Arkisto

 Kirjariihi - kiinnostavia uutuuksia   Lasten kirjat    Nuorten kirjat

Aikuisten kirjat

17.3.2012

Johan Bargum: Syyspurjehdus, 2012 ”Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen.” Olof ja Harald eivät ole ystäviä, mutta he ovat rakastaneet samaa naista, Eliniä. Menneisyydessä on muitakin hiertäviä asioita. Syyspurjehdus avaa miesten tarinat. He kertovat omat versionsa rakkaudestaan ja ristiriidoistaan. On kummallista, miten erilailla he kokevat myös syksyisen purjehduksen. Olof palaa purjehdukselta yksin ja saa vieraakseen rikoskomisarion. Syöpää sairastava Harald on kadonnut, mutta jättänyt viestin, jota Olof ei ymmärrä. Hienovireinen pienoisromaani kuljettaa kuin aavistellen monitasoista tarinaa. Sen keskiöön nousee auto-onnettomuudessa kuollut Elin, nainen, jolla oli maailman kauneimmat hiukset. Kirjan kieli häikäisee kuin aamuauringon ensi säteet tyynellä meren ulapalla.

 

Meritta Koivisto: Poissa, 2011 Jaakob tutustuu Pelastusarmeijan kesäleirillä kuuteen lastenkotilapseen. Jaakobin yksinhuoltajaäiti ottaa lapsista valokuvan muistoksi ja tästä kesästä alkaa lasten ystävyys. Jokaisella lapsella on oma koskettava tarinansa ja yhteinen karu lastenkotikokemus. Kirja kertoo heidän lapsuudestaan vuonna 1984 ja nuoruudestaan vuonna 1997 sekä myöhemmistä vaiheista keski-iässä. Seitsikkoa yhdistää salaisuus mystisesti kadonneesta rahasalkusta. Kun vihjeitä vanhan rahasalkun kohtalosta alkaa putkahdella esiin, joutuu ystävyys koetukselle, kun raha ja ahneus koettelee niukissa oloissa eläneitä nuoria. Poissa on kertomus salaisuudesta, rakkaudesta ja myös sovituksesta.

 

LaPlante, Alice: Hämärän huoneet, 2012 Jennifer White, tunnettu käsikirurgi, sairastaa Alzheimerin tautia ja on sen takia joutunut jäämään eläkkeelle. Hän kärsii pahoista muistihäiriöistä, mutta pystyy asumaan vielä koto-na avustajansa kanssa. Lapset Mark ja Fiona vierailevat usein. Whiten naapuri ja paras ystävä Amanda löydetään kotoaan murhattuna ja Jenniferiä epäillään tapahtuneesta. Uh-rin sormet on nimittäin leikattu kirurgintarkasti irti. Kun poliisi vielä löytää Jenniferin kotoa skalpellin, epäilykset vain voimistuvat. Jennifer ei muista murhapäivästä mitään. Muistikirjasta, johon Jennifer,lapset, avustaja ja joskus Amandakin kirjaavat tapahtumia on murhapäivän lehdet revitty irti. Maailma Jenni-ferin ympärillä muuttuu vähitellen ahdistavaksi kaaokseksi, irralliset muistot ja sirpaleinen nykyhetki sekoittuvat toisiinsa. Kirjassa on kuvattu koskettavasti sairautta – millaista on elää sumussa ja kaaoksessa, jos-sa on aina välillä kirkkaita hetkiä. Niin kirkkaita, että potilas tietää itsekin olevansa sairas. Hämärän huoneet on murhamysteeri, joka sukeltaa syvälle Alzheimeria sairastavan naisen mieleen.

 

Sinivaara, Irja: Kevään hämärä, 2011 Kevään hämärä on itsenäinen jatko-osa Irja Sinivaaran edelliselle romaanille Sinisiin il-moihin, joka kuvaa Suursaaren elämää kesällä 1939. Nyt eletään syksyä ja väki on evaku-oitu saaresta mantereelle. Myös Ida ja Sanni ovat joutuneet jättämään rakkaan Suursaa-ren. Kohtalo vie heitä hienosta maaseutuhuvilasta Kotkan kaupunkiin, ahtaaseen vuokra-huoneeseen. Nuori Sanni alkaa itsenäistyä ja irtaantua Idasta, joka ei halua osallistua ko-ko kansan yhteisiin sotaponnistuksiin ja muutenkin eristäytyy muista saarelaisevakoista. Sanni menee Idan kauhuksi töihin synnytyssairaalaan ja hankkii oman kortteerin. Koko ajan hän haaveilee saarelle jääneestä Vilistä ja huolehtii tämän selviämisestä. Sannin kas-vaessa nuoreksi naiseksi, häntä alkaa myös kiinnostaa millaisia käänteitä hänen synty-määnsä liittyy. Kuka on hänen biologinen äitinsä, kuka isänsä. Kevään hämärä on kotkalaisen Irja Sinivaaran neljäs romaani ja koskettava ajankuva so-taa käyvän Suomen kotirintamalta.

 

Anne Swärd: Kesällä kerran, 2012 Jens ja Kristian ovat vielä lapsia, kun perheeseen ilmestyy pieni tyttövauva. Tuntematon nainen jättää sen perheen isälle ja sanoo että lapsi on tämän. Vauvan paitaan on kirjailtu Kaj Angelika ja häntä ryhdytäänkin kutsumaan Kajksi vaikka onkin tyttö. Perheen äiti ottaa tytön hoitaakseen, muistuttamaan isää uskottomuudesta. Lopulta isä häipyy ja kun pojatkin aikuistuvat ja muuttavat kotoa, äiti jää Kajn kanssa kahden. Kaj on hyvin erikoinen, jollakin tavalla sairas. Samaan aikaan aikuinen ja lapsi. Tarina ei kuitenkaan kerro mikä häntä vaivaa. Kaj voittaa Floridan-matkan kahdelle ja lahjoittaa sen Jensille. Jens ottaa matkalle mukaan äitinsä ja nuorempi veli Kristian palaa lapsuudenkotiin huolehtimaan Kajsta. Lisäjännitettä perheenjäsenten välille tuo se, että Jensin vaimo ei voi sulattaa sitä, että mies ottaa matkalle mieluummin äitinsä kuin vaimonsa. Parin helteisen viikon aikana vaietut intohimot ja perhesalaisuudet nousevat pintaan. Lopulta alkaa myös selvitä kuka on Kajn äiti ja miten tyttö on saanut alkunsa. Kirjan vangitseva ja tiivis tunnelma kestää alusta loppuun.

 

17.2.2012

Kristina Carlson, William N. päiväkirja, 2011 Kristina Carlson on kirjoittanut päiväkirjamuotoisen tarinan vanhan jäkälätutkija William Nylanderin viimeisistä ajoista 1890-luvulla Pariisissa. Nylander asustaa kolkossa vuokra-asunnossa ja yrittää kirjoittaa jatko-osaa tutkimukselleen. Kaupungilla liikkuessaan hän löytää huomautettavaa lähes kaikesta ympärillään näkemästä. Hän toteaa itsestään olevansa ”teräväkielinen, riidanhaluinen, ilkeä, äkkipikainen, pitkävihainen, kaunainen, katkera, jääräpäinen, jos ystäviä(?) ja vihollisia on uskominen” Sairauskin pahenee Pariisin talvessa kylmässä asunnossa. Kuka oli tämä ”mielensäpahoittaja” William Nylander? William Nylander oli kasvitieteilijä ja Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori 1800-luvun puolivälissä. Hän kiinnostui erityisesti jäkälistä ja oli omana aikanaan eräs maailman johtavista jäkälätutkijoista. Hänen tutkimuksiaan pidetään yhä Suomen kasvitieteellisen tutkimuksen lähtökohtana. 1860-luvulla Nylander erosi professorin virasta ja muutti Pariisiin jatkamaan tutkimuksiaan. Eräs saksalainen tutkija esitti tuohon aikaan myöhemmin oikeaksi osoitetun teorian, jonka mukaan jäkälät ovat sienten ja levien symbiooseja. Nylander ei tätä hyväksynyt ja ryhtyi vastustamaan voimakkaasti tätä suuntausta ja katkaisi kaikki välit teorian kannattajiin. Kristina Carlsonin teos ei ole pelkästään uraltaan syrjäytyneen, yksinäisen miehen katkeroitunutta puhetta, vaan myös halua nähdä kauneutta ympärillään. Kaiken kurjuuden keskelläkin Nylander odottaa innolla kevätkukkien puhkeamista. Olisiko kovan kuoren alla kuitenkin ollut tilaa toisenlaiselle, inhimillisemmälle elämälle, jos vakaumus ei olisi sitä estänyt.

Satu Grönroos: Lumen syli, 2012 Satu Grönroosin esikoisromaani kertoo Helmistä, juuri koulunsa aloittaneesta, isättömästä tytöstä, joka asuu äitinsä ja veljiensä kanssa. Eletään 1960-lukua Jyväskylässä. Helmin maailma mullistuu, kun paras ystävä, Mirjami, jää auton alle. Kukaan ei kuitenkaan ehdi kiinnittää huomiota Helmin vointiin, ja näin hän sulkeutuu entistä enemmän omaan mielikuvitusmaailmaansa. Mielikuvitusmaailmassa hän pystyy edelleen leikkimään Mirjamin kanssa. Aikuiset tosin suuttuvat, jos hän ottaa asian puheeksi. Helmi ei uskalla puhua kenellekään myöskään uhkana varjoissa piileskelevästä Otuksesta, joka väijyy häntä aina tilaisuuden tullen. Kaarina-opettaja on ainoa, joka yrittää ymmärtää tyttöä, mutta hänellä on omakin elämänsä ongelmineen. Kirjassa on kaksi kertojanääntä: Helmin ja Kaarinan. Tarina etenee napakasti lyhyiden lukujen muodossa, eikä kirjaa malta heittää kädestään. Kirjan luettuaan jää lukija väistämättä pohtimaan kaikkea sitä, mitä tapahtui rivien väleissä...

 

Petter Sairanen: Muisti on unta, 2012 On talvi, on yö. Ulkona paukkuu pakkanen. Papán tyttö lähtee ulos paljaat jalat saappaissa ja matkaa ”tuonilmaisiin” mamán luokse. Miehelle jää vain katse, Mona-Lisan hymy, suuri ikävä, ikuinen rakkaus ja Värityskirja. Tytön Värityskirja on eräänlainen päiväkirja vaikka se onkin runoa ja romaaniksi kirjoitettu. Hienovireinen romaani kertoo menetyksestä, ihmisistä ja maailmasta menetyksen takana. Mies, kuvataiteilija ja elämäntaiteilija menettää onnettomuudessa vaimonsa ja jää pienen tytön yksinhuoltajaksi. Elämää eletään eteenpäin kiinteästi yhdessä, purjehditaan, metsästetään, sienestetään ja vaelletaan luonnossa, muistoissa ja tässä maailmassa. Petter Sairanen on lappeenrantalainen kirjailija, dramaturgi, veneilijä… hän kirjoittaa vangitsevasti, kevyesti hengittäen raskaissa saappaissaan. Papán kertomus yhdistyy Värityskirjaan. Nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä. Mies miettii surunsa keskellä arvomaailmaansa - ihmisten kunnioittamista ja tyhjää materiaa. Teksti on täynnä kirkkaita ajatuksia kuin mietelmiä ja Värityskirjan soljuvaa runoa. Hieno ja koskettava lukukokemus. ”Näetkö sinä kuinka avaruus sataa? / Näetkö / minun tummien silmieni sisar/ kuinka se sataa/ veden, saarien ja maiseman yllä?/ Se sataa kuin hengitys./ Minun aurinkoni, minun kuuni,”

Tietokirjat

Nick Trout: Sano mihin sattuu : Päivä eläinlääkärin elämästä, 2010 Nick Trout kertoo kirjassaan yhdestä työpäivästään, joka venyy melkein vuorokauden mittaiseksi. Eläinlääkärin pyyteetön tahto auttaa sairasta eläintä lämmittää lukijan mieltä pitkin matkaa. Trout kertoo myös uransa varrelle sattuneista erilaisista ihmisten ja eläinten kohtaloista, jotka sekä naurattavat että itkettävät. Aina loppu ei ole onnellinen, mutta kaikella on tarkoituksensa. Trout pohtii eläinlääketieteen uusia mahdollisuuksia sekä sitä, koska on aika vain luovuttaa. Osaako eläin kertoa, mihin sattuu?

 

17.1.2012

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu, 2011 Kahden kerroksen väkeä Mannerheimin asuintalossa. Teos on kiehtova, monikerroksinen kertomus marraskuisesta päivästä vuonna 1935 Helsingin Kalliolinnantiellä. Tarina kerrotaan myös nykypäivään siirrettynä päivän tapahtumista tehdyn elokuvan ensi-iltaesityksessä. Kirjan kertoja on salaperäinen tarkkailija, joka asustelee väliaikaisesti talon pohjakerroksessa henkilökunnan tiloissa. Yön pimeydessä hän hiipii yläkerrokseen ja tutkii talon isännän matkoiltaan tuomia kokoelmia, joista salaperäisin ja kiehtovin on kallorumpu. Kirjan henkilöhahmoja ovat vuokralaiseksi kutsuttu karismaattinen ja etäinen vapaaherra, nelikymppinen Pariisista rahanhakuun tullut isänsä hyväksyntää tavoitteleva Sophie-tytär, sekä monet illallisvieraat, joista vaikuttavin on kuuluisa laulajatar. Illalliset työllistävät palveluskuntaa ja kamaripalvelija Hans Köpfiä, jonka salaisuudet johtavat nekin talon pohjakerrokseen. Henkilöt ovat kaikki jollakin tavoin elämän satuttamia yrittäen pitää kiinni julkisivustaan. Marraskuisen päivän tapahtumat vaikuttavat jokaisen elämään lopullisesti – ei vähiten kertojan, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa. Kallorumpu oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2011.

 

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun, 2011 Pekka Hiltusen esikoisromaanin tapahtumapaikkana on Lontoo katuineen ja pubeineen. Suomalainen Lia työskentelee graafikkona pienessä laatulehdessä, mutta on pohjimmiltaan melko yksinäinen. Työpaikan pubi-illassa Lia tapaa toisen suomalaisen nuoren naisen Marin. Mari on psykologia, jolla on erikoinen kyky lukea ihmisiä ja aistia heidän ajatuksiaan. Marilla on epätavallinen työpaikka, Studio, jossa hän johtaa huippuammattilaisista kokoamaansa tiimiä. Lia näkee työmatkallaan Lontoon Cityssä jalkakäytävälle ajetun Volvon, jonka takakontissa on Latvialaisen naisen ruumiin jäännökset. Surmatyö ei jätä Liaa rauhaan ja hän pyytää Marin apua saadakseen selvitettyä erikoisella tavalla surmatun naisen kohtalon. Vilpittömästi sinun on sujuvasti kirjoitettu jännäri, jonka päähenkilöinä on kaksi nuorta naista ja ympäristönä kiinnostava Lontoo. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokas vuonna 2011

Kalle Manninen: Ratakylä, 2011 Riihimäellä lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa viettänyt Kalle Mannisen Ratakylä-teos käsittelee nuoren opettajan kriisiä parisuhteen kariuduttua. Puoliso, myös opettajana toimiva Jasmin on päättänyt jättää Kustin ja muuttaa pois yhteisestä kodista. Kusti jää työstään sairauslomalle lukukauden lopussa ja käy läpi omia tuntojaan. Mieleen tulevat omat kouluajat vanhoine kavereineen ja entinen rehtori, jonka kanssa on yhä selvittämättömiä asioita. Ahdistusta aiheuttaa myös opettajakollegan, Riston, katoaminen. Kustin selailemat Riston luokkapäiväkirjat kertovat karulla tavalla koulun arjesta ja opettajan väsymisestä. Kusti hyppää lopulta pohjoisen junaan ja uusi rakkauskin uusine seikkailuineen virkistää lopulta mielen. On aika aloittaa uusi lukukausi ja elämä Ratakylässä, tuossa rautatien idänpuoleisessa lähiössä, jonne lapsuusvuosien onnelliset ja surullisetkin muistot johtavat.

 

David Safier: Huono karma, 2011 Huono karma on omaperäinen, pirteä, oivaltava ja hauska kirja jälleensyntymisen kehästä ja ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä. Kirjan päähenkilö on menestyvä perheenäiti Kim Lange, joka elää itsekästä ja kiireistä elämää laiminlyöden suhteita läheisiinsä. Kaikki muuttuu päivänä, jolloin Kim kokee kaiken menevän putkeen. Käsissä on arvostettu tv-alan palkinto ja takan kuuma yö pitkällisen ihastuksen kanssa. Harmi vain, että Kimin ollessa haukkaamassa raitista ilmaa hotellin katolla, venäläisen avaruusaseman lavuaari putoaa hänen päälleen kohtalokkain seurauksin. Kim kuolee ja syntyy uudelleen – muurahaiseksi. Kim on eläessään kerännyt niin paljon huonoa karmaa, että hänen on nyt ryhdyttävä hyviin tekoihin paremman karman ja elämän toivossa. Pikkuhiljaa, kommelluksien kautta, Kim oppiikin paremmaksi ihmiseksi. Tässä kasvussa häntä avustavat itse Buddha sekä Casanova, joka hän tapaa muurahaiselämässään. Kim ja Casanova yhdistävät voimansa ja ryhtyvät hauskaan seikkailuun, jossa synnytään milloin marsuksi, madoksi tai koiranpennuksi. Kimin rakkaus tyttäreensä ja aviomieheensä saa hänet pinnistelemään läpi erilaisten elämien ja kuolemien. Hyvät teot palkitaan, mutta riittävätkö teot ja aika saamaan perheen jälleen yhteen?

 

Riikka Stewen: Niin kauan kuin rakastat, 2011 Riikka Stewen omistaa esikoisromaaninsa "kaikille niille, jotka etsivät totuutta". Kirja on kuin Da Vinci-koodin suomalainen versio taiteentutkijoineen ja muinaisine salaseuroineen. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun taiteilija Miriam Kataja löytää museon varastosta taulun, josta kukaan ei tunnu tietävän juuri mitään. Miriam alkaa ystävänsä Iiriksen kanssa selvitellä taulun historiaa. Samoihin aikoihin Helsinkiin ilmestyy myös renesanssiasiantuntija Nicholas Hill, joka kiinnostuu luvattoman paljon niin Iiriksestä kuin löydetystä maalauksesta. Helsingin satamaan on myös saapunut laiva, jonka matkustajissa on jotakin hämärää. Entä miten tähän kaikkeen liittyy 1900-luvun alussa tapahtunut kirjeenvaihto suomalaisen taidemaalarin ja hänen rakastajansa kesken

 

18.11.2011

Kettu, Katja: Kätilö, 2011 Katja Ketun kolmas romaani perustuu tositapahtumiin Lapin sodan aikana 1944. Se kertoo kätilönä toimivan ympäristönsä vierastaman Vikasilmäksi kutsutun naisen ja saksalaisupseerin Johann Angelhurstin aistivoimaisen rakkaustarinan sodan julmuuksien keskellä. Kätilö seuraa rakastettuaan saksalaisten vankileirille, jonka julma todellisuus paljastuu vähitellen. Leirillä hän on Fräulein Schwester, jonka tehtävänä on tarkastaa venäläisiä sotavankeja ja paljastaa juutalainen syntyperä, sekä tehdä abortteja naisvangeille. Johannille hän on kuitenkin Villisilmä, joka on valmis kilpailemaankin rakastetustaan. Suomen tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa entisten aseveljien käytös muuttuu ja myös Fräulein Schwester joutuu väkivallan kohteeksi. Romaani koostuu kätilön, Johannin ja salaperäisen Kuolleen Miehen todellisista päiväkirjamerkinnöistä, jotka päättyvät Kuolleen Miehen vuonolle Jäämeren rannalle. Sinne päätyvät myös kätilö ja Johann yhteisen lapsensa kanssa. Vastarintaliike ja vakoilutoiminta liittyvät myös tuohon outoon vuonoon, joka on ”kolkka, jota ei ole merkitty millekään kartalle. Siellä maan ääri on paljas ja valkoinen ja siihen valkoiseen pyrkivät kaikki nyt.” Kun kirjailija kuvaa naiseen kohdistuvaa väkivaltaa, romaani tuo mieleen Sofi Oksasen Puhdistuksen. Kirjan kieli on omaleimaista, väkevää ja aistillista Lapin kieltä. Tässä kirjassa on Finlandia-aineksia, jos missä!

Leila Tuure: Aleksandra ja Mikael, 2011 Eletään 1800-luvun toista puoliskoa Porin kaupungissa, josta kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Aleksandra Modenin juhliessa 50-vuotissynttäreitään pukeutumalla pahennusta herättävään ruusunpunaiseen samettipukuun. Aleksandra ei ole kuitenkaan koskaan välittänyt ihmisten puheista. Hän ja Mikael elävät onnellisessa avioliitossa seuraten lastensa kasvamista ja itsenäistymistä: Sofialle tärkeintä ovat juhlat ja kauniit puvut, Mikke seilaa merillä ja pikku-Daalia osoittaa mielenkiintoa tilikirjoja kohtaan. 1860-luvun vaikeat nälkävuodet vaikuttavat myös Aleksandran ja Mikaelin perheen elämään. Seuraavalla vuosikymmenellä talouselämä lähtee onneksi taas nousuun ja lupaa vakaampia aikoja. Kauppahuoneen perijänä Mikke täytyisi saada asettumaan aloilleen. Sofian pään puolestaan saa pyörälle rovasti Hellenin sukulaispoika Aron. Aleksandralla riittää tekemistä myös hillitessään aina niin uteliasta Daaliaa. Kirja on toisaalta hauska epookkikomedia, mutta vastapainona se sisältää vakavampiakin sävyjä. Tuuren uusin romaani on itsenäinen jatko teokselle Piiritanssi (2009).

 Tietokirjoja

Ehrnrooth, Karin: Vinoon varttunut tyttö, 2011 ”Moni asia ei käy päinsä. On lähestulkoon mahdotonta pitää lukua kaikista niistä asioista, jotka jostakin tuntemattomasta syystä eivät käy päinsä.”  Karin Ehrnroothin omaelämäkerrallinen romaani palaa lapsuus- ja nuoruusmuistoihin suureen valkoiseen taloon meren rannalla. Hän kuvaa yksinäisyyden ja erillisyyden tunteen varjostamaa lapsuuttaan, joka vaihtuu nuoruusiän kipeisiin kokemuksiin. Viileä, hienostunut äiti ja koko Suomen ihailema iäkäs kenraali-isä, sekä täydellisiltä tuntuvat nuoremmat sisarukset saavat hänet tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Murrosiän kapinointi päättyy syömishäiriöihin ja oman paikan hakeminen elämässä tuntuu vaikealta. Taiteesta tulee lopulta elämänura ja aikuisuus tuo lopultakin rauhan: ”Kun lopulta lakkasin etsimästä, kaikkialle levisi rauha.”

 

Mark Logue, Peter Conradi: Kuninkaan puhe, 2011 Ei liene liioiteltua sanoa, että Lionel Logue oli mies, joka pelasti Englannin kuningashuo-neen. Australialainen itseoppinut puheterapeutti Logue muutti Englantiin 1924 ja avasi praktiikkansa Lontooseen. Lokakuussa 1926 hän sai potilaakseen Yorkin herttuan prinssi Albertin. Herttua oli kärsinyt kiusallisesta änkytyksestä lapsuudestaan asti. Hän oli epä-varma ja ujo ja julkiset esiintymiset ja etenkin puheiden pito olivat hänelle silkkaa kärsi-mystä. Asema kuninkaallisen perheen jäsenenä asetti hänet väistämättä tällaisiin tilantei-siin. Prinssi oli kokeillut lukuisia puheopettajia ja erilaisia keinoja kunnes lopulta löysi Loguen. Tämän menetelmät olivat sangen persoonallisia, hän mm. sinutteli herttuaa ja vaati että tämä kävisi vastaanotolla kuten muutkin potilaat ja pikkuhiljaa prinssi alkoi selättää ongel-mansa. Tammikuussa 1936 kuningas Yrjö V kuolee ja kruunun perii prinssi Albertin vanhempi veli Edvard. Hänen valtakautensa jää kuitenkin lyhyeksi kun hän skandaalimaisesti luopuu kruunusta rakastamansa Wallis Simpsonin vuoksi. Tämä asettaa prinssi Albertin uuteen tilanteeseen, hänen on vastentahtoisesti noustava valtaistuimelle. Hänestä tulee kuningas Yrjö VI. Loguen ja kuninkaan yhteistyö tiivistyy entisestään. Puheopettaja muokkaa kunin-kaalle kirjoitetut puheet paremmin tämän suuhun sopiviksi ja on läsnä suorissa radiolähe-tyksissä kuninkaan tukena. Toinen merkittävä tuki ja turva kuninkaalla oli hänen puolison-sa kuningatar Elisabet. Toisen maailmansodan koettelemuksissa kuninkaan suorilla radio-puheilla oli merkittävä rooli kun hän valoi uskoa ja toivoa kansakuntaansa. Kuningas Yrjö VI ja Lionel Logue ystävystyivät ja tämä ystävyys jatkui aina kuninkaan kuo-lemaan saakka.

 

 

 

17.10.2011

Marja-Liisa Heino: Niemisen tyttövainaan tapaus, 2011
Eletään jatkosodan aikaa, joulukuuta 1941. Nuori Helvi-niminen lotta löytyy kuolleena puukonpisto ja luoti rinnassaan. Rikosta määrätään tutkimaan rintamalla haavoittunut ylikonstaapeli Kustaa Hiltunen. Paikkakunnalla on venäläisten sotavankien leiri ja nämä joutuvatkin pian epäilyksenalaisiksi. Samoin epäiltyinä ovat punaiset aktivistit, jotka tekevät vastarintaliikkeen salaisia tihutöitä vastustaen sotaa. Asiaan sekaantuu myös Valpo vaikeuttamaan paikallisen poliisin toimia. Kustaa joutuu matkaamaan pitkin Tampereen seutua vihjeiden perässä ja hänen mukaansa rikosta selvittämään tuppautuu Mimmi, lotta joka on menettänyt sydämensä konstaapeli Hiltuselle.  Niemisen tyttövainaan tapauksen selvittely osoittautuu monimutkaiseksi eikä nuorten rakkausasiatkaan ole yksinkertaisia.

