Kirjailijat H-K

Halonen, Väinö

s. 1920, Uusikirkko
Ollut Riihimäen varuskunnassa vakinaisessa palveluksessa

Väinö Halonen - Renki-Ierikka

Teokset

  • Renki-Ierikka, 1992

Hattula, Markku

s. 1950 Kestilässä, asunut Riihimäellä vuodesta 1984
Aikuiskouluttaja, kirjallisuusterapiaohjaajaSuomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2002
Suomen Näytelmäkirjailijaliiton jäsen vuodesta 1998

Se oli marraskuun viimeinen päivä viime vuonna, 1939, kun radiossa kerrottiin venäläisten ylittäneen rajan ja marssineen Suomen puolelle.  Alkoi kiireinen liikekannallepano, ja kotikylästäni Puolangaltakin nuoret miehet katosivat rajalle päin. Mutta minä en ollut lähtiöiden joukossa. Minun sotani alkoi vasta helmikuussa 1940.

(Eturintaman iskujoukko, s. 5)

Markku Hattula - Sama se Markku Hattula - Näytön paikka Markku Hattula - Hurmuri Markku Hattula - On kurkiaurat lentäneet Markku Hattula - Isät kutsuvat poikiaan Markku Hattula - Rahat ja henki Markku Hattula - Akat

 

Omat sanat kirjoittamisesta

”Olen kirjoittanut työni ohessa vuosikymmeniä: romaaneja, novelleja, kesäteatterinäytelmiä ja lehtikolumneja ja julkaissut mm pari sketsikirjaa yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Työhöni Maaseudun Sivistysliitossa kuuluu erityisesti kirjoittaja- ja tarinakoulutus. Työhöni liittyen olen ollut tekemässä kahta kirjoittamiseen ja kirjallisuusterapiaan liittyvää opaskirjaa yhdessä parin muun kirjailijan kanssa. Edelleen olen toimittanut useita antologioita ja historiikkeja.

Ensimmäinen teokseni, novellikokoelma Sama se (Karisto Oy), julkaistiin vuonna 1989, sen jälkeen olen kirjoittanut mm maaseutuaiheisia romaaneja ja novelleja sekä nyttemmin pari sotaromaania. Kustantajan (Minerva Kustannus Oy) toivomuksesta tulen todennäköisesti jatkamaan so-taromaanien kirjoittamista. Kirjailijana ajattelen, että omien mieltymysten ohella on ajateltava myös lukijaa, eli sitä kirjoitetaan mitä luettavaksi kulloinkin halutaan.

Säännöllinen palkkatyö on taannut sen, että minun ei ole tarvinnut roikkua apurahahirressä, vaan olen voinut määrätä kirjoittamisen rytmin itse. Toki palkkatyö on vienyt myös aikaa ja energiaa kirjoittamiselta.

Olen julkaissut paljon; toistakymmentä teosta ja yli kymmenen näytelmää. Sen olen havainnut, että Hämeessä muualta muuttanut on aina muukalainen. Niukalti olen täkäläisiä apurahoja saanut, Hämeen Kulttuurirahastostakin kai yhden kerran. Ilmeisesti minulta puuttuvat verkostot, eikä tämän ”puhumattoman heimon” keskuudessa ilman paikallista syntyperää ole mitään eikä kukaan… ehkä se kirjailijalle on hyväkin asia, juurettomuus…

Kun romaanini Eturintaman iskujoukko ilmestyi vuonna 2011, Riihimäen Kaupunginkirjaston
käytävällä tuli vastaani eräs paikallinen eläkeläisopettaja joka sanoi: – Olen lukenut uusimman kirjasi, en pitänyt! Tähän lauseeseen sisältyy mielestäni hämäläisyyden ydin, joka minulle pohjoissuomalaiselle on outo. Hämeessä tarvitaan paksu nahka, kuurot korvat ja lannistumaton mieli, jos tahtoo kirjailijanuraansa jatkaa. Toistaiseksi olen tahtonut.”

