Riihimäki
Pikahaku

 

Lyhyt historiikki

Eija Koivisto, Merja Nousiainen, Sakari Hildén

Vuosilukuja

1960 Nuorisotyöltk:n aloite 20.4. 1982 Naapurikunnat: Lopen opetuspiste
  Toimikunnan esitys 1.9.   Kesäkonsertit ja kesäleirit aloitetaan
  Kaupunginvaltuuston päätös 12.9.   Musiikkiluokkatoiminta Riihimäellä alkaa
1961 Avajaistilaisuus 16.1. 1984 Hausjärven opetuspiste
  Pentti Häkkinen rehtoriksi 1.8. 1987 Muutto: Valtakatu 10
1965 Muutto Allinnaan 1988 Lakisääteinen valtionosuus
1968 Musiikkiopistolaki 1992 Pelkkänä korvana -konserttisarja
1971 Musiikkileikkikoulu aloittaa   Kamarimusiikkikilpailu Triplum
1974 Opettajayhdistys perustetaan 1995-96 Sauli Ruponen vs. rehtorina
1979 Vanhempainyhdistys perustetaan 1996 Sakari Hildén rehtoriksi
1980 Ilari Laakso rehtoriksi ( - 1995) 1998 Laki taiteen perusopetuksesta

 

Perustaminen

Riihimäen kuoro- ja orkesteritoiminta oli vilkasta ja laajenevaa, kun musiikin harrastuksen järjestelmällistä ohjausta varten perustettiin musiikkiopisto kaupunginvaltuuston lähes yksimielisellä päätöksellä. Opisto aloitti myötätuulessa suoraan uuden kaupungin omana kunnallisena oppilaitoksena, ja sen avajaisia vietettiin 16.1.1961.

RMO aloitti toimintansa kansalaiskoulun (Harjunrinne) tiloissa, joista iltapäivisin vapautui tarvittavat viisi luokkahuonetta. Opetusvälineinä oli aluksi kaksi omaa pianoa ja kansalaiskoulun flyygeli. Syyskaudella hankittiin kaksi viulua, magnetofoni, kirjoituskone, puhelin ja nuotteja. Johtajan virka oli alussa ainoa vakinainen. Opiston ensimmäinen pitkäaikainen rehtori oli Pentti Häkkinen, joka aloitti kahden vuosikymmenen mittaisen virkakautensa syksyllä 1961.

Jo tuolloin oppilaaksi haluavia oli huomattavasti enemmän kuin voitiin ottaa. Pääsykokeen kautta hyväksyttiin aluksi 60 pianistia, laulajaa ja viulistia, joukossa myös neljä puhaltajaa. Ensimmäisen vuoden ainevalikoimaan kuuluivat piano, viulu ja sello, klarinetti ja yksinlaulu sekä erikoisuutena lausunta. Toisena vuonna yhtyeeseen liittyivät vaskipuhaltimet. Aineet oli jaettu kursseihin Sibelius-Akatemian konservatorio-osaston kurssivaatimusten mukaan, ja tutkintoja suoritettiin alusta lähtien sekä solistisissa aineissa että teoriassa ja säveltapailussa.

Orkesteritoiminta aloitettiin kolmantena toimintavuonna: jousiorkesteri harjoitteli kerran viikossa. Vuosikymmenen puolivälissä opistossa toimi sekä nuoriso-orkesteri että junioriorkesteri. Muutto Allinnaan helmikuussa 1965 helpotti tilanpuutetta, mutta Allinnakaan ei yksin riittänyt opetustiloiksi. 1960-luvun lopulla uusiksi oppiaineiksi tulivat huilu, kontrabasso ja lyömäsoittimet.

Alkuvuosien talous

Musiikkiopiston tulot ovat koostuneet Riihimäen kaupungin osuudesta, oppilasmaksuista ja valtion aluksi pitkään harkinnanvaraisesta avustuksesta. Oppilasmaksut kattoivat toiminnan alussa peräti 20 % menoista, kymmenen vuoden kuluttua osuus oli pienentynyt puoleen. Valtionavustus oli keskimäärin n. 10 %. Kaupungin osuus oli siis ratkaiseva, 70 - 80 %. Henkilökuntamenot olivat uudella opistolla n. 65 %, kaluston hankinta n. 20 % kaikista kuluista.