Marja-Liisa Heino kuvaa toden tuntuisesti venäläisten sotavankien kurjia oloja vankileirillä, lottien raskasta työtä rintamalla ruumiita pestessä ja kotirintaman köyhyyttä ja puutetta kaikesta. Äänensä saavat kuuluviin niin puna-aktivistit, sotaa vastustavat metsäkaartilaiset kuin isänmaalliset lotatkin. Vaikka kirjan aihe on raskas, sen tekee valoisaksi siinä mukana kulkeva huumori. Erityisen viehättäväksi kirjan tekee vanha Tampereen murre.

Brunk Holmqvist, Karin: Pieni potenssipuoti, 2011
Tilda ja Elida, lähes kahdeksankymppiset vanhapiikasisarukset asuvat yhdessä synnyinko-tiaan pienessä ruotsalaiskylässä. Elämä on tasaista ja rauhallista, päivät soljuvat omalla painollaan kuten ovat tehneet jo vuosikymmenten ajan. Kesällä hoidetaan puutarhaa, syk-syllä korjataan satoa, talvella tehdään lumitöitä ja lämmitetään mökkiä ja keväällä valmis-taudutaan taas uuteen kasvukauteen. Sisarukset eivät juurikaan suo itselleen elämän tar-joamia herkkupaloja vaan sujauttelevat kolikkonsa sukan varteen.
Tilanne kuitenkin muuttuu, kun naapuriin muuttaa kesäasukkaaksi charmantti toimistonjoh-taja Alvar. Pienen alkujännityksen jälkeen siskokset tutustuvat mieheen ja tämä osoittau-tuu oikein mukavaksi. Ilmassa on jopa pientä ihastusta.
Olleessaan naapurinsa puutarhassa neidit sattumoisin keksivät toimivan potenssilääkkeen reseptin ja panevat pystyyn postimyyntifirman. Sisarusten on nimittäin alkanut tehdä mieli sisävessaa, pihanperällä juokseminen talvipakkasella ei enää oikein maistu. Heille on toki kertynyt säästöjä, mutta niihin ei pidä koskea kuin hätätapauksessa. Potenssilääkkeen myynnillä on kätevä rahoittaa näin suuri hanke. Asia täytyy tietysti hoitaa salavihkaa, olisi-han suuri häpeä jos kyläläiset saisivat tietää moisesta siveettömyydestä. Oman jännityk-sen toimintaan tuo se, että siskosten kaupungissa asuva pikkuveli sattuu tilaamaan lääket-tä. Koska kirjeenvaihto hoidetaan postilokeron kautta veli ei tiedä keneltä troppinsa tilaa.

Pieni potenssipuoti on ruotsalaisen Karin Brunk Holmqvistin ensimmäinen suomeksi ilmes-tyvä kirja. Ruotsissa romaaneja on ilmestynyt kaikkiaan kuusi.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis, 2011
Tuomas Kyrön uusin kirja on satiiri ja veijaritarina nyky-Suomesta. Päähenkilö, romanialainen Vatanescu, tulee Suomeen tienatakseen jalkapallokengät pojalleen Miklokselle.

Helsingissä Vatanescu törmää toiseen yksinäiseen ja turvattomaan, citykaniin. Näin alkaa miehen ja kanin seikkailu läpi Suomen etelästä pohjoiseen. Vatanescu työskentelee mm. kerjäläisenä, poimii hilloja Lapissa ja on taikurin apulaisena junassa.

Vatanescun vauhdikas elämä kääntyy uuteen suuntaan, kun hän tapaa Tavallisten Ihmisten Puolueen puoluejohtajan Simo Pahvin. Simo Pahvi on tullut tunnetuksi vihreästä kaulalla roikkuvasta fani-kaulaliinastaan…

Kerjäläinen ja jänis on vauhdikas, lämminhenkinen tarina ja mukana on kyrömäistä nasevaa huumoria sekä ajankohtaisia ilmiöitä. 

Rosa Liksom: Hytti nro 6,  2011
”Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.”

Rosa Liksomin novellimainen kertomus junamatkasta tempaa mukaansa hurjalle, kiihkeälle, avartavalle, mausteiselle, tunteikkaalle ja visuaaliselle matkalle Siperian halki. Ollaan 80-luvun lopun Neuvostoliitossa. Moskovassa arkeologiaa opiskeleva suomalainen tyttö nousee junaan toteuttaakseen unelmansa. Hän matkustaa myös paetakseen itseään sekä suhdettaan Mitkaan ja Irinaan, mutta jää aluksi monella tapaa vangiksi hyttiin nro 6.

Pienen hytin jakaa mies – suuri, karski, kaalikorvainen murhamies. Vodka virtaa, tee höyryää samovaarissa, mies puhuu kovaa ja karkeasti omasta elämästään ja neuvostoliittolaisesta todellisuudesta, ihmisistä. Kuultavaa on paljon.  Mies humaltuu, ahdistelee, karjuu ja hikoaa. Tyttö kuuntelee, on pakko kuunnella ja kulkea mukana juna-asemilla.

Tyttö on hiljaa ajatuksineen aivan viimeisille sivuille asti. Mutta ne ajatukset, ne vievät tarinaa eteenpäin kohti sitä hetkeä, kun ”hän on valmis ottamaan vastaan elämänsä, sen onnen ja onnettomuuden”. Unelma toteutuu pääteasemalla Ulan Batorissa. Suhde mieheen on muuttunut oudoksi ystävyydeksi ja elämän mahdottomuus alkanut tuntua mahdolliselta. Tarina jää ihanan avoimeksi, se piirtää viiltävän kaunista ja terävää viivaa monella tasolla, asemalta toiselle, varjosta valoisaampaan. Finlandia-palkintoa odotellessa, kenties…

 

Eira Pättikangas: Jäljet veräjällä, 2011
Pättikangas ei petä lukijoitaan tällä uusimmallakaan romaanillaan. Vahva henkilökuvaus ja eteläpohjanmaan murre vievät lukijan 1800-luvun lopun lakeuksille. Kirja kertoo Keelasta, joka asuu äitinsä Hilman kanssa Riemu-nimisessä torpassa. Keela on iältään jo päälle parinkymmenen ja tuntee itsensä vanhaksi nuorten riennoissa. Hilma on puolestaan jo nuorella iällä jäänyt leskeksi. Naisten arki on työntäyteistä, mutta he pärjäävät. Kosijoita kuitenkin liikkuu Riemun veräjällä. Keelan ja Hilman elämä ottaakin pian uuden suunnan ja Riemun torppa autioituu – mutta vain hetkeksi.

Eeva Vuorenpää: Arvet, 2011
Kirja kertoo sotavuodesta 1941 kahden lapsen näkökulmasta. Matka menneeseen alkaa, kun Aiju ja Nina kohtaavat laivalla vuonna 2009. Kummatkin ovat kokeneet sodan kauhut – toinen suomalaisessa sotasairaalassa ja toinen Ravensbrückin keskitysleirillä Saksassa. Aiju joutui pikkutyttönä vaikeaan leikkaukseen, joka tehtiin sotasairaalassa. Toipilasaika oli pitkä, joten Aiju ehtii näkemään sotasairaalan raadollista arkea, jossa kuoleman läsnäolo on tavallista. Nina puolestaan joutuu elämään keskitysleirillä epäinhimillisissä oloissa. Siellä ihmishengellä ei ole mitään arvoa – etenkin jos sattuu olemaan juutalainen. Kahden tyttölapsen tarina etenee kirjassa vuorotellen omissa luvuissaan ja maalaa lukijalle kaksi maisemaa sotavuodesta 1941. Vuorenpää tuo kirjassaan esiin sen, miten lopullisesti ja peruuttamattomasti sota vaikuttaa ihmisten elämään. 

Tietokirjat

Kati Tervo: Jääkaapin henki : kertomuksia keittiöstä, ruuasta ja elämästä, 2011

”Olen tuurikokki, tuurisiivooja, tuurisyöjä, tuurirakastajatar. Tuuri riippuu tunteesta, ilmanalasta ja ajasta, henkisestä tilasta.” Näin kuvailee itseään kirjailija ja kirjailijan vaimo Kati Tervo muistelmakirjassaan, joka kertoo pieniä tarinoita elämästä keittiö- ja ruokamuistojen kautta.

Kirja alkaa äidin verilätyistä ja samettipuurosta – paistetun voin tuoksu valtaa lapsuuden kapean keittokomeron ja savu nousee liedeltä. Myöhemmin nuori hippi käyttää keittiötä hiusten värjäämiseen satvahennalla punaisiksi. Nuoren parin Elviiran Grillistä haetut Oskarin leikkeet vaihtuvat vellin keittoon ja soseisiin lapsen synnyttyä. Tällä hetkellä kirjailijan keittiössä on menossa vallan uusjako, kun mieskin osallistuu, ja poikakin tutkii ja koluaa kaappeja.

Kati Tervon keittiötarinoita on rentouttavaa lukea. Niistä huokuu eletty elämä ja sarkastinen huumori – tervetuloa kirjailijaperheen ruokapöydän ääreen. 

 

20.9.2011

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä, 2011
Mia Fredricksen on keski-ikäinen runoilija ja opettaja, jonka tutkija aviomies Boris yllättäen ilmoittaa haluavansa pitää paussia pitkästä avioliitosta. Paussi tarkoittaa tietysti toista naista. Mian kokema järkytys vie hänet pariksi viikoksi psykiatriseen sairaalaan. Sairaalasta Mia lähtee kesäksi toipumaan entiseen kotikaupunkiinsa ja alkaa vetää kirjoituskurssia teini-ikäisille tytöille. Mia viettää aikaansa myös palvelutalossa asuvan äitinsä ja tämän iäkkäiden ystävättärien kanssa. Äiti ystävineen harrastaa lukupiiriä, jossa käsitellään Jane Austenin Viisastelevaa sydäntä, jonka teemat limittyvät myös Mian ja muiden naisten elämään.

Teinityttöjen opettaminen ja äidin ystävien elämänvaiheet avaavat Mialle uusia näköaloja paitsi omaan myös naisen elämän kaareen yleensä. Kesän myötä Mian voimat alkavat palautua ja hän alkaa löytää elämästä uusia mahdollisuuksia. Katuva aviomieskin ilmestyy jälleen kuvioihin.

Kirja teemoja ovat naisen elämän monet vaiheet lapsuudesta vanhuuteen, ilot ja surut, äitiys, vanheneminen ja kuolema. Taattua Siri Hustvedtiä jälleen!

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä,  2011
Mies, Antoine Rey asuu Pariisissa. Hän on arkkitehti, eronnut, keski-ikäinen kolmen lapsen isä. 30 vuotta on kulunut rakkaan äidin äkillisestä kuolemasta eikä kukaan ole koskaan puhunut tapahtuneesta. Isovanhemmat ja isä ovat etääntyneet perheestä. Nyt Antoine päättää viedä sisarensa Melanien syntymäpäivämatkalle suvun entisiin kesämaisemiin.

Matka ja tutut maisemat avaavat ajatuksia ja paluumatkalla Pariisiin Melanie ajaa ulos tieltä, juuri kun hän oli muistanut jotain tärkeää. Alkaa Antoinen tutkimusmatka muistoihin ja omaan itseen.

Tatiana de Rosnay kirjoittaa vapautuneesti ja kiinnostavasti. Rakkaus ja toivo, elämä, kuolema, ihmissuhteiden monimuotoisuus herättävät ajatuksia. Kiinnostus tapahtumiin ja henkilöihin säilyy viimeiselle sivulle saakka.

De Rosnay on kirjoittanut kymmenen romaania. Hänen ensimmäisestä suomennetusta romaanistaan Avain (2008) tuli kirjallinen sensaatio, joka on julkaistu 35 maassa.
 

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu, 2011
Merimies Eero Jokelan seikkailu alkaa keväisistä kattotalkoista 1941, jotka päättyvät ankaraan riitaan isän kanssa. Nuorimies saa tarpeekseen isän haukkumisista ja on kaksi päivää myöhemmin Petsamossa ja pian sen jälkeen jo ensipurjehduksellaan  Ergo-laivalla. Sodan melskeissä mies ajautuu seilaamaan liittoutuneiden laivoihin ja joutuu internoiduksi Englannin Man-saarelle.
Sodan loputtua rahaton ja passiton Jokela ottaa Kööpenhaminassa pestin ikäloppuun Sonjaan päästäkseen takaisin koti-Suomeen. Vuotava kaljaasi matkaa läpi miinoitetun Itämeren ja päätyy surkuhupaisasti karille Perämerellä. Laiva on täynnä arvoituksellista salakuljetustavaraa ja miehistö ja kapteeni häipyvät jättäen Jokelan laivan ja lastin vartijaksi. Lähestyvä talvi piirittää vanhaa alusta ja sodan ankarista saattuetaisteluista selvinnyt mies palelee tiukasti karilla istuvassa laivassa. Lisäksi Valpon etsivät kyselevät miehen sodanaikaisista toimista ja etenkin petsamolaisesta Mariasta, joka katosi keväällä 1941 Ergo-laivalla.
Oululainen Skiftesvik on jälleen kirjoittanut mainion kuvauksen merenkulkijoista ja lähihistorian vaikeista ajoista.

Kaari Utrio: Oppinut neiti, 2011
Utrion uusin epookkiromaani on taas mitä mainiointa luettavaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1830-luvulle. Pietarissa opettajana toimiva Sofia Malm joutuu lähtemään Lappiin Porojärvelle hyvästelemään äitinsä, joka elää viimeisiä aikojaan. Lapin reissu venähtää reilun pituiseksi, koska Sofia emännöi jonkin aikaa veljensä pastori Henrik Malmin luona. Porojärvelle saapuvat myös tutkimusmatkailijat Silvan kartanon paroni Christian Hackfelt sekä tämän leppoisa setä majuri Lars Hackfelt, joihin Sofia on törmännyt jo Pietarissa ollessaan. Kun Sofia sitten lähtee sukulaistensa luo Kortejoelle Silvan kartanon naapuriin, on luonnollista, että Christian Hackfelt majurisetänsä kanssa toimii saattajana. Pian Kortejoella alkaakin kiertää Christiania ja Sofiaa koskeva huhu, jota seurapiireissä päivitellään. Utrio maalaa hauskan kuvan aikakauden seurapiirielämästä ja ihmisten pikkumaisuudesta sekä pakkomielteestä loistaviin naimakauppoihin. Lukijalla pysyy väistämättä hymy suupielessä viimeiselle sivulle asti.

Mia Vänskä: Saattaja, 2011
Lilja palaa avioeronsa jälkeen vanhaan kotikaupunkiinsa ja onnistuu ostamaan lapsuudenkotinsa takaisin. Edelliset asukkaat ovat lähteneet kiireellä, kuin pakoon. Talossa alkaakin tapahtua varsin kummallisia asioita, valot räpsyvät, kuuluu outoja ääniä ja kellarin lattialle ilmestyy kuin tyhjästä vesilammikko yhä uudelleen. Pian alkaa myös ihmisille tapahtua karmivia asioita. Naapurin vanha rouva puukotetaan raa’asti ja Liljan äiti löytyy kellarista koomaan vajonneena. Omituiset lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella Liljan päässä yhteen: hänellä on erityislaatuinen kyky ja hänen odotetaan käyttävän sitä. Tähän maailmaan pääsee aina välillä eksyneitä sieluja ja Liljan tehtävä on toimia saattajana ja viedä ne toiselle puolelle ennen kuin ne kohtaavat ihmisiä ja aiheuttavat näille pahaa.
Mia Vänskä on onnistunut luomaan kirjaan piinaavan uhkaavan tunnelman, mutta loppua kohti tunnelma hieman lätsähtää ja kauhu ei kanna loppuratkaisuun asti.
Saattaja on espoolaisen Mia Vänskän esikoisteos.

17.8.2011

Terttu Autere: Sininen hatturasia, 2011
Autereen uusin romaani on itsenäinen jatko hänen esikoisromaanilleen Kirjepostia. Osa esikoisromaanin henkilöistä jatkaa elämäänsä tässä 1920-luvulle sijoittuvassa kirjassa. Lukija pääsee yhden päivän ajaksi mukaan kirjan henkilöiden elämään. Miten pärjää lyseon rehtori Yrjö Martiskainen toisessa avioliitossaan Inga Forssin kanssa? Entä millaiseksi maisteri Martti Fagerin ja Sonjan elämä on muotoutunut? Näkyykö rouva Ramstedtia enää paikkakunnalla? Martiskaisten piikatyttö Jenny saa puolestaan kirjeitä Amerikasta asti. 20-luku tuo tullessaan polkkatukan ja uuden vaatemuodin tähänkin pikkukaupunkiin. Autereen romaani on leppoisaa ajankuvausta mielenkiintoisine ihmishahmoineen. Viihdyttävä lukukokemus kaiken kaikkiaan.

Belinda Bauer: Hautanummi, 2011
Belinda Bauerin esikoisjännäri vie lukijansa 12-vuotiaan Stevenin ajatusmaailmaan ja totuuden etsintään. Stevenin isoäiti, jonka luona Steven äitinsä ja pikkuveljensä kanssa asuu, suree edelleen lapsena kadonnutta poikaansa, jonka epäiltiin joutuneen seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhriksi. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Steven päättää yrittää etsiä enonsa ruumiin, jotta isoäiti lakkaisi turhaan odottamasta tämän paluuta. Hän alkaa kaivaa läheisellä Exmoorin nummella, jonne uskoo ruumiin olevan haudattu. Lisätietoja saadakseen Steven päättää kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle, ja niukkasanainen kirjeenvaihto tuottaakin pian pelottavalla tavalla tulosta…

Anne Lehtonen & Miina Supinen: Rautasydän, 2011
Jos haluat hiukan jännitystä ja romantiikkaa iltalukemiseksi niin olet valinnut oikein. Kahden eriäänisen kirjailijan yhteistyö sujuu rennolla otteella. Rautasydän on rakkausromaanin ja dekkarin sopuisan pehmyt liitto. Liiankin sopuisa? 

Kärmeslän pikkukaupunki kietoutuu hämäriin puuhiin. Sari on tomera, tietysti kaunis ja rautakauppias. Hän on jäänyt kahden lapsensa kanssa asumaan ja tekemään bisnestä ikivanhaan makasiiniin, jonka vieressä kohoaa korkea viljasiilo.

Koikkis on vartija ja Sarin paras ystävä, anoppi Marian lisäksi. Mutta kohtalo kuljettaa ja kun rautakaupan ovesta astuu sisään tuntematon nuori mies, on kuin vuosien pato aukeaisi ja tunteiden tuulet alkaisivat jälleen puhaltaa vapaina.

”En saanut silmiäni irti: mies porhalsi ympäri varastoa, näytti yhtä aikaa syötävän hyvältä ja täysin seinähullulta. Hän höpötti aivan kuin hänen henkensä olisi siitä kiinni ja elehti vilkkaasti käsillään.”


Håkan Nesser: Sukujuhla, 2011
Kymlingen pikkukaupunki uinuu hangen alla joulukuun alun hämärässä. Hermanssonin perhe kokoontuu viettämään isän ja vanhimman tyttären yhteisiä 105-vuotisjuhlia. Lapset perheineen saapuvat eri puolilta Ruotsia. Kaikki on suunniteltu huolella ja juhlista on tuleva täydelliset. Siloisen ulkokuoren alla perheellä on kuitenkin omat synkät salaisuutensa.

Juhlat eivät ole päässeet kunnolla alkuunkaan, kun tosi-tv:ssä itsensä munannut perheen hulivili poika katoaa. Ja heti perään seuraavana iltana katoaa toisen juhlakalun, perheen vanhimman tyttären poika niin ikään.

Katoamistapaukset saa tutkittavakseen paikallinen poliisi Gunnar Barbarotti, joka pikku hiljaa alkaa kaivaa luurankoja kaapista. Vaikka perhe hankaloittaakin tutkimuksia alinomaisella valehtelullaan alkaa totuus pikkuhiljaa valjeta.

Sukujuhlat aloittaa uuden Gunnar Barbarottista kertovan sarjan.

Sarah Waters: Vieras kartanossa, 2011
Hundreds Hallin kartano Englannin maaseudulla on toiminut Ayresin perheen kotina yli kaksi vuosisataa. Eletään 1940-luvun loppua, sota on köyhdyttänyt maan ja vanha luokkayhteiskunta on murroksessa. Myös aristokraattinen Ayresin perhe on köyhtynyt, tila on surullisesti rapistumassa, kartanon tiiliseinät lohkeilevat ja puutarha kasvaa rikkaruohoa. Vanha rouva Ayres sinnittelee aikuisen tyttärensä ja sodassa vammautuneen poikansa kanssa ja yrittää pitää yllä huoletonta julkisivua.

Keskiluokkainen tohtori Faraday kutsutaan yllättäen kartanoon hoitamaan sairastunutta palvelijaa. Vähitellen tohtori huomaa käyvänsä tilalla yhä useammin ja pikku hiljaa perheen kohtalo tulee kietoutumaan hänen omaansa kammottavan läheisesti. Kartanossa alkaa nimittäin tapahtua kummallisia asioita, pahat voimat jylläävät kiviseinien sisällä.

Vieras kartanossa on psykologinen jännityskertomus, mukaelma goottilaisesta kummitusjutusta. Lisäksi se on hieno kuvaus brittiläisen luokkayhteiskunnan murenemisesta.

Sarah Waters on walesiläissyntyinen kirjailija ja tämä on hänen viides romaaninsa.

Marja Leena Virtanen: Aida, 2011
Kovasti toivottu ja kauan odotettu perheensä ainoa lapsenlapsi Aida syntyy keskosena. Jo alusta alkaen on selvää, että vauvalla ei ole kaikki asiat kohdallaan. Tytön isoisä on lääkäri ja tietää lapsen odotusaikaan liittyvistä tutkimuksista, mutta salaa tietonsa Aidan vanhemmilta ja vaimoltaan Ireneltä. Pikkuhiljaa Irenelle alkaa valjeta, että Aida ei ole aivan tavallinen tyttö ja huoli lapsen tulevaisuudesta painaa mieltä. Irenellä on muitakin huolenaiheita. Palvelutalossa asuu iäkäs äiti, joka on tulta ja tappuraa. Mummo kiroilee, kiukuttelee ja karkailee. On sitkeä eikä suostu kuolemaan. Huolta aiheuttavat myös aikuiset tyttäret, jotka käyttäytyvät kuin hemmotellut pikkulapset ja ovat tottuneet, että äiti rientää hätiin milloin vain tarvitaan. Myös avioliitossa on rakoja ja vaikka lääkärimiehen hyvä palkka takaa mukavan elintason, onnellisuutta se ei turvaa.

Aida on ennemminkin Irenen kuin romaanin nimihenkilön tarina, tarina keski-ikäisestä naisesta ongelmineen. Aida on loimaalaisen Marja Leena Virtasen esikoisromaani.

Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit, 2011
Kesä 1978. Ylioppilaskirjoitukset takana ja koko elämä edessä. Liimatainen, Sihvonen, Rane ja Timppa Iisalmesta mielisivät Ruisrockin villiin menoon, mutta Turku tuntuu olevan toivottaman kaukana. Ranen ehdotuksesta he päätyvät Liimataisen ukon romu-Transitilla  Suonenjoen mansikkakarnevaaleille. Sitä paitsi soittaahan siellä Kontra, vaikka juhlien päätähdet ovatkin Tapio Rautavaara ja kohuravuri Charme Asserdal. Raju rokkimeininki, kalja ja villit mansikanpoimijatytöt siintelevät poikien mielissä, mutta perille päästyä meno ei osoittaudu ihan odotetunlaiseksi.
- Ihan oikea punkkari, Rane henkäisi.
- Jumalauta jätkät, minähän sanoin, että karnevaaleilla on hyvä meininki.

Rane, Timppa ja Sihvonen ponnistelevat elämässä eteenpäin, kuka minnekin. Liimataisen elämän karnevaaliviikonloppu muuttaa ikuisiksi ajoiksi.
Kekkonen, keskikalja, punkrock. Radion Rinnakkaisohjelma, Koijärvi, Pelle Miljoona. Heikkisen Mansikkakarnevaalit on viisikymppisten aikamatka huolettomiin nuoruuden päiviin.

Hannu Väisänen: Apupata, 2010
Hannu Väisänen on paitsi kuvataiteilija, kirjailija, myös loistava laulaja. Pienessä Apupata kirjassa Väisänen tarkkailee Lounais-Ranskan pappilastaan käsin ympäristöään niin kotikylässä kuin muuallakin. Myös muistot lapsuuskodista Oulun kasarmilta tulvehtivat mieleen kirjan pienissä tarinoissa. Kuvataiteilijalle ominaisesti tarinoissa on vahvaa visuallisuutta – pöydällä ”nukkuu savenvärinen kirjoituskone”. Hauskinta on lukea ranskalaisen kylän elämänmenosta. Monikansalliset rosvopaisti-illalliset loppuvat ennen kuin ovat alkaneetkaan ranskalaisen illan isännän heittäessä koko paistin heinikkoon liian monenlaisten makumieltymysten ristitulessa.

Näennäisesti pienten merkityksettömien tapahtuminen ja ilmiöiden kautta Väisänen luo asioille laajempaan merkitystä ja syvyyttä.
Mainio pieni kirja kesälukemiseksi!


