Itsenäisyydenpuisto

Itsenäisyydenpuisto, sankarihaudatTämä on lyhennelmä Itsenäisyyden puiston puulajit vihkosesta, jonka ovat tehneet Aira Kangas Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistyksestä ja Aulis Lehtiö Riihimäen kaupungin puisto-osastolta.

Itsenäisyydenpuisto, kartta Itsenäisyydenpuiston puulajit

Itsenäisyydenpuiston historiaa

1930-luvun loppupuolella Riihimäen kauppala alkoi kunnostaa paikalla ollutta ryteikköä Opistopuistoksi. Alueen pohjoispää varattiin kansakoululaisten opetuspuistoksi ja sinne istutettiin parikymmentä erilaista puulajia mm. kaikki Suomen jalopuut: tammi, jalava, saarni, lehmus ja vaahtera.

Talvisodan aikana haluttiin sijoittaa sankarihautausmaa kauppalassa keskeisemmälle paikalle kuin Riihimäen varsinainen hautausmaa. Kauppala lahjoitti Opistopuiston eteläpään tähän tarkoitukseen tammikuussa vuonna 1940. Sankarihautausmaa on arkkitehti Viljo Rewellin suunnittelema ja vuonna 1948 paljastettiin kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämä graniittinen sankaripatsas. Sankarihautausmaa siirtyi kokonaan seurakunnan vastuulle vuonna 1954.

Suomen täyttäessä 50 vuotta puisto nimettiin Itsenäisyydenpuistoksi. Vuonna 1986 puistoon istutettiin Itsenäisyydenkuusi, joka on Helsingissä olevan alkuperäisen kuusen vesa.

Puiston puulajit

1. Douglaskuusi

Douglaskuusi on Pohjois-Amerikan länsiosan vuoristojen yleisin havupuu. Se saattaa elää yli 1000 vuotta ja ehtii tässä ajassa kasvaa yli 100 metriä korkeaksi. Pisin douglaskuusi on 115 metrin mittainen ja se on jättiläispunapuun ohella maailman pisin puulaji. Yleensä douglaskuuset ovat 50-70 metrin mittaisia ja vaikka puu viihtyykin Etelä-Suomessa hyvin, jää se täällä vain 25-30 metriin.

2. Makedonianmänty

Balkanin vuoristoalueilla 1600-2000 metrin korkeudessa kasvavalla makedonianmännyllä 7-10 cm pitkät neulaset kiinnittyvät kääpiöoksiin viiden neulasen kimppuina, tavallisella männyllähän ne ovat kaksittain. Makedonianmänty on latvastaan kapean kartiomainen. Alkuperäisellä kasvualueellaan makedonianmänty tulee 27-34 metrin mittaiseksi, mutta jää meillä huomattavasti lyhyemmäksi. Makedonianmäntyä tapaa Suomessa harvoin niin korkeana kuin tämän puiston kolme yksilöä ovat.

3. Metsävaahtera

Vaahtera ei Suomessa muodosta metsiä, mutta runsasravinteisilla, lehtomaisilla paikolla sitä tavataan koko Etelä-Suomessa. Viljeltynä se menestyy Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa asti. Nuorena puu on hyvin nopeakasvuinen, mutta vanhemmiten kasvu hidastuu. Vaahtera elää yleensä korkeintaan 150-vuotiaaksi. Suomen kookkain Turussa kasvava vaahtera on 32-metrinen.

4. Okakuusi

Okakuusi on kotoisin USA:n lounaisosasta. Luonnossa se kasvaa jopa 50-metriseksi, mutta puistopuuna jää yleensä 15 metrin mittaiseksi. Vaaka-asentoiset oksat kasvavat säännöllisinä kerroksina tavallisesti maahan asti. Puu on hidaskasvuinen, mutta voi elää jopa 400-vuotiaaksi. Okakuusi kestää hyvin saasteita ja viihtyy hikevillä hiekkamailla. Puu ei siedä varjostusta ja onkin tullut yksittäispuuna suosituksi puistoissa että kotipuutarhoissa.

5. Orapihlaja

Turun Akatemian professori Pietari Kalm teki 1748-51 kasvien keruumatkan Pohjois-Amerikkaan ja toi sieltä Suomeen mm. aitaorapihlajan. Akatemian puutarhasta tämä Kaakkois-Kanadan laji on levinnyt koko Suomeen ja on meillä suosituin leikattavien pensasaitojen kasvilaji. Kasvupaikkaansa nähden orapihlaja on vaatimaton, mutta viihtyy parhaiten aurinkoisilla paikoilla.

6. Puistolehmus

Puistolehmus on metsälehmuksen ja isolehtilehmuksen risteymä. Se on yleisimmin puistoissa ja kadunvarsilla viljelty lehmuslaji. Puistolehmuksella on säännöllinen kartiomainen, leveähkö oksisto. Nuorten lehmusten kuori on harmaanruskea mutta vanhemmiten lähes musta ja pitkittäisuurteinen. Lehmus voi elää Suomessa jopa 800-vuotiaaksi. Vanha puu on yleensä ontto mutta kestää sellaisenakin pystyssä vuosisatoja. Suomen pisin lehmus kasvaa Savitaipaleella ja on 30-metrinen.

