Kirjariihi – kiinnostavia uutuuksia

Kirjan nimeä klikkaamalla pääset teoksen saatavuuteen.
HUOM! Järjestelmämuutoksen vuoksi (marraskuussa 2017) vanhemmat linkit eivät toimi oikein!

Aikuistenkirjat – Aikuisten arkistoon

1.8.2019

Satu Laatikainen: Saunan kansa, 2019
Pihasaunan eteinen sakenee höyrystä. Peili huurtuu, ja paljaita jalkoja on nosteltava riitteiseksi jäätyneellä matolla. Riisun vaatteet nopeasti ja hengitän tunnetta ennen löylyhuoneen oven avaamista. Kohta kuumuus humahtaa kasvoilleni, ja hetkeen mieleen ei mahdu muuta kuin lämpö, joka kietoo syleilyynsä. Kuljen kuin portista johonkin ainutkertaiseen, silti tuttuun. Astun saunan aikaan.

Suomalaiset ovat saunan kansaa, jonka elämänrytmin saunahetki on tuhansien vuosien ajan pysäyttänyt. Saunan hämärässä on koettu koko elämä syntymästä kuolemaan ja kiukaan varjoissa nähty häivähdys yliluonnollista arkisen ja pyhän rajamaastossa. Saunan kansa on ainutlaatuinen saunaperinteen käsikirja jokaiselle löylyn ystävälle ja saunan pitkästä historiasta kiinnostuneelle.

Satu Laatikainen on riihimäkeläinen kirjailija ja kirja-alan ammattilainen.

 

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä, 2019
Parhaat esitykset tapahtuvat näyttämön ulkopuolella. Hienovireinen romaani nähdyksi tulemisen tarpeesta ja elämän sattumanvaraisuudesta.

Ilmo kasvaa teatterisuvussa, jossa naiset uppoutuvat rooleihinsa ja miehet vaietaan olemattomiin. Titi elää lapsuutensa vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä, yhteisössä jonka varmuuteen olisi hyvä nojata, jos väärät kysymykset vain jättäisivät rauhaan.

Kun Ilmo ja Titi kohtaavat nuorina aikuisina, syntyy odottamaton yhteys. Heitä kuljettavat tuulet ovat kuitenkin virinneet kauan sitten. Ovatko ne keränneet jo liikaa voimaa?

Tuulesta temmattu elämä tutkii tarkkanäköisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Korkeat pyrkimykset vetävät ihmistä puoleensa, mutta niiden tavoittelusta maksaa joskus kovan hinnan.

Raahelainen Pauliina Vanhatalo (s.1979) oli edellisellä romaanillaan Pitkä valotusaika (2015) Runeberg-ehdokkaana. Hän kirjoittaa salanimellä Veera Vaahtera chick lit -romaaneja ja on julkaissut myös kaksi omaelämäkerrallista teosta.

28.5.2019

Ville Pynnönen: Rakas Riksu – Sarjakuvatarinoita Riihimäeltä, 2019
Riihimäki merkitsee useimmille vain pakollista seisoskelua rautatieasemalla, kun odotetaan jatkoyhteyttä jonnekin muualle. Mutta toki Riksu on muutakin kuin risteysasema. Käsipallokaupungin teatteri- ja museo-osaaminen on huomattu valtakunnallisesti. Kirjaston maine on legendaarinen. Tässäkin teoksessa mainittuun Vihreään taloon tullaan kuuntelemaan musiikkia Helsingistä asti. Siinä muutama syy, joiden vuoksi Rakkaan Riksun tekijä Ville Pynnönen (s. 1974) uskoo, että Riihimäki on hänen lopullinen kotikaupunkinsa. Lisäksi Riihimäki on täynnä tarinoita.

Rakas Riksu sisältää yhdeksän Pynnösen sarjakuvanovelleiksi dramatisoimaa paikalliskertomusta. Kahdeksan niistä perustuu tositapahtumiin ja se viimeinenkin olisi aivan hyvin voinut tapahtua. Suuri Kurpitsa julkaisi kirjan yhteistyössä Riihimäen kaupungin kanssa.

 

Yrjö Tiippana: Aina hyvä löyly ja kohtelu – Riihimäen yleisten saunojen historiaa, 2019
Yrjö Tiippanan teos perehtyy Riihimäen yleisten saunojen historiaan. Innostuksen historiikkiin hän sai oman äitinsä työhistoriasta, joka toimi muiden toimiensa ohella myös kylvettäjänä eli saunottajana Riihimäen Vellamon ja Harjunrinteen yleisillä saunoilla.

Yleinen sauna, kansansauna, kansankylpylä, työväen tai väen sauna, kylpylaitos, liikesauna – kaikkia näitä nimityksiä on käytetty palvelulaitoksista, joita historiikki käsittelee, aikakaudesta ja tapauksesta riippuen. Nimitykseen on vaikuttanut myös se, minkä kuvan saunanpitäjä on halunnut yleisölle antaa, riippumatta varustelutasosta tai saatavilla olevista palveluista. Nimityksestä riippumatta saunoille on yhteistä se, että ne ovat tarjonneet palveluita laajalle kylpijäjoukolle ja eritoten vähävaraisemmalle kansanosalle, jolla ei saunomismahdollisuutta omasta takaa ole ollut.