Elisabeth Aho: Sisar, 2011
”Ellen harhaili tutuilla kaduilla kevätillan pimetessä yöksi. Hän tiesi, että taloissa, jotka eivät palaneet, väijyi punaisia puolustajia. He seurasivat häntä koko ajan ikkunoista, katonrajoista ja kellariluukuista, he näkivät hänet ja tähtäsivät aseillaan tälläkin hetkellä. Ellen toivoi ja uskoi, että ne jotka häntä pimeässä tarkkailivat, ajattelivat, että hän oli työläisnainen, josta ei ollut vaaraa, ja luultavasti niin tapahtui, sillä mistään ei ammuttu häntä kohti.”

Ahon uusin historiallinen romaani pureutuu Suomen vuoden 1918 sodan aikoihin. Tapahtumapaikkana on tuon ajan Helsinki. Pahoin loukkaantunut ja muistinsa menettänyt Ellen tuodaan huhtikuussa 1918 Helsingin diakonissalaitokselle. Pikkuhiljaa Ellen alkaa kuitenkin toipua. Työskentely diakonissojen apuna tuo lohtua, vaikka päivittäin hän joutuu näkemään paljon pulaa ja surua. Ellenin mielessä alkaa itää ajatus, josko hänestäkin olisi diakonissaksi. Traaginen onnettomuus saa lopulta Ellenin muistin palautumaan, ja muistikuvien myötä palataan sisällissodan tapahtumiin: mieleen palautuvat työ puhelinkeskuksessa ja hyvä ystävä Selma, jonka kohtalo oli varsin surullinen. 


Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri, 2011
Irlannissa asuvan kirjailijan esikoisromaani on ystävällinen, äidin ja tyttären kasvukertomus uudessa kulttuurissa. Lukukokemus on levollinen ja koskettavan myötäelävä. On kuin kuulisi Irlannin nummien hiljaisuuden ja nousevan usvaverhon tai istuisi orapihlajapiirissä päähenkilöiden kanssa. Kirjan loputtua haluaisi aivan heti tarttua kirjailijan tietoteoksiin: Irlantilainen aamiainen ja Vihreän saaren puutarhoissa, jos ne eivät olisi jo lainassa.
Kirsi haluaa uuden alun elämälleen ja lentää Irlantiin kovasti vastahakoisen 14-vuotiaan Anni-tyttären kanssa. Työ Knocknamurran pienessä kyläyhteisössä kehitysvammaisten hoitajana on aluksi raskasta, mutta pian avautuu uusi maailma, jossa yhteisöllisyys, välittäminen ja erilaisuuden kokeminen rikkautena ovat tärkeitä.
Kotimaahan jäävät vain muistot, Annin etäinen isä Jari, paras ystävä Miia. Monikerroksinen kerronta palaa ennen koettuun, mummovainaakin käy juttelemassa ikävöivälle Annille.  ”Suljin silmät. Olin heti mummon luona. Siellä oli kesä, mummon kukkapenkki kukki, mutta minun oli paha olla.”

Annin lailla myös äiti kokee uuden elämäntavan vaikeudet, mutta kun eheytyminen alkaa, ovat tunteetkin palanneet ja ystävyys on elämänmittainen. Orapihlajapiiriin kannattaa käydä nuoren ja vanhemman. Tämä esikoisromaani on maanläheinen ja herkkä sekä uusia ajatuksia herättävä.


Claudie Gallay: ’Rakkaus on saari, 2011
Provencen maaseudulla asuvan kirjailijan seitsemäs romaani sijoittuu Avignonin  kaupunkiin Etelä- Ranskaan. Meneillään on teatterifestivaali, jonka avustajat ovat lakossa. On tukahduttava helle ja teatteriesityksiä on vain harvakseltaan. Teatteriohjaaja Odon Schnadelin rakastettu ja viisi vuotta maailmalla mainetta niittänyt näyttelijätär Mathilde palaa kaupunkiin. Hänestä puhutaan kaikkialla, hän on tullut festivaalien ajaksi ja esiintyy Hiljaisissa silloissa Minotauroksen teatterissa.

”Odon astuu asuntolaivansa kannelle. Ovessa on pieni ristikkolyhty. Siinä himertää keltainen valo. Sen Odon oli vannonut Mathilden lähdettyä: että lyhdyssä loistaisi valo, kunnes Mathilde palaisi".

Marie tulee kaupunkiin katsomaan kuolleen veljensä kirjoittamaa näytelmää, jonka Odon on ohjannut. Marie on hauras ja hyvin surullinen nuori nainen. Hän on alkanut lävistää kasvojaan veljensä traagisen kuoleman jälkeen. 

Tarina etenee verkkaisesti, mutta ihmisten mielissä liikkuu paljon huimia ajatuksia, Lauseet ja kappaleet ovat lyhyitä. Tyyli on toteavaa ja kuitenkin se oudosti tempaa mukaansa tihenevälle matkalle. Kirjailija luo mielenkiintoisia kuvia ja henkilöhahmoja teatterin ja kirjallisuuden maailmasta.

16.6.2011

Kalle Manninen: Rykmentti, 2011 
”Motiivini ovat itsekkäät. Tahdon muistaa.” Kusti Möhkölä  –niminen nuorukainen palvelee viestirykmentissä Ratakylässä kirjoittaen päiväkirjaa palveluksensa viimeisistä kuukausista. Vapaus häämöttää, mutta sitä ennen on kestettävä loputtomia tupatarkastuksia, simputtavia kouluttajia, rankkoja metsäleirejä ja osallistuttava sotaharjoituksiin. Iltavapaat kuluvat keskikaupungilla pyöriessä ja vain viikonloppulomilla voi elää tavallista nuoren miehen elämää tyttöystävineen.  Armeijan arki voi olla puuduttavan yksitoikkoistakin, kirjoittaminen on henkireikä Kustille, jolle kirjeet juhannusheilalle tuovat kaivattua vaihtelua. Vihdoin koittaa lähtöpäivä ja radistin todistus taskussa Kusti yrittää totutella siviiliin, jossa kukaan ei ole enää kertomassa minne mennään ja milloin. Elämä on omissa käsissä.

Nuoren miehen kasvukertomus tutunoloisessa varuskunnassa.

Mirjam Kälkäjä: Pilvenpitelijät, Mäntykustannus, 2011 
Pilvenpitelijät kertoo Petsamon evakkojen, noiden vähemmän muistettujen sodan uhrien tarinaa. Siirtolaisten ja rintamamiesten asutustoiminta oli ainaista raatamista: pellot piti raivata ja asumukset ja karjasuojat rakentaa käsipelillä. Lapsia sikisi kuin hiirenpoikasia lähes joka lumille. Miesten ahertaessa pelloilla ja metsissä naiset pitivät arjen käynnissä niin sota-aikana kuin sen jälkeenkin. Noille ryhmykouraisille eukoille, ikuisen työn rouhimille sankareille, raatamisen loppu oli yhtä kuin olemassaolon loppu. Sitten heistä ei ollut kuin pitelemään pilviä vaaran takana heinäaikaan. Rahasta oli aina tiukkaa. Ruokavelka kauppaan kasvoi viikko viikon perään ja ukko roikale käy nostamassa lapsilisät postista ja ostaa kaupasta sokerit pontikan keittoon.

Vaikka ilot olivat kapeita, silti elämä sykki ja nuori veri kuohui suonissa. Tanssilavalle vaikka karattiin, jollei päästy luvan kanssa. 

Mirjami Kälkäjä on itsekin alun perin Petsamon evakkoja. Ensi kerran hän lähti evakkoon kolmikuisena vauvana ja eli nuoruutensa siirtolaisten asutustilalla Tervolassa. Pilvenpitelijät on hänen kahdeksas romaaninsa.

Alkuun

16.4.2011

Iida Rauma: Katoamisten kirja, 2011
Nuoren Iida Rauman mielenkiintoinen esikoisromaani sijoittuu Turun maisemiin. Poissaolo ja läsnäolo ovat kirjan merkittäviä teemoja. Isä on lähtenyt kotoa ilmoittamatta ja äiti käy omaa selviytymistaisteluaan. Aikuistunut tytär rakastaa ja vihaa voimakkaasti. Katoamisten kirja on välillä hyvinkin rajua luettavaa. Arkinen väkivalta omassa parisuhteessa, työpaikalla vanhainkodissa sekä takautumien kautta lapsuuden kodissa ja koulussa ovat hämmentävän tarkasti ja vahvasti aistittua elämää.
Nuoruuden ehdottomuus ja heittäytyminen tuntemattomaan takaavat matkan, joka jää mieleen. Iida Rauma osaa kirjoittaa.
” Isä kertoi joskus, ettei ihminen voi tietää, millaista täydellinen hiljaisuus on. Vaikka ympäristöstä eristettäisiin kaikki äänet, ihminen kuulisi aina jotain. Viimeisenä oman verenkiertonsa.” Siitä tässä juuri onkin kyse.




Riesco, Nerea : Ars Magica, 2011
"Yksitoista noituudesta kuolemaantuomittua eteni kiihtyneen väkijoukon keskellä kohti mestauslavaa huojuvana, synkkänä kulkueena..." Näin aloittaa espanjalainen Nerea Riesco kirjansa Ars Magica. Kirjan tapahtuvat sijoittuvat 1600-luvun Espanjaan, jossa noitavainot olivat arkipäivää. Inkvisiittori Salazar määrätään tutkimaan noituutta Espanjan maaseudulle. Toisin kuin muut - Salazar haluaa kyseenalaistaa koko noituuden. Pian Salazarille alkaa selvitä, että on olemassa tahoja, joille rahvaan pitäminen noitien pelossa sopii vallan mainiosti, ja taustalla oleva juoni alkaa paljastua… Samaan aikaan nuori tyttö Mayo etsii kasvattiäitiään Ederraa, joka on vangittu väärinperustein noitana ja myöhemmin kuuleman mukaan vapautettu. Mayo seuraa Salazarin seuruetta kohtalokkain seurauksin.

16.3.2011

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja, 2010
Tuomas Kyrö (s. 1974) on sukupolvensa johtavia mielensäpahoittajia. Hän on kirjoittanut 40 kolmen sivun lyhyttä tarinaa, jotka kaikki alkavat: Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Kirjan mielensäpahoittaja kertoo erilaisista ajankohtaisista itselleen sattuneista tapahtumista ja muista aikamme ilmiöistä. ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin silloin, kun Arvi Lind poistui studiosta. Vieläkään en ole toipunut. Arvi oli minulle kuin veli, paras ystävä tai luotettu mies. Minä haluaisin että Arvi olisi kantamassa minua hautaan tai ainakin kertoisi poismenoni uutisissa.”

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias vanhan kansan mies, joka asustaa itsekseen omakotitalossa ja ihmettelee maailman muuttumista ympärillään. Kirjasta on myös tehty kuunnelmasarja ja äänikirja, jossa lukijana on Antti Litja. Kerrassaan riemastuttavaa luettavaa!

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Natalie, 2011
Natalie jää leskeksi ja menettää otteensa elämään. Ura on kuitenkin nousussa ja ”aika kuluu kun vain hengittää”. Mutta miten kaikki voikaan muuttua taas aivan yllättäen? Natalien ja Markuksen tarina, on palkitun pariisilaisen kirjailijan David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu romaani ja sen oikeudet on myyty 15 maahan. Se on hurmaavasti kirjoitettu, samalla kepeä ja vakavan runollinen, erilainen rakkauskertomus. Kerronnan välissä on humoristisia alaviitteitä ja ajatuksia herättäviä välilukuja.

”Loppujen lopuksi voimmekin miettiä, onko sattumaa todella olemassa. Olisikohan niin, että kaikki kohtaamamme ihmiset kävelevät alueellamme vain siinä toivossa, että kohtaisivat meidät? Asiaa pohtiessaan huomaa, että nuo ihmiset totta tosiaan vaikuttavat usein hengästyneiltä.” Tätäkin kysymystä voi nyt ajatella tai vain viihtyä Natalien seurassa.


Pirkko Lindberg: Hotelli Kaipaus, 2010
Lapsuusvuodet hotellissa ei ole aivan tavanomaista. Kirjailija Pirkko Lindberg kertoo oman tarinansa Tinka-tytön kuvaamana lapsuusvuosistaan vaasalaisessa hotellissa. Hänen adoptioäitinsä Czarda Komia omisti sodan jälkeen Vaasassa toimineen hotelli Astorin, jonka tytär nimittää kirjassa hotelli Kaipaukseksi. Czardan ja lähisuvun menneisyyden monenkirjavat vaiheet kertovat paitsi suomalaisen hotelli- ja ravintolatoimen historiasta myös suomalaisen yhteiskunnan suurista muutoksista 1900-luvulla. Czardan pyrkimys parempaan elämään henkilökohtaisten pettymysten kautta kuvaa sosiaalista nousua, joka mahdollistui 1950-luvun kasvun vuosina. Tinka oli viipurilainen löytölapsi, joka tuli Czardan elämään puolivahingossa. Uutteran Czardan ja mielikuvitusmaailmoissa elävän Tinkan keskinäinen suhde oli kuitenkin lämmin ja ymmärtävä, vaikka Tinkan kouluviihtymättömyys aiheuttaakin ylimääräisiä huolia.
Kirjan rakenne koostuu useista sivutarinoista, joita kerrotaan hotellivieraiden ja henkilökunnan menneisyydestä. Myös Tinkan ahkerasti selailemasta  suvun valokuva-albumista pursuaa uusia mielikuvitustarinoita.
Hotelli Kaipaus on todellinen lukuromaani! 


16.2.2011

Snellman, Anja: Parvekejumalat, 2010
Romaanin keskeinen tapahtumapaikka on Helsingin Vuosaari, jossa tarinan päähenkilöt asuvat. Toinen heistä on murrosikäinen somalityttö Anis ja toinen nuori nainen, suomalainen Alla. Kirja rakentuu lyhyistä luvuista, joissa seurataan vuorotellen Anista ja Allaa. He tapaavat tosiensa vain ohimennen. Anis on Allan pikkusiskon ystävä. Alla käyttää nimeä Alla-Zahra, islamiin palannut. Hänen kasvuvuotensa ovat olleet rajojen kokeilua, joita boheemit kirjailijavanhemmat eivät ole asettaneet. Anis tutustuu Allan äitiin, joka on täydellinen vastakohta Aniksen omalle, miehensä vallan alla elävälle äidille. Aniksen isä kannattaa vanhoillista islamia ja Aniksenkin on määrä noudattaa islamin oppien mukaista naista koskevia lakeja. Hän on hyvä koulussa ja kiinnostunut musiikista ja tanssista odottaen innolla Madonnan konserttia. Anis joutuu elämään kaksoiselämää ja piilottelemaan ajatuksiaan. Alla puolestaan etsii islamista järjestystä elämäänsä ja valmistelee tapahtumaa, jossa suomalaisia tutustutetaan islamin oppeihin. Kirjan nimi viittaa kirjan lopun tapahtumiin. Parveke symbolisoi myös ulkoista näkymää, julkisivua, jossa kaikki on hyvin. 


14.1.2011

Indridason, Arnaldur: Sameissa vesissä, 2010
Palkitun islantilaiskirjailijan seitsemännen dekkarin tapahtumat käynnistyvät kun ravintolaan juhlimaan lähtenyt mies löytyy asunnostaan surmattuna. Selviää, että miehellä on ollut ravintolasta lähtiessä naisseuraa ja asunnossa on myös tapahtunut raiskaus. Mutta missä on nainen? Oliko asunnossa kolmaskin henkilö? Tapauksen saa tutkittavakseen naispoliisi Elinborg, joka taiteilee vaativan työn ja perheen välissä.  Rikoksen selvittäminen on tavallista työläämpää ja Elinborg joutuu matkustamaan surmatun miehen kotiseudulle. Menneisyyden synkät tapahtumat alkavat vähitellen avata rikoksen solmuja.

Sameissa vesissä on paitsi taitavasti rakennettu dekkari, myös yhteiskunnallinen, hyvinvoinnin kääntöpuolta kuvaava teos.


Lisa Genova: Edelleen Alice, 2010
Kirja kertoo Alicesta, joka sairastuu viisikymppisenä alzheimerin tautiin. Alicen elämä on siihen asti ollut mallikasta: hänellä on virka kognitiivisen psykologian professorina, kolme aikuista lasta ja onnellinen avioliitto. Eräänä päivänä luentoa pitäessään Alice huomaa, ettei yhtäkkiä löydäkään oikeita sanoja, ja tutun juoksulenkin varrella hän eksyy. Unohduksia ja hajamielisyyttä ei voi enää selittää vaihdevuosilla eikä stressillä. Lääkärin diagnoosi on armoton. Kirja käy läpi alzheimeria sairastavan ihmisen elämän muutokset, ja hänen oman sekä läheistensä tuskan. Eteen tulee päivä, jolloin Alice ei enää tunne omia tyttäriään, saati miestään.

2.12.2010

Markus Nummi: Karkkipäivä, 2010
Karkkipäivä-kirja on hieno romaani, joka etenee kuin dekkari. Kirja on luettava nopeasti loppuun, että selviää saako Tomi eli Tok Kilmoor pelastettua prinsessa Mirabellan. 

Kirjan tarina lähtee etenemään, kun kirjailija Ari maksaa täysin tuntemattoman pienen Tomi-pojan karkkipussin kaupan kassalla. Pojalla ei ole paikkaa, minne mennä, joten hän lyöttäytyy Arin seuraan. Vähitellen Ari huomaa, että Tomilla ei ole kaikki ihan kohdallaan. Hän on nälkäinen ja mustelmilla. Tomilla on päähänpinttymä apua tarvitsevasta Mirabellasta ja pian Ari huomaa olevansa mukana Tomin ”pelastusretkellä”. Mutta onko Tomin tarina totta vai satua?

Vaikka kirjan aihe on rankka – sosiaaliviranomaisten lastensuojelutapaukset, niin ajankohtaista romaania lämmittävät huumori ja lapsen mielikuvitus. Karkkipäivä on yksi tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaista.

Märta Tikkanen:  Emma ja Uno – rakkautta totta kai!,  2010 
Märta Tikkanen on kirjoittanut äitinsä vanhempien onnettoman avioliittotarinan. 18-vuotias kirkkonummelaisen kartanon tytär Emma avioituu 27-vuotiaan Uno  Stadiuksen kanssa 1800-luvun lopulla. Uno Stadius on kuuluisa kansanvalistusmies, joka ei omassa elämässään osaa elää edustamiensa aatteiden mukaisesti.  Emma merkitseekin Unolle vain edullista naimakauppaa ja perinnön kautta tulevaa hyötyä. 

Nuori perhe asuu aluksi Ruotsissa, jossa Uno jatkaa valistus-työtään ja työskentelee eri oppilaitoksissa.  Perhe kasvaa ja 25-vuotiaana Emmalla on jo kuusi lasta. Unosta ei ole perheenisäksi, vaan hän elää levottoman luonteensa mukaista urakeskeistä elämäänsä. Lapset aiheuttavat vain häiriötä ja vaikeuttavat hänen keskittymistään tehtäviinsä. Emman perintökin hupenee olemattomiin Ruotsin vuosina. Lopen väsyneenä Emma palaa takaisin kotikartanoonsa Unon jäädessä Ruotsiin. Avioparin yhteydenpitoa käydään lopulta vain Unon äidin kautta kirjeitse.  Kun Uno palaa lähes kymmenen vuoden erillään asumisen jälkeen Suomeen, Emma päättää hakea avioeroa. Hän joutuu elättämään lapsikatrastaan yksinhuoltajana lastentarhaa ja vuokralaisia pitämällä Unon osallistumatta tähän millään tavalla.

Kirja perustuu Märta Tikkasen isovanhempien kirjeisiin, joista välittyy ennen kaikkea naisen raskas osa miesten hallitsemassa maailmassa.  Tarinan taustana ovat 1900-luvun alun Suomen historian suuret mullistukset. 

Alkuun

Tietokirjat

Johanna Vireaho & Sari Tammikari: Onnellinen puutarhuri, 2011
Hienosti kuvitettu puutarhakirja, joka sisältää isoja ja pienempiä projekteja, joita voi omassa puutarhassaan toteuttaa.  Paitsi puutarhan suunnitteluun kirjasta löytyy neuvoja niin suihkulähteiden ja mukulapolkujen tekemiseen kuin puutarhan koristeluunkin. Puuterassit, pergolat ja kiviportaatkin löytyvät kirjasta. Onnellinen puutarhuri on siitä onnellisessa asemassa, että hänellä ei ole kiire mihinkään, vaan ideat hautuvat rauhassa ja toteutuvat kiireettä. Lifestyle-aiheisia kirjoja kirjoittanut tekijä asuu 1920-luvun puutalossa, jonka puutarhan tunnelmallisista kuvista saa myös käytännön vihjeitä omaa puutarhaa suunnitellessa. Viehättävistä kuvista nauttii myös puutarhaa omistamaton.

May B. Langhelle: Siksakkia: ompele lapselle käytetystä uutta, 2011
Kirjan tekijä innostui vaatteiden ompelusta esikoista odottaessaan ja halusi osaltaan keventää maapallon kuormitusta suosimalla kierrätystä vaatteiden hankinnassa ja tekemisessä. Näiden arvojen pohjalta hän on koonnut raikkaan kirjan kauniine kuvineen.
    
May B. Langehellen kirjassa on 40 yksinkertaista ohjetta, joilla voi muuttaa käyttämättömän kirppislöydön, oman vanhan vaatteensa, verhon tai vaikkapa tyynyliinan ainutlaatuiseksi vaatekappaleeksi lapselle. Siksakkia kirjan ohjeet on suunniteltu 0-6 -vuotiaalle lapsille, ja ohjeisiin liittyy kuva valmiista vaatteesta. Kirjan liitteenä on lisäksi kaava-arkit töihin. Vaatteiden lisäksi kirjassa on myös ohjeita muun muassa laukkujen, lelujen ja liinavaatteiden ompeluun. Kirjan lopusta löytyy pieni ompelukoulu osio, josta saa vinkkejä ompelutöiden tekemiseen. Kirjan helpot mallit ja selkeät ohjeet houkuttavat kaivamaan ompelukoneen esille ja kokeilemaan omia taitojaan.


Raija Niemi: Riihimäen rakennuskulttuuria, 2010
Tiesittekö missä Riihimäellä sijaitsevat Pomolinna ja Nälkälinna? Tai kuka kuuluisa arkkitehti on suunnitellut nykyisen adventtikirkon, entisen pankkitalon rakennuksen Keskuskatu 3:ssa? Minä vuonna Riihimäen nykyinen rautatieasema valmistui? Miten nykyisen Riihimäen asuinalueet ovat muodostuneet?

Riihimäen kaupungin kaavoitusyksikkö on päivittänyt ajan tasalle vuonna 2000 ilmestyneen Riihimäen merkittäviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja kulttuurimaisemakokonaisuuksia esittelevän julkaisun.  Kirja esittele niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia sekä kulttuurimaisemia runsaine värikuvineen. Hyödyllinen teos kaikille oman kaupungin rakennuskulttuurista ja sen vaalimisesta kiinnostuneille.



Kaija Juurikkala: Varjojen taika: matka edelliseen elämään, 2011
Elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetuksi tullut Kaija Juurikkala kuvaa kirjassaan avoimesti ja rehellisesti henkistä kasvuaan ja matkaa pelon kautta kohti valoa. Lapsena Juurikkala pelkäsi pimeää ja kärsi unettomuudesta. Myöhemmin hän kuuli outoja naksahduksia ja koputuksia yössä, joita muut eivät kuulleet, ja pelkäsi jopa tulevansa hulluksi. Pikkuhiljaa hän oppi ymmärtämään, että hänellä on erityinen lahja. Lahja, jolla pääsee osalliseksi tuonpuoleiseen maailmaan. Hän oppi myös, että matka varjojen maahan ei tuonutkaan tullessaan pimeyttä ja pelkoa, vaan vapautuksen ja kyvyn auttaa muita.

Juurikkala kertoo koskettavasti kirjassaan omasta matkasta edelliseen elämäänsä ja omien pelkojensa kohtaamisesta. Kirjassa vuorottelevat epäusko omaa näkemisen lahjaa kohtaan, kuten myös kiitollisuus ja hämmästys lahjan voimasta ja sen käyttömahdollisuudesta. Kun Juurikkala uskalsi kohdata itsensä ja entisen elämänsä, hänen elämänsä kulmikkaat palaset loksahtivat paikoilleen ja asioiden merkitys selkeni.

Matkallaan varjojen maahan Juurikkala ei vain avannut mieltään, vaan myös maailma avautui hänelle moninaisena ja kokonaisena. Varjojen maa ei ollut enää pelottava, sillä valo teki varjoista vaaleammat.  

Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa : lehmiä, jumalia ja maantiepölyä, 2010
Matti Rämö on YLE:n teksti-tv:n toimittaja, jonka intohimona on pyöräily. Hän on pyöräillyt läpi Euroopan Afrikkaan ja polkenut läpi Intian.
Helsingin kirjamessuilla juutuin lähes tunniksi kuuntelemaan Rämön jutustelua matkois-taan ja kokemuksistaan. Silmistä loisti innostuksen palo ja mehevät jutut saivat mielikuvi-tuksen liikkeelle. Hänen pyöräilyinnostuksensa sai alkunsa vakavasta sairaudesta, josta kuntoutuakseen hän hankki kotiin kuntopyörän. Kun olo parani, hankintaan tuli retkipyörä, ja matkanteko alkoi. Kokeilua Baltianmaissa ja sitten, vuonna 2007 päämääränä Tunisia.
Rämö antoi vinkiksi aloitteleville pyörämatkalaisille: ei pidä turhaan hötkyillä, ei liikentees-sä, eikä kilometrejä ahmien. Markan teko voi olla hidasta (n. 10-15 km. tunnissa) mutta päivän mittaan matka taittuu. Joustavuus, rauhallisuus ja avoin mieli, niillä pärjää pitkälle.