Markku Hattula - Eturintaman iskujoukko Hattula EtuIskujIskeeTak Markku Hattula - Eturintaman iskujoukon torujuntavoitto Markku Hattula - Kaukopartion kujanjuoksu Hattula Kaukopartion HattulaKaukopartio

Teokset

  • Hatullinen satuja : valikoima pöytälaatikkosatuja lapsille, 1978
  • Sama se : novelleja, 1989
  • Näytön paikka : romaani, 1992
  • Hurmuri ja muita kertomuksia, 1999
  • On kurkiaurat lentäneet, 2001
  • Kuusijuhla : joulunäytelmiä kouluille, 2003
  • Isät katsovat poikiaan, 2004
  • Rahat ja henki, 2007
  • Naurun vuoksi, sketsejä, 2008 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
  • Eturintaman iskujoukko : romaani talvisodan ratkaisun hetkistä, 2011
  • Eturintaman iskujoukko iskee takaisin, 2012
  • Akat, 2013
  • Eturintaman iskujoukon torujuntavoitto, 2013
  • Kaukopartion kujanjuoksu, 2014
  • Kaukopartion kostoisku, 2015
  • Kaukopartio virittää ansan, 2016
  • Räppikukko Rieku maailmalla, 2017 (lastenkirja)

   

Tietokirjoja

  • Sanasi sun, kirjoittamisen opas, 2006 (yhdessä Arto Seppälän kanssa)
  • Sanojen sylissä, kirjallisuusterapian opas, 2009 (yhdessä Kristina Svenssonin kanssa)
  • Minä Husu, suomalialainen, 2017 (yhdessä Abdirahim Husseinin kanssa)

Teemu HelleHelle, Teemu

s. 1982
Helsingistä kotoisin oleva kirjailija, joka asuu nykyisin Riihimäellä
Neonvalot-blogi

Teemu Helle - Kiss ash Teemu Helle - Sorta vala Teemu Helle - Oy

Teokset

  • Kiss ash : runoja, 2009
  • Sorta vala : runoja, 2009
  • Oy : runoja, 2010
  • Mustat lehdet : poème noir : runoja, 2011
  • Onnen maa : runoja, 2014

Teemu Helle - Mustat lehdet Teemu Helle - Onnen Maa

Teemu Helle Kirjasammon sivuilla

Jarmo HerkmanHerkman, Jarmo

s. 1964 Riihimäellä

Tienviitat vieraita, talot kutistuneita
tai kadonneita, se 20 metriä korkea
pulkkamäkikin Pataistenmäen sillan
kupeessa on enää neljä metriä korkea.
Vain leikkitoverini ovat nyt suuria.

(runosta On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, 2000)

Jarmo Herkman: Valon mykkä karnevaali Jarmo Herkman - Pirun postia

Teokset

  • Valon mykkä karnevaali, 2000
  • Pirun postia : runoja, 2002

Lue lisää Jarmo Herkmanista

Huttu, Sylvi

o.s. Luukkonen
s. 1948 Suomussalmella
Hum.kand., luokanopettaja (eläkkeellä)
Asunut Riihimäellä vuodesta 2012

Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

Olen lukutoukka. Aloitin toukkailun jo kuusivuotiaana, jolloin yläluokan opettaja lähetti isonsiskon mukana minulle luettavaksi Peppi Pitkätossun, ja sen myötä halu omien tarinoiden kertomiseen rupesi nostamaan päätään. Kun 12-vuotiaana aloitin päiväkirjojen pitämisen, ne täyttyivät suurilta osin runoista, tarinoista, saduista ja nuortenkirjojen aluista. Päiväkirjan päivittäminen on jatkunut näihin päiviin saakka, jossain vaiheessa se vain siirtyi tietokoneelle. Näitä päiväkirjoja olen hyödyntänyt niin lapsuusaikoja kuvaavissa kirjoissani Kivi tähtien takaa ja Tyhjä Kirja kuin myös aikuistumisvuosista kertovassa teoksessani Saviruukku tulvii.

Opiskelu- ja työvuosina syntyi lähinnä runoja, mutta sairastuttuani kirjoittaminen muuttui terapoivaksi tekijäksi ja se veti minut takaisin elämään. Eläkkeelle opettajan työstä jäätyäni sanat suorastaan purskahtelivat esiin ja joskus hätäilen, ehtisinkö koskaan saada talteen kaikkea sitä, mikä sisältäni pyrkii päivänvaloon.

