Riihimäen kirjaston vaiheita

Helsinki-Hämeenlinna -rautatien rakentamispäätös vuonna 1857 loi perustan Riihimäen synnylle. Hausjärven pitäjään kuulunut Riihimäen asema mainitaan ensimmäisen kerran kirkonkirjoissa vuonna 1861. Asemakylän kehitys alkoi toden teolla vasta, kun Riihimäki – Pietari rata valmistui 11.9.1870. Se merkitsi rautatieläisyhdyskunnan syntyä ja samalla uutta aikakautta.

1861 Kenraalin lahjoitus Eskon koulun kirjastoon (Hausjärven aikana)

Hausjärven Erkylän kartanon omistaja, kenraali, vapaaherra J.R. Munck lahjoitti 171 teosta perustamalleen ensimmäiselle suomenkieliselle koululle. Kyläläisetkin saattoivat lainata Eskon koulun kirjastosta maksutta kanttorin toimiessa ensimmäisenä kirjastonhoitajana.

Kirjasto siirtyi kunnan hoidettavaksi vuonna 1883 kirkonkylään. Riihimäen asemakylältä oli 12 kilometrin matka Hausjärven kirkolle, joten asemakylän asukkaat eivät juuri kirjastoa päässeet käyttämään. Asemakylään oli perustettu koulu vuonna 1879 ja sen yhteyteen toivottiin lainakirjastoa. Asukkaat päättivät kääntyä rautatielaitoksen puoleen kirjastoasiassa, kuten koulunkin suhteen oli tehty.

1884 Rautatien koulun kirjasto

Rautatien koulun kirjasto, 1884Rautatieläisten kouluun saatiin lainakirjasto, jota voidaan pitää Riihimäen ensimmäisenä kansankirjastona. Enimmäkseen kuitenkin vain oppilaat lainasivat noin 100 kirjan kirjastosta. Opettajat huolehtivat kirjaston hoidosta. Felix Qwanten ja JuhoTuura olivat ensimmäiset opettaja-kirjastonhoitajat. Kunta ei Rautatien koulun kirjastoa tukenut, koska katsottiin rautatielaitoksen tuen riittävän.

Muitakin kirjastoja alkoi syntyä vähitellen. August Isola perusti v. 1890 arpajaisten avulla Arolammin kyläkirjaston. Suosittua lainattavaa olivat Kansanvalistusseuran elämäkerrat. Sensuuri iski 1903 Rautatien kansakoulun kirjastoon – kenraalikuvernööri Bobrikov määräsi poistettavaksi kiellettyjä kirjoja.

1900 – 1935 Seurat, yhdistykset, kansalaisopisto ja Lasitehdas kirjaston ylläpitäjinä

1900-luvun alussa alkoi vilkas seuratoiminta. Raittiusseurat, Nuorisoseura ja WPK perustivat lahjoitusten ja arpajaisten turvin omia kirjastojaan. Riihimäen Lasitehtaalla oli maanviljelysneuvos H.G. Paloheimon lahjoittama kirjasto. Riihimäen Työväenyhdistys perusti myös kirjaston, joka laajeni vähitellen paikkakunnan suurimmaksi, vuonna 1929 kirjoja oli 360 kappaletta.

Riihimäen Sanomat kirjoitti jo 1915 kirjaston merkityksestä: ”Kun kunnissamme saataisiin asian puolelle niin sanoaksemme walistunut kantajoukko, olisi silloin suuri askel kirjastoasiassa astuttu.” 1919 Riihimäen Sanomien päätoimittaja Eemeli Salminen oli edelleen huolissaan paikkakunnalta puuttuvasta kansankirjastosta: ”Kylässämme on asukkaita enempi kuin monessa kaupungissa, mutta meillä ei ole alkuakaan yleiseen, kaikkien käytettävissä olevaan lainakirjastoon.”