Seuraavaksi Rämä lensi pyörineen Delhiin ja polki kuukaudessa yli 2600 km matkan Del-histä Mumbaihin. Intia oli Rämölle ennestään tuttu paikka, sillä hän oli opiskeluaikaan teh-nyt siellä lopputyötään. Nyt Intiaan suuntautuvaan pyörämatkaan oli hyvin henkilökohtaiset syyt. Äiti oli juuri kuollut syöpään ja tuntui oikealta viedä hieman tuhkaa Varanasiin siunat-tavaksi. Rämön tytär opiskeli Mumbain lähettyvillä kansainvälisessä lukiossa.

Intiassa pyöräily on kokeneellekin polkijalle melkoinen haaste. Liikenne on kaoottista ja
siellä seikkailivat erilaisten kulkuvälineiden lisäksi lehmät, apinat ja norsut. Tiet ovat usein surkeassa kunnossa ja rengasrikkoja tapahtui usein. Alituinen väenrunsaus ja ihmisen ute-liaisuus, vatsaturvallisen ruoan ja edullisen majapaikan löytäminen kävi voimille. Rämö näki ja koki tavallisen, köyhän intialaisen ihmisen arkea ja juhlaa. Hän kuvailee tapahtumia elävästi – kuin lukija matkaisi tarakalla mukana. Cira Almentin hauskat piirrokset elävöittä-vät tekstiä.

Slow life –elämäntyylin tullessa muotiin, on ilmestynyt monia vaihtoehtoisesta matkustami-sesta kertovia kirjoja. Kävelle, polkien tai soutaen aistit pysyvät mukana. Hiljaa etenemisen pyhä taito kannattaa; siinä ehtii nähdä, haistaa ja maistaa maailmaa.

PS. Tänä vuonna ilmestyy Rämön pyöräilykirja Thaimaasta ja Intiasta.

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa, 2010
Kellokosken prinsessa –kirja kertoo Anna Svedholmin (1896 – 1988) erikoisen elämäntarinan. Anna sairastui nuorena skitsofreniaan ja eli elämänsä laitoshoidossa 1930-luvulta lähtien. Kellokosken sairaalassa häntä hoidettiin yhteensä 52 vuotta.

Prinsessa-nimellä Anna Svedholmia kutsuttiin, koska hän kuvitteli olevansa kuninkaallinen ja antoi kuninkaallisia arvonimiä myös muille tuntemilleen ihmisille. Prinsessaa hoidettiin lähes kaikilla 1900-luvun mielisairaanhoidon menetelmillä, mutta hän ei luopunut fantasiamaailmastaan. Lopulta Prinsessa hyväksyttiin harhoineen ja hän sai paljon tuttuja ja ystäviä niin sairaalan henkilökunnasta että Kellokosken kylältä. 

Kellokosken Prinsessasta on tehty myös fiktiivinen elokuva Prinsessa, jonka nimiroolin esittäjä sai Jussi-patsaan työstään.

Aila Meriluoto: Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004. 
Toimittanut Anna-Liisa Haavikko, 2010
Tältä kohtaa on kaunistelematon kuvaus kirjailijan työstä ja ihmisestä kirjan takana.Se on kuvaus elämän nopeudesta ja hitaudesta. Vimmasta, joka luo aina uutta, vimmasta rakastaa vahvasti eikä hävetä mitään.Upeat Vaarallista kokea (1996) ja Mekko meni taululle (2001) ilmestyvät. Luovan ihmisen tarpeet purkautuvat voimakkaina välähdyksinä ja kriittisinä purkauksina.Tärkeää on kirjoittaa ja rakastaa. Lähellä on aviomies ja suuri perhe, klaani, ystävät ja kollegat. Vanheneminen vie voimia, etäännyttää, tuo yksinäisyyttä ja turvattomuutta.”3.3.2003. No. Minä kirjoitan näitä viimeisiäni. Sekin on tärkeää. Se on hemmetin tärkeää. Nämä viestit: terveisiä elämästä. Tältä kohtaa. Amen….Mutta kevät on tulossa. Aito valo. Katsotaan nyt!” Kanattaa lukea ja aistia!

Juha Korri & Susanna Korri: Tavoitteena huippukoira: 
koiran tottelevaisuuskoulutus ,2010
”Jokainen koira voi olla huippukoira. Jokainen koira on myös erilainen ja vaatii yksilöllisen koulutuksen.” Näin toteavat kirjassaan kokeneet koulutusohjaajat Juha ja Susanna Korri, jotka ovat edustaneet Suomea menestyksekkäästi käyttökoirakilpailuissa MM-tasolla. He painottavat kirjassaan, että hyvä koiranomistaja tutustuu tarkoin koiraansa. Yhdessäelon sujumisen edellytys on, että tunnustetaan koiran viettien ja vaistojen olemassaolo ja opetellaan tunnistamaan niistä keskeisimmät. Kirjassa käydään läpi tärkeimmät tottelevaisuusliikkeet, ja eri metodeja niiden opettamiseen, sillä yksi tapa voi sopia toiselle ja toinen taas toiselle. Kirjassa pyritään ymmärrettävyyteen ilman vaikeaa koiraslangia ja aukaistaan koiraharrastuksen termejä lyhyen sanaston avulla. Ongelmakohtien ratkaisemiseen on koottu useita eri keinoja, joista jokainen löytänee sopivimman. Kirja on oikea aarre jokaiselle aktiiviselle koiraharrastajalle ja siihen on hyvä palata aina, kun törmää ongelmiin koiran koulutuksessa.   

Paasio, Arja: Unelmien huvimajat, 2009
Olavi Virta lauloi aikoinaan "sinisestä huvimajasta", jossa voi kohdata rakastettunsa. Huvimajaan onkin liitetty aina romantiikka ja Nykysuomen sanakirja mainitsee huvimajan synonyymeiksi mm. ilohuone, huvihuone ja huvittelupaikka. Huvimajojen historia Suomessa liittyy puutarhojen historiaan 1700-luvun loppupuolella.  Kartanoiden, pappiloiden ja linnojen puutarhoihin pystytettiin usein sekä kasvihuone että huvimaja. Huvimajojen rakentaminen hiipui 1920-luvulla, mutta 1980-luvulta alkaen huvimajat ovat alkaneet jälleen koristaa omakotitalojen ja kesämökkien pihamaita.
Paitsi huvimajojen historiaa tässä viehättävässä kirjassa esitellään huvimajoja eri puolelta Suomea. Kaikille huvimajoille on yhteistä se, että ne on rakennettu joko osittain tai kokonaan kierrätysmateriaaleista. Kirjasta saa erinomaisia vinkkejä myös omaa huvimajaa suunnitteleva.
Vaikka silloin tällöin kuuleekin kysyttävän - onko kukaan koskaan nähnyt kenenkään istuskelevan huvimajassa?

Alkuun

28.10.2010

Juha Itkonen: Seitsemäntoista, 2010
Hämeenlinnassa lapsuutensa ja varhaisnuoruuteensa viettänyt Juha Itkosen Seitsemäntoista –teos alkaa peruskoulun päättäneen Henrikin päästessä kesätöihin hämeenlinnalaisen suuren marketin lihaosastolle.  Työpaikalla Henrik astuu aikuisuuden maailmaan tutustuen vanhempiin työtovereihinsa. Hedelmäosaston Veskusta muodostuu Henrikille läheinen ystävä. Henrik viettää työpaikan ulkopuolella tavanomaista kuusitoistavuotiaan elämää, johon kuuluvat niin tytöt kuin pussikaljakin.  Suhde Veskuun nousee kirjan keskeiseksi teemaksi.  Veskun kanssa Henrik pääsee mm. Riihimäellä sijaitsevaan ravintolaan, joka kuvataan ”pelkäksi räkäläksi” ja ilta osoittautuu muutenkin pettymykseksi.

Kirjaan tulee uusi näkökulma, kun tarina jatkuukin nuoren kirjailijan Julius Ilosen kertomuksena omasta kirjastaan. Sen tapahtumat vaikuttavat olevan peräisin todellisesta elämästä. Muistavatko työtoverit tapahtumat samalla tavoin? Voiko kirjailija kirjoittaa todellisen elämän tapahtumista yhtäpitävästi?
Mielenkiintoinen kirja 1990-luvun nuoruudesta, ystävyydestä ja kirjailijan työstä.

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä, 2010
”En halunnut siirtää itselleni pelkästään Petri Vallin omaisuutta. Tahdoin enemmän. Halusin varastaa Petri Vallin elämän.”
Postinkantajana työskentelevä Sami Ljud löytää kesken kierrostaan seksuaaliterapeuttina työskentelevän mieslääkärin kuolleena tietokoneen äärestä. Kuollut muistuttaa hämmästyttävästi ulkonäöltään Sami Ljudia.  Hetken mielijohteesta hän päättää ottaa Petri Vallin identiteetin. Tämä on ollut juuri kirjoittamassa sähköpostiviestiä Portugaliin Maria - nimiselle naiselle.  Valelääkäriksi soluttautuminen onnistuu vaivatta ja johtaa Sami Ljudin myös Portugaliin Marian jäljille.  Samin vaimo, lentoemäntänä työskentelevä Lila ryhtyy etsimään miestään ja palkkaa alkoholisoituneen entisen työtoverinsa Tuukka Grahnin etsimään miestään. Jäljet johtavat Portugaliin, mutta etsintä on tulokseton, vai onko? Mitä tekemistä lentoaseman ”Kohtaamisia” –veistoksella on Tuukka Grahnin kanssa? Kuka  lopulta oli Petri Vall?

Kirjassa on monta kertojanääntä, jotka kertovat oman tarinansa.  Kirja on moniulotteinen rikosmysteeri, jonka loppu on yllätyksellinen.

Pirjo Tuominen: Perintömaat, 2010
Tuomisen uusin teos sijoittuu nykyaikaan. Romanttisen lukuromaanin keskiössä on Ylhäisten sukutila Rautaveden rannalla Vammalassa, jota kolmannessa polvessa isännöi jo ikääntynyt Paavo Jänne. Paavon vaimo Mirkku hylkäsi tämän parikymmentä vuotta sitten löytäessään uuden onnen ulkomailta.  Jäljellä tuosta avioliitosta ovat vain poika- ja tytärpuolet Kai ja Pia. Kai on epäonnistumistensa jälkeen palannut Ylhäisiin ja toimii Paavon apuna tilanhoidossa, kun taas Pia menestyy toimittajan työssään toisaalla pistäytyen kuitenkin välillä entisessä kodissaan. Ylhäisten naapurissa asuu Paavon pikkuserkku Raili, joka ei malttaisi pitää näppejään erossa Ylhäisten tilan perimisasioista. Kuka perii tilan, kun Paavolla ei ole omia lapsia?  Tuominen kuvaa hienosti nykypäivän ihmisiä ja maatalouden murrosta. Kirjan pääteema on kuitenkin rakkaus. 


Suosittelemme myös näitä:  

Adichie, Chimamanda Ngozi: Puolikas keltaista aurinkoa, 2009
Nigeriassa syntynyttä kirjailijaa pidetään Afrikan nykykirjallisuuden lupaavimpana lahjakkuutena. Puolikas keltaista aurinkoa on hänen toinen romaaninsa ja se voitti Orage Prizen vuonna 2007, valittiin Booker-ehdokkaaksi ja sen oikeudet on myyty 28 maahan.
Avaan kirjan kesähelteessä ja huomaan pian olevani 1960-luvun Nigeriassa sodan kynnyksellä elävien ihmisten maailmassa. Kirja tempaa mukaansa ensin Afrikkalaisen sivistyneistön elämään ja illanistujaisiin ja sitten Biafran sodan todellisuuteen.
Kirjan päähenkilöinä ovat kaksoissisarukset Olanna ja Kainene sekä heidän miehensä Odenigbon ja Richard. Nsukkan pienessä yliopistokaupungissa varttuu mieheksi myös maalaispoika Ugwu, joka palvelee Odenigbon perhettä antaumuksella.
Puolikas keltaista aurinkoa kuvaa suurella sydämellä Biafran sodan tapahtumia. Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi ja heidän tarinansa kantaa läpi sodan, nälänhädän ja katastrofin. Rakkaus läheisiin ja omaan maahan sekä hieno ihmiskuvaus antavat julmille tapahtumille siivet ja juuret. 

Autere, Terttu: Kinkkauskivet, 2009
Viipurista kotoisin oleva Tellervo joutuu vanhempineen lähtemään sodan aikana evakkoon. He asettuvat asumaan sisäsuomalaiseen kaupunkiin, jossa Tellervo varttuu oppikouluikään. Sodanjälkeinen puute on osa jokapäiväistä elämää, mutta usko tulevaisuuteen on silti kova. Kirjan tuokiokuvat kuljettavat lukijaa Tellervon lapsuudessa: ostetaan lähikaupasta karamelleja, etsitään kinkkauskiviä, esiinnytään koulunäytelmässä ja lueskellaan auringon lämmittämällä ullakolla Runotyttöjä. Terttu Autereen uusi romaani henkii 1950-luvun nostalgiaa.

Barbery, Muriel: Siilin eleganssi, 2010
Siilin eleganssi kertoo hienon pariisilaisen kerrostalon elämästä. Kirjalla on kaksi kertojaa: Renée Michel, joka on talon ovenvartijarouva ja Paloma Josse, kaksitoistavuotias talon asukas.
Renée haluaa olla huomaamaton ja yksinkertainen leskirouva, vaikka hän todellisuudessa on sivistynyt kultuurinharrastaja. Paloma taas on fiksu, mutta omiin oloihinsa vetäytyvä elämää pohdiskeleva teinityttö.
Kummankin erakon elämä muuttuu, kun taloon muuttaa japanilainen, tarkkasilmäinen Kakuro Ozu.
Siilin eleganssi on kirja sydämen sivistyksestä, kaikkien ihmisten arvostamisesta ja yhdenvertaisuudesta. Kirja on viehättävä, erikoinen lukukokemus! 

Bauermeister, Erica: Elämän lempeät maut, 2009
Lillian on tarkkanäköinen kokki, joka pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Lillianin ruokakurssille kokoontuu kerran kuussa kahdeksan erilaista ja eri-ikäistä oppilasta. Lillian on jo lapsuudessaan oppinut, että oikeanlainen ruoka paitsi täyttää vatsan myös tyydyttää henkisen nälän. Heti kahdeksan täytettyään hän alkoi huolehtia perheensä ruoanlaitosta.
Lillianin hellävaraisessa ohjauksessa kurssilaiset oppivat paitsi ruoanlaittoa, niin myös paljon uutta itsestään ja muista oppilaista.
Elämän lempeät maut on lämmin tarina erilaisista ihmiskohtaloista sekä ruoan lähes taianomaisesta voimasta. Bon appétit!

Dorrestein, Renate: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa, 2009
Viisikymppisen Heleenin äiti saa aivoinfarktin. Tilanne on vakava, äiti ei pärjää enää kotona ja hänelle pitäisi löytää pysyvä hoitopaikka. Samaan aikaan Heleen kärsii vaihdevuosien tuomista kuumista aalloista, pyörittää perheyritystä ja huolehtii perheestään, johon kuuluu mies ja kaksi teini-ikäistä lasta. Hän juoksee kuukausikaupalla kodin, työpaikan ja sairaalan väliä potien jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Romaani on kuin hyvä vitsi: paniikkiin joutunut kahdeksankymppinen äiti, jolla on hehkuva meikki ja leopardikuvioiset vaatteet raivoaa sairaalan vessassa, ei ymmärrä puhetta eikä tiedä mihin on joutunut. Dorresteinin kieli on ronskin estotonta ja tapahtumat suorastaan itkettävän hauskoja. Romaanille voisi jopa nauraa ellei takaraivossa koputtaisi tietoisuus siitä, että tämä voi olla edessä kenellä tahansa.

Erickson, Carolly: Tsaarin tytär, 2010
Venäjän viimeinen tsaari perheineen on jäänyt historiaan surullisen kohtalonsa takia; koko perhe teloitettiin eräänä heinäkuisena yönä vuonna 1918. Entä jos yksi heistä olisi pelastunut? Erickson kertoo tsaari Nikolai II:n ja Tsaaritar Aleksandran toiseksi vanhimman tyttären, Tatjanan, kuvitteellisen selviytymistarinan historiallisessa romaanissaan. Kirjassa lukija pääsee seuraamaan tsaarin perheen hulppeaa elämää kaiken loiston keskellä. Tatjanalla on koettavanaan omat nuoren tytön ihastumiset, toiveet ja huolet; pikku-veljen katala sairaus ja tsaarittaren vankka usko Rasputinin parantajantaitoihin vaivaavat mieltä. Samaan aikaan soditaan ja Venäjän kansassa yltyy tyytymättömyys monarkiaa kohtaan - vallankumous tekee tuloaan. Suuriruhtinattaret yrittävät tehdä osansa työskentelemällä sotasairaalassa. Siellä Tatjana rakastuu haavoittuneeseen sotilaaseen, Mihailiin. Lopulta Romanovien valta murenee ja heidät passitetaan vankeuteen hyiseen Siperiaan. Miten Tatjana onnistuu pelastamaan itsensä?

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö, 2010
Romaanin kertoja minä on Evie Green, esikoistaan odottava nainen, jolle palaavat mieleen lapsuuden aikaiset tapahtumat .  Evien ollessa seitsemän vuotias hänen kolmikymppinen yksinhuoltajaäitinsä kuolee yllättäen sydänkohtaukseen. Evie joutuu muuttamaan äidin vanhempien luokse Walesin syrjäiselle maatilalle.  Lapsuus ja nuoruus isovanhempien luona on turvallista, mutta ympäröivän kyläyhteisön suhtautuminen huomiota herättävän punatukkaiseen Evieen on outoa. Miksi hän herättää suorastaan vihamielisiä tunteita kyläläisissä? Miksi Evien isästä, oudosta irlantilaisesta ei saisi puhua? Miten Evien koulutoverin, kylän kauneimman ja rikkaimman tytön, Rosien, katoaminen liittyy häneen? Onneksi on Daniel, turvallinen lammastilan työntekijä, joka puolustaa Evietä.
Irlantilainen tyttö on palkittu lukuromaani, jossa menneisyyden verhotut perhesalaisuudet alkavat aueta vuosien kuluttua.  Walesin sateiset ja sumuiset nummet kehystävät outoja tapahtumia ja muistoja.

Franzén, Peter: Tumman veden päällä, 2010
”Minun elämäni on virta, joka pienenä pisarana tihkuu ulos graniitista, pohjoisen maailman perukoilta.” Peter Franzénin esikoisteos on kertomus pienen Pete-pojan elämästä. Se on herkkä, tunteva ja mieleenpainuva omaelämäkertaromaani.
Pete kasvaa äidin, pikkusiskon ja isäpuolen perheessä. Isän alkoholismi ja väkivaltaisuus tekevät elämästä arvaamattoman. Lapsi on viaton, mutta ei osaton perheen tragediaan. Äiti on hyvä ja huolehtivainen, sisko kiva, mutta pappa on paras ja mummon villasukat ja mustaviinimarjamehu lämmittävät talven tuiskuissa. Naapurin Pekan kanssa leikkiessä huolet häviävät, mutta valon takana on varjoja.
Romaanin lyhyet luvut ja pohjoinen murre tuntuvat hyviltä valinnoilta ja tapahtumat tulevat kuviksi rauhallisesti etenevässä pienen pojan tarinassa.
”Ihan niinku lumi sattais joka vuosi aina aikasemmin, äiti kuiskaa ja hänen toppahousunsa päästävät suhahtavan äänen, kun hän kyykistyy laittaman omia kengännauhojaan kiinni. Väsyttää. Ei olla pitkään aikaan noustu ylös tällä tavalla keskellä yötä.”
Pete kasvaa koululaiseksi, lentää yksin Helsinkiin ja äidin kanssa Israeliin, saa ensimmäisen todistuksensa ja katsoo auringonpaisteeseen.
Esikoiskirjapalkintoa, Finlandia-palkintoehdokkuutta ja elokuvaa odotellessa…!

Giordano, Paolo: Alkulukujen yksinäisyys, 2010
”Valinnat tehdään muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista maksetaan koko elämä”, kirjoittaa nuori italialainen fyysikko Paolo Giordano koskettavassa esikoisessaan. Alkulukujen yksinäisyys on kahden nuoren kasvukertomus 80-luvulta 2000-luvulle. Alicea ja Mattia ovat kokeneet lapsuudessa onnettomuuden, joka ei jätä rauhaan. He kohtaavat koululaisina ja tuntevat kummallista samansieluisuutta. Alicea kärsii anoreksiasta, matemaattisesti lahjakas Mattia vetäytyy ikätovereistaan ja viiltelee itseään. Kirja on apeasta aiheesta huolimatta kiehtova ja ilmava. Se on kuvaus yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja ihmisen kaipuusta toisen ihmisen yhteyteen. Romaani sai arvostetun Premio Strega -palkinnon ja se on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle.

Alkuun

Haahtela, Joel: Katoamispiste, 2010
”Jos kaikki paikat, joissa olimme olleet, pitivät sisällään kaikkea aikaa mikä niihin oli kertynyt; jos jokainen hetki jäi toistumaan ikuisesti.”
Katoamispiste on kirjailijapsykiatri Joel Haahtelan seitsemäs teos ja se on omistettu ”Raijalle, jonka kirjoihin on kätketty onni”. Se on hiljainen tutkimusmatka ihmisen sieluun, kurkotus näkymättömään kuin ihmeeseen. Jännityskertomuksen lailla tihenevä tarina herättää kysymyksiä ja jättää ajatuksia. Haahtela yhdistää faktaa ja fiktiota niin onnistuneesti että häikäisee. Tuulenpuuskan lennättämä sateenvarjo lokakuisessa Helsingissä käynnistää mieslääkärin erikoisen retken, joka kietoutuu ranskalaisen naisen ex-puolison etsintään ja päätyy yllättäen tutkimaan edesmenneen kotkalaisen kirjailijan Raija Siekkisen elämää. ”Näin kuinka sateenvarjo teki viimeisen uhkarohkean nousun, kuin lyhyen elämän lakipiste, sen odottamaton loisto”.

Hahtola, Paula: Salpalinja, 2009
12-vuotias Inge matkustaa äitinsä Helmin kanssa heinäkuussa 1951 Haminan taakse lähelle sodanaikaista salpalinjaa tapaamaan äitinsä isää. Helmi on avioton lapsi, jolla ei ole isänsä tunnustusta. Matkan tarkoituksena on saada papalta allekirjoitus paperiin, jossa Helmille taataan perintöoikeus ja nimi. Helmi on ison talon emäntä, joka on kuitenkin täysin riippuvainen väkivaltaisuuteen taipuvan miehensä rahoista. Kamee-korun, kuten muillakin emännillä on, Helmi ainakin ostaisi. Kesäisen viikon tarina kerrotaan Ingen, Helmin ja papan näkökulmasta.
Täyttyvätkö Helmin unelmat? Minkä jäljen vierailu jättää pappaan? Millaiseksi muodostuu Ingen elämä? Miksi Inge sairastuu kuusikymppisenä farmaseuttina burnoutiin? Ehkä vastaus löytyy lapsenlapsen nuken nimestä ”Ingentingen.”  Onko elämä yhtä puolustautumista salpalinjan varjossa?
Palkitun esikoiskirjailijan teksti soljuu ja vie mukanaan.

Halttunen, Elina: Saaressa kaikki hyvin, 2009
Saaressa kaikki hyvin on nostalginen muistelo 1960-luvun kesiin lapsen silmin nähtynä. Maria, teatteriperheen kasvatti, elää isoisän ja isoäidin hoivissa ja viettää iloisia kesiä serkkujensa kanssa huvilalla saaristossa. Marian 60-luvun lapsuus on värikäs ja tapahtumarikas – saaressa sattuu ja tapahtuu. Temperamenttinen isoäiti puhuu ruotsia ja päättäväinen isoisä karjalanmurretta.
Viisikymppinen Maria palaa yksin lapsuutensa kesäpaikkaan ja muistot vyöryvät esiin. Maria kysyy itseltään, oliko saaressa aikoinaan kaikki hyvin. Marian lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuu paljon traagisia asioita, mutta kaiken taustalla paistaa menneiden kesien aurinko. Kuolema vierailee melko usein Marian lähipiirissä. Kipein kaikista on hetki, jolloin isoäiti katoaa ja tarinan juoni saa aivan uuden suunnan.
Saaressa kaikki hyvin on hurmaava ja hurja kertomus isovanhemmista, sisaruksista, serkuista ja vanhemmista. Marian kasvukertomus laajenee upeaksi romaaniksi rakkaudesta, petoksesta ja värikkäistä perhesuhteista.
Elina Halttunen on dramaturgi, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt teatterissa ja televisiossa. Saaressa kaikki hyvin on hänen esikoisromaaninsa. Herkullisia lukuhetkiä.

Hearst, Dorothy: Suden lupaus, 2009
Pysy aina erossa ihmisistä. Älä koskaan tapa ihmistä aiheetta. Älä koskaan anna sekaverisen suden jäädä henkiin. Näin kuuluu Wide Valleyn susien lupaus.
Suden lupaus kertoo sekaverisen Kaala-suden elämästä 14 000 vuotta sitten. Kaalan elämä ja asema laumassa on uhattuna jo heti sen syntymästä asti. Sisukkuutensa, neuvokkuutensa ja älynsä avulla Kaala jää henkiin ja se saa tärkeän roolin samasta riistasta taistelevien lajien keskuudessa. Ihmeekseen Kaala tuntee outoa vetoa lähellä asuvia ja metsästäviä ihmisiä kohtaan…
Suden lupaus on kiehtova kertomus suden ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Tämä kirja on lumonnut eläinten ystävät ympäri maailmaa.