Muutin Riihimäelle 5.10.2012, ihan sattuman oikusta, kun jouduin etsimään asuntoa eteläisestä Suomesta. Onneksi kohtasin kaikkialla iloisia, ystävällisiä, avuliaita ihmisiä ja rupesin viihtymään. Kiitos, Riihimäki

Sylvi Huttu - Peppinja Sylvi Huttu - Kivi tähtien takaa Sylvi Huttu - Tyhjä kirja Sylvi Huttu - Eksynyt Elämän Lapsi huttusaviruukku

Teokset

  • Elämä kuin unta (yhdessä Felix Hutun kanssa), Myllylahti 2006, tarina appeni kokemuksista talvi- ja jatkosodan ajoilta
  • Peppinja, omakustanne 2009, lapsenlapsille kirjoitettu, mummin lapsuusmaisemiin sijoittuva seikkailukirja
  • Kivi tähtien takaa, Mediapinta 2011, peikoilla, keijuilla yms. höystetty lastenkirja, Pihla-sarjan ensimmäinen osa
  • Tyhjä kirja, Mediapinta 2011, satua ja tosiasioita toisiinsa sekoitteleva lasten/nuortenkirja, Pihla-sarjan toinen osa
  • Kirjeet, jotka tuuleen kirjoitin : MinunKirjani.com 2012, kuvitteellisesta nettirakkaudesta kertova proosarunokirja
  • Eksynyt Elämän lapsi : Books on Demand 2013, runokirja
  • Saviruukku tulvii : Books on Demand 2015, Pihla-sarjan kolmas osa
  • Unen salatulla siivellä, 2017 (runoja)

Päivi Lappalaisen Facebook-kavereiltaan kokoamassa Kulkisitko kanssani -runokirjassa on julkaistu muutamia runojani 2013

Hytönen, Risto

s. 20.7.1953 Riihimäellä
Näyttämömestari Kansallisooppera
Asunut Riihimäellä halki elämän ja asuu edelleen Lemmenmäessä

Omat sanat itsestä ja kirjoittamisesta

Kirjoittaminen on ollut harrastus rippikouluiästä lähtien. ”Suon ja tehtaan välissä” syntyi, kun vuorotteluvapaan aikana ajattelin kokeilla saisinko syntymään pitkää tarinaa. Aluksi pelotti, josko aamulla pää on tyhjä, eikä tarinaa synny. Turha luulo, sitä tuli yllättävän vaivattomasti, niin vaivattomasti, että se oli jopa hauskaa (se oli hauskaa). Toisaalta, tarinan kannalta, oli helppo kirjoittaa, kun sai muistot Räntsälästä silmien eteen. Vielä kun sanotaan, että vanhemmiten sitä alkaa muistamaa parhaitten lapsuuttaan, kuin tätä päivää tai lähi historiaa. Niinpä kirjoittaminen oli helppoa.

En osaa mieltää itseäni kirjailijaksi. Olen juossut Helsinki City-Maratonin kerran. ”Olet sitten yksin- kertainen maratoonari”, kuten eräs hyvä ystävä asian ilmaisi. Olen kirjoittanut yhden kirjan, olen siis varmaan yksinkertainen kirjailija.

Minulle tarinoiden keksiminen selällään maaten on se paras hetki kirjoittamisessa. Se on se hauskuus. Kirjoittaminen ja asian laittaminen raameihin ja uskottavaksi muokkaaminen, on se työläin ja monesti tylsin vaihe. Joskus jokin tarina alkaa elää päässä monia vuosia. Siihen palaa ja miettii miten sitä muokkaisi tai rakentaisi uudeksi ja tuoreeksi. Yksi novelli pyöri päässä varmaan viisi vuotta. Alkujaan se oli kolmisivuinen tarina, josta aikaa myöten muokkautui yhden sivun tarina. Siitä tuli hyvin pelkistetty. Pidän siitä vieläkin, enkä enää osaa kirjoittaa tai muokata sitä enempää.

Laitan se nyt tähän jatkeeksi.

”Kaipuu”
Kävelin pihan yli puuvajalle. Kuuraiseen maahan jäivät saappaan jäljet. Katsoin jälkiäni aamun hämärässä. Ne olivat mustat, yksinäiset, ja maahan lojumaan unohdetut. Vajan takaan, sängelle puidulta pellolta kuului fasaanikukon kirkaisu. Hönkäisin kämmeniin lämmintä ilmaa ja löin vanhan kirveen hakkuupölkkyyn sydämeni halusta, jotta paha virtasi ulos sisältäni.

Otit ja lähdit, – ”noin vain!”- sininen mekko heilahtaen takin alta. Sanoit, ettet ole minulle velkaa. Mutta emmehän me eläneetkään, tullaksemme toisillemme velallisiksi. Ei tämän lyhyen elämänkaaren aikana edes ehdi velkaantua, yritin vielä sanoa. Käänsit selkäsi, kuin olisit laittanut kirjankannet kiinni. Keittiössä, ruoka-pöydän, tuolien, mattojen vankina, sen vähäisen tavaran keskellä katsoin sinun selkääsi, joka hautasi pois hellyyden ja rakkauden.

