tai heilautan laukkua,
sen mahassa on romanttinen
tiiliskiviromaani!”

 

Jarkko Tontti: Perintö, 2018

Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.

Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.

Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.

Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.

 

14.12.2018

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Viikko on pitkä aika, kun sen viettää perheensä kanssa.
Francesca Hornakin lämmin ja viihdyttävä romaani vie englantilaiseen maalaiskartanoon perimmäisen kysymyksen äärelle: miksi on vaikeinta elää juuri niiden kanssa, joita eniten rakastaa?

Mikäpä olisi parempaa kuin rauhallinen jouluviikko oman perheen kesken? Monikin asia, jos Birchin perheeltä kysytään. Mutta kun avustustehtävistä Afrikasta palaava lääkäritytär Olivia määrätään karanteeniin, tuntuu luontevalta, että koko perhe sitoutuu pysymään viikon neljän seinän sisällä. Vanhemmat ja aikuiset lapset saavat kerrankin tilaisuuden lähentyä. Erityisesti perheen äiti Emma on riemuissaan, mutta viikon aikana kulissit kaatuvat. Kaikilla tuntuu olevan enemmän salaisuuksia kuin hyvää tahtoa, eikä karanteenissa pysyminenkään ole niin yksinkertaista. Salaisuudet suorastaan tunkevat ovista ja ikkunoista sisään.

Francesca Hornak on toimittaja ja kirjailija. Hänen tekstejään on ilmestynyt mm. Sunday Timesissä, Guardianissa, Ellessä ja Cosmopolitanissa. Hän on julkaissut aiemmin kaksi tietokirjaa, ja Viikko on pitkä aika on hänen ensimmäinen romaaninsa.

 

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani, 2018
Vihdoin työpaikka, jossa koirakin viihtyy!
Koirapuisto-ohjaaja: unelmapesti miehelle, jolla on matti kukkarossa. Vauhkonen, löysänahkainen luppakorva, ei ota kantaa, raottaa vain toista luomeaan.

Suvantovaiheeseen elämässään ajautunut mies hakee Suomen ensimmäiseksi koirapuisto-ohjaajaksi tukenaan Vauhkonen, vetelä kirpunkantoteline Tallinnasta. Vakanssi kiinnostaa satoja, jo valintamenettely kysyy neuvokkuutta. Koirien ja niiden omistajien sisintä purevasti luotaava veijariromaani ottaa kantaa monenlaiseen hännystelyyn, räksytykseen ja kuoppien kaiveluun. Dekkareista tunnetun kirjailijan hurttamaisen huumorin ja riipaisevan romanssin siivittämä tarina yllättää, viihdyttää ja antaa kutkuttavia vinkkejä työhönottohaastatteluihin.

Markku Ropponen tunnetaan varsinkin Kuhala-dekkareistaan, joiden erityismausteena on Kuhalan omaperäinen, sympaattinen koira Hippu. Koiranystävät ovatkin jo vuosia odottaneet Ropposelta Koirapuistoromaanin kaltaista hulvatonta herkkua.

 

22.10.2018

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 2018
Kaksi mummia, kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Jari Järvelä on monipuolinen kotkalainen kirjailija. Tällä kertaa hän hyödyntää omia lapsuusmuistojaan. Kirjailijan omat mummit olivat sisällissodassa eri puolilla. Vaikka romaani on puhtaasti fiktiivinen, omakohtaisuus tuo siihen erityistä koskettavuutta.

 

Ville Hänninen: Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia, 2018

Kaikki tietävät, miltä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kansi näyttää. Harva kuitenkaan muistaa Martti Mykkästä, miestä ikonisen siluettikannen takana.