Hietala, Nelli: 39 astetta luoteeseen, 2009
Esikoisromaanissaan Nelli Hietala,  27-vuotias opiskelija ja kirjastovirkailija, osoittaa tarinankertojalahjansa. Mieleen tuli kirjaa lukiessa toinen jyväskyläläinen kirjailija, Pasi Ilmari Jääskeläinen, joka luonnehtii tekstiään termillä reaalifantasia. 39 astetta luoteeseen vie lukijan tyylitellysti pieneen syrjäiseen merenrantakylään. Ennen kylässä oli vuori, mutta tarina kertoo, että kylässä asunut rikas mies oli halunnut rakentaa suuren huvilan vuoren paikalle ja siirrättänyt vuoren pala palalta mereen. Mielikuvitus on lahja ja Nelli Hietalan tekstissä se on ihanasti läsnä.
Kirjan päähenkilöinä ja kertojina ovat Nerine, joka ei ole koskaan asunut paikallaan vuotta pidempään ja Miko, toinen leipurinpojista. Molemmilla aikuistumassa olevilla nuorilla on vahva sisäinen maailma ja he unelmoivat tulevaisuudesta, lähtemisestä ja pysyvyydestä. Eeli, se toinen leipurin poika on Nerinen ja Mikon välissä ja kulkee mukana vielä kun viimeinen jäähyväishuuto on huudettu.
Romaanissa vilahtelee originelleja henkilöitä ja kerronta lähtee helposti arkisistakin tapahtumista siivilleen, johonkin kurkoteltavaan tai ennen muinoin tapahtuneeseen tarinaan.
Vahva ja erilainen esikoisteos lupaa kirjallista jatkoa.

Hilvo, Sami: Viinakortti, 2010
Rakkaus päättyy onnettomuuteen, jos se pitää piilottaa. Näin käy Sami Hilvon esikoisromaanissa, jonka keskeinen teema on miesten välinen rakkaus ja sukupolvesta toiseen siirtyneet suvussa vallinneet salaisuudet. Salaisuuksien vyyhti alkaa purkautua Mikaelin saapuessa isoäitinsä hautajaisiin isovanhempiensa hänelle perinnöksi jättämään taloon. Aiemmin kuolleen nimismies-isoisän virkapaidan taskusta löytyy vanha viinakortti, jonka takaa löytyy nuorta sotilasta esittävä vanha valokuva. Valokuvassa on isoisän rakastettu Toivo. Mikael saa käsiinsä myös isoisän ja Toivon kirjeenvaihdon ja alkaa ymmärtää vuosien takaiset salaisuudet ja miksi isoisä pakeni konjakkiin. Mikael tunnistaa itsessään saman hengenheimolaisuuden ja pohtii myös oman elämänsä ja vanhempiensa valintoja. Tiivistä, rohkeaakin tekstiä vaietuista aiheista.

Holmberg, Annina, Kaiku, 2009
Teatteriperheen elämää näyttämöllä, kulisseissa. kotona ja maailmalla kuvaa Annina Holmbergin omaelämäkerrallinen romaani Kaiku. Boheemi elämä avautuu lapsen, tyttären, vinkkelistä kaikkine mausteineen. Kaiku rakastaa, vihaa, halveksii, kaipaa ja hurmioituu aidosti ilman esirippua.
Tyttärestä kasvaa äiti, joka hakee mallia omasta äidistään, mutta viihtyy matkoilla kaksin isän kanssa. Tytär puolustaa lapsiaan emokarhun kiivaudella ja pohtii " Kun Irina syntyi, vanhempani hiljenivät. He tuijottivat vauvaa kauan, ja lopulta äiti kuiskasi: "Se on täydellinen!" Tuntui kuin naistenklinikan huone olisi muuttunut kirkoksi, ja minä mietin, oliko isä koskaan katsonut minua yhtä hartaana. Mikä tekee lapsenlapsista niin ainutlaatuisia?"
Kaiku on rosoinen ehkä hiukan hajanainen tarina, jossa muistot vievät ja eteen avautuu välillä rankkojakin näkyjä. Kulttuurihistoriaakin se on ja ehdottomasti myös kasvukertomus. 

Hotakainen, Kari: Ihmisen osa, 2009
"Minun nimeni on Salme Sinikka Malmikunnas ja kaikki mitä minä sanon, painetaan sanasta sanaan tähän kirjaan." Romaanin aloituslause lataa lukijalle paljon odotuksia ja kysymyksiä, joihin
kirjailijalla on tarjota yllättäviä vastauksia ja totuuksia. Avainsanoiksi muodostuvat lanka ja kieli. Salme Malmikunnas on 80-vuotias entinen lankakauppias. Kirjamessuilla hän tapaa kirjailijan. "Sitten se kirjailija teki sen ehdotuksen. Jos kertoisin sille elämäni, se antaisi minulle viisituhatta euroa." Tarina saa alkunsa ruman huoltoaseman pöydässä, pienen kahvikupin ääressä, nauhurin pyöriessä. Osansa saavat lapset ja ajoittain mykäksi rupeava mies, Paavo. Pienyrittäjyys on arvokasta, mutta Salme ei ymmärrä miten omien, tavalla tai toisella kaupan alalla työtä tekevien, lasten on pärjättävä pelkästään puhumalla.
Ihmisen osa on yhteiskuntakriittinen romaani ajastamme. Se ironisoi osuvasti mm. automaailmankliseitä, Audillakin ajetaan. Hotakaisen lause on HOT ja Hotakainen on aina pienen ihmisen puolella. Kirjatimantti!

Jaatinen, Heidi : Ei saa katsoa aurinkoon, 2010
Lennu on pieni savolaispoika, jonka maailma on avara. Se ulottuu kotipihasta järvelle, suolle, kauppa-autolle ja sepänpajalle. Kun koulu alkaa, elonpiiri avartuu vieläkin. Lennun vanhemmilla on hautaustoimisto, jo toisessa polvessa. Isä ja äiti ovat kiireisiä ja Lennulle tärkeitä ovatkin kolme isosiskoa, kehitysvammainen täti, lehmät navetassa ja Lerppa, perheen koira. Vaan ylitse kaiken on mummo, joka lupaa Lennulle ettei vielä kuole, koska hänellä on maailmassa yhä tehtävää. Luottavaisen Lennun elämään ilmestyy synkkä varjo, kun hän tapaa sepän pajalla Lukusen, kulkumiehen. Pienen pojan lapsenmieli ei voi käsittää asioita, joiden kanssa hän joutuu kosketuksiin.

Ei saa katsoa aurinkoon on kiuruvetisen Heidi Jaatisen esikoisromaani. Jaatinen kuvaa koskettavasti lapsen hämmentyneestä näkökulmasta katsoen aikuisten maailmaa, sen pimeää puolta, julmaa ja sairasta käyttäytymistä. Vaikka aihe on rankka, kirjassa on paljon elämäniloa ja aurinkoa. Aivan erityisen ihastuttavaksi romaanin tekee sen murteellinen puhekieli.

Jalonen, Olli: Poikakirja, 2010
”Näin minä opin maailmasta että tyttö ei saa vemputtaa pyllyä. Näin minä opin maailmasta että tyttö saa vemputtaa pyllyä.”
Näin kertoo kirjan poika Olli-poika elämässään oppimista asioista kirjassa Poikakirja. Olli asuu pienessä varuskuntakaupungissa ja elää hyvin tavallista 1960-luvun elämää omakotitalossa neljän siskonsa ja vanhempiensa kanssa. Siskoista Pieni on erilainen kuin muut, hän ei käy koulua. Ollin perhe käy lauantaisin saunassa ja kyläilee tuttavaperheen luona.
Poikakirjassa kuvaillaan ilmeikkäästi sodan jälkeisen Suomen ilmapiiriä ja 60-luvun kansakouluelämää pienen pojan silmin. Ollin opettaja on sodan käynyt ja satuttama mies, joka pitää pojat kurissa ja järjestyksessä. Yksi hänen mielipiteensä on, että suomalainen mies ei ole kantelupukki. Hänen mielestään mies on myös selkärankainen eikä lapamato ja Olli yrittää olla miehen näköinen. 1960-luvun lapsilla oli paljon sellaisia salaisuuksia, joita ei vanhemmillekaan kerrottu. Sattumuksista saattoi sitten lukea vaikka seuraavan päivän sanomalehdestä. Kirjassa Ollin elämänopetukset ovat hyvin kuvaavia tälle ajalle ja hauskaa luettavaa kaikille entisille kansakoululaisille.

Jalonen, Riitta: Hyvää yötä Irma Noora, 2010
”Joskus yksi lause riittää kun se on valittu oikein”,…Irma Noora etsii vastauksia elämänsä hyvään ja pahaan esineiden ja kuvien kautta. Noora on 39-vuotias, vuorotteluvapaalla äidinkielenopettajan työstä. Hän viipyy usein kasvattiäitinsä Rebekan luona. Rebekka ennustaa tulevaisuutta valokuvista. Lapsena oven raosta nähdyt arvoitukselliset istunnot ovat jääneet askarruttamaan mieltä. Talossa on monia muitakin puhumattomia asioita. Kun Rebekka kuolee ja parisuhde kuihtuu Noora siirtyy kuin itsestään lähemmäksi synnytyksessä kuollutta äitiä, oikeaa Irmaa, Rebekan kaksoissisarta ja oppii hyväksymään tosiasiat.
Noora muuttaa lapsuudenkotiinsa, jossa jokaisella vanhalla tavaralla on oma merkityksensä. Rinnassa oleva arpi muistuttaa nuorena koetusta pahasta ja lapsena saatu soittorasiakin on vielä rikki. On aika avata verho muotokuvan päältä, heittää pelastusrengas ja ymmärtää Rebekan jättämä viesti. ”Sanottava Nooralle että tunnistaminen on helppoa sitten kun on sen aika. Sisin tietää kyllä omansa koska se on toinen tuleminen.”
Kiehtova kirja naisena olemisesta ja siitä miten voi oppia puhumaan sisimpiä ajatuksiaan toiselle ihmiselle. Vapautuminen voi antaa uuden suunnan elämään.

Karonen, Vesa & Rajala, Panu: Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija, 2009
Runoilija Yrjö Jylhä on tunnetusti yhdistetty klassikoksi muodostuneeseen talvisotarunokokoelmaan Kiirastuli, jonka Jylhä kirjoitti välirauhan aikana keväällä 1941. Kahden tunnetun kirjallisuustutkijan kirjoittama elämäkertateos käy läpi Yrjö Jylhän raskaita sotakokemuksia Taipaleenjoen taisteluissa, joissa Jylhä toimi komppanianpäällikkönä. Jylhän komppania kärsi raskaita tappioita, jotka heijastuivat koko Jylhän myöhempään elämään.
Jylhän vuonna 1943 ilmestynyttä Runoja -kokoelmaa myytiin ennätysmäärä, mutta sodan jälkeen ei runoja enää syntynyt. Sen sijaan suomentajan työ jatkui läpi elämän ja Jylhän monet klassikkosuomennokset maailmankirjallisuudesta ovat edelleen tunnettuja.Yrjö Jylhän elämäkerrassa kuvataan kiihkeät nuoruusvuodet Tulenkantajien piirissä, mm. rakkaussuhde nuoreen Katri Valaan, nyrkkeilyharrastus, avioituminen päihdeongelmista kärsivän Kirsti Svenssonin kanssa ja tämän ennenaikainen kuolema sodan aikana. Vaimon kuolema, hivuttava sukupuolitauti, traumaattiset sotakokemukset mursivat lopulta Yrjö Jylhän – hän teki itsemurhan veljensä asunnolla vuonna 1956 hieman yli 50-vuotiaana.
Kirja on kahden tunnetun kirjallisuustutkijan kattava teos yhdestä Suomen merkittävimmästä runoilijasta.

Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret, 2009
Hurmion tyttäret on elämänkertaromaani kahdesta kirjallisuutta ja kirjoittamista harrastavasta nuoresta naisesta, joista tuli aikakautensa puhutuimpia runoilijoita itsenäisyytemme ensi vuosikymmeninä. Tampereella v. 1903 syntynyt "Keke" Elina Vaara (Kerttu Sirén) ja Muoniossa v. 1901 syntynyt ja Porvoossa lapsuutensa viettänyt  "Kati"Katri Vala (Karin Wadenström) ystävystyivät ensin koululaislehti Pääskysen kautta ja jatkoivat keskinäistä kirjeenvaihtoaan Nuoren Voiman Liiton lehden avustajina. Molemmat saivat ensimmäisen runokokoelmansa julkisuuteen v. 1924.
Runoilijoina erilaiset  - Elina Vaaran perinteisen ja musiikkiin vertautuvan runon edustaja, Katri Vala vapaamittaisen ja romanttisen elämänhurman runoilija -  kokevat yhdessä 1920-luvun Tulenkantajien hurmioituneen vaiheen ja hiipumisen. Nuorten naisten rakkaudet täyttävät elämää runouden ja itsensä etsimisen ohella. Kirjassa vilahtelevat aikakauden suuret kirjalliset nimet kuten jumalainen Olavi Paavolainen, "musta jumala" Yrjö Jylhä, Lauri Viljanen, Uuno Kailas, nuori Mika Waltari. Päivisin puhutaan kirjallisuudesta ja elämästä kahviloissa, iltaisin tanssitaan shimmyä punssinhöyryisissä ravintoloissa.
Satu Koskimies, itsekin runoilija, on kirjeiden ja arkistojen pohjalta luonut Keken ja Katin nuoruuden tarinan hurmioituneella 1920-luvulla ennen kuin synkkenevä 1930-luku muutti niin henkilökohtaista kuin ympäröivää todellisuutta dramaattisesti

Köngäs, Heidi: Jokin sinusta, 2008
Margalla on suuri salaisuus, hänellä kaksi äitiä. Soili on synnyttänyt hänet, mutta Mirja on hänet hoitanut ja kasvattanut. Soilista vaietaan, hän on perheen häpeätahra, hänestä ei kukaan saa tietää. Salaisuus seuraa Margaa Ruotsiinkin, jonne hän perheensä kanssa muuttaa. Vasta aikuisena Marga voi alkaa availla elämänsä monimutkaisia solmuja, joihin ovat johtaneet perheen mutkikkaat suhteet, kahden sisaruksen taistelu lapsesta ja tiettyjen valintojen aiheuttama katkeruus.
Jokin sinusta kertoo kahden sisaruksen tarinan 1950- ja -60-luvun Suomesta. Tapahtumat sijoittuvat Mänttään, Ruotsiin, Lontooseen ja lopulta Los Angelesiin. Heidi Köngäs kuvaa Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten sopeutumisvaikeuksia, kielitaidottomuutta ja eristäytymistä ruotsalaisesta yhteiskunnasta, mutta toisaalta sitä suurta yhteisöllisyyttä, mikä siirtolaisten keskuudessa vallitsi. Kyse on myös oikeudesta, lapsen oikeudesta äitiin ja naisen oikeudesta - mutta ei pakosta - äitiyteen.

Liehu, Heidi: Surusta vesilintu nousee siivilleen, 2009 

Taas yksi kevät
  todistajana
Kukat, ruoho, silmut
  yhä uudelleen
                hämmästyvät:
      yhäkö olet täällä
Kyllä, ystäväni
          Olen ollut pitkään –
Kysykää lumelta –

Runoilija, filosofi Heidi Liehun seitsemäs runokokoelma kuljettaa ihmistä keväästä syksyyn. Luonto pakottaa silmätyksin rakkauden, kuoleman, kaipauksen, ilon ja surun kanssa. Muutamilla riveillä eletään kokonainen elämä:
Syksyllä meri
sulkee viimeisenä silmänsä
    Sen tinainen pinta antaa periksi
                                   kylmälle
Se jähmettyy

                 Surusta vesilintu

                 nousee siivilleen

Eheä, kaunis kokoelma!

Lymi, Tiina: Susi sisällä, 2010
Tragikomedian ainekset tulevat Lymin kirjassa hyvin esille: täydellisessä avioliitossa elävä mies kaataa vaimonsa selän takana naisia sen minkä ehtii. Ja kiinnihän siitä jää. Mies, Vesa, on omasta mielestään viettelytaitonsa uhri: ”Kun mä näen naisen, mä tiedän heti, miten sille pitää puhua… Se on lahja ja kirous. Katos, naiset tulee mun luokse niin kuin janoiset lähteelle, ja mä annan niille sen, mitä ne kaipaa…”
Ja vaimo, Tuula, purkaa pahaa oloaan milloin Vesan parhaaseen kaveriin, milloin kirjoittamiseen. Lapsille sanotaan, että isä lähti pitkälle työmatkalle Pohjois-Neuvostoliittoon. Lymi käsittelee teoksessaan hulvattomalla tavalla sitä, mitä on olla petetty ja pettäjä. Tarina etenee nopeaa tahtia, joten kirjan takakansi tulee lukijalle vastaan vähän liiankin pian. Tiina Lymin esikoisromaani Susi sisällä perustuu viime lokakuussa Tampereen työväen teatterissa ensi-iltansa saaneeseen samannimiseen näytelmään. 

Alkuun


McCormick, Patricia: Viilto : kun ahdistus piirtyy ihoon, 2009
15-vuotias Callie on toimitettu hoitolaitokseen, koska hän viiltelee itseään. Hän ei puhu kenellekään, vaan kuuntelee ja analysoi muita. Callie haluaa paeta ympäröivää maailmaa, muttei kuitenkaan pysty siihen. Taistelemalla mielenterveyttä uhkaavia voimia vastaan tie parantumisen kynnykselle vähitellen löytyy: kuin huomaamattaan Callie alkaa avautua ja kertoa perheestään terapiaistunnoissaan.  McCormick käy esikoisromaanissaan syvällä nuoren tytön mielen syövereissä ja näyttää lukijalle, kuinka umpisolmu pikkuhiljaa avautuu.

Mee, Benjamin: Koti eläintarhassa, 2009
Benjamin Mee on aina ollut suuri luonnon ja eläinten ystävä. Vuonna 2006 hän toteuttaa monen mielestä pähkähullun idean ja ostaa vanhan, ränsistyneen ja lopetusuhan alla olevan eläintarhan. Mukaan hankkeeseen lähtevät Benjaminin äiti, sisar ja veli. Perhe myy kaiken omaisuutensa, ottaa hirvittävän suuren pankkilainan ja alkaa kunnostaa eläintarhaa niin että se voitaisiin taas avata yleisölle. Tarhassa on monia eksoottisia ja vaarallisia eläimiä, mm. tiikereitä, leijonia ja jaguaareja. Perheellä on kuitenkin onnea, monet tarhan vanhoista työntekijöistä haluavat jatkaa uuden omistajan kanssa ja lisäksi he saavat palkattua useita alansa huippuosaajia, joilla on hyvät suhteet muihin eläintarhoihin. Vaikka rahasta on koko ajan tiukkaa ja edessä on monia kiperiä tilanteita, hanke kuitenkin onnistuu. Hauskimpia ovat tietenkin kuvaukset tarhan eläimistä, mm. kun nukutusaineen vaikutus alkaa hiipua kesken kaiken, kun tiikeriä ollaan siirtämässä kuljetushäkkiin tai kun susi on päässyt aitauksestaan karkuteille. Synkän varjonsa tarinaan tuo Benjaminin vaimon epätoivoinen taistelu aivokasvainta vastaan.

Muista runolla, 2009
Muista runolla -antologian ovat koonneet Irina Björkman ja Heini Kantala. Kirja tarjoaa uuden näkökulman onnittelurunojen etsijälle, yli 300 runoa yli sadalta suomalaiselta runoilijalta. Tekijät ovat ajatelleet runovalinnoissaan, ettei runolla muistamisen ja onnittelun tarvitse olla ryppyotsaista tai aina edes juhlavaa.
"Vihdoin olet ikäisesi", Ritariäiti ratsastaa yössä", "Maailmaan on puhjennut ruusu", On viinin
vuoro tulla meistä juovuksiin", "Että päättää kuulua jonnekin", "Sinulla on aikaa koko maailma",
Ei tarvitse enää hävetä sitä ettei saa mitään työtä", "Ihmiset poistuvat hiljaa kuin valo". Otsikoista voi jo päätellä, että näkökulma onnittelurunoihin on uusi. Paatos puuttuu, onneksi.

"Sinun syntymäpäiväsi avaa matkalaukkuni. / Sinun nimesi tanssii ripaskaa huulillani./
Minä tarjoan sinulle kahvit Kesoililla." Pertti Alaja, Hyvää yötä Kleopatra, 2007


Nousiainen, Miika: Maaninkavaara, 2009
Huttusten perheen juoksijapoikaa ollaan vastassa kisamatkalta koko perheen voimalla. Laiva saapuu satamaan, mutta Jarkko ei tulekaan muun joukkueen mukana. Poika on kadonnut mystisesti Ruotsin laivalla.
Valmentaja-isä Martti jää tyhjän päälle, pojasta kun piti tulla seuraava Suomen kestävyysjuoksun sankari. Perheen teini-ikäinen tytär Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Huoltojoukoissa häärää perheen äiti Sirkka.
Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa ja Heidin elämä muuttuu täysin. Britney Spears -juliste vaihtuu Kaarlo Maanika -muotokuvaan, läksyt ja kaverit saavat jäädä. Heidi juoksee painoliivit päällä koulumatkat sekä leireilee pohjoisessa Maaninkavaaralla.
Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen. Meneekö Martti pakkomielteessään liian pitkälle - jopa maitohapoille?

Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, 2009
Linda Olssonin esikoisromaani Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kertoo kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä. Kirja on omistettu Olssonin äidinäidille, Anna-Lisalle.
Iäkäs Astrid elelee yksinäistä elämää synnyinkodissaan pienessä ruotsalaiskylässä. Hänen naapuritaloonsa muuttaa Veronika, kolmekymppinen kirjailija. Usein sanotaan, että aikuisena ei ole enää niin helppoa löytää ystävää, kuin nuorempana. Nämä kaksi naista kuitenkin löytävät toisistaan keskustelu- ja sielunkumppanit. Hyvän ruuan ja juoman ääressä vietetään monet tunnelmalliset hetket, kun kumpikin kertoo elämästään. Molemmilla on takanapäin hyvin traagisiakin kokemuksia.
Ruotsalaisjuristista maailmaa kiertäväksi kotirouvaksi ja lopulta uusiseelantilaiseksi kirjailijaksi edenneen Linda Olssonin esikoiskirjan ovat lukijat ympäri maailmaa ottaneet omakseen. Ruotsin kirjakauppaliitto valitsi sen vuoden 2006 parhaaksi romaaniksi. 

Onkeli, Kreetta: Kutsumus, 2010
Sanelma Salminen ja Gunnevi Björkenheim ovat kaksi vastakkaista kirjailijaa. Toinen ei pysty kirjoittamaan vaikka on kutsumusammatissa. Toinen ponkaisee yhdellä runokokoelmalla kansalliskirjailijaksi, tuntee siitä suurta tyydytystä ja ylpeyttä. Sanelma elää ajatuksettomuuden tilassa, eikä edes enää odota menestystä. Tytär on ainoa asia, josta hän tuntee ylpeyttä vaikka tyttären mielestä kirjailijan työ on varkautta.
Lukiessa välillä naurattaa naiskirjailijoiden touhut ja välillä olisi valmis melkein itkemään parodian pyörteissä. Tämäkö on kutsumuskirjailijoiden todellisuus? Onkeli osaa osuvasti kärjistää.
”Ihmisen kutsumus on sitä, että tekee ja toteuttaa sen mikä on luonnollisinta ja mikä luo tekemiseen tasapainon. Romaani on tunteen tasolla totta, mutta henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä”, kertoo Kreetta Onkeli TV-haastattelussa. ”Kirjailijalla on usein vastassa köyhyys, toimeentulo on herran hallussa ja apurahoitusta on vaikea saada ja jakaa”. Sanelma Salminen palkitaan Kirjallisuuden valtionpalkinnolla. Hän ei tiedä mitä tunnustuksella tekisi. Kirjailija on tarkkailija, josta onnistuessaan tulee tähti ja sen ristiriidan kanssa eläminen ei ole helppoa. 

Oranen, Raija: Metsästäjän sydän, 2010
Raija Orasen uusin romaani vie lukijansa historiallisten henkilöiden, kenraali Gustaf Mannerheimin ja kamariherra Hjalmar Linderin, maailmaan. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle ajoittuva teos kuvaa historiallisia tosiasioita ja persoonia valloittavasti ja mukaansatempaavasti. Kirja etenee vauhdikkaasti, mutta lukija pysyy kuitenkin kelkassa hyvin mukana. Hjalmar ja Gustaf ystävystyvät Pietarissa, jossa kummallakin on oma uransa. He viilettävät seurapiireissä, joissa pyörivät samoihin aikoihin myös mm. Albert Edelfelt ja Axel Gallen. Hetkeksi kumpikin löytää puolison rinnalleen, mutta pian he ovat taas yksin. Heidän välinen ystävyytensä kuitenkin säilyy, ja siihen turvataan hädän tullen. Vuoden 1918 sota Suomessa antaa sekä Hjalmarin että Gustafin elämälle uuden suunnan – niin hyvässä kuin pahassa. 

Paasilinna, Mauri: Roihankorpi, 2009
Lounais-Lapin syrjäiseen Roihankorpeen päätyy Paanasten perheen pitkä evakkomatka vuonna 1949. Sieltä soiden ja ikimetsien keskeltä täytyisi perheen toimeentulo löytää ja oma kotikin rakentaa. Perheen isä kuolee pian keuhkotautiin, joten äiti Maija jää yksin selviytymään seitsenpäisen lapsikatraansa kanssa. Kirja kertoo, kuinka Maija on kuitenkin päättänyt sitkeästi pärjätä ja kasvattaa katraansa ”korven keskeltä maailmalle”. Romaani perustuu väljästi Mauri Paasilinnan perheen vaiheisiin ja kokemuksiin sotien jälkeisenä aikana. Upea lukukokemus!

