Luonnonvarojen kulutus

Jätteet

Suomessa syntyy vuosittain runsaat 80 miljoonaa tonnia jätettä. Vuonna 2009 jätteiden kokonaiskertymä oli noin 84,9 miljoonaa tonnia ja siitä hyödynnettiin materiaalina tai energiana noin 40 prosenttia. Noin 96 % jätteistä syntyy tuotannossa. Tuotannon jätteistä pääosa on peräisin teollisesta toiminnasta ja maataloudesta. Teolliseksi toiminnaksi luetaan kaivostoiminta, teollisuus sekä energia- ja vesihuolto. Noin 4 % jätteistä muodostuu yhdyskuntajätteistä ja -lietteistä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyi vuonna 2009 noin 2,97 milj. tonnia yhdyskuntajätettä, josta sijoitettiin noin 1,4 milj. tonnia kaatopaikoille, mikä oli edellistä vuotta noin 8 % vähemmän. Yhdyskuntajätettä kierrätettiin materiaalina ja käytettiin energiana noin 53 %. Yhdyskuntajäte on asuinkiinteistöissä muodostuvaa jätettä tai siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyvää jätettä.

Jätteiden hyötykäyttö edellyttää lajittelua, jossa erilaiset jätteet tulee lajitella kotitalouksissa erikseen esim. omiin astioihin. Kierrätettäviä jätteitä ovat: Paperi, pahvi, kartonki, lasi, metallit, muovit, vaatteet, käyttökelpoiset rakennusjätteet ja käytetyt tavarat mm. koneet, kalusteet ja astiat.

Vastuu jätehuollon järjestämisestä on jätteen haltijalla, eli yrityksellä, yhteisöllä tai henkilöllä, jonka hallinnassa jäte on. Asumisessa syntyvän jätteen huollosta vastaavat myös kunnat. Kunnilla on keskeinen merkitys syntypaikkalajittelun toteuttamisessa. Kaikkien kuntien on sisällytettävä jätehuoltomääräyksiinsä jätteiden lajitteluvelvoitteet koskemaan ainakin paperin, pahvin, lasin ja biojätteen lajittelua syntypisteissä.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2016 tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntajätteistä kierrätetään materiaalina 50 prosenttia ja hyödynnetään energiana 30 prosenttia. Loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyisi näin enintään 20 prosenttia yhdyskuntajätteistä.

Yhdyskuntajätteistä hyödynnettiin Hämeessä vuonna 2009 aineena tai energiana reilut 83 prosenttia, Riihimäellä vuonna 2011 hyödyntämisaste oli noin 97 prosenttia.

Jätteet

Kaukolämpö

Kaukolämmitys on yleisin suomalaisten taajamien lämmitysmuoto. Kaukolämmitys lisää energian- ja ympäristönsäästöä. Parhaiten säästö toteutuu lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, jossa polttoaineen energiasta hyödynnetään 80 – 90 %. Erillisessä sähkön tuotannossa polttoaineesta saadaan hyödyksi vain 40 – 50 %. Yhteistuotannon tehokkuuden ansiosta ympäristöpäästöt jäävät noin 30 % pienemmiksi kuin tuotettaessa energia erillisissä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa.

Lämpö tuotetaan paikkakuntakohtaisesti vaihtoehtoisilla polttoaineilla; maakaasulla, hiilellä, turpeella, puulla ja puutähteellä tai öljyllä, kokonaistaloudellisuus ja ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Kaukolämmityksessä käytetään hyväksi myös teollisuustuotannosta jäävä hyötylämpö.

Kaukolämmön hyvät ja huonot puolet

+ Tehokasta energiantuotantoa
+ Vähentää paikallisia päästöjä
+ Keskitetyssä tuotannossa päästöjen puhdistus tehokasta
+ Edullinen energian hinta

– Tuotetaan osin fossiilisilla polttoaineilla
– Korkeat liittymis- ja vuosimaksut
– Liittyminen mahdollista vain taajamissa

Riihimäen kaupungissa kaukolämpöliittymien määrä on tasaisesti kasvanut viime vuosikymmeninä. Vuonna 1980 kaukolämpöliittymiä oli Riihimäen kaupungissa yhteensä 115 kpl ja vuoden 2011 lopussa kaukolämpöliittymiä oli 652 kappaletta rakennustilavuuden ollessa noin 5,2 miljoonaa kuutiometriä.

Kaukolämpö

Kaukolämpöliittymät

Talousveden laatu ja kulutus

Talousveden laatua Riihimäellä valvoo Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän valvontaosasto.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava säännöllisesti vesilaitoksen toimittaman veden sekä kaupanpitoa varten pakattavan talousveden laatua. Talousveden laatuvaatimuksista annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös tuli voimaan vuonna 1994. Päätöksessä taloudelliset laatuvaatimukset jaetaan mikrobiologisiin ja kemiallisiin vaatimuksiin, lisäksi talousvedelle on annettu tavoitearvoja, joita tulisi soveltaa pyrittäessä turvaamaan talousveden erittäin hyvä laatu.

Mikrobiologisista laatuvaatimuksista yleisimmin käytettyjä indikaattoreita ovat koliformiset ja fekaaliset streptokokit. Koliformisten bakteerien (erityisesti E. colin) katsotaan osoittavan veden ulosteperäistä saastumista. Mikrobiologisiin laatuvaatimuksiin kuuluvat myös heterotrofiset mikrobit.

Talousveden hyvää mikrobiologista laatua kuvaa myös heterotrofisten mikrobien pesäkeluvun jääminen alle 100 pesäkettä (kpl) millilitrassa (22°C, 72 tunnin inkubaatio). Heterotrofisilla mikrobeilla tarkoitetaan tietyillä yleisviljelyalustoilla kasvavia bakteereita, hiivoja ja homeita. Näitä voi esiintyä vesijohtovedessä esimerkiksi putkistossa tapahtuvan kasvun johdosta.

Talousveden laadun lisäksi on tärkeää seurata vedenkulutuksen määrien muutoksia. Viime vuosina vedenkulutus on laskenut hieman Riihimäen kaupungissa. Vuodesta 2003 alkaen talousveden kulutus Riihimäellä on ollut noin 130 litraa asukasta kohden vuorokaudessa. Vuonna 2011 kulutus oli noin 115 l/asukas. Kotitalouksien vedenkulutuksen suhteellinen osuus kokonaiskulutuksesta on laskenut 1990 luvun 60 prosentista vuodessa noin 52 prosenttiin vuodesta 2003 alkaen. Kestävän kehityksen kannalta kohtuullinen vedenkäyttö on suositeltavaa, mutta vedenkäytön vähentäminen pitää suorittaa huomioiden siitä mahdollisesti aiheutuvat ongelmat vesi- ja viemärilaitoksille.

Talousveden kulutus

Vedenkulutus kuluttajaryhmittäin


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0