Kirjan kasvot kuvaa Mykkäsen ja kymmenien muiden unohdettujen kuvittajien ja suunnittelijoiden tuotantoa. Samalla ensimmäinen suomalaisista kirjankansista kertova yleisteos käy läpi suomalaisen kirjan historiasta toisenlaisen tarinan. Jokaiselta Suomen valtion itsenäisyyden vuodelta on valittu yksi aikaa ja sen virtauksia kuvaava teos: Yrjö Kokon Pessistä ja Illusiasta Laura Lindstedtin Oneironiin, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta Hannu Salaman Juhannustansseihin. Sadan vuoden tarinat näyttävät historiaa sellaisena kuin se on: mosaiikkimaisena, erilaisten ja osittain ristiriitaistenkin ilmiöiden ja toisiinsa kytkeytyvien tarinoiden verkostona.

Ville Hänninen (s. 1976) on tietokirjailija ja toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjankansista eri lehtiin toistakymmentä vuotta. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Keskipäivän miehiä – kuvia Suomen historiasta (2016) ja Sarjatulta! – sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (2014).

 

23.8.2018

Ida Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa, 2018
Eivät naiset voi olla lääkäreitä, arkkitehtejä, lentäjiä, pappeja, ministereitä, heille sanottiin. Et voi, et osaa, et pysty. Älytöntä edes yrittää! Ja toisaalta – mikä tahansa on mahdollista, heitä kannustettiin. Ole oma itsesi ja tee sitä mitä haluat! He tarrasivat tuoliinsa rystyset valkoisina, kasvot punaisina ja pysyivät paikoillaan, kun luentosalillinen miehiä käski heitä poistumaan. He pelastautuivat Atlantin tyrskyistä yksinlennollaan. He tekevät elokuvia ja taidetta, kirjoittavat kirjoja, kehittävät tiedettä ja parantavat arkeamme.Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on kokoelma satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustakirjallisuuteen pohjautuvia tositarinoita.

Kirjassa eletään 40 tytön mukana 1800-luvulta nykypäivään, ponnistetaan erilaisista lähtökohdista, kompastellaan ja toteutetaan haaveita. Tuttujen ja vähemmän tunnettujen naisten elämäntarinat kannustavat ja inspiroivat, hämmästyttävät ja jättävät jäljen. Kirja muistuttaa niin pieniä kuin isompiakin lukijoita siitä, että pystymme aina paljon enempään kuin mitä rohkenemme edes ajatella.

 

Paula Havaste, Pronssitähti,  2018
Pronssitähti vie lukijansa neuvostoajan Viroon, Saarenmaalle ja Tallinnan eliitin notkuvien pöytien votkanhuuruun. Eestissä eletään vuonna 1949 veitsen terällä, toveri Stalinin silmäin alla. Villem on talonpoika, jonka intohimona on luontorunojen kirjoittaminen. Kun vaimo Vilja ehdottaa, että mies lisäisi aurinkoa kuvaavan runon nimeen yhden sanan, asiat alkavat tapahtua nopeasti: Villem voittaa runokilpailun, ja hänet kutsutaan Tallinnan kulttuurikeskukseen hakemaan kunniakirjaa ja pronssitähteä. Vilja varustaa miehensä matkaan ja pyytää tältä ainoastaan yhtä asiaa. Tuliaisiksi pitäisi löytää porsas. Tehtävä ei vaikuta vaikealta, mutta moni asia voi kuitenkin mennä juhlapäivällisen viinahöyryissä vikaan. Ja mikä pahinta, matka Siperiaan on äkkiä lyhentynyt kovasti.

 

Tommi Kinnunen, Pintti, 2018
”On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä.”

Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.

Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Tommi Kinnunen (s. 1973) on poikkeuksellisen taitava ihmiskuvaaja, joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänen edelliset romaaninsa Neljäntienristeys ja Lopotti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

 

Nuortenkirjat – Nuorten arkistoon

23.10.2019

Jenny Jägerfeld: Comedy queen, 2019Kansikuva Jenny Jägerfeldin kirjasta Comedy queen
Kirja alkaa hauskan ihmisen määritelmällä, koska Sasha-tyttö haluaa saada ihmiset nauramaan ja on päättänyt ryhtyä stand up -koomikoksi. Ja sitä hän ryhtyy tosissaan työstämään. Sashalla olisi työstettävänään myös surua, koska hänen äitinsä on hiljattain kuollut. Isä ja lähipiiri ovat huolissaan tytöstä. Mutta Sasha on päättänyt, ettei hän sure eikä itke eikä varsinkaan tee mitään, mitä äiti teki. Tätä varten hän kokoaa listan vältettävistä asioista. Yksi niistä on se, ettei saa kiintyä kehenkään eikä mihinkään.

Kun isä lupaa tytölle kaksitoistavuotissyntymäpäivälahjaksi kauan kaivatun koiranpennun, on Sashan tosi vaikea kieltäytyä siitä. Mutta niin hän tekee. Pakenemalla kaikkea äidistä muistuttavaa ja kiintymykseen liittyvää Sasha yrittää pitää itsensä kasassa. ​Mutta asia jota välttelemme tulee aina jossain vaiheessa vastaan. Sasha oppii naurattamaan ihmisiä: hän pääsee stand up -klubille esiintymään ja saa yleisön ulvomaan naurista, mutta oppiiko hän itkemään?​

 

5.7.2019

Eva Frantz: Osasto 23, 2019Kansi Eva Frantzin kirjasta Osasto 23
Viime vuosisadan alkuun sijoittuva ja Runeberg Junior 2019 palkittu trilleri alkaa varsin kohtalokkaalla esittelyllä: “Minun nimeni on Stiina ja minä kuolen pian.” Lukija on heti koukussa.

Kymmenvuotias Stiina sairastaa keuhkotautia. Hän yskii verta on ja heikossa kunnossa. Tytön koti on köyhä; isä on kuollut ja äidillä on huollettavanaan kuusi pientä lasta. Kun Stiinaa hoitava lääkäri kertoo, että tytöllä on mahdollisuus päästä hoitoon maaseudulle, raikkaan metsän keskellä sijaitsevaan Vadelmarinteen parantolaan, tarttuu perhe toiveikkaana tähän oljenkorteen.

Parantola on komea kuin linna. Siinä on neljä kerrosta ja upea torni, kun Stiinan kotona Helsingissä on vain keittiö ja kamari. Ympäristö on kaunis ja Stiinaa hoitava lääkäri ihana. Usein öisin Stiinan huoneeseen puikahtaa salaa toinen potilas, pieni Ruben. Yhdessä he seikkailevat öisessä parantolassa.

Kaikki ei ole kuitenkaan niin auvoista kuin miltä näyttää. Hoitaja, sisar Emerentia, on ankara ja pelottava. Itäsiiven osastojen sanotaan olevan suljettuina taannoisen tulipalon takia, mutta silti siellä tapahtuu jotain outoa osastolla 23. Miksi kukaan aikuisista ei näytä edes huomaavan Rubenia? Entä miksi keuhkotautiparantolaan tuodaan sydänsairas tyttö? Kirjan jännitys vain tiivistyy loppua kohden.

 

Henrik Fexeus: Menetetyt (Viimeinen illuusio: 1), 2019Kansi Henrik Fexeuksen kirjasta Viimeinen illuusio 1, Menetetyt
Kirja on kuin painajaisunta alusta loppuun. Päähenkilöitä ja lukijaa hämätään koko ajan. Yhtään ei voi tietää, mikä on totta, mikä unenomaista horrosta.

Sarja saa jatkoa jo pian. Keskeisiä henkilöitä ovat viisitoistavuotias Adam ja seitsemänvuotias Ky. Tapahtumapaikkana on Tukholma, mutta ei sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjan Tukholma on kuin vankila, josta ei pääse pois. Näkymättömät seinät sulkevat asukkaat sisäänsä.