Parkkinen, LeenaSinun jälkeesi Max, 2009
”Minä olen Isaac. Sain nimeni kymmenvuotiaana bulgarialaiselta tiikerinkesyttäjältä, joka oli myös ensimmäinen rakastajattareni. Olen nukkunut joka ikisen yöni veljeni vieressä. Milloin perunasäkeistä kyhätyissä kasoissa, milloin bordellin takahuoneessa tai 60 dollarin käsinkirjailluissa lakanoissa. Maxin hyvä puoli on, että hän kuorsaa vain sunnuntaisin. Huono puoli että hän juo ja meillä on yhteinen maksa.”
Leena Parkkisen esikoisteos on monitasoinen ja värikäs kuvaus erilaisuudesta. Siamilaiset kaksoset Max ja Isaac syntyvät viime vuosisadan alussa Saksassa ja seikkailevat monissa eri maissa. He esiintyvät eri sirkuksien kummajaisina, vihaavat ja rakastavat kiihkeästi, tapaavat mitä eriskummallisimpia ihmisiä. Kirja kuvaa osuvasti ja kiihkeästi toisenlaista elämää, mitä on olla yhdessä yksin. Kirjatimantti!

Pennanen, Jotaarkka: Elämää pienempi näytelmä, 2010
Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen elämäkertateos alkaa lapsuusmuistoista Riihimäeltä. Hänen äitinsä oli riihimäkeläiskirjailija Anja Vammelvuo, jonka vanhemmat asuivat Riihimäen Suvannontiellä. Jotaarkka Pennanen muistelee erityisellä lämmöllä Aake-pappaa, joka vaikutti näkyvästi riihimäkeläisessä liike-elämässä kauppalan alkuaikoina. Pennanen muistelee myös varhaisnuoruutensa erikoislaatuisia vuosia 1957 - 1960 Moskovassa, jossa hänen isänsä, kirjailija ja lehtimies Jarno Pennanen toimi Kansan Uutisten kirjeenvaihtajana. Hän kirjoittaa myös toisesta kuuluisasta isoisästään,  legendaarisesta näyttelijästä ja sisällissodassa rosvopäälliköksi haukutusta Aarne Orjatsalosta.
Jotaarkka Pennanen käy läpi pitkää työuraansa monien klassikkonäytelmien ohjaajana sekä teatterinjohtajana. Ura alkoi televisioteatterista 1960-luvulla jatkuen useissa suurissa kaupunginteattereissa. Nykyisin Pennanen asuu ja työskentelee Tampereella.  Pennanen käsittelee myös 1970-luvun taistolaisuutta ja sen seurauksia taide- ja kulttuurimaailmassa.  Myös henkilökohtaisen elämän tapahtumat rakkaussuhteineen ovat limittyneet ja vaikuttaneetkin ohjaustöihin.
Kiinnostava kirja myös muille kuin teatterihistoriasta kiinnostuneille!

Petander, Nina: Pläts!, 2009
Nina Petanderin esikoisromaani Pläts! on kuvaus nuoren abiturienttitytön elämästä yksinhuoltajaäidin ja pikkuveljen kanssa. Vaikka Antiina elää elämänsä kevättä, niin kaikkeen pettynyt, väkivaltainen äiti pitää tytärtään ahtaalla. Onneksi mielikuvitusmaailmaan pakeneminen helpottaa oloa. Antiinan huolena kun on myös pikkuveljen noutaminen päiväkodista ja tämän sirkusharrastukseen vieminen.
Nina Petanderilla on aivan oma tapa kirjoittaa tästä vaikeasta, monia perheitä koskettavasta ongelmasta. Myöhemmin Antiina ymmärtää, että muissakin kodeissa tapahtuu asioita joista on pakko vaieta.
Nina Petander on turkulainen kirjastovirkailija, joka on opiskellut mm. luovaa kirjoittamista ja se näkyy hänen tekstissään.

Poutanen, Kira: Kotimatka, 2009
Ranskassa asuva suomalainen kirjailija, kielenkääntäjä ja näyttelijä Kira Poutanen julkaisi Finlandia Juniorilla palkitun esikoisromaaninsa Ihana meri 2001. Katso minua! ilmestyi 2004.
Kotimatka kertoo Pariisissa asuvasta Laurasta, jonka arki on salamavaloja, seurapiirejä ja samppanjaa. Juorulehden jääkuningattareksi nimitettynä toimittajana hän kiitää ympäri Pariisia. Hyvä ruoka ja avomies Daniel ovat selvyyksiä, samoin kuin kauniit vaatteet ja ihailevat katseet.
Kaikki muuttuu nopeasti. Kultainen kirjekuori pöydällä tyhjän kukkamaljakon vieressä ja äidin puhelinsoitto antavat ajatuksille suunnan kymmenen vuoden takaisiin asioihin ja muistoihin. Kotimatka joulukuiseen Helsinkiin sisaren häihin alkaa. Keijukaispolttarit, kermakakkuhääpuku, sää ja ihmiset. Kaikki aivan kauhistuttavaa. Miksi välimatka on kasvanut kasvamistaan, miksei yhteyttä perheeseen ja kotimaahan enää ole?
Hassun hauskasti ja osuvan ironisesti kuvaa Kira Poutanen suomalaisia omituisuuksia loskineen ja lanttulaatikkoineen. Ranskalaisten pastillien jälkeen maistuu lopulta makaronilaatikko kuitenkin ihmeen hyvältä.

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät, 2009
Pättikangas aloittaa kirjallaan uuden sarjan, jossa seurataan eteläpohjalaisen Viivin elämäntaivalta. Kirjan tapahtumat ajoittuvat talvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin epävarmuus, pelko ja ainainen pula kaikesta kuuluivat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Pättikangas kuvaa ajanoloja elävästi ja saa lukijan samaistumaan kirjan henkilöihin, jotka puhuvat leveää murrettaan. Viivi kasvaa kirjan aikana nuoresta tytönheitukasta paljon kokeneeksi ja nähneeksi naiseksi, jolle elämä ei aina ole näyttänyt parhaimpia puoliaan. Silti kova usko elämään antaa voimia jatkaa eteenpäin. Edessä on uusi kevät. 

Pättikangas, Eira: Kun tuuli kääntyy, 2010
Pättikangas jatkaa uusimmassa kirjassaan tarinaa Viivistä. Sota on ohitse ja ihmisten elämä alkaa palautua normaaleihin uomiinsa. Paikkakunnalle asettuneet evakot ja yhä jatkuva säännöstely muistuttavat kuitenkin vielä sota-ajasta. Viivi joutuu suunnittelemaan tulevaisuuttaan Immi-tyttärensä yksinhuoltajana, jonka kanssa hän asustaa milloin sisarensa ja milloin vanhempiensa luona.  Sitkeästi Viivi jaksaa elättää toivetta seminaariin pääsystä ja opettajan urasta, vaikka taloudellinen tilanne tiukka onkin. Kotipitäjään saadaan tuulahdus Amerikasta, kun sukuloimaan saapuu Viivin sisarenmiehen setä. Yllätyksiäkin on luvassa. Pättikangas kuvaa elävästi sodanjälkeisiä vuosia. Kirjailijalle ominainen leveä pohjalainen murre höystettynä karjalaisten evakoiden lupsakalla puheenparrella tekee kirjan henkilöistä hyvin todentuntuisia. 

Rajala, Panu: Lasinkirkas, hullunrohkea : Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta, 2010
Panu Rajala teki sen taas – kirjallisuushistoriaa populääristi! Aila Meriluodon elämästä ja tuotannosta riittäisi aineksia moneenkin kirjallisuushistorialliseen tutkimukseen. Vanhan sanonnan mukaan kirjailijan on elettävä kirjailijan elämä ja kuten nyt 86-vuotias runoilija itse toteaa: ”Mä olen elänyt, hitto vieköön!” Vuoden 1946 sensaatio suomalaisessa kirjallisuudessa oli nuoren parikymppisen Aila Meriluodon runokokoelma ”Lasimaalaus”. Siitä tuli suomalaisen runouden klassikkoteos, josta on otettu jo 16 painosta ja jota luetaan sukupolvesta toiseen.  Nuori, ironista kyllä, hiirulaiseksi itseään nimittävä, runoilija kohautti ja kiihdytti kirjallisia piirejä perin pohjin. V.A. Koskenniemen pakahduttava hullaantuminen ja nuoren kirjallisuudenopiskelijan Kai Laitisen ujot lähestymisyritykset vaihtuvat kohtalokkaaseen Lauri Viitaan.
Panu Rajala haastattelee Aila Meriluotoa tämän Pieksämäen kesäpaikassa ja Helsingissä.  Aila Meriluoto myöntää, että monet hänen teoksensa limittyvät usein hänen todelliseen elämäänsä ja rakkauksiinsa. Lämpimästi he muistelevat myös keskinäistä romanssinpoikastaan 1970-luvulla, jolloin Rajala oli mukana Peter-Peter –romaanin filmatisoinnin käsikirjoitustyössä. Traagista on kuitenkin ollut miten moni suuri rakkaus tuhoutui.
Kirjasta välittyy Aila Meriluodon raskaitakin vaiheita sisältävä elämä, mutta myös rohkean naisen omintakeinen kirjailijan työ, joka on jatkunut yli kuusikymmentä vuotta.  


Alkuun


Ranta, Kati: Uni paras lääke on , 2009
Pinja Mäntynen saa unelmatyöpaikan 1990-luvun loppupuolen nousuhuuman aikaisessa sijoittajaviestintätoimisto Visionissa. Pian hän saa haastavan tehtävän lääketehtaan kehittämän uuden potenssilääkkeen markkinoinnissa.  Unelmatyö muuttuu painajaiseksi - samalla kun hänen oman sukunsa historian arvoituksista alkaa paljastua outoja yhteyksiä Visionin johtoportaaseen.
Mitä tekemistä lapsena isovanhempien maakellarista löydetyn peltirasian sisällöllä: punaisella muistiviholla outoine merkkeineen, sodanaikaisella räjähdystapauksesta kertovalla lehtileikkeellä ja nuorta miestä esittävällä vanhalla valokuvalla on nykyisyyden kanssa? Miksi isovanhempien oudot raajojen palovammat selitetään sodassa saaduiksi?
Kysymyksiä on yhä enemmän ja kaikki tuntuvat kytkeytyvän Visioniin.  Kiivastempoinen työ, oman perheen mysteerit ja parisuhteen ongelmat ajavat Pinjan vähitellen täydelliseen uupumukseen.  Mitä paljastuu uuden potenssilääkkeen aiheuttamien kuolemantapausten takaa ? Mistä kaikki oikein alkoi?
Riihimäkeläisen Kati Rannan esikoisteos on taitavasti rakennettu jännitysromaani, joka käsittelee myös työelämän kovia arvoja   - "only the paranoid survive" ja ihmisen vastuuta silloin kun raha ja valta sokaisevat.

Röyhkä, Kauko: Kesä Kannaksella, 2009
Rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän kolmastoista kaunokirjallinen teos Kesä Kannaksella on koskettava kuvaus ihmisistä rintamalla ja kotirintamalla. Kerronta on rosoisen mutkatonta ja kuitenkin herkkää. Päähenkilöiden elämä ja tapahtumat piirtyvät verkkokalvolle kuin ne olisi jo filmattu. Kaskisuo, Kettula, Lukander, Korsiala ja Nyman  ovat välillä vihollisen selustassa ja välillä takautumien kautta kotimaisemissa. Vaatemyyjä Elvin ja ylikersantti Kaskialan polut kohtaavat ja he viettävät yhteisiä hetkiään aivan kuin irti kaikesta todellisesta.
"Kirjasta huokuu maaginen ja karheanlyyrinen tunnelma, jota on vaikea sanoin kuvailla" kirjoitti Mikko Nehvonen Kalevassa ja sitä se juuri onkin. Erilainen sotaromaani. Kannattaa lainata ja lukea.

Sahlberg, Asko: He, 2010
”Olen tuskin kuullut lumen narskahtelun, kun jo tiedän tulijan. Henrik astuu tapansa mukaan verkkaisesti ja raskaasti, yrittää survoa jalkojaan maan sisään. Niin erilaisia voivat veljekset olla – Erik tarpoo hätäisesti ja kevyesti, hänellä tuntuu olevan ikuinen kiire, hän on tässä ja samalla poissa.” Näin alkaa Asko Sahlbergin -Göteborgissa kirjoittavan ja 2000-luvun komeetaksi mainitun kirjailijan - pieni mutta vahva kuvaus veljesten taistelusta ja yhden suvun elämästä Suomen sodan aikoihin vuonna 1809. Romaani kutoo Pietarista kotitaloon palaavan Henrikin ympärille kiinteän tarinan, joka kerrotaan veljesten lisäksi monen talon asukkaan suulla. On paloviinaan mieltynyt saleissa vaeltava emäntä, molempien veljesten sydämen vienyt Anna, petollinen Mauri-serkku, sisäpiika ja viimein kaiken näkevä ja aistiva muonamies. Romaani etenee pienin askelin, mutta vahvoin värein, lopussa aukeaa jokaiselle uusi ovi ja maailmatkin mullistuvat. Tiivistunnelmainen kerronta ei jätä lukijaa penseäksi vaan sytyttää palon lukea lisää Sahlbergin vakuuttavaa tuotantoa.


Savolainen, Miina: Maailman ihanin tyttö
Maailma ihanin tyttö on upea valokuvakirja yhdistettynä käsintehtyyn grafiikkaan. Kirja kertoo koskettavan kasvutarinan näkyväksi tulemisesta ja itsensä hyväksymisestä. Kirja pohjautuu valokuvaaja Miina Savolaisen ja kymmenen lastenkodissa varttuneen tytön vuosikymmenen jatkuneeseen, palkittuun valokuvaprojektiin. Jokaisella ihanalla tytöllä on kirjassa oma visuaalinen, sadunomainen maailmansa ja tyttöjen tunteet ja kokemukset kuljettavat kirjan tarinaa. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.
Maailman ihanin tyttö on esimerkki voimauttavan valokuvan menetelmästä ja taiteen parantavasta voimasta. Maailman ihanin kirja!

Schenkel, Andrea Maria: Hiljainen kylä, 2009
Syrjäisellä maatilalla tapahtuu murha, kokonainen perhe löydetään raa'asti tapettuna navetasta. Poliisi alkaa kuulustella kylän asukkaita ja selviää, että Tannödin maatilan väki ei ollut kovinkaan pidettyä. Kyläläiset eivät peittele tunteitaan vaan puhuvat suoraan ja armotta murhatusta perheestä. Vanhaa isäntää pidetään epäluuloisena, outona ja seuraa karttavana miehenä. Talon vanha emäntä on syvästi uskonnollinen ja yhtä erakkomainen kuin miehensä. Vanhan pariskunnan lisäksi talossa asuu heidän tyttärensä kahden pienen lapsensa kanssa. Kylällä on jo pitkään kuiskittu, kuka onkaan lasten oikea isä.
Andrea Maria Schenkel on rakentanut tarinan taidokkaasti poliisikuulustelujen varaan. Murhamysteerin yksityiskohdat ja todistajanlausuntoihin rakentuva tarina antavat pikku hiljaa viitteitä murhaajan henkilöllisyydestä. Kirja perustuu todelliseen, Saksassa 20-luvulla tapahtuneeseen murhatapaukseen, joka on edelleen ratkaisematta.

Shaffer, Mary Ann: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, 2010
Mary Ann Shafferin (1934 - 2008) esikoiskirja on kirjeromaani sodan jälkeisestä vuodesta 1946. Kirjan tapahumapaikkana on pääasiassa Guernseyn Kanaalisaari Englanin ja Ranskan välissä.
Nuori kirjailijatar Juliet Ashton miettii aihetta seuraavaan kirjaansa, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä. Mies asuu Guernseyn saarella ja kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia nautti salaisesta porsaspaistista ja jäi kiinni illalla ulkonaliikkumiskiellon aikaan.
Juliet Ashton aloittaa kirjeenvaihdon kirjallisuuspiiriläisten kanssa ja saa kuulla kiinnostavia ja hätkähdyttäviä tarinoita eri-ikäisten saarelaisten elämästä. Näistä tarinoista Juliet saa aiheen seuraavaan kirjaansa ja matkustaa innostuneena tapaamaan näitä sodan kokeneita ihimisä.
Mary Ann Shafferin kirja on lämminhenkinen kuvaus erilaisten ihmisten elämänkokemuksista ja kyllä rakkauttakin on luvassa...

Sirkiä, Olli: Seuraavana Pasila, 2010
”Kerrostaloja. Pensaita. Puita. Parkkipaikka. Joku asema. Puita puita puita…”
Kymmenettuhannet työmatkalaiset tuijottavat junan ikkunasta vilahtelevaa yksitoikkoista eteläsuomalaista maisemaa. Riihimäkeläinen Olli Sirkiäkin pendelöi yli kahden tuhannen muun riihimäkeläisen työmatkalaisen kanssa pääkaupunkiseudulle päivittäin.
”Taas matkustaa ihmiskarja kiinni yhteiskunnan lypsykoneisiin”…

”Märät ihmiset märässä junassa, mieli märkänä, tukka ja takki”…: – valkotukkainen lehteään lukeva mummo, kiroileva toppatakkinainen, professorin näköinen mies, jonka suupielestä tippuu rasvaa, savoa puhuva pitkätukkainen nainen, harmaata lankaa kutova nainen ja aamupalaboksejaan availevat työmatkalaiset – ihmistyyppien kirjo täyttää junavaunut.  Joskus kirjoittaja matkustaa yksin tyhjässä vaunussa ja tuntee itsensä Riihimäen Kreiviksi, jonka vaunut keikkuvat kohti Vantaan kreivikuntaa ja Hiekkaharjun Herttuan valtapiiriä.

Perjantai-illan IC-juna Tampereelle täyttyy mäyräkoiria ja lonkeroita kantavista porukoista. ”Vasemmalla penkkirivillä korkattiin viinapullo ja tehtiin Mountain Dew –cocktail”. Kun kello on 19.47 ”Mountain Dew on puolessa välissä. Minä Riihimäellä.”

Runon minä tarkkailee, kirjoittaa blogia ja etsii runoa päivittäisellä junamatkallaan Riihimäen ja Helsingin välillä.  Kiskojen kolkkeessa voi myös pohtia toista todellisuutta sekö on oikeampi todellisuus, joka heijastuu junan ikkunasta.
Seuraavana Pasila –kokoelma on raiderunoutta parhaimmillaan.

Tamminen, Petri: Muita hyviä ominaisuuksia, 2010
Ujon ihmisen elämä ei ole helppoa. Toisaalta kun ei uskalla mennä ulos, tulee istuskeltua sisällä  -  ja ujosta ihmisestä voi sukeutua kirjailija kuten Petri Tammisen tapauksessa. Onneksi niin, sillä Tammisen teksti on hykerryttävää selviytymistarinaa arkipäiväisistä tilanteista, joihin ujo ihminen tämän tästä joutuu.
Kirjan 23 pientä tarinaa kuvaavat myös suomalaisen miehen vaativia rooleja. Riittämättömyys isänä, aviomiehenä, jalkapalloilijana, auton korjaajana jne. saa kirjailijan pohtimaan suomalaista miesmyyttiä. Sitä ei pienestä hetkauteta, sen tapaa rautakaupan tiskin takana, urheilukentällä ja autokorjaamon miehen yrmeästä ilmeestä voi lukea halveksuntaa: ”Etkö sä saatana osaa itse edes autoasi korjata.” Onnistuminenkaan ei auta, maalinteko puulaakiottelussa saa juoksemaan vaihtopenkille ja pohtimaan tuliko tehtyä kohtuuttomia.

Tuure, Leila: Piiritanssi, 2009
Leila Tuure kirjoittaa pilke silmäkulmassaan Porin satamakaupungin porvaristosta 1840-luvulla. Nuori laivanvarustaja Mikael Grönfors saa harmaita hiuksia yli-innokkaiden porvarismammojen takia, jotka ovat naittamassa hänelle kilpaa tyttäriään. Kevytkenkäinen kauppiaantytär Kristiina Moden taas aiheuttaa vanhemmilleen mielenjärkytystä tempauksillaan, ja hänen siskonsa Aleksandra Moden kärsii äitinsä naittamisyrityksistä. Ihmissuhdesoppa kaikilla mausteilla on siis valmis.

Utrio, Kaari: Vaitelias perillinen, 2009
Utrion uusimmassa romaanissa eletään 1830-lukua Suomessa. Perinnöt, säätyrajat ja vanhempien valta määräävät ihmisten elämää, mutta rohkeat yksilöt uskaltavat kuitenkin taistella näitä vastaan. Vuosikausia Venäjän armeijassa palvellut Robert Bravert palaa kotiseudulleen perimään isänsä kartanon veljensä kuoleman vuoksi. Häntä pidetään typeryksenä, joka tuskin hallitsee edes seuraelämän aakkosia, saati talousasioiden hoitoa. Niinpä viisaammat sukulaiset koettavat ohjailla Robertia niin puolisonhankinnassa kuin muissakin perimysasioissa. Myös kirkkoherran apulainen, rovastin poika Jonas Bökman, sotkee kauhansa soppaan koettamalla naittaa sisartaan Ebbaa Robertille. Perintöasioita sotkemaan ilmaantuu vielä salaperäinen paronitar Claudia Bravert pikkupoikansa ja filosofi-isänsä kanssa. Kyseessä on epookkikomedia, joka todella pistää lukijansa hymyilemään.

Waris, Helena: Uniin piirretty polku, 2009
Tässäpä kirja, jota on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn lajiin, vaikka se kirjastoluokituksessa fantasiahyllystä löytyykin. Se on sekoitus suomalaista ja pohjoismaista kansanperinnettä sekä muinaisa taruja ja myyttejä. Tarina kuljettaa kolmea toisistaan eroon joutunutta sisarusta Ailea, Arnia ja Troita kohti yhteistä alkukotia muinaissuomalaisessa monien voimien hallitsemassa maisemassa. Mukaan mahtuu rakkautta ja kuolemaa, hyvyyttä ja pahuutta.
Jotakin kiehtovaa kirjassa on – ei vähiten värikkään ja aistivoimaisen kielen takia, jossa siinäkin sekoittuu niin muinaisuuden kuin nykypäivän kieli. Erityisen hienoa kirjassa on luontokuvaus, jossa näkyy ristiinalaisen esikoiskirjailijan ammatti – puutarhuri. Astuvansalmen kalliomaalausten kuvat ovat myös toimineet innoittajina.  

Westö, Kjell: Älä käy yöhön yksin, 2009
”Älä käy yöhön yksin / et tiedä mihin siellä törmäät / et tiedä kenen saaliiksi jäät /
Pysy täällä luonani / ole janoni, ole juomani / Älä koskaan käy yöhön yksin” (A. Wahl)
Kjell Westön monipolvinen romaani kuljettaa lukijaa Helsingin kaduilla ja lähiöissä, Tukholmassakin. Se vie mennessään 1960-luvun soundeista nykypäivään.
Ystävykset Ariel, Adriana  ja Jouni unelmoivat omasta bändistä ja kuuluisuudesta. Single ”Älä käy yöhön yksin” julkaistaan ja unelma on toteutumaisillaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ihmisten sosiaalinen asema ja perhetausta yhdistää ja erottaa. Nuoruuden nostalgia vaihtuu arjen realismiin.
Salaisuudet paljastuvat. Kirja nappaa lukijansa osuvalla historia- ja miljöökuvauksella. Kuljettaa ehkä liiankin lavealla tyylillä miettimään mitä mahdollisuuksia kullekin annetaan ja miten vaikea niihin on tarttua. Miksi unelmat jäävät usein nuottiviivalle vaikka haluaisi soittaa ja laulaa.
Westön edellinen romaani ”Missä kuljimme kerran” sai Finlandia-palkinnon 2006 ja se on dramatisoitu näytelmäksi.

Vuorenpää, Eeva: Kotkansilmän uusi loisto, 2009
Kotkansilmän kartanotrilogian päätösosa. Kirjassa seurataan kartanon ja sen asukkaiden vaiheita 70-luvulta 80-luvun lopulle. Kotkansilmän kartanolla on uusi isäntäpari Erik ja Riitta, jotka joutuvat pohtimaan, miten saada kartano taloudellisesti kannattavaksi uudella ajalla. Kuitenkin myös vanhoja perinteitä herätetään uuteen eloon. Vuorenpää kytkee kirjan tarinan todellisiin tapahtumiin, joita Suomessa sekä maailmalla tuona aikana seurattiin. Kirjan henkilöistä esiin nousevat vahvimmin Helga, Riitta ja Clara, joiden elämän käännekohdat ovat tarinan keskiössä. Vuorenpää kuvaa kiehtovasti ihmisten elämää ja vaiheita. Tarinankerronta nappaa lukijan jälleen mukaansa.

Alkuun

Lasten kirjat:

Tapani Bagge: Maailmalla, 2011
Kaisa on jo pitkään asunut isän kanssa kaksin. Nyt hän saa yllättäen kirjeen kaukana Ulkosaaristossa asuvalta äidiltään ja lähtee etsimään tätä. Ihan yksin. Kaisa tyhjentää säästöpossun, tekee eväät ja pakkaa repun. Hän ottaa mukaan hammasharjan, mustapekkakortit, vaihtovaatteet, sadetakin ja Andersenin satujen viidennen osan. Matkaseuraksi lähtevät pehmoeläimet Pupuli ja Pupuliino sekä Lempi-kärpänen. Isälle Kaisa jättää lapun keittiön pöydälle. Äidin luokse pitää matkustaa bussilla ja laivalla. Miten Kaisan käy? Maailmalla on jo seitsemäs suloisesta Kaisasta kertova helppolukuinen kirja. Mukana seikkailee tietysti taas talonmies Laine.