Lehtien palstoilla käytiin 1960-luvun lopulla yleistä keskustelua julkisen vallan antamien avustusten riittämättömyydestä. Musiikkiopistojen liittokaan ei uskonut uuden musiikkiopistolain (1968) parantavan taloudellista tilannetta, koska musiikkielämää ei arvostettu tarpeeksi. Oppilaitosten toiminta oli kehittynyt nopeasti, eikä valtiovalta pystynyt vastaamaan kehitykseen tarvittavilla avustuksilla. Lakisääteisen valtionosuuden piiriin pääsi yhdeksän opistoa, harkinnanvaraiseen avustukseen sai tyytyä 33 musiikkioppilaitosta, näiden joukossa Riihimäen musiikkiopisto (17 000 mk eli 14 %). Neljä vuotta myöhemmin Suomessa oli 70 musiikkioppilaitosta, joista 20 suuremman lakisääteisen valtionosuuden (30 - 50 %) piirissä.

Kehitystä 1970-luvulla

Musiikkileikkikoulu aloitti toimintansa v. 1971. Se oli suunnattu 5 - 6 -vuotiaille lapsille, joita tuli oppilaiksi aluksi 14, seuraavana vuonna jo 37. Muskarilaisten määrä lisääntyi jatkuvasti.

Piano ja viulu pysyivät 1970-luvulla edelleen suosituimpina soittimina, yläosastossa (opistotaso) harrastettiin paljon myös laulua. Säveltapailu ja teoria jaettiin alaosastossa (perustaso) peruskursseihin, jotka piti suorittaa ennen yläosastoon siirtymistä. Yläosastossa oli mahdollisuus opiskella lisäksi kenraalibassoa ja musiikin historiaa.

Eri osastojen nimet muuttuivat useaan kertaan 1970-luvulla. Lopulta voimaan jäivät pitemmäksi aikaa musiikkileikkikoulu, musiikkikoulu (nyt perustaso), musiikkiopisto (nyt opistotaso) ja aikuisosasto, jonka tilalla on nyt oppilaan iästä riippumaton avoin opetus.

Musiikkikoulun aloitti 131 oppilasta v. 1971. Vuosikymmenen lopulla oppilaita oli 161. Pyrkijöitä oli paljon, mutta sisään voitiin ottaa vain n. puolet hakijoista. Oppilasaines oli yhä valikoidumpaa, mikä johtui musiikkileikkikoulun antamasta opetuksesta ja virikkeistä. Karsinta aiheutti jo hyvienkin oppilaiden jäämisen musiikkikoulun opetuksen ulkopuolelle.

Oppilaiden kokonaismäärä lähes kaksinkertaistui 1970-luvulla 160 oppilaasta 280:een. Perustamisesta lähtien oppilasmäärä oli miltei viisinkertaistunut.

Opettajayhdistys perustettiin v. 1974.

Opistosta kouluksi?

Opetusministeriö päätti syksyllä 1979 toimista, jotka koskivat aikaisemmin harkinnanvaraista valtionapua saaneita musiikkioppilaitoksia. Näistä osa aiottiin siirtää lakisääteisen valtionosuuden piiriin, joka olisi 20 % menoista. Ministeriön tarkoitus oli turvata musiikkikoulutasoinen perusopetus eri puolilla maata. Päätöksen mukaan opistoaste, jolla v. 1979 oli 23 oppilasta, olisi pitänyt kuitenkin lopettaa. Näin siis opiston ylempi opetus olisi hävitetty kokonaan.

Ehdot aiheuttivat suurta närkästystä. Kehitystä ei haluttu katkaista, vaan toiminta haluttiin säilyttää entisellään, vaikka valtionosuus jäikin joka vuosi uudelleen anottavaksi epävarmaksi saatavaksi.

Valtionosuuden hyväksymisestä ja hylkäämisestä keskusteltiin mm. paikallislehdissä. Lopullisen päätöksen teki Riihimäen kaupunki, joka päätti säilyttää opiskelun tason ja täten luopui houkuttelevasta valtionosuuden korotuksesta. 1980-luvun alussa kaupungin osuus opiston kustannuksista oli, kuten ennenkin, n. 85 %, valtion avustus n. 10 %, loput katettiin lukukausimaksuilla.

Tilanne helpottui v. 1982, josta alkaen kustannusten jakoon osallistuivat myös naapurikunnat. Kauan odotettu lakisääteinen valtionosuus saatiin sitten v. 1988: perusopetusta antavilla musiikkioppilaitoksilla oli nyt mahdollisuus saada 45 % avustusta toiminnalleen. Näin RMO:n valtiolta saama rahoitus nousi v. 1990 jo suuremmaksi kuin kaupungin osuus.