Kasvava rautatieyhdyskunta irrottautui itsenäiseksi kauppalaksi v. 1922. Kauppala tuki aluksi yhdistysten kirjastoja, mutta tuki lopetettiin, kun paikkakunnalle saatiin oma kansalaisopisto vuonna 1926 ja sen yhteyteen kirjasto. Kansalaisopiston kirjasto toimi räätäli Hemmi Arffmanin (Arjavirta) omistamassa talossa Lasitehtaantie 7 (nyk. Arjavirrankatu), kunnes opisto sai oman toimitalon vuonna 1929. Riihimäkeläiset saattoivat käyttää Kansalaisopiston kirjastoa, jonka palveluiden uskottiin riittävän tulevaisuudessakin.

1936 Kauppalankirjasto Pohjoiselle Rautatienkadulle – ensimmäinen kunnallinen kirjasto Riihimäellä

Kauppalankirjasto, 19361930-luvun pulavuosien hellitettyä alkoivat hankkeet varsinaisesta kauppalankirjastosta toteutua. Riihimäki-Seuran (perustettu 1935) kokouksessa yhteiskoulun opettaja Saimi Partanen teki aloitteen kauppalankirjaston perustamisesta. Kansalaisopiston rehtori Aarne Eskola, kauppalanjohtaja Kalle Lauri Salminen ja opettaja Aate Manninen vaikuttivat omalla toiminnallaan aktiivisesti siihen, että kauppalanvaltuusto teki Snellmanin päivänä 12.5.1936 päätöksen kauppalankirjaston perustamisesta.

Kirjastotiloiksi päätettiin vuokrata Sotilaskotiyhdistyksen huoneisto Pohjoinen Rautatienkatu 18. Ensimmäiseksi kirjastonhoitajaksi valittiin jyväskyläläinen Annikki Lahtinen (Pohjonen, Aartelo), ja uuden kirjaston vihkiäiset saatettiin pitää itsenäisyyspäivänä 1936. Kirjoja hankittiin paikkakunnan kirjakaupoista ja Helsingin antikvariaateista lahjoitusten lisäksi. Ensimmäiset kirjat olivat Iso tietosanakirja I-X, Maapallo I-X ja Kivirikko: Suomen linnut I-II. Yli 700 kirjan kokoelma luokitettiin Yleisellä kymmenluokitusjärjestelmällä ja lainausjärjestelmänä käytettiin ns. yksikorttijärjestelmää. Ensimmäisenä toimintavuotena lainauksia tehtiin 641. Lasten- ja nuortenosasto aloitti toimintansa vuonna 1938, jolloin varastohuoneeseen oli saatu tilaa ensimmäisille lastenkirjoille. Lapset saattoivat käyttää omaa osastoaan tunnin ajan päivittäin.

Sotavuosina 1939 – 1944 suuri osa lainaajista oli sotilashenkilöitä. Talvisodan pommitukset vaikuttivat myös kirjaston toimintaan – kirjoja tuhoutui ja katosi. Sodan loputtua Valtion kirjastotoimisto määräsi poistettavaksi 70 teosta Neuvostoliiton vaatimuksesta. Kirjaston tilat alkoivat käydä ahtaiksi, ja kun Sotilaskotiyhdistys oli myynyt talonsa kultaseppä Lauri Almille vuonna 1938, päätti kirjaston johtokunta esittää kauppalanhallitukselle uusien tilojen hankkimista. Kauppalaan oli suunnitteilla virastotalo sodanaikaisen pommisuojan päälle Kalevankatu 1:een. Kauppalanvaltuusto tekikin vuonna 1946 päätöksen, jonka mukaan kirjasto sijoitettiin samaan rakennukseen.

1948 Virastotalon ”mallikirjasto”

Virastotalon mallikirjasto, 1948Virastotalo valmistui vuonna 1948. Arkkitehti Veli Valorinnan suunnitelmien mukaan kirjasto sai oman huoneiston rakennuksen itäpäästä. Lainaus uudessa kirjastossa alkoi 10.5.1948. Kirjastotilat olivat niin onnistuneet, että valtakunnallisestikin puhuttiin Riihimäen ”mallikirjastosta”. Niinpä vuonna1950 järjestettiin Riihimäellä ”Kirjastojen huoneistopäivät”. Kirjastoneuvos Helle Kannila pitikin uutta kirjastoa parhaimpana Tampereen Yhteiskunnallisen kirjastokurssin vierailupaikkana. Kun ensimmäinen kirjastonhoitaja jätti Riihimäen vuonna 1949, toimi sijaisena tekninen apulainen Thyra Hakkarainen. Vakinaiseksi kirjastonhoitajaksi valittiin Kerttu Koskenheimo (Manninen), josta sittemmin tuli tunnettu kirjallisuuskriitikko.