Kirjan alussa Adam alkaa muuttua. Onko hän sairas vai liukumassa jostain muusta syystä toiseen todellisuuteen? Samaan aikaa Kyn seinään ilmestyy reikä. Hän suurentaa sitä, ryömii siitä sisään ja joutuu toiseen maailmaan. Sekä Ky että Adam päätyvät molemmat maan alle; Tukholman kellareihin ja salaisiin huoltotunneleihin ja liittyvät siellä nuorisojoukkoon, jota johtaa omalaatuinen ja pelottavakin Bossi. Voiko Bossiin luottaa? Entä muihin? ​Nuoret joutuvat pakenemaan hs. harmaita, jotka yrittävät saada heidät valtaansa. Mitä harmaat heistä haluavat? Mitä nuorille tapahtuu? Kirjan tunnelma on hyytävä ja lukija on lopussa lähes yhtä hämillään kuin alussa.

 

8.5.2019

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä, 2018Kansikuva Jukka-Pekka Palviaisen kirjasto Virityksiä
Kirja alkaa vauhdilla, kun Valtteri ajaa ylinopeutta viritetyllä mopollaan. Hän saa poliisin peräänsä ja pakenee pitkin jalkakäytäviä. Kaikki sujuu ensin hienosti kunnes rysähtää: reiteen tulee avomurtuma ja eikä sairaalastakaan nopeasti kotiudu. Seurauksena on tietysti myös kortin menetys joksikin aikaa ja aikanaan myös sakot.

Sairaalassa ei silti ole niin tylsää, kun Valtteri tutustuu samanikäiseen Amandaan. Tyttö käy usein katsomassa Valtterin huonetoverina olevaa isoisäänsä. Amanda on rempseä tapaus, joka pitää netissä My Day -nimistä videoblogia. Hänen vloginsa tulvii hauskaa verbaaliakrobatiaa ja sillä on paljon seuraajia. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Amanda saa kimppuunsa nettikiusaajan. Kuka lähettelee ilkeitä vihaviestejä? Ja alkaako Valtterin ja Amandan ystävyydestä viritä jotain muutakin?

Jukka-Pekka Palviainen tarjoaa jälleen kerran yläkouluikäisille helppoa luettavaa, paljon repliikkejä ja ronskia huumoria.

 

Lastenkirjat – Lasten arkistoon

23.10.2019

Henna Helmi: Kilpasiskot Sanni ja Viivi (IceLove), 2019Kansikuva Henna Helmen kirjasta Kilpasiskot Sanni ja Viivi
Jälleen uusi osa Icelove-muodostelmaluistelujoukkueesta ja sen jäsenistä. Jokainen sarjan osa keskittyy eri henkilöihin, joten sarjaa voi lukea missä järjestyksessä tahansa. Sarjan kuvituksesta vastaa Reetta Niemensivu. Joukkueen jäsenet ovat iältään kymmenen vuoden kahta puolen ja enimmäkseen tyttöjä, mutta onpa mukana joku poikakin. Kirjoissa kuvataan paitsi joukkueen harjoituksia ja kilpailumatkoja, myös ihmissuhteita.

Tässä sarjan kolmannessa osassa keskitytään kahteen sisarukseen, yksitoistavuotiaaseen Sanniin ja kahdeksanvuotiaaseen Viiviin. He molemmat luistelevat IceLove-joukkueessa. Sisaruksina he riitelevät vähän väliä, mutta joukkueessa heidän pitäisi kuitenkin tulla toimeen keskenään. Mutta helppoa se ei ole. Sanni on jo iso tyttö ja haluaa ottaa harrastuksen tosissaan, kun taas Viiville luistelu on enemmänkin vielä leikkiä.

Kirja alkaa kilpailuista, joissa IceLovella olisi ensi kertaa mahdollisuus nousta mitaleille. Sannille sattuu kuitenkin kohtalokas virhe, jonka takia hän tuntee pilanneensa koko joukkueen suorituksen. Sellaisesta tunteesta ei ole helppo päästä eroon. Joka tapauksessa uusiin kisoihin on uskallettava valmistautua.