Tiippana on käyttänyt lähteinään mm. sanomalehtiä, henkilöhaastatteluja ja digitoitua aineistoa ja arkistoja sekä asiakasmuistoja ja valokuvia. Kirja sisältääkin tekstiä tukevia saunojen kuvia, osoitteita ja lehti-ilmoituksia. Kirja on hieno ajankuva kaupungin yleisistä saunoista aina sadan vuoden takaa 1980-luvun alkuun, jolloin viimeinenkin Riihimäen yleinen sauna on poistunut kaupparekisteristä.

 

9.4.2019

Emma Hooper: Koti-ikävän laulut, 2019 Kansikuva kirjasta Koti-ikävän laulut
Connorien perhe on yksi harvoja, joka yhä asuu idyllisessä mutta autioituvassa kalastajakylässä Kanadan syrjäseuduilla. Kalojen kadottua useimmilla perheillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois töiden perässä. Elättääkseen perheensä Aidan ja Martha Connor matkaavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Mutta pian heidänkin perheensä taitaa olla aika lähteä. Kuukausien vieriessä aiemmin niin onnelliset Aidan ja Martha ajelehtivat koko ajan kauemmas toisistaan.

Silloin kun ei soita harmonikkaa tai soutele tuloksettomille onkiretkille, heidän 11-vuotias poikansa Finn yrittää selvittää kadonneiden kalojen mysteeriä. Hän uskoo keksineensä tavan löytää kalat ja pelastaa ainoan kodin, jonka on koskaan tuntenut.

 

Soili Pohjalainen: Valuvika, 2019Kirjan kansi, Valuvika
Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.

Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilovittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.

Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.

Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli.

10.3.2019

Pirkko Arola: Tuuliköynnös, 2018

Riihimäkeläisen Pirkko Arolan teos on Esterin kasvutarina pienestä, lahjakkaasta tytöstä aikuisuuteen ja sen ohi. Aitoa ja tallessa olevaa päiväkirjaa vapaasti mukaileva romaani on kertomus rakkaudesta, opiskelusta, toivosta ja kaipuusta.

Teos on realistinen suurten ikäluokkien kokemusten ja naisten vapautumisen kuvaus. Rakkauskertomus toivon tällä puolen.

 

25.2.2019

Katja Kettu: Rose on poissa, 2018

Villinä leimuava rakkaustarina
Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.

”Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki.”

Suomalainen Ettu herää reservaatista Minnesotasta ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä?

Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt.

Ennen Rose on poissa -romaania Katja Kettu on kirjoittanut mm. tietokirjan suomensukuisista intiaaneista, fintiaaneista. Hän on myös toimittanut antologian, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Näistä aihepiireistä kasvaa suuri tarina, joka on toiveikkaampi kuin todellisuus.

Katja Kettu tunnetaan voimakkaista, kieleltään täysin omaleimaisista teoksistaan. Hänen läpimurtoteoksensa Kätilö (2011) sai Runeberg- ja Kalevi Jäntin palkinnon, ja on yhä monille vuosikymmenen voimakkain kaunokirjallinen elämys. Ketun viimeisimmät teokset ovat romaani Yöperhonen (2015) ja yhdessä Meeri Koutaniemen ja Maaria Seppälän kanssa tehty tietokirja Fintiaanien mailla (2016).

 

Katja Lahti: Lasitehdas, 2018

”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta – tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista.

Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.

 

10.1.2019

Teemu Helle: Kahden kaupungin runot, 2018

Kahden kaupungin runot on Teemu Helteen kuudes runokokoelma. Runoissa liikutaan myös Riihimäen maisemissa.

Kaksintaistelu Teboililla:
miehellä on sodanaikainen kivääri,
melkoinen kanuuna
naisella bensapistooli
huulessa tupakka.

Rouva Lahtinen astuu
Kierrätyskeskuksen ovesta
laserkatseella.
”Lopettakaa se nujakka
tai heilautan laukkua,
sen mahassa on romanttinen
tiiliskiviromaani!”

 

Jarkko Tontti: Perintö, 2018

Kuolleen äidin päiväkirjoista löytyy salaisuus, joka saa riitaisat sisarukset näkemään koko perheen uusin silmin.

Aikuiset sisarukset Henrik ja Anna-Leena eivät vuosiin ole tulleet toimeen. Anna-Leena on ollut äidin uskottu, Henrik taas perheen kapinallinen. Isän varhainen kuolema on jättänyt molempiin omanlaisensa jäljet. Erimielisyys kiteytyy riitaan kesähuvilasta, joka eri perheenjäsenille merkitsi eri asioita.

Sitten äitikin kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, jotka paljastavat tyrmäävän salaisuuden. Henrik ja Anna-Leena joutuvat miettimään uusiksi käsityksensä koko perheensä tarinasta, myös toisistaan.

Puhutteleva romaani tutkii sitä, mikä meidät yhdistää toisiimme.

