Irma Airisto

Rakkaudesta Riihimäkeen

Irma Airisto / Kuva: yksityiskokoelma

Irma Airisto, os. Isola (14.12.1920 – 31.3.1990) kuului Isolan tunnettuun talonpoikais- ja taiteilijasukuun. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen yhteislyseosta vuonna 1939 ja valmistui kuvaamataidon opettajaksi vuonna 1945. Hän toimi Riihimäen lyseoksi muuttuneessa vanhassa koulussa kuvaamataidon opettajana vuosina 1957 – 1984. Irma Airisto oli monipuolinen taiteilija – runoilija, näytelmäkirjailija ja kuvataiteilija. Näyttämöharrastus oli hänelle myös läheistä, niinpä oli luontevaa, että hän perusti omaan kouluunsa näytelmäkerhon, jossa monet tulevat ammattinäyttelijät aloittivat uransa. Kansalaisopiston yhteyteen Irma Airisto perusti Ermina-näyttämön. Runoilijana Irma Airisto debytoi vuonna 1945 runovalikoimassa Nuori runo, jossa julkaistiin yksitoista hänen runoaan.

Useiden kymmenien näytelmien ohella Irma Airiston tuotannossa keskeisintä ovat kotiseutuaiheiset runot kokoelmassa Runoja Riihimäelle (1989). Runojen maisemia ovat niin Isolan talo pihapiireineen kuin Riihimäen keskusta Puputin kulmineen. Historialliset aiheet, joissa usein liikutaan fantasian maailmassa ovat myös ominaista Irma Airiston runoudelle. Runossa Suon Neito ja Suksimies : Balladi Riihimäen muinaissuksilöydön pohjalta esiintyvät niin maahiset kuin usvasta syntyvä neito, jonka pauloihin Suksimies joutuu.

Puputti, 1968

Mä venttaan Puputin kulmassa,
vaikka vähän on kalsaa talvella.

Mä venttaan tässä keväälläkin
ja kesällä tietysti useimmin.

Ja kun syksyllä lehdet tippuu pois,
mä en mihkään tästä häipyä vois.

Mä venttaan; että mä näkisin Sut,
josta ikäni olen haaveillut.

Se oli nääs kirjoitettu tähtiin,
että Puputin kulmassa nähtiin.

(Runoja Riihimäelle, 1989)

Riihimäen kuusitoista vuosikymmentä: 1960


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0