 

Tuula Kallioniemi: Pöllitty pallo, 2019Kansikuva Tuula Kallioniemen kirjasta Pöllitty pallo
Kirja kertoo Rupulan lähiön lapsista, jotka perustavat oman jalkapallojoukkueen. Kaikki alkaa siitä, kun naapurustoon muuttaa uusi poika, Eetu. Hän on erittäin vilkas; höpöttelee ja touhuaa koko ajan. Kirjan toinen päähenkilö Salama tutustuu Eetuun varsin omaperäisellä tavalla: Eetu pudottaa parvekkeelta vesi-ilmapallon Salaman päähän.

Siitä huolimatta pojista tulee heti kaverit ja myös luokkatoverit. Eetu on myös hyvin toimelias: hän haluaa pelata jalkapalloa ja perustaa Rupulan lapsille oman joukkueen FC Wannaplayn. Mukaan tulee sekä poikia että tyttöjä. Ongelmia tuottaa hieman kunnon pallon ja valmentajan saaminen; mutta nekin löytyvät. Pelit eivät kulje hyvin, ja lopulta sekä pallo että valmentaja kumpikin katoavat. Mitenkäs sitten pelataan? Taas tarvitaan Eetun neuvokuutta.

Kirja kertoo paitsi jalkapallosta, myös lähiön lasten elämästä muutenkin. Joukkueen jäsenistö on varsin monikulttuurinen, Eetun vanhemmat, samoin kuin joukkueen valmentajakin, ovat juoppoja ja viettävät mieluusti aikaa lähipubissa. Kunnon palloon ja pelikenkiiin ei ole varaa. Onneksi on myös omista ja muidenkin lapsista huolehtivia aikuisia. Ikävyyksistä huolimatta kirjassa valoisa ja toiveikas tunnelma ja lukija jää odottamaan joukkueen myöhemmistä vaiheista kertovia osia.

 

Paula Noronen & Terese Bast (kuvittaja): Supermarsu ja kavala koodi, 2019Kansikuva Paula Norosen kirjasta Supermarsu ja kavala koodi
Kaikki Emilian luokkakaverit pelaavat uutta kännykkäpeliä, Anteron tähteä. Siinä kävellään kännykkää tuijottaen ja kerätään ympäristöstä tähtiä. Vähän samoin kuin muinaisessa Pokemonissa.. Emilia ei kuitenkaan saa pelata sitä, koska äiti kieltää. Tyttöä ottaa päähän sekä äidin kielto että se, kun kaikki kaverit kulkevat kuin hypnotisoituina eikä mikään muu enää kiinnosta heitä.

Pelin on kehittänyt Emilian luokkakaverin, Anteron, isä. Hän on huippurikas margariinitehtehtailija, mutta mitä hän tietää mobiilipeleistä? Ja miksi Anteron tähti koukuttaa niin pahasti paitsi lapset myös aikuiset?

Pian Emilia saa jälleen kerran Jättiläismarsulta kutsun tapaamiseen. Marsutaksi noutaa tytön poikkeuksellisesti keskellä päivää ja vie tuttuun paikkaan, Lahden mäkimonttuun. Jättiläismarsu on hyvin huolestunut uudesta pelistä ja sen aiheuttamasta käytöksestä. Jotain hyvin huolestuttavaa pelissä on. Ja taas kerran on Emilian hörpättävä oman marsunsa, Marsu-Halosen, juomapullosta, muututtava Supermarsuksi ja ryhdyttävä selvittämään ongelmaa.

Mutta sitä ennen tapahtuu jotain ennennäkemätöntä, joka saa lukijankin hätkähtämään: Emilian paras kaveri ja luokan fiksuin oppilas, Simo, suuttuu kiusaajalleen Anterolle! Simo vannoo kostoa ja se vasta kamala onkin!