Kerttu Mannisen aikana kirjasto sai mm. ensimmäisen kirjoituskoneen,”Olympian”, jonka hankkimiseen jouduttiin hänen mukaansa käyttämään niin lahjoitusvaroja kuin diplomatiaakin. Lainausjärjestelmä vaihdettiin vuonna 1951 Detroit-järjestelmään, jossa jokaisella asiakkaalla ja kirjalla oli juokseva numero. Kun kirja lainattiin, teoksen tiedot sisältävään korttiin kirjoitettiin asiakkaan numero. Kortit säilytettiin päivämäärän mukaisessa järjestyksessä kirjastossa. Lainaustenvalvonta oli siis kokonaan käsin tehtävää työtä. Kirjaston kokoelmasta ylläpidettiin kortistoa. Aluksi luettelointikortit kirjoitettiin käsin ja myöhemmin kirjoituskoneella.

Kirjaston toiminta laajeni, kun lainauspisteet avattiin sairaalassa ja vanhainkodissa. Kirjamäärä oli vuonna 1954 n.15 000 ja lainauksia lähes 74 000 vuodessa. Kirjasto sai kaksi uutta amanuenssin virkaa 1950-luvun alussa. Virkoihin valittiin harjoittelijoina ja monissa sijaistehtävissä toimineet Airi Myllymäki ja Thyra Hakkaraisen tytär Sarri Sairanen, joka näin jatkoi äitinsä kirjastoperinnettä.

Riihimäen kirjaston asiakkaat lukivat 1940- ja 1950-luvuilla mm. Agapetusta, Hilja Haahtea, Lempi Jääskeläistä, Mika Waltaria, Mazo De la Rochea, Jack Londonia. Vuonna 1948 tehtiin asiakaskysely kirjavalinnasta ja erityisesti toivottiin uutuuksia, sotaa, matkakertomuksia ja ”hyviä salapoliisikirjoja”. Kerttu Mannisen jälkeen tuli vuonna1955 kirjastonjohtajaksi Olavi Päiviö. Kirjaston kehitys jatkui tasaisena ja monia uusia toimintamuotoja, kuten kaukolainaus ja kirjastonkäytön opetus otettiin käyttöön. Lainausten lukumäärä ylitti vuoteen 1960 mennessä 100 000 rajan. Pieni 20-vuotisjuhla järjestettiin 6.12. kirjastossa 1956.

1965 Pankkitaloon Kauppakadun ja Valtakadun kulmaan

Pankkitalo, 1965Riihimäki sai kaupunkioikeudet 1960 ja kauppalankirjasto muuttui kaupunginkirjastoksi. Virastotalon tilat kävivät ahtaiksi 1950-luvun kuluessa. Laajennukseksi suunniteltiin lisäsiipeä Virastotaloon ja muitakin vaihtoehtoja oli esillä. Vasta vuonna 1965, jolloin kirjaston 30-vuotispäivä lähestyi, kirjaston laajennushanke ratkesi. Riihimäen Kansallis-Osake-Pankki tarjosi taloaan Valtakadun ja Kauppakadun kulmasta kirjaston käyttöön. Pankkisalit saatiin muutettua kirjastotiloiksi, mutta varastotilat jouduttiin sijoittamaan matalaan kellaritilaan ja lehtivarasto pankkiholviin. Musiikkikirjastotoiminta voitiin silti aloittaa. Myös lastenosasto sai ensimmäisen oman tilansa toisen kerroksen asuntotiloista. Jyrkät portaat tosin vaikeuttivat pienten lasten pääsyä lastenkirjojen pariin. Paikallissairaalan ja Kirjauksen vanhainkodin lainausasemat yhdistyivät vuonna 1970 perustettuun Laitoskirjastoon. Varuskuntasairaalan lisäksi myös keskusvankilaan alettiin toimittaa siirtokirjakokoelmia. Suunnitelmissa monesti esillä ollut kirjastoauto jäi kuitenkin hankkimatta.