 

14.12.2018

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Viikko on pitkä aika, kun sen viettää perheensä kanssa.
Francesca Hornakin lämmin ja viihdyttävä romaani vie englantilaiseen maalaiskartanoon perimmäisen kysymyksen äärelle: miksi on vaikeinta elää juuri niiden kanssa, joita eniten rakastaa?

Mikäpä olisi parempaa kuin rauhallinen jouluviikko oman perheen kesken? Monikin asia, jos Birchin perheeltä kysytään. Mutta kun avustustehtävistä Afrikasta palaava lääkäritytär Olivia määrätään karanteeniin, tuntuu luontevalta, että koko perhe sitoutuu pysymään viikon neljän seinän sisällä. Vanhemmat ja aikuiset lapset saavat kerrankin tilaisuuden lähentyä. Erityisesti perheen äiti Emma on riemuissaan, mutta viikon aikana kulissit kaatuvat. Kaikilla tuntuu olevan enemmän salaisuuksia kuin hyvää tahtoa, eikä karanteenissa pysyminenkään ole niin yksinkertaista. Salaisuudet suorastaan tunkevat ovista ja ikkunoista sisään.

Francesca Hornak on toimittaja ja kirjailija. Hänen tekstejään on ilmestynyt mm. Sunday Timesissä, Guardianissa, Ellessä ja Cosmopolitanissa. Hän on julkaissut aiemmin kaksi tietokirjaa, ja Viikko on pitkä aika on hänen ensimmäinen romaaninsa.

 

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani, 2018
Vihdoin työpaikka, jossa koirakin viihtyy!
Koirapuisto-ohjaaja: unelmapesti miehelle, jolla on matti kukkarossa. Vauhkonen, löysänahkainen luppakorva, ei ota kantaa, raottaa vain toista luomeaan.

Suvantovaiheeseen elämässään ajautunut mies hakee Suomen ensimmäiseksi koirapuisto-ohjaajaksi tukenaan Vauhkonen, vetelä kirpunkantoteline Tallinnasta. Vakanssi kiinnostaa satoja, jo valintamenettely kysyy neuvokkuutta. Koirien ja niiden omistajien sisintä purevasti luotaava veijariromaani ottaa kantaa monenlaiseen hännystelyyn, räksytykseen ja kuoppien kaiveluun. Dekkareista tunnetun kirjailijan hurttamaisen huumorin ja riipaisevan romanssin siivittämä tarina yllättää, viihdyttää ja antaa kutkuttavia vinkkejä työhönottohaastatteluihin.

Markku Ropponen tunnetaan varsinkin Kuhala-dekkareistaan, joiden erityismausteena on Kuhalan omaperäinen, sympaattinen koira Hippu. Koiranystävät ovatkin jo vuosia odottaneet Ropposelta Koirapuistoromaanin kaltaista hulvatonta herkkua.

 

22.10.2018

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta, 2018
Kaksi mummia, kaksi totuutta kansalaissodasta.
7-vuotiaan pojan kaksi kesäpäivää v. 1977, kahdessa mummilassa. Koski erottaa mummit toisistaan, mutta syvin juopa heidän välillään ovat muistot vuodesta 1918.

Mummit asuvat samassa kaupungissa, välissä on koski. Toisen perhe oli sisällissodassa punaisten puolella, toinen valkoisten. Mutta heidän lapsensa rakastuivat kuin Romeo ja Julia. Ja saivat pojan.

Toiseen mummilaan haetaan vesi kaivosta ja lämpö liiteristä. Leikkitoverina pihassa on Vilho-poika, joka vuonna 1918 sai reiän vatsaansa. Toisessa mummilassa on palkintopuutarha, katossa kristallikruunu ja seinällä Mannerheim. Poika elää kesäänsä kahdessa eri todellisuudessa ja kuulee mummeiltaan kaksi eri totuutta nuoresta Suomesta.

Jari Järvelä on monipuolinen kotkalainen kirjailija. Tällä kertaa hän hyödyntää omia lapsuusmuistojaan. Kirjailijan omat mummit olivat sisällissodassa eri puolilla. Vaikka romaani on puhtaasti fiktiivinen, omakohtaisuus tuo siihen erityistä koskettavuutta.

 

Ville Hänninen: Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia, 2018

Kaikki tietävät, miltä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kansi näyttää. Harva kuitenkaan muistaa Martti Mykkästä, miestä ikonisen siluettikannen takana.

Kirjan kasvot kuvaa Mykkäsen ja kymmenien muiden unohdettujen kuvittajien ja suunnittelijoiden tuotantoa. Samalla ensimmäinen suomalaisista kirjankansista kertova yleisteos käy läpi suomalaisen kirjan historiasta toisenlaisen tarinan. Jokaiselta Suomen valtion itsenäisyyden vuodelta on valittu yksi aikaa ja sen virtauksia kuvaava teos: Yrjö Kokon Pessistä ja Illusiasta Laura Lindstedtin Oneironiin, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuusta Hannu Salaman Juhannustansseihin. Sadan vuoden tarinat näyttävät historiaa sellaisena kuin se on: mosaiikkimaisena, erilaisten ja osittain ristiriitaistenkin ilmiöiden ja toisiinsa kytkeytyvien tarinoiden verkostona.

