Yrjö Salmela

Varuskuntaelämää vuonna 1918

Tuntemattomaksi jäänyt kirjailija kirjasi humoristisia sattumuksia varusmiespalveluksensa ajoilta Riihimäen varuskunnasta.

Varuskunnan päävartio / Kuva: Terho Siltanen”Oli jo pimeä, kun saavuttiin Riihimäelle ja heitettiin hyvästit Helsinkiin menijöille.
– Hei riihimäkeläiset, koti näkyy! Ulos!
– Terve!
– Terve, terve! – Terve!
– Eläkää ihmisiksi ja pankaa lapset kouluun.
– Samoin. Poiketkaa Riihimäelläkin, kun sotaan lähtö tulee.
– Kiitos vain, kyllä tullaan. Älkää sitten jänistäkö, kun se päivä koittaa.
– Turhaa pelkoa! Ei meitä pullosta ruokita Riihimäellä.
– Se oli kaksikymmentävuotta sitten se.
– Jos ei Helsingissä olla kotona, niin tulkaa tänne sitten.
– Hyvästi, ”mosatrampparit”!
– Älkää vain hukkuko, merikravut!
Veturi vihelsi ja juna vyöryi hitaasti illan pimeyteen.
Riihimäkeläiset alkoivat aluksi painua tietä myöten pohjoiseen, kääntyivät siitä sitten rautatien yli vievää siltaa kasarmialueelle ja pysähtyivät käskyn mukaan erään rakennuksen edustalle. Mitä ihmeen kuhnailemista niillä mahtoi olla sisällä, vai oliko tarkoituksessa nukuttaa tulokkaita ensimmäinen yö rapakossa – kauan kesti joka tapauksessa, ennenkuin heitä ruvettiin kuljettamaan eteenpäin. Löydettiin toki yön pimeydestä muuan toinen kasarmirakennus, jossa heidän päivystävän upseerin ilmoituksen mukaan piti yöpyä.”

(Vääpeli Kempas : muistelmia puolustuslaitoksemme syntyajoilta, 1929, s. 18 – 19)

”Velho kartoitti kasarmialueen, teki pohjapiirustuksia ja tämän kaiken sekä hyvin että huolella, joten Kempas katsoi syyllä voivansa uskoa hänen huomaansa komppanian kirjurin vaativan ja vastuunalaisen viran. Vääpeli selitti tämän tapahtuman kautta sotilaallisen asemansa nousseen siinä määrin, että hänenkin täytyi suoda itselleen silloin tällöin juhla-illallinen nuohoojien ja sepän oppilaiden seurassa kansankeittiössä. Ja niinpä nähtiinkin ystävysten useasti palveluksen päätyttyä painuvan Riihimäen asemaa kohti.”

(Vääpeli Kempas : muistelmia puolustuslaitoksemme syntyajoilta, 1929, s. 49)

Yrjö Salmelan Vääpeli Kempas on kepeä Riihimäen varuskuntaelämän kuvaus suomalaisen puolustuslaitoksen alkuajoilta. Kertomus alkaa lokakuusta 1918, jolloin Turusta lähtenyt juna tuo alokkaita jalkaväkirykmenttiin Riihimäelle. Ystävykset vääpeli Kempas ja teologian ylioppilas joutuvat monenlaisiin kommelluksiin niin kasarmialueella kuin Riihimäen tyttöjenkin parissa, kunnes juna vie jalkaväkirykmentin Riihimäeltä pois ja kaverukset päätyvät uusiin seikkailuihin…

”Puistikossa liehuvat valkeat liinat jäähyväisiksi. – Hyvästi Riihimäki! Veturi henkäsi kipunapilven toisensa jälkeen tummenevalle iltataivaalle ja kiihdytti kulkuaan. Hikiä – Oitti…”

(Vääpeli Kempas : muistelmia puolustuslaitoksemme syntyajoilta, 1929, s. 78 – 80)

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 1910, 1920


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0