Anja Vammelvuo

Yhteiskunnallinen kirjailija

Anja Vammelvuo / Kuva: Otavan kirjailijakuvia

Anja Leila Hemminki Vammelvuo (7.10.1921 – 30.6.1988) syntyi Riihimäellä venäläisen kauppiaan Aleksei Jegorovits Weselowin (Aake Vammelvuo) tyttärenä. Äidin, Hulda Selinin sukujuuret johtavat Urjalaan. Vammelvuon perheen vaatetusliike sijaitsi Hämeenkadun ja Kauppakujan kulmauksessa. Anja Vammelvuon perhe asui Riihimäellä useassa paikassa kauppatalon lisäksi mm. Keskuskadun ja Maantien varrella sekä Suvannontiellä Pohjoisen koulun lähellä. Lapsuudessa Paalijärvellä vietetyt kesät heijastuvat runossa Paalijärven rannalla. ”Paalijärven rannalla harmaalla huovalla alastomat lapset…” (Valitut runot, 1968, s. 288)

Anja Vammelvuo kävi kansakoulua Pohjoisella koululla ja kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen yhteislyseosta keväällä 1941. Ensimmäisen novellinsa hän julkaisi vain 16-vuotiaana Nuoren Voiman Liiton kautta. Ylioppilastutkinnon jälkeen Anja Vammelvuo pääsi kesätoimittajaksi Uuteen Suomeen ja myöhemmin kustannusosakeyhtiö Otavan palvelukseen. Keväällä 1943 julkaistiin esikoisrunokokoelma Auringon tytär. Vuonna 1945 ilmestyi romaani Muut ovat nuoria, jonka omaelämäkerrallinen aihepiiri sijoittuu Riihimäen nuoruusvuosiin. Anja Vammelvuo avioitui kirjailija, kriitikko ja toimittaja Jarno Pennasen kanssa vuonna 1946. He asuivat Moskovassa 1950- 1960-lukujen vaihteessa Jarno Pennasen toimittua Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana. Neuvostoliitossa vietetyt vuodet heijastuvat myös Anja Vammelvuon tuotantoon.

Valtion kirjallisuuspalkinnon Anja Vammelvuo sai romaanista Viimeinen Kleopatra (1950) sekä runokokoelmista, Kukkia sylissäni (1954) ja Lintu pieni (1970). Anja Vammelvuo julkaisi kaikkiaan 17 teosta: runoja, romaaneja, novelleja sekä näytelmiä. Häntä on luonnehdittu samanaikaisesti vasemmistolaisen ideologian tulkiksi ja kriitikoksi. Hänen lyriikassaan on nähtävissä myös runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia kuten sukuun ja omakohtaiseen rakkauden kokemukseen liittyviä runoja mm. kokoelmissa Muottiin tuntemattomaan (1946), Kukkia sylissäni, Torpankirjat (1957) ja Lintu pieni. Hänen viimeinen teoksensa näytelmä Tulee aika toinenkin (1983) sai ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa hänen poikansa Jotaarkka Pennasen ohjaamana. Näytelmä kertoo Jarno Pennasen isästä, näyttelijästä ja vasemmistoradikaalista Aarne Orjatsalosta, joka näytteli ennen sisällissotaa jonkun aikaa myös Riihimäen Työväen Teatterissa.

Weselowin kaupassa

Kauppakujan ja Hämeenkadun kulmaus”Sinikan mennessä syksyllä kaupungin yhteiskouluun kolmannelle luokalle, Alen kansakouluun toiselle, on isällä jo taas kauppa. Mutta se ei ole kaupungissa, vaan isä on vuokrannut liikehuoneiston taajaväkisestä yhdyskunnasta n. 60 km kaupungista. Isä on taas täynnä intoa ja toimintaa. Hän matkustaa kaksi kertaa viikossa kotiin ja palaa täysi kassillinen ruokatavaraa mukanaan. Hiivaleipääkin ja pikku pullia, innostuvat lapset. Nyt varmasti alkaa elämä valjeta.”

(Muut ovat nuoria, 1945, s. 77)

”Jouluaamuna Sinikka herää ilmahälytykseen. Pommisuojasta hän sitten rientää suoraan työhön. Kädet kohmeisina hän liimaa sytytystikkuja polttopulloihin, kun puutalorähjä äkkiä tärähtää hornamaisesta räjähdyksestä.
– Koneet ovat päällä. Ulos kaikki, huutaa nuori insinööri.”

(Muut ovat nuoria, 1945, s. 208)

”Koko joulupäivän sataa pommeja. Tutut talot tuhoutuvat, tuttuja ihmisiä silpoutuu raunioihin. Ilari Helin, suojeluskuntalainen, saa sirpaleen vatsaansa ja kuolee heti.”

(Muut ovat nuoria, 1945, s. 208 – 209)

Jouluaamun pommitus 1939

Pommituksen jälkiä Hämeenkadulla”Ale pyyhältää melkein joka pommituksen jälkeen pyörällä tai juoksee kodin puolelle kaupunkia todetakseen, elävätkö Sinikka ja isä vielä. Ja yhtä suuri hätä näillä on Alesta, sillä Sk-talon toinen pää on jo tohjona.”

(Muut ovat nuoria, 1945, s. 210)

Muut ovat nuoria -romaanin tapahtumapaikkoina Riihimäellä ovat Hämeenkadun kauppaliike ja Riihimäen yhteiskoulu. Talvisodan aikana Riihimäen kauppalaa pommitettiin ankarasti. Joulupäivän 1939 pommitus oli tavallista tuhoisampi ja useita kauppalan keskustan alueen rakennuksia vaurioitui pahoin mm. Muut ovat nuoria -romaanissa mainittu Suojeluskuntatalo.

”Olen tyytyväinen tähän taloon, rötelöseinäiseen kirjavaan tönöön, jota reunustavat ympäröivien sievien huviloiden hajuavat takapihat. Tönöstä kiemurtelee lyhyt ja vähäpätöinen polku tavaratoimistolle, jolla työskentelen. Olen tyytyväinen ollessani suojattu älykkäiden vitaalisten ihmisten sääliltä: millaista elämää, kalpeaa kuivaa tunkkaista latteaa! Niin he sanoisivat ja olisivat oikeassa. Ja sitten vielä lisä tyytyväisyyteeni: Jos he olisivat oikein älykkäitä, he kauhistuisivat: mikä elämän loinen, näykkijä, toisista nyhtäjä. Sillä todella älykkäät ihmiset eivät olisi niin julmia, että asettaisivat invalideettini estoksi elämiselle. Mutta tämä tönöpäs kätkee minut tylsään syleilyynsä: pysy alallasi jalkapuoli poika, kurja ylioppilas. Mitäs menit sotaan vai väkisinkö vietiin! Laputa konttoriisi ja maksa vuokras!”

(Paratiisilintu ja muita novelleja, 1946, Hanski Hortensia, s. 115).

Hanski Hortensia -novelli sijoittuu Anja Vammelvuon perheen asuttamaan puutaloon Suvannontiellä. Novellin kertoja on sodassa vammautunut nuori mies, joka työskentelee tavaratoimistossa. Hänen kauttaan kuvataan sodanjälkeistä puutteen ja ahtaiden asuinolojen sävyttämää värikästä elämää kauppalan puutalokorttelissa.

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 1930, 1940


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0