Ville Hänninen (s. 1976) on tietokirjailija ja toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjankansista eri lehtiin toistakymmentä vuotta. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Keskipäivän miehiä – kuvia Suomen historiasta (2016) ja Sarjatulta! – sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat (2014).

 

23.8.2018

Ida Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa, 2018
Eivät naiset voi olla lääkäreitä, arkkitehtejä, lentäjiä, pappeja, ministereitä, heille sanottiin. Et voi, et osaa, et pysty. Älytöntä edes yrittää! Ja toisaalta – mikä tahansa on mahdollista, heitä kannustettiin. Ole oma itsesi ja tee sitä mitä haluat! He tarrasivat tuoliinsa rystyset valkoisina, kasvot punaisina ja pysyivät paikoillaan, kun luentosalillinen miehiä käski heitä poistumaan. He pelastautuivat Atlantin tyrskyistä yksinlennollaan. He tekevät elokuvia ja taidetta, kirjoittavat kirjoja, kehittävät tiedettä ja parantavat arkeamme.Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on kokoelma satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustakirjallisuuteen pohjautuvia tositarinoita.

Kirjassa eletään 40 tytön mukana 1800-luvulta nykypäivään, ponnistetaan erilaisista lähtökohdista, kompastellaan ja toteutetaan haaveita. Tuttujen ja vähemmän tunnettujen naisten elämäntarinat kannustavat ja inspiroivat, hämmästyttävät ja jättävät jäljen. Kirja muistuttaa niin pieniä kuin isompiakin lukijoita siitä, että pystymme aina paljon enempään kuin mitä rohkenemme edes ajatella.

 

Paula Havaste, Pronssitähti,  2018
Pronssitähti vie lukijansa neuvostoajan Viroon, Saarenmaalle ja Tallinnan eliitin notkuvien pöytien votkanhuuruun. Eestissä eletään vuonna 1949 veitsen terällä, toveri Stalinin silmäin alla. Villem on talonpoika, jonka intohimona on luontorunojen kirjoittaminen. Kun vaimo Vilja ehdottaa, että mies lisäisi aurinkoa kuvaavan runon nimeen yhden sanan, asiat alkavat tapahtua nopeasti: Villem voittaa runokilpailun, ja hänet kutsutaan Tallinnan kulttuurikeskukseen hakemaan kunniakirjaa ja pronssitähteä. Vilja varustaa miehensä matkaan ja pyytää tältä ainoastaan yhtä asiaa. Tuliaisiksi pitäisi löytää porsas. Tehtävä ei vaikuta vaikealta, mutta moni asia voi kuitenkin mennä juhlapäivällisen viinahöyryissä vikaan. Ja mikä pahinta, matka Siperiaan on äkkiä lyhentynyt kovasti.

 

Tommi Kinnunen, Pintti, 2018
”On lasinteräviä hetkiä, jotka viiltävät menneet ajat irti nykyisistä. Ne karkottavat varmuuden ja havahduttavat huomaamaan, että sellainen on mahdollista, mitä ennen ei osannut todeksi kuvitella. Maailmassa syttyy sotia ja sattuu onnettomuuksia, tapahtuu vallankumouksia ja kruunajaisia, joiden mukaan aikaa jaksotetaan, mutta ihmisen elämän mullistukset ovat sellaisia, joita ei koulukirjoihin merkitä.”

Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut.

Jussin siskoilla on omat elämänsä ja huolensa. Helmi käy tehtaalla töissä, mutta kaipaa takaisin hetkiin, joihin ei voi enää palata. Kiivasluonteisella Raililla taas on Helsingissä menneisyys, jota hän ei tajua edes piilotella. Hänestä maailmassa pärjää, jos vain on tarpeeksi tahtoa.

Jäljittelemättömällä tyylillään Tommi Kinnunen kuvaa tehdaskylän pienoismaailmaa, ihmisten kohtaloita ja heidän keskinäisiä suhteitaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Tommi Kinnunen (s. 1973) on poikkeuksellisen taitava ihmiskuvaaja, joka on muutamassa vuodessa noussut yhdeksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hänen edelliset romaaninsa Neljäntienristeys ja Lopotti ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kinnusen kirjoja on käännetty yli 20 kielelle.

 

Nuortenkirjat – Nuorten arkistoon

5.7.2019

Eva Frantz: Osasto 23, 2019Kansi Eva Frantzin kirjasta Osasto 23
Viime vuosisadan alkuun sijoittuva ja Runeberg Junior 2019 palkittu trilleri alkaa varsin kohtalokkaalla esittelyllä: “Minun nimeni on Stiina ja minä kuolen pian.” Lukija on heti koukussa.

Kymmenvuotias Stiina sairastaa keuhkotautia. Hän yskii verta on ja heikossa kunnossa. Tytön koti on köyhä; isä on kuollut ja äidillä on huollettavanaan kuusi pientä lasta. Kun Stiinaa hoitava lääkäri kertoo, että tytöllä on mahdollisuus päästä hoitoon maaseudulle, raikkaan metsän keskellä sijaitsevaan Vadelmarinteen parantolaan, tarttuu perhe toiveikkaana tähän oljenkorteen.

