Olli Sirkiä

Raiderunoutta Riihimäki – Helsinki – Riihimäki

Olli Sirkiä / Kuva: Like, Timo Tukiainen

Olli Sirkiä (s. 1965 Helsingissä) on asunut Riihimäellä vuodesta 2004. Hän työskentelee kirjanpitäjänä Helsingissä. Olli Sirkiä on kirjoittanut runoja jo usean vuoden ajan. Seuraavana Pasila (2010) on hänen esikoisrunokokoelmansa. Hän on aikaisemmin osallistunut antologiaan Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä (2005). Olli Sirkiä on yksi yli kahdestatuhannesta päivittäin pääkaupunkiseudulle junalla töihin matkaavasta riihimäkeläisestä.

Seuraavana Pasila -kokoelma sisältää raiderunoutta työmatkalaisen näkökulmasta. Runojen minä havainnoi ympäristöään yksitoikkoisen eteläsuomalaisen maiseman vilahdellessa ohi: ”Puuta, peltoa, puita peltoja, puita peltoja…” Erilaiset ihmistyypit kansoittavat junanvaunut: ”Junahullu toppatakissa”, ”parrakas professorin näköinen mies.”

Runossa Valojuovat maapallon päällä kuvaillaan perjantai-illan, alkavan viikonlopun tunnelmaa IC-junassa Tampereelle:

Valojuovat maapallon päällä

Posted in IC-junassa with tags huikat, maapallo on outo, maapallon päällä on hurja suihke, mäyräkoirien ja lonkeroiden, pää pyörii, perjantai, Tampereelle, viinapullo, virittävät laulun asemahallissa on syyskuu 21.

Huomaa että on perjantai. Paljon ihmisiä liikkeellä mäyräkoirien ja lonkeroiden kanssa.

Pojat huutavat puhelimeen tilauksia Alkoon. Vasemmalla penkkirivillä korkattiin viinapullo ja tehtiin Mountain Dew -cocktail. Yksinäinen mies, puku päällä. Viinan makea tuoksu humahti ohitseni. Kaipa tuo viereinen mummokin kohta kaivaa käsilaukustaan konjakkipullonsa ja ottaa huikat lämmikkeeksi. Juna on menossa Tampereelle. Siihen mennessä kaikki ovat änkyräkännissä ja kikattelevat, röhöttelevät kädet toistensa harteilla. Virittävät laulun asemahallissa niin että raikaa. Viettävät yön Tampereen poliisin lämpöisessä putkassa.

Taivas on paikallaan mutta maisema liikkuu sen alla. Pysynkö minä paikallani tässä junassa ja maisema liikkuu ohitseni? Maapallo on outo. Pallo pyörii avaruudessa toisten pallojen kanssa. Pallot muodostavat kokonaisuuden joka sekin jotenkin pyörii. Minä istun junassa joka liikkuu maisemassa joka pyörii pyörivässä avaruudessa. Pää pyörii.

Maapallon päällä on hurja suihke kun maailman asukkaat liikkuvat autoilla, junilla, lentokoneilla, polkupyörillä, hevosilla, laskettelusuksilla ja moottorikelkoilla ja veneillä ja laivoilla. Vielä raketeilla, sukkuloilla ja formula-autoilla. Jos jokaisella liikkujalla olisi lamput eteen ja taakse, näyttäisi maailma avaruudesta käsin jännittävältä tuhansien miljoonien liikeratojen sekamelskalta.

Kello 19.47 ihmiset ovat vielä kutakuinkin selvin päin vaikka tuo pukumies kovasti muuta yrittää. Mountain Dew on puolessa välissä. Minä Riihimäellä.

(Seuraavana Pasila, 2010 s. 23 – 24)

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 2000


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0