7. Saarni

Saarni on jalavan ja lehmuksen ohella Suomen kookkain lehtipuu. Pohjan pitäjässä kasvava yksilö on 33,5 metriä korkea. Saarnelle kuten tammellekin on Suomen kesä liian lyhyt, molempien puiden esiintymisalue rajoittuu etelärannikolle Pori-Hämeenlinna-Lahti -linjan eteläpuolelle. Saarnen latvus on pyöreähkö ja melko harva. Haarat ovat pystyjä, oksat jäykkiä ja paksuja. Saarni on vaatelias paitsi ilmaston myös maaperän suhteen, se viihtyy parhaiten kalkkiperäisillä alueilla.

8. Serbiankuusi

Serbiankuusta kasvaa luonnonvaraisena vain suppealla alueella Dinaarisilla Alpeilla noin 1000-1500 metrin korkeudessa. Ennen jääkautta lajia esiintyi koko Euroopassa ja suurin osa meripihkasta on muodostunut serbiankuusen fossiilisesta pihkasta. Luonnonvaraisena puu kasvaa jopa 40-metriseksi, mutta jää istutettuna yleensä 15 metriin. Serbiankuusi kestää hyvin saasteita ja pölyä, joten se on tullut suosituksi kaupunkien istutuksissa. Serbiankuusi on hyvin kapeakasvuinen.

9. Itsenäisyydenkuusi

Kuusi on kasvatettu Helsingin itsenäisyydenkuusen siemenistä.

10. Siperianpihta

Siperianpihta kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa. Suomessa se tuli jo 1800-luvulla suosituksi kartanopuistoissa ja suurien maalaistalojen pihapiireissä. Sen tuntee tuuheasta ja usein kaksihaaraisesta latvasta. Siperianpihta ei elä juuri 150 vuotta vanhemmaksi. Nuoret puut vaativat varjopuiden suojaa, joten pihta ei sovi istutettavaksi avoimille nurmikoille. Luonnossa puu kasvaa 40-metriseksi, mutta Suomeen istutetut puut jäävät 20-25 metrin mittaisiksi.

11. Tammi

Tammi on Keski-Euroopan lehtimetsien yleisin puulaji, mutta Suomessa on tammimetsiä vain lounaissaaristossa. Istutettuna tammi menestyy Keski-Suomessakin. Keski-Euroopan vanhimmat tammet ovat noin 2000-vuotiaita, mutta Suomen tammet ovat vain 600-700-vuotiaita. Vanhat tammet ovat hyvin paksurunkoisia. Suomen ennätystammi Piikkiössä on rinnankorkeudella ympärysmitaltaan peräti 766 cm. Laaja, pyöreähkö latvus ei nouse meillä 30 metriä korkeammaksi. Oksat ovat paksuja ja muhkuraisia. Tammi vaatii paljon valoa ja kasvaa parhaiten ravinteikkaassa, saviperäisessä lehtomaastossa.

12. Vuorijalava

Vuorijalava kasvaa Etelä-Suomessa erittäin harvinaisena lehtopuuna. Luonnonvaraiset puuyksilöt ovat rauhoitettuja. Sukulaislaji kynäjalava on on vielä vuorijalavaakin harvinaisempi. Molempia lajeja tavataan Etelä-Häämeessä. Suomen kookkain jalava on Tammisaaressa kasvava 39-metrinen puu. Jalavan oksisto on viistosti ylöspäin suuntautuva. Vuorijalava on nuorena nopeakasvuinen puu, joka saattaa elää jopa 300-vuotiaaksi.

13. Marjakuusi

Luonnonvaraisena marjakuusi kasvaa vain Ahvenanmaalla, jossa se jää yleensä pensasmaiseksi. Villinä kasvava marjakuusi on rauhoitettu. Marjakuusi viihtyy parhaiten kosteassa, kalkkipitoisessa maassa. Se sietää erittäin hyvin varjostusta mutta on herkkä pakkaselle. Marjakuusi on tummanvihreä, tiheäkasvuinen havupuu. Euroopan suurimmilla marjakuusilla on korkeutta 15 metriä ja ne saattavat elää jopa 1500-vuotiaiksi.

14. Riippapihlaja

Riippapihlaja on tavallisin kotipihan mutaation kautta syntynyt riippuvaoksainen muunnos. Puistoissa kasvavat yksilöt on vartettu tavallisen pihlajan parimetriseen varteen. Tyviosan villiversot on poistettava. Puuta voidaan muotoilla oksia typistämällä. Riippapihlaja sietää hyvin sekä kuivuutta, tuulta että varjostusta. Se on melko lyhytikäinen, ikä jää yleensä alle sataan vuoteen. Puun syysväri on kauniin punainen.

15. Vuorimänty

Vuorimänty on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueilta. Se on yleensä matala ja pensasmaisesti kasvava, harvoin kasvattaa runkoa. Lajia käytetään paljon kallioiden ja rinteiden peitteenä, koska se viihtyy parhaiten aurinkoisilla paikoilla. Vuoristokotipaikasta johtuen vuorimänty viihtyy Suomessa Etelä-Lapissakin.


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 3 Ei 1 Kyllä 3 Ei 1