Parantola on komea kuin linna. Siinä on neljä kerrosta ja upea torni, kun Stiinan kotona Helsingissä on vain keittiö ja kamari. Ympäristö on kaunis ja Stiinaa hoitava lääkäri ihana. Usein öisin Stiinan huoneeseen puikahtaa salaa toinen potilas, pieni Ruben. Yhdessä he seikkailevat öisessä parantolassa.

Kaikki ei ole kuitenkaan niin auvoista kuin miltä näyttää. Hoitaja, sisar Emerentia, on ankara ja pelottava. Itäsiiven osastojen sanotaan olevan suljettuina taannoisen tulipalon takia, mutta silti siellä tapahtuu jotain outoa osastolla 23. Miksi kukaan aikuisista ei näytä edes huomaavan Rubenia? Entä miksi keuhkotautiparantolaan tuodaan sydänsairas tyttö? Kirjan jännitys vain tiivistyy loppua kohden.

 

Henrik Fexeus: Menetetyt (Viimeinen illuusio: 1), 2019Kansi Henrik Fexeuksen kirjasta Viimeinen illuusio 1, Menetetyt
Kirja on kuin painajaisunta alusta loppuun. Päähenkilöitä ja lukijaa hämätään koko ajan. Yhtään ei voi tietää, mikä on totta, mikä unenomaista horrosta.

Sarja saa jatkoa jo pian. Keskeisiä henkilöitä ovat viisitoistavuotias Adam ja seitsemänvuotias Ky. Tapahtumapaikkana on Tukholma, mutta ei sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjan Tukholma on kuin vankila, josta ei pääse pois. Näkymättömät seinät sulkevat asukkaat sisäänsä.

Kirjan alussa Adam alkaa muuttua. Onko hän sairas vai liukumassa jostain muusta syystä toiseen todellisuuteen? Samaan aikaa Kyn seinään ilmestyy reikä. Hän suurentaa sitä, ryömii siitä sisään ja joutuu toiseen maailmaan. Sekä Ky että Adam päätyvät molemmat maan alle; Tukholman kellareihin ja salaisiin huoltotunneleihin ja liittyvät siellä nuorisojoukkoon, jota johtaa omalaatuinen ja pelottavakin Bossi. Voiko Bossiin luottaa? Entä muihin? ​Nuoret joutuvat pakenemaan hs. harmaita, jotka yrittävät saada heidät valtaansa. Mitä harmaat heistä haluavat? Mitä nuorille tapahtuu? Kirjan tunnelma on hyytävä ja lukija on lopussa lähes yhtä hämillään kuin alussa.

 

8.5.2019

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä, 2018Kansikuva Jukka-Pekka Palviaisen kirjasto Virityksiä
Kirja alkaa vauhdilla, kun Valtteri ajaa ylinopeutta viritetyllä mopollaan. Hän saa poliisin peräänsä ja pakenee pitkin jalkakäytäviä. Kaikki sujuu ensin hienosti kunnes rysähtää: reiteen tulee avomurtuma ja eikä sairaalastakaan nopeasti kotiudu. Seurauksena on tietysti myös kortin menetys joksikin aikaa ja aikanaan myös sakot.

Sairaalassa ei silti ole niin tylsää, kun Valtteri tutustuu samanikäiseen Amandaan. Tyttö käy usein katsomassa Valtterin huonetoverina olevaa isoisäänsä. Amanda on rempseä tapaus, joka pitää netissä My Day -nimistä videoblogia. Hänen vloginsa tulvii hauskaa verbaaliakrobatiaa ja sillä on paljon seuraajia. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Amanda saa kimppuunsa nettikiusaajan. Kuka lähettelee ilkeitä vihaviestejä? Ja alkaako Valtterin ja Amandan ystävyydestä viritä jotain muutakin?

Jukka-Pekka Palviainen tarjoaa jälleen kerran yläkouluikäisille helppoa luettavaa, paljon repliikkejä ja ronskia huumoria.

 

2.4.2019

Max Brallier & Douglas Holgate (kuv.) : Maailman viimeiset tyypit, 2018Max Brallierin kirjan Maailman viimeiset tyypit kansi
Hieman Neropatin päiväkirjaa muistuttava runsaasti kuvitettu kreisihuumorin täyttämä dystopia. Omanlaisensa uranuurtaja siis.

Kolmetoistavuotias Jack on aina ollut perusnynny, kunnes 42 päivää sitten kaikki muuttui. Siis kaikki, kun jättiläishirviöt, zombit ja muut isot hirviöt valtasivat maailman. Jack on orpo ja hänen menneisyytensä on ollut täynnä vaihtuvia sijaisperheitä. Elämänasenteensa hän on imenyt videopeleistä.

Maailmanlopun saavuttua Jack on linnoittautunut puumajaansa ja taistelee sieltä hirviötä vastaan. Koska se on yksin hieman vaikeaa, liittoutuu hän kaverinsa Quintin ja entisen kiusaajansa Dirkin kanssa. Pelitaidoista on hyötyä maailmanlopun tultuakin. Pojilla on kunnianhimonen tehtävä paitsi taistella zombeiksi muuttuneita opettajia vastaan myös pelastaa maailman ihanin tyttö. June. Mutta tarvitseeko June pelastajaa?