 

13.9.2019

P​hilip Reeve (kirjoittaja) ja Sarah McIntyre (kuvittaja): Legenda Kevinistä, 2019Legenda Kevinistä -kirjan kansikuva
Jälleen uusi kolmivärikuvitettu seikkailu Philip Reeve & Sarah McIntyre -parivaljakolta. Kaksikon kirjat sopivat hyvin myös ääneenluettaviksi.

Max asuu perheensä kanssa kaupungin korkeimman kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Hän haaveilee lemmikistä, mutta vanhemmat ovat sitä vastaan. Kymmenvuotiaasta, esimurrosikäänsä oireilevasta isosiskostakaan ei ole tukea; hän on kiinnostunut vain mustista vaatteista ja synkästä musiikista.

Eräänä yönä puhkeaa hirmuinen myrsky, joka kiidättää Maxin kodin parvekkeelle ponin. Eikä mitä tahansa ponia vaan Kevinin, lentävän ponin, jolla on pullea maha ja pienet siivet. Kevin asuu kesyttömillä, kosteilla kukkuloilla tammen latvaan tekemässään pesässä. Myrskyn takia Kevin ei pääse kotiinsa ja Max sijoittaa sen talon katolle ja ruokkii sitä kekseillä. Keksit ovat Kevinin suurinta herkkua ja niiden voimalla se tekee vaikka mitä.

Myrskyn jäljiltä nousee ennennäkemätön tulva. Pian koko kaupunki on veden vallassa ja vain Maxin perheen koti jää veden yläpuolelle. Max ja Kevin ryhtyvät pelastamaan ihmisiä tulvan keskeltä. Onnistuuko se, kun kaupungin valtaa ilkeiden meriapinoiden lauma?

 

Timo Parvela: Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä, 2019Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä -kirjan kansikuva
Ella ja kaverit ovat edelleen luokalla 2 ½, mutta silti ihan ajan hermolla. Nyt he huolestuvat ilmastonmuutoksesta. Huolen heihin tartuttaa opettaja, joka on aina huolissaan kaikesta. Niinpä he ryhtyvät suojelemaan luontoa.

Kaikki alkaa siitä, kun koulun pihan ainut puu aiotaan kaataa ja kaadetaankin, mutta ei ilman kommelluksia. Seuraavaksi on saatava rannan roskaajat kuriin ja siinä luokka onnistuukin aika hauskalla tavalla. Tuukka jatkaa Kaikki mitä meidän pitää tietää -sarjaansa ja tekee eri tyyppiset metsät selväksi niin hyvin, ettei kukaan vielä koskaan ole samaan pystynyt.

Maapallon pelastamisen ohella Ella ja kaverit joutuvat kehittämään itselleen uuden majan opettajan pihamaalle. Opettaja näet hinauttaa kokoontumispaikkana olleen vanhan bussinrämän romuttamolle. Mutta ei hätää, kyllä Ellan ja kaverit keinot keksivät. Ella-sarjan ties-kuinka-mones-osa-jo naurattaa jälleen!

 

Maarit Nurmi: Paras yllätys ikinä (Eemun tarinoita; 3), 2019Paras yllätys ikinä -kirjan kansikuva
Kymmenvuotias Eemu kirjoittaa jo kolmatta päiväkirjaansa, jonka sisältö julkaistaan tässä kirjasarjassa. Äkkiseltään ei luulisi, että sen ikäisen pojan arjessa tapahtuu niin paljon asioita. Mutta kyllä tapahtuu! Lyhyet lauseet ja luvut, kivat pikku kuvat ja puhekuplat vievät tarinaa jouhevasti eteenpäin aloittelevallekin lukijalle.