Riihimäki-päivänä 11.9.1965 vietettiin kirjaston vihkiäisiä. Viisi vuotta ehdittiin entisessä pankkitalossa toimia, kunnes Hämeen läänin silloinen maaherra Jorma Tuominen otti esille tosiasian, jonka mukaan kirjasto oli aivan liian pieni Riihimäen kokoiseen kaupunkiin. Uusi kirjastotalo otettiinkin kaupungin toteuttamissuunnitelmiin. Hanke eteni tuskastuttavan hitaasti, vaikka niin kirjamäärät kuin lainauksetkin lisääntyivät. Vuonna 1975 oli jo lähes 250 000 lainausta. Tekniikka saatiin avuksi lainausten hoitamisessa vuonna 1974, jolloin kameralainaus otettiin käyttöön. Jokainen laina valokuvattiin ja filmirullat lähetettiin kehitettäväksi. Eräpäivälipukkeet lähetettiin atk-palvelukeskukseen, josta saatiin lista palautumattomista lipukkeista. Listan avulla filmiltä katsottiin palautumaton aineisto. Menetelmä oli varsin työläs lainausmäärien yhä kasvaessa.

Pankkitalon yhä ahtaammiksi käyvissä tiloissa toimittiin kuitenkin yli 20 vuotta. Kirjastonjohtaja Olavi Päiviö ehti eläkkeelle vuonna 1984, ennen kuin uuden kirjastotalon rakentamissuunnitelmat alkoivat toteutua. Uuden kirjastonjohtajan Annikki Saarisen ensimmäisiä tehtäviä olivat uuden talon toiminnallisuuden tarkistaminen ja sisustussuunnitelmien laatiminen.

1986 Ensimmäinen kirjastotalo Kauppakadulle

Ensimmäinen kirjastotalo, 1986Uusi kirjastotalo valmistui vuonna 1986 Kauppakadun varteen Lounaspuistoon, jonka nimi muutettiin Kirjastopuistoksi. Arkkitehtitoimisto Osmo Lapon suunnittelema avara kirjastotalo avattiin juhannuksen jälkeisenä päivänä 1986. Heti avauspäivänä 23.6. tehtiin yli 4000 lainausta. Uusi talo toi uusia toimintoja, musiikkiosasto sai omat tilansa, Riihimäki-huoneeseen sijoitettiin kotiseutukokoelma, lapset saivat satuhuoneen ja Samuli Parosen salista kehittyi suosittu näyttelypaikka. Henkilökunnan määrä kasvoi 23:een.

Lainausluvut olivat jo 1980-luvun alkuun mennessä lähes 400 000, joten uuden kirjastotalon myötä toteutuivat myös suunnitelmat atk-pohjaisesta lainausjärjestelmästä. Riihimäen kirjasto aloitti ensimmäisenä kirjastona tosiaikaisen VAX-laitteistolla toimivan, Kunnallistieto Oy: n kehittämän KILAVA-järjestelmän käytön. Kirjaston siirtyminen tietokoneaikaan merkitsi niin henkilökunnalle kuin asiakkaillekin monien uusien tekniikoiden käyttöön ottoa. Myös hankinta-, kokoelma- ja luettelointityö muuttui täysin tietokonepohjaiseksi. Kortistolaatikoista luovuttiin kokonaan 1990-luvulla, kun viimeisetkin asiasanat saatiin tallennettua kirjaston tietokantaan. Seudullinen yhteistyö alkoi vuonna 1993 Hausjärven kirjaston kanssa, jolloin siirryttiin yhteiseen Kunnalistieto Oy:n KIRI-kirjastojärjestelmään. Asiakkaat saattoivat nyt lainata yhteisellä lainaajakortilla molemmista kirjastoista. Myös Hausjärven ja Lopen kirjastoautot alkoivat pysähtyä Riihimäellä. Vuonna 1997 ylitettiin puolen miljoonan lainauksen raja ja aineistoakin oli karttunut n. 200 000. KIRI-järjestelmä päivittyi PRIMAS-järjestelmäksi 1995. Internetin tulo kirjastomaailmaan laajensi yhteistyömahdollisuuksia entisestään. Vuonna 1999 käyttöön otettiin Hausjärven, Hyvinkään ja Nurmijärven kirjastojen kanssa yhteinen Web-Kirjasto, jonka välityksellä asiakkaat saattoivat selata, uusia ja varata kirjastojen aineistoja. Kirjastotalosta oli tullut kaupunkilaisten suosima, yhteinen olohuone, jossa päivittäin liikkui keskimäärin yli 1 000 asiakasta.