 

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat, 2018Satu Kivisen Pese hampaat ennen kuin pussaat -kirjan kansi
Kirjailijan esikoisteos on hulvaton pläjäys teinitytöille suunnattua rempseää chicklitiä. Neljätoistavuotias Sofia ryhtyy kirjoittamaan päiväkirjaa kahdeksannen luokan syksyllä. Hän asuu yksinhuoltajaäitinsä ja Raipe Helminen -nimisen koiran kanssa. Isää ei ole näkynyt aikoihin Sofian elämässä, mutta se ei tunnu tyttöä haittaavan. Päiväkirjalle raportoitavat asiat koostuvat lähinnä koulunkäynnistä, parhaiden kavereiden kanssa hengailusta, ulkonäköpaineista ja poikaystävähaaveista: “Kunpa olisi poikaystävä tai edes B-kupin tissit.”

Tärkeä ihminen parhaiden kavereiden, Iineksen ja Leon, lisäksi Sofian elämässä on kummitäti Päivi. Täti pelastaa monesta pulasta ja tädiltä Sofia on imenyt lukuisia elämänohjeita, joita tyttö myös mielellään jakelee eteenpäin ystävilleen: viski on hyvää elämäneliksiiriä ja parasta kosteusvoidetta on siemenneste.

Puheet ovat Sofiallakin suurempia kuin teot. Rempseästä kielenkäytöstään huolimatta hän on sangen kokematon ja vastakkaisen sukupuolen suhteen ujo tyttö. Kun Sofia ihastuu Perttuun, kestää kauan ennen kuin edetään lähellekään ensisuudelmaa.

Kirja on mukavasti ajassa kiinni ja sille lienee lupa odottaa jatkoa.

 

Lastenkirjat – Lasten arkistoon

5.7.2019

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille. Osa 1 : Käsikirja, 2019Kansi Elias ja Agnes Våhlundin kirjasta Käsikirja supersankareille, osa 1
“Pahiksia voit juosta karkuun, mutta itsesi joudut kohtaamaan.” Yhdeksänvuotiasta Aliisaa kiusataan hörökorvien takia. Joka päivä hän joutuu juoksemaan pakoon poikajengiä. Jos tyttö onnistuu pääsemään kirjastoon asti, on hän taas kerran säästynyt jengiläisten lyönneiltä.

Eräänä päivänä Aliisa huomaa yhden kirjaston nurkan hehkuvan punaisena. Aivan kuin se houkuttelisi häntä luokseen. Nurkassa odottaa outo kirja, Käsikirja supersankareille. Koska kirjaa ei löydy kirjaston tietokannasta, antaa kirjastonhoitaja sen tytölle omaksi.

Aliisa ryhtyy lukemaan kirjaa. Siinä esitellään 101 taikavoimaa. Kun ne kaikki opettelee, tulee supersankariksi. Onko tässä ratkaisu kiusaamiseen? Taikavoimien opettelu vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymistä; eikä se silti ole helppoja. Lisäksi kerrallaan saa opetella vain kolmea voimaa. Moni on varmaan kyllästynyt ja jättänyt harjoittelun kesken. Jaksaako Aliisa ja saako hän kiusaamisen loppumaan?

Kustantaja luokittelee kirjan kuvaromaaniksi. Sarjakuvamaisuus houkuttelee heikompaakin lukijaa tarttumaan siihen ja kiusaamisen käsittely on kuvattu mielenkiintoisesti. Pisteet myös siitä, että kirjan lopussa on selkeät ohjeet siitä, mitä oikeassa elämässä pitää tehdä, jos joutuu kiusatuksi.

 

Jørn Lier Horst: Kultaisen kellon arvoitus, 2019Kansi Jørn Lier Horstin kirjasta Kultaisen kellon arvoitus
Norjan rannikolla, Venepukamassa, asuvat nuoret, Cecilia, Leo ja Une ratkovat jo toista rikosta saman kesän aikana. Tapahtumat keskittyvät nytkin Cecilian isän omistaman täysihoitolan liepeille. Vaarallinen vanki on karannut ja on syytä epäillä, että hän piilottelee Venepoukamassa. Hän on näet asunut lapsena paikkakunnalla. Hän oli mukana suuressa ryöstössä, joka tehtiin Oslossa kuuluisaan kultasepänliikkeeseen edellisenä vuonna. Miljoonien arvoista ryöstösaalista ei ole vieläkään löydetty. Ryöstön arvokkain esine oli kuninkaille kuulunut kullasta valmistettu ja jalokivin koristeltu Maltan kello.

Eräänä yönä Cecilia kuulee outoa hiippailua ja näkee myös, kuinka ovenkahva liikkuu. Myös täysihoitolan pari vierasta vaikuttavat epäilyttäviltä. Kun kolmikko löytää vanhan päiväkirjan ja avaimen sekä huomaa outoa liikehdintää sodan aikaisissa bunkkereissa, huomaa lukija viimeistään jännittävänsä nuorten mukana.

