Uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit

Uhanalaisuudella tarkoitetaan sitä, että laji on ihmisen toiminnan seurauksesta häviämässä maastamme. Uhanalaisuus eroaa harvinaisuus -käsitteestä tai lajin luontaisista kannanvaihteluista, joissa saattaa olla kysymys lajille ominaisesta runsaantumis-vähentymisilmiöstä tai ilmastollisista tekijöistä. Uhanalaisuus johtuu siis aina ihmisen toiminnasta.

Riihimäellä uhanalaisista kasvilajeista on havaintoja mm. seuraavien lajien osalta: peltorusojuuri, ahokirkiruoho, ketokatkero, ahosilmäruoho, metsänemä, lehtohernesara, neidonkärhö.

Liito-oravat

Liito-oravat
Kuva: Hannu Huttu/Kuvaliiteri

Valtakunnallisesti uhanalaisia nisäkäslajeja ei ole monta. Runsain ja eniten julkisuudessa esillä ollut laji on liito-orava.

Riihimäen liito-oravien esiintymisalueet on kartoitettu vuosina 2004 ja 2013. Riihimäen liito-oravat keskittyvät kaupungin parhaisiin ja rehevimpiin metsiin kaupungin etelä- ja lounaisosiin. Kaupungin itä- ja pohjoisosat ovat laajalti tyhjiä, mutta kaupungin keskustan tuntumassa liito-oravaa vielä tavataan harvakseltaan.

Vanhoja ja nykyisiä levinneisyystietoja vertaillessa näyttää selvältä, että suurin uhka Riihimäen liito-oraville on nykyaikainen tehokas metsänhoito; Nuoret talousmetsät ja hakkuuaukot eivät tarjoa liito-oravalle riittävästi kolo- ja ravintopuita.

Lepakot

Lepakko
Kuva: Yrjö Siivonen 2005

Kaikki Suomen lepakot ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös lepakoiden ruokailualueet tulee kartoittaa ja säästää.

Kesällä 2007 tehty lepakkokartoitus kattaa koko Riihimäen kaupungin alueen. Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja löytyi niukalti, sillä vain 26 merkittävää ruokailualuetta löytyi. Näistä kaksi on I-luokan, viisi II-luokan ja 19 III-luokan aluetta.

Riihimäellä tavatut lepakkolajit ovat Suomen yleisimpiä lepakkolajeja. Alueelta tavattiin vesisiippaa, viiksi-/isoviiksisiippaa, pohjanlepakkoa ja korvayökköä. Yleisimmät lepakkolajit olivat viiksi-/isoviiksisiippa ja pohjanlepakko.

Riihimäen vesistöjen vähäisyys rajoittaa lepakoiden lajimäärää ja esiintymistä alueella. Parhaat lepakkoalueet sijaitsevat yleensä lähellä vesistöjä, sillä lepakot saalistavat vedestä kuoriutuvia hyönteisiä. Riihimäen metsät ovat talousmetsiä ja niissä on hiljan tehty paljon laajoja avohakkuita, vanhoja metsiä on niukalti.

Riihimäen lepakkokartoitus 2007


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 1 Ei 0 Kyllä 1 Ei 0