Puuvajan peräseinän pinolla oli ajan harmaaksi patinoima pitkäsiimalaatikko ja sen alla viinapullo. Laatikko näkyi hämärästi ovensuuhun. Luoja, että sinne oli pitkä matka, sille laatikolle. Pihaan kaarsi auto ja pysähtyi nytkähtäen. Aurinko nousi metsän takaa. Hetken kuluttua se sulattaisi kaikki jäljet pihalta. Sinun, minun, kaikkien, kuin ei kukaan, eikä koskaan siinä pihapiirissä olisi kulkenut.

Miehet nousivat autosta ja lähtivät tulemaan minua kohti, kun huomasivat minun seisovan vajan ovella. Miehillä oli tummat takit. Kuskilla oli kapea lierilakki, toinen oli paljain päin. Molempien takin liepeet heilahtelivat kävelyn tahtiin kuin epätahtiset siivet. Tultuaan vajalle miehet kysyivät tunsinko henkilön? Tunsin – Sanoivat ottavansa osaa, ja että ilmoittaisivat kun saa hakea. Pois lähtiessään vanhempi kysyi, voisiko se olla vahinko vai tarkoituksella? Käännyin poispäin ja tuijotin siimalaatikkoa, käden kohdalla kirves, niin turhaan lyöty.

Hytönen: Suon ja tehtaan välissä

Risto Hytönen - Suon ja tehtaan välissä

Teokset

  • Suon ja tehtaan välissä, 2012

Mirja HämäläinenHämäläinen, Mirja

s. 17.6.1943 Kiteellä
kotitalousteknikko
asunut Riihimäellä vuodesta 1987

Mirja Hämäläinen - Elämisen riemuja

Teokset

  • Elämisen riemuja : runoja, 2009

Muuta tuotantoa antologioissa

  • Lähetti sanan, palan sydäntään : Janakin antologia 1997, 1997
  • Joskus tuuli hipaisi poskea : Janakin 15-vuotisantologia, 1998
  • Verbaalinen ilotulitus, Samuli Parosen seura, 1999
  • Kevyt kosketus : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä 2003, 2003
  • Yht´äkkiä sielu onkin täysi, Kirjoittajayhdistys Janaki, 2003
  • Tässä on tila : kuukauden runoja 1999-2003, 2003
  • Menneet tulevat : Kanta-Hämeen joulu 2004, 2004
  • Kevät, kesä, kissankäpälä : runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005, 2005
  • Vienosti tuoksuvat elämältä : runoa ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2005, 2005
  • Sudenmarja : antologia, 2006
  • Kuuluuko varmasti! : Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janakin 25-vuotisjuhlakirja, 2008
  • Sinusta minuun minusta sinuun : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä joulun alla 2008, 2008
  • Ilovoimaa/Tarinat talteen, Riihimäen kansalaisopisto, 2009
  • Sinisiä hetkiä, Lahden runomaraton, 2009
  • Runoeväät, Kansalaisopiston runopiiri, 2010
  • Runoja leipälaatikosta, Lahden runomaraton, 2011
  • Kaiken kansan työrunot, Lahden runomaraton, 2012

Muissa julkaisuissa

  • Laula satakieli, Eino Leinon päivän konserttivideo, 2001
  • Enemmän kuin kaiken, Ilmo Häkkisen säveltämiä runoja cd-levyllä, 2003
  • Aurinko nousee : trubaduurilauluja (1997-2004), nuotitettu laulukirja (Ilmo Häkkinen), 2005
  • Aurinko nousee : trubaduurilauluja, cd-levy (Ilmo Häkkinen), 2005
  • Runo soikoon, Kari Mäkirannan säveltämiä runoja cd-levyllä, 2008

Immonen, Kyllikki

(os. Pellinen)
s. 1912 Tuusulassa
vanhemmat Ida Aleksi Pellinen,
puoliso Lauri Immonen, poika Tapani s. 1945
ylioppilas Riihimäen yhteiskoulu, 1932
FM, opettaja

Kyllikki Immonen - Ja mies oli minun makuuni

Teokset

  • Ja mies oli minun makuuni : iloinen romaani, 1939 (nimellä Pellinen, Kyllikki)
  • Pystykorvan muistelmat : romaani, 1944
  • Fuksi on ja ihmettelee (kopio), 1936 (nimellä Pellinen, Kyllikki)