Koko ajan kirjassa kulkee mukana myös Cecilian äidin viimekesäinen katoaminen ja kuolema. Siinäkin tuntuu olevan yhä enemmän kysymyksiä, joihin tyttö kaipaa vastauksia.

 

Jukka-Pekka Palviainen & Christel Rönns (kuv.): Allu ja outo Uolevi, 2019Kansi Jukka-Pekka Palviaisen kirjasta Allu ja outo Uolevi
Jo kolmas kirja riemastuttavasta tokaluokkalaisesta Allu-tytöstä ja hänen perheestään, jonka kotina on vanha rautatieasema. ​Nyt on syysloma ja Allulla on tylsää. Perhe viettää lomaa kotona, vaikka Allu ja isoveljensä Aapo olisivat halunneet lomamatkalle etelään. Koska he eivät päässeet reissuun, tuovat he ystävineen aurinkorannikon kodin olohuoneeseen. Ja siitähän tulee oikein hieno. Mutta miten he sen muka tekevät?

Allu pääsee myös keppihevosleirille ja opettajan papukaija Unski on lapsilla lomahoidossa, joten syysloma ei todellakaan ole niin tylsä kuin aluksi tuntui. Mutta ongelmiakin ilmenee: luokkakaveri Paavo on hirmuisen ihastunut Alluun, mutta Allu taas ei ole yhtään ihastunut Paavoon. Suurin ongelma on kuitenkin äiti. Hänestä on tullut ihan outo. Hän selailee vanhoja valokuvia, huokailee, puhuu höperöjä ja tuntuu olevan ihan muissa maailmoissa. Aika usein hän mainitsee jonkun Uolevin. Onko äidillä toinen mies? Ovatko vanhemmat eroamassa? Allu on ihmeissään ja huolissaan.

 

 

8.5.2019

David Walliams & Tony Ross (kuv.): Pankkirosvon poika, 2019KAnsikuva David Walliamsin kirjasta Pankkirosvon poika
David Walliams (oikealta sukunimeltään Williams, s. 1971) on englantilainen koomikko, kirjailija ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut lukuisia lasten kuvakirjoja, jotka on kuvittanut konkari Tony Ross. Nyttemmin on suomennettu myös useita Walliamsin lastenromaaneja, niin ikään Rossin kuvittamia, ja tuntuu, että kirjailijan tyyli sopii parhaiten juuri tähän genreen. Walliamsin kirjat ovat yhtä aikaa hauskoja, hullunkurisia, ronskeja, surullisia ja hellyttäviä. Ne sopivat hyvin myös ääneen luettaviksi, vielä alakoulun yläluokillakin.

Pankkirosvon poika kertoo yksitoistavuotiaasta Frankista, joka ihailee Gilbert-isäänsä yli kaiken. Isä on rallicrossin moninkertainen mestari ja koko kaupungin sankari. Hän myös ansaitsee hyvin, eikä perheellä ole puutetta mistään.

Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttuu. Isä ajaa pahan kolarin. Hänen toinen jalkansa joudutaan amputoimaan eikä hän pysty enää jatkamaan ralliuraansa puujalan kanssa. Perheen toimeentulo romahtaa ja silloin äiti lähtee toisen miehen matkaan ja hylkää kotinsa. Isä ja poika ovat paitsi äärettömän lohduttomia, myös rutiköyhiä, koska ulosottomiehet vievät kotoa aivan kaiken. Nälkä kurnii ja samaa teepussia liotetaan päivästä toiseen

Onneksi isän kirjastonhoitajana työskentelevä Flip-täti auttaa. Siitä hyvästä isä ja poika joutuvat kuuntelemaan tädin toinen toistaan kamalampia runoja. Tilanteen ollessa näin paha päätyy isä Gilbert rikollispomon, herra Bigin kiristämäksi. Hän uhkaa jengeineen tehdä pahaa Frankille, jos isä ei suostu rikollisten autokuskiksi. Isällä ei ole muuta vaihtoehtoa…

 

Riina ja Sami Kaarla: Täältä tullaan, lemmikit! (Pet agents), 2019Kansikuva Riina ja Sami Kaarlan kirjasta Täältä tullaan, lemmikit!
Kati-e on alakouluikäinen tyttö, joka on kiinnostunut sekä eläimistä että elektroniikasta. E-kirjain tytön nimen perässä tarkoittaakin juuri elektroniikkaa. Kati-e on jo pienestä pitäen ollut kiinnostunut tekniikasta; hän on käynyt koodauspäiväkodin ja elektroniikkaeskarin. Hän on nyt jo niin hyvä, että on rakentanut itse robotin, Ti-botin. Se on lyhenne sanasta Titaani-robotti.

Yhdessä Kati-e ja Ti-bot asuvat kerrostalon katolla vanhassa vesisäiliössä. Heillä on lemmikkeinään koira, kissa, kakadu-lintu ja kaksi rottaa. Melkoinen eläintarha siis hoidettavana. Kati-en toinen kiinnostuksen kohde ovatkin eläimet. Tyttö tietää paljon sekä luonnossa asuvista eläimistä että lemmikeistä.