Vanhempainyhdistys

Musiikkiopiston vanhempainyhdistys sai alkunsa kriisin keskellä. Opettajayhdistyksen puheenjohtaja Aulikki Metsäterä sekä oppilaiden vanhempia edustavat Marjatta Hakala, Laila ja Rauno Hatara kutsuivat kaikki vanhemmat koolle. Nämä lähtivät yhdessä puolustamaan opistotasoisen musiikinopetuksen säilymistä paikkakunnalla ja päättivät 7.11.1979 perustaa tuekseen Riihimäen musiikkiopiston vanhempainyhdistyksen, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eero Raitio.

Yhdistys lähti määrätietoisesti vaikuttamaan kunnallisiin päätöksentekijöihin opistotason säilyttämiseksi sekä tarkoituksenmukaisten toimitilojen saamiseksi saman katon alle. Perustavan kokouksen vahvistamissa säännöissä yhdistyksen tarkoitusperät nähtiin kuitenkin jo laajemmin. Yhdistyksen tehtävä on toimia yhdyssiteenä musiikkiopiston ja sen oppilaiden vanhempien välillä, edistää niiden keskinäistä yhteishenkeä sekä tukea musiikkiopistoa oppilaitoksen kehittämisessä. Heti ensimmäisenä syksynä järjestettiin yhteinen opettajien, oppilaiden ja vanhempainyhdistyksen pikkujoulujuhla, josta muodostuikin perinne yhdessä kevätjuhlien kanssa. Opettajien konserteilla kerättiin stipendirahastoa.

Juhlissa ja konserteissa kävi 1980-luvulla runsaasti yleisöä. Yhdistys järjesti monia nimekkäiden taiteilijoiden konsertteja. Alkuaikoina vanhempainilloissa pohdittiin musiikkiopiston tilannetta. Myöhemmin iltoihin kutsuttiin luennoitsijoita. Aiheena on usein ollut lapsen motivaatio musiikin harrastuksessa ja vanhempien rooli kannustajina. Yhdistys toimi vireästi ja siihen kuului 1980-luvun lopulla jo yli 200 jäsentä, nyt n. 140. Perustettiin soitinrahasto arvokkaiden soittimien hankkimiseksi.

Vanhempainyhdistys alkoi jo ensimmäisinä toimintavuosinaan jakaa stipendejä opinnoissa hyvin menestyville sekä kesäleireille osallistuville oppilaille. Stipendirahaston kartuttaminen on tähän päivään asti ollut tärkeimpiä toiminnan motiiveja. Rahaa on kerätty konserteilla, kahvituksilla, myyjäisillä ja muilla tempauksilla. Pitkän päivätyön puheenjohtajana teki Erkki Pulkkinen, joka nimitettiin yhdistyksen kunniajäseneksi.

Vahdinvaihto

Rehtori Pentti Häkkinen oli 1970-luvun lopussa luotsannut Riihimäen musiikkiopistoa jo lähes 20 vuotta. Alkuvaikeudet voitettuaan opisto oli tullut tilanteeseen, jossa se joutui miettimään määrärahojen riittävyyden ja toiminnan kehittämisen suhdetta. Sen saavuttama asema oli osin uhattuna. Pitkän rehtorikauden jälkeen Häkkinen siirtyi opettajan tehtäviin ja uudeksi rehtoriksi haasteelliseen aikaan valittiin v. 1980 Ilari Laakso.

Musiikkiopiston tehtäväkenttä oli laajentunut, opiskelijamäärä moninkertaistunut. Opettajia oli jo yli 30, joista yli 20 sivutoimista. Riihimäen musiikkiopistoon on aina toivotettu tervetulleiksi myös naapurikuntien oppilaat, ja nyt noin neljäsosa opiskelijoista oli ulkopaikkakuntalaisia. Lopelle perustettiin opetuspiste v. 1982.

Kun opisto tuli 25 vuoden ikään, se sai Allinnan tilat kokonaan käyttöönsä. Oppilasmäärä oli viisinkertaistunut, opettajia oli 38. Alueellisen kehityksen lakipiste oli saavutettu Hausjärven (1984) ja Lopen sivutoimipisteiden perustamisen myötä 1980-luvun alkupuolella, mutta toimintaa haluttiin kehittää edelleen. Opistoon pyrki keväällä 1985 ennätykselliset 158 hakijaa, joista voitiin ottaa sisään 65. Pyrkijöiden ja päässeiden suhde on sittemmin huonontunut noin kolmannekseen, vaikka pyrkijöitä on ollut viime vuosina hieman vähemmän, vuosittain runsas sata.