Tapani Immonen / Kuva: yksityiskokoelmaImmonen, Tapani

s. 1945 Helsingissä
vanhemmat Kyllikki o.s. Pellinen ja Lauri Immonen,
kansakoulunopettaja

Tapani Immonen: Kuolema kukkien aikaan Tapani Immonen - Kukkopilli ja kuolema

Teokset

  • Kissat ovat pimeässä harmaita : jännitysromaani, 1968
  • Kuolema kukkien aikaan : poliisiromaani, 1969
  • Kukkopilli ja kuolema : jännitysromaani, 197

Lue lisää Tapani Immosesta

Järvelä, Tuulikki M.

s. 1936 Kärkölässä
puoliso Hannu Täppinen

Tuulikki M. Järvelä - Tulsatäti Järvelänä ja Täppisenä

Teokset

  • Tulsatäti Järvelänä ja Täppisenä : runoja, 1995
  • Saturnuksenkadulta kajahtaa : kooste, 1998
  • Huomiointeja, 1999
  • Ilo ojentaa, muistojen tuiketta : kooste (& Hannu Täppinen), 1999
  • Tämä hetki : kooste nro 5 (& Hannu Täppinen), 2000

Järvinen, Anneli

s. 1952

Anneli Järvinen - Ellun kana

Teokset

  • Ellun kana : romaani, 1996

Kaarne, Meri

o.s. Mykrä
s. 1943 Antrea

Meri Kaarne - Mitä hää hänes haastaa

Teokset

  • Mitä hää hänes haastaa? : murrepakinoita, 2004

Leena KaartinenKaartinen, Leena

s. 4.2.1942 Imatralla
Asunut Riihimäellä vv 1956 – 1967
Nykyinen kotipaikka Lahti
ylioppilas Riihimäen Tyttölyseo 1961
Lastenlääkäri

Omat sanat kirjoittamisesta

Olen tehnyt elämäntyöni Afganistanissa ja vähän Etiopiassakin. Afganistanista aloitin syksyllä 1971. Suomeen tulin silloin 1974. Kirjoitin alusta pitäen nk. Ystäväkirjeitä suunnilleen kerran kuussa, missä kerroin työstäni ja ihmisistä, elämästä maailmalla. Kirjoitin myös joihinkin lehtiin kuulumisia ja kirjoituspyyntöjä tulee vieläkin erilaisiin julkaisuihin. Olen kirjoittanut päiväkirjaa oikeastaan 14 vuotiaasta saakka, myös työaikana maailmalla. Ystävät yllyttivät minua kokoamaan kokemukseni kirjoiksi ja siitä se alkoi. Ensimmäisen kirjan Lääkärinä Afganistanissa kustansi Karas Sana (Kansan Raamattuseura), ja sieltä sain myös arvokkaita ohjeita kirjoittamiseen Eeva Mesiäiseltä ym. alkuhankaluuksissa. – Tähänastiset kirjat ovat oikeastaan kaikki syntyneet eri elämänvaiheistani maailmalla noin viiden vuoden välein. Toivon, että voin jossain vaiheessa jatkaa kirjoittamista.

Leena Kaartinen - Olet vapaa, Johannes Leena Kaartinen - Makai tyttö Afganistanista Leena Kaartinen - Pakolainen

Teokset & kirjailijan taustatietoja

  • Olet vapaa, Johannes : romaani, 1984.
    ”Sairaalaevankelistan tarina. Kirjaa myytiin 3 painosta Etiopian nälänhädän hyväksi, 160 000 mk oli tuotto.”
  • Makai tyttö Afganistanista : romaani, 1989.
    ”Afkanistanilaisen kristityn tytön tarina Neuvostoliiton miehityksen ajalta 1979 – 1989. Palasin tuolloin Afganistaniin vuonna 1985.”

