Arvid Järnefelt

”Rautahevon” kyydissä asemakylässä

Arvid Järnefelt / Kuva: Otavan kirjailijakuvia

Arvid Järnefelt syntyi Pietarissa 16.11.1861 Elisabeth ja Alexander Järnefeltin toisena lapsena. Arvid ja vanhempi veli Kasper aloittivat koulunkäyntinsä Viipurissa. Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1870 ja Järnefeltin veljekset jatkoivat koulunkäyntiään Suomalaisessa Alkeisopistossa. Arvid suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1880 ja aloitti lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Elisabeth Järnefeltin kiinnostus suomen kieltä, kirjallisuutta ja taidetta kohtaan synnytti keskustelupiirin ns. Järnefeltin koulun. Arvid Järnefeltin ja opiskelutovereiden mm. Juhani Ahon ja Eero Erkon keskustelunaiheet liittyivät suomalaisuuteen ja kirjallisuuteen. Lakitieteen opinnot vaihtuvat kuitenkin venäjän kieleksi ja filosofiaksi ja Arvid Järnefelt valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1885. Myöhemmin hän suoritti vielä lakitieteen opinnotkin ja toimii säätyvaltiopäivillä sukunsa edustajana. Arvid Järnefelt oli myös perustamassa ja toimittamassa Päivälehteä.

Tolstolaisten oppien mukainen ”herääminen” vuonna 1891 sai hänet hylkäämään elämänuransa ja pestautumaan suutarinoppiin. Vuonna 1893 ilmestyi esikoisromaani Isänmaa, jota seurasi tilitysromaani Heräämiseni. Vuonna 1900 ilmestyi romaani Veljekset, jossa kuvataan rautatieläisiä ja heidän asuinolojaan Riihimäellä. Arvid Järnefelt muutti perheineen Lohjan Rantalaan ryhtyen pienviljelijäksi. Myös Elisabeth Järnefelt muutti Rantalan naapuriin Vieremän taloon, jonne hän perusti Arvidin tukemana Lukutuvan. Arvid Järnefeltin viimeinen romaani, suomalaisten elämäkertaromaanien klassikko Vanhempieni romaani ilmestyi vuosina 1928 – 1930. Arvid Järnefelt kuoli Helsingissä joulukuussa 1932.

Rautatieläisen elämää asemakylässä

Veturimiehiä veturitallien edustalla 1908”Henrik pitikin sanansa, ja matkusti loppupuolella kesää Riihimäelle.
Gabrielillä oli siellä hyvin pieni, mutta kaksikerroksinen rakennus korkean lauta-aitauksen sisällä. Kun hän saattoi Henrikiä junalta luoksensa, ei Henrik aavistanut mitään ennenkuin eräässä kohdin kyläkadulla Gabriel yhtäkkiä pysähtyi ja sanoi:
– Tässä.
Hän avasi aitauksen oviportin ja he pujahtivat pienelle pihalle, jossa oli kuljettava lautaista käytävää myöten kanakopin, läätin, tuheitten georgiinein, taimilavan ynnä muun sekaisen ahtauden välitse.”

(Veljekset, 1900, s. 509)

”Henrik silloin myöskin heitti ylleen palttonsa ja läksi häntä saattamaan asemalle.
He kulkivat nopeasti puhumatta keskenään sanaakaan. Ajatukset menivät niin yhtäänne, ettei tarvinnut puhua.
Vasta kun he jo lähestyivät suurta, puolipyöreää veturitallia, sanoi Gabriel:
– Ja jollen palaisi aamuksi, niin lähetä kirje Pietariin päin, vastaantulevalle junalle numero 12.
– Minä sähköitän.
– Ei, ei, se maksaa paljon ja on vaikeampi toimittaa.
Yksi veturitallin suurista porteista oli auki ja pimeydessä tuikki pienen lampun valo.
– Mene sinä tuosta ja odota minua, – sanoi Gabriel osoittaen porttiin ja meni itse johonkin konttorihuoneeseen, josta loisti vähäinen valo uutimen takaa.
Kun Henrik tuli lähemmäksi porttia, jömötti ihan sen suulla Gabrielin veturin mahtava hahmo. Sen etulyhdyt eivät olleet vielä sytytetyt, mutta se pihisi hiljaa ja levitti lämpimyyttä ympärilleen. Henrik meni sisälle talliin. Siellä erotti pimeydestä myöskin muiden veturien muodot, jotka kaikki näyttivät satumaisen suurilta tässä pimeässä hiljaisuudessa. Mutta ei yksikään pihissyt niin kuin Gabrielin. Lamppu paloi peräseinällä, jonka nokeentunutta rappausta se valaisi pitkälle ylöspäin. Lämmittäjä kulki öljyastian kanssa vandrinkilla, pieni lyhty kädessä. Sitten hän hyppäsi alas ja meni veturinlyhtyjä sytyttämään. Muita ääniä ei kuulunut.”

(Veljekset, 1900, s. 513)

Arvid Järnefeltin Veljekset (1900) kuvaa neljän veljeksen Johanneksen, Henrikin, Uunon ja Gabrielin kautta 1890-luvun poliittisia ja yhteiskunnallisia oloja. Romaanissa seurataan savolaisesta maalaispappilasta lähtöisin olevien veljesten elämänkulkuja ja henkistä kasvua. Veljeksistä Gabriel hakeutuu turkulaisen konepajan kautta veturinkuljettajaksi ja muuttaa Riihimäelle. Tutkija Juhani Niemen mukaan romaani kuvaa yhteiskuntakriittisesti viime vuosisadan luokkayhteiskuntaa. Erityisesti kaupunkiympäristöjen kuvaukset Helsingissä, Turussa ja Riihimäellä osoittavat yhteiskunnan jakautumisen eri luokkiin. Gabrielin asunto Riihimäellä on nokinen ja ahdas Henrik-veljen silmin, kuitenkin Gabriel vaikuttaa varsin tyytyväiseltä oloihinsa.

Riihimäen veturitallien kuvaus savuineen ja höyryineen välittyy ajalta, jolloin junaliikenne oli vielä varsin nuorta ja silloinen Hausjärven asemakylä Riihimäki oli muodostumassa rautatieläisten asuttamaksi taajamaksi. Arvid Järnefeltille Hausjärven – Riihimäen seutu oli tuttu jo lapsuudesta saakka, sillä Järnefeltien perhe vietti kesiä Hausjärvellä ja Lopella vuosina 1870 – 1873.

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 1870, 1880, 1890


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0