Tässä kivasti kuvitetussa, ohuessa kirjassa Kati-e ja Ti-bot auttavat ihmisiä  heidän lemmikkiogelmissaan ja ehtivätpä nuo kaksi myös pelastaa oravaperheen. Välillä Kati-e lähettää Ti-botin yksin matkaan ja ohjaa häntä etänä. Pieni Ti-bot vaikuttaa sangen inhimilliseltä ja sympaattiselta. Kaksikko tutustuu myös uuteen naapurinpoikaan, Timiin. Ehkä hänkin seikkailee sarjan seuraavissa osissa.

 

Neil Patrick Harris: Taikajengi, 2018Kansikuva Neil Patrick Harrisin kirjasta Taikajengi
Carter oli vain muutaman vuoden ikäinen, kun vanhemmat katosivat. Eräänä päivänä he lähtivät kotoa eivätkä koskaan palanneet. Carter on siitä lähtien asunut Sylvester-enonsa luona. Eno osaa taikoa, mutta käyttää kykyään vain huijatakseen ja ihmisiä ja varastaakseen heiltä. Varkaudet myös pakottavat enon ja Carterin koko ajan muuttamaan paikasta toiseen. Eno opettaa Carteriakin taikomaan ja varastamaan. Taikatemput kyllä kiinnostavat Carteria, mutta hän ei halua varastaa ja inhoaa siksi enoaan. Pojan unelmana on perhe ja oikea koti.

Eräänä päivänä Carter saa tarpeekseen enostaan ja pakenee. Hän hyppää junan katolle ja matkaa sen myötä kaupunkiin, johon on juuri saapunut tivoli. Tivolin esiintyjäkaarti on taidokas, mutta sekin on täynnä varkaita. Tivolia ja yleisön huijaamista johtaa pahamaineinen B. B. Bosso.

Onnekseen Carter löytää myös hyviä ihmisiä. Poika eksyy salaperäisen Dante Vernonin taikurikauppaan ja tutustuu samanikäisiin lapsiin, jotka hekin kaikki ovat kiinnostuneita taikuudesta. Niin syntyy Taikajengi. Mutta pystyykö jengi paljastamaan tivolilaisten rikolliset temput? Kirjan myötä myös lukijalle opetetaan taikatemppujen tekemistä.

 

2.4.2019

Anu Holopainen: Kauhukännykkä (Iik! : 1), 2019Anu Holopaisen kirjan Kauhukännykkä kansi
Kirja aloittaa alakoululaisille suunnatun kauhusarjan. Sellaista on jo kaivattukin. Jo heti alussa alkaa tapahtua: liikuntatunnin jälkeen viidesluokkalainen Saku löytää urheilukentän laidalta sinisen kännykän. Se ei muistuta mitään hänen näkemäänsä Samsungia tai iPhonea. Sakun tutkiessa kännykkää saapuu paikalla luokan isoin ja ilkein tyyppi, Ville. Hän sieppaa Sakulta kännykän kohtalokkain seurauksin.

Ville alkaa tuijottaa kännykkää kuin lumoutuneena koko ajan luokassakin. Opettajakaan ei saa häntä luopumaan siitä. Sen sijaan Ville juoksee pois luokasta ja koulusta ja katoaa. Pian paikkakunnalta katoaa muitakin lapsia.

Saku ja kaksoissisarensa Sussa joutuvat tutkimaan paholaiskännykän arvoitusta henkensä edestä siinä vaiheessa, kun heidän oma esikouluikäinen pikkusiskonsa Siirikin katoaa kännykän lumoamana. Sisko on löydettävä ennen kuin vanhemmat huomaavat hänen kadonneen.

 

Kalle Veirto: Mestarietsivä Mato Valkonen ja neljäs klovni, 2019Kalle Veirton Mestarietsivä Mato Valkonen ja neljäs klovni -kirjan kansi
Kymmenenvuotias lahtelaispoika Matias eli Mato on esiintynyt aikaisemmin Henkka ja Kivimutka -kirjoissa. Nyt Mato on saanut oman kirjasarjan. Hän on ihonväriltään musta ja kokee välillä kiusaamista sen vuoksi. Mato on on hyvä jalkapallossa ja pelaa E-juniorijoukkuessa. Kirjan lopussa joukkue matkustaa Riihimäelle tärkeään turnaukseen.

Nyt lähistöllä järjestetään täynnä tapahtumia oleva Syysrieha. Mato ja paras kaverinsa sekä aika lailla dementoitunut isoisä osallistuvat riehaan innoissaan. Paras esitys on kaikkien mielestä kolmen klovnin, taiteilijanimeltään Hajun veljesten, vetämä pökäleshow piereskelyn SM-kisoineen. Kirja onkin melkoisen täynnä kakkahuumoria.

Sarjan nimi viittaa kuitenkin siihen, että ilmaantuu myös rikos selvitettäväksi. Niinpä monelta Syysriehaan osallistujalta varastetaan lompakko. Mato ystävineen joutuu tiiviisti mukaan rikoksen selvittämiseen.

 

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 2 Ei 1 Kyllä 2 Ei 1