Muut teokset & kirjailijan taustatietoja

  • Lääkärinä Afganistanissa : mutaklinikan arkea ja juhlaa, 1978.
    ”Ensimmäiseltä työkaudeltani Afganistanista 1971 – 1974 Keski-Afganistanin vuoristossa ”Hasaramaassa.”
  • Sairaala sissisodassa, 1979.
    ”1976 – 1977 Etelä-Etiopiassa, Shakkison sairaalassa, Somalian sodan aikana.”
  • Matkaan taas : lääkärinä Etiopian vuorilla ja laaksoissa, 1985.
    ”Toiselta Etiopian kaudelta 1979 – 1983. ”Kulissien takaista” lähettielämän kerrontaa.”
  • Lastenlääkärin sotapäiväkirja Kabulissa…, 1996.
    ”Kabulin sota alkoi 1992 Neuvostoliiton vetäydyttyä maasta. Toimin Kabulissa MCH-ohjelmassa klinikan johtajana. (Mother and Child Health, naisten ja lasten neuvola- ja terveysasematoimintaa).”
  • Talebanien takana, 2002.
    ”Pääsin takaisin rakkaaseen vuoristoon, samoihin maisemiin, missä aloitin 1971. Tuonne syrjäseudulle ei talebanien valta juuri ulottunut.”
  • Näkemiin Hasaramaa! : vuoristolääkärin viimeinen vuosi Afganistanissa, 2007.
    ”Viimeinen vuosi 2005 – 2006 vuoristossa.”
  • Pakolainen, 2010.
    ”Erään pakolaisperheen tarina, samalla minun Afganistanin kauteni läpileikkaus, sillä päähenkilön tunnen 1970-luvun alusta ja kirjassa esiinnyn helposti tunnistettavana sivupersoonana.”

Leena Kaartinen wikipediassa

Kalle KajanderKajander, Kalle

4.3.1862 – 3.2.1928 Hausjävellä (Riihimäen emäpitäjä)

Riihimäen emäpitäjässä Hausjärvellä syntynyt Kalle Kajander tuli tunnetuksi hämäläisen maaseudun realistisena kuvaajana, joka ammensi kirjalliset aiheensa lähiympäristöstään. Vanhemmat: Karl Gustaf Kajander ja Beata Kristiina os. Backberg halusivat kouluttaa Kallen ja lähettivät hänet Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, josta hän tuli ylioppilaaksi 1882. Humanistiset opinnot Helsingin yliopistossa jäivät kuitenkin kesken ja Kalle Kajander palasi 28-vuotiaana kotitilalleen Hikiän Kajantolaan maatalon töihin. Innokkaalle metsämiehelle kotipitäjän metsät tulivat tutuiksi ja metsissä kulkiessaan hän pani merkille kuinka isännät haaskasivat metsiään surutta. Näillä retkillä oli kumppanina usein Hausjärvellä tuolloin asunut Juhani Aho, joka kannusti Kalle Kajanderia kirjailijantyöhön. Eränkäynnin ohella Kalle Kajanderia kiinnosti pyöräily ja yhdessä Juhani Ahon kanssa hän teki polkupyöräretkiä mm. Pariisiin ja Italiaan asti. Matkakuvauksia näistä retkistään hän kirjoitti Uuteen Suomettareen. Hausjärvi-seura julkaisi vuonna 2008 Kalle Kajanderin pyöräretkistä kirjasen Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista.

Esikoisromaani Kun talonpojasta tuli herra (1897) käsitteli kriittisesti isäntien metsänhoitoa ja metsäyhtiöiden häikäilemättömyyttä. Toinen romaani Kunnanmiehiä (1899) kuvasi muuten mallikelpoisesti taloaan hoitavaa mahti-isäntää, mutta jonka kääntöpuolella oli oman edun tavoittelu ja vertaisiaan halveksiva luonne. Sahayhtiöiden tilanostot olivat aiheena pienessä kirjasessa Metsät ja yhtiöt (1901). Myös Nälkämailta (1903) ja pieni opas Säästä metsääsi (1903) syntyivät maa- ja metsätalouden harrastuksesta. Kahdessa kertomuskokoelmassa Pahkakuppi (1902) ja Yhden ainoan kerran (1911) Kajander jatkoi kansanelämän kuvauksiaan, joihin hän sai aiheensa kotiseutunsa tapahtumista.

Kalle Kajanderia on pidetty kriittisenä realistina ja hän sai kiitosta omana aikanaan niin Juhani Aholta kuin Eino Leinoltakin. Ilmari Havu luonnehti Kalle Kajanderin Valittujen teosten (1955) esipuheessa Kajanderilla olevan vankka asema suomalaisessa kansankuvauksessa.

Kalle Kajander on haudattu kotipitäjänsä Hausjärven kirkkomaalle.