Musiikkiopiston ensimmäisenä toimintavuotena oppilaita oli 60, 1970-luvun alussa 158, 1980-luvun alussa 274 ja lukuvuonna 1990-91 peräti 532. Suurin oppilasmäärän lisäys on tapahtunut musiikkileikkikoulussa ja perustasolla (ent. musiikkikoulu). Tässäkin on korostunut valtionhallinnon linja, jossa alun perin pidettiin tärkeänä nimenomaan perusopetusta.

Opiskeltavien aineiden määrä on kasvanut tasaisesti. Tärkeimmät aineet olivat varsinkin aluksi piano, jonka valta-asema säilyy monestakin syystä, viulu ja laulu. Myöhemmin muut orkesterisoittimet sekä harvinaisemmatkin instrumentit, kuten cembalo, ovat saaneet sijansa talossa. Vuosikymmenten työn tuloksena opisto voi ylpeillä opetusohjelmallaan, joka kattaa jokseenkin kaikki länsimaisessa taidemusiikissa käytettävät soittimet.

Kesätoiminta

Kesäleirit ja kesäkonsertit aloitettiin vuonna 1982. Toiminta toi koko Riihimäelle uutta kulttuurikaupungin mainetta ja on jatkunut menestyksekkäästi tähän päivään asti. Esiintyjinä ja opettajina on vieraillut joitakin maailmankuuluja ja useita Suomen eturivin taiteilijoita, joiden opetukseen riihimäkeläisten nuorten olisi muuten mahdoton päästä. Leirit järjestettiin aluksi Riihisalossa, vuodesta 1995 Riihimäen seurakunnan Hirvijärven leirikeskuksessa ja mestarikurssi opistolla.

Kesäkonserttien tarkoitus oli tarjota yleisölle tilaisuus kuulla tunnettujen ulkomaisten ja kotimaisten muusikoiden esityksiä sekä antaa myös leirin oppilaille mahdollisuus esiintyä laajemmalle yleisölle. Kyvykkäät taiteilijat tarjosivat oppilailleen hyvän esimerkin ja innostivat heitä opinnoissaan yhä parempiin suorituksiin. Riihimäen Kesäkonsertit irtautui musiikkiopiston johdosta itsenäisesti toimivaksi organisaatioksi vuonna 1994.

Uusi aika

kuva: Sakari HildénToukokuussa 1987 musiikkiopisto pääsi muuttamaan uusiin toimitiloihin, entiseen pankkitaloon ja kirjastoon Valtakadulle, mikä antoi toiminnalle aivan uusia mahdollisuuksia yhdessä seuraavana vuonna saadun lakisääteisen valtionosuuden kanssa. Tähän johtanut kehitys oli vienyt paljon aikaa. Opistoa oli kehitetty sisäisesti ja ulkoisesti. Perusopetuksen antaminen oli tehostunut, mutta ylemmänkään tason suorituksista ei ollut tarvinnut tinkiä.

Riihimäkeläisen musiikin painopiste siirtyi musiikkiopistoon, kun opisto sai v. 1992 käyttöönsä erillisen määrärahan konserttitoimintaa varten. Tämä summa oli aiemmin käytetty kaupunginorkesterin toimintaan. Pelkkänä korvana -konserttisarja merkitsi opettajien ja edistyneimpien oppilaiden tulemista mukaan konserttien toteutukseen. Sarja sisältää voittopuolisesti kamarimusiikkikonsertteja, mutta myös orkesterien esiintymisiä on järjestetty.

Kamarimusiikkiin on panostettu myös opiston opetustyössä. Tästä on merkkinä mm. Triplum - kilpailu, joka järjestetään kahden vuoden välein yhteistyössä Hyvinkään ja Keskisen Uudenmaan musiikkiopistojen kanssa.

1990-luvun puolivälissä toteutettu opetussuunnitelmauudistus merkitsi siirtymistä valtionhallinnon tarkasta säätelystä opettajakunnan, varsinaisten asiantuntijoiden, suunnittelemaan opetukseen. Paikallisten olosuhteiden huomioon ottaminen sekä päivittäisen työskentelyn joustavuus ovat esimerkkejä uudistuksella saavutetuista eduista.

Opisto tekee jatkuvasti yhteistyötä musiikin harrastajien ja kulttuuriyhdistysten kanssa - yksi tärkeimmistä Riihimäen musiikkiopiston tehtävistähän on paikallisen musiikkikulttuurin tukeminen ja edistäminen. Kesäkonsertit ja leirit ovat houkutelleet kulttuuriyleisöä ja tehneet kaupunkia tunnetuksi myös valtakunnallisesti. Opiston syksyllä 2000 julkaistu ensimmäinen äänilevy, Fini - to, kertoo neljän vuosikymmenen aikana tehdystä työstä.