Eletään keskitalvea. Eemu odottaa kovasti hiihtolomaa, koska äiti on luvannut silloin perheelle yllätyksen. Muuta hän ei kerro kuin, että se on keltainen. Koko kirjan ajan Eemu yrittää arvata, mikä yllätys on. Yllätystä odotellessa Eemu ehtii osoittaa kirjallista lahjakkuutta: koulutehtävänä hän kirjoittaa hauskan räpin. Pojan kauhuksi se luetaan koko koululle ja silloin melkein paljastuu, keneen Eemu on ihastunut. Luokkakavereihin tekee suuren vaikutuksen myös Eemun kirjoittama scifi-juttu luokkaan saapuvasta avaruusoliosta, joka on syntynyt vuonna 3039.

Eemun parhaita ystäviä ovat edelleen luokkatoverit Aleksi ja Mico. Sen sijaan Nyrkki-Taistosta ei oikein kukaan osaa sanoa, onko hän kaveri vai ei, koska hän on välillä kiva, usein ärsyttävä ja aika usein hän myös härnää ja kiusaa. Niinpä koko luokka on melkoisen hämmästynyt, kun Nyrkki-Taisto joutuu onnettomuuteen ja on jonkin aikaa sairaana: heillä on ikävä Taistoa ja hänen huuteluitaan. Outoa.

 

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille. Osa 2 : Punanaamio, 2019Käsikirja supersankareille 2 -kirjan kansikuva
Sarjakuvamainen tyttösankarikirjasarja jatkuu. Ensimmäisessä osassa hörökorviensa takia koulukiusattu Aliisa löysi kirjastosta salaperäisen Käsikirjan supersankareille. Koska sitä ei ollut ollenkaan kirjaston tietokannassa, antoi kirjastonhoitaja sen tytölle omaksi. Aliisa ryhtyi lukemaan kirjaa ja päätti toimia sen mukaan: ryhtyä supersankariksi ja valita sitä varten kolme supervoimaa itselleen. Niitä hän ryhtyi harjoittelemaan. Ehtipä tyttö jo liihotella Punanaamiona pelastustehtävässäkin.

Yksi Aliisan valitsemista supervoimista oli eläinten kanssa puhuminen. Mutta se ei ole ollenkaan helppoa! Aliisa on jo luopua koko supersankaruuden harjoittelemisesta, kun hänen kiusaamisensa pahenee entisestään. Koulun pahikset: Roope, Niklas ja Max käyvät taas joukolla hänen kimppuunsa ja nimittelevät tyttöä rumaksi ja tyhmäksi. Miksei kukaan koskaan auta Aliisaa? Aliisa tuntee itsensä hylätyksi.

Mutta Aliisa unohtaa oman surkeutensa, kun hänen sankaruuttaan taas tarvitaan. Kukaanhan ei tiedä, että juuri hän on tuo salaperäinen Punanaamio. Aliisa saa myös voimaa omaan arkeensa: mitä sellaista tyttö tekee, että hän saa pahikset pelästymään niin pahasti, että he pissaavat housuunsa ja pyytävät anteeksi?

 

5.7.2019

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille. Osa 1 : Käsikirja, 2019Kansi Elias ja Agnes Våhlundin kirjasta Käsikirja supersankareille, osa 1
“Pahiksia voit juosta karkuun, mutta itsesi joudut kohtaamaan.” Yhdeksänvuotiasta Aliisaa kiusataan hörökorvien takia. Joka päivä hän joutuu juoksemaan pakoon poikajengiä. Jos tyttö onnistuu pääsemään kirjastoon asti, on hän taas kerran säästynyt jengiläisten lyönneiltä.

Eräänä päivänä Aliisa huomaa yhden kirjaston nurkan hehkuvan punaisena. Aivan kuin se houkuttelisi häntä luokseen. Nurkassa odottaa outo kirja, Käsikirja supersankareille. Koska kirjaa ei löydy kirjaston tietokannasta, antaa kirjastonhoitaja sen tytölle omaksi.