Kate DiCamillo: Taikurin norsu, 2010

Orpo kymmenvuotias Peter Augustus Duchene seisoo keskellä lumisen kotikaupunkinsa toria kädessään yhden floriitin kolikko. Kasvatti-isä, vanha sairas sotilas on taas kerran lähettänyt pojan ostamaan kalaa ja leipää. Mutta tänään on torille kalakauppiaiden ja leipureiden keskelle ilmestynyt jotain aivan uutta: povarin punainen teltta. Yhdellä floriitilla ennustaja lupaa vastauksen kaikkein vaikeimpaankin ihmismielen kysymykseen. Peter uhmaa ankaraa kasvatti-isäänsä ja uhraa ainoan kolikkonsa saadakseen vastauksen kysymykseen, joka on vuosia painanut hänen mieltään. Elääkö hänen pikkusiskonsa Adele yhä? Ennustaja kertoo, että sisko elää, mutta löytääkseen hänet Peterin on seurattava elefanttia... Mitä ihmeen elefanttia?

 

Dan Gutman: Kumma kuvisope (Kahjo kouluni), 2011
Tokaluokkalaisen Artun mielestä koulussa on mälsää. Varsinkin hikariluokkakaveri Annika ottaa päähän. Erityisen tylsää Artun mielestä on kuvaamataito. Niinpä Arttu ei tee kuviksen tunneilla mitään. Opettajakin on outo: ei heitä mitään pois vaan tekee roskastakin taidetta. Opettaja määrää myös tappelupukarit Artun ja Annikan työpariksi. Heidän pitää tehdä yhteinen taideteos. Mitähän siitäkin tulee? Kumma kuvisope on nopeasti suosituksi nousseen Kahjo kouluni -sarjan neljäs osa.

Pia Hagmar: Klara ja poniystävä, 2011
Uusi sarja suosittujen Sinttujen kirjoittajalta! Kuudesluokkalaisen Klaran hartain toive toteutuu, kun hän muuttaa yksinhuoltajaäitinsä kanssa uudelle paikkakunnalle: Klara saa aloittaa ratsastuksen! Mutta ratsastus on paljon vaikeampaa kuin tyttö kuvitteli. Lisäksi vanhemmat tallitytöt kiusaavat. Odotus muuttuu pettymykseksi ja ratsastustunnit painajaisiksi ja Klara ryhtyy pinnaamaan niiltä. Edes maailman ihanin poni Sigge ei saa tyttöä piristymään. Isä on uusissa naimisissa ja Klara saa pikkuveljen, mutta nyt isä ei enää tunnu huomaavankaan Klaraa. Lisäksi Klara pelkää, että äitikin löytää uuden miesystävän ja hän jää entistä yksinäisemmäksi. Pystyykö Klara selvittämään ongelmansa. Sarjassa on ilmestynyt jo toinen osakin: Klara ja unelmien hevonen

Hallberg, Lin: Aprillia, Sinttu, 2010
Maailman ihanin Sinttu aloitti nopeasti suuren suosion saavuttaneen helppolukuisen Sinttu-sarjan. Nyt sarja on edennyt jo neljänteen osaan. Tärkeä osa kirjaa on myös Margareta Nordqvistin mukava kuvitus. Elina ja kolme muuta tyttöä käyvät edelleen Siltakylän ponitallilla. Siellä he opettelevat Inkan johdolla ratsastusta ja ponien hoitoa. Elinan ehdoton suosikkiponi on Sinttu. Kirjassa kerrotaan mukavasti tyttöjen tallikäynneistä: nyt he opettelevat maasto-ratsastusta ja hyppäävät puomeja. Taas opitaan hieman uutta myös siitä, miten eläimiä on kohdeltava.Tässä kirjassa eletään kevättä ja tytöt jännittävät, huolitaanko heitä mukaan kesän ratsastusleirille. Leiri kun on ensisijaisesti tarkoitettu hieman paremmin ratsastaville. Myös muuta jännitettävää on: kaksi ponitammaa odottaa varsaa. Ehtivätkö ne syntyä tässä kirjassa? 

Merja ja Marvi Jalo: Jesse seurapiirikoira (Koiratytöt), 2012
Löytökoira Jessen ja turkulaisten koiratyttöjen Jennan ja Hannelen tarina jatkuu nyt jo kuudennessatoista osassa! Koirahoitolan katto on romahtanut liian lumen vuoksi Rahaa korjaukseen ole ja koirat joudutaan sijoittamaan väliaikaistiloihin. Mutta sitten apuun tulee kaupungin rikkaimpiinkuuluva rouva Munkkirinne, joka järjestää rahankeräystempauksen katon korjaukseen. Hän pistää pystyyn talvitapahtuman, jossa on rusettiluistelua, koiravaljakkoajelua ja leikkimielinen lemmikkien huutokauppa, josta voi huutaa itselleen lemmikkieläimen yhden päivän ajaksi. Tarinassa on mukana tietysti paljon koiria ja kommelluksia, mutta ehkäpä myös ripaus rakkautta ja jokunen rosvokin.

Anna Jansson: Kadonneet retkirahat (Emil Wern tutkii), 2011 
Yksitoistavuotias Emil asuu Ruotsissa, Gotlannin saarella, historiallisessa Visbyn kaupungissa. Hänen kotinsa on aivan vanhan kaupunginmuurin kyljessä. Kodin puutarhassa on vanha kioski, josta Emil on tehnyt itselleen etsivätoimiston. Hän ratkoo rikoksia apunaan pikkusiskonsa Linda ja äitinsä Maria. Äiti ymmärtääkin rikosten maailmaa hyvin, koska hän on ammatiltaan poliisi. Tässä uuden sarjan ensimmäisessä osassa Emil selvittää, kuka varasti luokan leirikoulurahat. Se ei ole aivan helppoa, koska epäiltyjä on useita. Kirjan lopussa on kirjailijan ja kuvittaja Mimmi Tollerupin lyhyet esittelyt sekä mielenkiintoinen rikossanasto!

Kuuluisan ruotsalaisen dekkarikuningattaren ensimmäinen, nopealukuinen kirja lapsille. Emilin äiti Maria Wern on muuten Anna Janssonin aikuisten dekkareiden päähenkilö!

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja Baskeri-Villen koira, 2011
Karoliinan luokka 1 B saa koulukummit viitosluokalta. Karoliinan kummi Aliisa sattuu olemaan aivan koirahullu. Hänellä on jo kolme koiraa ja hän aikoo hankkia vielä yhden lisää! Aliisa ehdottaa, että Karoliina ja hän ryhtyvät yhdessä käymään koiranäyttelyissä. Apua! Karoliina pelkää kuollakseen koiria! Mikä neuvoksi? Ja mikä ihmeen otus on kirjan nimen kammottava Baskeri-Villen koira? Reipas alakoululainen Karoliina seikkailee iloineen ja suruineen jo helppolukuisen sarjan viidennessä osassa. Tekstiä keventää Marika Maijalan kuvitus.

 

 

Tuula Kallioniemi: Konsta, talenttitähti, 2011
Mainio Konsta-sarja jatkuu taas! Konstan luokka, 3 A päättää järjestää talenttikisan. Kaikki haluavat olla talenttitähtiä. Konstakin haaveilee kisan voitosta ja sen myötä maineesta ja kunniasta, mutta käytännön toteutus ei ole ollenkaan helppoa. Muilla tuntuu olevan vaikka mitä erikoistaitoja, mutta Konsta ei osaa mitään. Hän yrittää harjoitella vaikka mitä: ajatusten lukemista, taikatemppuja, kärpäsen kesyttämistä. Miten Konstan oikein käy kisassa? 

Kallioniemi, Tuula ja Roikonen, Jii: Valopäiden veljeskunta , 2010
Riehurinteiden kirjoittajana tunnettu Tuula Kallioniemi ja sarjakuvataiteilijana kunnostautunut Jii Roikonen ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja luoneet valloittavan Valopäiden veljeskunnan. Tämä on uuden sarjan aloitusosa. Jos pidät Vili Voipiosta ja Kapteeni Kalsarista, pidät melko varmasti myös Valopäistä. Kirja sopii parhaiten 10-12 -vuotiaille. Huaskasti kuvitettu kirja on täynnä koheltamista ja jätkähuumoria. Mopoautosta haaveilevat luokkakaverit Pate ja Vallu muodostavat Valopäiden veljeskunnan. Omasta mielestään pojilla on neron aivot, mutta he eivät silti oikein menesty koulussa. Koulu onkin poikien mielestä turha paikka, koska kaiken tarvittavan voi oppia netistä. Oppitunnit voisi poikien mielestä vallan mainiosti käyttää unijoogan harjoittamiseen, mutta ikävä kyllä opettajiksi naamioituneet humanoidit sabotoivat tätä harrastusta. Koulu on muutenkin täynnä outoja otuksia ja mysteerejä, joita Valopäät vauhdilla ratkaisevat. Mysteeristä vaikein taitaa silti olla suloinen, mutta temperamenttinen Diana.

Tuomas Kyrö & Antti Kyrö: Pukin paha päivä, 2011
Olettekos kuulleet, että Joulupukki on muuttanut pois Korvatunturilta? Minkähän takia? Sujuu se elämä Suurkaupungissakin, mitä nyt alakerran naapuri Seppo aiheuttaa pientä päänvaivaa ja lempiporo Petteri Punakuono täytyy ulkona liikuttaessa naamioida koirapukuun, Muuten se se herättää liikaa huomiota. Joulua kohti mennään kuitenkin perinteisesti ja tontut touhuavat lahjoja, mutta sitten voi kauhistus: kaikki joululahjat tuhoutuvat tulipalossa. Mitenkäs nyt lapsia ilahdutetaan?
Mielensäpahoittajastaan tunnettu Tuomas Kyrö irroittelee  kuvittajaveljensä Antin kanssa vaihteeksi lastenkirjassa.

 

Layton, Neal: Mammuttikoulu, 2009
Hulvattomasti kerrottu ja kuvitettu kirja juuri lukemaan oppineille ja vähän vanhemmillekin. Oskari ja Arabella ovat villamammutteja, jotka elävät jääkaudella. Nyt ne ovat tulleet siihen ikään, että on aloitettava Mammuttikoulu. Koulussa on vaikka mitä aineita, mutta kaikkien mammuttilasten lempiaine on Ihmisoppi. Ihmiset näet ovat pelottavinta, mitä mammutit tietävät. Eikä syyttä, sillä ihmiset syövät mammutteja! Onneksi Oskarin ja Arabellan kotiseudulla ei asu ihmisiä. Eräänä päivänä Oskari hidastelee tavallista enemmän kouluun mennessään, löytää kummalliset jäljet ja lähtee seuraamaan niitä. Jälkiä riittää kirjassakin sivutolkulla. Mikä otus on jättänyt nuo oudot jäljet? Ettei vaan sittenkin olisi niitä inhottavia ihmisiä lähistöllä? 

Päivi Lukkarila: Venlan alkeiskurssi, 2011
Kahdeksanvuotias Venla rakastaa hevosia ja poneja. Hän pääsee poniratsastuksen alkeiskurssille ja oppii paljon. Mutta helppoa se ei ole. Suruakin tilanteeseen liittyy, koska uuden harrastuksen myötä Venla menettää parhaan ystävänsä Siirin, jota ratsastus ei kiinnosta yhtään. Saako Venla tilalle uusia ystäviä? Venla oppii myös, että kurssin ponit ovat aivan erilaisia. Tallin ihanin poni on Lupiini, sillä kun pääsisi ratsastamaan enemmän!

Kirja tuo mieleen suositun ruotsalaisen Sinttu-sarjan, mutta tässä on hieman enemmän luettavaa. Toivottavasti Venlasta kuullaan vielä. 

Marttinen, Tittamari & Bast, Terese: Hurja hamsteri, 2010
Kirja on kolmas osa uudesta Leon lemmikkiuutiset -sarjasta. Edelliset osat, Keskiyön kissat ja Huuhkaja ullakolla, ilmestyivät viime vuonna. Tekstistä vastaa lastenkirjailijakonkari Tittamari Marttinen. Vitsikkäät kuvat on luonut Terese Bast. Sarjassa tokaluokkalaiset Leo, Sanni ja Veeti kohtaavat erilaisia elämiä ja oppivat, miten niiden kanssa toimitaan. Leolla on myös koira nimeltä Pähkinä ja Sannilla Rusina-kissa. Nyt lapset saavat peräti viikon ajaksi hoidettavakseen naapurin Vilma-hamsterin, koska sen omistaja matkustaa Kanariansaarille. Vilma on varsin vauhdikas viipeltajä ja lapsilla on sen kanssa hauskaa. Kunnes hamsteri pääsee karkuun! Joka kirjan lopussa on parin sivun mittainen lasten toimittama Leon lemmikkiuutiset -lehti, jossa he kertovat kohtaamistaan elämistä. Kirjasarja on suunnattu lukemaan opetteleville, mutta hauskoja tarinoita lukee ja hilpeitä kuvia katselee mielellään hieman vanhempikin.

McCall Smith, Alexander: Akimbo ja käärmeet, 2010
Suositusta Naisten etsivätoimisto -sarjasta tunnettu Alexander McCall Smith kirjoittaa lapsille Afrikkaan sijoittuvaa Akimbo-sarjaa. Akimbo ja käärmeet on sarjan neljäs osa. Akimbo-poika asuu luonnonpuistossa, jossa hänen isänsä työskentelee riistanvartijana. Isän työn myötä Akimbolla on mahdollisuus seurata läheltä villieläinten elämää. Hän pääsee mukaan jännittäviin ja vaarallisiin tilanteisiin. Sarjan aikaisemmissa osissa Akimbo on jahdannut norsujen salametsästäjiä, pelastanut  leijonanpennun ja tutkinut krokotiilin poikasia. Nyt hän pääsee lomallaan setänsä luo töihin. Setä on käärmetarhan päällikkö. Akimbo saa tehtäväkseen ruokkia käärmeitä. Hän näkee kuinka käärmeitä lypsetään eli niiltä otetaan talteen myrkkyä. Myrkystä valmistetaan lääkettä käärmeenpuremiin. Myrkyn käsittelyssä on oltava varovainen, sillä jo 1 tl tappaa aikuisen miehen. Tarhan vaarallisimmat käärmelajit ovat gaboninkyy ja musta mamba. Vielä vaarallisempi on vihreä mamba, mutta sitä tarhassa ole. Setä saa kuulla, että vihreä mamba on nähty lähiseudulla. Hän lähtee vaaralliselle pyyntimatkalle ja ottaa Akimbon mukaan…

Helena Meripaasi: Pikikuonoinen pentu (Irin kennel), 2011
Kirjasarja täyttä koira-asiaa kaikille koirahulluille! Sarjan aloitti Kuonot kohti pohjoista ja sitä seurasi Salaperäiset tassunjäljet. Tämä kirja on sarjan kolmas osa.

Kymmenvuotiaalla Iri-tytöllä on suomalainen isä ja irlantilainen äiti. Perhe on tähän saakka asunut Irlannissa, mutta muuttanut puoli vuotta sitten Suomeen ja perustanut koirahoitolan eli kennelin. Irillä on siis ympärillään vaikka kuinka monta koiraa! Mutta pari niistä on hänelle erityisen rakkaita. Myös Irin paras kaveri Minkkis on jo pitkään toivonut itselleen koiraa, mutta hänen vanhempansa ole siihen millään suostuneet. Sitten tapahtuu jotain kauheaa: Minkkis joutuu pahaan auto-onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti. Mikä häntä voisi piristää toipumisessa?

Virpi Penna: Kärpänen ja Tie, 2011
Kirja kuuluu värikkääseen ja helppolukuiseen Tammenterho-sarjaan. Kauko Kärpänen, insinööri ja seikkailija, on rakentanut itselleen lentokoneen, koska sillä pääsee lujempaa kuin kärpäsen omilla siivillä. Eräänä päivänä Kauko joutuu linnun ahdistelemaksi ja päätyy tekemään lentokoneellaan hätälaskun. Kauko putoaa tien halkeamaan kauas rakkaasta lentokoneesta. Se on yksin ja avuton eikä tiedä, miten pääsisi halkeamasta ylös. Kärpänen on jo vaipua epätoivoon, kunnes yhtäkkiä Tie ryhtyy puhumaan...

 

Arja Puikkonen: Sydän saappaanvarressa, 2010
Laran äiti ei tykkää Laran hevoharrastuksesta, ja koska hän ei tykkää siitä, hän ei tue sitä rahallisesti. Isän sanotaan olevan ulkomailla, joten hänestäkään ei ole tässä apua. Kun ratsastuskilpailuihin on enää kaksi päivää, eikä Laralla ole asianmukaisia saappaita, hän tulee tehneeksi jotakin peruuttamatonta: ”Naulakossa roikkuivat reppu ja Lenan ratsastussaappaat. Kangaskassia pyöristi kypärä, ja kuin Laraa ilkkuen sieltä pilkotti sininen Kingslandin liivi. Vieressä riippui hieno saappaanmuotoinen kangaskassi.” Tuliterät Cavallot, ja vielä Laran kokoa tuntuivat olevan kuin tarjottimella…

Inga Röning: Oiva. Lentokone, joka pelkäsi lentämistä, 2011
Oiva on lentokone, joka pelkää lentämistä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Muut lentokoneet pilkkaavat sitä. Lentäjä on vihainen ja myy Oivan romuttamolle. Mutta Oivalla on pelkoonsa hyvä syy, jota muut eivät tiedä: sen isälentokone on aikoinaan pudonnut ja murskaantunut. Mutta apua, nyt Oivaa jo viedään romutettavaksi! Voiko se enää mitenkään pelastua? 

Teräs, Mila: Telma ja tarinoiden talo, 2010
Suloinen ja helppolukuinen kirja kirja pienestä tytöstä, hänen kotitalostaan ja sen asukkaista. Telma Kaneli Ruusunnuppu Kumpula täyttää pian seitsemän vuotta. Hän on juuri aloittanut ensimmäisen luokan koulussa. Telma asuu Aarrekadulla kerrostalon toisessa kerroksessa. Telma rakastaa kotitaloaan. Erityisesti hän pitää siitä pimeällä, jolloin valot syttyvät ikkunoihin. Silloin talo näyttää valtavalta joulukalenterilta, jonka jokaisen ikkunan takana on salaisuus. Telma löytää kulkukissan ja sen avulla hän tutustuu kaikkiin talon asukkaisiin ja kuulee kaikki talon tarinat. Ensimmäisessä kerroksessa asuu vanha mummo. Hän näyttää niin iäkkäältä, että on saattanut elää jo ennen kuin kännykkä on keksitty. Mummolla on oma tarinansa kerrottavanaan, samoin kuin äkäisellä talonmiesrouvalla, tangolaulajalla ja taikuriperheellä. Kirjan lopussa Telma keksii keinon kerätä talon tarinat ja ihmiset yhteen. 

Anne Vasko: Jellona suuri, 2010
Jellona suuri on viehättävä kuvakirja kotikutoisesta leikkileijonasta, joka pitää siitä, kun Poika sanoo: -Jellona, oma leijonoitten kuninkaani! Leikitään! Eräänä päivänä Jellonasta kuitenkin tuntuu, että hänestä on tullut liian pieni ja hän haluaisi olla suurempi, kuten poika. Isoilla asiat ovat paljon paremmin, vai ovatko? Anne Vasko (ent. Peltola) on luonut visuaalisesti vaikuttavan kuvituksen kirjaan kangaskollaasina. Teos onkin saanut vuoden 2011 Rudolf Koivu -lasten- ja nuortenkirjakuvituspalkinnon. Tekijä on omistanut tarinan kaikille pehmoleluille.

 

Holly Webb: Yksinäinen Allu, 2012
Evie saa kauan kaivatun koiranpennun, jolle annetaan nimeksi Allu. Tyttö on ihan innoissaan. Vihdoinkin hänellä on oma koira, jota ulkoiluttaa ja jonka kanssa leikkiä. Yötkin Allu nukkuu vanhemmilta salaa Evien sängyn jalkopäässä. Mutta sitten Evielle syntyy pikkuveli. Ja vauva alkaakin viedä Evien ja muun perheen huomiota. Kukaan ei ehdi eikä jaksa huomioida Allua. Ulkoilutus unohtuu ja jääpä pentu muutaman kerran vahingossa ilman ruokaakin. Allu tuntee olevansa kovin hylätty ja yksinäinen...
Jo neljäs hurmaava lemmikkieläinkirja Holly Webbiltä Ja yhtä hurmaavan liikuttava kuin edellisetkin Pörrö-kissasta ja Max-koirasta kertovat teokset.

Veirto, Kalle: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Syytön Kake, 2010
Eräänä yönä koulun katolle ilmestyy puna-musta-vihreä graffiti. Henkan kaveria Kakea epäillään, koska hänet on hiljattain nähty Lidlin luona suihkuttamassa punaista spraymaalia roskalavan kylkeen. Kake kieltää sotkeneensa kattoa, mutta poliisin ja muiden aikuisten mielestä Kake on selvästi syyllinen. Se on ikävää, koska Kaken perhettä odottaa nyt peräti
10 000 € lasku katon uudelleen maalaamisesta! Vain Henkka ja Kivimutka uskovat Kaken syyttömyyteen. Heidän mielestään Kaken kokoinen, pieni 9-vuotias ei edes pääse kiipeämään koulun katolle. Pystyykö Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka jälleen kerran selvittämään rikoksen?

Kalle Veirto kirjoittaa suosituksi noussutta lastenkirjasarjaa kunnon poikahuumorilla höystettynä. Kyseessä on jo sarjan viides osa.

Kalle Veirto: Pelibunkkerin pojat, 2011

Kaksitoistavuotias Jose ja kaverinsa Mälli, Veltto ja Jörö ovat innokkaita pelaamaan konsolipelejä. Usein he pelaavat salaa pelibunkkerissaan School of Hell -peliä, vaikkeivät saisi, koska se on kielletty alle 18-vuotiailta. Vanhemmat ovat raivoissaan. Pojat pitäisi saada noudattamaan yhteisiä sääntöjä, mutta pelikiellot eivät tunnu tehoavan. Sitten naapuriin muuttaa jännä tyttö Annika, jonka isä sattuu olemaan uuden, mullistavan pelikonsolin suunnittelija. Vanhempien mielestä tilanne vaan pahenee ja uusi perhe houkuttelee poikia pelaamaan entistä enemmän.  Mutta onko asia sittenkään niin? Ja miksi poikia alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa mm. liikunta?

Leena Virtanen : Sandra ja kaverikiemurat, 2011
Ekaluokkalaisen Sandran paras ystävä on tokaluokkalainen, naapurissa asuva Annabella. Hänen kanssaan Sandra voi puhua aivan kaikesta. Mutta Sandran ystäviä ovat myös Minttu-Maaria ja Natalia. Kaikki tytöt ovat erilaisia ja erilaista on myös ystävyys heidän kanssaan. Ja erilaisten ystävien kanssa voi leikkiä erilaisia leikkejä. Mutta välillä tulee riitaa ja tytöt ovat ilkeitä toisilleen. Onneksi Sandra voi kertoa äidille ja opettajalle, jos häntä kiusataan. Kun ystävysten kesken tulee riitoja, on tärkeää myös oppia sopimaan riidat ja pyytämään anteeksi. Suloinen tarina tyttökaveruudesta iloineen ja suruineen kuuluu helppolukuiseen Keltanokka-sarjaan.

Alkuun

Nuorten kirjoja:

Maria Autio: Ajatustenlukija, 2011
Kuusitoistavuotias Tiuku muuttaa pois kotoa toiselle paikkakunnalle lukioon. Hän on alkoholistiäidin tytär. Isästä ei ole mitään tietoa. Ryypätessään äiti ja isäpuoli ovat usein väkivaltaisia Tiukua kohtaan. Itsenäistyminen kotioloista on helpottavaa, mutta myös vaikeaa ja yksinäistä. Kotiolot seuraavat mukana ajatuksissa ja yksikin äidin puhelu saa tytön mielen mustaksi. Tiuku yrittää helpottaa ahdistustaan viiltelemällä itseään. Uudessa koulussa Tiuku saa ystäväkseen reippaan Iidan, joka ei hylkää vaikeinakaan hetkinä. Luokalla on myös outo, syrjäänvetäytyvä Lintutyttö, jonka kotiolot ovat vielä huonommat kuin Tiukulla. Lintutytön kova kohtalo auttaa yllättäen Tiukua saamaan suuntaa elämälleen. Kirja on rankka, mutta ei synkkä vaan kaunis ja toivorikas tarina nuoruudesta, jollaista kenenkään ei pitäisi joutua

Aleksi Delikouras: Nörtti : new game, 2012
You Tuben lyhytelokuvissa jo lähes kulttimaineen saavuttanut Nörtti eli Dragonslayer666 seikkailee nyt myös kirjassa. Nuoren Aleksi Delikourasin luoma hahmo viihtyisi pelaamassa tietokoneella 24/7, mutta diktaattori-äiti terrorisoi julmasti poikansa elämää ja onnistuu pakottamaan hänet lähes joka päivä kouluun. On siis pakko istua luokassa kaikenmaailman ääliöiden kanssa ja yrittää pysyä hereillä jopa ruotsintunnilla. Mutta sitten maailman ihanin punatukkainen tyttö, Galtsu-nimeltään Fetasalaatti lumoaa nörttimme täysin. Mutta ihmissuhteissa ei ihan pärjätäkään pelkällä nörttiliturgialla ja hiirtä klikkaamalla. Hurjaa huumoria ja rajuakin meininkiä täynnä oleva opus naurattaa, mutta saa myös välillä haukkomaan henkeä.