Kalle Kajander - Kunnan miehiä Kalle Kajander - Kun talonpojasta tuli herra Kalle Kajander - Kirjeitä polkupyörällä Euroopan eri maista

Teokset

  • Kunnanmiehiä, 1899
  • Valitut teokset, 1955
  • Kunnanmiehiä ; kun talonpojasta tuli herra, 1983
  • Kun talonpojasta tuli herra : romaani, u.p. 1984

Tietokirjoja

  • Kirjeitä polkupyörällä Euroopan eri maista, 2008

Reino KallioKallio, Reino

s. 1.7.1931 Perttelissä
asunut Riihimäellä 40 vuotta (2013)

Omat sanat kirjoittamisesta

”Kirjoittaminen on harrasteeni, eräänlainen elämäntapa. Suunnitelmissani on tehdä itse kirja, jossa kerron kartanoelämästä 1950-luvulla ja samalla tallentaa kotiseutuni murretta, jälkipolville, sukulaisille, ystäville ja tuttavilleni luettavaksi.”

Reino Kallio - On taipaleella reissumies ja muita tarinoita Reino Kallio - Yksinäinen ajopuu

Teokset

  • On taipaleella reissumies ja muita tarinoita, 2008

Tietokirjoja

  • Yksinäinen ajopuu, 2002

Palkintoja Eläköön Mies -kirjoituskilpailussa vuonna 1994 ja Tosi Elämän -kirjoituskilpailussa vuonna 1998.

Kaukomies, Sirpa-Leena

s. 1945
Asunut ja käynyt koulua Riihimäellä, muutti Ruotsiin 1964

Sirpa-Leena Kaukomies - Suruani kirjoitan

Teokset

  • Suruani kirjoitan : runoja, 2002

Kemppi, Jaakko

s.1930 Antreassa

Jaakko Kemppi - Evakkotiellä

Teokset

  • Evakkotiellä, 2000

Kemppi, Mia

1972 – 2012

Mia Kemppi - Ajatuskuplacowboy

Teokset

  • Ajatuskuplacowboy : runoja, 2012

 

Kinnunen, Antti

s. 1965
Asunut Riihimäellä v. 1998 lähtien
Nuoristo-ohjaaja

Kirjoittanut ensin mm. laulutekstejä, osia Moon-Tv:n sarjaan, julkaissut muutamia runoja kokoelmissa. Sittemmin ryhtynyt kirjoittamaan proosaa, tekeillä uusi romaani ja esseekokoelma.

Teokset

  • Jäniksen selässä, 2017, omakustanne: Grano, Jyväskylä

 

Arto KivimäkiKivimäki, Arto

s. 1963
Antiikin kirjallisuuden kääntäjä, tietokirjailija

Arto Kivimäki - Odysseia lapsille

Teokset

  • Odysseia lapsille, 2005

Suomentanut ja toimittanut

  • Rakkaus ei koskaan lepää : antiikin runoja rakkaudesta, 2001
  • Ikivanha : antiikin vitsejä ja sukkeluuksia, 2002
  • Otollinen tilaisuus : antiikin faabeleita, 2002
  • Lainehtiva malja : antiikin runoja viinistä, 2004
  • Antiikin taruja 1 : Aikojen alussa, 2008
  • Hautojen lauluja : muistosanoja Antiikin hautakivistä, 2008
  • Antiikin taruja 2 : Sankarien aika, 2010

Tietokirjoja

  • Carpe Diem! : hauskaa ja hyödyllistä latinaa, 1997
  • Roomalainen kalenteri : Tempus fugit, 1998
  • Summa summarum : latinankielisiä termejä, 1998
  • Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan, 1999
  • Viive hodie! = Elä tänään!, 1999
  • Amor : latinaa rakkaudesta, 2000
  • Antiikin ajatuksia, 2000
  • Rooman keisarit, 2000, 2004
  • Suuri latinakirja, 2001
  • Verba volant : sanat lentävät, 2001
  • Primus motor : johtamistaidon latinaa, 2002
  • Nautintojen kirja, 2004

Koivu, Osmo

1926 – 1980

Osmo Koivu - Kun Koivisto tappeli ja viimeiset sänkipäät

Teokset

  • Kun Koivisto tappeli, 1998

Kokkonen, Ansa

1915 – 1997

Ansa Kokkonen - Lumikello - runoja vuosilta 1932-1940

Teokset

  • Lumikello : runoja vuosilta 1932-1940, 1989

Pirkko KolbeKolbe, Pirkko

(pakinoitsijanimimerkki Pii)
1932 – 2008 Helsingissä
vanhemmat Anna o.s. Pohjola ja Lauri Heikkilä
ylioppilas Riihimäen lyseosta v. 1951
toimittaja, pakinoitsija
Pirkko Kolbe Wikipediassa

”… Kaikista väitteistä huolimatta on kasarmi melkoisen otollinen kasvuympäristö. Tai ainakin oli nykyisistä en mene sanomaan.
Takakassulla oli tilaa, tannerta, tekemistä (huomio, ei sotaleikkejä), yhteenkuuluvaisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Rakennettiin laudoista kävelypolku Hatlammin suolle ja uimahyppytorni ja saman suon lammen rannalle. Yksi kesä pelattiin koronaa, toinen pingistä. Urheiltiin niin hemmetisti kesin talvin. Tapeltiin toistemme kanssa ja toistemme puolesta. Käytiin tallilla putoilemassa heinäpaalikasojen päältä. Keväällä hypättiin narua, hyppylautaa ja suunnistettiin. Käytiin marjassa, sienessä ja tansseissa.”