Aliisa ryhtyy lukemaan kirjaa. Siinä esitellään 101 taikavoimaa. Kun ne kaikki opettelee, tulee supersankariksi. Onko tässä ratkaisu kiusaamiseen? Taikavoimien opettelu vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymistä; eikä se silti ole helppoja. Lisäksi kerrallaan saa opetella vain kolmea voimaa. Moni on varmaan kyllästynyt ja jättänyt harjoittelun kesken. Jaksaako Aliisa ja saako hän kiusaamisen loppumaan?

Kustantaja luokittelee kirjan kuvaromaaniksi. Sarjakuvamaisuus houkuttelee heikompaakin lukijaa tarttumaan siihen ja kiusaamisen käsittely on kuvattu mielenkiintoisesti. Pisteet myös siitä, että kirjan lopussa on selkeät ohjeet siitä, mitä oikeassa elämässä pitää tehdä, jos joutuu kiusatuksi.

 

Jørn Lier Horst: Kultaisen kellon arvoitus, 2019Kansi Jørn Lier Horstin kirjasta Kultaisen kellon arvoitus
Norjan rannikolla, Venepukamassa, asuvat nuoret, Cecilia, Leo ja Une ratkovat jo toista rikosta saman kesän aikana. Tapahtumat keskittyvät nytkin Cecilian isän omistaman täysihoitolan liepeille. Vaarallinen vanki on karannut ja on syytä epäillä, että hän piilottelee Venepoukamassa. Hän on näet asunut lapsena paikkakunnalla. Hän oli mukana suuressa ryöstössä, joka tehtiin Oslossa kuuluisaan kultasepänliikkeeseen edellisenä vuonna. Miljoonien arvoista ryöstösaalista ei ole vieläkään löydetty. Ryöstön arvokkain esine oli kuninkaille kuulunut kullasta valmistettu ja jalokivin koristeltu Maltan kello.

Eräänä yönä Cecilia kuulee outoa hiippailua ja näkee myös, kuinka ovenkahva liikkuu. Myös täysihoitolan pari vierasta vaikuttavat epäilyttäviltä. Kun kolmikko löytää vanhan päiväkirjan ja avaimen sekä huomaa outoa liikehdintää sodan aikaisissa bunkkereissa, huomaa lukija viimeistään jännittävänsä nuorten mukana.

Koko ajan kirjassa kulkee mukana myös Cecilian äidin viimekesäinen katoaminen ja kuolema. Siinäkin tuntuu olevan yhä enemmän kysymyksiä, joihin tyttö kaipaa vastauksia.

 

Jukka-Pekka Palviainen & Christel Rönns (kuv.): Allu ja outo Uolevi, 2019Kansi Jukka-Pekka Palviaisen kirjasta Allu ja outo Uolevi
Jo kolmas kirja riemastuttavasta tokaluokkalaisesta Allu-tytöstä ja hänen perheestään, jonka kotina on vanha rautatieasema. ​Nyt on syysloma ja Allulla on tylsää. Perhe viettää lomaa kotona, vaikka Allu ja isoveljensä Aapo olisivat halunneet lomamatkalle etelään. Koska he eivät päässeet reissuun, tuovat he ystävineen aurinkorannikon kodin olohuoneeseen. Ja siitähän tulee oikein hieno. Mutta miten he sen muka tekevät?

Allu pääsee myös keppihevosleirille ja opettajan papukaija Unski on lapsilla lomahoidossa, joten syysloma ei todellakaan ole niin tylsä kuin aluksi tuntui. Mutta ongelmiakin ilmenee: luokkakaveri Paavo on hirmuisen ihastunut Alluun, mutta Allu taas ei ole yhtään ihastunut Paavoon. Suurin ongelma on kuitenkin äiti. Hänestä on tullut ihan outo. Hän selailee vanhoja valokuvia, huokailee, puhuu höperöjä ja tuntuu olevan ihan muissa maailmoissa. Aika usein hän mainitsee jonkun Uolevin. Onko äidillä toinen mies? Ovatko vanhemmat eroamassa? Allu on ihmeissään ja huolissaan.

 

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 2 Ei 1 Kyllä 2 Ei 1