Jenny Jägerfeld: Oli kerran äiti joka katosi, 2011 (Siskodisko-sarja)

Kirja alkaa traagisen verisesti, kun lukion ensimmäisellä luokalla oleva Maja sahaa kuvataidetunnilla vahingossa toisesta peukalostaan pään pois. Maja asuu isänsä kanssa ja viettää joka toisen viikonlopun psykologiäitinsä luona toisella paikkakunnalla. Suhde äitiin ei koskaan ole ollut helppo, sillä äiti on aina ollut hyvin omalaatuinen. Taas kerran Maja matkustaa äitinsä luo, mutta äiti onkin kadonnut. Missä hän on? Mitään muuta johtolankaa Majalla ei ole kuin outo viesti oudosta sähköpostiosoitteesta. Maja on huolissaan, mutta ei kerro asiasta kenellekään. Sattumalta hän tutustuu äidin naapurissa asuvaan parikymppiseen poikaan, joka sanoo nimekseen Justin Case. Maja ihastuu ja heidän välilleen syntyy suhde, mutta sekin on aika omalaatuinen. Myöhemmin selviää pojan oikea nimi, mutta selkiintyykö heidän suhteensa? Ja ennen kaikkea selviääkö äidin katoaminen?

Marilyn Kaye: Poissa silmistä, poissa mielestä (Valitut; 1), 2010
Kahdeksasluokkalainen Amanda on koulun suosituin tyttö. Hän on hyvännäköinen ja pukeutuu kalliisti. Kaikki tavoittelevat Amandan seuraa, koska eivät halua joutua hänen ilkeilynsä kohteeksi. Erityisesti Amandaa ällöttää surkea Tracey: ujo nynny, joka ei meikkaa ja jonka vaatetusta saa hävetä. Traceyn seuraa välttelevät kaikki. Niinpä Amanda järkyttyy, kun hän eräänä aamuna peiliin katsoessaan huomaakin olevansa Tracey! Mitä oikein on tapahtunut? Amanda joutuu nyt elämään Traceyn elämää ja päätyy sen myötä koulussa outoon luokkaan nro 209. Pian selviää, että luokka on tarkoitettu ns. Valituille. Mitä Valitut ovat? Ja missä on oikea Tracey? Entä joutuuko Amanda loppuikänsä elämään Traceyn elämää?

Marilyn Kaye muistetaan jännittävästä Replica-sarjastaan, jossa seikkaili kloonityttö Amy. Poissa silmistä, poissa mielestä aloittaa nyt uuden, yliluonnollisista kyvyistä kertovan Valitut-sarjan.

Beckett, Bernard: Genesis, 2009
Romaani on herättänyt runsaasti kansainvälistä huomiota. Kirjailija on palkittu uusseelantilainen monitieteilijä, joka on työskennellyt näytelmäkirjallisuuden, matematiikan ja englannin kielen opettajana. Kirjoittaessaan Genesistä hän työskenteli DNA-mutaatioita selvittäneessä genetiikan tutkimusprojektissa. Romaanissa eletään 2000-luvun loppua. Sodat, luonnonkatastrofit ja kulkutaudit ovat tuhonneet meidän tuntemamme maailman. Yksinäinen saarivaltio elää eristyksissä. Kansalaiset elävät tiukan valvonnan alla eikä ulkopuolisia saarelle päästetä. Valtiota hallitsee Akatemia. Nuori Anax haluaa päästä Akatemian jäseneksi ja joutuu useaksi tunniksi äärimmäisen vaativan kuulusteluraadin eteen. Kirja on filosofinen pohdinta ihmisyydestä, tulevaisuudesta, yhteiskuntarakenteesta, tekoälyn mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Ja loppu on enemmän kuin hätkähdyttävä

Michael Grant: Haaste, 2011
Kaksitoistavuotias Mac ei ole ollenkaan sankariainesta. Hän on rankasti koulukiusattu, joka saa isoilta korstoilta selkäänsä vähän väliä. Vanhemmatkin laiminlyövät poikaa. Niinpä Mac totisesti hämmästyy, kun hän saa tietää olevansa haastettu pelastamaan maailma mielettömältä pahalta. Vanha mies kaukaa menneisyydestä saapuu sen hänelle kertomaan. Toivuttuaan alkujärkytyksestä Mac uskoo miestä ja ottaa haasteen vastaan. Macin sijaiseksi kotiin järjestetään eräänlainen robotti, joka tuntuu aiheuttavan aika lailla hankaluuksia... Macin mukaan turvamieheksi lähtee hänen entinen kiusaajansa Stefan, jonka hengen Mac kirjan alussa pelastaa. Pojat varustetaan iPhonella ja luottokortilla ja sitten mennään! 
Kirja aloittaa uuden Mahtavat 12 -sarjan.

 

Halme, Antti: Metalliveljet, 2009
Finlandia Junior -ehdokas vuodelta 2009 eikä syyttä! Kirja on täynnä jätkähuumoria ja vauhtia piisaa. Espoolainen, Metallicasta pitävä Harri lähtee pitkin hampain kesäksi tuttavaperheen luo turskamaahan, Norjaan. Toinen vaihtoehto olisi vielä vastenmielisempi: kyläillä sukulaisissa Suomessa. Norjassa on kesänvietossa myös samanikäinen toinen espoolaispoika Ville. Aluksi tuntuu, ettei pojilla olekaan mitään muuta yhteistä kuin kotipaikkakunta. Harri on lyhyt, tanakka nörtti. Ville komea nuorukainen, jota koulussa kiinnostavat lähinnä musiikki ja kuvis. "Vitsi mikä muumiomongoloidi", Ville ajattelee nähdessään Harrin. "Soittakaa rock-poliisi ja viekää tää hombre säilöön. Syyte on cooliuden täydellinen puute ja rangaistus elinkautinen". Pikkuhiljaa löytyy kuitenkin yhteinen sävel: molemmat pojat ovat hevimetallimiehiä ja heillä on samanlainen huumorintaju. Molempia kiinnostavat myös kauniit norjalaisnaiset. Vähän vahingossa pojat tutustuvat Hasseen, jonka isällä on musiikkikauppa. Miten poikien kesä Oslossa lähtee kulkemaan? Siihen mahtuu kesätöitä, oma bändi Unholy Viper ja vähän tyttöjäkin, mutta yllättävästi myös hengenvaarallisia tappeluita maahanmuuttajavastaista jengiä vastaan. Raikas, sympaattinen kirja nuorista miehistä ja samalla myös suvaitsevaisuudesta.

Holopainen, Anu: Syysmaa 4: Yölaakso, 2009
Syysmaa-fantasiasarjan neljäs itsenäinen osa. Lorana on syysmaalainen nuori nainen, joka on isänsä pakottamana mennyt naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Aviomies on saamaton nynny, anoppi ilkeä eukko ja appiukko armoton juoppo. Loranan elämä on kovin ankeaa. Niinpä hän rakastuu toiseen mieheen, Larkaan. Salainen suhde paljastuu ja rangaistukseksi siitä saattaa seurata kuolemantuomio. Lorana ja Larka pakenevat, mutta eksyvät toisistaan. Lorana joutuu pelätyille Eläville vuorille. Kuin ihmeen kautta hän selviää hengissä vuorten taakse Yölaaksoon; maahan jossa ei koskaan paista aurinko. Siellä hämärässä elää outo kansa, jolla ei tunnu olevan tunteita lainkaan. Lorana on ensimmäinen ulkopuolinen Yölaaksossa. Hänet pelastaa vanha mies Kolmisointu, joka ainoana puhuu Loranan kieltä. Miten Loranan käy? Jääkö hän ainiaaksi pimeään Yölaaksoon? 

Jacobsson, Riitta: Afrodite ja kuolema, 2009
Jännittävä ja järkyttävä nuorten dekkari. Kirjailija on kotoisin Suomesta Tampereelta, mutta on jo pitkään asunut ja kirjoittanut Ruotsissa.
On musta lokakuun yö. Sataa. Neljätoistavuotias Mikaela on ollut viettämässä DVD-iltaa kavereidensa kanssa, mutta lähtenyt yhtäkkiä suutuspäissään pois. Hän myöhästyy bussista eikä oikein tiedä mihin mennä. Mikaela lähtee kävelemään syrjäistä oikotietä kotiin. Matka ei ole kovin pitkä, mutta hetkessä liian ohuesti vaatetettu tyttö on jo aivan läpimärkä. Sitten eräs auto hidastaa vauhtia tytön kohdalla ja tarjoaa kyytiä. Koska kuskina on puolituttu, nousee kylmästä tärisevä Mikaela auton kyytiin. Hän ei koskaan enää palaa. Mikaela löydetään muutaman päivän kuluttua metsästä tapettuna. Miten näin voi käydä rauhallisella, arvostetulla omakotitaloalueella? Koko paikkakunta on järkytyksen ja pelon vallassa. Mikaelan luokkakaveri, Afrodite joutuu tapahtumiin mukaan enemmän kuin haluaisi. Mikaelan kuolemaan liittyy vaalea, farmarimallinen auto. Sellainen auto on myös Afroditen isällä...

Jacobsson, Ritta: Afrodite ja petos, 2010
Kirja alkaa oudosta tulipalosta, jonka silminnäkijäksi kahdeksasluokkalainen Afrodite joutuu. Hän on sattumalta paikalla ja pelastaa ihmishengen, mutta joutuukin syytetyksi tulipalon sytyttämisestä. Muitakin outoja asioita tapahtuu ja Afrodite ryhtyy tutkimaan niitä. Hän saa selville, että yhdeksäsluokkalaisten jengi kiristää ja uhkailee nuorempiaan. Jengiläiset eivät todellakaan ole mitään pyhäkoulupokia, vaan väkivaltaisia rikollisen alkuja. Kiristyksen uhrit elävät pelon vallassa eikä kukaan heistä uskalla puhua. Yksi jopa yrittää itsemurhaa. Yllättäen syyt kääntyvät asioita penkovan Afroditen niskoille: pian tyttöä syytetään jo varkaudesta ja pahoinpitelystäkin.

Afrodite ja petos on Ruotsissa asuvan, alkujaan suomalaissyntyisen Ritta Jacobssonin hyytävän jännittävän nuortenkirjassarjan toinen osa. Sarjan aloitti vuonna 2009 Afrodite ja kuolema.

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta, 2011
Eletään toisen maailmansodan aikaa, vuotta 1942 Neuvostoliitossa. Saksan natsiarmeija piirittää Leningradia ja piiritys kestää kaikkiaan lähes kolme vuotta. Kaupunki on täysin saarrettu. Pula ruoasta on kova: ihmiset syövät koiria, kissoja ja lopulta vielä kaarnat puistakin. Neuvostoliiton johtajana on hirmuhallitsija Stalin, joka alkaa karkottaa vähemmistökansoihin kuuluvia kauas Siperiaan työleireille. Leningradin lähellä asuvan 13-vuotiaan Paavonkin perhe joutuu lähtemään, koska he ovat inkeriläisiä ja siten suomalaisia. Koko talvi on heilläkin mennyt nälkää nähdessä ja perhe on syönyt tapetitkin seinästä. Nyt on lähtö kauas tuntemattomaan edessä. Paavon koulu on jäänyt kesken jo aikoja sitten, nyt on jätettävä kotikin eikä elämä kaukana omalta maalta ole helppoa. Paavo joutuu raatamaan raskaassa työssä ja pojan perhe kohtaa surua ja menetyksiä. Valoa Paavon elämään tuo kuitenkin saman karkotuskohtalon kokenut virolainen perhe ja erityisesti sen kaunis tytär Mare. Ihastus Mareen antaa toivoa kaiken kärsimyksen keskelle. Mutta muuttuuko elämä milloinkaan helpommaksi ja näkeekö poika enää koskaan kotimaisemiaan? Tämä Finlandia Junior -palkintoehdokkuuden ansainnut kirja on lukemisen arvoinen.

 

 

 

Law, Ingrid: Lahja, 2009
Tarina erikoisesta amerikkalaisesta perheestä. Kertoja on viisilapsisen perheen keskimmäinen tytär Mississippi eli Mibs, joka pian täyttää kolmetoista. Perheen muut lapset ovat 13-vuotissyntymäpäivänään saaneet itselleen jonkin yliluonnollisen kyvyn. Mibsin isoveljistä toinen pystyy saamaan aikaan sähköpurkauksia; toinen osaa kehittää sateita ja hirmumyrskyjä. Perhettä pidetään outona eikä Mibsilläkään ole kavereita, vaan luokkakaverit pilkkaavat häntä nimellä Missi-Pissi. Mibsin syntymäpäivä lähestyy. Tyttö odottaa kauhulla ja jännityksellä, mikä hänen lahjansa tulee olemaan. Mutta juhlat menevät piloille, kun perheen isä joutuu kolariin kaukana kotoa. Hän loukkaantuu pahoin ja vajoaa koomaan. Äiti ja isoin veli matkustavat isän luokse. Mibs on varma, että hänen lahjansa on kyky herättää isä henkiin. Niinpä tyttö karkaa kesken syntymäpäiväjuhliensa bussiin, joka on matkalla isän sairaalan suuntaan. Mukaan syöksyvät myös Mibsin kaksi veljeä ja naapurin nuoret. Minne bussi heidät vie, keitä matkalla kohdataan ja ennen kaikkea: mikä on Mibsin lahja?

Michael Morpurgo: Sotahevonen, 2012
Kirjan kertojana on englantilaishevonen Joey. Se kasvaa juopon ja julman isännän maatilalla. Ainoa, joka hevosta rakastaa, on perheen nuori poika Albert. Joey ja poika ovat erottamattomat ystävät siihen asti, kunnes Albertin isä rahapulassaan myy hevosen armeijalle. Joey joutuu ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan rintamalle. Se kokee kaikki sodan kauhut; näkee taistelut, ruumiskasat, kenttäsairaalat ja kuulee haavoittuneiden tuskan huudot. Silti se kohtaa myös hyviä ihmisiä. Pääseekö se enää koskaan takaisin kotiin Albertin luo? Kirjasta on tehty myös uunituore Steven Spielbergin ohjaama samanniminen elokuva ja kirjassa on elokuvan kuvitus.

Andy Mulligan: Roskaa, 2011
Neljätoistavuotias Raphael elää suuressa Behalan kaatopaikkakaupungissa. Siellä elää paljon ihmisiä ja kaikki he, lapset ja aikuiset, tonkivat elannokseen kaatopaikkaa. Yleensä ei löydy juuri mitään. Mutta tänään Raphael löytää jotain, joka mullistaa sekä hänen että ystäviensä Gardon ja Rotan koko tähänastisen elämän. Raphael löytää laukun, mutta sitä havittelee jostain syystä myös poliisi, eikä tässä maassa poliisi ole kovinkaan ystävällinen. Alkaa painajaismainen seikkailu, joka johtaa mm. pahamaineiseen vankilaan ja lopulta hautausmaalle.

Pearson, Mary E.: Kuka on Jenna Fox?, 2010
17-vuotias Jenna Fox on ollut pahassa auto-onnettomuudessa ja sen jälkeen maannut yli vuoden koomassa. Jenna ei muista onnettomuudesta mitään. Eikä hänelle siitä paljon kerrotakaan. Hän ei myöskään muista onnettomuutta edeltävästä elämästään mitään; ei tunnista edes äitiään, mutta sen sijaan hän tietää tarkkoja asioita mm. Ranskan vallankumouksesta. Miksi? Jenna joutuu opettelemaan kaiken uudelleen, hymyilemisenkin. Omaan elämäänsä hän perehtyy katselemalla perheen vanhoja kotivideoita. Niiden avulla hän yrittää selvittää, kuka on Jenna Fox? Miksi vanhemmat salaavat häneltä asioita eivätkä haluaisi päästää häntä kouluun? Miksi hän ei saa syödä muuta kuin ravintoliuosta? Miksi kodin tietokoneilta ei pääse kaikkialle nettiin? Vähitellen Jenna alkaa muistaa ja tajuta enemmän kuin saisi. Käy ilmi, ettei Jennaa oikeastaan saisi olla olemassakaan. Kuka hän siis oikein on? Lähitulevaisuuteen sijoittuva kirja herättää ajatuksia biotekniikan mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Mutta samalla se on myös kertomus nuoren naisen identiteetin etsinnästä ja kenties myös rakastumisesta.

Markku Pietikäinen: Kelmejä ja kesäduunareita, 2011
Lauri ja Saara saavat kesätöitä vanhusten palvelutalosta, jossa tapahtuu outoja. Yksi asukkaista alkaa saada myöhään iltaisin häirikkösoittoja ja hänen pankkitilinsä tyhjennetään. Sitten tapahtuu muutakin kummaa: mistä syystä ylihoitaja valehtelee ja mitä varten pihalla ajelee öisin outo pakettiauto? Kirja kuuluu uuteen, kotimaiseen nuorille suunnattuun Musta kaista-nimiseen dekkarisarjaan.

 

 

Pratchett, Terry: Valtio, 2009
Fantasiakirjallisuudestaan tunnettu kirjailija pääsee nyt suorastaan yllättämään: Valtio onkin monikerroksellisen pohdiskeleva yhteiskunnallinen seikkailuromaani. Lukija sijoittaisi kirjan helposti historiaan, jollekin Tyynen valtameren saarelle 1700-luvulle. Mutta kirjailijan itsensä mukaan teos sijoittuu rinnakkaiseen universumiin.

Viidakkopoika Mau on ollut Poikien saarella suorittamassa aikuistumisriittiään. Kun hän palaa takaisin omaan Valtioon, ei sitä enää ole olemassa. Iso aalto, tsunami on pyyhkinyt pois kaiken; entinen on raunioina ja kuolleita lojuu ympäriinsä. Pian Mau huomaa, ettei ole ainoa eloonjäänyt. Rannikolle on myrskyssä haaksirikkoutunut englantilainen laiva ja siitä on jäänyt eloon vain aatelistyttö Daphne. Kahden eri kieltä puhuvan, täysin erilaisista maailmoista olevan nuoren ensi kohtaaminen on suorastaan surkuhupaisa: hienostotyttö Dapne kutsuu Maun laivan hylkyyn teekutsuille! Molemmat yrittävät ymmärrettävästi ensin soveltaa uudessa tilanteessa vanhassa maailmassa oppimiaan käyttäytymismuotoja. Mutta se ei nyt toimi. On löydettävä yhteinen kieli ja uudet yhteiset säännöt; on luotava kokonaan uusi yhteiskuntajärjestys. Pian saarelle alkaa ajelehtia lisää pelastautuneita. Osa on huonossa kunnossa, on autettava heitä. Lapsia syntyy, vanhuksia kuolee, kaikesta on selvittävä. Miten Mau ja Daphne selviävät?

Ruta Sepetys: Harmaata valoa, 2011
"Oletko koskaan miettinyt, minkä arvoista ihmiselämä on? Sinä aamuna ostin pikkuveljeni hengen taskukellolla."

Eletään sotavuotta 1941. Neuvostoliitto on edellisenä vuonna valloittanut kaikki kolme Baltian maata. Liettualainen 15-vuotias Lina haaveilee taideopinnosta ja elää elämänsä kesää ensitreffeineen. Eräänä yönä kaikki muuttuu: Neuvostoliiton salainen poliisi tunkeutuu hänen kotiinsa. Lina, hänen äitinsä ja veljensä vangitaan, karkotetaan työleirille ja kyyditään junan karjavaunussa kauas Siperiaan. Perheen isä on kadonnut jo aikaisemmin. Leireillä Lina näkee nälkää, kohtaa kurjuutta ja kuolemaa. Hän taistelee paitsi pysyäkseen hengissä myös järjissään ja alkaa dokumentoida epäinhimillistä elämäänsä piirtämällä mihin tahansa paperinpalaan satunnaisella hiilenpalalla. Hän haluaa elää kertoakseen vielä joskus tarinansa maailmalle.

Rankka kirja perustuu tositapahtumiin ja kertoo kirjailijan sukulaisten kohtalosta. Hän on amerikkalainen, jonka isoisä pakeni toisen maailmansodan aikaan Liettuasta Yhdysvaltoihin. Tässä kirjassa Ruta Sepetys kertoo Liettuaan jääneiden sukulaistensa tarinan.

 

Kate Thompson: Yön eläjä, 2010
Neljätoistavuotias Bobby on paha poika. Hän on kavereidensa kanssa syyllistynyt lukuisiin varkauksiin ja pahoinpitelyihin. Saadakseen poikansa pois huonosta seurasta äiti päättää, että perhe muuttaa maalle, kauas Dublinista. Äiti, Bobby ja tämän neljävuotias pikkuvelipuoli Dennis asettuvat maanviljelijäperheen vuokralaisiksi vanhaan taloon. Talossa on viimeksi asunut muuan ruotsalainen lakimies, joka on yllättäen häipynyt paikkakunnalta mukanaan vain passi ja ajokortti. Miehen muut tavarat ovat jääneet taloon. Bobby mielii takaisin vanhaan elämäänsä ja karkaa kerran jos toisenkin takaisin Dubliniin. Mutta pikku hiljaa myös uusi asuinpaikka alkaa vetää häntä puoleensa. Heidän talostaan ja siellä vuosia sitten tapahtuneista ikävistä asioista kiertää paikkakunnalla outoja juoruja. Oudosti alkaa käyttäytyä myös pieni Dennis. Miksi hän liikuskelee öisin ulkona ja kenen kanssa tämä neljävuotias tekee yhteistyötä? Mystisen kiehtova ja ajatuksia herättävä nuortenkirja Irlannista.

Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö, 2011
Marja-Leena Tiainen ei ole koskaan kaihtanut vaikeita aiheita nuortenkirjoissaan. Kahden maailman tyttökin on jännittävä ja järkyttävä, ajattelemisen aihetta antava lukukokemus. Seitsemäntoistavuotias kurdityttö Tara elää pelossa. Hän pelkää henkensä edestä erityisesti isäänsä ja isoveljeään, mutta myös ketä tahansa sukunsa miespuolista jäsentä tai perhetuttua. Tara on elänyt Suomessa jo pitkään. Hän haluaa elää tavallisen suomalaisen nuoren elämää; oleilla vapaasti, opiskella, käydä ulkona ja seurustella kenen kanssa itse haluaa. Mutta kurdikulttuuri ei sitä salli. Tytön kunnia edustaa perheen kunniaa ja vanhemmat vahtivat tyttöjä tarkasti ja valitsevat heille myös aviopuolisot. Isä ja veli yrittävät pahoinpitelyillään pitää tytön kurissa, mutta lopulta Tara karkaa salaiseen turvakotiin. Pelastuuko hän silti sielläkään? Kirjan väkivaltakuvaukset ovat aika naturalistisia, joten sitä ei kannata suositella liian nuorille lukijoille.

Marja-Leena Tiainen: Päin mäntyä, 2010

Espoolainen lumilautailua harrastava 16-vuotias Miro on juuri päättänyt peruskoulun eikä tiedä, mitä elämällään tekisi. Isä on kuuluisa kovapalkkainen plastiikkakirurgi, joka haluaisi pojan jatkavan lukiossa. Miro kapinoi isäänsä vastaan ja ajautuu huonoon seuraan. Kesä kuluu pilveä poltellen ja pussikaljaa juoden. Syksyn tultua Miro tempautuu irti kaikesta ja pakenee Pohjois-Karjalaan metsäkouluun. Uudessa porukassa etelän poikaa pilkataan ja Miro joutuu tosissaan lunastamaan paikkansa. Koulutovereissa on samanlaisia nuoria miehiä kuin kaikkialla Suomessa: rehvastelevia ja ryyppääviä autolla kaahailijoita. Mihin porukkaan Miro päätyy ja löytääkö hän suunnan elämälleen? On myös eräs tyttö Aava, jolle Miron sydän sykkii, mutta saako poika vastakaikua? Marja-Leena Tiainen on loistava kirjailija, joka saa minkä tahansa aiheen tempaisemaan mukaansa. Kirjan nuoret ammatinvalinta- ja ihmissuhdeongelmineen on taas kerran kuvattu aidon koskettavasti.


Mimmu Tihinen: Virkkunen ja sata sydäntä, 2010
Marjut Virkkunen 13 vee ja 7 B koheltaa taas. Sarja alkoi vuosi sitten kirjalla Virkkusen viisitoista valetta. Siinä Marjut nauratti lukijaa sotkeutumalla aina vain pahemmin valheiden verkkoon. Hauskuutta, mutta myös pettymyksiä ja noloja tilanteita on luvassa jälleen. Nyt Marjut löytää elämänsä miehen. Ensi kohtaaminen tapahtuu kohtalokkaasti rivitaloyhtiön roskakatoksessa. Ihanaa, se on rakkautta ensi silmäyksellä! Nimittäin Marjutin puolelta. Rakkauden kohde, tuo lumoava Tuomo ei noteeraa tyttöä mitenkään. Alkaa tärkeä, mutta vaikea vaihe rakastumisessa: "Miten tekisin Tuomoon vaikutuksen? Miten saisin hänet katsomaan minua kohtalokkaasti? Ennen kaikkea: miten saisin Tuomon edes huomaamaan minut?" 

Nuorten tietokirjat:

Aino-Kuutamo Uusitorppa: Sä et tiedä miltä musta tuntuu, 2011
Kaikilla on nuoruudessaan joskus paha olo. On yksinäisyyttä, sydänsuruja, tulee hölmöiltyä humalassa. Tuntuu, ettei kukaan ymmärrä eikä kellekään voi kertoa. Tässä kirjassa kaksitoista julkkista, mm. Negativen Jonne Aaron, kertoo oman selviytymistarinansa nuoruutensa kipukohdista. Jollain on takana vanhempien vaikea avioero, toinen on kokenut nettikiusaamista, kolmas rötöstellyt. Kirja on lohdullinen selviytymisopas ja muistutus siitä, että nykyisillä menestyjilläkään ei aina ole mennyt hyvin. Kaikesta voi elämässään selvitä, myös nuoruudesta.

Alkuun

• Tietokannat
• kirjastot.fi
• Nelli-portaali
• MusaRatamo-blogi