(Viikon vaihtuessa, Helsingin Sanomat 2.6.1979)

Pirkko Kolben lapsuusperhe muutti Riihimäelle vuonna 1944, jolloin hänen isänsä sai komennuksen Riihimäen varuskuntaan luutnantiksi. Pirkko Kolbe on todennut pakinassaan, että ”Jos joku väittää, että kasvuympäristö ei vaikuta ihmisiin, niin hän väittää väärin. Parhaana todisteena olemme me kymmenet, jotka aikoinaan olemme asuneet kassun kakaroina Riihimäen takakasarmilla.” (Pii, Helsingin Sanomat 14.6.1992) Pirkko kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta vuonna 1951. Palattuaan Englannista kieltä oppimasta hän pääsi opiskelemaan Helsinkiin Yhteiskunnalliseen korkeakouluun suorittamaan toimittajan tutkintoa.

Pirkko Kolbe muistelee kouluaikaansa Riihimäellä ja äidinkielen opettajansa Aimo ”Pusu” Turusen äidinkielen tunteja:

”Kuinka ihanaa mutta samalla ujostuttavaa toden totta olikaan, kun aine luettiin luokassa. Ei oikein tiennyt miten suutaan ja käsiään pitäisi. Mutta ellei ainetta taas luettu, oli pettymys suuri. Harrastin ainekirjoitustunneilla pientä liiketoimintaakin. Kirjoittelin lähellä istuville luokkatovereille alkulauseita yhden karkkipussin korvausta vastaan.”

(Pii, Helsingin Sanomat 25.10.1992)

Pirkko Kolbe aloitti uransa Uuden Kuvalehden avustajana ja sen jälkeen toimittajana Savon Sanomissa, Uutisaitassa ja vuonna 1959 hänet kutsuttiin Suomen Kuvalehden toimittajaksi. Vuonna 1967 hänet pyydettiin Helsingin Sanomien perhetoimitukseen. Tällöin syntyi nimimerkki Pii ja oma palsta alkoi ilmestyä. Hän jäi eläkkeelle Helsingin Sanomista 1994, mutta kirjallinen ura jatkui hänen kirjoiksi koottujen pakinoidensa muodossa.

Teokset

  • Piin kovat : kaskuja, 1975
  • Sen pituinen se : puheita naisille, 1975
  • Naurattais jos ei itkettäis : viisaita ja jälkiviisaita ajatuksia maailmanmenosta :
  • pakinoita, 2003
  • Ei aika eläen lopu : pakinoita, 2005
  • Piin parhaat 1975-85, 2005

Tietokirjoja

  • Isäni, elämäni mies, 1989 (yhdessä muiden kirjoittajien kanssa)
  • Kaiken maailman lammas, 1996

Komonen, Liisa

(nyk. Korkkula)
s. 1938 Sakkolassa
vanhemmat o.s. Hedberg ja Erkki Komonen
käynyt koulua Riihimäen tyttölyseossa
FM 1964, toiminut kääntäjänä MTV:ssa

Liisa Komonen - Viisaat Sukset

Teokset

  • Viisaat sukset : lastenkirja, 1956

Korhonen, Tellervo

s. 1946 Parkanossa
o.s. Ollila
FM, toiminut äidinkielen lehtorina Riihimäen kauppaoppilaitoksessa

Tellervo Korhonen - Hattara ja Huttura Tellervo Korhonen - Hattara ja Huttura

Teokset

  • Hattara ja Huttura : lastenkirja, 1983
  • Aaltoja jään alla : romaani, 1984

Kujala, Johanna

s. 1979

Johanna Kujala - Humbert

Teokset

  • Humbert : runoja, 2008

Kurki, Juho

s. 1890 Jääskessä
k. 1984 Riihimäellä
kunnallisneuvos

Juho Kurki - Rakastettu maa

Teokset

  • Rakastettu maa : runoja, 1976

OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0