2003 RATAMO-kirjastot – kirjat yli kuntarajojen!

Keskuskonepohjaiset kirjastojärjestelmät alkoivat väistyä 1990-luvun lopulla, kun mikrotietokoneet yleistyivät. Uuden kirjastojärjestelmän suunnittelu tuli ajankohtaiseksi vuonna 2000. Asiakkaat käyttivät kirjastopalveluja yli kuntarajojen ja yhteistyö lähikirjastojen kanssa lisääntyi huomattavasti. Vuoden 2003 alussa päätettiin hankkia Hausjärven, Hyvinkään ja Nurmijärven kirjastojen kanssa yhteinen kirjastojärjestelmä TietoEnatorin PallasPro. Kirjastot valitsivat nimikilpailun tuloksena kirjastokimpan nimeksi RATAMO-kirjastot.

Kirjastotoimenjohtaja Riitta Maajärvi aloitti työnsä 1.10.2003, joka oli myös uuden kirjastojärjestelmän käyttöönottopäivä. RATAMO-kirjastoilla on yhteinen aineisto- ja asiakastietokanta ja käytössä n. 800 000 niteen kokoelma. Samalla kirjastokortilla voi lainata mistä tahansa RATAMO-kirjastosta. Aineiston kuljetuspalvelu toimii kirjastojen välillä. RATAMO-verkkokirjasto on ollut erittäin suosittu palvelumuoto, jossa asiakkaat voivat itse varata ja uusia lainojaan. Lisäpalveluna on mahdollista saada tekstiviesti- ja sähköposti-ilmoituksia varatusta aineistosta.

2006 Sisältöjä vai tekniikkaa

Tietotekniikka on tuonut monia uusia toimintoja kirjastoon. Riihimäen kirjaston ensimmäinen lainausautomaatti hankittiin kesällä 2005. Lähitulevaisuudessa RFID-tekniikka tulee korvaamaan viivakooditekniikan. Asiakkaat saavat käyttöönsä kannettavia tietokoneita langattoman verkon avulla. Vaikka tietotekniikka on merkittävässä asemassa kirjastossa ja uusia aineistomuotoja hankitaan, on kirja säilyttänyt asemansa lainatuimpana ja kysytyimpänä materiaalina.

Kirjallisuusillat, monet kirjalliset tapahtumat, kirjanäyttelyt, kirjavinkkaukset ja satutunnit tuovat kirjallisuuden lähelle lukijaa. Ne avaavat sisältöjä, kuten jo kauppalankirjaston aikana järjestetyt kirjallisuusesittelytkin tekivät. Kirjastosta on aina haettu tietoa ja elämyksiä ja niin tehdään tulevaisuudessakin!

Tiedot koonnut Sirkku Seinä

Kirjallisuutta:

  • Eskola, Aarne: Tieni kunnalliselämän näköalapaikalle, 1980
  • Etelä-Hämeen kirjastojen historiikkeja, 1980
  • Keskitalo, Oiva: Hausjärven historia, 1964
  • Nokkala, Tapani: Toukokuun Nuorisoseura Hausjärvellä 100 vuotta, 2001
  • Penttilä, Kalevi: Riihimäen kirjaston historiaa, 1986
  • Riihimäen historia I, 1979
  • Riihimäen kaupunginkirjaston toimintakertomukset 1963 – 1984

Kuvat

  • Esa Aaltosen kokoelmat
  • Kalevi Penttilän kokoelmat
  • Riihimäen kaupunginkirjasto

OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 4 Ei 0 Kyllä 4 Ei 0